Analyysin tulokset on käsitelty aineistolähtöisesti. Tässä luvussa esitetään edellä kuvattujen näytteiden ja tutkimustulosten kokoavaa analyysiä ennen tulosten kiteyttämistä ja johtopäätök-siä, jotka esitetään pohdintaluvussa. (ks. Ruusuvuori ym., 2010.)
Varttuneet akateemiset yrittäjät rakensivat identiteettiä asettumalla eri aikojen ja eri todellisuuk-sien positioihin (ks. liite 3). Aktiivisesti yrittäjänä toimivat varttuneet arvioivat työpolkuaan menneen minän positiossa muita enemmän ja heitä puhutti ikäsyrjintä eniten. Eläköitymistä tai sukupolvenvaihdosta suunnittelevat yrittäjät suuntautuivat tulevaisuuden positioihin huomatta-vasti useammin kuin muut. Heidän elämänvaiheessaan puolet puheesta käytiin eri aikojen po-sitioissa, jotka liittyivät tulevaisuuden suunnitteluun. Eläkeläisyrittäjät asemoituivat kerronnas-saan enimmäkseen haastatteluhetken positioon, ja toimeentulon teema oli heille yleisempi kuin muille. Kaikissa elämänvaiheryhmissä yrittäjät asemoituivat itsellisiksi yrittäjiksi ja useimmat positioituivat kypsäksi asiantuntijaksi ja tyytyväiseksi yrittäjyyteensä.
Haastateltavien kerronnassa esiintyi tulkintoja sekä autonomisesta toimijuudesta että toiminnan kohteena olemisesta (ks. liite 6). Aktiivisten yrittäjien tulkinnat riippumattomuudesta olivat yh-teydessä kerrontaan yrittäjän vapaudesta, osaamisesta ja asiantuntijuudesta. Siinä missä rekry-tointiprosessi näyttäytyi usein työnantajan yksipuolisena vallankäyttönä, elämänkulun siirty-mänä pidettävä luopuminen palkkatöiden hakemisesta ja keskittyminen yrittäjyyteen merkitsi aktiiviselle yrittäjälle itsenäistä toimijuutta. Eläköityvien tai sukupolvenvaihdosta suunnittele-vien itsenäinen toimijuus ilmeni vastuun kantamisena omasta tai yrityksen tulevaisuudesta. Elä-köityvät olivat toiminnan kohteena silloin, kun ulkopuoliset voimat vaikuttivat yrityksen kehi-tykseen, kriisiytymiseen tai sukupolvenvaihdokseen. Eläkeläisyrittäjien toimijuuden tulkintoi-hin vaikuttivat taloudellinen riippumattomuus tai sen puute. Autonominen toimijuus näyttäytyi seesteisyytenä ja oivalluksena elämän perusasioista. Kaikissa elämänvaiheryhmissä haastatel-tavien käsitys itsestä toiminnan kohteena tuli usein näkyviin kerronnassa elämänkulun katkos-ten yhteydessä. Esimerkiksi haastatteluhetkellä sukupolvenvaihdosta suunnitteleva yrityksen pääomistaja asemoitui menneen minän positiossa jo työntekoa vähentävänä yrittäjänä, mutta
joutui tahtomattaan keskelle rasittavaa tulosparannusprojektia. Kerronnassa verhottu pakkoyrit-täjyys ja pakkoeläkeläisyys näyttäytyivät toiminnan kohteena olemisena (ks. Rintamäki, 2016).
Menneen minän positiossa asetuttiin tarkastelemaan aikaisempaa työpolkua ja kohdattua ikäsyrjintää, työttömyyttä tai irtisanomisia. Teemat näyttäytyivät haastateltaville usein elämän-kulun katkoksina tai käännekohtina kuvastaen niiden suurta merkitystä haastateltavien elämä-kerran muodostumisessa (ks. Singer et al., 2013).
Zittounen et al. (2013) mukaan elämänkulussa on elämän keskeisiä katkoksia ja siirtymiä, jotka voivat voivat käynnistää oppimis-, identiteetti- ja merkityksenannon prosessin. Kaikissa elämä-vaiheryhmissä, paitsi eläkeläisyrittäjissä, oli haastatteluhetkellä murrosvaiheessa olevia yrittä-jiä (ks. liite 5). Yrittäjäidentiteetti näkyi murroksessa olevilla epävarmuutena, vasta rakentu-massa olevana tai luopumisena. Vakaata yrittäjäidentiteettiä erottui kaikissa elämäntilanteissa, ja eläkeläisyrittäjien yrittäjäidentiteetti kuvastui yksinomaan vakaana.
Haastateltavien kerronnassa erottui kulttuurisia mallitarioita työelämän ilmiöistä, yrittäjyydestä, rahasta, ikääntymisestä ja arvoista (ks. liite 7). Aktiivisten yrittäjien kerronnassa erottui verhot-tua häpeää liittyen työttömyyteen, työuupumukseen ja pakkoyrittäjyyteen, mikä viittaa mallita-rinaan suomalaisen työelämän luterilaisesta arvomaailmasta (ks. Kemppainen, 2012; ks. Ko-mulainen et al., 2013). Eläköitymistä tai sukupolvenvaihdosta suunnittelevat ja eläkeläisyrittä-jät loivat jatkuvaa identiteettiä vetoamalla yrittäjän vapauteen tai kutsumukseen. Epäjatkuvuu-den lähteinä näyttäytyivät yrittäjän riski ja epäsäännölliset tulot. Eläkeläisyrittäjien kerronnassa ikäsyrjintää toisaalta ymmärrettiin, mutta sille esitettiin myös vastatarina ikääntyneistä hyvinä työntekijöinä. Kaikissa elämänvaiheryhmissä digitaalisuus ja ikäsyrjintä nousivat kerronnassa kuvaamaan nykyajan työelämää ja ne tulkittiin uhkaksi ikääntyneille, mikä on yhdenmukainen tulos Rintamäen (2016) tutkimuksen kanssa. Varttuneet yrittäjät positoituivat yleensä kypsiksi osaajiksi, tosin tiedon nopeasta vanhenemisesta kannettiin huolta. Yrittäjyys ja rahan ansaitse-minen mallitarinana nousi esille eri muodoissa kaikkien elämänvaiheryhmien puheessa, mikä johti erilaisiin selontekoihin (ks. Jokinen ym., 2012). Rehellisyys ja oikeudenmukaisuus suo-malaisina arvoina erottuivat tulkinnoissa yleisesti identiteetin jatkuvuuden lähteenä.
Kaikissa elämänvaiheryhmissä esiintyi kerronnassa keski-ikäisyyden ja kypsymisen mallita-rina (ks. Sugarman, 2001; ks. Nurmi ym., 2015). Haastatellut pitivät merkityksellisenä asioita, jotka psykologisessa tutkimuksessa on liitetty generatiivisuuteen (ks. McAdams, 2009). Esi-merkiksi eläköitymistä tai sukupolven vaihdosta suunnittelevat yrittäjät näkivät tärkeänä aineel-lisen tai henkisen testamentin jättämisen jälkipolville. Työntekijöistä tai konsulttikollegoista
huolehtiminen erottui kaikkien elämänvaiheryhmien ja erityisesti miesten ja työnantajayrittä-jien kerronnassa. Sugarman (2001) kuvaa keski-ikäisen muuttuvaa suhtautumista muihin ihmi-siin selostaessaan Levinsonin elämänvaiheteoreettista näkökulmaa yksilöllistymisestä, joka ta-pahtuu mm. nuoret/vanhat ja maskuliinisuus/feminiinisyys -vastakkainasettelun ja uudelleenin-tegroitumisen kautta.
Haastateltavat rakensivat identiteettiä osaamisen ja kokemuksen tuoman pystyvyyden tunteen ja tulevaisuudenuskon avulla. Jatkuvuutta ilmensivät myös elämänkokemusten kääntäminen rikkaudeksi, rohkea tarttuminen vaikeisiin asioihin ja onnistumis- ja sankaritarinoiden kertomi-nen (vrt. Singer et al., 2013; vrt. D’Argembeau et al., 2012). Yrittäjän vapaus päättää itse ajan-käytöstä näyttäytyi työn merkityksellisyytenä, sillä kaikki yrittäjät tekivät eroa palkkatyönteki-jöihin juuri itsellisyytensä ansiosta. Monilla haastatelluista oli pitkäjänteinen yrittäjästrategia ja turvattu, vaikkakin usein vaatimaton, toimeentulo, mikä loi jatkuvuutta.
Haastateltavat esittivät kategorioita yrittäjistä (ks. liite 4), ja monet samastuivat, ainakin verho-tusti, onnistuneeseen tai aitoon yrittäjään. Pakkoyrittäjän, näennäisyrittäjän ja väsyneen varttu-neen yrittäjän kategorioihin tehtiin eroa joko suoraan tai verhotusti. Kerronnassa esiintyi kate-gorioita myös varttuneista työntekijöistä, jotka onnistuvat työllistettävyystavoitteessa. Haasta-teltavat tekivät eroa nuoriin ihmisiin kaikkien kerronnassa luotujen nuorten kategorioiden osalta ja rakensivat näin varttuneen ihmisen identiteettiä (vrt. Nikander, 2000). Ikääntyneet tul-kittiin joidenkin haastateltujen kerronnassa riskinkarttajiksi: esimerkiksi elämän rajallisuuden ymmärtäminen merkitsi luovuuden kaventumista. Haastateltavat erottautuivat digitaaliseen maailmaan tottuneista ja innovatiivisista nuorista, jotka näyttäytyivät kerronnassa ikäsyrjinnän välikappaleina: työnantajat ja asiakkaat palkkasivat mieluummin nuoren ja kokemattoman kuin ikääntyneen ja kokeneen asiantuntijan. Kerronnassa luotiin yrittäjien itsenäisyyttä kadehtivien kateellisten palkkatyöntekijöiden kategoria. Kadehdittu yrittäjän vapaus nousi monissa kerto-muksissa identiteetin jatkuvuuden lähteeksi (vrt. Luomala ym., 2011).
6 POHDINTA
Selvitin narratiivisessa haastattelututkimuksessani, miten varttuneet akateemiset yrittäjät tulkit-sivat yrittäjyyttä osana työpolkuaan ja millaisena ratkaisuna yrittäjäksi ryhtyminen näyttäytyi heille myöhemmällä iällä. Tutkin työssäni, kuinka haastateltavat jäsensivät yrittäjyyttä elämän-kulussaan ja elämäntilanteessaan ja miten ikääntyminen liittyi yrittäjyydelle annettuihin merki-tyksiin elämänkulussa. Elämänkulullisen luennan perusteella haastateltavat tyypiteltiin neljään elämänvaiheryhmään. Lisäksi tutkin, millä tavalla haastateltavat neuvottelivat käsitystä itses-tään varttuneina yrittäjinä ja kuinka he jäsensivät käsitystä itsesitses-tään jatkuvuuden ja muutoksen, samuuden ja erilaisuuden sekä toimijuuden suhteen. Haastateltavien kerronnassa erottui käsitys itsestä kypsinä osaajina, joista useimmat olivat kohdanneet työpolullaan ikä- tai sukupuolisyr-jintää tai molempia.
Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen liittyvät ikääntymiselle annetut merkitykset vaihtelivat elämäntilanteittain. Nuorehkojen varttuneiden yrittäjien kerronnassa yrittäjyys näyttäytyi luon-nollisena osana elämää, eikä ikä tullut esille heidän puheessaan yrittäjyydelle merkityksellisenä tekijänä. Muiden aktiivisesti työelämässä toimivien varttuneiden yrittäjien työpolulla yrittäjyys ei ollut ensisijainen ammatinvalinta, vaan sitä oli edeltänyt pitkään kestänyt palkkatyöura, joka oli päättynyt eri syistä, kuten irtisanominen, irtisanoutuminen tai uupumus. Osalla aktiivisten ryhmästä yrittäjyys oli vasta vakiintumassa pitkän palkkatyöuran jälkeen, eikä heillä ollut elä-köitymissuunnitelmia. Ikäsyrjintä näyttäytyi heille epävarmuutena aikaisemmalla työpolulla ja yrittäjänä. Eläköityvien tai sukupolvenvaihdosta suunnittelevien yrittäjien aikajänne yritystoi-minnan lopettamisen tai vähentämisen osalta vaihteli lähikuukausista vuosiin. Tulevaisuuden eläköityminen ja sukupolvenvaihdos näyttäytyivät kerronnassa elämänkulun katkoksina ja kes-keisinä siirtyminä. Eläkeläisyrittäjät olivat toimineet pitkään yrittäjinä ja jatkoivat eläkeiässä edelleen työntekoa. Yrittäjyys näyttäytyi tulkinnoissa elämän merkityksellisyyden ja hyvin-voinnin lähteenä, joskaan ei kovin tuottavana.
Toista tutkimuskysymystä varten analyysissä keskityttiin kolmen elämänvaiheryhmän haasta-teltaviin, joille ikä näyttäytyi keskeisenä tekijänä yrittäjyydessä. Työelämässä aktiivisesti toi-mivien varttuneiden yrittäjien tulkinnoissa nousi esille käsitys kypsästä osaamisesta ja seniori-teetista, mikä oli yhteydessä autonomiseen toimijuuteen. Heidän puheessaan kuulsi huoli osaa-misen päivittämisestä ja pärjäämisestä kovassa kilpailussa. Yli 50 vuoden ikä nousi esiin ker-ronnassa murrosvaiheena ja ikäsyrjintä mallitarinana niin työnantajien kuin asiakkaiden toimin-nassa, jolloin ikäsyrjintä näyttäytyi haastateltaville toiminnan kohteena olemisena. Aktiivisten yrittäjien tulkinnoissa yrittäjyys esiintyi jatkuvuuden lähteenä. Eläköitymistä tai sukupolven-vaihdosta suunnittelevien yrittäjien tulkinnoissa näyttäytyi halu vähentää omaa työntekoa hal-litusti, mikä ei aina ollut mahdollista yrityksen taloudellisen tilanteen vuoksi. Heidän kerron-nassaan esiintyi menneen työuran ja eletyn elämän arviointia: osa tulkitsi oman koulutus- ja työpolun merkitykselliseksi ja osa kyseenalaisti sen. Sukupolvien välisiä eroja argumentoitiin suhteessa työhön ja osaamiseen, mikä näkyi usein kertomuksina ikäsyrjinnästä. Eläköityminen ja sukupolvenvaihdos erottuivat sosiaalisina prosesseina, joihin liittyi ajatus henkisen ja aineel-lisen perinnön jättämisestä jälkipolville. Kerronnassa näyttäytyi ymmärryksen lisääntyminen elämän rajallisuudesta ja epävarmasta tulevaisuudesta, mutta myös seesteisyys ja tyytyväisyys elämään. Tulevaisuuden eläkepäiviä kuvattiin toimeliaiksi. Eläkeläisyrittäjien kerronnassa yrit-täjyys esiintyi hyvinvoinnin lähteenä. Raha tai sen puute kietoutuivat monella tavalla tulkintoi-hin yrittäjyydestä, tulevaisuudesta tai elämänkokemusten arvioinnista. Ikääntymisen vaikutus osaamiseen näyttäytyi sekä kielteisenä että myönteisenä. Eläkeläisyrittäjien tulkinnoissa kuvas-tui tyytyväisyys elämäntilanteeseen ikääntyneenä yrittäjänä.
Eläköitymista tai sukupolvenvaihdosta suunnittelevien ja eläkeläisyrittäjien puheessa kuulsi kolmannen iän mallitarinan mukainen toimeliaisuus (ks. Laslett, 1989; Tikka, 1991), johon se-koittui luterilaisen mallitarinan ankaruutta esimerkiksi tekemättömien töiden listoina ja kai-puuta buddhalaiseen hetkessä elämiseen ja mielenrauhaan (vrt. Komulainen et al., 2013). Kai-kissa elämänvaiheryhmissä haastateltavat rakensivat identiteettiä samastumalla aitoon yrittä-jään ja erottautumalla pakkoyrittäjästä, mikä tapahtui kerronnassa usein verhotusti. Työnanta-japositiossa olevat haastateltavat asemoituivat työntekijöistään huolehtiviksi työntantajiksi.
Ikääntyminen nousi haastateltavien tulkinnoissa esiin muistisairauteen tai muuhun vakavaan sairauteen sairastumisen pelkona yhteiskunnassamme, jossa vanhustenhoito on noussut poliit-tiseksi hallitustason kysymykseksi9. Toisaalta kerronnassa korostui yrittäjän vastuu omasta ter-veydestä osana yrittäjän riskinhallintaa. Vaikka yrittäjyys on epävarmuuden ja työmäärän
9 ks. esim. Helsingin Sanomat 29.1.2019
tasaisuuden takia kuormittava ammatti, yrittäjän vapaus toi haastatelluille yrittäjille joustoa elä-mänhallintaan. Tulos on yhdensuuntainen Reidin et al. (2018) itsensätyöllistäjien psykologista hyvinvointia käsittelevän tutkimuksen kanssa.
Ikäsyrjintä nousi esiin useimpien haastateltavien kerronnassa, mikä viittaa aiheen tärkeyteen kertomisen arvoisena tai selontekoa vaativana (vrt. Juhila, 2004; vrt. Jokinen ym., 2012). Haas-tatteluissa piirtyi kuva systemaattista ikäsyrjintää harjoittavista suuryrityksistä ja asiakkaista.
Tulos on samansuuntainen Kiblerin et al. (2015) lontoolaisia varttuneita yrittäjiä koskeneen haastattelututkimuksen kanssa. Siinä syrjintään, mutta toisaalta myös varttuneiden yrittäjien tu-kemiseen, osallistuivat asiakkaiden lisäksi ystävät ja perheenjäsenet. Kerronnassa erityisesti varttuneiden korkeasti koulutettujen naisten asema näyttäytyi työmarkkinoilla huonona, mikä vastaa aikaisempien tutkimusten antamaa kuvaa (vrt. Irni, 2009; vrt. Korvajärvi 1999).
Pakkoyrittäjän kategoria toistui useiden haastateltujen kerronnassa, mutta kukaan ei suoraan positioitunut pakkoyrittäjäksi silloinkaan, kun taustalla oli pakkoyrittäjyyteen yleisesti liitettyjä syitä, kuten varttunut ikä, irtisanominen ja työttömyys. Lisäksi haastateltujen omat asenteet pakkoyrittäjää kohtaan näyttäytyivät kriittisinä. Myös työttömät, konkurssiyrittäjät ja työuupu-neet olivat kategorioita, joista kerronnassa erotuttiin. Työttömyyden ja jossain määrin myös työuupumuksen osalta tulos on yhdensuuntainen koetun sosiaalisen arvostuksen heikkenemistä koskevan tutkimuksen kanssa (vrt. Kemppainen, 2012). Ikä ja ikääntyminen ei kyseisen tutki-muksen mukaan kärsi merkittävästi sosiaalisen arvostuksen heikkenemisestä. Näyttää kuiten-kin siltä, että varttuneiden pakkoyrittäjyys liitetään läheisesti kyvyttömyyteen vastata työllis-tettävyyden vaatimukseen, mihin liittyy samankaltaista sosiaalista häpeää kuin työttömyyteen, konkurssiin tai työuupumukseen (vrt. Kemppainen, 2012). Tämä vahvistaa kulttuurista malli-tarinaa työelämässämme vallitsevista luterilaisista arvoista (vrt. Komulainen et al., 2013).
Tutkimustulos ikäsyrjinnän yleisyydestä on samansuuntainen kuin Rintamäen (2016) suoma-laisten työkokemuksia koskevassa tutkimuksessa, jonka mukaan työelämän ikäsyrjintä tuottaa kokemuksen vanhenemisesta kulttuurisesti, vaikka biologinen tai kronologinen ikä eivät vielä edustaisi vanhuutta. Haastateltujen tulkinnoissa yhteiskunnan yrittäjyyttä tukevat rakenteet ja myönteinen ilmapiiri edistivät yrittäjyyttä, mikä on samansuuntainen Pilkovan et al. (2014) eu-rooppalaisten maiden yrittäjyysilmastoa koskeneen tutkimuksen tulosten kanssa. Tulokset an-tavat viitteitä siitä, että rakenteisiin ja asenteisiin vaikuttamalla voidaan edistää varttuneiden akateemisten, erityisesti naisten työllistettävyyttä ja yrittäjyyttä. Asenteisiin vaikuttaminen edellyttää eri tahojen ymmärryksen lisäämistä akateemisen yrittäjyyden prosessista ikääntynei-den näkökulmasta.
Haastatellut yrittäjät itse eivät pitäneet rahaa merkittävänä yrittämisen kannustimena, vaan sen arvo näyttäytyi heille välineellisenä, ja iän myötä rahan merkitys väheni toimeentulohuolista huolimatta. Raha esiintyi kerronnassa menestyksen mittarina ja – ehkä yllättävästi – merkityk-sellisempänä vakaan yrittäjäidentiteetin yrittäjille kuin murroksessa oleville. Syynä tähän saat-taa olla tuoreiden yrittäjien kehittymätön ansaintalogiikka, jolloin alhaisen tulotason parantu-miseen liittyy vielä odotuksia, joita pidempään yrittäjinä toimineilla ei enää ole. Kerronnassa yrittäjyys näyttäytyi hyvinvoinnin lähteenä, vaikka tulot olivat pienet ja epävarmat, mikä vastaa Kautosen et al. (2017) tutkimustuloksia. Käsityksiä rahanahneista tai hyvätuloisista yrittäjistä tutkimus ei tue (vrt. Bögenhold et al., 2013).
Yhteenvetona yhteiskunnallisesta kontribuutiosta tutkimukseni nostaa esiin ikä- ja sukupuoli-rasismin erityisesti akateemisesti koulutettujen naisten ongelmana sekä pakkoyrittäjyyden yh-teiskunnallisena ilmiönä. Tutkimukseni antaa viitteitä yli 50-vuotiaiden korkeakoulutettujen, erityisesti naisten heikosta asemasta, mikä voi johtaa ajautumiseen yrittäjyyteen silloinkin, kun siihen ei ole edellytyksiä. Tutkimukseni antaa viitteitä ikä- ja sukupuolisyrjittyjen ja varttunei-den akateemisten pakkoyrittäjien sosiaalisesta väheksynnästä. Työmarkkinoilla näyttää vallit-sevan paradoksi, jossa varttuneiden akateemisten syvä osaaminen törmää ikärasismiin, vaikka ikään ei pitäisi liittyä erityistä stigmaa. Ilmiö on sekä sosiaalisesti että taloudellisesti yhteis-kunnan ja yksilön kannalta kestämätön (vrt. Börsch-Supan, 2013).
Tutkimukseni tuottaa yhteiskunnallisesti tärkeää tietoa varttuneista akateemisista yrittäjistä työ-urien pidentämisen näkökulmasta. Ikäsyrjinnän kokemukset näyttäytyvät jaettuna kulttuurisena mallitarinana, joka voi vähentää ikääntyneiden aktiivisuutta työmarkkinoilla silloinkin, kun työtilaisuuksia olisi noususuhdanteessa tarjolla. Vastoin yleistä käsitystä10 varttuneiden akatee-misten yrittäjien tulotaso näyttäytyy tutkimuksessani vaatimattomana, ja toimeentulon turvaa-miseksi työntekoa jatketaan myös eläkeiässä. Ilmiö on toki kansantalouden ja työurien piden-tämisen kannalta suotuisa, mutta antaa viitteitä akateemisten yrittäjien palkkatyöntekijöitä hei-kommasta yhteiskunnallisesta ja taloudellista asemasta. Jos tavoitteena on pitää eläköityvät akateemiset ihmiset työelämässä pidempään, miten onnistutaan houkuttelemaan kolmatta ikää viettäviä varttuneita akateemisia työn ääreen ikäsyrjivässä ja sukupuolittuneessa työmarkki-nassa?
10 ks. esim. https://www.akateemisetyrittajat.fi/akateeminen-yrittajyys
Verrattuna perinteiseen yksilökeskeiseen yrittäjyystutkimukseen tutkimukseni tuo lisätietoa yrittäjyydestä narratiivisesta näkökulmasta: varttuneiden akateemisten yrittäjyys, eläköityminen ja sukupolvenvaihdos nousevat kerronnassa esiin monitahoisina sosiaalisina prosesseina. Perinteisiin psykologisiin identiteettiteorioihin verrattuna narratiivinen identiteetti näyttäytyy tutkimuksessa neuvottelunvaraisena ja tilannekohtaisena ajan, paikan ja todellisuuden suhteen. Aikaisempaan narratiiviseen yrittäjyystutkimukseen tutkimus tuo erityisesti ikääntymisen näkökulman, mutta sivuaa myös muita sosiaalisia eroja kuten sukupuolta ja koulutusta. Varttuneiden akateemisten yrittäjyyden prosessin ymmärtäminen edellyttää lisätutkimusta, joten laajemmat kvantitatiiviset ja syvemmät laadulliset jatkotutkimukset ovat tarpeen.
Tutkimukseni vahvuutena on rikas haastatteluaineisto, joka mahdollistaa aiheen syvällisen tar-kastelun. Tein haastattelut itse ja opin prosessin aikana tuntemaan aineiston hyvin. Haastattelu-jen onnistumista edisti henkilökohtainen kokemukseni aihepiiristä, mikä toisaalta saattoi muo-dostaa riskin tutkimukselle. Aineiston runsaus toi oman haasteensa aiheen rajaukselle. Ensi-luennan jälkeen teemoja oli tarjolla runsaasti, ja rajasin tutkimuskysymyksiä useaan otteeseen lukemalla ja analysoimalla litteroituja haastatteluja yhä uudelleen. Päätin lopulta tutkia ikää ja ikääntymistä, koska sitä on akateemisten yrittäjien kontekstissa tutkittu vähän. Aiheen rajaami-nen ikäpuheeseen johti kolmen nuorimman haastateltavan poisjättämiseen varsinaisesta ana-lyysistä, mitä voidaan pitää puutteena. Tutkimuksen rajoituksena voi pitää aineiston runsau-desta huolimatta kapeaa kohderyhmää. Tutkimuksen tuloksia arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että haastateltavat rekrytoitiin Akateemiset yrittäjät ry:n tilaisuudesta, jonka osallistujajoukko edustaa vain osaa akateemisesta yrittäjäkunnasta. Otoksessa ei ollut esimerkiksi kasvuyrittäjiä tai teknologiayrittäjiä. Haastateltavat vastasivat itse tutkimuspyyntöön ja olivat siten valikoitu-neita. Toisaalta haastateltavien yritykset olivat eri kokoisia ja toimivat eri toimialoilla, minkä lisäksi kaikkien haastateltujen työpolut olivat monipuolisia ja sisälsivät myös palkkatyötä. Ra-porttiin sisällytetyt näytteet ja liitteet havainnollistavat aineistolähtöisiä tuloksia ja niiden tul-kintaa. Haastateltujen samankaltaiset puhetavat päähavainnoista kuten ikäsyrjinnästä ja pakko-yrittäjyydestä puoltavat sitä, että laadullisessa analyysissä löydetyt jäsennystavat ovat ainakin jossain määrin jaettuja ja että käsitteellisiä yleistyksiä on siten mahdollista tehdä. (ks. Ruusu-vuori ym., 2010.)
Yksityiskohtainen haastattelurunko (ks. liite 2) oli hyödyllinen haastatteluissa, joissa kerronta oli vähäistä. Haastatteluissa, joissa puhetta oli paljon, lukuisat kysymykset saattoivat osaltaan vaikuttaa selontekojen suureen määrään ja kertomusten vähäisyyteen. Väljät kysymykset sitä vastoin olisivat voineet houkutella esiin enemmän kertomuksia. Narratiivisen
haastattelututkimukseni etuna voi pitää sitä, että narratiivia luotiin haastattelutilanteen vuorovaikutuksessa ja haastateltavat itse pääsivät esittämään itselleen merkityksellisiä kysymyksiä. Haastateltavilla oli mahdollisuus kertoa oma yksilöllinen tarinansa. Toisaalta tämä asetti vaatimuksia tutkimuksen eettisyydelle: anonymisoinnista huolimatta haastateltavat tai heidän lähipiirinsä saattavat tunnistaa itsensä näytteistä.
Tutkimukseni tavoitteena oli valottaa, miten varttuneet akateemiset yrittäjät tulkitsevat yrittäjyyttä osana työpolkuaan sekä millaisena ratkaisuna yrittäjäksi ryhtyminen näyttäytyy heille myöhemmällä iällä. Tutkimuskysymykset asetettiin elämänkulun tutkimuksen, narratiivisen psykologian ja narratiivisen yrittäjyystutkimuksen näkökulmasta. Tutkimuksen fokus oli haastateltavien identiteettityössä, joten elämänkulun tutkimus jäi luonnollisesti katveeseen. Elämänkulun tutkimuksen näkökulmasta aineisto tarjoaa useita jatkotutkimuskohteita, esimerkiksi yrittäjyyttä edeltäneen ja yrittäjyyden aikaisen koulutus- ja työpolun sekä yrittäjyyden ja akateemisuuden välisen suhteen. Identiteettityössä keskityttiin ikään ja ikääntymiseen. Sen tutkiminen narratiivisella menetelmällä toi etuja perinteiseen yksilökeskeiseen tutkimukseen nähden, kuten arvojen ja asenteiden sekä haastateltavien eri tilanteissa tapahtuneen merkityksenannon tutkiminen, etenkin silloin kun asiat näyttäytyivät kerronnassa verhotusti.
Tutkimuksen aikana nousi esiin yhteiskunnan ja yksilön kannalta uusia tutkimusaiheita, joista tärkeimpiä ovat varttuneiden akateemisten ihmisten pakkoyrittäjyys, ikäsyrjintä ja sen suku-puolittuminen. Akateemisesti koulutettujen yrittäjien osaamisen tuotteistaminen ja myynnin vaikeus nousivat esille useissa haastatteluissa, mutta aiheet jäivät rajauksen vuoksi käsittele-mättä. Yrittäjyys on haaste tai houkutus varttuneille akateemisille ihmisille ennen eläkeikää ja myös sen jälkeen. Uutta tietoa ja asennemuutosta tarvitaan, jotta heidät saataisiin pidettyä työ-elämässä sekä omaksi että yhteiskunnan hyödyksi.
LÄHTEET
Ainsworth, S. (2015). Aging entrepreneurs and volunteers: Transition in late career. Teoksessa P. M. Bal, D. T. A. M. Kooij & D. M. Rousseau (toim.), Aging Workers and the Employee-Employer Relationship (s. 243–260). Sveitsi: Springer.
Akola, E., Heinonen, J., Kovalainen, A., & Suvanto, K. (2008). Yrittäjyys valintana työuran eri vaiheissa – tarkastelussa nuoret ja ikääntyneet. Työ ja yrittäjyys, 29. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Saatavana: https://docplayer.fi/936006-Elisa-akola-jarna- heinonen-anne-kovalainen-katri-suvanto-yrittajyys-valintana-tyouran-eri-vaiheissa-tarkas-telussa-nuoret-ja-ikaantyneet.html
Bamberg, M. G. W. (1997). Positioning between structure and performance. Journal of Nar-rative and Life History, 7(1–4), 335–342.
Bamberg, M. (2010). Narrative analysis. Teoksessa H. Cooper (toim.), APA handbook of re-search methods in psychology, 3. Washington, DC: APA Press.
Bamberg, M. (2011). Who am I? Narration and its contribution to self and identity. Theory &
Psychology, 21(1), 3–24.
Burr, V. (1999). An introduction to social constructionism. Lontoo: Roudledge.
Börsch-Supan, A. (2013). Ageing, labour markets and well-being. Empirica, 40, 397–407.
Bögenhold, D., Heinonen, J., & Akola, E. (2013). Entrepreneuship and independent professionals: Why do professionals not meet with stereotypes of entrepreneurship? IfS Discussion Paper 04. Saatavana: http://mpra.ub.uni-muenchen.de/51529/
Cahill, K. E., Giandrea, M. D., & Quinn, J. F. (2006). Retirement patterns from career em-ployment. The Gerontologist, 46(4), 514–523.
Cahill, K. E., Giandrea, M. D., & Quinn, J. F. (2015). Retirement patterns and the macroecon-omy, 1992–2010: The prevalence and determinants of bridge jobs, phased retirement, and reentry among three recent cohorts of older Americans. The Gerontologist, 55(3), 384–403.
Chase, Susan E. (2005). Narrative inquiry: Multiple lenses, approaches, voices. Teoksessa N.
K. Denzin & Y. S. Lincoln (toim.), Sage handbook of qualitative research (651–680).
Thousand Oaks: Sage Publications.
Clarysse, B., Tartari, V., & Salter, A. (2011). The impact of entrepreneurial capacity, experi-ence and organizational support on academic entrepreneurship. Research Policy, 40(8), 1084–1093.
D’Argembeau, A., Lardi, C., & Van der Linden, M. (2012). Self-defining future projections:
Exploring the identity function of thinking about the future. Memory, 20(2), 110–120.
Elder, G. H. (1994). Time, human agency, and social change: Perspectives on the life course.
Social Psychology Quarterly, 57(1), 4–15.
Elder, G.H. Jr., Johnson, M. K., & Crosnoe, R. (2003). The Emergence and development of life course theory. Teoksessa J. T. Mortimer, & M.J. Shanahan (toim.), Handbook of the life
Elder, G.H. Jr., Johnson, M. K., & Crosnoe, R. (2003). The Emergence and development of life course theory. Teoksessa J. T. Mortimer, & M.J. Shanahan (toim.), Handbook of the life