Luotettavuus tutkimuksessa liittyy sen uskottavuuteen ja siihen voidaan vaikuttaa koko-naisvaltaisella kriittisellä tarkastelulla. Tutkimuksen luotettavuuden arvioinnissa pohdi-taan, kuinka totuudenmukaista tietoa tutkimuksella on kyetty tuottamaan. Koko tutki-musprosessia valintoineen ja haasteineen on tarkasteltava huolellisesti ja dokumentoida niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat tutkimuksen kulkuun ja tuloksiin. Luotettavuutta arvioi-daan suhteuttamalla tulokset tutkimusongelmiin. (Kylmä 2007.) Strukturoidun kysely-kaavakkeen vaihtaminen teemahaastatteluun oli laadullisen tutkimuksen toteuttamisessa hyvä valinta, koska vastaajien vastaukset kysymyksiin olivat laajempia ja mahdollistivat paremmin heidän ymmärryksensä arvioimista. Vastaajilla oli myös mahdollisuus kysyä, jos he tarvitsivat lisätietoa jostakin kysymyksestä. Jälkeenpäin arvioiden olisi teema-haastattelurunko kysymyksineen voinut olla vielä paremmin tiivistetty ja rajattu, jolloin kysyttyihin aihepiireihin olisi voinut tulla vielä syvempää ymmärrystä. Analyysivai-heessa huomasin, että vastaajien vastauksissa esiintyi paljon tietoa ohi kysytyn aihepii-rin ja jouduin rajaamaan osan vastauksista pois. Toisaalta vastauksista nousi esille seik-koja, joita ei teemahaastattelussa kysytty, mutta ne liittyivät aihepiiriin ja niistä voitiin muodostaa osa tutkimuksen tuloksista. Yksilöhaastattelu oli siten onnistunut tutkimus-metodi, että keskustelunomaisessa tilanteessa koin, että vastaajien oli helppoa keskustel-la aiheesta vapautuneesti. Analyysivaiheessa koin osittain epäonnistuneeni aiheen raja-uksissa ja näin ollen tuloksissa on laaja-alaisesti vastaajien näkemyksiä liittyen aihepii-riin. Onnistuneempi rajaaminen olisi voinut syventää aiheen ymmärrystä.
Haastateltaville tutkimukseni luotettavuutta korosti se, että heti haastattelun suostumus-ta kysyttäessä selvensin, mistä tutkimuksessani on kysymys, miten tutkimus suostumus- tallenne-taan, mitä tallenteille tapahtuu ja mihin tarkoitukseen tutkimustani on tarkoitus käyttää.
Yksityiskohdat kerrattiin vielä haastattelujen alussa ja lupasin haastateltaville, että val-mis työ lähetetään heille sähköpostitse. Koin, että oli hieman haastavaa, kun osa haasta-teltavista ei täysin hahmottanut osan kysymysten sisältöä ja jouduin johdattelemaan heitä niissä hieman tiettyä suuntaa kohti, koska se muutoin vastaus ei olisi vastannut ollenkaan tutkittavaan aiheeseen. Tämä saattoi vähentää luotettavuutta kahden vastauk-sen ja kahden kysymykvastauk-sen osalta. (Tuomi & Sarajärvi 2002).
Haastatteluja tehdessäni pyrin olemaan tietoinen omista ennakkoluuloistani ja olemaan jämpti siinä, etteivät ne ohjaa tai vaikuta haastatteluihin. Tunnistan itselläni olleen en-nakkoluuloja siihen, ettei hoitoalalla ole mielestäni tehty paljoakaan konkreettisia toi-mia vetovoimaisuuden edistämiseksi vaan koin, että aiheesta lähinnä keskustellaan niil-lä seuduilla, joissa hoitajapulaa jo koetaan. En kuitenkaan koe, että olisin painottanut asioita omista lähtökohdistani tai tuonut mitenkään esille sitä, mikä oma ennakkokäsi-tykseni asiasta oli.
Tutkimuksen eettisyys
Eettiset kysymykset kohdentuvat tutkimusaiheen eettiseen oikeutukseen. Tutkijan on arvioitava tutkimusaiheen tarpeellisuutta arkaluonteisuutta ja tutkimukseen osallistuvien haavoittuvuutta. Eettisyydessä keskeisiä arvoja ovat vapaavalintaisuus, hyvän tekemi-nen ja oikeudenmukaisuus. (Kylmä 2007.) Hoitoalan vetovoimaisuutta ei ole tutkittu paljon käytännön toteutukseen liittyen ja siksi aiheen tutkiminen oli perusteltavaa ja tarpeellista. Tutkittajien vapaaehtoisuus tutkimukseen osallistumiseen ja samojen haas-tattelurungon kysymysten esittäminen osallistujille lisäsi eettisyyttä ja tutkijan tutki-muksesta antama informaatio auttoi osallistujia päätöksen tekemisessä. Tutkimuksen tuottamalla tiedolla on tarkoituksena lisätä hoitoalan vetovoimaisuuteen liittyvää infor-maatiota, jotta terveydenhuollon lähijohtajien olisi helpompaa sitä edistää työssään, siksi tutkimus noudattaa eettisiä kriteereitä.
Tutkimuksen eettisyys on keskeinen teema, koska tutkimukseni liittyy tietyn kahden kunnan työntekijöihin. Näin ollen minä tutkijana noudatan tiedeyhteisössä tunnustettuja hyvän tieteellisen tiedon käytäntöjä (Tuomi & Sarajärvi 2002). Haastateltavien osalta pyrin siihen, että anonymiteetti säilyy. Tässä tutkimuksessa olen häivyttänyt haastatte-luissa esille nostetut nimet ja ammattinimikkeetkin lopulta kokonaan tunnistamisen es-tämiseksi. Pelkkä lähijohtaja nimike ei kerro sitä, millä osastoilla tai organisaatioissa haastattelut on tehty. Koska kuntia oli vain kaksi ja lähiesimiesten nimikkeet vaihtelivat, olisi henkilöt ollut välittömästä tunnistettavissa, mikäli ammattinimike olisi paljastettu.
Haastatteluihin osallistuminen ja kysymyksiin vastaaminen oli vapaaehtoista eikä suos-tutteluja käytetty. Kolme henkilöä ei halunnut osallistua haastatteluun ja kunnioitin hei-dän vapaaehtoisuuttaan tutkijana. Tutkittavat kuitenkin vastasivat kaikkiin kysymyksiin
ja niihin kysymyksiin, joihin eivät osanneet vastausta antaa, kertoivat tutkittavat amesti senkin. Tieteellinen avoimuus ja tutkittavien anonyymisyyden säilyttäminen voi-vat olla haasteellinen yhdistelmä, mutta koin onnistuneeni siinä hyvän tieteellisen tavan mukaisesti tässä tutkimuksessa. (Tuomi & Sarajärvi 2002, Hyvärinen, Nikander & Ruu-suvuori 2017.)
Eettistä pohdintaa edellyttävät tutkimuksen menetelmälliset valinnat sekä tutkijan ja tutkimukseen osallistuvien suhdetta aineiston keruussa, analyysissa ja raportoinnissa (Kylmä 2007). Tässä tutkimuksessa tutkimusmetodina käytetyn teemahaastattelun ja sisällönanalyysin valintaan liittyviä seikkoja ole tarkasti perustellut aineistonhankinta kohdassa. Kirjoitin analyysivaiheen mahdollisimman tarkasti auki ja nostin esille esi-merkkivastauksia, jotta lukija voi muodostaa aineistosta omaa pohdintaa ja sen voidaan katsoa lisäävän tutkimuksen luotettavuutta ja avoimuutta. Aineistonkeruu menetelmänä teemahaastattelu toimi hyvin ja sain tietoa juuri tutkimuskysymysten teemoihin. Tee-mahaastattelurunko oli melko laaja ja jälkeenpäin arvioin, että kysymyksiä olisi voinut hieman vähentää ja tehdä niistä hieman tiiviimpiä. Lisäksi haastattelurunkoon olisi ollut hyvä lisätä kysymys lähijohtajan koulutustaustasta, koska se olisi tuonut lisätietoa, jota mahdollisesti olisi voinut verrata vastaussisältöön. Toisaalta aihe olisi voinut laajentua liikaa ja tiiviys aiheen käsittelystä poistunut. Olen tyytyväinen siihen ratkaisuun, etten antanut aiheen aineistosta etukäteen vastaajille tietoa, tarkoituksena nähdä realistisesti ja ilman johdattelua heidän ymmärrystä vetovoimaisuudesta ja sen edistämiseen liittyvistä toimista. Teoriaohjaava haastattelurungon laadinta ja sisällönanalyysi, auttoivat oikean-laisen aineiston saamisessa ja varsinkin hyvin laajan aineiston käsittelyssä. Aineistoa analysoin tutkimuskysymysteni johdattamana ja sisällönanalyysillä teemoittelin aiem-masta teoriasta esille nousseiden merkitysten kautta ja lisäksi aineistosta nousseiden aiheiden valossa. Teorian mukaan teemoittelu auttoi poimimaan teksteistä oleelliset asiat ja niiden peilaamiseen teoriatietoon. Haastattelu ja avoimet kysymykset mahdollis-tivat vastaajien laajemman ja vapaamuotoisemman vastaamisen, mikä nosti mielenkiin-toisia asioita esille, ilman että olin niitä kysynyt. Sen mukaisesti muokkasin haastattelu-runkoa ja osasin kysyä samaa asiaa muilta vastaajilta. Näkökulma rajautui mielestäni melko hyvin tutkittuun aiheeseen, vaikka vastaajat kertoivat laajastikin työstään. Kui-tenkin tutkimuksen kokonaisvaltainen rajaaminen olisi voinut olla napakampi.
Tulosten siirrettävyys ja vaikuttavuus ovat arvioitavia kriteerejä laadullisessa tutkimuk-sessa. Tällä tarkoitetaan sitä, että tutkijan on annettava riittävästi kuvailevaa tietoa ai-neistosta, jotta sen siirrettävyyttä toisiin tilanteisiin voidaan arvioida. (Kylmä 2007.) Tutkimukseni eri vaiheissa olin kirjoittanut ja kuvannut tutkimuksen vaiheita ja aineis-toa sekä haastateltavia, niin avoimesti kuin se on mahdollista. Tutkittavien tunnistamat-tomuuden säilyttäminen varsin pienessä aineistossa rajaa sitä, kuinka paljon tietoja voi-daan esiin tuoda. Kriittisesti vaikuttavuutta tarkasteltuna, kohdistuu tutkimukseni vain kahteen kuntaan ja yhteen yksityiseen organisaatioon ja Itä-Suomen alueelle, joten tu-losten yleistäminen laajemmin voi olla hankalaa. Yksikkökohtaiset eroavuudet ja pai-kalliset olosuhteet vaikuttavat tuloksiin, mikä ilmeni jo tässä tutkimuksessa. Uskon kui-tenkin, että tulosten sisällöistä saadaan materiaalia aiheen ymmärtämisen lisäämiseen ja sitä voidaan hyödyntää organisaatioiden strategioita kehittäessä ja nimenomaan lähijoh-tajan työn tukemisen toimenpiteissä vetovoimaisuuden edistämisessä.
Reflektiivisyys liittyy tutkimuksen arviointiin. Sillä tarkoitetaan oman toiminnan kriit-tistä analysoimista ja omien lähtökohtien tiedostamista tutkijana ja miten ne vaikuttavat tutkittuun aineistoon. (Kylmä 2007.) Tutkimusaihetta valitessani yksi perusteeni oli, että voisin hyödyntää tutkimuksen tuottamaa uutta tietoa työssäni lähijohtajana. Lähijohta-jana ymmärrykseni aiheeseen oli riittävää ja aihe on minulle arjessa läheinen työni kaut-ta. Tunnistin jo tutkimuksen aloitusvaiheessa ennakkokäsitykseni siitä, ettei mielestäni hoitoalan vetovoimaisuudelle ole käytännössä juurikaan tehty strategisia toimia ja toin sen esiin jo alkuvaiheesta lähtien. Tämän toivon vaikuttavan siten, ettei oma ennakko-käsitykseni aiheesta vaikuta tutkimuksen kulkuun ja sen tuloksiin. Koin onnistuneeni siinä, etteivät omat ennakkokäsitteeni ohjailleet tutkimusta. Kokemukseni on, että tein parhaani tehdäkseni tutkimukseni tutkimuseettisiin ohjeisiin sitoutuen ja haastateltavia koskevien tekijöiden lisäksi olen huomioinut, että hyödyntäessäni aiempaa tutkimusta ja muiden tekstiä, olen merkannut lähdemerkinnät ja viittaukset asianmukaisesti, koska tutkimuksessani olen käynyt läpi ja tutkinut muiden tutkimuksia ja erilaista kirjallisuutta hyödyntäen. Asiasisällön ja tekstin olen pyrkinyt muotoilemaan omakseni. Aihettani on eettisesti perusteltua tutkia, koska hoitajapulalla ja asian ennakoiminen edistämällä ve-tovoimaisuustekijöitä, on yhteiskunnallista merkittävyyttä tulevaisuudessa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009, Suomen sairaanhoitajaliitto 2009, Tuomi & Sarajärvi 2002.)