Ammatilliset ominaisuudet, joita röntgenhoitajat
arvostavat kollegoissaan
Nelli Mäkelä Meri Pöysti
OPINNÄYTETYÖ Marraskuu 2020
Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma
TIIVISTELMÄ
Tampereen ammattikorkeakoulu Röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma MÄKELÄ, NELLI & PÖYSTI, MERI:
Ammatilliset ominaisuudet, joita röntgenhoitajat arvostavat kollegoissaan Opinnäytetyö 51 sivua, joista liitteitä 3 sivua
Marraskuu 2020
Röntgenhoitaja on säteilynkäytön asiantuntija, jonka työn perustan luovat säteilysuojelu, tekninen säteilynkäyttö sekä potilaan hoidon onnistuminen. Työtä ohjaavat yksilöllisyyden huomioon ottava asiakaslähtöisyys sekä vuorovaikutteinen yhteistyö. Yhdessä tekeminen, toisten huomioon ottaminen, tehtävien tasainen jakaminen, luottamuksellisuus sekä toisten arvostus ilmenevät työpaikoilla toimivana yhteistyönä kollegojen välillä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli röntgenhoitajien haastattelujen perusteella kuvailla, millaisia ammatillisia ominaisuuksia röntgenhoitajat arvostavat kollegoissaan. Opinnäytetyön tutkimustehtävänä oli selvittää, mitä toivottuja ammatillisia ominaisuuksia röntgenhoitajilla on kollegan yhteistyöosaamisen, säteilyturvallisuuden ja tutkimuksen toteutuksen suhteen. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina kuudelle röntgenhoitajalle vuoden 2020 maaliskuussa ja aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin mukaan.
Opinnäytetyön tulosten mukaan röntgenhoitajat arvostavat kollegoissaan yhteistyöosaamista käsiteltäessä hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä antaa ja vastaanottaa palautetta. Säteilyturvallisuutta käsiteltäessä haastateltavat arvostivat tutkimuksen oikeutuksesta ja potilaan säteilyaltistuksesta huolehtimista sekä laitetekniikan tuntemista. Arvostettavia ominaisuuksia kuvantamistutkimuksen toteutuksessa olivat soveltamisen ja potilaan ohjauksen taito sekä kyky toimia eri potilasryhmien kanssa. Haastateltavat kertoivat arvostavansa kollegassa myös oman ammattitaidon ylläpitämistä sekä aseptiikasta ja ergonomiasta huolehtimista.
Asiasanat: kollega, ammatillinen ominaisuus, yhteistyöosaaminen, säteilyturvallisuus, kuvantamistutkimuksen toteutus
ABSTRACT
Tampereen ammattikorkeakoulu
Tampere University of Applied Sciences
Degree Programme in Radiography and Radiotherapy
MÄKELÄ, NELLI & PÖYSTI, MERI:
Professional Qualities that Radiographers Appreciate in Their Colleagues Bachelor's thesis 51 pages, appendices 3 pages
November 2020
As healthcare professionals, radiographers have the responsibility to ensure the appropriate care of their patients. They need to be careful and considerate when using radiation in their work, and they are responsible for ensuring an optimal diagnostic x-ray examination of the patient. It is essential that radiographers are capable of working not only independently, but also together with their colleagues. Collegiality contributes to the atmosphere of the working environment.
The purpose of this study was to describe what kinds of professional qualities radiographers appreciate in their colleagues. The study was executed using the qualititative method of research. The data was collected through theme interviews, the themes being co-working skills, radiation safety and execution of the x-ray examination. Six radiographers were interviewed individually in March 2020 and the material was analyzed using theory based content analysis.
The results show that radiographers appreciate good interaction skills and the ability to give and receive feedback in their colleagues. It is also appreciated that the colleague makes sure that the examination is justified and the radiation dose is optimized. The colleague should also have a technological understanding of the x-ray device. In the execution of the examination, radiographers appreciated when a colleague is good at instructing and guiding the patient, and is able to work with various patient groups. In addition, maintaining professional abilities and working aseptically and ergonomically are appreciated.
Key words: colleague, professional quality, co-working skills, radiation safety, execution of the x-ray examination
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 5
2 YHTEISTYÖOSAAMINEN ... 6
3 SÄTEILYTURVALLISUUS ... 8
4 KUVANTAMISTUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 10
4.1 Potilaan kohtaaminen ... 10
4.2 Aseptiikka ja ergonomia ... 13
4.3 Ammatillinen vastuu ja ammattitaidon kehittäminen ... 13
5 OPINNÄYTETYÖN TAVOITE, TARKOTUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄ 15 6 MENETELMÄLLISET LÄHTÖKOHDAT ... 16
6.1 Tutkimus- ja aineistonkeruumenetelmä ... 16
6.2 Haastateltavien valinta ... 17
6.3 Haastattelujen toteuttaminen ... 18
6.4 Haastatteluaineiston analysointi ... 19
7 OPINNÄYTETYÖN TULOKSET ... 23
7.1 Yhteistyöosaaminen ... 23
7.2 Säteilyturvallisuus ... 24
7.3 Kuvantamistutkimuksen toteutus ... 26
8 Pohdinta ... 31
8.1 Tulosten tarkastelu ... 31
8.1.1 Yhteistyöosaaminen ... 31
8.1.2 Säteilyturvallisuus ... 32
8.1.3 Kuvantamistutkimuksen toteutus ... 34
8.2 Luotettavuus ja eettisyys ... 37
8.3 Oma oppimiskokemus ja jatkotutkimusehdotus ... 41
9 LÄHTEET ... 44
LIITTEET ... 49
1 JOHDANTO
Röntgenhoitaja on säteilynkäytön asiantuntija, joka toimii vuorovaikutuksessa muiden työryhmien kanssa ja pyrkii tarjoamaan optimaalisen ja diagnostisen kuvantamistutkimuksen potilaalle. Työssään röntgenhoitajan tulee osata viestiä erilaisten ihmisten kanssa moniammatillisessa ympäristössä, ja röntgenhoitajan tulisi kyetä toimimaan sekä itsenäisesti että yhdessä kollegoidensa kanssa.
(EFRS 2017.) Kollegiaalisuus edesauttaa hyvää työilmapiiriä työyhteisössä (Baim 2014, 15–16). Sillä tarkoitetaan ammattikunnan jäsenten välistä tasa- arvoista ja vastavuoroista suhdetta, joka tähtää yhteiseen tavoitteeseen ja tukee ammatillista työntekoa (Sairaanhoitajaliitto 2014).
Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, millaisia ammatillisia ominaisuuksia röntgenhoitajat arvostavat kollegoissaan. Sen tarkoituksena on röntgenhoitajien haastattelujen perusteella kuvailla, millaisia ammatillisia ominaisuuksia röntgenhoitajat toivoisivat kollegoilleen. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa. Se toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja sitä varten haastateltiin kuutta päivystyskuvantamisessa työskentelevää röntgenhoitajaa. Tutkimuksessa käsiteltiin vain natiiviröntgentutkimuksia.
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan röntgenhoitajien toivomia ammatillisia ominaisuuksia kollegoissaan. Ominaisuuksien tarkastelu tapahtuu kolmen eri teeman eli yhteistyöosaamisen, säteilyturvallisuuden sekä kuvantamis- tutkimuksen toteutuksen kannalta. Opinnäytetyön teemat pohjautuvat teoriaan röntgenhoitajan työstä. Opinnäytetyön tulosten perusteella haastateltavat kertoi- vat arvostavansa kollegassa vuorovaikutustaitoja sekä kykyä antaa ja vastaan- ottaa palautetta. Arvostettavia ominaisuuksia säteilyturvallisuutta käsiteltäessä olivat potilaan säteilyaltistuksen oikeutuksesta ja optimoinnista huolehtiminen sekä laitetekniikan tunteminen. Kuvantamistutkimuksen toteutuksessa arvos- tettiin soveltamisen taitoa, potilaan ohjaamisen taitoa ja kykyä toimia eri potilas- ryhmien kanssa. Haastateltavat kertoivat arvostavansa kollegassa myös ammattitaidon ylläpitämistä sekä aseptiikasta ja ergonomiasta huolehtimista.
2 YHTEISTYÖOSAAMINEN
Hyvä ilmapiiri kollegoiden keskuudessa merkitsee ystävällisyyttä ja avoimuutta.
Se merkitsee kiinnostusta ja tukea heidän työtään, edistymistään ja saavutuk- siaan kohtaan. Tätä kuvaa termi, kollegiaalisuus, jota voidaan ajatella kohteliai- suuden ja ystävällisen tuen yhdistelmänä. (Baim 2014, 15–16.) Se ymmärretään hyvän hoitajan ominaisuutena ja siksi sitä voidaan pitää arvokkaana (Becker, Hahtela & Ranta 2015, 16). Kollegiaalisuus on ammattietiikkaan perustuvaa, ja siihen kuuluu merkittävänä osana sekä yhteistyö että kommunikaatio. Vastuun, päätösvallan ja tehtävien jaon tulee olla tasapuolista ja kohtuullista kollegoiden välillä. (Becker, Hahtela & Ranta 2015, 20.) Keskeisiä ominaisuuksia hyvässä kollegassa ja tiimin jäsenessä ovat rehellisyys, kurinalaisuus, luovuus, nöyryys ja uteliaisuus (Babiker ym. 2014). Hyvä vuorovaikutussuhde luo perustan yhteis- työn toimivuudelle (Aira 2012, 130–134).
Vuorovaikutuksella tarkoitetaan kaikkea toisten kanssa tapahtuvaa toimintaa.
Vuorovaikutustaitoihin kuuluu kyky ja halu vaihtaa ajatuksia, kokemuksia, mieli- piteitä ja tekoja. Positiiviseen vuorovaikutukseen kuuluvat toisen rohkaisu ja kannustaminen, tarkkaavainen läsnäolo, tuki, kuunteleminen, myötätunto ja toisen huomioiminen sekä ilahduttaminen. (Suomen Mielenterveys ry n.d.) Ihmisten välinen toiminta on sosiaalista vuorovaikutusta, joka sisältää sosiaaliset taidot ja -suhteet sekä kommunikaatiotaidot. Sosiaaliset taidot ovat yhteis- toimintataitoja, jotka ovat osa sosiaalisten tilanteiden tiedollista hallintaa.
Sosiaalisen vuorovaikutuksen luonne ja erilaiset laadulliset piirteet ovat sosiaalisia suhteita. Kommunikaatio on sanallista ja sanatonta viestintää. Vuoro- vaikutustaidoista keskeisiä ovat keskustelu- ja neuvottelutaidot, yhteistyö- ja yhteistoimintataidot, viestintätaidot, ryhmä- ja tiimityötaidot sekä empatiataito.
(Kauppila 2000, 19.)
Yhteistyökyky, kiinnostus, empaattisuus ja tilan antaminen edistävät hyvää vuorovaikutusta (Työterveyslaitos 2020). Yhteistyötä tekemällä muodostetaan ja ylläpidetään vuorovaikutussuhteita ja yhteistyöprosessin luominen, muokkaami- nen ja ylläpitäminen tapahtuu vuorovaikutuksessa eri osapuolten ollessa tekemi- sissä toistensa kanssa. Yhteinen tekeminen ilman tavoitteita ei ole yhteistyötä,
vaan yhteistyö on tavoitteellista toimintaa. (Aira 2012, 129.) Yhteistyössä tärkeää on kollegojen keskinäinen tasavertaisuus ja toisten arvostaminen sekä tavoitteel- linen pyrkimys töiden sujuvaan etenemiseen. Yhdessä tekeminen, toisten huomioon ottaminen, tehtävien tasainen jakaminen ja ongelmanratkaisu- tilanteiden yhteinen pohtiminen ilmenee työpaikoilla toimivana yhteistyönä.
(Niemi 2006, 68.) Toimivaan yhteistyöhön vaaditaan jokaisen panostus.
Keskeistä yhteistyön toimivuuden kannalta on osapuolten välinen luottamus, joka ensisijaisesti rakentuu ihmisten välisissä vuorovaikutussuhteissa. (Aira 2012, 130–134.) Vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön panostamalla saadaan suuri osa työntekijöiden resursseista käyttöön (Blomqvist 2008, 1).
Viestinnän tulisi työpaikalla pysyä aikuismaisena, rajoitettuna ja kunnioittavana etenkin konfliktitilanteissa. Kollegan kunnioittaminen, riippumatta hänen asemas- taan, on yksi toimivan yhteistyön tärkeimmistä periaatteista. Toiminta, joka on syrjimätöntä ja painostamatonta pitää sisällään erilaisuuden hyväksymisen sekä tarkoituksenmukaisen pyrkimyksen positiiviseen, kunnioittavaan ja ennakko- luulottomaan työhön erilaisten ihmisten kanssa. Loukkaava vitsailu kollegasta sekä juoruilu on epäkunnioittavaa käytöstä. (Baim 2014, 37–41.)
Huolellinen ja avoin kommunikaatio on tärkeää monista syistä. Jokainen työn- tekijä vaikuttaa omalla käytöksellään muihin työntekijöihin ja siksi työyhteisössä on otettava huomioon jokaisen työntekijän tunteet ja hyvinvointi. (Baim 2014, 44.) Hoitajien kommunikaatiossa on tärkeää avoimuus, rehellisyys, kuuntelutaito ja luottamuksellisuus sekä kyky antaa ja vastaanottaa rakentavaa palautetta (Becker, Hahtela & Ranta 2015, 20). Rakentavan palautteen antaminen ja vastaanottaminen tulee tehdä herkästi ja kunnioittavasti (Baim 2014, 12). Palaute tulee antaa kollegalle suoraan, ja tärkeää on nimenomaan positiivisen ja kannus- tavan palautteen antaminen. Palautteen tulisi koskea omaa työskentelyä konkreettisella tasolla. Palautetta otetaan vastaan parhaimmillaan kuuntelemalla ja kommentoimalla, loukkaantumatta ja ottamatta sitä henkilökohtaisesti. Siihen tulisi suhtautua positiivisesti, oli se sitten negatiivista tai positiivista. (Mallius 2011, 53–57.) Työyhteisössä, jossa on avoin palautekulttuuri, voidaan paremmin ja tulokset ovat parempia kuin sulkeutuneen palautekulttuurin omaavassa työ- yhteisössä (Aarnikoivu 2010, 125).
3 SÄTEILYTURVALLISUUS
Röntgenhoitajan ammatti pohjautuu tekniikkaan ja hoitotyöhön, ja röntgenhoitaja on toimintaympäristössään säteilysuojelijan roolissa (Niemi 2006, 103–104).
Hänen tehtäviinsä kuuluu potilaan turvallisuudesta huolehtiminen kuvantamis- tutkimusten aikana. Röntgenhoitajan työssä laitteet, tutkimukset ja niiden toteutus kehittyvät jatkuvasti, minkä vuoksi uuden oppiminen on röntgenhoitajan työssä tärkeää (Padinki 2019, 58). Tekninen säteilynkäyttö, säteilysuojelu sekä potilaan hoidon saumaton yhdistäminen luovat röntgenhoitajan työn ytimen (Sorppanen 2006, 145). Tutkimuksen toteuttamiseen, siitä aiheutuvaan säteily- annokseen ja potilaan saamaan hoitoon vaikuttaa suuresti tekniikan hallinta, joka on yksi työn perusteista (Niemi 2006, 59).
Potilaan säteilysuojelua ovat sellaiset toimet, jotka vähentävät potilaan altistusta tarpeettomalle säteilylle (STUK 2005, 4). Potilaan turvallinen hoito kuvantamis- tutkimuksen aikana on röntgenhoitajan vastuulla (Grönroos 2006, 7).
Ammatillinen vastuu vaatii harkintakyvyn käyttöä ja kriittistä toimintaa sekä säteilyn käytössä että säteilysuojelussa (Keihäs 2016, 51). Säteilylle altistavan toimenpiteen tulee olla oikeutettu. Oikeutusperiaatteen mukaan säteilytoiminta ja suojelutoimet ovat oikeutettuja, jos niistä aiheutuvat haitat ovat pienempiä kuin saavutettava kokonaishyöty. (Säteilylaki 859/2018.) Röntgenhoitajan tulee arvioida tutkimuksen oikeutusta ja tarvittaessa konsultoida vastuussa olevaa erikoislääkäriä. Mikäli lähete tai tutkimuspyyntö on röntgenhoitajan ammatti- taitoisen arvion mukaan vaarallinen tai harkitsematon, tulee röntgenhoitajan olla vastuullinen ja kieltäytyä toteuttamasta sitä. (EFRS 2017.)
Tutkimuksen indikaatio tulee ottaa huomioon potilaan säteilyaltistusta optimoidessa (STUK 2019). Potilaan säteilyaltistuksen optimoinnista vastaa kuvantamisyksikön röntgenhoitajat sekä radiologit, ja toiminnan tulee olla lainsäädännön mukaista (Grönroos 2006, 8). Optimointiperiaatteen mukaan altistus ionisoivalle säteilylle on pidettävä niin pienenä kuin käytännöllisin toimen- pitein on mahdollista, sekä lääketieteellinen altistus tulee rajoittaa välttämättö- mään tarkoitetun tutkimus- tai hoitotuloksen saavuttamiseksi tai toimenpiteen
suorittamiseksi (Säteilylaki 859/2018). Potilaan säteilysuojelua voidaan toteuttaa joko vähentämällä potilaan altistumista primaarisäteilylle kuva-alan rajauksen ja kuvausarvojen valinnan kautta, tai vähentämällä potilaan altistumista siroavalle säteilylle. Sironneen säteilyn määrään vaikuttaa kuvausjännite, suodatus, kuvauskohteen paksuus, kuvauskentän koko, ja säteilyn kohtaama väliaine.
Myös kuvaussuunnalla voidaan vaikuttaa potilaan saamaan säteilyaltistukseen.
(STUK 2005, 4.)
Tutkimusohjeista löytyy yleensä tutkimuskohtaisesti projektiot, joiden mukaan röntgenhoitaja suorittaa kuvauksen (STUK 2019). Röntgenhoitajan työssä on tärkeää ymmärtää ihmisen anatomiaa, fysiologiaa ja patologiaa sekä keskeisiä lääketieteellisiä termejä (Ehrlich & Coakes 2017, 435). Potilaan tulee olla asianmukaisesti suojattu ja säteilysuojaimia tulee käyttää oikeaoppisesti, sillä niiden avulla pystytään pitämään potilaan säteilyaltistus vähäisempänä (STUK 2019). Käytettäessä säteilysuojaimia, tulisi niiden olla aivan säteilykeilan reunassa, sillä yli neljän senttimetrin etäisyydellä sädekeilasta ne eivät enää suojaa (STUK 2005, 4). Röntgenhoitajan tulee käyttää kuvantamislaitteita turvallisesti, tehokkaasti sekä taloudellisesti (EFRS 2017). Röntgenkuvien laatu vaikuttaa saavutettavaan diagnoosiin ja kuviin tulee tehdä merkintöjä, jotta niiden yksilöinti oikeaan tutkimukseen, potilaaseen ja projektioon onnistuu (Tapiovaara, Pukkila, Miettinen 2004, 79).
4 KUVANTAMISTUTKIMUKSEN TOTEUTUS
4.1 Potilaan kohtaaminen
Röntgenhoitajan työssä potilaskontaktit ovat lyhyitä, ja potilaan tarpeet ja odotuk- set on tunnistettava lyhyessä ajassa (Padinki 2019, 29). Suhtautumisen potilaa- seen tulee olla yksilöllistä, inhimillistä ja oikeudenmukaista ja potilaan hoidon tulee olla yhdenvertaista ja yksilöllisten tarpeiden mukaista sekä potilaan oikeuk- sia kunnioittavaa. Potilaalla tulee olla myös oikeus kieltäytyä häntä koskevista toimenpiteistä. Terveysongelmien, kulttuurin, sukupuolen, rodun, ihon värin, poliittisten mielipiteiden eikä yhteiskunnallisen aseman tule vaikuttaa potilaan hoidon laatuun. (Suomen Röntgenhoitajaliitto 2000.) Röntgenhoitajan tulee rohkaista, neuvoa ja tukea potilasta ennen tutkimusta, sen aikana sekä sen jälkeen (EFRS 2017). Röntgenhoitajan työ sisältää monenlaisia haasteita liittyen potilaiden kohtaamiseen, tutkimuksiin ja laitteistoon sekä sen käyttämiseen.
Valmiiden protokollien tai kuvausohjeiden hyödyntäminen ei aina onnistu, ja röntgenhoitajan tarvitsee itse miettiä, kuinka haluttuun lopputulokseen on mahdollista päästä. Tällaisissa tilanteissa luovuuden merkitys on suuri. (Padinki 2019, 30.)
Kommunikaatiossa potilaan ja hoitajan välillä on tärkeää, että potilasta lähestytään kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Selkeä ja kuuluva ääni sekä yhtei- nen kieli potilaan kanssa ovat tärkeitä tekijöitä tehokkaassa kommunikaatiossa.
(Ehrlich & Coakes 2017, 115.) Potilaan ja röntgenhoitajan välinen kommunikaatio on keskeinen osa kuvantamistapahtuman onnistumista ja sen tulee toimia kaikissa kuvantamistutkimuksen eri vaiheissa (Walta 2012, 93). Röntgenhoitajan tulee kunnioittaa potilasta ja tämän oikeuksia sekä toimia yhteistyössä myös potilaan omaisten kanssa. On tärkeää huolehtia, että potilas saa riittävän tiedon tutkimuksen toteutuksesta sekä siihen liittyvästä hoidosta. (Suomen Röntgenhoitajaliitto 2000.)
Lapsipotilaat ovat huomattavasti aikuisia herkempiä säteilylle, ja lapsuudessa saadulla säteilyaltistuksella on huomattavasti suurempi riski säteilyn haitta-
vaikutuksille, kuin vastaavalla altistuksella, joka on saatu aikuisiässä. Onnistunut kuvantamistutkimus edellyttää röntgenhoitajalta ammattitaitoista toimintaa, työ- vaiheiden huolellista suunnittelua ja rauhallista ilmapiiriä. Hyvin tärkeää on myös lapsen, tämän vanhempien sekä muiden tutkimuksessa mukana olevien henki- löiden ohjeistus ja opastus. Jokainen lapsille tehtävä kuvantamistutkimus on suunniteltava yksilöllisesti ja harkittava tarkkaan, jolloin ainoastaan välttämättö- mät projektiot tulee kuvata. Lisäksi lapsipotilaiden kuvausarvot tulee pitää mahdollisimman matalina ja kuvausaika lyhyenä. Lapsen paikalla pysymiseen voidaan tarvita tukihenkilö, jonka tulee olla 18 vuotta täyttänyt, eikä hän saa olla raskaana. Tehtävässä tulisi ensisijaisesti käyttää esimerkiksi lapsen vanhempia, eikä röntgenyksikössä työskentelevää henkilökuntaa. Tukihenkilön säteilyaltistus tulee pitää niin pienenä kuin kohtuudella on mahdollista. (STUK 2018, 4–6.)
Iäkkäitä potilaita kohdattaessa tulee ottaa huomioon, että ikä ei automaattisesti määritä potilaan kuntoa, ja monet iäkkäät potilaat ovatkin aktiivisia ja terveitä. Iän myötä monesti potilaan tahti hidastuu, ja röntgenhoitajan on hyvä antaa potilaalle aikaa ja avustusta tarpeen mukaan. Tasapainon heikkeneminen ja syvyyden hahmottamisen ongelmat saattavat lisätä kaatumisen tai putoamisen riskiä.
Potilasta tulee auttaa liikkumisessa ja varmistaa, että hän ei tipahda kuvaus- pöydältä kuvauksen aikana. (Ehrlich & Coakes 2017, 180.) On tärkeää, että tilanne on rauhallinen ja kiireetön, sillä iäkkäiden potilaiden toiminnot voivat olla hidastuneita. Heitä tulee kohdella kunnioittavasti ja arvokkaasti eikä heille saa puhua kuin lapselle, vaikka potilas olisikin sekava. Iäkkäiden potilaiden kohtaa- misen tulisi olla ystävällistä ja lempeää, heitä tulisi puhutella omalla nimellään ja heidän itsemääräämisoikeuttaan tulee kunnioittaa. Tilanteessa on tärkeää olla läsnä sekä valmis keskustelemaan potilaan kanssa, sillä se on iäkkäille potilaille monesti hyvin tärkeää. (Launonen 2014, 31–33.)
Kuvattaessa vieraskielisiä ja vieraista kulttuureista kotoisin olevia potilaita, tulee röntgenhoitajan olla tietoinen kulttuurieroista. Ei tule muodostaa liian vahvoja stereotypioita, sillä yksilöt eri kulttuurien sisällä voivat olla hyvinkin erilaisia.
Kulttuurin perinteet vaikuttavat sekä sanalliseen että sanattomaan viestintään, ja kommunikaatio tapahtuukin suurelta osin äänensävyn kautta sekä sanattomasti, kuten kehonkielellä, eleillä, ilmeillä ja katsekontaktin välityksellä. Koskettaessa
potilasta hänelle tulee kertoa mitä tekee ja miksi, sillä sanaton viestintä on eri- laista eri kulttuureissa ja potilas voi kokea kosketuksen loukkaavana. Kosketuk- sen tulee olla jämäkkä, mutta hellä. (Ehrlich & Coakes 2017, 115.)
Röntgenhoitajan tulee tehdä parhaansa vastatakseen potilaan tarpeisiin ja antaakseen hänelle mahdollisimman hyvää hoitoa (Ehrlich & Coakes 2017, 115).
Potilaan tilan arviointi on olennainen taito röntgenhoitajalle, jotta hän tunnistaa potilaan tarpeet ja osaa asettaa tutkimukselle tavoitteet (Ehrlich & Coakes 2017, 180). Myös elintoimintojen seuraaminen ja niissä muutosten havaitseminen on hyvin tärkeää (EFRS 2017). Kivusta kärsivien potilaiden kärsimystä tulee lievit- tää mahdollisuuksien mukaan ja kivuliaissa toimenpiteissä tulee osata käyttää kipua lievittäviä menetelmiä (Suomen Röntgenhoitajaliitto 2000). Potilaat saatta- vat esimerkiksi maata kuvantamistutkimuksen ajan kovalla tutkimuspöydällä, jolloin kipua pystyy lievittämään muun muassa erilaisilla tyynyillä. Tyynyjä voi laittaa muun muassa jalkojen alle sekä pään alle helpottamaan hengitystä ja lievittämään kaulan alueen rasitusta. (Ehrlich & Coakes 2017, 180.)
Potilaan kunnon ollessa sellainen, että hänen siirtonsa kuvantamisyksikköön osastolta on haasteellinen tai riskialtis, röntgenhoitajat voivat toteuttaa kuvauk- sen osastolla käyttäen liikutettavaa röntgenlaitetta. Tekninen tieto ja taito ovat tarpeellisia osastokuvauksessa. Myös kommunikaatiotaidot ovat tärkeitä, sillä osastoilla on tarpeen kommunikoida osaston hoitajien sekä mahdollisesti myös potilaan kanssa. Osastokuvauksissa huomioitavaa on myös kuvattavan potilaan elintoimintoja tukevat hoitovälineet ja se vaatii röntgenhoitajalta tarkkaa yksityis- kohtaista huomiointikykyä ja tehokkuutta. (Ehrlich & Coakes 2017, 373–388.) Henkilökunnan käyttämät säteilysuojaimet vähentävät merkittävästi säteily- altistusta varsinkin, jos osaston olosuhteissa potilaaseen ei saa suurta etäisyyttä.
Osastoilla ja erityisesti teho-osastoilla tulee kuvauksissa toimia säteilyturvallisesti ja huomioida myös naapuripotilaiden saama säteilyaltistus. Myös röntgen- hoitajien etäisyys kuvattavasta potilaasta on tärkeää, sillä he saattavat altistua siroavalle säteilylle monia kertoja viikossa, vaikka säteilyn kerta-annokset eivät olekaan suuria. (STUK 2012, 42.)
4.2 Aseptiikka ja ergonomia
Käsihygieniasta huolehtiminen on tärkeimpiä aseptisia käytäntöjä (Ehrlich &
Coakes 2017, 169). Kädet tulee desinfioida aina potilaskohtaamisia ennen ja niiden jälkeen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020). Käsihygieniaan kuuluu käsien saippuapesu sekä desinfiointiaineen käyttö silloin, kun kädet eivät ole näkyvästi likaiset. Pintojen desinfiointi ennen ja jälkeen tutkimuksen sekä liina- vaatteiden asianmukainen käsittely ovat olennainen osa aseptista toimintaa.
(Ehrlich & Coakes 2017, 169.) Myös hoito- ja tutkimusvälineiden tulee olla puhtaita ja desinfioituja (THL 2020). Aseptinen työjärjestys etenee niin, että edetään puhtaimmasta kohteesta kohti likaisinta (Ehrlich & Coakes 2017, 174).
Kuvantamistyössä fyysisesti raskaaksi tekijäksi koetaan potilassiirrot sekä kuvantamislaitteiden käsittely, kuten raskaan röntgenputken käsin liikuttelu sekä detektorin siirtely (Joukanen 2012, 35–36). Työn kuormitusta tulee vähentää ergonomian keinoin. Perusperiaate on, että potilasta ei tule nostaa käsivoimilla ja pitkäaikaista työskentelyä huonossa asennossa tulee välttää. Hyvä ja tasa- painoinen työskentelyasento sekä siirtoapuvälineiden tarkoituksenmukainen hyödyntäminen edesauttaa ergonomian toteutumista. Hoitajan tulisi kyetä tunnis- tamaan potilaan voimavarat ja osata hyödyntää myös niitä potilaan siirroissa.
Potilaan koko painon nostaminen käsin on hoitajalle liian kuormittavaa, vaikka avustamassa olisikin kaksi hoitajaa. Vuodelepopotilaan avustuksessa on myös hyvä hyödyntää liukumateriaaleja. Apuvälineiden korkeudensäätö- mahdollisuudet tulee hyödyntää potilaan siirtymisen helpottamiseksi sekä hoitajan työasennon parantamiseksi. (Tamminen-Peter, Moilanen & Fagerström 2011, 17–20.)
4.3 Ammatillinen vastuu ja ammattitaidon kehittäminen
Vastuuntuntoinen röntgenhoitaja pitää kiinni omasta ammatillisesta vastuustaan, toimii työssään eettisesti, pohtii tekemäänsä työtä kriittisesti ja pyrkii jatkuvasti kehittämään itseään puuttuen havaitsemiinsa epäkohtiin työssään (Keihäs 2016,
51). Röntgenhoitajan on tunnistettava oman ammattitaitonsa rajat ja huolehdit- tava luottamuksellisuudesta ja salassapidosta potilaan asioihin liittyen (Suomen Röntgenhoitajalliitto 2000). Röntgenhoitajan tulee osata pyytää neuvoa ja ohjausta silloin, kun hänen oma osaamisensa ei riitä (EFRS 2017).
Jokainen työntekijä on vastuussa omasta työstään. Kuitenkin työntekijät jakavat vastuun myös toistensa kanssa, ja siksi heidän tulee pystyä sekä luottamaan että tukemaan toisiaan tarvittaessa. Uusien työntekijöiden kannustaminen sekä ideoi- den ja tehtävien jakaminen on osa vastuullisuutta. (Baim 2014, 43–44.) Keskeistä työssä on röntgenhoitajan oma persoona, jonka kehittäminen kuuluu hänen vel- vollisuuksiinsa. Röntgenhoitajan tulee huolehtia ammatillisesta kehityksestään muun muassa seuraamalla alan kirjallisuutta, opiskelemalla sekä osallistumalla erilisiin koulutuksiin ja tutkimustoimintaan. (Suomen Röntgenhoitajaliitto 2000.)
5 OPINNÄYTETYÖN TAVOITE, TARKOTUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄ
Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, millaisia ammatillisia ominai- suuksia röntgenhoitajat arvostavat kollegoissaan. Se tehdään erään suomalaisen sairaanhoitopiirin kuvantamisen yksikölle, joka voisi opinnäytetyöstä hyötyä työn- tekijöiden perehdytys- ja täydennyskoulutuksissa. Opinnäytetyön tarkoitus on röntgenhoitajien haastattelujen perusteella kuvailla, millaisia ominaisuuksia röntgenhoitajat toivoisivat kollegoilleen. Haastattelussa käsiteltävät teemat pohjautuvat teoriaan. Opinnäytetyötä ohjaava tehtävä on mitä toivottuja ammatil- lisia ominaisuuksia röntgenhoitajilla on kollegan yhteistyöosaamisen, säteily- turvallisuuden ja tutkimuksen toteutuksen suhteen?
6 MENETELMÄLLISET LÄHTÖKOHDAT
6.1 Tutkimus- ja aineistonkeruumenetelmä
Kvalitatiivinen tutkimus mahdollistaa tutkittavan ilmiön tarkastelun tutkimuksen kohdehenkilöiden näkökulman kautta. Siinä ei etsitä tietoa jonkin ilmiön yleisyy- destä vaan näkökulmia aiheen tarkastelua varten. (Puusa & Juuti 2020a, 9.) Kvalitatiivisen tutkimuksen aineistonkeruumenetelmiä ovat muun muassa haastattelut ja havainnoinnit, kyselyt, elämänkerrat ja kirjeet. Koska menetelmiä on paljon, niitä voidaan käyttää joko vaihtoehtoisesti, rinnan tai erilaisilla tavoilla yhdisteltynä sen mukaan, mikä on tutkittava ongelma ja paljonko tutkimukseen on resursseja. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 62.) Kvalitatiivisessa tutkimuksessa keskitytään pieneen määrään tapauksia ja sen tieteellisyyden kriteeri ei ole aineiston määrä vaan laatu. Siinä myös tutkijan asema hyvin keskeinen. (Eskola
& Suoranta 1998, 13–20.) Yksi kvalitatiivisen tutkimuksen perusteista on saatujen tulosten vastaavuus teoriaan, jonka takia teorian merkitys korostuu suuresti.
Tämän takia teoreettista viitekehystä pidetään laadullisen tutkimuksen lähtö- kohtana. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 19.) Viitekehys muodostuu tutkijan perehty- essä laajalti tutkittavaan aiheeseen teosten sekä aikaisempien tutkimusten perusteella. Laadullinen tutkimus sopii hyvin ihmisten vuorovaikutukseen perustuvien ilmiöiden tutkimiseen. (Puusa & Juuti 2020b, 74–80.) Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on kvalitatiivinen, sillä sen avulla saadaan tietoa suoraan röntgenhoitajilta teemahaastattelun avulla.
Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tarkastellaan yksittäisiä tapauksia ja se perustuu tutkimukseen osallistuvien sekä tutkijan vuorovaikutukseen (Puusa & Juuti 2020b, 74). Yhtenä haasteena kvalitatiivisessa tutkimuksessa on se, että tutkittavien tulisi pystyä puhumaan avoimesti aiheesta ja siksi tutkijan tulee esiintyä luotettavana (Puusa & Juuti 2020a, 13). Teemahaastattelulla voidaan tutkia monenlaisia ilmiöitä sekä hakea vastauksia erilaisiin kysymyksiin ja ongelmiin. Siinä valitaan etukäteen tutkimukselle keskeiset teemat ja haastattelu etenee valittujen teemojen ja niiden ympärille muodostuneiden apukysymysten varassa. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 65.) Teemahaastattelu edellyttää
vapaamuotoisuudestaan huolimatta tutkijalta paljon valmistautumista etukäteen.
Tutkijalla tulee myös olla teoreettinen ymmärrys aiheesta ja hänen tulee pystyä esittämään haastateltavalle lisäkysymyksiä. Haastattelussa tutkittavan tulee antaa kertoa aiheesta vapaasti omin sanoin. (Puusa & Juuti 2020b, 81.) Vastauksia ja tutkimuksen aineistoa pyritään löytämään tutkimuksen tarkoituksen, ongelmanasettelun ja tutkimuskysymysten mukaisesti. Etuna on se, että teemahaastattelussa pystytään syventämään ja tarkentamaan kysymyksiä perustuen haastateltavien vastauksiin. Siinä korostuu ihmisten tulkinnat asioista sekä heidän asioille antamansa merkitykset. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 65.)
Etukäteen valitut teemat ovat tutkimuksen viitekehykseen eli jo löydettyyn tietoon perustuvia ja riippuen haastattelun avoimuudesta, teemojen avulla tehtyjen apu- kysymysten suhde viitekehyksessä olevaan tietoon vaihtelee. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 65–66.) Teemahaastattelu tulee ajatella tilanteena, jossa haastattelun eri osapuolet käyvät keskustelua ja käyttävät mielikuvitustaan (Alasuutari 2011, 113–115). Teemahaastattelun onnistumisen edellytys on tutkijan riittävä ymmärrys ilmiöstä kokonaisuudessaan ja teemojen suunnittelu on olennainen ja hyvin tärkeä osa tutkimusprosessia. Kaikki valitut teemat käsitellään osana teemahaastattelua, mutta kysymisen tapa, sanamuodot sekä järjestys ja laajuus ovat vaihtelevia. (Puusa 2020a, 108.)
6.2 Haastateltavien valinta
Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna, jossa haastateltiin yksitellen päivystyskuvantamisyksikössä päivystysvuoroja tekeviä röntgenhoitajia.
Tutkimuslupaa haettiin kahdeksalle haastattelulle, jonka teemat (liite 1) muodos- tuivat teorian pohjalta. Tuomen ja Sarajärven (2018, 73) mukaan Eskola (2007) toteaa, että 6–8 haastateltavaa on sopiva määrä, kun puhutaan opinnäytetyöstä.
Tutkittavia tulee olla määrällisesti sen verran, että tarvittava tieto saavutetaan, eikä tutkittavien lukumäärä ratkaise kvalitatiivisen tutkimuksen onnistumista (Puusa & Juuti 2020b, 82). Jos aineiston kokoa haluaisi suurentaa, kannattaa
pidempien haastattelujen sijaan tehdä useampi haastattelu (Tuomi & Sarajärvi 2018, 73).
Kun valitaan haastateltavia, joilta tutkimuksen aineisto kerätään, on tärkeää valita henkilöitä, joilla on mahdollisimman paljon tietämystä tutkittavasta ilmiöstä.
Haastateltavien määrää oleellisempi asia on heidän harkittu valinta. Valinnan kriteereinä voidaan pitää muun muassa puhekykyä ja itsensä ilmaisemisen taitoa. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 73.) Haastateltavat röntgenhoitajat olivat vapaa- ehtoisia ja heidän rekrytointinsa tapahtui osastonhoitajan avulla. Osaston- hoitajalle lähetettiin sähköpostitse tutkimustiedote, jonka hän välitti eteenpäin kohderyhmään sopiville röntgenhoitajille. Kun vapaaehtoiset röntgenhoitajat ilmoittautuivat, heihin otettiin yksitellen yhteyttä sähköpostin kautta, ja heille välitettiin vielä henkilökohtaisesti sekä tutkimustiedote että suostumuslomake.
Yhteydenpito oli toteutettava täysin sähköisesti, sillä vapaaehtoisten röntgen- hoitajien rekrytointi ja varsinaiset haastattelut tapahtuivat koronavirusepidemian (COVID-19) aikana.
6.3 Haastattelujen toteuttaminen
Haastattelut toteutettiin Skypen välityksellä kahden viikon aikana vuoden 2020 huhtikuun alkupuolella (7.–16.4.2020). Teemat (liite 1) olivat yhteistyöosaaminen, säteilyturvallisuus ja kuvantamistutkimuksen toteuttaminen. Haastattelussa käsiteltiin ainoastaan natiiviröntgentutkimuksia. Haastatteluihin osallistui lopulta kuusi vapaaehtoista röntgenhoitajaa, sillä aineisto alkoi saturoida eikä kahdeksalle haastattelulle ollut tarvetta. Saturaatiolla tarkoitetaan Tuomen ja Sarajärven (2018) mukaan tilannetta, jossa tiedonantajilta ei saada enää mitään uutta tietoa tutkimusongelman kannalta ja aineisto alkaa toistamaan itseään (Tuomi & Sarajärvi 2018, 75).
Röntgenhoitajien suostumus haastatteluun nauhoitettiin ennen haastattelun alkua ja röntgenhoitajilta saatiin myös suostumus haastattelun nauhoittamiseen.
Haastattelun alussa haasteltaville tarkennettiin vielä, että haastattelu käsittelee ainoastaan natiiviröntgentutkimuksia ja että kollegasta puhuttaessa tarkoitetaan
samalla työpisteellä työskentelevää työparia. Ennen haastattelun alkua röntgenhoitajat saivat vielä mahdollisuuden kysyä kysymyksiä, mikäli jotain oli jäänyt epäselväksi tai jos röntgenhoitaja kaipasi vielä lisätietoa haastattelusta ennen sen alkua. Haastattelijat kävivät ensin haastattelun teemat läpi haastateltavien kanssa, ja haastatteluissa käytettiin tukena apukysymyksiä.
Haastateltavien annettiin kertoa aiheista vapaasti ja tarvittaessa heille esitettiin tarkentavia jatkokysymyksiä. Haastattelut kestivät ajallisesti puolesta tunnista tuntiin ja haastattelujen toteuttamisen jälkeen haastattelut litteroitiin sanasta sanaan.
6.4 Haastatteluaineiston analysointi
Tutkittavaa ilmiötä pyritään tulkitsemaan, kuvailemaan sekä ymmärtämään aineiston analyysin avulla (Puusa & Juuti 2020c, 139). Teorialähtöistä analyysiä voidaan pitää perinteisenä analyysimallina. Se perustuu johonkin teoriaan tai malliin eli analyysi nojaa valmiiseen aikaisemman tiedon perusteella luotuun teoriaan. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 81.) Aineistoa analysoidessa, aineisto käydään huolellisesti läpi ja sieltä voidaan nostaa esiin usein esiintyviä teemoja ja luokitella niiden ominaisuuksia eri kategorioihin. Aineistosta erotetaan kiinnostavat asiat ja loput jätetään tutkimuksen ulkopuolelle. (Hirsjärvi & Hurme 2008 172–174, 193.) Käytännössä analyysin tekemisessä valitaan analyysiyksikkö, tutustutaan aineistoon ja pelkistetään se, luokitellaan ja lopuksi tulkitaan. Aineistoa tulee pelkistää ja tiivistää, ja aineiston pelkistämisellä voidaan tavoitella aineiston informaatioarvon parantamista. (Puusa 2020b, 144–145.) Ominaisuuksien tarkastelu suhteessa toisiinsa on olennainen osa analyysia ja haastatteluista saatavia havaintoja liitetään taustalla olevaan teoriaan sekä aikaisempiin tutkimuksiin (Hirsjärvi & Hurme 2008, 172–174, 193). Laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysissä aineistoa tarkastellaan usein kokonaisuutena (Alasuutari 2011, 31).
Tämän opinnäytetyön aineisto on analysoitu teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.
Teorialähtöisessä lähestymistavassa teoriatieto ohjaa ensisijaisesti aineiston tarkastelua. (Puusa 2020b, 147.) Haastatteluaineiston analysointi aloitettiin heti
haastattelujen sanatarkan litteroinnin jälkeen. Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä 52 sivua ja litteroiduista haastatteluista etsittiin tutkimuskysymykseen vastaavia teemojen mukaisia ominaisuuksia ja ilmauksia, jotka värikoodattiin tekstistä ja myöhemmin näistä muodostettiin pelkistettyjä ilmaisuja. Tuomen ja Sarajärven (2018, 79) mukaan Eskola ja Suoranta (2014) toteavat, että litteroitu aineisto tulee sisällönanalyysissä värikoodata, mutta sen tekemiseen ei ole tehty yleistä ohjeistusta. Koodaamisen avulla aineistosta jäsennellään ne asiat, jotka ovat kiinnostuksen kohteena. Ne toimivat apuvälineenä tekstin kuvailuun. (Tuomi
& Sarajärvi 2018, 79.)
Alkuperäisdatan pelkistäminen eli redusointi tarkoittaa, että kaikki epäolennainen karsitaan tutkimuksesta pois. Aineistosta etsitään alkuperäisilmaukset, jotka kuvaavat tutkimustehtävää sekä niitä kuvaavat pelkistetyt ilmaukset. Tässä vaiheessa tulee myös huomioida, että useampia pelkistettyjä ilmaisuja voi löytyä yhdestä lausumasta. (Tuomi & Sarajärvi, 2018, 92.) Kun aineistoa tarkastellaan, tulee kiinnittää huomiota vain niihin asioihin, jotka ovat teoreettisen viitekehyksen ja tutkimuskysymyksen kannalta olennaisia (Alasuutari 2011, 32).
Analyysissä käytetty pääluokka muodostui tutkimuksen tavoitteen, tarkoituksen ja tutkimustehtävän mukaan. Pääluokka jakautui yläluokiksi, jotka olivat tutkimuksen teemat eli yhteistyöosaaminen, säteilyturvallisuus ja kuvantamis- tutkimuksen toteutus. Alaluokat olivat tutkimuksen tuloksia. Kun haastattelut oli tehty, alaluokkia muutettiin aineiston analysoinnin kannalta selkeämmiksi. Tämän opinnäytetyön tuloksissa kyseiset alaluokat ovat alleviivattu. Seuraavalla sivulla on esitettynä analyysin pää-, ylä- ja alaluokat (kuvio 1) ja sen jälkeen esimerkki analyysin tekemisestä, lähtien haastateltavien alkuperäisistä lausumista edeten alaluokkiin (taulukko 1).
KUVIO 1. Aineiston luokittelu pää-, ylä- ja alaluokkien mukaisesti
Pääluokka Yläluokka Alaluokka
Hyvät vuorovaikutustaidot Yhteistyöosaaminen Kyky antaa ja vastaanottaa
palautetta
Tutkimuksen oikeutuksesta huolehtiminen
Ammatilliset ominaisuudet, joita röntgenhoitajat arvostavat kollegoissaan
Potilaan säteilyaltistuksen optimoinnista huolehtiminen Säteilyturvallisuus
Laitetekniikan tunteminen
Potilaan ohjaamisen taito Soveltamisen taito
Taito toimia eri potilasryhmien kanssa
Kuvantamistutkimuksen toteutus
Ammattitaidon ylläpitäminen Aseptisuudesta huolehtiminen Ergonomiasta huolehtiminen
TAULUKKO 1. Esimerkki haastatteluaineiston pelkistämisestä
Pääluokka: Ammatilliset ominaisuudet, joita röntgenhoitajat arvostavat kollegoissaan
Yläluokka: Kuvantamistutkimuksen toteutus
Alkuperäinen ilmaus Pelkistetty ilmaus Alaluokka
“Asiallista, ammatillista ja rauhallista ja semmosta, että potilas tietää mitä tapahtuu ja et hän kokee olevansa hyvissä käsissä.”
Asiallinen, ammatillinen, rauhallinen, informoi potilasta ja tekee potilaalle turvallisen olon
Potilaan ohjaamisen taito
“Siellä kyllä pitää mennä sen oppikirjan ulkopuolelle vahvasti, et pitää se kuvalevy ja potilas saada kiilatyynyjen ja kaikkien avulla aseteltua, et siinä kyllä pitää oikeasti olla luova ihminen…”
Luova Soveltamisen taito
“…tuntee kulttuureita sen verran, että jos on tietyistä kulttuureista tai taustasta tulevia ihmisiä niin, esimerkiksi naispotilaita, niin siinä ei saa olla miehiä lähettyvillä silloin kun riisuuntuu, et näiden tunteminen ja tietäminen.”
Tuntee ja tietää eri kulttuureita ja niiden toimintatapoja
Taito toimia eri
potilasryhmien kanssa
“Tietenkin työnantajan järjestämät koulutukset. Nii kattoo sieltä, mitkä sopii itelle parhaiten eikä vaan mee sellaseen, mikä on helpoin tai mukavin…”
Osallistuu omaa osaamistaan edistäviin koulutuksiin
Ammattitaidon ylläpitäminen
“Sitä pitäis ihan johdonmukaisesti aina putsata kaikki paikat ja nimenomaan miettiä, et mitä minä itse haluaisin, jos menisin tuohon makaamaan tai pistäisin pääni tuohon tyynyyn tai naamani tuohon levyyn. Niin kyllä sen pitäisi olla ihan johdonmukaista…”
Putsaa laitteet ja pinnat johdonmukaisesti
Aseptisuudesta huolehtiminen
“...mahdollisimman paljon siirtämään ihmisiä jos pystyy, nii se on aina kevyempää.”
Huolehtii, että potilasta siirtämässä on tarpeeksi henkilökuntaa
Ergonomiasta huolehtiminen
7 OPINNÄYTETYÖN TULOKSET
7.1 Yhteistyöosaaminen
Yhteistyöosaamisessa haastateltavat kokivat arvostettavaksi ominaisuudeksi kollegalla hyvät vuorovaikutustaidot. Kollegan sosiaalisuus, ystävällisyys ja avoimuus nähtiin tärkeänä haastateltavien keskuudessa. Myös positiivisuus ja huumorintaju sekä taito olla aidosti läsnä olivat olennaisia ominaisuuksia vuorovaikutuksessa kollegojen välillä. Aineistosta nousi esiin kommunikoinnin tärkeys, ymmärrettävyys ja kuuntelemisen taito sekä molemminpuolinen luottamus, eli kollegan luotettavuus ja toisiin luottaminen. Myös toisten tukemista ja auttamista sekä tilanteenlukutaitoa arvostettiin. Tilanteita tulee osata lukea siten, että auttaa toisia tarvittaessa, mutta antaa myös tilaa keskittyä itsenäiseen työhön. Kollegan tulee olla aktiivinen ja oma-aloitteinen, mutta silti ylläpitää rauhallista tunnelmaa. Haastateltavien mukaan toisten kunnioittaminen ja taito kehua muita on arvostettavaa kollegassa. Arvostettavaa on myös kollegan taito tehdä yhteistyötä, halu pyrkiä yhteiseen päämäärään, olla työkavereidensa tukena sekä tulla toimeen kaikkien kanssa.
”Tärkein mun mielestä on se keskustelu ja kommunikointi eli tän voi kääntää niin, että kaikista vaikeinta on tehdä työtä, jos ei kommunikoida.”
”Kehuminen on ainaki yks hirveen tärkee semmonen, että jos tekee hyvää työtä niin se ois hyvä muistaa sanoo aina välillä…”
”No tietysti aina ihmisillä on henkilökemiat ja ne joko kohtaa tai ei kohtaa. Mutta se et päästäänkö siitä yli, jos ne ei kohtaakkaan, että pystytäänkö kuitenkin tekeen se työtehtävä silleen järkevästi ja hyvin potilaan näkökulmasta.”
Haastateltavat kokivat arvostettavaksi ominaisuudeksi kollegalla kyvyn antaa ja vastaanottaa palautetta. Palautteen antaminen tulee tehdä rakentavasti sekä
totuudenmukaisesti. Kollegan tulee antaa palautetta mahdollisimman pian tehdyn työn jälkeen ja sen antamiselle on varattava riittävästi aikaa. Hyökkäävän ja syyttelevän asenteen sijaan taito antaa palautetta asiallisesti ja ystävällisesti on arvostettava piirre kollegassa. Erityisesti kehittävää palautetta annettaessa on hyvä huomioida myös, missä palautetta annetaan ja keitä tilanteessa on läsnä.
Lisäksi röntgenhoitajat kokivat tärkeäksi, että kollega antaa myös hyvää palautetta, sillä se auttaa jaksamaan työssä. Kollegan tulee vastaanottaa palautetta rakentavasti ja kuuntelemalla, sillä aina pystyy oppimaan uutta. Myös taito kiittää saadusta palautteesta on arvostettavaa.
”Syyttelemättä ja muutenkin asiallisesti kertoo miks tää palaute, miks ois järkevämpää tehä jollakin toisella tavalla.”
”Kun saa sitä palautetta niin miettii, että voisko jotenkin toimia, että jatkossa toimis toisin ja sen palautteen mukasesti...”
Alapuolella on esitetty kuvio yhteistyöosaamisesta, josta ilmenee, miten tulokset ovat edenneet pääluokasta alaluokkiin (kuvio 2).
KUVIO 2. Yhteistyöosaamisen tulosten luokittelu
7.2 Säteilyturvallisuus
Säteilyturvallisuutta tarkasteltaessa haastateltavien mukaan arvostettava ominaisuus kollegassa oli tutkimuksen oikeutuksesta huolehtiminen. Kollegan tulee olla vastuullinen, tarkkaavainen ja kriittinen lähetettä lukiessa sekä
Pääluokka Yläluokka Alaluokka
Hyvät vuorovaikutustaidot Ammatilliset
ominaisuudet, joita röntgenhoitajat arvostavat kollegoissaan
Yhteistyöosaaminen Kyky antaa ja vastaanottaa palautetta
varmistaa, että lähete ei ole virheellinen. Lisäksi potilaan tarkkaa identifiointia arvostettiin, ja kollegan tulee osata arvioida tutkimuksen tarpeellisuutta.
"Kun lähetään ihan alusta, nii luetaan ekana lähete ja katotaan et onks tää oikeesti ees tarpeellinen tutkimus... Et lähetteestähän se oikeestaan alkaa se säteilysuojelu.”
Haastateltavien mukaan potilaan säteilyaltistuksen optimoinnista huolehtiminen oli arvostettava ominaisuus kollegassa. Arvostettavaa oli, että kollega osaa käyttää oikeaoppisesti säteilysuojaimia, hyödyntää etäisyyttä ja tarkastaa raskauden mahdollisuuden aina ennen tutkimuksen aloitusta. Haastateltavat kokivat, että kollegan tulee myös tuntea kuvaustekniikkaa ja tietää hyvän kuvan kriteerit. Aineistosta nousi esiin myös kuvanlaadun ja potilaan säteilyannoksen välinen tasapainottelu. Jotta potilaan säteilyaltistus pysyisi mahdollisimman pienenä, kollegan tulee ymmärtää anatomiaa, osata rajata kuvakenttä oikein sekä asetella potilas niin, että vältytään ylimääräisiltä kuvauksilta. Myös potilaan aiempien kuvien katsomista ennen tutkimusta arvostettiin. Osastolla kuvattaessa korostui itsensä sekä muiden potilaiden ja osastolla työskentelevien työntekijöiden säteilysuojelu.
”Osataan ajatella kokonaisuuksia, että se kuvanlaadun ja säteilyaltistuksen välillä taiteilu on sellanen, mikä vaatii sen, että ymmärretään mitä sen säteilyn absorboituminen on siinä kudoksessa.”
”…ei oteta turhia kuvia, pyritään asettelemaan se niin, ettei tule hukkaeksponointeja.”
Haastatteluista nousi esille laitetekniikan tunteminen. Haastateltavien mukaan laitetekniikka ja eri laitteiden käyttö tulee tuntea hyvin. Myös teknisten yksityis- kohtien hallinta sekä laadunvarmistuksista huolehtiminen nähtiin arvostettavana ominaisuutena kollegassa.
“...eri laitteitten osaaminen ja myöskin, että on koulutettu sille laitteelle riittävän hyvin, että osaa juuri sen laitteen ominaisuuksia käyttää.”
Alapuolella on esitetty kuvio, joka havainnollistaa säteilysuojelun luokittelun (kuvio 3).
KUVIO 3. Säteilyturvallisuuden tulosten luokittelu
7.3 Kuvantamistutkimuksen toteutus
Käsiteltäessä kuvantamistutkimuksen toteutusta, haastateltavat kertoivat arvostavansa kollegassa potilaan ohjaamisen taitoa. Potilasta tulee aina tervehtiä ja häntä kohtaan on oltava aina kunnioittava, ammatillinen sekä asiallinen.
Jokaisen potilaan kanssa tulee toimia yksilöllisesti ja kollegan tulee kertoa potilaalle, miten tutkimus etenee, jotta potilas kokee olonsa turvalliseksi.
Aineiston perusteella kollegassa arvostettavaa oli myös tilanteenlukutaito, jonka avulla kollega osaa kommunikoida potilaan kanssa eri olosuhteiden vaatimalla tavalla. On tärkeää, että potilaat kokevat itsensä huomioiduiksi.
“...potilaat tulee tänne rikkinäisinä ja kipeinä, ne on repästy kesken ihan sen turvallisen elämän sieltä… Nii kyllähän semmonen tilannetaju ja kunnioittaminen on hirveen tärkeetä siinä ku sitä potilasta kohdataan.”
Pääluokka Yläluokka Alaluokka
Tutkimuksen oikeutuksesta huolehtiminen
Ammatilliset ominaisuudet, joita röntgenhoitajat arvostavat kollegoissaan
Potilaan säteilyaltistuksen optimoinnista huolehtiminen Säteilyturvallisuus
Laitetekniikan tunteminen
”…potilas tulis kohdata niin ku se olis päivän ainoo potilas.”
Kuvantamistutkimuksen toteutuksessa haastateltavat arvostivat soveltamisen taitoa kollegassa. Erityisesti päivystyskuvantamisessa korostuu tarve soveltavaan toimintaan, sillä kaikkea ei aina voi tehdä opitun mukaan. Erilaiset tilanteet ja eri kuntoiset potilaat vaativat kollegalta muuntautumiskykyä ja luovuutta, jotta haastavammissakin tapauksissa päästäisiin vaadittuun loppu- tulokseen.
“Etenkin tuolla päivystystutkimuksissa, kun siellä ei mitään ihan peruskeissejä oo, et ne on vaikka minkä näkösissä asennoissa ne raajat, nii siellä kyllä pitää mennä sen oppikirjan ulkopuolelle vahvasti, et pitää se kuvalevy ja potilas saada kiilatyynyjen ja kaikkien avulla aseteltua. Et siinä kyllä pitää oikeesti olla luova ihminen.”
Haastateltavat pitivät arvostettavana kollegan taitoa toimia eri potilasryhmien kanssa. Eri ikäiset ja eri kuntoiset potilaat vaativat erilaista osaamista. Lapsia kuvattaessa kollegan tulee osata saavuttaa lapsen luottamus, samalla toimien varmoin ottein ja nopeasti. On hyvä osata mennä lapsen tasolle ja suunnata lapsen huomio pois kivusta. Lapsia kuvattaessa kuvausten määrä tulee minimoida sekä huolehtia, että kuva on diagnostisesti riittävä. Lasten kuvantami- sessa on huomioitava myös lapsen vanhemmat ja heidän läsnäolonsa sekä arvioida, onnistuuko tutkimus paremmin vanhempien läsnä ollessa vai yksin lapsen kanssa. Iäkkäitä potilaita kuvattaessa kollegassa arvostettiin kunnioittavaa suhtautumista. Iäkkäämmät potilaat ovat usein hauraampia, minkä vuoksi on hyvä olla erityisen varovainen heidän kanssaan. Iän myötä potilaan aistit monesti heikentyvät, ja kollegan tulee huomioida potilaan mahdolliset haasteet ohjeiden kuulemisessa ja ymmärtämisessä. Tutkimus ei aina suju yhtä nopeasti kuin nuorempia kuvattaessa, ja potilaalle tulee antaa aikaa ja olla kärsivällinen. Myös huonokuntoiset ja kivusta kärsivät potilaat vaativat kollegalta kärsivällisyyttä. Heitä kuvattaessa kollegan tulee olla empaattinen, varovainen ja osata käyttää erilaisia apuvälineitä. Potilaan kannustaminen ja kehuminen sekä
tutkimukseen osallistaminen on tärkeää. Potilasta on osattava kuunnella, jotta ei aiheuta potilaalle lisää kipuja tai jopa vahinkoa. Teho-osastolla kuvattaessa kollegan tulee olla erityisen varovainen ja tarkkaavainen sekä huomioida potilaassa kiinni olevan laitteiston.
“...sellasta harhauttamista tää työ, että suunnata sitä lapsen huomioo muualle ja kysellä vaikka ihan ihmeellisiä kysymyksiä yhtäkkiä.”
”…puhuu kovempaa, koska se on mun mielestä vähän epä- kohteliasta puhua vanhalle ihmiselle kovin hiljaa... pitää tavallaan varmistaa, että se toinen osapuoli kuulee ja ymmärtää kaiken mitä puhutaan.”
Kohdattaessa eri kulttuurisesta lähtökohdasta tuleva potilas, haastateltavat arvostivat kollegassa potilaan tasa-arvoista kohtelua, kaikkien kulttuureiden kunnioittamista sekä kykyä improvisoida. Kollegan on hyvä tuntea hieman eri kulttuurien taustoja, vaikka kulttuurisesta taustastaan huolimatta jokainen potilas tulisi kohdata samalla tavalla. Kulttuurisen moninaisuuden kunnioittamiseen kuuluu myös se, että kunnioittaa eri kulttuurien tapoja ja tottumuksia. On hyvä huomioida, jos potilas ei voi esimerkiksi uskonnollisista syistä riisuutua vastakkaisen sukupuolen läsnä ollessa. Potilaan ollessa vieraskielinen, kollegan tulee olla rohkea ja yrittää mahdollisuuksien mukaan kommunikoida vieraalla kielellä. Elekielen käyttäminen ja improvisointi usein riittää, jolloin kuvantamis- tutkimus saadaan onnistumaan kielimuurista huolimatta.
”…improvisointi ja tämmönen elekieli vaikka hengitysohjeissa, elikkä tämmönen tietynlainen esiintymistaito.”
Haastateltavien mukaan arvostettava ominaisuus kollegassa oli ammattitaidon ylläpitäminen. Kollegan tulee huolehtia ammattitaitonsa ylläpitämisestä, ymmärtää realistisesti omat taitonsa sekä pyrkiä kehittämään niitä. Arvostettavaa kollegassa on innokkuus oppia uutta, uusiin asioihin suhtautuminen avoimin mielin sekä halu mennä välillä myös oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Osallistumista lisäkoulutuksiin ja perehdytyksiin pidettiin haastateltavien mukaan
arvostettavana. Lisäksi alalla kehittyvään teknologiaan tulee mukautua ja suhtautua avoimin mielin.
”No avoimin mielin pitää olla joka päivä, että on valmis oppimaan työkavereiltaankin jotain eikä vaan mieti, että minä olen aina oikeassa.”
Arvostettavana ominaisuutena tutkimuksen toteutusta käsiteltäessä nähtiin aseptisuudesta huolehtiminen. Käsien pesua ja desinfektiota sekä suoja- käsineiden oikeaoppista käyttöä pidettiin haastateltavien mukaan arvostettavana. Kollegan tulee puhdistaa pinnat jokaisen potilaan välissä, putsata sädesuojaimia sekä välttää tarpeetonta pintojen kontaminointia. Myös varotoimiluokat sekä erilaiset infektiosairaudet on tunnistava ja tiedostettava.
”…pintoja puhdistetaan siinä työpäivän aikana ja myöskin niitä sädesuojia, mitä käytetään potilailla ja itsellä.”
Haastateltavat arvostivat kollegassaan ergonomiasta huolehtimista. Kollegan tulee hyödyntää laitteiden kaukosäätimiä, korkeudensäätömahdollisuuksia sekä mahdollisia apuvälineitä potilaiden siirroissa. Työnjako ja potilaan osallistaminen tutkimukseen edesauttavat ergonomista työskentelytapaa. Esimerkiksi potilaiden siirroissa tulee huolehtia, että potilasta nostavia hoitajia on riittävästi. Toiminnan on oltava ergonomista kiireestä huolimatta. Kollegan on hyvä tiedostaa, että ergonomista työskentelyä toteutetaan oman itsensä tähden ja muistaa huolehtia täten omasta hyvinvoinnistaan.
”Ennakoimalla tilanteita, nostamalla vaikka kuvauspöytää ylemmäs, ettei tarvi siellä lattian tasossa sitte kumarrella…”
Kuvantamistutkimuksen toteutuksen tulosten ymmärtämisen helpottamiseksi on seuraavalla sivulla esitetty kuvio, josta ilmene tulosten eteneminen pääluokasta alaluokkiin (kuvio 4).
KUVIO 4. Kuvantamistutkimuksen toteutuksen tulosten luokittelu
Pääluokka Yläluokka Alaluokka
Potilaan ohjaamisen taito Soveltamisen taito
Taito toimia eri potilasryhmien kanssa
Ammatilliset ominaisuudet, joita röntgenhoitajat arvostavat kollegoissaan
Kuvantamistutkimuksen toteutus
Ammattitaidon ylläpitäminen Aseptisuudesta huolehtiminen Ergonomiasta huolehtiminen
8 Pohdinta
8.1 Tulosten tarkastelu
Opinnäytetyössä tarkasteltiin, millaisia ammatillisia ominaisuuksia röntgen- hoitajat arvostavat kollegoissaan yhteistyöosaamisen, säteilysuojelun ja kuvantamistutkimuksen toteutuksen näkökulmasta. Haastattelujen perusteella oli tarkoitus kuvailla, millaisia ominaisuuksia päivystystyötä tekevät röntgenhoitajat toivoisivat kollegoilleen. Tarkasteltaessa yhteistyöosaamista, haastateltavat kertoivat arvostavansa kollegassa vuorovaikutustaitoja sekä kykyä antaa ja vastaanottaa palautetta. Arvostettavia ominaisuuksia säteilyturvallisuutta käsiteltäessä olivat potilaan säteilyaltistuksen oikeutuksesta ja optimoinnista huolehtiminen sekä laitetekniikan tunteminen. Kuvantamistutkimuksen toteutuksessa arvostettavia ominaisuuksia olivat soveltamisen taito, potilaan ohjaamisen taito sekä kyky toimia eri potilasryhmien kanssa. Haastateltavat kertoivat arvostavansa kollegassa myös ammattitaidon ylläpitämistä sekä aseptiikasta ja ergonomiasta huolehtimista.
8.1.1 Yhteistyöosaaminen
Yhteistyöosaamista tarkasteltaessa haastateltavat kertoivat arvostavansa kollegassa hyviä vuorovaikutustaitoja. Kommunikaatiotaito, sisältäen viestinnän ja kuuntelemisen taidot, sekä toisten kunnioittaminen olivat kollegassa arvostettavia. Kollegan tulee olla yhteistyökykyinen työparista riippumatta ja asiallisuuden tulee näkyä paitsi töissä, myös tauoilla ja ulkomaailmassa.
Kauppilan (2000) mukaan keskustelu- ja neuvottelutaidot, yhteistyö- ja yhteistoimintataidot, viestintätaidot, ryhmä- ja tiimityötaidot sekä empatiataito ovat keskeisiä vuorovaikutustaitoja. Kollegojen tulee olla keskenään tasa- vertaisia, arvostaa toisiaan sekä pyrkiä yhdessä töiden sujuvaan etenemiseen (Niemi 2006, 68). Lisäksi Baim (2014) totesi kollegan kunnioittamisen olevan yksi toimivan yhteistyön tärkeimmistä periaatteista. Haastateltavat kertoivat, että
kollegojen tulee voida luottaa toisiinsa ja olla luottamuksen arvoisia. Myös Kauppila (2000) totesi luottamuksen kuuluvan hyvään vuorovaikutukseen.
Haastateltavien mukaan arvostettava ominaisuus kollegassa on kollegan kyky antaa ja vastaanottaa palautetta. Kollegalta saatu palaute koettiin tärkeänä ja palautteen antaminen tulee tehdä rakentavasti, asiallisesti, ystävällisesti sekä totuudenmukaisesti. Myös Baim (2008) toteaa tutkimuksessaan, että palautteen antaminen ja vastaanottaminen on tärkeää, ja se tulee tehdä herkästi ja kunnioittavasti. Palaute ei saa mennä liikaa henkilökohtaisuuksiin ja kollegan on hyvä muistaa antaa välillä myös positiivista palautetta. Aarnikoivun (2010) tutkimuksesta ilmeni, että avoimen palautekulttuurin työyhteisössä voidaan paremmin ja Malliuksen (2011) mukaan positiivinen ja kannustava palaute on tärkeää. Haastateltavien mukaan kollegan tulee vastaanottaa palautetta rakentavasti ja kuuntelemalla palautteen antajaa. Vastaavasti Malliuksen (2011) tutkimuksesta ilmeni, että palautetta otetaan vastaan parhaimmillaan kuuntelemalla ja kommentoimalla, mutta loukkaantumatta ja ottamatta sitä henkilökohtaisesti. Haastateltavien mukaan kollegan on tärkeää huomioida missä palautetta annetaan ja keitä tilanteessa on läsnä. Malliuksen (2011) aineistosta ilmeni, että palaute tulee antaa suoraan sitä saavalle henkilölle ja parhaimmillaan palautteen rooli on eteenpäin vievä ja kannustava. Samoin haastateltavat kokivat positiivisen palautteen auttavan työssä jaksamisessa.
Avoimen palautekulttuurin omaavassa työyhteisössä voidaan paremmin myös Aarnikoivun (2010) mukaan.
8.1.2 Säteilyturvallisuus
Säteilyturvallisuutta tarkasteltaessa tutkimuksen oikeutuksesta huolehtimista pidettiin arvostettavana ominaisuutena kollegassa. Kollegan vastuullisuus, tarkkaavaisuus ja kriittisyys lähetettä lukiessa on tärkeää, jotta tutkimuksen oikeutuksesta varmistutaan. Lähetteet ovat joskus virheellisiä, jolloin virheiden huomaaminen on tärkeää. Kollegan kyky arvioida tutkimuksen tarpeellisuutta oli haasteltavien mukaan olennaista oikeutuksesta huolehtimisessa, sillä tutkimuksen indikaatio vaikuttaa siihen, mitkä projektiot ovat tarpeen.
Tutkimusindikaatio vaikuttaa potilaan säteilyaltistuksen optimointiin myös STUK:n (2019) mukaan. Säteilylaissa 859/2018 säädetään, että röntgen- tutkimuksen tulee olla oikeutettu, ja röntgenhoitajalla on velvollisuus huolehtia osaltaan sen toteutumisesta. Säteilytoiminta on oikeutettua silloin, kun siitä aiheutuvat haitat ovat sen kokonaishyötyä vähäisempiä. (Säteilylaki 859/2018.)
Haastateltavat arvostivat kollegassaan myös potilaan säteilyaltistuksen optimoinnista huolehtimista. Kollegan tulee osata huolehtia potilaan säteily- suojelusta sekä tasapainotella kuvanlaadun ja annoksen välillä, jotta potilaan säteilyaltistus pysyisi mahdollisimman pienenä. STUK:n (2019) mukaan potilaan asianmukaisesta suojauksesta on huolehdittava ja säteilysuojaimia on käytettävä oikeaoppisesti. Ehrlich & Coakes (2017) totesivat, että tärkeää on anatomian, asettelun ja säteilysuojelun hallitseminen. Myös kuvakentän rajaamisella voidaan huolehtia siitä, että säteilyaltistus kohdistuu vain diagnostisesti tarpeelliselle alueelle (STUK 2019). Lisäksi kollegan tulee kyetä hallitsemaan ja käsittelemään kuvausparametreja potilaan annoksen ja röntgenkuvien laadun optimoimiseksi (EFRS 2017). Haastateltavilta saatiin vastaavia tuloksia potilaan säteily- turvallisuuteen liittyen. Lisäksi lapsipotilaita kuvattaessa haastateltavien mukaan kuvausten määrä tulee minimoida ja kuvat tulee ottaa mahdollisimman matalilla kuvausarvoilla. Myös STUK:n (2005) mukaan jokainen lapsille tehtävä kuvantamistutkimus on suunniteltava yksilöllisesti.
Haastateltavat arvostivat kollegassaan laitetekniikan tuntemista. Laitetekniikka ja eri laitteiden käyttö tulee tuntea hyvin. EFRS:n (2017) standardien mukaan röntgenhoitajan tulee käyttää lääketieteellisiä laitteita turvallisesti, tehokkaasti ja taloudellisesti. Keihään (2016) tutkimuksesta ilmeni, että laitteiston tunteminen edesauttaa säteilysuojelun optimoinnin toteutumista. Lisäksi haastateltavat arvostivat kollegassaan laadunvarmistuksesta huolehtimista. Myös EFRS:n (2017) mukaan röntgenhoitajan tulee työssään suorittaa laadunvarmistusta sisältäen lainsäädännön, ohjeet ja määräykset sekä huolehtia laadunvarmistus- järjestelmän suunnittelusta, toteutuksesta ja raportoinnista.
8.1.3 Kuvantamistutkimuksen toteutus
Potilaan ohjaamisen taitoa arvostettiin kuvantamistutkimuksen toteutusta käsitel- täessä. Kollegan tulee käyttäytyä potilasta kohtaan kunnioittavasti huolimatta hänen taustastaan ja tilanteestaan. Myös Suomen Röntgenhoitajaliiton (2000) mukaan potilasta on tärkeä lähestyä kunnioittavasti ja hienotunteisesti.
Haastateltavien mukaan potilaan kanssa tulee toimia hänen yksilölliset tarpeensa huomioiden ja niin kuin hän olisi päivän ainoa potilas. Vastaavasti Suomen Röntgenhoitajaliiton (2000) mukaan suhtautumisen potilaaseen tulee olla inhimillinen, oikeudenmukainen ja yksilöllisten tarpeiden mukainen. Lisäksi haastateltavat arvostivat, että kollega ottaa potilaan huomioon ja että potilaalle kerrotaan tutkimuksen vaiheista. Suomen Röntgenhoitajaliitto (2000) on samoilla linjoilla, sillä sen mukaan on tärkeää huolehtia, että potilas saa riittävän tiedon tutkimuksen toteutuksesta sekä siihen liittyvästä hoidosta. Röntgenhoitajan tulee rohkaista, neuvoa ja tukea potilasta ennen tutkimusta, sen aikana sekä sen jälkeen (EFRS 2017).
Haastateltavat arvostivat kollegassaan soveltamisen taitoa, jonka tarve korostuu erityisesti päivystyskuvantamisessa. Vaihteleviin tilanteisiin mukautuminen ja kyky improvisoida oli haastateltavien mukaan tärkeää, ja kollegan tulee uskaltaa irrottautua opituista asetteluista ja osata soveltaa omaa osaamistaan. Babikerin ym. (2014) ja Suomen Röntgenhoitajaliiton (2020) mukaan keskeinen ominaisuus kollegassa on luovuus. Myös Padingin (2019) tutkimuksesta ilmeni, että röntgenhoitajan työ sisältää monia haasteita tutkimuksiin, potilaan kohtaamiseen ja laitteistoon sekä sen käyttöön liittyen, jonka takia valmiita kuvausohjeita ei aina pystytä hyödyntämään. Tällaisissa tilanteissa oman pohdinnan ja luovuuden merkitys on suuri. (Padinki 2019, 30.)
Haastateltavat arvostivat kollegan taitoa toimia eri potilasryhmien kanssa. Lasten kuvantamisessa korostui kyky lapsen luottamuksen saavuttamiseen, ja röntgenhoitajat kokivat rauhallisen toiminnan lapsen luottamusta rakentavaksi.
STUK:n (2005) mukaan lasten kuvantaminen edellyttääkin röntgenhoitajalta työvaiheiden huolellista suunnittelua ja rauhallista ilmapiiriä. Koska lapset ovat usein herkkiä kivulle, kollegan tulee ottaa se huomioon kuvantamistutkimuksen
toteutuksessa ja pyrkiä suuntamaan lapsen huomio muualle pois kivusta. Myös STUK:n (2005) mukaan lapsen kipu sekä mahdollisesti tarvittava kipulääkitys on huomioitava. Hyvin tärkeää on lapsen ja tämän vanhempien ohjeistus ja opastus sekä selkeä kertominen tutkimuksen kulusta. (STUK 2005.) Samoin haastateltavat kokivat tärkeäksi, että kollega kertoo lapselle ja tämän huoltajalle mitä ollaan tekemässä.
Kuvattaessa iäkkäitä potilaita kollegassa arvostettiin kunnioittavaa suhtautumista potilaaseen. Vastaavasti Launosen (2014) tutkimuksesta kävi ilmi, että iäkkäitä potilaita tulee kohdella kunnioittavasti ja arvokkaasti eikä heille saa puhua kuin lapselle, vaikka potilas olisikin sekava. Haastateltavien mukaan kärsivällisyys erityisesti iäkkäiden potilaiden kohtaamisessa on tärkeää ja kollegan tulee huomioida potilaan mahdolliset vaikeudet ohjeistuksen ymmärtämisessä ja noudattamisessa. Myös Ehrlichin ja Coakesin (2017) sekä Launosen (2014) mukaan iäkkäiden potilaiden kohtaamisen tulee olla rauhallista ja kiireetöntä, ja heille tulee antaa aikaa liikkua omaan tahtiinsa. Haastateltavat kertoivat arvostavansa kollegassa kärsivällisyyttä myös kivusta kärsiviä potilaita kuvattaessa. Empaattisuus, varovaisuus ja potilaan kannustaminen ovat olennainen osa kivuliaan potilaan kuvantamista. Ehrlichin ja Coakesin (2017) mukaan potilaan tilan arviointi on tärkeä taito, jotta tutkimuksen tavoitteissa huomioitaisiin myös potilaan huonon kunnon asettamat rajoitteet. Kivusta kärsivien potilaiden kärsimystä on pyrittävä lievittämään kaikin mahdollisin keinoin ja kivuliaissa toimenpiteissä tulee osata käyttää kipua lievittäviä menetelmiä (Suomen Röntgenhoitajaliitto 2000).
Kollegan tulee kohdella eri kulttuurisesta lähtökohdasta tulevaa potilasta tasa- arvoisesti ja hänen kulttuuriaan kunnioittaen. Kulttuurin tapojen ja tottumusten kunnioittamiseksi on hyvä huomioida, mikäli potilas ei halua riisuutua vastakkaisen sukupuolen edustajan edessä. Vieraskielisen potilaan kanssa kommunikointi saattaa olla haasteellista, mutta elekielellä ja improvisoinnilla voidaan edesauttaa kommunikaation sujuvuutta. Suokkaan (2008) tutkimuksesta ilmeni, että eri kulttuurisesta lähtökohdasta tulevaa potilasta kohdattaessa tulee olla tasa-arvoinen, ennakkoluuloton ja suvaitsevainen asenne. Myös kulttuuri-
tietämys, kielitaito ja kyky pyytää tarvittaessa apua edistävät tutkimuksen sujuvuutta. (Suokas 2008, 26–30.)
Haastateltavat arvostivat kollegassaan ammattitaidon ylläpitämistä. Omien taitojen tunnistaminen sekä motivaatio niiden kehittämiseen ylläpitää ammatti- taitoa. Teknologia kehittyy alalla jatkuvasti, ja kehitykseen tulee mukautua ja suhtautua avoimin mielin. Niemen tutkimuksesta (2006) ilmeni, että röntgen- hoitajan ammattiin on vaikuttanut uuden teknologian tuleminen, ja kehittyvä teknologia edellyttää röntgenhoitajalta jatkuvaa tietojen ja taitojen ylläpitoa sekä kehittämistä. Myös Suomen Röntgenhoitajaliiton (2000) mukaan itsensä kehittäminen kuuluu röntgenhoitajan velvollisuuksiin, ja röntgenhoitaja voi tukea ammatillista kehitystään esimerkiksi kirjallisuuteen tutustumalla sekä erilaisiin koulutuksiin osallistumalla. Röntgenhoitajan tulee tunnistaa tarpeensa jatkuvaan ammatilliseen kehitykseen ja elinikäiseen oppimiseen (EFRS 2017).
Röntgenhoitajat arvostivat kollegassaan aseptisuudesta huolehtimista. Kollegan tulee tiedostaa varotoimiluokat ja toimia aseptisuudessa niiden vaatimalla tavalla.
Tavanomaisiin varotoimiin kuuluvat huolellinen käsihygienia, tarvittaessa suojaimien käyttö ja oikeat työtavat. Laitteiden ja välineiden desinfioinnista huolehtiminen sekä pintojen puhtaanapito kuuluu osaksi aseptisuutta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2020) mukaan tavanomaisia varotoimia on suositeltavaa noudattaa aina, ja ne toimivat perustana muille varotoimiluokille.
Myös hoito- ja tutkimusvälineiden puhtaudesta ja desinfektiosta on huolehdittava.
(THL 2020.)
Ergonomiasta huolehtiminen on olennaista haastattelujen perusteella niin potilaan siirroissa kuin röntgenlaitteen käytössä, kollegan oman fyysisen terveyden ylläpitämiseksi. Haastateltavat totesivat, että kollegan tulee hyödyntää laitteiden korkeuden säätö mahdollisuuksia ja muilta tulee osata pyytää apua siirroissa, jotta oma terveys ei vaarantuisi. Samoin Tamminen-Peterin ym. (2011) tutkimuksesta ilmeni, että hoitajan on huolehdittava työasentonsa ergonomi- suudesta sekä hyödynnettävä saatavilla olevia apuvälineitä ja niiden mahdollisia korkeudensäätömahdollisuuksia. Haastateltavien mukaan myös työnjaolla ja potilaan osallistamisella voi parantaa ergonomisen työskentelytavan