Pelkojen ja ahdistavien tunteiden lieventäminen

Yhteisössä koetut pelot ja ahdistavat tunteet vaihtelevat ihmisten kesken.

Yhteisössä ilmenee myös yhteisiä pelkoja ja ahdistuksia, joita lievennetään huumorin avulla. Osa niistä on julkilausuttuja ja sellaisiksi ymmärretty, mutta joitakin pelkoja ja ahdistusta ei sanallisesti suoraan lausuta joko siksi, ettei niitä tiedosteta, tai koska ne ovat yhteisön julkisia salaisuuksia, niin kutsuttuja tabuja.

Tässä tutkimuksessa pelottavia ja ahdistavia tunteita (alakategoriat) lievennetään huumorilla, kuten taulukossa 10 (liite 7) esitetään käsitteen ”pelkojen ja ahdistavien tunteiden lieventäminen huumorilla” osalta.

Sairaalatyössä tärkeä päämäärä on asiakkaan hoitotyön ja työyhteisön turvallisuus.

Työssä se tarkoittaa sitä, ettei asiakkaalle aiheuteta vaaraa ammattitaidottomalla toiminnalla. Uusi työntekijä järkyttää aina jonkin verran tätä tasapainoa. Hän on

105

pieni uhka työntekijöiden ja työyhteisön turvallisuudelle sekä ammattitaidolle, jota osastolla halutaan ylläpitää ja ulospäin välittää.

”Ihme, ettei oo sattunu mitään, ihme, ettei oo kukaan loukkaantunu… siis kesäsijaisia on ollu ja tota, en mä sitäkään oo pelänny, mutt nytt niinku jälkeenpäin aattelee, että ihme, että päästiin näin.” Hoitaja 5.

Osastolla osaa hoitajista pelotti ajatus, että tehtäisiin hoitovirhe, jonka seurauksena asiakas kuolisi. Siksi uudesta kollegasta oli saatava selville, että hän osasi työnsä.

Mielellään töihin otettiin sijainen, joka oli ollut osastolla usein ja tunsi osaston työkäytäntöjä. Hoitajat tunsivat kyseistä hoitajaa sen verran, ettei häntä tarvinnut ohjata ja valvoa koko ajan. Mahdollisesti sijainen osasi toimia ammattitaitoisesti ja itsenäisesti. Uuden alalla toimimattoman määräaikaisen hoitajan kanssa oltiin tarkkaavaisia. Hänen perehdyttämisensä vei kauemmin kuin aikaisemmin ammatissa toimineen hoitajan.

”Tarkastaa toisten tekemiset ja tuntuu aika inhottavalta, mutt täytyy vaan sitt hyväksyä se ihminen tarkastaa mun tekemiset, tilivelvollinen.” Hoitaja 19.

Hoitajan työssä on kokemuksesta opittu, että korkeaan ammattitaitoiseen osaamiseen kuluu käytännön hoitotyössä pitkä aika. Hieman voidaan pelätä sitä, miten työstä poissaolon jälkeen muistetaan työtehtävien sisältöä ja toteutusta.

Osastolla saatettiin jännittää, kyettiinkö nopeatempoiseen ja oikeaksi koettuun päätöksentekoon sekä toimintaan esimerkiksi pitkän loman jälkeen. Ahdistusta lievennettiin hermostuneesti naurahduksiin ja itselle nauramiseen.

”Eini (nimi muutettu) oli tullut lomalta työhön ja hän oli kovin huolissaan, että miten hän nyt osaa tehdä yhtään mitään. Me muut vähän naureskelimme hänen hätäilylleen ja kehotimme vain tekemään niin kuin ennekin, siitä se aamutyö lähti käyntiin kuten Eini totesi ”vanhalla rutiinilla”. Oli siis vain pelko pärjäämisestä.”

Hoitajan päiväkirjamerkintä.

Suhteissa tuntemattomiin ja opiskeleviin lääkäreihin ilmenee toisinaan ahdistusta ja levottomuutta. Tutkitulla osastolla vaihtui osastonlääkäri kuukauden tai kahden kuukauden välein, mikä oli raskasta hoitajille. Osastonhoitaja perehdytti uuden opiskelevan lääkärin osaston käytäntöihin. Hoitajat pitivät huolen hoitotyöstään, mutta joskus myös siitä, että lääkäri hoiti työvelvoitteensa. Suurin osa opiskelevista lääkäreistä oli asiantuntevia ja työnsä osaavia lääkäreitä, mutta joskus uusi lääkäriksi kouluttautuva saattoi olla moninaisesti tietämätön. Hoitajia pelotti. He ohjasivat näiden lääkäreiden työtä ammattinsa sallimissa rajoissa.

”Ahdistustaan hoitajat purkavat tällaisessa tilanteessa joskus ihan naurunkyyneleet silmissä. Jaamme samoja tuntemuksia kierrolla mukanaolosta kun ei oikein potilaatkaan luota lääkäriin. Käännämme ne tilanteet huumoriksi elein ja ilmein. Ja kun lääkäreistä ei ole pulaa, nolottaa ihan lääkärin puolesta, kun ei ole omaa perehdyttäjää rinnalla. Tämä tilanne toistuu osastolla usein meidän osastolla, kun ei ole omaa osastonlääkäriä. Sitten puhutaan laadusta terveydenhuollossa! Ihan asiaa, miten kehittyä, kun aina tuntuu, että yhteinen sävel katoaa n. 1 - 2 kk:n välein, tästä asiasta riittää aiheita parempi kääntää huumoriksi tai sketsiksi.” Hoitajan päiväkirjamerkintä.

Tunteiden kanavoinnissa selän takana puhuminen on kollegalle avointa tunteiden tiedonvälitystä tuntemuksista, joita jotkin asiat ja henkilöt mietityttävät hoitajia.

Reflektoidaan omaa ihmistuntemusta ja katsotaan, ovatko omat käsitykset kolmannesta ihmisestä oikeat, näkeekö toinen asian samoin, onko henkilö näin ollen luotettava, onko työskentely turvallista, onko henkilö uhka vai ei, jne.

Aikaisemmin tekstissä huumoriin liitetään klovniksi eli pelleksi leimautuminen, jota pelätään ja pyritään välttämään huolellisella ja ammattitaitoisella työotteella.

Itselleen nauraminen pienissä kömmähdyksissä estää sitä, ettei narrin rooliin joudu kaikissa erheissä. Piiloviesti narrin rooliin joutuneelle on rangaistus ja oppi erheestä. Kollegan ahdistusta, turhautumista ja pelkoa ei ole soveliasta lisätä.

”Onkohan kellään (klovnin roolia), mä mietin, en löydä nyt ketään, ihan hyvä kysymys, mä en nyt kyllä muista ketään… jollakin tavalla voi olla, klovnin rooli tuolla x:llä, mutta se ei ihan, ei ihan selkeä, mutta jollakin tavalla ehkä on.”

Hoitaja 13.

Sairaalan kaltaisessa organisaatiossa työntekijät ovat tottuneet organisaation taholta tuleviin muutoksiin. Tutkitulla osastolla oli jonkin verran pelkoa siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tästä puhuttiin yllättävän vähän. Organisaation muutokset olivat osastolla tuntuvia. Suurinta pelkoa herätti lähinnä se, että jos toimiva ja mielekkääksi koettu työyhteisö purettaisiin, kuten organisaatiossa kaavailtiin. Naisten muodostamilla keskinäisillä siteillä ei olisi merkitystä. Oltaisiin kokonaan uuden edessä.

Määräaikaisissa työsuhteissa kannetaan huolta työn jatkuvuudesta ja tulevaisuuden näkymistä. Tutkitulla osastolla määräyskirjaa toisinaan odotettiin jännityksellä, koska työsopimus oli umpeutumassa. Työ ei loppunut tekemällä ja työvuoroissa oli usein vajetta. Mieleen nousi kysymyksiä siitä, eikö ollut tarpeeksi hyvä hoitaja, vaikka oli parhaansa yrittänyt, pitikö hakea uutta työpaikkaa ja kuuluiko työyhteisön jäseneksi. Ihminen eli riittämättömyyden ja epäoikeudenmukaisuuden tuntemuksissa eikä ammatti-identiteetti päässyt vahvistumaan. Määräaikaiselle uudelle alalle tulevalle työntekijälle työyhteisössä, jossa enemmistö hoitajista oli vakinaisia työntekijöitä, sallittiin muita vähemmän. Hän saattoi olla työyhteisössä usean vuoden ajan uusi tulokas, jonka tietoja ja taitoja tarkkailtiin muita enemmän.

Vakinaisen työntekijän vakanssi sinetöi myös ammattitaitoa.

Epäoikeudenmukaisuutta tunnetaan usein työssä ja työyhteisössä eriasteisena ilmiönä työntekijöiden keskuudessa. Osastolla epäoikeudenmukaisuuden tunnetta esiintyi jonkinasteisena, mutta työyhteisönä osasto koettiin kuitenkin varsin oikeudenmukaisena. Epäoikeudenmukaisuuden tunnetta herättivät organisaatiosta tulevien muutoksien ja tulokkaan tilanteen lisäksi työtä ja työyhteisöä koskevat seikat, kuten tiedonpanttaaminen, uusien hoitajien työaikajärjestelyt, työtehtäväjärjestelyt yleensä, koulutukseen pääseminen, kollegan omalle reviirille tuleminen ja erityisesti työstä saatu palkka.

107

”Sä huomaat, että tapahtuu epäoikeudenmukaisuutta, että tää ei mee ihan oikein, tulee vaikka huonosti kohdelluks esimerkiks tai joku sanoo jotain pahaa, niin se lannistaa kyllä, se saattaa lannistaa aika pitkäkskin aikaa.” Hoitaja 13

Oman jaksamisen pohdiskeleminen on jonkinasteisena läsnä työssä. Hoitajan saattaa olla vaikeaa ilmaista omaa pidempiaikaista väsymystään työyhteisössä suoraan, sillä se on toisinaan myös asiana tabu. Hoitajan tehokkuusihanne voi työyhteisössä olla niin suuri, että paljastuksia jaksamattomuudesta on vaikea hyväksyä. Osastolla oli hyväksyttyjä syitä väsymykseen, joista kerrottiin muille, mutta myös paljon sellaisia syitä, joista ei puhuttu suoraan, vaan niitä saatettiin miettiä selän takana. Pidempiaikaisesti jaksamattomuutta kokevalla tai masentuneella ihmisellä ei ole energiaa huumorin käyttöön, vaan ennemminkin käyttäytyy normaalia aggressiivisemmin. Tätä osastolla ei ilmennyt.

”Mä vaan aattelen, että no niin, kohta tää päivä tästä, vapaapäivä tulossa, ehkä parin päivän päästä, se on niin, että jaksa tämä päivä loppuun ja huominen ja sitt sulla on vapaata pari päivää, mä aattelin, niinkun niillä vapailla mä aattelen, siihen asti, ett okei sitt mulla on vapaa, että mä en, niinkun nää on mun semmosia henkireikiä, ett mä jaksan aina työputken, sitt mulla on vapaata ja, yym, mun keino oikeestaan.” Hoitaja 17.

Huumori piilottaa ihmisten lyhytaikaista alakuloa työyhteisössä. Työntekijät korjaavat tuntemustaan muiden muassa huumorityyleillä. Paineet helpottuvat varsinkin tarkasteltaessa erilaisia asioita mustalla huumorilla tuttujen kollegojen keskuudessa. Tutkitun osaston muita tiloja, kuten huuhteluhuonetta eli ”huuhtista”, liinavaatevarastoa, lääkärin kansliaa, osastonhoitajan kansliaa ja toimenpidehuonetta käytettiin tilanteen mukaan keskinäisessä vuorovaikutuksessa.

Huuhteluhuone toimi aika ajoin aggressiota herättävien turhautumien ja ahdistavien tunteiden lieventämispaikkana.

”Parhain paikka osastolla jupista (huuhteluhuone) jutellaan sellaisista asioista, minkä ei tarvitse mennä eteenpäin niin.” Hoitaja 6.