Empiirisessä analyysissä korostuvat aineiston keräämis- ja analyysimetodit, minkä vuoksi ne on selostettava lukijalle (Sarajärvi & Tuomi 2003, 20). Tutkimus kohdistuu suppeaan aluepolitiikkaan ohjelma- ja hanketyön tasoilla, mutta analyysiä, tulkintoja ja johtopäätöksiä varten käsitellään aluksi laajemmin kuntatason toimijoiden asemaan vaikuttavia poliittishallinnollisia tekijöitä normien ja dokumenttien pohjalta. Sitten esitellään ja analysoidaan toimijoiden omia käsityksiä ja kokemuksia aluekehitystyön valta–vastuuasemasta. Näkökulma on kuntatason toimijoista lähtevä. Dokumenteista ja haastatteluista ilmenevät valta–vastuu-ulottuvuudet sijoitetaan rakenteellisen ja toimin-nallisen vallan ja vastuun teoreettiseen malliin ja etsitään yhden-mukaisuutta teoreettisen tyypittelyn kanssa. Kiinnostavia ovat myös mahdolliset ristiriitaiset lausumat, joilla on oma merkityk-sensä ilmiön ja sen syiden tulkinnassa (vrt. Alasuutari 1999, 224–
225). Ennakolta luodun teoreettisen mallin vaarana on tutkijan ja vastaajien kahlitseminen tiettyihin ajatusrakennelmiin, jolloin osa haastattelun tuottamista ulottuvuuksista jää käyttämättä ja ilmiöstä saa yleiskuvauksen (vrt. Alasuutari 1993, 72–83; Jokinen
& Juhila & Suoninen 1993, 11). Haastattelu- ja dokumentti-aineiston analyysi olisi voitu tehdä grounded theory –metodilla (Koskela 2007, 91) ilman etukäteistä kategorisointia ja vasta ana-lyysin jälkeen etsiä, tyypitellä ja luokitella valta–vastuu-käsitteiden merkityssisältöjä ja tehdä johtopäätöksiä. Molemmissa tavoissa tutkijalta vaaditaan taitoa lukea aineistoa luovasti ja aikaisempaa tietoa ja ymmärrystä reflektoiden, sillä tekstien analyysi yksin ei anna selkeitä välineitä analyysin tekemiseen (Mäkinen 1995, 26; Jokinen & Juhila & Suoninen 1991, 68, 70).
Yleiset normit ja aluepolitiikan säädös- ja ohjelmadokumentit kertovat faktanäkökulmaa eli näkyvän, järjestelmässä ja raken-teissa määritellyn vallan ja vastuun perusteineen eli minkälaisia niiden pitäisi olla (vrt. Alasuutari 1993, 72; Mäkinen 1995, 12–
13). EU:n ja kansallisten aluepolitiikkasäädösten ja -ohjelmien ohella toimijoiden välisiä rakennesuhteita määrittävät hallinnon ja politiikan yleiset rakenteet, kuten kunta–valtiosuhde, ylempi–
alempi hallintotasokäsite ja vakiintunut hallintokulttuuri, joita myös käsitellään. Säädöstarkastelussa ovat keskeiset Suomen aluepolitiikkasäädökset, jotka on harmonisoitu EU:n säädösten mukaisiksi. Niiden perusteluista voi hakea yleistä aluepoliittista tahdonilmaisua, joskin tarkkaan säädöstekstiin kirjataan vain poliittisen tahdon keskeinen osa. Laajempaa poliittista näkö-kulmaa avaavat strategia-asiakirjat. Ohjelmatarkasteluun on valittu Pohjois-Suomen Tavoite 1 -ohjelma 2000–2006 ja Pohjois-Suomen kilpailukyky ja työllisyys-ohjelma 2007–2013.
Valta–vastuusuhteet todentuvat vasta toimijoiden välisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, siksi teemahaastattelujen pohjalta avataan kuntatason toimijoiden omia käsityksiä. Kysy-myksiä ovat: Miten kuntatason julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat itse jäsentävät näitä asioita, mistä asioista he puhuvat tässä yhteydessä, miten he ilmaisevat aluekehitystyön valta-vastuusuhteita, mitä vallan ja vastuun perusteita he esittävät ja minkä merkityksen he näille kaikille antavat. Kertomuksissa voi nousta esiin myös näkymättömiä, dokumentoitumattomia, merkitystä omaavia perusteita. Teoriaosassa esitellyt käsitteet ja teoriamalli on muotoiltu haastatteluteemoiksi ja -kysymyksiksi.
Teemat, kysymykset ja vastausten koontilomake ovat liitteissä 3 ja 4. Vastaajilta on kysytty käsityksiä aluepolitiikasta, aluekehitys- ja hanketyöstä vallasta ja vastuusta, niiden perus-teista, toteutumisesta ja asemoitumisesta eri toimijatahoille.
Vastausten pohjalta on ohjelma- ja hankeprosessin eri vaiheita seuraten etsitty vallan ja vastuun kannalta kriittisiä pisteitä ja menettelyjä ja selvitetty niiden merkitystä toiminnan ja oma-ehtoisen aluekehitystyön kannalta. Tällöin haastateltavien kieli ja kertomukset saavat tarkoituksellisen luonteen (Potter & Wetherell 1987, 168–169) ja tutkimustiedolla on välitön käytettävyys arvioi-van ja soveltaarvioi-van tutkimuksen tapaan (Vuorela 1990, 8–10).
Arvioinnissa arviointikohde suhteutetaan arvioinnin perusteeseen, siksi arvioinnin tavoitteista, kriteereistä, perusteista, tarvitsijoista ja kohteesta tarvitaan määritys. Se voi vaihdella
yhteiskunnan toimintapolitiikasta yksittäiseen hankkeeseen.
(Vuorela 1990, 7–8; Rutman 1990, 20.) Arvioinnit ovat usein aika-, tilanne-, konteksti-, tavoite- ja tarkoitussidonnaisia (Rutman 1990, 22; Vuorela 1990, 1; Ahonen 1985, 2; Guba &
Lincoln 1990, 202–203) Tämän tutkimuksen pragmaattinen tavoite on luoda käsitteitä, välineitä ja näkökulmia omaehtoista ja aluelähtöistä aluekehitystyötä kehittävälle keskustelulle ja vallan ja vastuun paremmalle kohtaamiselle sekä vaikuttaa järjestelmän rakenteisiin ja toimintaan työn tehokkuuden, tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi.
Ajallisesti empiirinen osa keskittyy Suomen EU-jäsenyysaikaan ja vuosien 2000–2006 ja 2007–2013 ohjelma-kausiin. Maantieteellinen alue on vuosien 2000–2006 Pohjois-Suomen Tavoite 1 -ohjelman alue, joka vastaa 2007–2013 ohjelmakauden pohjoista suuraluetta ja on ollut aluepolitiikan kohteena sen alkuajoista lähtien. Sieltä on valittu kaksi eri-tyyppistä seutukuntaa eli Rovaniemen seutu ja Nivala–
Haapajärven seutu. Rovaniemen seutu on lähimaaseudun ympäröimä maakunnallinen valta- ja kaupunkikeskus ja profiilil-taan hallinto-, koulutus-, alue- ja osaamiskeskus. Nivala–
Haapajärven seutu on perusprofiililtaan muuttuvaa maaseutua. Se ei ole maakunnallinen keskus, mutta on seutuyhteistyön kokeilualue vuosina 2002–2012. Molemmat alueet muistuttavat strategisia alueita, joissa keskeisenä määräävänä ei ole maan-tieteellinen alueperusta vaan toimijaverkosto (Ryynänen 2006, 7–
8). Valta–vastuusuhteita voi tarkastella monitasoisesti vertikaalisten ja horisontaavertikaalisten tai julkinen–yksityinen–kolmas sektori -ulottuvuuksien kautta. Tässä keskitytään kuntatason kollektiivi-toimijoiden valtaan ja vastuuseen suhteessa maakunta-, alue- ja valtiotason kollektiivitoimijoihin eikä mennä organisaatioiden sisäiseen päätöksentekoon, mutta voidaan huomioida, välittyykö järjestelmän sisällä aktiivisten yksilöiden valta- ja vastuuasema erilailla kuin muiden (vrt. Bovens 1996, 7).
Tutkimusaineiston tuottamisen kontekstuaalisiin reunaehtoi-hin (vrt. Jokinen & Juhila & Suoninen 1993, 34–35) kuuluvat puheiden tuottamisehdot lähtien haastateltavien valinnasta.
Kuntatasoa edustaviksi haastateltaviksi valittiin perus- ja
seutu-kunnista luottamushenkilöitä, viranhaltijoita ja elinkeino-henkilöstöä. Yrityksistä, aluekehitystyötä tekevistä elinkeino-, neuvonta- ja kehitysorganisaatioista valittiin projektihenkilöstöä tai muutoin hanketoimintaan liittyviä. He edustavat erityyppisiä alueita, erilaisia kuntia, yrityksiä ja yhteisöjä ja eri elinkeino-aloilla toimivia. Haastateltavissa on uuden teknologian ja toisaalta maaseutuelinkeinojen edustajia. Haastatteluja jatkettiin saturaatio-pisteeseen, jolloin aineisto alkaa toistaa itseään (Sarajärvi &
Tuomi 2003, 89) eikä enää tule uutta lisäinformaatiota. Määrä asettui 20 henkilöön. Haastattelut kestivät tunnista kahteen tuntiin. Ne nauhoitettiin ja samalla tehtiin muistiinpanot.
Haastateltavien jako (kuvio 14) luokkiin ilmentää haastateltavien muodollista asemoitumista yhteisössä, mitä voidaan käyttää taustatekijänä tai taustamuuttujana analyysejä ja johtopäätöksiä tehtäessä.
* luottamustoimissa seutukunta- ja maakuntatasolla, voivat olla eri henkilöitä tai samoja henkilöitä.
*14 haastateltavalla on hanketyökokemusta 3,5-25 vuoteen, muiden vastaajien yleinen työkokemus, johon voi liittyä hankekokemusta, vaihtelee 10-41 vuoteen
Osa *) haastateltavista toimii maakunnallisesti ja käsittelee teemoja ja kohdentaa vastauksiaan sen mukaisesti muuan muassa arvioidessaan kunta- ja alueyhteistyötä ja eri tasojen merkitystä.
Kuvio 14. Haastateltavien ryhmän jako erilaisiin luokkiin muodollisen aseman mukaan.