Olen tässä tutkielmassa tarkastellut Riikka Pulkkisen Vieras-romaanissa esitettävää ruumiillisuutta, kehollisuutta sekä identiteettiä. Tarkasteluni kohteena on ollut eritoten päähenkilö Maria, joka on myös romaanin kertoja. Romaanista nousee selvästi esiin kolme keskeistä motiivia: tanssi, seksuaalisuus sekä ruoka. Näiden kolmen motiivin kautta olen selvittänyt sitä, millä tavoin ruumis, keho ja identiteetti Vieraassa nivoutuvat yhteen.
Tärkeässä osassa tutkielmaani on myös ruumiillisuuden ja kehollisuuden erittely: mikä romaanissa on ruumiillista ja mikä taas kehollista. Olen tarkastellut kutakin motiivia omassa luvussaan, jotta tutkielmani muoto olisi mahdollisimman selkeä.
Aivan ensimmäisenä olen perehtynyt siihen, millä tavoin ruumiillisuus ja kehollisuus näyttäytyvät romaanin tanssikohtauksissa. Olen tarkastellut tanssia kaikilla romaanin aikatasoilla aina päähenkilön lapsuudesta aikuisuuteen. Tärkeä huomio on se, että Vieraassa tanssiin liittyy usein peili. Peilillä on tärkeä rooli: se todentaa päähenkilön olemisen kaksinaisuutta. Tällä tarkoitan sitä, että päähenkilö näyttäytyy sekä subjektina että objektina.
Kohtaukset, joissa peili esiintyy, avaavat romaanissa rakentuvaa intersubjektiivista olemista.
Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tanssi on subjektien välistä toimintaa. Koska tanssikohtaukset sisältävät usein peilejä, on Marialla mahdollisuus havainnoida itseään.
Tämän lisäksi hän havainnoi toisia ja on samalla heidän havaintonsa kohteena. Tällöin ollaan nähdäkseni vielä ruumiillisella tasolla: kyse on kaikille näkyvästä toiminnasta.
Kehollisuudeksi tanssi syventyy erityisesti silloin, kun Maria muistelee jo aiemmin tapahtunutta tanssia. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii kohtaus, jossa hän muistelee kipua, jota on tanssiessaan kokenut (V: 32-33). Tanssi on ollut päähenkilön nuoruudessa niin vaativaa, että se on aiheuttanut tälle kipua. Tuo ruumiillinen kokemus palautuu Marian mieleen vielä romaanin nykyhetkessä – hän pystyy palaamaan kivun tunteeseen, vaikka ei nykyhetkessä kipua varsinaisesti tunnekaan. Koska kipu on Marian henkilökohtainen tuntemus ja muisto, muuttaa se tanssin keholliseksi. Kipu ei ole kaikille näkyvää, vaan se aukeaa lukijalle päähenkilön henkilökohtaisten muistojen kautta. Kipu on keskeistä myös siksi, että se on aistimus. Nähdäkseni aisteilla on Vieraan kerronnassa tärkeä osa – ne todellistavat esimerkiksi tanssin kehollisuutta. Ne muuttavat muutoin kaikille näkyvän yksityiseksi, intiimiksi. Intiimille tasolle päästään myös silloin, kun toiset henkilöhahmot
asettuvat osaksi tanssia. Tanssikohtaukset ovat tärkeitä, koska ne avaavat myös päähenkilön identiteettiä. Ruumiin ja kehon kannalta tanssi on keskeistä ennen kaikkea tanssiliikkeiden vuoksi. Tanssi näyttäytyy tapana olla maailmassa – päähenkilön oma valinta. Koska tanssi on päähenkilön harrastus, on se tärkeä osa hänen identiteettiään. Nähdäkseni romaanista on luettavissa erikseen Marian tanssija-identiteetti. Tuo identiteetti pitää sisällään tanssin eri ikävaiheilta.
Toisessa analyysiluvussa olen keskittynyt seksuaalisuuteen. Tässä luvussa olen jälleen pyrkinyt selvittämään sitä, miten seksuaalisuus sulautuu osaksi ruumista, kehoa ja identiteettiä. Tanssista poiketen en seksuaalisuuden kohdalla ole tarkastellut yksinomaan seksikohtauksia, vaan olen ottanut huomioon myös muut seksuaaliset teot, seksuaalisena subjektina olemisen sekä seksuaali-identiteetin. Analyysini alkaa Marian teini-iästä, jolloin hänen kehonsa muuttuu. Päähenkilön seksuaali-identiteetti ei tuolloin ole eheä. Biologisesti tarkasteltuna Maria on seksuaalinen subjekti, mutta uskoontulo ja anoreksia häivyttävät hänen potentiaalista seksuaalisuuttaan. Juuri usko ja anoreksia ovat avainasemassa tässä kohtaa – erityisesti nämä tekijät vaikuttavat Marian kehoon. Uskoontulon myötä Maria kokee, että hänen tulee käyttäytyä nimensä veroisesti, olla ”Neitsyt Maria” (V: 77).
Tulkitsen, että uskoontulo tukahduttaa hänen potentiaalisen seksuaalisuutensa. Selkeämpi seksuaali-identiteetti on nähtävissä vasta Marian aikuisiällä – erityisesti New Yorkissa.
Romaanin nykyhetkessä tarkastelen erityisesti Marian suhteita Mélanieen ja Tuntemattomaan. Nämä kaksi henkilöhahmoa muodostuvat romaanissa tärkeiksi juuri Marian seksuaali-identiteetin kannalta. Maria kokee molemmat henkilöt viehättävinä (V:
101). Tuntemattoman kohdalla olennaista on seksi – ruumiillinen akti. Seksikohtauksille romaanissa on ominaista tekstin muuttuminen runolliseksi. Tulkitsen tuon muutoksen rytmin muuttumisena. Koska Marialla on eroottiseksi tulkittava suhde myös Mélanien kanssa, on hän tulkintani mukaan biseksuaalinen subjekti. Tulkintani mukaan seksuaalisuus näyttäytyy Vieraassa lähes koko ajan kehollisena. Ruumiillista on ainoastaan Marian näyttäytyminen ulkopuolelle potentiaalisesti seksuaalisena subjektina.
Lopuksi olen tarkastellut ruokaa ja erityisesti siihen liittyvää ruumiillista aktia – syömistä.
Ruoan osalta olen kiinnittänyt huomiota erityisesti ruokaan objektina. Kiinnostavaa ruoassa
on se, että päähenkilön huomio kiinnittyy siihen toistuvasti. Tässä kohtaa olen soveltanut erityisesti husserlilaista ajatusta siitä, että subjektin huomio kiinnittyy ensisijaisesti sellaisiin asioihin, jotka herättävät tässä jonkinlaisen reaktion (Heinämaa 2005: 35). Syöminen on romaanissa sekä ruumiillista että kehollista. Ruumiillista se on siksi, että kaikki muut henkilöhahmot näkevät, kuinka Maria syö. Keholliseksi syömisen muuttaa se, miten Maria itse suhtautuu ruokaan ja kuinka hänen ruokailutottumuksensa romaanissa esitetään.
Ruokaan liittyy olennaisesti anoreksia, johon Maria teini-ikäisenä sairastuu. Kiinnostava ruokaan liittyvä seikka on se, että erityisesti siihen liitetään aistihavaintoja. Päähenkilö havainnoi ruokaa niin haistamalla, maistamalla kuin tunnustelemalla. Näin ruoka muodostuu kehollisesti hyvin tärkeäksi objektiksi. Myös ruoan kannalta toisilla henkilöhahmoilla on merkittävä rooli. Kun Marian anoreksia muuttuu romaanissa näkyväksi, asettuu hän väkisin toisten subjektien havainnoinnin kohteeksi. Teini-ikäinen Maria rinnastuu romaanissa ennen kaikkea henkeen. Päähenkilö itse toteaa, ettei laihduttanut, vaan ”laajensi näkymätöntä” (V:
86). Ruumis ei siis koko ajan ole yhtä keskeinen. Teini-ikäiselle Marialle ruumis on toissijainen, henki puolestaan niin pyhä ja tärkeä, että sitä tulee laajentaa.
Olennaisinta analyysissani on ollut se, miten ruumis, keho ja identiteetti Vieraassa ilmentyvät. Ruumiinfenomenologisen analyysin avulla olen pyrkinyt avaamaan eritoten sitä, millaisesta ruumiillisesta toiminnasta romaanin kerronta rakentuu.
Ruumiinfenomenologisen näkökulman tarjoama intersubjektiivisuus-käsite on ollut erityisen tärkeä. Se on toiminut välineenä tarkasteltaessa romaanin päähenkilön ja toisten keskeisten henkilöhahmojen suhteita. Sen näkökulmasta olen esimerkiksi eritellyt sitä, kuinka päähenkilö näyttäytyy välillä alisteisena ja passiivisena, välillä aktiivisena ja tilannetta hallitsevana subjektina. Olen kuitenkin täydentänyt analyysiani tarkastelemalla ruumista myös yhteiskunnallisen tutkimuksen ja kulttuurintutkimuksen näkökulmasta.
Tällöin kiinnostukseni kohteena on ollut nimenomaan kehollisuus. Olen tutkielmani edetessä huomannut, että ruumiinfenomenologinen lähestymistapa on otollinen silloin, kun tarkastelun kohteena ovat esimerkiksi liikkeet, eleet ja ilmeet. Kun otetaan huomioon myös tunteet ja henkilökohtaiset kokemukset, on tuota ruumiinfenomenologista lähestymistapaa mielestäni hyvä täydentää jollakin – näin tarkastelu on hedelmällisempää. Kun aloin kirjoittaa tätä tutkielmaa, en osannut hahmottaa, kuinka selkeä ero ruumiillisella ja
kehollisella toiminnalla tulee olemaan. Ne muodostavat Vieraassa omat tekstuaaliset kokonaisuutensa – samalla kuitenkin täydentäen toisiaan.
Tutkielmaani jäsentävät motiivit, joille kullekin olen varannut oman pääluvun.
Analyysistani käy ilmi, että kunkin motiivin kulku romaanissa on hyvin samankaltainen.
Kaikkiin liittyy ruumiillinen (tai kehollinen) akti: tanssi, seksi ja syöminen. Ruumiillisten ja kehollisten aktien välille muodostuu selkeitä analogioita, jolloin samankaltainen kuvio toistuu romaanissa useita kertoja. Esimerkkinä mainittakoon kieltäymys, jota seuraa myöhemmin halu – tällainen äärestä toiseen siirtyminen liittyy sekä ruokaan että seksuaalisuuteen. Motiivit myös muovaavat päähenkilön identiteettiä sekä subjektiviteettia.
Tulkitsen, että tanssi vaikuttaa enimmäkseen identiteettiin, koska se on päähenkilön oma tietoinen valinta tehdä jotakin. Seksuaalisuuteen ja ruokaan liittyy enemmän tiedostamatonta toimintaa, jolloin subjektiviteetti on luontevampi ilmaus.
Yksi tutkielmani tärkeimmistä tavoitteista on ollut selvittää, miten ruumiillinen subjekti Vieraassa esitetään, ja kuinka ruumis, keho ja identiteetti nivoutuvat yhteen. Romaanissa tärkein ruumiillinen subjekti on päähenkilö Maria, jonka näkökulmasta kaikki tapahtumat esitetään. Ruumis on romaanissa läsnä jatkuvasti kaikessa, mitä päähenkilö tekee. Ruumis on julkinen, kaikille näkyvä osa subjektia. Keho puolestaan muotoutuu romaanissa päähenkilön henkilökohtaisten kokemusten ja havaintojen välityksellä. Kehollisuuteen liittyy romaanissa usein päähenkilön itsereflektio tai muistelu. Vieraassa kehollisuuteen liittyy myös mielihyvä, kuten leivosten ja makeisten syönti tai seksi. Esimerkiksi tanssi on ensin vain ruumiillinen akti, mutta kun päähenkilön intiimit ajatukset värittävät sitä, syvenee se analyysissani kehollisuudeksi. Kehollisuuteen liittyvät keskeisesti myös toiset henkilöhahmot, jotka vaikuttavat päähenkilön kokemukseen. Tärkeää on esimerkiksi se, ketkä toiset päähenkilöä vetävät puoleensa: ketkä näyttäytyvät merkityksellisinä intersubjektiiviselle tulkinnalle. Mikä ruumiillinen subjekti sitten Vieraassa on? Analyysini paljastaa, että ruumiillinen subjekti on yhtäaikaisesti ruumis, keho sekä identiteetti. Se ei ole yksinomaan mekaaninen systeemi, vaan siihen vaikuttavat myös affektiiviset, eli tunnepitoiset, ”heilahdukset” (vrt. Merleau-Ponty 2013: 64). Vieraassa tunnepitoisuus tulee useassa kohtaa esiin romaanin typografian muutoksena. Teksti muuttuu runolliseksi, paikoin
epäselväksikin sanojen virraksi. Tällaiset tekstikatkelmat sisältävät romaanissa useasti päähenkilön sisäistä puhetta ja muistelua, eli ne samalla myös muovaavat ruumiillisuutta kehollisuudeksi. Julia Kristeva nimittää tämän kaltaisia typografisia muutoksia semioottisiksi prosesseiksi, ja toteaa, että ne ovat poeettiselle kielelle tärkeitä (Kristeva 1993: 96-97).
Ruumiinfenomenologinen lähtökohta on tarjonnut tutkielmalleni hedelmällisen käsitteistön, joka on ollut omiaan ruumiillisia akteja vilisevän romaanin tarkasteluun. Oman analyysini kohdalla olen kokenut tarpeelliseksi täydentää teoreettisia lähtökohtiani feministisellä ruumistutkimuksella, joka ottaa huomioon esimerkiksi ruumista koskevat kulttuurisidonnaiset käsitykset. Ruumiinfenomenologia on alun perin tutkinut nimenomaan omaa reaalimaailmaamme, mutta se on erityisesti 2000-luvulla löytänyt tiensä myös kirjallisuudentutkimuksen pariin. Nähdäkseni se soveltuu välineeksi kaunokirjallisuuden tarkastelulle silloin, kun romaanin maailma on palautettavissa omaan todellisuutteemme.
Korostan silti, etten tutkielmallani pyri esittämään totuuksia reaalimaailmasta. Tutkielmani on tulkinta yhden kaunokirjallisen teoksen todellisuudesta.
LÄHTEET
Tutkimuskohde
PULKKINEN, RIIKKA 2012: Vieras. Helsinki: Otava.
Tutkimuskirjallisuus
ARMINEN, ELINA 2003: Ehkä se ei ollutkaan rakkautta. Maskuliininen identiteetti Timo K. Mukan Kyyhkyssä ja unikossa. Teoksessa Mikä ero? Kaksikymmentä kirjoitusta yhteiskunnasta, kulttuurista ja sukupuolesta. Toim. Risto Turunen ja Marianne Roivas.
Helsinki: SKS. 30-45
HARJUNEN, HANNELE 2006: Käsityksiä lihavan naisen seksuaalisuudesta. Teoksessa Seksuaalinen ruumis. Kulttuuritieteelliset lähestymistavat. Toim. Taina Kinnunen ja Anne Puuronen. Helsinki: Gaudeamus. 183-197
HEINÄMAA, SARA 2005: ”Halussa tai rakkaudessa”. Simone de Beauvoir rakastelun mahdollisuuksista. Teoksessa Feministinen filosofia. Toim. Johanna Oksala ja Laura Werner. Helsinki: Gaudeamus. 33-50.
HEINÄMAA, SARA 1996: Ele, tyyli ja sukupuoli: Merleau-Pontyn ja Beauvoirin ruumiinfenomenologia ja sen merkitys sukupuolikysymykselle. Helsinki: Gaudeamus.
HEINÄMAA, SARA, REUTER, MARTINA & SAARIKANGAS, KIRSI (toim.) 1997:
Ruumiin kuvia. Subjektin ja sukupuolen muunnelmia. Helsinki: Gaudeamus.
HOTANEN, JUHO 2010: Merleau-Ponty ja ruumiillinen subjekti. Teoksessa Fenomenologian ydinkysymyksiä. Toim. Timo Miettinen, Simo Pulkkinen ja Joona Taipale. Helsinki: Gaudeamus. 134-148
HUSSERL, EDMUND 2017/1913: Ideoita puhtaasta fenomenologiasta ja fenomenologisesta filosofiasta. (Ideen zu einer reinen Phänomenologie und phänömenologischen Philosophie. Erstes Buch. Allgemeine Einführung in die reine Phänomenologie, 1913). Suom. Markku Lehtinen. Helsinki: Gaudeamus.
IMMONEN, PAULA 2003: Tekstin kudokset ja ruumiin punokset. Teoksessa Romaanihenkilön muodonmuutoksia. Kuusi kirjoitusta henkilökuvauksesta. Helsinki:
SKS. 129-153
JUVONEN, TUULA 2006: Seksuaalisen ruumiin jäljillä. Teoksessa Seksuaalinen ruumis. Kulttuuritieteelliset lähestymistavat. Toim. Taina Kinnunen ja Anne Puuronen.
Helsinki: Gaudeamus. 71-90
KAINULAINEN, SIRU, KURIKKA, KAISA 2015: Rytmien väliintulot. Teoksessa Nainen kulttuurissa, kulttuuri naisessa. Toim. Viola Parente-Capková, Heidi Grönstrand, Ritva Hapuli ja Kati Launis. Turku: K&H.
KAUPPINEN, ANTTI 2004: Esipuhe. Teoksessa Minän ulkoisuus. (La transcendance de l`ego, 1934). Käänt. Antti Kauppinen. Helsinki: Tutkijaliitto. s. 13, 23
KINNUNEN, TAINA & PUURONEN, ANNE (toim.) 2006: Seksuaalinen ruumis.
Kulttuuritieteelliset lähestymistavat. Helsinki: Gaudeamus.
KIRSTINÄ, LEENA 1981: Aika, tarkastelukeskus ja kerronnan rakenne Claude Simonin romaanituotannossa. Fenomenologinen rakenneanalyysi. Tampere:
Yliopistopaino.
KOSONEN, ULLA 1997: Nähdyksi tulemisen kaipuu ja häpeä. Teoksessa Ruumiin siteet. Toim. Eeva Jokinen. Tampere: Vastapaino. 21-41
KRISTEVA, JULIA 1993: Puhuva subjekti. Tekstejä 1967-1993. Helsinki: Gaudeamus.
LAITINEN, JARNA M. 2000: Ruumis ja metaforat. Teoksessa Kirjallisuus, kieli ja kognitio: kognitiivisesta kirjallisuuden- ja kielentutkimuksesta. Toim. Katriina Kajannes ja Leena Kirstinä. Helsinki: Helsinki University Press.
LÖFSTRÖM, JAN 2000: Miesten ja naisten liikkeet ja asennot Putkinotkossa. Teoksessa Arjen säikeet – aikakuvia arkielämään, sivilisaatioon ja kansankulttuuriin. Toim. Bo Lönnqvist. Jyväskylä: Gummerus. s. 193-194
MERLEAU-PONTY, MAURICE 2013: Filosofisia kirjoituksia. Toim. ja suom. Miika Luoto & Tarja Roinila. Helsinki: Nemo.
MERLEAU-PONTY, MAURICE 2002: Phenomenology of Perception. (Orig.
Phenomenolohie de la perception, 1945). Trans. Colin Smith. London: Routledge.
MERLEAU-PONTY, MAURICE 2004: The World of Perception. (Orig. Causeries, 1948). Trans. Oliver Davis. London: Routledge.
MIKKOLA, HANNA 2012: ”Tänään työ on kauneus on ruumis on laihuus”
Feministinen luenta syömishäiriöiden ja naissukupuolen kytköksistä suomalaisissa syömishäiriöromaaneissa. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto.
MOLARIUS, PÄIVI 1997: Rajoja rikkova ruumis. Teoksessa Muodotonta menoa.
Kirjoituksia nykykirjallisuudesta. Toim. Mervi Kantokorpi. Helsinki: WSOY.
OKSALA, JOHANNA & WERNER, LAURA 2005: Feministinen filosofia. Helsinki:
Gaudeamus.
PUURONEN, ANNE 2001: Anorektinen ruumiskokemus. Teoksessa Nuori ruumis.
Toim. Anne Puuronen ja Raili Välimaa. Helsinki: Gaudeamus. 170-186
RAUTAPARTA, MALLA 1997: Ruumis subjektina Merleau-Pontyn filosofiassa.
Teoksessa Ruumiin kuvia. Subjektin ja sukupuolen muunnelmia. Toim. Sara Heinämaa, Martina Reuter ja Kirsi Saarikangas. Helsinki: Gaudeamus. 136-167
RONKAINEN, SUVI 1999: Ajan ja paikan merkitsemät. Subjektiviteetti, tieto ja toimijuus. Tampere: Gaudeamus.
SARTRE, JEAN-PAUL 1934/2004: Minän ulkoisuus. (La Transcendance de l`Ego, 1934). Käänt. Antti Kauppinen. Helsinki: Tutkijaliitto.
SCHIEBINGER, LONDA 2000: Introduction. In Feminism and the Body. Edited by Londa Schiebinger. Oxford: Oxford University Press.
TAIPALE, JOONA 2010: Intersubjektiivisuus ja normaalius. Teoksessa Fenomenologian ydinkysymyksiä. Toim. Timo Miettinen, Simo Pulkkinen ja Joona Taipale. Helsinki: Gaudeamus. 118-133
TOLONEN, TARJA 2001: Tyttöjen käsityksiä ihannenaiseudesta. Teoksessa Nuori ruumis. Toim. Anne Puuronen ja Raili Välimaa. Helsinki: Gaudeamus. 73-89
VÄLIMAA, RAILI 2001: Nuoret ja ulkonäön merkitys. Teoksessa Nuori ruumis. Toim.
Anne Puuronen ja Raili välimaa. Helsinki: Gaudeamus. 89-106
WELTON, DONN 1999: Soft, Smooth, Hands: Husserl’s Phenomenology of The Lived-Body. In The Body: Classic and Contemporary Readings. Edited by Donn Welton.
Oxford: Blackwell.
Painamattomat lähteet
Filosofia.fi. Ruumis. https://filosofia.fi/node/6875 Viitattu 23.11.2018.
Filosofia.fi. Subjektiviteetin ulottuvuuksia.
http://filosofia.fi/node/4936#Subjektiviteetin%20ulottuvuuksia Viitattu 23.11.2018.
Duodecim Terveyskirjasto. Laihuushäiriö (anoreksia nervosa):
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00111 Viitattu 25.10.2018.
Järjellä ja tunteella -blogi. Riikka Pulkkinen: Vieras.
http://jarjellajatunteella.blogspot.com/2012/11/riikka-pulkkinen-vieras.html Viitattu 26.11.2018
Kirjasampo.fi. Pulkkinen, Riikka.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123176028113193 Viitattu 15.10.2018.
Mielenterveystalo: Syömishäiriöt.
https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/nuorten_mielenterve ysongelmat/Pages/syomishairiot.aspx Viitattu 19.11.2018.
Nidottua-blogi: Riikka Pulkkinen, Vieras.
https://nidottua.wordpress.com/2014/05/08/332/
Viitattu 26.11.2018.
Riikka Pulkkisen kotisivut: www.riikkapulkkinen.com/kirjailija Viitattu 15.10.2018.
Tieteen termipankki. Ruumiinfenomenologia:
www.tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:ruumiinfenomenologia. Viitattu 10.12.2016.
Muut lähteet
Yle Areena. Viikon kirja -haastattelu: Muukalaisuus, kristinusko ja ruumiillisuus.
https://areena.yle.fi/1-1689048 Viitattu 26.11.2018.