Tutkimuksen paikat ja kohteet koulussa

Seuraavassa kuvaan lyhyesti niitä koulun käytäntöjä, jotka asettuvat tutkimuk-seni fokukseen. Samalla esittelen tutkimuktutkimuk-seni ’avainhenkilöitä’, joiden toimin-taa seurasin, joiden kanssa kävin keskusteluita ja joita haastattelin tutkimukseni kuluessa. Lähtökohtana tutkimuksessani on ollut erityisopetuksen tarkastelu.

Tämän lisäksi tutkimukseni kohdistuu myös koulun muihin tukijärjestelmiin, joiden toiminnan keskiössä ovat oppilaat ja koulussa problematisoituvat ilmiöt.

Erityisopetuksen käytännöt ja toimijat

Erityisopetus oli tutkimukseni keskeisin konteksti läpi kenttätyön. Seurasin eri-tyisesti tiiviisti erityisluokkien toimintaa, käytännössä keskittyen syyslukukau-den tutkimusluokikseni valikoituneisyyslukukau-den kolmen erityisluokan toiminnan ha-vainnointiin. Tehtaankulmassa toimi kenttävuoteni aikana seitsemän erityis-luokkaa. Näistä kolme oli ns. EDY-luokkia (dysfasiaopetus), kaksi EVY-luokkia (vammautuneiden opetus) ja kaksi ESY-luokkia (sopeutumattomien opetus) (ks.

myös liite 3). Näistä seitsemästä luokasta kolme oli yhdysluokkia.

Tutkimusluokikseni valikoitui kolme luokkaa. Keskeisenä kriteerinä tälle ra-jaukselle oli kiinnostukseni peruskoulun ja toisen asteen välisen siirtymän val-misteluun. Tästä syystä olin kiinnostunut erityisesti yhdeksäsluokkalaisista.

Tutkimusluokikseni valikoituikin kaksi EDY-luokkaa, joista toinen oli 9.-luokka ja toinen yhdistetty 8.–9.-luokka, sekä yhdistetty 8.–9.-EVY-luokka. Näillä luo-killa opiskeli yhteensä 20 yhdeksäsluokkalaista. Toinen koulussa toimivista ESY-luokista oli myös 9.-luokka, mutta tämän luokka oli toimintakultturiltaan muun koulun käytännöistä poikkeava, ja myös toimi varsin erillään koulusta, joten tutkimukseni arjen käytäntöjä ja erontekoja koskevien kysymysten näkökulmas-ta tätä ei ollut mielekästä sisällyttää tutkimukseen.

Erityisluokat ja -opettajat tekivät arjessa varsin paljon yhteistyötä. Erityisesti tätä tehtiin erityisluokkatyyppien sisällä, eli EVY-luokat keskenään ja EDY-luokat keskenään. Luokat saatettiin yhdistää yksittäisissä aineissa, näin erityi-sesti yhdysluokkien kohdalla, jolloin esimerkiksi EDY 8.–9.-luokan neljä ysi-luokkalaista opiskelivat EDY 9.-luokan kanssa.

Erityisluokkien arjessa näkyvimpänä erona yleisopetuksen käytäntöihin oli niiden luokanopettajavetoisuus. Erityisluokilla olikin varsin paljon oman luo-kanopettajan tunteja (kun taas vastaavasti yleisopetuksessa aineenopettajat vaihtuivat tunnista toiseen). Tiiviisti seuraamissani EDY-luokissa erityisluokan-opettajat opettivat pääosan keskeisistä lukuaineista, eli kielet, matematiikan, äidinkielen, yhteiskuntaoppia, biologiaa, maantiedettä sekä näiden lisäksi

terve-ystietoa ja liikuntaa. Aineenopettajat vastaavasti opettivat luokille fysiikkaa, taloustietoa, teknistä työtä, kotitaloutta sekä muita valinnaisaineita.

Erityisluokkien oppilaiden integrointi yleisopetuksen ryhmiin oli julkilausut-tu tavoite koulussa. Käytännössä tämä toteujulkilausut-tui hyvin eri tavalla eri oppilaiden kohdalla. Osa oppilaista opiskeli useassakin aineessa yleisopetuksen ryhmissä, osa vain yhdessä. Kuljinkin kenttätyöni aikana yksittäisten erityisluokkien oppi-laiden mukana yleisopetuksen tunneille ’integroitumaan’.

Kenttävuoteni aikana erityisopetukselle tyypillisenä näyttäytyi myös tiivis yh-teydenpito oppilaiden huoltajiin. Osittain tämä selittyi yhdeksäsluokkalaisten tilanteella, jossa huoltajia sitoutettiin vahvasti siirtymän valmisteluun – koulu-tusvalinnan tekemiseen ja lapsen tulevaisuuden pohdintaan. Kouluvuoteen kuu-luvien vanhempainiltojen lisäksi erityisluokkien opettajat järjestivät myös henki-lökohtaisia tapaamisia huoltajien, opettajan ja oppilaan kesken, joissa keskustel-tiin yksityiskohtaisemmin oppilaan koulutusvalinnoista ja tulevasta siirtymästä.

Aloittaessani kenttätyötä oli pääosa tutkimusluokkieni oppilaista opiskellut jo useamman vuoden yhdessä, samalla luokalla. Osa oppilaista oli tuttuja toisilleen jo ala-asteelta, erityisluokilta, yksittäisiä oppilaita oli siirtynyt erityisluokalle vasta yläasteelle siirryttäessä. Kenttävuoteni aikana tutkimusluokilleni siirtyi kaksi uutta oppilasta yleisopetuksesta sekä yksi oppilas siirtyi EDY-luokalta EVY-luokkaan.

Erityisluokanopettajien lisäksi koulussa työskenteli kaksi laaja-alaista erityis-opettajaa. Erityisopettajat puhuivatkin itsestään näiden yhdeksän opettajan muodostamana ’yksikkönä’. Erityisopettajien välillä oli paljon yhteistyötä: toi-mintaa suunniteltiin yhdessä, erityisopettajien kesken heidän omissa kokouksis-saan ja koulutuspäivissään, joissa myös vaihdettiin kokemuksia ja ideoita (esim.

koulutuksista, tulevista tapahtumista, tehdyistä vierailuista, yhteistyöstä koulun ulkopuolisten tahojen kanssa). Näissä kokouksissa käsiteltiin sekä laajoja linja-kysymyksiä (esim. kenttävuoteni aikana keskusteltiin paljon integraatiosta ja tämän laajemmasta toteuttamisesta koulussa) että arjen käytäntöjä koskevia asioita (rahankäyttö, kirjatilaukset, avustajien käyttö). Erityisopetuksella oli myös kenttävuoteni aikana oma oppilashuoltoryhmänsä (ks. alla). Koulussa työskenteli kenttävuoteni aikana myös kolme kouluavustajaa, kaksi näistä eri-tyisluokissa ja yksi yleisopetuksessa.

Laaja-alaisen erityisopettajien työnkuva erosi huomattavasti erityisluokan-opettajista. Laaja-alaisen erityisopetuksen työ paikantuu yleisopetukseen, keskit-tyen yleisopetuksen opetuksen ja oppilaiden tukemiseen. Käytännössä seuraa-mieni laaja-alaisten erityisopettajien työ koostui ’pienryhmäopetuksesta’, kuten yleisopetuksen oppilaat tätä kutsuivat, sekä oppilashuollollisista tehtävistä.

Opettajilla oli omat pienryhmätilat, vierekkäiset pienet luokkahuoneet, joissa pienryhmäopetus toteutettiin.

Laaja-alaiselle erityisopetukselle tyypillisesti pääosa pienryhmässä käyvistä oppilaista opiskeli pienryhmässä ainoastaan yksittäisiä aineita/kursseja,

tyypilli-75 sesti kieliä ja matematiikkaa. Pienryhmässä oli kuitenkin myös omat ’kanta-asiakkaansa’, oppilaita, jotka opiskelivat laaja-alaisessa erityisopetuksessa tois-tuvasti. Osan näistä oppilaista oli todettu tarvitsevan jatkuvampaa tukea opiske-lussaan, mutta heille ei ollut vielä valmisteltu erityisluokkasiirtoa, tyypillisesti vanhempien tai oppilaan oman vastustuksen vuoksi. Yksittäiset oppilaat taas odottivat erityisluokkasiirtoa opiskellen tiiviisti laaja-alaisessa erityisopetukses-sa. Pienryhmässä kävi myös oppilaita, joiden koulunkäynti oli kriisiytynyt. Näi-den oppilaiNäi-den kohdalla laaja-alaiset erityisopettajat tekivät myös laajemmin oppilashuollollista työtä, soittaen oppilaiden perään, muistuttaen tulevista ko-keista ja kysellen kuulumisia, sekä suunnitellen heille opintokokonaisuuksia ja kokeita, jotta opinnot saataisiin suoritettua (ks. myös luku 7.1.). Pienryhmä näyt-täytyikin yleisopetuksen sisällä paikkana, jossa oli mahdollista räätälöidä yksilöl-lisempiä ratkaisuja opiskeluun ja saada yksilöllistä tukea. Oppilaat kuvasivatkin pienryhmää haluttuna, ryhmänä johon päästään eikä jouduta, paikkana jossa tullaan kuulluiksi ja kohdatuiksi, vaihtoehtona isossa ryhmässä opiskelulle.

Oppilashuoltoryhmät

Tehtaankulman koulussa toimi kenttävuoteni aikana kaksi oppilashuoltoryh-mää, yleisopetuksen ja erityisopetuksen ryhmät. Yleisopetuksen oppilashuolto-ryhmässä käsiteltiin yleisopetuksen oppilaita ja yleisopetusta koskevat oppi-lashuollolliset asiat. Erityisopetuksen oppilashuoltoryhmä keskittyi erityisluok-kien toiminnan ja oppilaiden asioiden käsittelyyn. Molempien oppilashuolto-ryhmien jäseninä olivat koulukuraattori ja terveydenhoitaja. Yleisopetuksen oppilashuoltoryhmään kuuluivat myös opinto-ohjaaja ja koulun laaja-alaiset erityisopettajat. Erityisopetuksen oppilashuoltoryhmän jäsenenä oli vastaavasti kuraattorin ja terveydenhoitajan lisäksi yksi vararehtori. Tarvittaessa oppi-lashuoltoryhmän kokouksiin osallistuivat myös koulupsykologi ja rehtori.

Oppilashuoltoryhmien kokoukset pidettiin joka toinen viikko. Oppilasasiat tulivat oppilashuoltoryhmään käsiteltäväksi usein ryhmän jäsenten kautta. Ku-raattori ja terveydenhoitaja keskustelivat tapaamistaan oppilaista, laaja-alaisen erityisopetuksen opettajat toivat käsiteltäväksi opettamiensa oppilaiden asioita, opinto-ohjaaja toi keskusteltavaksi ohjaukseen liittyvät ongelmatapaukset (yh-deksäsluokkalaisten kohdalla valinnat ja opintojen loppuunsaattaminen, muu-toin opintojen etenemättömyys). Lisäksi kouluvuoden kuluessa oppilashuolto-ryhmät käsittelevät läpi jokaisen luokan. Näihin kokouksiin osallistui kyseisen luokan luokanvalvoja. Luokanvalvojilla oli mahdollisuus tuoda oppilasasioita ryhmän käsiteltäväksi myös näiden ’rutiinikäyntien’ ulkopuolella.

Seuraamissani oppilashuoltoryhmän kokouksissa usein käsiteltiin seuraavia asioita: konfliktit/tappelut, kiusaaminen, yhdeksäsluokkalaisten opintojen lop-puun saattaminen ja yhteishaku, poissaolot/lintsaus, muutokset yksittäisten oppilaiden koulunkäynnissä, koulumenestyksessä tai muuten havaittavassa hy-vinvoinnissa. Seuraamissani kevään kokouksissa painottuneina olivat

yhdeksäs-luokkalaisten tilanne, ymmärtääkseni syksyllä taas painottuivat seitsemännellä luokalla opiskelevien oppilaiden asiat. Oppilasasioiden lisäksi oppilashuolto-ryhmässä keskusteltiin ja suunniteltiin myös yleisemmin oppilaiden hyvinvoin-tia edistäviä toimenpiteitä ja alueellista yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa (sosiaalitoimi, nuorisotyö, kirkko, poliisi).

Tässä raportissa käytän oppilashuoltoryhmässä tuotettua aineistoa erityisesti luvussa 7. Ryhmän jäsenistä erityisesti opinto-ohjaaja ja laaja-alaiset erityisopet-tajat ovat myös muuten toimineet tutkimuksessani tärkeinä informantteina.

Olen sekä haastatellut heitä että käynyt kenttätyön aikana useita keskusteluja heidän kanssaan mm. erityisopetuksen ja oppilashuollon käytännöistä sekä op-pilaiden välisistä eroista (taustat, koulumenestys jne.). Opinto-ohjaajan kanssa keskustelin erityisesti ohjauksen käytännöistä.

Yleisopetus

Yleisopetus ja sen käytännöt asettuvat tutkimuksessani taustalle. Samalla kun olen keskittynyt tarkastelemaan erityisopetuksen käytäntöjä, on yleisopetus toi-minut referenssipintana, käytäntönä, johon suhteessa erityisopetusta koskevaa merkitystä rakennetaan. Yleisopetuksen tunteja olen havainnoinut lähes ainoas-taan silloin, kun olen osallistunut yleisopetuksen tunneille erityisluokista integ-roitujen oppilaiden kanssa. Näillä tunneilla tutustuin myös yleisopetuksen oppi-laisiin. Lisäksi havainnoin yhden yleisopetuksen ryhmän opinto-ohjauksen tun-teja syyslukukauden aikana. Aineenopettajiin tutustuin ja heidän työtään ha-vainnoin pääasiassa tunneilla, joilla aineenopettajat opettivat erityisluokkien oppilaita.

77

6 KOULUTILA ERON JA MERKITYKSEN