Tutkielman lukutapa

Tarkastelen Vierasta pitkälti ruumiinfenomenologisesta näkökulmasta, mutta täydennän tarkasteluani esimerkiksi yhteiskunnallisella ja kulttuurintutkimuksellisella ruumiintutkimuksella. Kaikki nämä tutkimussuuntaukset keskittyvät yleensä tutkimaan omaa todellisuuttamme. Näin ollen suuntaukset tarjoavat hedelmälliset lähtökohdat omalle tutkielmalleni, sillä tarkastelen romaanin fiktiivistä todellisuutta, kuten tarkastelisin reaalimaailmaa. Tästä huolimatta on tärkeää muistaa, että kyseessä on fiktiivinen teos, eikä tarkoituksenani ole esittää absoluuttisia totuuksia reaalitodellisuudesta. Tiedostan, ettei

ruumiinfenomenologinen ajattelu sovi kaikkeen kirjallisuudentutkimukseen. Vieraan kohdalla ruumiillisuuden sivuuttaminen on mahdotonta, sillä oikeastaan kaikki romaanin tapahtumat liittyvät jollakin tapaa ruumiiseen. Tästä syystä ruumiinfenomenologinen näkökulman on relevanttina lähtökohtana tutkielmalleni.

Fenomenologinen näkökulma kirjallisuudentutkimuksessa ei ole täysin ongelmaton. Teos muodostaa oman kokemusmaailmansa, jota lukijoina havainnoimme vain sen perusteella, mitä kertoja meille paljastaa. Emme siis tee itse suoria havaintoja, vaan astumme siihen näkökulmaan, jonka teos meille tarjoaa. Meidän on siis lukijoina tyydyttävä tähän

”kanavaan”, ikään kuin toisen käden tietoon, jonka kautta koemme romaanin todellisuuden.

Esimerkiksi Leena Kirstinä on käsitellyt väitöskirjassaan ”tarkastelukeskuksia”, jotka määräävät sen, mistä näkökulmasta milloinkin havainnoimme romaanin todellisuutta.

Kirstinä mainitsee väitöskirjassaan esimerkiksi minä-kertojan tarkastelukeskuksen. Tällöin romaanin päähenkilö toimii havainnoijana, joka välittää lukijalle romaanin kokemusmaailman. (Kirstinä 1981: 31-32.) Joona Taipale selventää tätä käyttämällä esimerkkinä aistimusta kivusta:

Toiseksi tietoisuus on erottamaton ”ensimmäisen persoonan näkökulmasta”; kokemus on olemuksellisesti aina jonkun kokemus, tapahtuma, jonka joku enemmän tai vähemmän tietoisesti käy läpi. Kivun aistimus on tästä oivallinen esimerkki: kipu on aina jonkun kipua, eikä yksi henkilö voi välittömästi kokea toisen kipua. Toisten kokema kipu ilmenee meille vain välittyneellä tavalla, esimerkiksi havaittujen kasvonilmeiden, äänteiden tai puheellisen ilmaisun kautta. Sen sijaan omalla kohdallamme koemme kivun välittömästi, ilman havaittujen sanojen ja ilmeiden välitystä. (Taipale 2010: Filosofia.fi 23.11.2018:

Subjektiviteetin ulottuvuuksia)

Kuten Taipale kirjoittaa, emme voi kokea toisen kipua suoraan. Pystymme kuitenkin havaitsemaan toisen kivun ruumiillisten merkkien, kuten kasvonilmeiden, kautta. Näin ollen meidän on mahdollista samastua kivun tuntemukseen, vaikkemme toisen kokemusta voikaan saavuttaa. Nähdäkseni intersubjektiivisuus toimii tietyissä tapauksissa myös kirjallisuudentutkimuksen välineenä. Lukijoina saamme tietoa romaanin tapahtumista aina siitä näkökulmasta, josta kerronta kulloinkin tapahtuu. Vieraassa kertojana on romaanin päähenkilö Maria, joten lukijalle välittyvä tieto tulee aina hänen näkökulmastaan. Lukija samastuu Marian kokemukseen, jolloin toiset henkilöhahmot näyttäytyvät nimenomaan toisina. Nuo toiset eivät voi päästä sisään Marian kokemukseen esimerkiksi omasta kehostaan, mutta voivat tehdä omat johtopäätöksensä ruumiillisten viestien avulla. Sama

tapahtuu myös toisinpäin. Kirjallisuudentutkimuksessa intersubjektiivisuuden soveltaminen on hedelmällisintä silloin, kun kertoja on minä-kertoja.

Erityinen kiinnostukseni Vieraassa liittyy kolmeen romaanissa toistuvasti esiintyvään motiiviin: tanssiin, seksuaalisuuteen sekä ruokaan. Keskityn analyysissani erityisesti näihin kolmeen seikkaan, sillä ne muodostavat ruumiin, kehon ja identiteetin kannalta romaanin keskeisimmän annin. Kaikki motiivit ovat sekä ruumiillisia (julkisia) että kehollisia (yksityisiä). Kaikkia näitä motiiveja tarkastelen päähenkilö-kertoja Marian antamasta näkökulmasta käsin. Kaiken analyysini keskiössä on nimenomaan Maria. Luen teosta siten, että teen eron ruumiillisuuden ja kehollisuuden välille. Vieraassa monet ruumiilliset aktit ovat sekä ruumiillisia että kehollisia, ja tämän otan luonnollisesti analyysissani huomioon.

Erottelen kehollisuuden ruumiillisuudesta silloin, kun kerronta siirtyy henkilökohtaisemmalle, intiimimmälle tasolle. Sekä ruumiiseen ja kehoon liittyy olennaisesti subjekti, joka on. Viittaan subjektilla Maurice Merleau-Pontyn ruumiillisen subjektiin. Ruumiillinen subjekti asemoituu maailmaan ruumiinsa välityksellä, tekee havaintoja ja on toisten havaittavana. Olennaista on se, ettei kyse ole passiivisesta subjektista, joka vain vastaanottaa havaintoja, vaan konstitutiivisesta ruumissubjektista (Filosofia.fi 24.11.2018: Ruumis). Ruumissubjekti ei siis vain havainnoi ympäröivää todellisuutta, vaan on osa sitä. Pidän subjektikäsityksen kannalta tärkeänä myös Merleau-Pontyn ajatusta, jonka mukaan myös tunnepitoiset liikahdukset vaikuttava havaintoon (Merleau-Ponty 2013: 64). Kun subjekti ymmärretään tästä näkökulmasta, on tilaa tarkastella identiteettiä ja persoonallisuutta. Subjekti-käsite kulkee mukana läpi tutkielman, mutta identiteetin käsittelyyn olen varannut omat alaluvut. On kuitenkin hyvä muistaa, että subjekti ja identiteetti liittyvät tutkielmassani kiinteästi toisiinsa. Näiden kahden lisäksi myös subjektiviteetti liittyy tutkielman käsiteverkkoon. Suvi Ronkainen toteaa, että subjektiviteetti on erilaisten subjektipositioiden summa. Hänen mukaansa henkilö asettuu tai asetetaan tiettyyn subjektipositioon, ja hän havainnoi maailmaa tuosta positiosta käsin.

Positio ei kuitenkaan ole muuttumaton, vaan niitä voi olla useita – myös yhtäaikaisesti.

Olennaista on, että subjektiviteetti on artikuloimaton ja tiedostamaton. (Ronkainen 1999:

35-38, 73-74) Identiteettiä voidaan siis ajatella subjektin omana ihanteena, muokattavana minuutena. Subjektiviteetti puolestaan muotoutuu kaikesta subjektin toiminnasta, kaikista

subjektipositioista. Vieraassa päähenkilö Maria on ruumiillinen subjekti, jonka identiteetin ja subjektiviteetin muodostumiseen tutkielmani keskittyy.

Aloitan analyysin tanssista, joka on yksi romaanin selkeimmin erottuva kerronnan elementti.

Tarkastelen romaanista kohtauksia, joissa tanssia esiintyy. Tanssi on romaanissa läsnä sekä päähenkilön kertomassa menneisyydessä että nykyhetkessä. Kiinnitän huomioita siihen, milloin tanssi on ruumiillista ja milloin kehollista. Nähdäkseni tanssi on kehollista erityisesti silloin, kun päähenkilö muistelee menneisyydessä tapahtunutta tanssia. Tällöin kokemus on värittynyt hänen henkilökohtaisella kokemuksellaan. Pyrin siis analysoimaan sitä, milloin ruumiillisuus syventyy kehollisuudeksi. Tämä on tärkeää identiteetin kannalta, sillä katson, että päähenkilön identiteetti rakentuu ennen kaikkea kehollisesta toiminnasta ja muistoista.

Kiinnitän huomiota myös siihen, keitä muita henkilöitä tanssikohtauksiin liittyy. Nämä toiset subjektit ovat tärkeitä, koska erityisesti heidän kauttaan tanssi saa henkilökohtaisia merkityksiä. Keskeisiä henkilöitä tanssin kannalta romaanissa ovat Mélanie ja Tuntematon.

Kiinnitän siis erityistä huomiota niihin kohtauksiin, joissa nämä kaksi henkilöhahmoa esiintyvät.

Seuraavaksi tarkastelen seksuaalisuutta. Seksuaalisuus on kiinnostava motiivi, sillä se ilmentyy romaanissa monin tavoin. Ensinnäkin seksuaalisuus on ylipäätään seksuaalisena subjektina olemista – tähän sisältyy esimerkiksi seksuaali-identiteetti. Tämän lisäksi seksuaalisuuteen kuuluvat seksi ja muut seksuaaliset teot. Seksuaalisuus motiivina on hyvin erilainen kuin tanssi, sillä se ei ole luettavissa romaanista yhtä helposti. Seksuaalisuus on jakautunut vaikeammin hahmotettaviin osiin ja se on tulkinnanvaraisempaa. Analysoin seksuaalisuutta päähenkilön eri ikävaiheissa. Olen kiinnostunut siitä, millaisena päähenkilön seksuaalisuus ilmentyy romaanin eri aikatasoilla. Seksuaalisuuden kohdalla toiset subjektit ovat vielä tärkeämpiä, joten seksuaalisuutta analysoidessani luen tarkemmin muiden henkilöhahmojen osallisuutta. Olennaista on se mitä Maria tekee toisten subjektien kanssa, sillä se vaikuttaa hänen olemiseensa seksuaalisena ja ruumiillisena subjektina. Tärkeäksi koen analysoida myös sitä, mikä tekee Mariasta biseksuaalisen subjektin.

Kolmas keskeinen motiivi on ruoka. Ruoka ilmenee romaanissa niin muistoina, tuoksuina, makuina kuin syömisenä. Syöminen on kerronnan kannalta tärkeää, sillä se on ruokaan liittyvä ruumiillinen akti. Ruokaan liittyen analyysini kohteena ovat kaikki sellaiset kohtaukset, joissa ruoka tai syöminen esiintyvät. Erityisen tärkeänä ruoan kannalta pidän Marian teini-ikään sijoittuvia kohtauksia, sillä näiden aikaan Maria kärsii anoreksiasta.

Erityisesti tällöin ruoka määrittää Marian toimintaa. Koen tärkeäksi tarkastella myös romaanin nykyhetkeä siten, että otan nuoruudessa puhjenneen anoreksian huomioon.

Ruokaan liittyen tarkastelen myös erilaisia aistimuksia. Syömistä analysoidessani kaikkein tärkeintä on ottaa huomioon ne objektit, jotka tähän ruumiilliseen aktiin liittyvät.

Esimerkkinä tällaisesta objektista voidaan mainita erilaiset ruoat. Toiset subjektit liittyvät myös ruokaan ja syömiseen, mutta eri tavoin kuin tanssiin tai seksiin. Ruoan kohdalla on kyse enemmänkin siitä, kuinka toiset henkilöhahmot Mariaa havainnoivat. Erityisen tärkeää on tarkastella kohtauksia Marian teini-iästä, sillä tuolloin toiset subjektit puuttuvat hänen syömiseensä.

Vaikka keskityn luku kerrallaan yhteen motiiviin, on ymmärrettävä, että kaikki kolme motiivia (tanssi, seksuaalisuus, ruoka) kulkevat limittäin koko romaanin ajan. Ne muodostavat ruumiillisen ja kehollisen olemisen kokonaisuuden, mutta vaikuttavat samalla myös päähenkilön identiteettiin. Selkeyden vuoksi olen päätynyt tarkastelemaan kutakin motiivia omassa luvussaan, mutta tulen tästä huolimatta huomioimaan keskeiset kerronnan elementit jokaisessa luvussa. Tavoitteenani on avata, kuinka ruumis ja keho esitetään Vieraassa. Pyrin erittelemään, millaiset ruumiilliset ja keholliset aktit tähän esitykseen vaikuttavat, ja kuinka kaikki tämä rakentaa päähenkilön identiteettiä. Kaikkien motiivien kohdalla keskityn myös aisteihin. Romaanissa on selkeästi kirjoitettu esiin, kuinka päähenkilö havainnoi ympäristöään kaikilla aisteillaan.