Ensimmäisen tutkimuskysymyksen tarkoituksena oli selvittää, millainen käsitys oppilailla on for-matiivisesta arvioinnista. Aineiston mukaan oppilaat kokivat arvioinnin aktiiviseksi toiminnakseen, jonka tarkoituksena on tuottaa heille tietoa siitä, miten he voivat omaa osaamistaan kehittää. Ar-viointi näyttäytyi oppilaille omaan toimintaan ja oppimiseen kohdistuvana arAr-viointina, jota he itse tekevät. Itsearviointi tuntuikin olevan oppilaille tuttua ja he pyrkivät määrittelemään muitakin ar-viointitapoja itsearvioinnin näkökulmasta, omaa aktiivista rooliaan korostaen. Aineistossani näkyy siis vahvasti aiemmissa tutkimuksissa esiin noussut formatiiviselle arvioinnille tyypillinen pyrkimys osallistaa oppilaita ottamaan vastuuta omasta oppimisprosessistaan (kts. esim. Pint-rich 2004, 387–388; Clark 2012, 216).
Oppilaat mielsivät arvioinnin vahvasti nimenomaan oppimisen aikaseksi arvioinniksi. He pitivät tärkeänä oppimisen aikana opettajalta saamaansa palautetta, jonka avulla he kokivat yltävänsä parempiin oppimissuorituksiin. Black ja Wiliam (2009, 7) ovat tutkimuksessaan korostaneet oh-jaavan palautteen merkitystä oppilaan oppimisprosessille. Clarkin (2012, 212–213) tutkimuksen mukaan opettajalta saatu palaute on yhteydessä oppilaan itsearviointitaitojen kehitykseen, sillä opettajalta saatu ulkoinen palaute ohjaa oppilasta vähitellen antamaan itselleen myös sisäistä pa-lautetta. Tutkimukseeni osallistuneet oppilaat olivat saaneet ohjaavaa palautetta usein ja saatu
palaute saattoi toimia heille mallina oman oppimisprosessin jäsentämisestä itsearviointia teh-dessä, kuten Clark (2012) kuvaa. Tämä kertoo mielestäni siitä, että oppilaiden arviointiosaamisessa on keskeistä se, että oppilas ymmärtää oman aktiivisen roolinsa arvioinnissa. Opettajalta saatu palaute ei riitä, jos oppilas ei kykene ottamaan sitä vastaan. Toisaalta opettajan on kiinnitettävä huomiota siihen, että antaa oppilaalle sekä kehittävää että kannustavaa palautetta. Tärkeää on sekä korostaa oppilaan onnistumisia että nostaa esiin kehittämiskohteita.
Toisen tutkimuskysymykseni tarkoitus oli selvittää, millaisia kokemuksia oppilailla on erilaisista ta-voista tehdä formatiivista arviointia. Oppilaat kokivat, että formatiivisen arvioinnin tehtävä arvi-ointimenetelmästä riippumatta on tarjota heille tietoa senhetkisestä osaamisestaan sekä erilaisia keinoja seurata omaa kehitystään suhteessa aiempaan osaamiseensa. He kokivat erityisesti ko-keet, itsearvioinnin, sekä ohjaavan palautteen hyviksi keinoiksi oman kehityksen seuraamiseen.
Kokeita pidetään perinteisesti summatiivisena arviointimenetelmänä, joiden tehtävänä on kertoa, miten hyvin oppilas on saavuttanut oppiaineen tavoitteet (Atjonen ym. 2019, 38–39; Opetushalli-tus 2014, 48-50). Tutkimukseeni osallistuneet oppilaat suhtautuivat kokeisiin kutenkin eri tavalla.
He kokivat, että koenumero kertoo selkeästi omasta osaamisesta, mutta he näkivät kokeiden nu-meroarvioinnissa formatiivisiakin piirteitä kertoessaan, että koenumeroiden avulla voi seurata myös omaa kehitystä. Käytännön opetustyön kannalta tämä tarkoittaa sitä, että opettajan on tär-keää keskustella oppilaiden kanssa eri arviointimenetelmistä ja niiden merkityksistä, sillä oppilai-den kokemukset arviointimenetelmistä saattavat poiketa niioppilai-den alkuperäisistä käyttötarkoituk-sista. Arvioinnin ollessa vastavuoroinen prosessi oppilaiden ja opettajan välillä, myös opettajan on tärkeää tarkastella omia arviointiin liittyviä käsityksiään. Opettajan hyvään arviointiosaamiseen kuuluu arvioinnin jatkuva kehittäminen ja oppilaiden käsitysten haastaessa hyvällä tavalla perin-teisiä käsityksiä, opettajan tulisi muokata omia arviointitapojaan huomioiden myös oppilaiden nä-kemyksen.
Ouakrim-Soivio (2016, 86) määrittelee itsearvioinnin omien vahvuuksien ja kehittämiskohteiden tunnistamisen harjoitteluksi. Juuri tällaisena tutkimukseeni osallistuneet oppilaatkin kuvasivat it-searviointia. He kokivat saavansa itsearvioinnin avulla tietoa senhetkisistä vahvuuksistaan ja
kehittämistarpeistaan. Verratessaan osaamistaan itsearviointien avulla aiempaan osaamiseensa, oppilaat kokivat saavansa tietoa siitä, miten omat taidot olivat kehittyneet ja mitä he vielä voisivat kehittää. Atjonen ym. (2019, 42) määrittelevät oppilaan arviointiosaamisen samalla tavalla kuin Ouakrim-Soivio itsearvioinnin. Itsearvioinnin taidot ovatkin tärkeitä oppilaan arviointiosaamisen kannalta, sillä sen avulla oppilas voi tuottaa itselleen tietoa omasta osaamisestaan. Tämä on mie-lestäni tärkeää huomioida opetustyössä tarjoamalla oppilaille erilaisia tilaisuuksia itsearviointiin, jotta he voivat kehittää omaa arviointiosaamistaan ja sitä kautta saada tietoa omista taidoistaan ja kehityksestään.
Itsearvioinnin yhteydessä oppilaat pohtivat myös vertaisarviointia. Itsearvioinnin oppilaat mielsi-vät omien vahvuuksien ja kehittämistarpeiden tunnistamiseksi. Vertaisarvioinnissa oppilaat ker-toivat pohtivansa vastaavalla tavalla luokkakaverin vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Vertaisarvi-ointi edellytti siis oppilailta itsearviVertaisarvi-ointitaitoja. Oppilaat kertoivat vertaisarvioinnin olevan haasta-vaa ja jännittävää. Oppilaat kokivat, etteivät olisi halunneet näyttää töitään luokkakavereille, sillä luokkakaverilta saatu palaute tuntui oppilaista jännittävältä. Ouakrim-Soivion (2016, 88) mukaan myös vertaispalautteen tulisi tarjota oppilaalle tietoa omasta kehityksestä. Tutkimukseeni osallis-tuneet oppilaat eivät kuitenkaan kokeneet saavansa vertaisarvioinnin avulla tietoa omasta oppi-misprosessista ja kehityksestä, vaan ennemminkin kuulevansa luokkakaverin mielipiteen omasta työstä. Tämä ajattelutapa saattoi olla syynä siihen, että oppilaat kokivat vertaisarvioinnin jännittä-vänä ja epämieluisana. Vaikka oppilaat kokivat vertaisarvioinnin haastavana, he kuvasivat arvioin-tiosaamisensa kehittyneen sekä itse- että vertaisarvioinnin avulla. Oppilaat nimittäin kertoivat sekä omien että luokkakavereiden vahvuuksien ja kehittämiskohteiden tunnistamisen helpottu-neen harjoittelun myötä. Myös tämä tulos kertoo mielestäni siitä, että opettajan on tärkeää kertoa oppilaille erilaisista arviointimenetelmistä ja niiden käyttötarkoituksista. Oppilaiden olisi tärkeää ymmärtää, että myös vertaisarviointi tarjoaa heille mahdollisuuksia saada arvokasta tietoa omista vahvuuksista ja kehittämistarpeista.
Oppilaat kokivat voivansa seurata omaa kehitystään hyvin myös ohjaavaa palautetta tarjoavien arviointitapojen, kuten arviointiin liittyvien keskustelujen ja sanallisen arvioinnin avulla. Black ja
Wiliam (2009, 7) kuvaavat, että saatu palaute auttaa oppilasta ymmärtämään, mitä hän jo osaa ja mihin hänen tulisi vielä kiinnittää huomiota. (Black & Wiliam 2009, 7) Tällaisena myös tutkimuk-seeni osallistuneet oppilaat kokivat saamansa palautteen. Useiden tutkimusten mukaan oppimis-prosessin aikana saadulla ohjaavalla palautteella on suuri merkitys oppilaan oppimistulosten kan-nalta (kts. esim. Green ym.2007, 532; Ho ym. 2012, 105; Boonk ym. 2018, 10; Bæck 2015, 37). Myös omaan tutkimukseeni osallistuneet oppilaat kokivat, että ohjaavan palautteen saaminen oppimis-prosessin aikana auttoi heitä kehittämään omaa osaamistaan yltääkseen parempiin oppimistu-loksiin.
Oppilaat kertoivat pitävänsä arviointiin liittyvistä keskusteluista opettajan kanssa. Oppilaista oli mukavaa päästä keskustelemaan omasta edistymisestä ja saada opettajalta palautetta. Ouakrim-Soivion (2016, 86) mukaan arviointiin liittyviä keskusteluja tulisi käydä jatkuvasti opettajan, laan ja mahdollisesti myös huoltajien välillä, osana koulun arkea. Omassa tutkimuksessani oppi-laat kuitenkin kokivat, että arviointiin liittyviä keskusteluja oli harvoin ja siksi ne tuntuivat oppilaista oudoilta. Oppilaat kertoivatkin, että huoltajat olivat osallistuneet näihin keskusteluihin viimeksi toisella luokalla. Arviointiin liittyvissä keskusteluissa oppilaat saivat pääasiassa suullista pa-lautetta. Kirjallista palautetta oppilaat kertoivat saavansa sekä opettajalta että huoltajilta usein Seesaw-alustan kommenteissa. Oppilaat kokivat saamansa palautteen hyödylliseksi ja kuvasivat sen avulla saavansa tietoa siitä, miten voisivat osaamistaan kehittää. Opettajan onkin tärkeää kiin-nittää huomiota antamansa palautteen määrään ja erityisesti laatuun. Kannustavan ja ohjaavan palautteen avulla oppilaat voivat kehittää omaa osaamistaan ja sitä kautta saavuttaa parempia oppimistuloksia.
Kolmannen tutkimuskysymykseni avulla pyrin selvittämään, millaisena oppilaat kokevat digitaali-suuden osana formatiivista arviointia. Tulosten perusteella oppilaat mielsivät digitaalidigitaali-suuden erot-tamattomaksi osaksi arviointia. He kokivat digitaalisuuden ja erityisesti Seesaw -alustan olevan yhteydessä lähes kaikkiin formatiivisen arvioinnin menetelmiin, mutta erityisesti itsearviointiin ja sanalliseen arviointiin. Seesaw-alusta toimi luokassa sähköisenä portfoliona, jonne oppilaat ker-toivat muun muassa äänittäneensä lukemistaan, dokumentoineensa käsityö- ja
kuvataideprojektejaan sekä tehneensä eri aineisiin liittyviä arviointeja. Itsearviointi sisältyykin Ouakrim-Soivion (2016, 86) mukaan osaksi portfoliota, ja tämän yhteyden myös tutkimukseeni osallistuneet oppilaat havaitsivat. Oppilaat kokivat, että Seesaw mahdollistaa oman kehityksen seuraamisen sinne dokumentoitujen töiden avulla. Heidän mukaansa omaa senhetkistä osaa-mista pystyi helposti vertaamaan aiempaan osaamiseen Seesaw-alustan avulla. Ouakrim-Soivio (2016, 86) kuvaakin portfoliotyöskentelyn tehtäväksi oppimisen prosessimaisuuden tukemisen ja oppilaiden työskentelyn tekemisen näkyväksi. Tulos korostaa mielestäni oppimisen dokumentoin-nin merkitystä. On tärkeää, että oma edistyminen on konkreettisesti oppilaan nähtävillä. Opetta-jan on tiedostettava portfoliotyöskentelyn merkitys ja kiinnitettävä huomiota siihen, että sekä töi-den dokumentointiin että aiempien töitöi-den tarkasteluun käytetään aikaa.
Johannesen (2013, 210) korostaa digitaalisten portfolioiden olevan yhteydessä oppilaiden parem-piin oppimistuloksiin itsearviointi- ja itsesäätelytaitojen kehityksen myötä. Hän pitää tärkeänä, että digitaaliset portfoliot tarjoavat huoltajille ja opettajalle mahdollisuuden seurata oppilaan oppimis-prosessia ja tukea sitä kommentoimalla oppilaan julkaisuja (Johannesen 2013, 302). Tutkimuk-seeni osallistuneet oppilaat kertoivatkin pitävänsä siitä, että huoltajat pääsivät seuraamaan, mitä he koulussa tekevät ja miten heidän taitonsa ovat kehittyneet. Oppilaat kokivat Seesaw-alustalla opettajalta ja huoltajilta samansa kirjallisen palautteen tuntuneen hyödylliseltä ja auttavan heitä ohjaamaan omaa oppimisprosessia kohti parempia oppimistuloksia. Tämä kertoo mielestäni siitä, miten tärkeää opettajan on ymmärtää huoltajien merkitys oppilaan oppimiselle. Opettajan tulisi pyrkiä löytämään keinoja osallistaa huoltajia oppilaan arviointiprosessiin, esimerkiksi juuri digitaa-listen välineiden avulla.