Tutkimuksen teemat voidaan etsiä aiemmasta tutkimuksesta sekä kirjallisuudesta ja sit-ten yhdistellä tutkittavaan aiheeseen sopiviksi teemoiksi. Teema-alueiden pohjalta haas-tattelua voidaan syventää ja joustaa kysymysten järjestyksessä niin pitkälle, kuin tutki-musintressit edellyttävät ja haastateltavan edellytykset sekä kiinnostus sallivat. Teema-haastattelun luonteeseen kuuluu, että tutkijan lisäksi myös tutkittava toimii tarkentajana.
(Hirsjärvi & Hurme 2000.) Haastatteluteemat tässä tutkimuksessa perustuivat aiempaan kirjallisuuteen. Haastattelun rungolla ja apukysymyksillä haluttiin varmistaa, että haas-tateltavan vastauksesta saadaan riittävän kattavaa tietoa aiheesta ja kaikki teemat tulisi-vat käsitellyiksi. Aineistonkeruun keskeinen ajatus on tarkastella ilmiötä niin avoimesti kuin mahdollista ja haastattelukysymykset täsmentyvät haastattelu haastattelulta (Hirs-järvi, Remes & Sajavaara 2004.) Tämän tutkimuksen haastatteluissa oli viisi teemaa:
taustatiedot, nykyinen tilanne omassa organisaatiossa, vetovoimaisuus, konkreettiset toimet ja tuki.
3.2 Aineiston hankinnan ja aineiston kuvaus
Tutkimukseni on laadullinen tutkimus. Laadulliseen tutkimukseen kuuluvat ihmislähtöi-syys ja kokonaisvaltainen tutkimusote. Tähän perustuen halusin selvittää lähijohtajien näkemyksiä hoitoalan vetovoimaisuudesta ja sitä, miten he työssään näkevät hoitoalan vetovoimaisuuden kokonaisuuden oman organisaation näkökulmasta. Jokainen organi-saatio on erilainen, ja siksi toivoin saavani erilaisia näkökulmia vetovoimaisuuden edis-tämiseen ja kokemuksia käytännön henkilöstöjohtamisen toimista. Laadullisessa tutki-muksessa ihmisiltä kerätään havaintoja ja tutkimustapana ovat usein keskustelut tai haastattelut. Olin ensin harkinnut kyselykaavakkeen käyttämistä, mutta haastattelu ja keskustelunomainen aineiston keräystapa antaa haastateltaville enemmän mahdollisuuk-sia avata omaa näkemystään ja mahdollisuuden tarvittaessa kysyä lisää laajemmin tut-kittavasta aiheesta. Tarkastelemalla eri henkilöiden kertomuksia saadaan tietoa tutkitta-van asian syistä, seuraamuksista ja erilaisista näkökulmista. Laadullinen tutkimus siis tuo esiin yksilöiden käsityksiä suhteesta tutkittavaan asiaan. Haastattelujen perusteella tutkija pystyy tekemään havaintoja myös siitä, miten asiasta puhutaan ja miten siihen suhtaudutaan. (Tuomi & Sarajärvi 2000.)
Tutkimukseen osallistujat valittiin kuntapuolella kahden kunnan alueelta ja yksityiseltä puolelta Itä-Suomen alueelta laajemmin, koska halusin kohdistaa tutkimuksen ikäänty-neiden- sekä kehitysvammaisten henkilöitä hoitaviin organisaatioihin. Tutkimukseen oli tarkoitus valita vain lähijohtajia ikäihmisten, kotihoidon ja kehitysvammaisten hen-kilöiden hoitamiseen osallistuvista organisaatioista, puolet julkiselta puolelta ja puolet yksityisen sektorin puolelta, mutta lopulta valitsin kuitenkin yhden johtajan erikoissai-raanhoidon puolelta mukaan vertailun saamiseksi. Tähän päädyin siksi, että aineistoista nousi useaan kertaan esille se näkökulma, että vanhustyö ei houkuta toisin kuin erikois-sairaanhoito. Tutkimuslupa haettiin yhdestä itäsuomalaisesta kunnasta, ja se kattoi mo-lemmat tutkimuksessa olleet kunnat, sekä erillinen lupa yksityisestä hoivapalveluita tuottavasta ketjusta. Molemmista tutkimuslupa myönnettiin. Tutkittavien organisaatioi-den nimiä en ota tässä esille, koska silloin syntyy riski tutkittavien tunnistamiseen.
Hain tutkimuksia ja kirjallisuutta tietokannoista Finna, Melinda, Scopus sekä Google ja Google Scholar muun muassa hakusanoilla vetovoima, hoitoalan vetovoima, henkilös-tövoimavarajohtaminen, attractiveness, human resource management, magnet hospital, forces of magnetism, the nurse shortage ja tutkimustietoa löytyi henkilöstöjohtamisen alta esimerkiksi valtavasti. Magneettisairaalamallista löytyi paljon erilaisia kansainväli-siä tutkimuksia. Käytännön toimiin hoitoalan vetovoimaisuuden edistämiseksi liittyvää tutkimustietoa löytyi melko niukasti ja varsinkaan Suomessa sitä ei ole laajasti vielä tutkittu. Kävin läpi tutkimuksia, rajasin mutta löysin aihettani käsittelevää materiaalia myös niiden sisällöistä ja koskien nimenomaan hoitoalaa mutta löysin aihettani käsitte-levää materiaalia myös niiden sisällöistä ja koskien nimenomaan hoitoalaa, ja löytyneen tiedon perusteella teemoittelin haastattelurunkoa. Osassa tutkimuksista käsiteltiin esi-merkiksi henkilöstöjohtamista laajemmasta näkökulmasta, mutta löysin aihettani käsit-televää materiaalia myös niiden sisällöistä ja koskien nimenomaan hoitoalaa. Pyysin myös terveyden- ja hyvinvoinnin tutkimuslaitokselta (THL) ja Suomen sairaanhoitaja-liitolta tuoreita tutkimusraportteja ja suosituksia aiheeseen liittyen. Laadin avoimia ky-symyksiä, jotta varmistaisin samansisältöisen haastattelun kaikille tutkittaville. Teema-haastattelurungossa käsitellään oman organisaation nykytilaa, lähijohtajan näkemyksiä vetovoimaisuudesta terveydenhuollossa ja omassa organisaatiossa sekä vielä strategi-suutta ja käytännön toimia vetovoimaisuuden edistämisessä. Mukaan lisäsin myös kol-me taustakysymystä, jotka koskevat tutkittavan työkokemuksen pituutta hoitoalalla,
asemaa sekä sitä, onko organisaatio julkinen vai yksityinen. Teemahaastattelurungossa on kokonaisuudessaan viisi eri teemaa. Teemahaastattelurunko on nähtävänä tutkimuk-seni liitteenä. (LIITE 1.) Haastattelujen avulla pyrin syventämään ymmärrystä johtajien käsityksestä vetovoimaisuudesta, henkilöstöjohtamisella organisaation vetovoimaisuu-den edistämisestä ja siihen liittyvistä käytännön toimista ja edistävistä ja estävistä sei-koista johtajien kokemusten perusteella.
Teemahaastattelu koostui avoimista kysymyksistä sekä muutamasta tilastollisesta ky-symyksestä, kuten esimerkiksi haastateltavan työkokemuksen määrästä, asemasta orga-nisaatiossa sekä siitä, onko hänen organisaationsa yksityinen vai julkisen hallinnon.
Tutkittaville ei tarkoituksellisesti toimitettu aineistoa etukäteen tutustuttavaksi, koska tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa siitä, miten lähijohtajat aiheen ymmärtävät ja kokevat mahdollisimman realistisesti, ja tämä oli jälkikäteen arvioituna hyvin viisas ratkaisu. Perusteluna se, että haastatteluista nousi selkeitä eroja siinä, miten asioita koe-taan ja toteutekoe-taan, ilman että tutkijan antama teoria ohjaisi vastauksia.
Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja tutkittavia haastateltiin yk-silöllisesti heidän omalla työpaikallaan tai etäyhteytenä, jotta heidän olisi paremmin mahdollista ilmaista henkilökohtaisia näkemyksiään aiheesta. Osa haastatteluista tehtiin etäyhteyksinä johtuen välimatkasta tai haastateltavien toiveesta. Ennen varsinaisia haas-tatteluja toteutettiin yksi esihaastattelu. Näin tutkija pääsi arvioimaan haastattelurungon toimivuutta ja luotettavuutta. Esihaastattelun jälkeen tutkija muokkasi kysymysten sisäl-töä paremmin vastaamaan tutkimuskysymyksiinsä. Haastattelujen aikana tein tarvittaes-sa tarkentavia kysymyksiä, ja kun muutamastarvittaes-sa kohdastarvittaes-sa haastateltava ei ihan ymmärtä-nyt kysymyksen tarkoitusta, hänen pyynnöstään avasin sitä hänelle. Haastattelujen aika sattui kesälomakaudelle, mikä viivästytti ja vaikeutti aineiston hankintaa lähijohtajien lomien vuoksi.
Haastateltavat olivat mielenkiinnolla mukana ja haastattelut kestivät 20 minuutista aina 40 minuuttiin. Litteroin jokaisen haastattelun sanatarkasti heti haastattelun jälkeen, jol-loin oli mahdollista muokata tai luoda uusia tarkentavia kysymyksiä seuraavaan haastat-teluun. Viimeisen haastattelun jälkeen koin saaneeni kasaan riittävän aineiston, josta pystyy muodostamaan monipuolisesti tuloksia. Haastattelutilanteet olivat hyvin
mielen-kiintoisia ja haastateltavat vaikuttivat rennoilta. Tutkijana pystyin suhtautumaan haastat-teluihin hyvin rauhallisin mielin ja haastattelujen edetessä sain vielä enemmän uskallus-ta tehdä lisää uskallus-tarkenuskallus-tavia kysymyksiä ja muokauskallus-ta teemahaasuskallus-tattelurunkoa. Tutkijasuskallus-ta tuntui, että molemminpuolinen luottamus syntyi kaikkien haastateltavien kesken. Mie-lenkiintoinen seikka oli se, että kun nauhoitus lopetettiin, moni alkoikin kertoa aihee-seen liittyvää mielenkiintoista asiaa ja ikään kuin avoimemmin. Tästä syntyi tutkijalle pohdintaa siitä, toivatko haastateltavat nauhoitetussa haastattelussa esille hieman suppe-amman näkemyksen aiheesta. Tutkittavien luvalla otin myös tuota informaatiota osaksi tutkimusta. Haastattelun jälkeen moni myös kyseli lisätietoa aiheesta ja kertoi hakevan-sa lisää tietoa aiheesta, eli heidän mielenkiintonhakevan-sa oli herännyt haastattelun myötä.
Litteroitua haastatteluaineistoa oli fontilla 12 noin 35 sivua. Haastatteluja varten tutkija poimi kunnasta sekä yksityisestä organisaatiosta kaikkiaan 12 henkilöä. Heiltä kysyttiin puhelimitse, saisiko pro gradu -tutkija olla heihin yhteydessä. Etukäteen lähetettiin suostumusosa, jonka henkilö saattoi halutessaan täyttää valmiiksi. Haastateltava sai va-lita, toteutettiinko haastattelu etäyhteydellä vaiko kasvotusten. Kaikkiaan suostumus-pyyntöjä lähti siten 12. Suostumuspyyntöön vastasi myönteisesti 9 henkilöä. Tutkija sopi haastattelusta ja toteutti ne suostuneiden kanssa. Haastateltuja oli 9, eli kolme kiel-täytyi varsinaiseen haastatteluun osallistumisesta. Jokainen haastateltava allekirjoitti suostumuksen haastattelua varten ja sai tietoa siitä, kuinka tutkimuksen tuloksia mah-dollisesti hyödynnetään tulevaisuudessa. Äänitteet haastatteluista litteroitiin tutkijan toimesta ja samalla poistettiin tunnistamisen mahdollistavat tiedot, kuten ammattinimi-ke, organisaation nimi tai muu yksityiskohtainen tieto, josta vastaaja voidaan tunnistaa.
Nauhoitukseen on saatava aina haastateltavan lupa ja tutkijan pitää kertoa tutkittaville, miten nauhoituksia käytetään ja että ne hävitetään, kun niitä ei enää tarvita. (Hirsjärvi, Hurme 2000). Kun aineisto oli litteroitu, tuhosin äänitteet.