Opinnäytetyössä tarkasteltiin, millaisia ammatillisia ominaisuuksia röntgen-hoitajat arvostavat kollegoissaan yhteistyöosaamisen, säteilysuojelun ja kuvantamistutkimuksen toteutuksen näkökulmasta. Haastattelujen perusteella oli tarkoitus kuvailla, millaisia ominaisuuksia päivystystyötä tekevät röntgenhoitajat toivoisivat kollegoilleen. Tarkasteltaessa yhteistyöosaamista, haastateltavat kertoivat arvostavansa kollegassa vuorovaikutustaitoja sekä kykyä antaa ja vastaanottaa palautetta. Arvostettavia ominaisuuksia säteilyturvallisuutta käsiteltäessä olivat potilaan säteilyaltistuksen oikeutuksesta ja optimoinnista huolehtiminen sekä laitetekniikan tunteminen. Kuvantamistutkimuksen toteutuksessa arvostettavia ominaisuuksia olivat soveltamisen taito, potilaan ohjaamisen taito sekä kyky toimia eri potilasryhmien kanssa. Haastateltavat kertoivat arvostavansa kollegassa myös ammattitaidon ylläpitämistä sekä aseptiikasta ja ergonomiasta huolehtimista.
8.1.1 Yhteistyöosaaminen
Yhteistyöosaamista tarkasteltaessa haastateltavat kertoivat arvostavansa kollegassa hyviä vuorovaikutustaitoja. Kommunikaatiotaito, sisältäen viestinnän ja kuuntelemisen taidot, sekä toisten kunnioittaminen olivat kollegassa arvostettavia. Kollegan tulee olla yhteistyökykyinen työparista riippumatta ja asiallisuuden tulee näkyä paitsi töissä, myös tauoilla ja ulkomaailmassa.
Kauppilan (2000) mukaan keskustelu- ja neuvottelutaidot, yhteistyö- ja yhteistoimintataidot, viestintätaidot, ryhmä- ja tiimityötaidot sekä empatiataito ovat keskeisiä vuorovaikutustaitoja. Kollegojen tulee olla keskenään tasa-vertaisia, arvostaa toisiaan sekä pyrkiä yhdessä töiden sujuvaan etenemiseen (Niemi 2006, 68). Lisäksi Baim (2014) totesi kollegan kunnioittamisen olevan yksi toimivan yhteistyön tärkeimmistä periaatteista. Haastateltavat kertoivat, että
kollegojen tulee voida luottaa toisiinsa ja olla luottamuksen arvoisia. Myös Kauppila (2000) totesi luottamuksen kuuluvan hyvään vuorovaikutukseen.
Haastateltavien mukaan arvostettava ominaisuus kollegassa on kollegan kyky antaa ja vastaanottaa palautetta. Kollegalta saatu palaute koettiin tärkeänä ja palautteen antaminen tulee tehdä rakentavasti, asiallisesti, ystävällisesti sekä totuudenmukaisesti. Myös Baim (2008) toteaa tutkimuksessaan, että palautteen antaminen ja vastaanottaminen on tärkeää, ja se tulee tehdä herkästi ja kunnioittavasti. Palaute ei saa mennä liikaa henkilökohtaisuuksiin ja kollegan on hyvä muistaa antaa välillä myös positiivista palautetta. Aarnikoivun (2010) tutkimuksesta ilmeni, että avoimen palautekulttuurin työyhteisössä voidaan paremmin ja Malliuksen (2011) mukaan positiivinen ja kannustava palaute on tärkeää. Haastateltavien mukaan kollegan tulee vastaanottaa palautetta rakentavasti ja kuuntelemalla palautteen antajaa. Vastaavasti Malliuksen (2011) tutkimuksesta ilmeni, että palautetta otetaan vastaan parhaimmillaan kuuntelemalla ja kommentoimalla, mutta loukkaantumatta ja ottamatta sitä henkilökohtaisesti. Haastateltavien mukaan kollegan on tärkeää huomioida missä palautetta annetaan ja keitä tilanteessa on läsnä. Malliuksen (2011) aineistosta ilmeni, että palaute tulee antaa suoraan sitä saavalle henkilölle ja parhaimmillaan palautteen rooli on eteenpäin vievä ja kannustava. Samoin haastateltavat kokivat positiivisen palautteen auttavan työssä jaksamisessa.
Avoimen palautekulttuurin omaavassa työyhteisössä voidaan paremmin myös Aarnikoivun (2010) mukaan.
8.1.2 Säteilyturvallisuus
Säteilyturvallisuutta tarkasteltaessa tutkimuksen oikeutuksesta huolehtimista pidettiin arvostettavana ominaisuutena kollegassa. Kollegan vastuullisuus, tarkkaavaisuus ja kriittisyys lähetettä lukiessa on tärkeää, jotta tutkimuksen oikeutuksesta varmistutaan. Lähetteet ovat joskus virheellisiä, jolloin virheiden huomaaminen on tärkeää. Kollegan kyky arvioida tutkimuksen tarpeellisuutta oli haasteltavien mukaan olennaista oikeutuksesta huolehtimisessa, sillä tutkimuksen indikaatio vaikuttaa siihen, mitkä projektiot ovat tarpeen.
Tutkimusindikaatio vaikuttaa potilaan säteilyaltistuksen optimointiin myös STUK:n (2019) mukaan. Säteilylaissa 859/2018 säädetään, että röntgen-tutkimuksen tulee olla oikeutettu, ja röntgenhoitajalla on velvollisuus huolehtia osaltaan sen toteutumisesta. Säteilytoiminta on oikeutettua silloin, kun siitä aiheutuvat haitat ovat sen kokonaishyötyä vähäisempiä. (Säteilylaki 859/2018.)
Haastateltavat arvostivat kollegassaan myös potilaan säteilyaltistuksen optimoinnista huolehtimista. Kollegan tulee osata huolehtia potilaan säteily-suojelusta sekä tasapainotella kuvanlaadun ja annoksen välillä, jotta potilaan säteilyaltistus pysyisi mahdollisimman pienenä. STUK:n (2019) mukaan potilaan asianmukaisesta suojauksesta on huolehdittava ja säteilysuojaimia on käytettävä oikeaoppisesti. Ehrlich & Coakes (2017) totesivat, että tärkeää on anatomian, asettelun ja säteilysuojelun hallitseminen. Myös kuvakentän rajaamisella voidaan huolehtia siitä, että säteilyaltistus kohdistuu vain diagnostisesti tarpeelliselle alueelle (STUK 2019). Lisäksi kollegan tulee kyetä hallitsemaan ja käsittelemään kuvausparametreja potilaan annoksen ja röntgenkuvien laadun optimoimiseksi (EFRS 2017). Haastateltavilta saatiin vastaavia tuloksia potilaan säteily-turvallisuuteen liittyen. Lisäksi lapsipotilaita kuvattaessa haastateltavien mukaan kuvausten määrä tulee minimoida ja kuvat tulee ottaa mahdollisimman matalilla kuvausarvoilla. Myös STUK:n (2005) mukaan jokainen lapsille tehtävä kuvantamistutkimus on suunniteltava yksilöllisesti.
Haastateltavat arvostivat kollegassaan laitetekniikan tuntemista. Laitetekniikka ja eri laitteiden käyttö tulee tuntea hyvin. EFRS:n (2017) standardien mukaan röntgenhoitajan tulee käyttää lääketieteellisiä laitteita turvallisesti, tehokkaasti ja taloudellisesti. Keihään (2016) tutkimuksesta ilmeni, että laitteiston tunteminen edesauttaa säteilysuojelun optimoinnin toteutumista. Lisäksi haastateltavat arvostivat kollegassaan laadunvarmistuksesta huolehtimista. Myös EFRS:n (2017) mukaan röntgenhoitajan tulee työssään suorittaa laadunvarmistusta sisältäen lainsäädännön, ohjeet ja määräykset sekä huolehtia laadunvarmistus-järjestelmän suunnittelusta, toteutuksesta ja raportoinnista.
8.1.3 Kuvantamistutkimuksen toteutus
Potilaan ohjaamisen taitoa arvostettiin kuvantamistutkimuksen toteutusta käsitel-täessä. Kollegan tulee käyttäytyä potilasta kohtaan kunnioittavasti huolimatta hänen taustastaan ja tilanteestaan. Myös Suomen Röntgenhoitajaliiton (2000) mukaan potilasta on tärkeä lähestyä kunnioittavasti ja hienotunteisesti.
Haastateltavien mukaan potilaan kanssa tulee toimia hänen yksilölliset tarpeensa huomioiden ja niin kuin hän olisi päivän ainoa potilas. Vastaavasti Suomen Röntgenhoitajaliiton (2000) mukaan suhtautumisen potilaaseen tulee olla inhimillinen, oikeudenmukainen ja yksilöllisten tarpeiden mukainen. Lisäksi haastateltavat arvostivat, että kollega ottaa potilaan huomioon ja että potilaalle kerrotaan tutkimuksen vaiheista. Suomen Röntgenhoitajaliitto (2000) on samoilla linjoilla, sillä sen mukaan on tärkeää huolehtia, että potilas saa riittävän tiedon tutkimuksen toteutuksesta sekä siihen liittyvästä hoidosta. Röntgenhoitajan tulee rohkaista, neuvoa ja tukea potilasta ennen tutkimusta, sen aikana sekä sen jälkeen (EFRS 2017).
Haastateltavat arvostivat kollegassaan soveltamisen taitoa, jonka tarve korostuu erityisesti päivystyskuvantamisessa. Vaihteleviin tilanteisiin mukautuminen ja kyky improvisoida oli haastateltavien mukaan tärkeää, ja kollegan tulee uskaltaa irrottautua opituista asetteluista ja osata soveltaa omaa osaamistaan. Babikerin ym. (2014) ja Suomen Röntgenhoitajaliiton (2020) mukaan keskeinen ominaisuus kollegassa on luovuus. Myös Padingin (2019) tutkimuksesta ilmeni, että röntgenhoitajan työ sisältää monia haasteita tutkimuksiin, potilaan kohtaamiseen ja laitteistoon sekä sen käyttöön liittyen, jonka takia valmiita kuvausohjeita ei aina pystytä hyödyntämään. Tällaisissa tilanteissa oman pohdinnan ja luovuuden merkitys on suuri. (Padinki 2019, 30.)
Haastateltavat arvostivat kollegan taitoa toimia eri potilasryhmien kanssa. Lasten kuvantamisessa korostui kyky lapsen luottamuksen saavuttamiseen, ja röntgenhoitajat kokivat rauhallisen toiminnan lapsen luottamusta rakentavaksi.
STUK:n (2005) mukaan lasten kuvantaminen edellyttääkin röntgenhoitajalta työvaiheiden huolellista suunnittelua ja rauhallista ilmapiiriä. Koska lapset ovat usein herkkiä kivulle, kollegan tulee ottaa se huomioon kuvantamistutkimuksen
toteutuksessa ja pyrkiä suuntamaan lapsen huomio muualle pois kivusta. Myös STUK:n (2005) mukaan lapsen kipu sekä mahdollisesti tarvittava kipulääkitys on huomioitava. Hyvin tärkeää on lapsen ja tämän vanhempien ohjeistus ja opastus sekä selkeä kertominen tutkimuksen kulusta. (STUK 2005.) Samoin haastateltavat kokivat tärkeäksi, että kollega kertoo lapselle ja tämän huoltajalle mitä ollaan tekemässä.
Kuvattaessa iäkkäitä potilaita kollegassa arvostettiin kunnioittavaa suhtautumista potilaaseen. Vastaavasti Launosen (2014) tutkimuksesta kävi ilmi, että iäkkäitä potilaita tulee kohdella kunnioittavasti ja arvokkaasti eikä heille saa puhua kuin lapselle, vaikka potilas olisikin sekava. Haastateltavien mukaan kärsivällisyys erityisesti iäkkäiden potilaiden kohtaamisessa on tärkeää ja kollegan tulee huomioida potilaan mahdolliset vaikeudet ohjeistuksen ymmärtämisessä ja noudattamisessa. Myös Ehrlichin ja Coakesin (2017) sekä Launosen (2014) mukaan iäkkäiden potilaiden kohtaamisen tulee olla rauhallista ja kiireetöntä, ja heille tulee antaa aikaa liikkua omaan tahtiinsa. Haastateltavat kertoivat arvostavansa kollegassa kärsivällisyyttä myös kivusta kärsiviä potilaita kuvattaessa. Empaattisuus, varovaisuus ja potilaan kannustaminen ovat olennainen osa kivuliaan potilaan kuvantamista. Ehrlichin ja Coakesin (2017) mukaan potilaan tilan arviointi on tärkeä taito, jotta tutkimuksen tavoitteissa huomioitaisiin myös potilaan huonon kunnon asettamat rajoitteet. Kivusta kärsivien potilaiden kärsimystä on pyrittävä lievittämään kaikin mahdollisin keinoin ja kivuliaissa toimenpiteissä tulee osata käyttää kipua lievittäviä menetelmiä (Suomen Röntgenhoitajaliitto 2000).
Kollegan tulee kohdella eri kulttuurisesta lähtökohdasta tulevaa potilasta tasa-arvoisesti ja hänen kulttuuriaan kunnioittaen. Kulttuurin tapojen ja tottumusten kunnioittamiseksi on hyvä huomioida, mikäli potilas ei halua riisuutua vastakkaisen sukupuolen edustajan edessä. Vieraskielisen potilaan kanssa kommunikointi saattaa olla haasteellista, mutta elekielellä ja improvisoinnilla voidaan edesauttaa kommunikaation sujuvuutta. Suokkaan (2008) tutkimuksesta ilmeni, että eri kulttuurisesta lähtökohdasta tulevaa potilasta kohdattaessa tulee olla tasa-arvoinen, ennakkoluuloton ja suvaitsevainen asenne. Myös
kulttuuri-tietämys, kielitaito ja kyky pyytää tarvittaessa apua edistävät tutkimuksen sujuvuutta. (Suokas 2008, 26–30.)
Haastateltavat arvostivat kollegassaan ammattitaidon ylläpitämistä. Omien taitojen tunnistaminen sekä motivaatio niiden kehittämiseen ylläpitää ammatti-taitoa. Teknologia kehittyy alalla jatkuvasti, ja kehitykseen tulee mukautua ja suhtautua avoimin mielin. Niemen tutkimuksesta (2006) ilmeni, että röntgen-hoitajan ammattiin on vaikuttanut uuden teknologian tuleminen, ja kehittyvä teknologia edellyttää röntgenhoitajalta jatkuvaa tietojen ja taitojen ylläpitoa sekä kehittämistä. Myös Suomen Röntgenhoitajaliiton (2000) mukaan itsensä kehittäminen kuuluu röntgenhoitajan velvollisuuksiin, ja röntgenhoitaja voi tukea ammatillista kehitystään esimerkiksi kirjallisuuteen tutustumalla sekä erilaisiin koulutuksiin osallistumalla. Röntgenhoitajan tulee tunnistaa tarpeensa jatkuvaan ammatilliseen kehitykseen ja elinikäiseen oppimiseen (EFRS 2017).
Röntgenhoitajat arvostivat kollegassaan aseptisuudesta huolehtimista. Kollegan tulee tiedostaa varotoimiluokat ja toimia aseptisuudessa niiden vaatimalla tavalla.
Tavanomaisiin varotoimiin kuuluvat huolellinen käsihygienia, tarvittaessa suojaimien käyttö ja oikeat työtavat. Laitteiden ja välineiden desinfioinnista huolehtiminen sekä pintojen puhtaanapito kuuluu osaksi aseptisuutta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2020) mukaan tavanomaisia varotoimia on suositeltavaa noudattaa aina, ja ne toimivat perustana muille varotoimiluokille.
Myös hoito- ja tutkimusvälineiden puhtaudesta ja desinfektiosta on huolehdittava.
(THL 2020.)
Ergonomiasta huolehtiminen on olennaista haastattelujen perusteella niin potilaan siirroissa kuin röntgenlaitteen käytössä, kollegan oman fyysisen terveyden ylläpitämiseksi. Haastateltavat totesivat, että kollegan tulee hyödyntää laitteiden korkeuden säätö mahdollisuuksia ja muilta tulee osata pyytää apua siirroissa, jotta oma terveys ei vaarantuisi. Samoin Tamminen-Peterin ym. (2011) tutkimuksesta ilmeni, että hoitajan on huolehdittava työasentonsa ergonomi-suudesta sekä hyödynnettävä saatavilla olevia apuvälineitä ja niiden mahdollisia korkeudensäätömahdollisuuksia. Haastateltavien mukaan myös työnjaolla ja potilaan osallistamisella voi parantaa ergonomisen työskentelytavan
toteutumista. Hoitajan tulee tunnistaa potilaan voimavarat ja osata hyödyntää hänen toimintakykyään siirroissa (Tamminen-Peter ym. 2011, 17–21).