Seksuaalisuus, ruumis ja keho

Seksuaalisuus ilmenee Vieraassa kahdella tavalla: seksin sekä seksuaalisen olemisen kautta.

Seksuaalisilla teoilla viittaan varsinaisiin seksuaalisiin akteihin, kuten suuteluun tai seksiin.

Seksuaalisella olemisella puolestaan tarkoitan tiedostettua seksuaalisena subjektina olemista ylipäätään. Tämä ilmenee Marian kohdalla esimerkiksi oman ruumiin ja sen muutosten havainnointina.

Jo teini-iässä Maria näkee peilissä jotakin muuta kuin mihin on tottunut: ”Tarkastelin itseäni peilistä arvioiden. Minulla oli pienet rinnannuput, ne olivat kasvaneet edellisenä talvena. Ne näyttivät kiistatta ylimääräisiltä.” (V:56). Maria ei ole tottunut näkemään itsellään rintoja, jotka ovat merkki siitä, että hänestä on tulossa aikuinen – mahdollisesti seksuaalinen

subjekti. Peilillä on tässäkin kohtaa olennainen osa: sen kautta Marian on mahdollista havainnoida omaa kehoaan. Peili näyttää muutoksen lapsen kehosta kohti aikuisen kehoa.

Teini-iässä Maria tulee uskoon, mikä osuu yksiin myös hänen syömishäiriönsä puhkeamisen kanssa. Uskonnollinen herääminen saa hänet pohtimaan myös seksuaalisuutta. Tämä ilmenee esimerkiksi seuraavasta: ”Ääneen lausumatta oli selvää, että minun oli vaalittava puhtauttani, viattomuuttani, koskemattomuuttani ja synnittömyyttäni aivan erityisesti nimeni painon vuoksi.” (V: 77). Ennen tätä Maria miettii nimeään, ja sitä, kuinka hän kiistatta on ”Neitsyt Maria” (V: 77). Se, että Maria on neitsyt, tarkoittaa hänelle itselleen puhtauden ja synnittömyyden vaalimista. Ruumiillinen koskemattomuus on tässä yhteydessä pyhä asia. Seksuaalisuus saa Marian kautta ruumiillisen muodon. Vaikka Maria on menneen ajan kuvauksessa neitsyt, on hänen kehonsa tästä huolimatta seksuaalisen subjektin keho.

Juuri tätä tarkoitan seksuaalisella olemisella, josta tämän luvun alussa mainitsin.Marialle puhtaus ja viattomuus ovat tärkeitä attribuutteja, joiden vaalimisen hän kokee tärkeänä. Tuo ajattelu paljastaa sen, että hän tiedostaa ympäristössään mahdollisen uhan näille ominaisuuksille. Maria siis tunnistaa itsessään potentiaalisen seksuaalisuuden, ja kokee, että on parempi häivyttää se kuin vaarantaa oma viattomuus. Oman kehon havainnointi jatkuu vielä seuraavasti:

Jos on neljätoista, jos on alkanut kasvattaa kahta levottomuutta herättävää eriparista rintaa ja valuttaa verta sisuksistaan eikä voi kertoa kaikesta tästä äidilleen, koska tämä makaa hiljaa multakerroksen alla; jos on yhtä lepattavaa, värisevää tunnetta vailla suuntaa, vailla rajoja, saattaa tulla lukeneeksi Paavalin kirjeitä juuri niin kuin minä. (V: 77)

Äidin poissaolo vaikuttaa Marian kokemukseen omasta kehostaan. Kukaan ei ole kertomassa hänelle, mitä tapahtuu. Aiemmin erittelin sitä, kuinka naisen on mahdollista ottaa oma ruumiinsa haltuun erilaisten ruumiillisten asentojen kautta (Laitinen 2000: 97). Teini-ikäisellä Marialla ei vielä ole samanlaista kykyä ottaa omaa ruumistaan haltuun koska häneltä puuttuu tieto. Sen sijaan Marian ruumis asettuu ottamaan vastaan viestejä ympäristöstä. Suvi Ronkainen (1999: 57) huomauttaa, että ruumis on kulttuurisen tekstin lisäksi myös sosiaalisen kontrollin aluetta. Marian mieleen on uskoontulon myötä iskostunut ajatus siitä, että hänen on oltava nimensä veroinen: ”Neitsyt Maria” (V: 77). Ronkainen toteaa myös seuraavaa:

Banaalisti kulttuuri ruumiillistuu (is made body) esimerkiksi pöytätapojen, vessakäyttäytymisen, triviaalien rutiineiden, sääntöjen ja käytäntöjen kautta. Se käännetään automaattisiksi, habituaalisiksi toiminnoiksi, rutiineiksi. Ja juuri nämä automaattiset,

rutiininomaiset, ruumiilliset käytännöt kuuliaistavat meidät vallan vasalleiksi silloinkin, kun tahdomme toisin. (Ronkainen 1999: 57)

Marian tapauksessa ruumiillinen käytäntö on seksuaalisuuden häivyttäminen. Uskossa olevalle Maria-nimiselle naiselle on soveliasta vaalia omaa puhtauttaan: ainakin näin Maria kokee ympäristön viestittävän. Hänen ruumiinsa on potentiaalisesti seksuaalinen, mutta ympäriltä tulevat viestit ja niiden asettuminen omiin ajatuksiin estävät seksuaalisuuden toteutumisen. Seksuaalisuus ei myöskään ole tärkeässä roolissa teini-ikäisen Marian elämässä.

Romaanin nykyhetkessä seksuaalisuuden on huomattavasti suurempi kuin päähenkilön teini-iässä. New Yorkiin ahdistavaa elämäänsä paennut Maria aloittaa seksisuhteen tanssisalilla tapaamansa miehen kanssa (V: 99-100). Hän on kuitenkin edelleen naimisissa Suomessa olevan miehensä kanssa, joten suhde on kyseenalainen. Näin päähenkilö itse kokee:

Millainen ihminen menee vieraan miehen luokse päivä päivältä, ilta illan jälkeen? - -

Voisin jo alkaa tunnustaa. Voisin ottaa puhelimen ja soittaa. Mitä minä sanoisin sietämättömälleni, jos hän vastaisi? Sanoisin asian suoraan: vaimosi kuluttaa päivänsä täällä kaukana, tällä saarella, ja nai tuntematonta miestä kuka tietää minkä yllykkeen ajamana.

Tuskin rakastelee, mutta nai. No niin. (V: 133-134)

Aiemmin päähenkilön seksuaalisuus esitettiin häivytettynä, mutta romaanin nykyhetki näyttää täysin erilaisen puolen tämän seksuaalisesta käyttäytymisestä: se näyttäytyy jopa holtittomana. Päähenkilö itse kyseenalaistaa oman toimintansa ja pohtii tunnustamista miehelleen. Päähenkilön, naimisissa olevan naisen, seksisuhde voidaan tulkita pyrkimyksenä hallita omaa elämää. Tarkastelin aiemmin tanssia, jossa Maria oli alisteinen sekä Mélanielle että Tuntemattomalle. Seksisuhteessaan Tuntemattomaan hän kuitenkin näyttäytyy ennemmin aktiivisena kuin passiivisena toimijana. Avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat yleisesti tuomittavia, joten Marian toiminta rikkoo rajoja. Erityisen radikaalia hänen toimintansa on siksi, että hän on ammatiltaan pappi, eikä tällaista toimintaa papilta usein odoteta. Tuntemattoman kanssa Maria näyttäytyy aktiivisena toimijana, Tuntematon puolestaan objektina, jota Maria haluaa. Hän kiinnittää huomionsa miehen fyysisiin ominaisuuksiin, eikä niinkään pohdi tämän persoonallisuutta (V: 100).

Lainasin aiemmin Merleau-Pontyn ajatusta oman ruumiin muuttumattomuudesta omalle itselle. Kun Marian ruumis kuitenkin muuttuu teini-iässä, voidaan tuon muuttumattomuuden nähdä jollain tasolla rikkoutuvan. Oma näkökulma säilyy, mutta se, kuinka toiset Marian näkevät, muuttuu. Hänen oma sukupuolellinen esityksensä muuttuu. Tarja Tolonen toteaa seuraavaa sukupuolen esittämisestä:

Näkyminen ja kuuluminen ovat osa sukupuolen esittämistä, performanssia koulussa. Koulu on julkinen tila, ja merkittävä osa sukupuolen muotoutumisesta tapahtuu katseiden kautta:

katseiden aktiivinen käyttö, arvioiminen ja toisaalta niiltä suojautuminen ovat osa sukupuolen sosiaalista muotoutumista koulussa. (Tolonen 2001: 73)

Tolonen puhuu todellisesta (koulu)maailmasta, mutta sama ajatus on sovellettavissa myös fiktiiviseen todellisuuteen. Marian keho muuttuu, mutta myös sen esitys toisille ihmisille muuttuu vääjäämättä. Vaikka Maria näkee itsensä edelleen samasta näkökulmasta kuin ennen, näkevät toiset hänet ja hänen kehonsa eri tavalla. Ronkainen (2001: 57–58) tuo esiin sukupuoliset symbolit, jotka määrittävät ruumista. Hänen mukaansa naisen ja miehen sukupuolitetut ruumiit (sexed body) toimivat jo sinänsä sukupuolen symboleina. Juuri tästä Marian kohdalla on kyse: hänen muuttuva ruumiinsa määrittää häntä ja luo merkityksiä toisten ihmisten silmissä. Hän näyttäytyy aikuisempana, potentiaalisesti seksuaalisena subjektina. Seksuaalisuus tulee Marian ruumiin kautta näkyväksi, ja sen avulla Maria esittää omaa seksuaalisuuttaan – oli se sitten tarkoituksellista tai ei. Muuttuneen ruumiinsa vuoksi Maria asemoituu maailmaan seksuaalisena subjektina. Tietyt ruumiilliset piirteet tekevät hänestä naisen. Hän ei itse pysty näkemään ruumistaan samalla tavalla kuin toiset, joten hänelle itselleen muutos ei ole samanlainen (vrt. Merleau-Ponty 2002: 104). Marialle tuo muutos realisoituu vain peilin kautta. Hän ei pysty näkemään omaa muuttunutta ruumistaan.

Hän ei näe, kuinka se asettuu maailmaan tai miltä se missäkin asennossa näyttää. Ainoastaan peili pystyy näyttämään tuon kaiken hänelle, mutta siihenkin liittyy ongelma. Merleau-Ponty (2002: 105) toteaa, että kuvajainen pakenee havaintoa. Näin ollen oman kehon tarkastelu kokonaisuutena peilin kautta on ongelmallista.

Edellä käsittelemäni seikat Marian teini-iästä ovat sekä ruumiillisia että kehollisia.

Ruumiillisia siksi, että Marian muuttuva ruumis on näkyvä kaikille. Vaikka ruumis on hänen omansa, on se silti vääjäämättä myös julkinen. Kun puhutaan ruumiillisuudesta, asemoituu ruumis/keho maailmaan julkisesti, kaikille näkyvästi. Kun taas siirrytään tarkastelemaan

kehollisuutta, on kysymys Mariasta itsestään – hänen omasta kokemusta kehostaan ja sen muutoksista. Marian ruumis/keho näyttäytyy Vieraassa sekä julkisena että yksityisenä.

Kaikkein lähimmäs yksityistä päästään silloin, kun Maria jonkin ruumiillisen ärsykkeen laukaisemana muistelee menneisyyttään. Olen keskittynyt erityisesti päähenkilön teini-ikään, jolloin tämä häivytti omaa seksuaalisuuttaan. Seksuaalisuuden häivyttäminen johtuu tulkintani mukaan uskonnollisesta herätyksestä sekä epävarmuudesta, joka kumpuaa omassa kehossa tapahtuvista muutoksista. Päähenkilön teini-ikää määrittää dominoivasti hänen ruumis-projektinsa: oman ruumiin laihduttaminen näkymättömiin. Seksuaalisuuden toteuttamiselle ei tuolloin ole tilaa, sillä kaikki voimavarat kuluvat syömisen säännöstelyyn ja vahtimiseen. Huomionarvoista on se, että Maria itse tuo eksplisiittisesti esiin, että hänen on vaalittava omaa puhtauttaan (V: 77). Hän siis tiedostaa seksuaalisuuden itsessään, mutta näkee parhaaksi pidättäytyä seksuaalisista akteista. Romaanin nykyhetkessä aikuisikäinen Maria puolestaan toteuttaa seksuaalisuuttaan. Marian seksisuhde Tuntemattomaan muodostuu romaanin kerronnassa samankaltaiseksi ruumiilliseksi hallinnan keinoksi kuin syömättömyys. Kumpikin on oman kehon hallintaa, omien päätösten mukaan toimimista.

Kun seksisuhdetta tarkastellaan syömättömyyden tavoin keinona hallita omaa elämää, näyttäytyy samalla ruoka- ja seksuaalisuus-motiivien samankaltaisuus. Molempiin liittyy pyrkimys hallita elämää oman kehon kautta. Tässä kohtaa voisin puhua myös ruumiista, mutta koska tässä ruumis saa henkilökohtaisia merkityksiä, on keho-termi sopivampi.

Olennaista on se, että aikuisiällä päähenkilön seksuaalinen käyttäytyminen on varsin aktiivista, eikä hän itsekään tunnu olevan perillä siitä, mitä haluaa. Teini-iässä syömättömyys puolestaan ilmenee niin, että ruoan syönti minimoidaan. Yhteistä ruoka- ja seksuaalisuus-motiiveille on siis myös se, ettei keskitietä tunnu löytyvän, vaan päähenkilö siirtyy ääripäästä toiseen.