Tutkimus tulee toteuttaa hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti (Raunio 2014, 197–199; TENK 2012). Hyvä tieteellinen käytäntö edellyttää tutkimusluvan hakemista tutkimuksen kohdeorganisaatiosta, joten pyysin tutkimuslupaa Kymsotesta. Tutkimuksen kohdentuminen kahdelle toimialalle vaati alkuun tutkimuslupakäytäntöjen selvittelyä, koska molemmilla aloilla oli omat reitit tutkimusluvan hakemiseen. Lopulta selvisi, että tutkimus voitiin toteuttaa sosiaalialan tutkimusluvalla, koska kyseessä oli sosiaalityön tutkimus. Tutkimusluvan saatuani aloitin aineistonkeruun. (TENK 2012, 6.) Eettisesti kestävä tutkimus vaatii tutkijalta huolellisuutta ja rehellisyyttä tutkimuksen kaikissa vaiheissa. Hyvä tieteellinen käytäntö edellyttää tieteellisten tutkimusmenetelmien käyttämistä, joten perehdyin tutkimusta varten narratiivisessa tutkimuksessa käytettyihin menetelmiin. Valitsin narratiivisten menetelmien joukosta tutkimukseeni soveltuvan menetelmän ja pyrin tutkimuksessa menetelmän johdonmukaiseen käyttöön. Tutkimuksen eettisyys edellyttää läpinäkyvyyttä, joten pyrin tutkimusraportissa kuvaamaan huolellisesti tutkimuksen teon eri vaiheet, jotta lukija saisi käsityksen tutkimuksen toteuttamisesta ja siitä, miten päädyin tuloksiin.
(Raunio 2014, 182–187; TENK 2012, 6, 8–9.) Tutkimuksen läpinäkyvyyden rinnalla huomioin raportin kirjoittamisessa myös tutkittavaan ilmiöön liittyvien henkilöiden yksityisyyden suojan ja häivytin aineistosta joitakin yksityiskohtia tunnistamisen välttämiseksi (TENK 2019, 11–12).
Tutkimusraportin kirjoittamisessa noudatin tieteellistä käytäntöä kunnioittamalla asianmukaisilla viittauskäytännöillä toisten tutkijoiden työtä (Raunio 2014, 197; TENK 2012, 6, 9).
Eettisesti kestävässä tutkimuksessa kunnioitetaan tutkittavien itsemääräämisoikeutta (TENK 2019, 7–8). Tässä tutkimuksessa tutkittavien itsemääräämisoikeus toteutui siten, että tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista. Kirjoituskutsuun (Liite 1) vastaaminen tarkoitti suostumusta osallistua tutkimukseen. Tutkimuksen eettisyys edellyttää tutkimukseen osallistuvien riittävää informointia tutkimuksen toteuttamisesta (TENK 2019, 8–9). Kirjoituskutsussa toin esille mahdollisuuden esittää tutkimuksen toteuttamiseen liittyviä kysymyksiä tutkimuksen tekijälle.
Läpinäkyvyyden periaatteen mukaisesti kerroin kirjoituskutsussa tutkimuksen tietosuojaselosteesta, jonka tutkimukseen osallistuja olisi pyytäessään saanut nähdä. Tietosuojaseloste sisälsi tiedot aineiston käsittelystä ja henkilötietojen käsittelystä tutkimuseettisten periaatteiden mukaisesti.
Tutkimuksessa kerättiin henkilötietoja siten, että tutkimuksen paikkakuntaa ja kohdeorganisaatiota ei salattu, mutta aineisto pseudonymisoitiin, jottei aineistoa voida yhdistää henkilöihin. (ks. Tietosuoja-asetus 2016/679; Tietosuojalaki 1050/2018.) Tutkimukseen osallistuminen tapahtui e-lomakkeella (Liite 2). Eettisesti kestävässä tutkimuksessa huolehditaan tutkimuksen luottamuksellisuudesta ja
tutkimukseen osallistuvien yksityisyyden suojasta (TENK 2019, 11–12). Tutkimuksen luottamuksellisuudesta huolehdin säilyttämällä sähköistä tutkimusaineistoa tutkimuksen teon ajan tietoturvallisesti henkilökohtaisessa tiedostossani. Analyysiä varten tulostettua versiota säilytin siten, ettei ulkopuolisilla ollut pääsyä aineistoon. Tutkimuksen valmistuttua hävitin sekä sähköisen että tulostetun aineiston. (TENK 2012, 6.)
Tutkimuksen läpinäkyvyyttä lisää tutkijan positioiden tiedostaminen. Tutkijan esiymmärrys tutkittavasta ilmiöstä vaikuttaa aina tutkimuksen kysymyksenasetteluun ja aineiston tulkintaan. Oma suhteeni tutkimuskohteeseen on muodostunut työskentelystä molemmilla toimialoilla useiden vuosien ajan. Olen usein ollut tilanteissa, joissa lastensuojelu ja nuorisopsykiatria ovat hyvässä yhteistyössä jakaneet vastuun yhteisasiakkaan auttamisesta. Toisaalta olen kohdannut myös toimialojen keskinäisen arvostuksen puutetta, yhteistyöhaluttomuutta ja auttamisvastuun siirtelyä.
Nämä käytännön työstä tulleet kokemukset ja näkemykset ovat kulkeneet mukanani tutkimuksenteossa. Lisäksi tutkijan positiooni ovat vaikuttaneet aiemmat lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhdyspinnan tutkimukset ja selvitykset, joihin aloin perehtymään jo sosiaalityön opintojeni alkuvaiheessa. Tutkimusta tehdessäni olen pyrkinyt tarkastelemaan tutkimuskohdetta avoimesti asiakkaiden auttamisen näkökulmasta tiedostaen samalla omat ennakkokäsitykseni tutkittavasta ilmiöstä. (ks. Raunio 2014, 187.)
Tutkija on eettisesti vastuussa tutkimuksen vaikutuksista tutkimuskohteeseen, tutkimuksesta ei saa aiheutua haittaa tutkimuskohteelle tai tutkimukseen osallistuville henkilöille (TENK 2019, 7).
Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkaiden auttamiseen liittyvässä tutkimuksessa tulee huomioida aiheen sensitiivisyys. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkaat ovat haavoittuvassa asemassa olevia nuoria, jolloin heitä koskevissa tutkimuksissa tulee olla erityisen huolellinen siinä, ettei heille aiheudu haittaa tutkimuksesta. Huomioin tämän pyytämällä tutkimukseen osallistujia kirjoittamaan siten, ettei kirjoituksesta voida tunnistaa yksittäisiä asiakkaita tai työntekijöitä (Liite 2). Tutkimukseen osallistujat kirjoittivat pyyntöni mukaisesti. Tämän lisäksi varmistin vielä tunnistamisen estämisen jättämällä valmiista tutkimuksesta pois työntekijöiden ammattinimikkeet ja joitakin yksityiskohtia.
Metterin ja Hotarin (2011, 67–92) mukaan lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhdyspinnan haasteellisuus kuormittaa toimijoita eettisesti ja emotionaalisesti. Näin ollen olisi ollut mahdollista, että tutkimukseen osallistujat ovat voineet kokea tutkimusaiheen arkaluontoiseksi, peläten ikävien asioiden esiintuomisen vaikeuttavan yhteistyötä jatkossa. Tämä ei kuitenkaan näkynyt aineistossa,
joka sisälsi sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia yhteistyöstä. Toisaalta tutkimukseen osallistujien määrän vähäisyys voi viitata siihen, että aihe koetaan vaikeaksi. Tutkimuksen haitallisten vaikutusten välttäminen sai uuden näkökulman Covid-19-pandemian myötä. Aineistonkeruu ajoittui Covid-19-pandemian leviämisvaiheeseen, jolloin Suomeen julistettiin poikkeustila. Itä-Suomen yliopisto ohjeisti opiskelijoita, ettei sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä tule kuormittaa aineistonkeruulla. Tällöin tutkimuksen eettinen kestävyys edellytti aineistonkeruun päättämistä suunniteltua aiemmin.
Seuraavassa luvussa kerron tutkimuksen tuloksista. Esitän tutkimustulokset narratiiveina, viitenä tarinana lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian välisestä monialaisesta yhteistyöstä.
5 LASTENSUOJELUN JA NUORISOPSYKIATRIAN YHTEISTYÖ 5.1 Viisi narratiivia yhteistyöstä
Tutkimusaineistossa lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian välinen monialainen yhteistyö rakentuu lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian työntekijöiden kuvaamana erilaisina narratiiveina eli tarinoina.
Tarinat löytyivät jäsentämällä aineistoa juonianalyysin avulla keskeisiin tapahtumakulkuihin:
alkutilanteeseen ja toimijoiden tavoitteeseen, tapahtumien kulkuun ja lopputilanteeseen.
Tapahtumakulkujen lisäksi olin kiinnostunut tarinoiden toimijuuden ja vuorovaikutuksen kuvauksista saadakseni vastauksen tarkentaviin tutkimuskysymyksiini; millaisia toimijuuksia yhteistyössä rakentuu ja millaisena toimijoiden välinen vuorovaikutus näyttäytyy. Tarinoiden toimijuutta ja vuorovaikutusta tarkastelin positiointianalyysin avulla. Löytämäni tarinat nimesin niiden tapahtumakulkujen mukaan seuraavasti: 1) Kohtaamattomuus ja vastakkainasettelu, 2) Taistelulla kompromissiin, 3) Suunnitelmallinen yhteistyö, 4) Pallottelusta sopimukseen sekä 5) Hyökkäys ja mitätöinti.
Seuraavissa luvuissa esittelen aineistosta löytämäni tarinat. Esitän jokaisen tarinan tapahtumat siten, että kerron ensin tapahtuman alkutilanteesta ja toimijoiden tavoitteista, jonka jälkeen esitän tapahtumien kulun ja viimeisenä esitän tapahtuman lopputilanteen. Tämän jälkeen tarkastelen toimijoiden positioita ja vuorovaikutusta. Aloitan kertomalla tarinan kohtaamattomuudesta ja vastakkainasettelusta.
5.1.1 Kohtaamattomuus ja vastakkainasettelu
Tarina kohtaamattomuudesta ja vastakkainasettelusta kertoo nuorisopsykiatrian poliklinikalla pidetystä hoitoneuvottelusta lastensuojelun edustajan kuvaamana. Nuoren asioissa vasta vähän aikaa työskennellyt lastensuojelun ammattilainen osallistuu neuvotteluun kollegansa esteen vuoksi.
Neuvotteluun osallistuvat nuori, vanhemmat ja nuorisopsykiatrian edustaja. Lastensuojelussa nähdään nuoren tarvitsevan psykiatrista apua, mutta aavistellaan nuoren asiakkuuden nuorisopsykiatrialla päättyvän. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 1) esitän juonianalyysin tuloksena saadut tarinan tapahtumat.
TAULUKKO 1. Kohtaamattomuus ja vastakkainasettelu -tarinan juoni
Alkutilanne ja toimijoiden tavoite
Hoitoneuvottelu nuorisopsykiatrian poliklinikalla alkaa. Nuoren, vanhempien ja lastensuojelun tavoitteena on nuoren hoidon jatkuminen nuorisopsykiatrialla.
Tapahtumien kulku
Nuorisopsykiatrian edustaja kertoo nuorisopsykiatrialla tapahtuneen arvion perusteella, ettei nuorella ole psykiatrisen hoidon tarvetta. Nuori yrittää tuoda avuntarvettaan esiin.
Lopputilanne Nuoren, vanhempien tai lastensuojelun näkemystä ei kuulla. Nuorisopsykiatrian työntekijä ilmoittaa nuoren hoitokontaktin päättyvän. Lastensuojelun edustaja tuo esille tyytymättömyytensä päätökseen ja ilmoittaa palaavansa asiaan poissaolleen lastensuojelun työntekijän kanssa. Neuvottelu päättyy.
Myöhemmin lastensuojelu aloittaa ”taistelun” hoidon saamiseksi ja hoito saadaan jatkumaan.
Taulukossa 1 kuvattu tarina lähtee liikkeelle nuorisopsykiatrian neuvottelun alkaessa. Juonenkulun tarkastelussa on syytä tarkastella toimijoiden tavoitteita ja tavoitteeseen pääsyä (Gergen & Gergen 1984 Hännisen 2018, 199 mukaan). Nuoren, vanhempien ja lastensuojelun tavoitteena on saada nuorelle apua nuorisopsykiatrialta. Tapahtumien kulussa pelkistin tarinan keskeiset tapahtumat:
Nuorisopsykiatrian edustaja kertoo nuorisopsykiatrian näkemyksen nuoren hoidon tarpeesta, todeten, ettei nuorella ole nuorisopsykiatrisen hoidon tarvetta. Tämä tuli esiin seuraavasta aineistokatkelmasta.
”… nuorisopsykiatrian käyntien perusteella nuorella ei ole tarvetta hoitokontaktiin ja asiakkuus päätetään.” (Lastensuojelun ammattilainen kertoo nuorisopsykiatrian näkemyksestä)
Nuori yrittää tuoda eriävää näkemystään esiin, kuten seuraava aineistositaatti osoittaa.
” … yrittää sanoa, että hän tarvitsee apua, häntä pelottaa … ” (Lastensuojelun ammattilainen kertoo nuoren toiminnasta)
Tilanne päättyy siihen, ettei nuoren, vanhempien tai lastensuojelun näkemystä nuoren hoidon tarpeesta kuulla. Nuorisopsykiatrian edustaja ilmoittaa hoitokontaktin päättyvän, jolloin lastensuojelun työntekijä ilmaisee tyytymättömyytensä ratkaisuun. Lastensuojelun toimija kertoo palaavansa asiaan kollegansa kanssa. Palaveri päättyy, jonka jälkeen lastensuojelu ”taistelee”
nuorelle psykiatrisen hoidon. ”Taistelun” sisältöä ei tarkemmin kuvata. Lopulta lastensuojelu, nuori ja vanhemmat saavuttavat tavoitteensa, jolloin nuorisopsykiatria järjestää nuorelle hoidon.
Neuvottelun monialaista yhteistyötä voidaan tarkastella myös toimijoiden välisten suhteiden ja vuorovaikutuksen näkökulmasta (Mönkkönen ym. 2019, 47–88; Pehkonen ym. 2019, 89–111).
Seuraavassa taulukossa (Taulukko 2) tarkastelen ja tulkitsen Kohtaamattomuus ja vastakkainasettelu -tarinaa toimijuuden ja vuorovaikutuksen näkökulmista. Esitän positiointianalyysin tuloksena saadut tarinan toimijat ja heidän toimijapositionsa sekä neuvottelutilanteen vuorovaikutusta kuvaavat ilmaisut.
TAULUKKO 2. Toimijat, toimijoiden positiot ja vuorovaikutus tarinassa Kohtaamattomuus ja
myöhemmin vaatii, perustelee ja ”taistelee” yhdessä neuvottelusta poissaolleen lastensuojelun työntekijän kanssa saadakseen nuorelle hoitoa
Lastensuojelun
Nuorisopsykiatrian edustaja hoidon tarpeen arvioija neuvottelun puheenjohtaja
Tarinan toimijoita ovat nuori, vanhemmat, lastensuojelun ammattilaiset ja nuorisopsykiatrian edustaja. Positioita voidaan jäljittää esimerkiksi kertomuksissa käytettyjen verbien avulla (Bamberg 2004, 137, 139). Seuraavassa aineistositaatteja tarinan positioista ja vuorovaikutusta kuvaavista ilmaisuista.
” Nuori itse yrittää sanoa … ” (Lastensuojelun ammattilainen kertoo nuoren toiminnasta)
”Nuorisopsykiatrian edustaja kertoi melko painokkaasti muita kuuntelematta … ilmoitti… ” (Lastensuojelun ammattilaisen kuvaus nuorisopsykiatrian edustajan toiminnasta)
”…asiakkuus saatiin… vaatimalla, perustelemalla, ”taistelemalla” asiakkaan puolesta.”
(Lastensuojelun ammattilainen kertoo lastensuojelun toiminnasta)
Kaikki toimijat positioivat itsensä hoidon tarpeen arvioijiksi. Nuorisopsykiatrian edustaja ei kuitenkaan luovuta tätä positiota muille. Nuorisopsykiatria tarjoaa nuorelle, vanhemmille ja lastensuojelulle oman arvionsa hyväksyjän roolia. Nuori ja lastensuojelu eivät suostu ottamaan hyväksyjän positiota vastaan. Vanhempien vuorovaikutuksesta ei ole mainintaa, jolloin heidän positiokseen muodostuu tapahtumien seuraajan positio. Nuori haluaa pitää kiinni hoidon tarpeen arvioijan positiostaan yrittämällä perustella hoidon tarvettaan. Nuori yrittää päästä vaikuttajan positioon, mutta nuorisopsykiatria ei sitä nuorelle anna. Lastensuojelulla on heikko luottamus nuorisopsykiatriseen hoidon tarpeen arvioon ja se pitää kiinni omasta hoidontarpeen arvioijan positiostaan kyseenalaistamalla nuorisopsykiatrian position hoidon tarpeen arvioijana.
Nuorisopsykiatria ei kuitenkaan väisty hoidon tarpeen arvioijan ja hoitopäätöksen tekijän roolista.
Lastensuojelu toimii neuvottelussa myös nuoren asianajajan positiossa. Nuori ja vanhemmat ovat antaneet tämän position lastensuojelulle. Vanhempien positio tapahtumien seuraajana voidaan tulkita voimattomuudeksi ja toivottomuudeksi, mutta toisaalta myös luottamukseksi lastensuojelun asianajon positiota kohtaan. Neuvottelun lopussa lastensuojelun ammattilainen vahvistaa sekä nuoren asianajajan että hoidon tarpeen arvioijan positionsa ilmoittamalla lastensuojelun palaavan asiaan.
Monialaisen yhteistyön kontekstissa neuvottelun vuorovaikutus kuvautuu vastavuoroisuuden sijaan yksisuuntaisena. Läsnäolijat eivät osallistu neuvotteluun tasa-arvoisina toimijoina eikä nuoren osallisuus oman asiansa käsittelyyn toteudu monialaiseen yhteistyöhön suositeltavalla tavalla. Nuori jää sivuun lastensuojelun asianajosta huolimatta. Ammattilaisilla ei ole yhteistä, jaettua tavoitetta.
Nuorisopsykiatria näyttää toimivan ainoastaan oman asiantuntijuutensa perusteella huomioimatta lastensuojelun, nuoren tai vanhempien asiantuntemusta. Neuvottelussa ei astuta yhteisen tiedonmuodostuksen tai jaetun asiantuntijuuden alueelle. Neuvotteluun osallistujien ymmärrys ei
lisäänny neuvottelun kuluessa, jokainen pitäytyy omassa näkemyksessään eikä uuden oppimista tapahdu. Jaetun ymmärryksen sijaan toimijat ajautuvat keskinäiseen kilpailuun asiantuntijuudesta nuoren hoidon tarpeen arvioinnin suhteen.
Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian monialainen yhteistyö rakentuu neuvottelussa nuoren psykiatrisen hoidon tarpeen arvioinnin ja hoidon järjestämisen ympärille. Toimijoiden näkemykset nuoren hoidon tarpeesta eroavat toisistaan. Toimijoiden väliltä puuttuva dialogi johtaa toimijat keskinäiseen ”taisteluun”. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian monialainen yhteistyö kuvautuu tässä tarinassa kohtaamattomuutena ja vastakkainasetteluna.
Seuraavaksi esittelen tarinan, jossa taistelun avulla saavutetaan kompromissi.
5.1.2 Taistelulla kompromissiin
Taistelu ja kompromissi -tarinassa kerrotaan nuorisopsykiatrian osastolla pidetyn hoitoneuvottelun tapahtumista lastensuojelun edustajan kertomana. Aiemmin nuorta oli autettu lastensuojelun sijoituksella ja nuorisopsykiatrian osastotutkimusjaksolla. Nyt lastensuojelussa nähdään nuoren tarvitsevan osastohoitoa. Neuvotteluun osallistujista mainitaan nuori, nuorisopsykiatrian edustaja ja lastensuojelun työntekijä. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 3) esitän tarinan tapahtumat eli tarinan juonen.
TAULUKKO 3. Taistelulla kompromissiin -tarinan juoni
Alkutilanne ja toimijoiden tavoite
Hoitoneuvottelu nuorisopsykiatrian osastolla. Lastensuojelun tavoitteena on osastohoidon jatkuminen.
Tapahtumien kulku Nuorisopsykiatrian edustaja ilmoittaa nuoren osastohoidon päättyvän. Lastensuojelu aloittaa neuvottelun, perustelee ja ”taistelee” osastohoidon jatkumisen puolesta.
Lopputilanne Hoitoneuvottelun päättyessä sovitaan nuoren osastohoidon jatkumisesta.
Taulukossa 3 esitetty tarina alkaa nuorisopsykiatrian osaston hoitoneuvottelun aloituksesta.
Lastensuojelussa nähdään nuoren tarvitsevan osastohoitoa. Tapahtumien edetessä käy ilmi, että nuorisopsykiatria aikoo päättää nuoren osastohoidon, kuten seuraava aineistositaatti osoittaa.
”… ilmoitettiin yksioikoisesti… todeten, ettei nuori ole autettavissa osastohoidon keinoin”.
(Lastensuojelun työntekijä kertoo nuorisopsykiatrian toiminnasta)
Lastensuojelu aloittaa ”taistelun” osastohoidon jatkumisen puolesta. Tämä nousee esille seuraavassa aineistokatkelmassa.
”… kutakuinkin ”taisteltiin” asiasta, ei käyty hyvää vuoropuhelua.” (Lastensuojelun työntekijä kuvaa ammattilaisten välistä vuorovaikutusta)
Tarinan lopussa lastensuojelun ”taistelu” tuottaa tulosta; nuoren osastohoitoa jatketaan, kuten seuraavasta aineistositaatista käy ilmi.
”Osastojakso saatiin sovittua jatkumaan viikon loppuun…” (Lastensuojelun työntekijä kertoo tapahtumista)
Hoitoneuvottelun päättyessä lastensuojelu saavutti tavoitteensa, nuoren osastohoitoa jatkettiin.
Seuraavaksi tarkastelen ja tulkitsen Taistelulla kompromissiin -tarinaa toimijuuden ja vuorovaikutuksen näkökulmista. Aloitan esittämällä taulukossa (Taulukko 4) tarinan toimijat ja heidän toimijapositionsa sekä neuvottelutilanteen vuorovaikutusta kuvaavat ilmaisut.
TAULUKKO 4. Toimijat, toimijoiden positiot ja vuorovaikutus tarinassa Taistelulla kompromissiin
TOIMIJAT POSITIO VUOROVAIKUTUS
Nuori hoidon tarpeen arvioinnin kohde osastohoitoa tarvitseva/ ei autettavissa
Tarinan toimijoina tuodaan esille nuori, nuorisopsykiatrian edustaja ja lastensuojelun työntekijä.
Ammattilaiset ovat nuoren osastohoidon tarpeen arvioijan positiossa. Nuori näyttäytyy ammattilaisten arvioinnin kohteena olevana, ammattilaisten päätöksistä riippuvaisena.
Nuorisopsykiatria toimii hoidon tarpeen arvioijan ja hoitomuodosta päättävän positiossa. Toimijoiden positioita ja vuorovaikutusta kuvataan aineistossa seuraavasti:
” … tuntui kuin nuoren kohtalosta olisi … päätetty jo etukäteen.” (Lastensuojelun työntekijä arvioi nuorisopsykiatrian toimintaa)
Tällöin nuorisopsykiatria jättää lastensuojelun hoidon tarpeen arvioijan ja hoitomuotojen määrittäjän positioiden ulkopuolelle. Nuorisopsykiatria tarjoaa nuorelle ”ei autettavissa osastohoidon keinoin”
positiota. Nuoren vastauksesta ei ole mainintaa. Lastensuojelu asettuu kyseenalaistajan positioon, säilyttäen itsellään edelleen hoidon tarpeen ja hoitomuodon arvioinnin position. Lastensuojelu asettaa nuoren osastohoitoa tarvitsevan positioon. Tarinassa ei mainita ottaako nuori vastaan tarjotun position. Lastensuojelu toimii nuoren asianajajan positiossa ja osastohoitoa vaativan positiossa, kuten seuraava aineistositaatti osoittaa:
”… perusteltiin nuoren jäämistä osastolle …” (Lastensuojelun työntekijä kertoo lastensuojelun toiminnasta)
Lastensuojelun perustelu voidaan nähdä sekä kannanottona nuoren hoitomuotoon että auttamisvastuun osoittamisena nuorisopsykiatrian osastolle (ks. Kiuru & Metteri 2020, 400, 402–
403) Lastensuojelun osoittaessa nuorisopsykiatrian auttamisvastuuta ammattilaiset ajautuvat vastakkainasetteluun ja ”taistelijoiden” positioon kuten seuraavasta aineistokatkelmasta voidaan havaita.
” … ei sujunut hyvässä yhteistyössä … ”. (Lastensuojelun työntekijä kuvaa tapahtumia)
Ammattilaisten välinen ”taistelu” jättää nuorelle ”taistelun” seuraajan position. Nuoren reaktioista ei ole mainintaa. Nuorisopsykiatria ottaa itselleen lastensuojelun vaatimusta huomioivan position, kuten seuraavasta aineistokatkelmasta käy ilmi:
” … saatiin sovittua …” (Lastensuojelun työntekijä kertoo tapahtumista)
Ammattilaisten ”taistelu” päättyy sopimukseen nuoren osastohoidon jatkamisesta muutamilla päivillä. Ammattilaiset päätyvät yhteistyön tekijän positioon ja nuori asetetaan ammattilaisten toimesta osastohoitoa tarvitsevan positioon. Nuoren vastauksesta ei ole mainintaa.
Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian monialainen yhteistyö rakentuu tarinassa nuoren psykiatrisen osastohoidon tarpeen arvioinnin ympärille. Tarinan monialainen yhteistyö lähtee liikkeelle yksisuuntaisena vuorovaikutuksena. Nuorisopsykiatrian tavoitteeksi kuvautuu nuoren tilanteen ratkaiseminen ainoastaan nuorisopsykiatrian asiantuntijuuden perusteella. Nuoren osastohoito päätetään, kun nuorisopsykiatrisen osastohoidon kriteerit eivät enää täyty. Lastensuojelun pyrkimys osallistua nuoren hoidon tarpeen arviointiin ja hoitomuodon määrittelyyn tuo tilanteeseen vastavuoroisuutta, jolloin tilanne etenee yhteisen tiedonmuodostuksen suuntaan. Tosin nuoren osallisuudesta ei ole mainintaa. Ammattilaisten esittämät erilaiset näkemykset tuovat tilanteeseen
uutta näkemystä ja vastakkainasettelua, joka aiheuttaa ammattilaisten välille ”taistelun”
asiantuntijuudesta. Ammattilaiset pitävät kiinni omista näkemyksistään, mutta tulkitsen heidän myös ottavan askelia jaetun ymmärryksen ja yhteisen tietämisen alueelle, koska ”taistelu” päättyy kompromissiratkaisuun.
Seuraavassa luvussa esittelen Suunnitelmallinen yhteistyö -tarinan.
5.1.3 Suunnitelmallinen yhteistyö
Seuraavassa tarinassa kuvataan lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian monialaista yhteistyötä lastensuojelun edustajan kertoma. Nuori on sijoitettu lastensuojelulaitokseen ja nuoren asioissa pidetään hoitoneuvottelu. Neuvotteluun osallistuvat nuori ja tämän vanhempi, kaksi lastensuojelun edustajaa, kaksi nuorisopsykiatrian ammattilaista sekä muu terveydenhuollon työntekijä. Tarina kertoo yhteistyöstä varsinaista neuvottelutilannetta laajemmin, kertoo tapahtumista ennen yhteistä neuvottelua ja viittaa myös neuvottelun jälkeisiin tapahtumiin.
Seuraavassa taulukossa (Taulukko 5) esitän juonianalyysin tuloksena saadun tarinan juonenkulun.
TAULUKKO 5. Suunnitelmallinen yhteistyö -tarinan juoni
Alkutilanne ja toimijoiden tavoite
Lastensuojelu on selvittänyt edeltävästi nuoren näkemyksen. Nuorisopsykiatrian edustaja tapaa nuorta kahden kesken ennen yhteisen hoitoneuvottelun alkua. Neuvottelu alkaa. Paikalla on kaksi lastensuojelun työntekijää, kaksi nuorisopsykiatrian edustajaa, muu terveydenhuollon työntekijä, nuori ja vanhempi. Toimijoiden tavoitteena on hoitosuunnitelman päivitys. Lisäksi lastensuojelun, nuorisopsykiatrian ja nuoren tavoitteeksi kuvautuu sijoituksen jatkuminen. Vanhemman tavoitteeksi kuvautuu sijoituksen päättyminen.
Tapahtumien kulku
Nuorisopsykiatrian edustaja kysyy osallistujien näkemyksiä nuoren tilanteesta. Paikallaolijat kertovat näkemyksistään. Ammattilaiset ovat yhtä mieltä sijoituksen jatkamisesta. Vanhempi on hermostunut ja eri mieltä ammattilaisten kanssa. Nuori on itkuinen.
Lopputilanne Lastensuojelulla, nuorisopsykiatrialla ja nuorella on yhteinen näkemys tilanteesta sekä jatkosuunnitelmasta. Hoidollisista ja lastensuojelullisista toimista muodostuu kokonaisvaltainen suunnitelma. Nuori on helpottunut. Vanhempi tyytyy ratkaisuun. Neuvottelu päättyy.
Taulukossa 5 esitetty tarina alkaa nuoren ja ammattilaisten luottamuksellisen suhteen kuvauksella.
Nuoren osallisuus omaan asiaansa varmistetaan luottamuksellisella työntekijäsuhteella sekä lastensuojelussa että nuorisopsykiatrialla. Ammattilaiset ovat perehtyneet nuoren tilanteeseen ennen neuvottelua, kuulleet nuorta ja selvittäneet nuoren näkemyksen. Tämän tulkinnan tein seuraavasta aineistokatkelmasta:
”Nuoresta hyvä ja turvallinen olla laitoksessa…” (Lastensuojelun edustaja kuvaa nuoren näkemystä) Tulkitsen edellisen lauseen tarkoittavan myös nuoren luottamuksellista suhdetta ammattilaisiin.
Nuoren osallisuudesta huolehditaan myös hoitoneuvottelua edeltävällä nuoren ja nuorisopsykiatrian työntekijän kahdenkeskisellä tapaamisella. Tulkitsen nuoren ja ammattilaisen välisen suhteen luottamukselliseksi seuraavasta aineiston ilmaisusta:
”Nuori tapaa ensin nuorisopsykiatrian edustajaa…saa kerrottua omia ajatuksiaan rauhassa.”
(Lastensuojelun edustaja kertoo tapahtumista)
Neuvottelu alkaa. Toimijoiden tavoitteena on nuoren tilanteen arviointi ja jatkosuunnitelman tekeminen. Nuoren, lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian tavoitteeksi kuvautuu myös sijoituksen jatkaminen. Vanhempi pyrkii sijoituksen päättämiseen. Tapahtumien kulussa voidaan havaita pyrkimys kaikkien näkemysten esiintuomiseen, ymmärryksen lisääntymiseen ja jaettuun asiantuntijuuteen. Tämän tulkinnan tein lauseista:
”Nuorisopsykiatrian edustaja kyselee … paikallaolevien näkemyksiä…” (Lastensuojelun edustaja kertoo neuvottelun kulusta)
”Kerrottu, miten … mennyt …. miten tuettu. Kerrottu näkemys …” (Lastensuojelun edustaja kuvaa neuvottelun tapahtumia)
”… kaikkien ammattilaisten näkemykset otettiin hyvin huomioon …. ” (Lastensuojelun edustaja arvioi tapahtumia)
Neuvottelun päättyessä kaikki toimijat ovat saavuttaneet tavoitteensa hoitosuunnitelman päivittämisestä. Lisäksi ammattilaiset ja nuori ovat saavuttaneet tavoitteensa sijoituksen jatkamisesta.
Vanhempi on etääntynyt tavoitteestaan sijoituksen päättymisestä. Vanhemman suhtautuminen neuvottelun lopputulemaan tulee ilmi seuraavasta lauseesta:
”… tyytyy tähän ...” (Lastensuojelun edustaja kuvaa vanhemman suhtautumista)
Seuraavaksi tarkastelen ja tulkitsen Suunnitelmallinen yhteistyö -tarinaa toimijuuden ja vuorovaikutuksen näkökulmista. Aloitan esittämällä (taulukko 6) tarinan toimijat ja heidän toimijapositionsa sekä neuvottelutilanteen vuorovaikutusta kuvaavat ilmaisut.
TAULUKKO 6. Toimijat, toimijoiden positiot ja vuorovaikutus tarinassa Suunnitelmallinen
Vanhempi nuoren voinnin ja tilanteen arvioija
oppositiossa päätökseen tyytyjä
ei luota ammattilaisiin tyytyy
kyselee Nuorisopsykiatrian ammattilainen I nuoren osallisuuden mahdollistaja
voinnin ja tilanteen arvioija
Nuorisopsykiatrian ammattilainen II voinnin ja tilanteen arvioija nuoren osallisuuden mahdollistaja
Lastensuojelun edustaja I voinnin ja tilanteen arvioija nuoren osallisuuden mahdollistaja
muu terveydenhuollon työntekijä voinnin ja tilanteen arvioija jatkotoimien suosittelija
kertoo tilanteesta
Lastensuojelun edustaja II nuoren tilanteen arvioija päätöksentekijä
sopii jatkotoimista
Tarinan toimijoita ovat sijaishuollossa oleva nuori ja tämän vanhempi, kaksi lastensuojelun edustajaa, kaksi nuorisopsykiatrian ammattilaista sekä muu terveydenhuollon työntekijä. Nuori on autettavan positiossa, kun vanhempi ja ammattilaiset ovat auttajan positiossa, arvioiden nuoren vointia ja tilannetta. Nuoren ja ammattilaisten luottamuksellinen suhde mahdollistaa nuoren osallisen position.
Vanhempi ei luota ammattilaisiin ja toimii kyseenalaistajan positiossa. Nuori asettuu ammattilaisten asianajoa tarvitsevan positioon suhteessa vanhempaansa. Ammattilaiset ottavat nuoren tarjoaman asianajajan position vastaan ja ajavat nuoren asiaa. Lastensuojelun edustaja I on yhteistyöorientoituneen positiossa, tekee yhteistyötä kaikkien toimijoiden kanssa. Nuorisopsykiatrian ammattilainen I toimii neuvottelun puheenjohtajana asiantuntijuuden jakamisen mahdollistajan ja yhteisen ymmärryksen rakentajan positiossa. Muut ammattilaiset toimivat asiantuntijuuden jakamisen sekä yhteisen ymmärryksen rakentajan positiossa. Lopussa ammattilaiset ottavat jatkotoimenpiteiden suosittelijan position. Ammattilaiset asettavat nuoren laitoshoitoa tarvitsevan positioon. Nuori hyväksyy position, on helpottunut ratkaisusta. Vanhempi asettaisi nuoren mieluummin kotikuntoisen positioon, mutta valitsee kuitenkin ammattilaisten päätökseen tyytyjän position.
Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian monialainen yhteistyö rakentuu tässä tarinassa sijaishuollossa olevan nuoren hoitosuunnitelman laatimisen ympärille. Nuorta autetaan lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian suunnitelmallisella yhteistyöllä. Sekä lastensuojelun että nuorisopsykiatrian ammattilaiset huolehtivat nuoren osallisuudesta luottamuksellisen työntekijäsuhteen avulla. Nuoren tilanteeseen perehdyttiin huolellisesti ennen neuvottelua ja nuorta tuettiin näkemyksensä ilmaisemiseen. Nuori tuli kuulluksi ja hänen näkemyksensä huomioitiin ratkaisuja tehtäessä.
Neuvottelu kuvautui vastavuoroisena tilanteena, jossa ammattilaiset jakoivat tavoitteen nuoren palvelujen integroinnista. Neuvottelussa jaettiin asiantuntijuutta ja rakennettiin yhteistä ymmärrystä.
Neuvottelutilanne kuvautui kaikkia toimijoita arvostavana, dialogisena tilanteena. Ammattilaisten välinen yhteistyö näyttäytyi keskinäisenä kumppanuutena.
Seuraavassa luvussa esittelen Pallottelusta sopimukseen -tarinan.
5.1.4 Pallottelusta sopimukseen
Tässä tarinassa kuvataan lastenpsykiatrian poliklinikalla tapahtuvaa hoitoneuvottelua lastensuojelun työntekijän kertomana. Lastenpsykiatria muodostaa yhdessä nuorisopsykiatrian kanssa alaikäisten psykiatrian. Lastenpsykiatrialla hoidetaan alle 13-vuotiaita lapsia. (ks. Kaukonen & Repokari 2016;
ks. Kymsote 2020a.) Neuvotteluun osallistuvat lapsi ja hänen vanhempansa, nuorisopsykiatrian edustaja ja lastensuojelun työntekijä. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 7) esitän juonianalyysin tuloksena saadut tarinan tapahtumat.
TAULUKKO 7. Pallottelusta sopimukseen -tarinan juoni
Alkutilanne ja toimijoiden tavoite
Hoitoneuvottelu lastenpsykiatrian poliklinikalla. Edeltävästi vanhemmilla ollut kokemus, etteivät ole saaneet lapselle tämän tarvitsemaa psykiatrista apua. Vanhemmat ovat väsyneitä ja ovat pyytäneet lastensuojelua ajamaan lapsen asiaa hoitoneuvottelussa. Lastensuojelun tavoitteena on tuoda neuvottelussa esille lapsen hoidolliset tarpeet ja saada lapselle psykiatrista apua.
Hoitoneuvottelu alkaa.
Tapahtumien kulku
Vanhemmat eivät kykene tuomaan näkemyksiään esille hoitoneuvottelussa. Lastensuojelu tuo esille lapsen hoidon tarvetta. Lastenpsykiatria esittää lapsen tarvitsevan lastensuojelun palveluja.
Lastensuojelu selittää lapsen tarvitsevan psykiatrisia palveluja lastensuojelupalvelujen tueksi.
Lastenpsykiatrialla kuullaan lastensuojelun näkemyksiä.
Lopputilanne Lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteinen näkemys löytyy. Lapselle rakennetaan toimiva palvelukokonaisuus lastensuojelun ja lastenpsykiatrian palveluista.
Tarina lähtee liikkeelle vanhempien kokemuksesta, etteivät he saa lapselleen tämän tarvitsemia psykiatrisia palveluja. Perhe pyytää lastensuojelun työntekijän lastenpsykiatrian hoitoneuvotteluun ajamaan lapsen asiaa. Tämä käy ilmi seuraavasta aineistokatkelmasta:
” Perhe kutsui minut psykiatrian hoitoneuvotteluun, sillä he kokivat minun ymmärtävän heidän ahdinkonsa ja toivoivat minun pitävän heidän puoliaan… vanhemmat olivat alkaneet luottaa minuun…” (Lastensuojelun työntekijä kertoo tapahtumista)
Vanhempien ja lastensuojelun tavoitteena on saada lapselle psykiatrista hoitoa. Tapahtumien kulun
Vanhempien ja lastensuojelun tavoitteena on saada lapselle psykiatrista hoitoa. Tapahtumien kulun