Ikääntyminen akateemisten yrittäjien elämänkulussa
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta
Kasvatustieteiden ja psykologian osasto
Psykologian oppiaine Pro gradu -tutkielma Paula Kupiainen 265980 Helmikuu 2019
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Tiedekunta
Filosofinen tiedekunta Osasto
Kasvatustieteiden ja psykologian osasto Tekijä
Paula Kupiainen Työn nimi
Yrittäjyys varttuneiden akateemisten ihmisten myöhemmässä elämänkulussa
Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä
Psykologia Pro gradu -tutkielma 18.2.2019 85 + liitteet
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä
Avainsanat
elämänkulku, narratiivinen psykologia, narratiivinen yrittäjyystutkimus, varttuneiden akateemisten yrittäjyys, identiteetti, ikäsyrjintä
Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten varttuneet akateemiset yrittäjät tulkitsivat yrittäjyyttä osana työpol- kuaan ja millaisena ratkaisuna yrittäjäksi ryhtyminen näyttäytyi heille myöhemmällä iällä. Työssä tutkittiin, kuinka haasta- teltavat jäsensivät yrittäjyyttä elämänkulussaan ja elämäntilanteessaan. Lisäksi tarkasteltiin, millä tavalla haastateltavat neu- vottelivat käsitystä itsestään varttuneina yrittäjinä.
Kyseessä oli sosiaalisen konstruktionismin metodologiaan perustuva narratiivinen haastattelututkimus, joka ankkuroitui elämänkulun tutkimukseen, narratiiviseen psykologiaan ja narratiiviseen yrittäjyystutkimukseen. Tutkimusaineiston muo- dosti kaksitoista varttuneiden akateemisten yrittäjien teemallista elämäkertahaastattelua. Kertomusten ja selontekojen tun- nistamiseen käytettiin soveltuvin osin Labovin ja Waletzkyn rakenneanalyysimallia. Narratiivisen identiteetin tutkimisessa sovellettiin Bambergin positointianalyysin ja identiteettiteorian viitekehystä. Narratiivisen prosessin tarkasteluun sovellet- tiin kolmitasoista positiointimallia, jossa kertojat rakensivat positioita tarinamaailman ja kerronnan tasolla sekä suhteessa kulttuurisiin mallitarinoihin. Identiteetin muodostumista tarkasteltiin navigoimalla jatkuvuuden ja muutoksen, samuuden ja toiseuden sekä toimijuuden dilemmojen välillä.
Elämänkulullisessa analyysissä haastateltavat tyypiteltiin neljään ryhmään: nuorehkot varttuneet yrittäjät, aktiivisesti työ- elämässä toimivat varttuneet yrittäjät, eläköitymistä tai sukupolvenvaihdosta suunnittelevat yrittäjät ja eläkeläisyrittäjät.
Analyysin toisessa vaiheessa tarkastelu rajattiin ikään ja ikääntymiseen suhteessa yrittäjyyteen. Aineistosta välittyi kuva varttuneista akateemisista yrittäjistä, jotka uskoivat omaan osaamiseensa, mutta kohtasivat työelämän murroksen ja työl- listettävyyden vaatimuksen. Tutkimuksessa nousi esiin kulttuurinen mallitarina suomalaisen työelämän luterilaisista ar- voista. Ikäsyrjintä näyttäytyi haastatteluissa jaettuna kulttuurisena mallitarinana, jossa syrjintään osallistuivat suuryritykset työnantajina ja varttuneiden yrittäjien asiakkaat ostaessaan konsulttipalveluita. Varttuneiden akateemisten yrittäjien tulo- taso näyttäytyi vaatimattomana, ja työntekoa jatkettiin eläkkeellä samalla kun vietettiin aktiivista kolmatta ikää.
Tutkimus nostaa esiin varttuneiden akateemisten ihmisten ikä- ja sukupuolisyrjinnän sekä pakkoyrittäjyyden yhteiskunnal- lisena ilmiönä. Tutkimus antaa viitteitä yli 50-vuotiaiden korkeakoulutettujen, erityisesti naisten, heikosta asemasta työ- markkinoilla. Tutkimuksen tulokset eivät tue käsitystä rahanahneista tai hyvätuloisista yrittäjistä. Suhteessa yhteiskunnan työurien pidentämisen tavoitteeseen tutkimus herättää kysymyksen, miten houkutella kolmatta ikää viettäviä varttuneita akateemisia ihmisiä työn ääreen syrjivässä ja sukupuolittuneessa työmarkkinassa. Tutkimuksen mukaan työmarkkinoilla tarvitaan tavoitteen saavuttamiseksi uutta tietoa ja asennemuutosta. Varttuneiden akateemisen yrittäjyyden prosessin ym- märtäminen edellyttää laajempia kvantitatiivisia ja syvempiä laadullisia jatkotutkimuksia.
Aineiston monipuolisuudesta huolimatta tulosten tulkinnassa tulee ottaa huomioon haastateltavien pieni ja laadultaan ka- pea otos. Verrattuna perinteiseen tutkimukseen narratiivisen tutkimuksen etuna on, että haastateltavien yrittäjyys, eläköi- tyminen ja sukupolvenvaihdos tulevat esiin sosiaalisena prosessina. Narratiivinen identiteetti näyttäytyy tutkimuksessa neu- vottelunvaraisena ja tilannekohtaisena ajan ja paikan suhteen.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Faculty
Philosophical Faculty School
School of Educational Sciences and Psychology Author
Paula Kupiainen Title
Entrepreneuship in the later life course of ageing academic people
Main subject Level Date Number of pages
Psychology Pro gradu -tutkielma 18.2.2019 85 + appendixes
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Abstract
Keywords
life-course, narrative psychology, narrative entrepreneurship research, ageing academic entrepreneurs, identity, age discrimination
The aim of the Master's thesis was to find out how ageing academic entrepreneurs interpreted entrepreneurship as part of their work path, and how they found to be entrepreneurs at a later age. The thesis explored how the interviewees inter- preted entrepreneurship in their life course and life situation. It also discussed how the interviewees negotiated the concept of self as ageing entrepreneurs.
The narrative interview study was based on the methodology of social constructionism and anchored in life-course re- search, narrative psychology and narrative entrepreneurship research. The research data was comprised of twelve thematic biography interviews with ageing academic entrepreneurs. Labov's and Waletzky's structural analysis model was used as appropriate for identifying narratives and accounts. In the study of narrative identity, the framework for Bamberg's posi- tioning analysis and identity theory was applied. The three-level positioning model was applied to the narrative process in which the interwees built positions at the narrative and social level, as well as in relation to the cultural model stories.
Identity formation was examined by navigating between the dilemmas of continuity and change, sameness and difference, and dilemma of agency.
In the analysis of life courses, the interviewees were typed into four categories: younger ageing entrepreneurs, active ageing entrepreneurs working in working life, retirement or generation change planning entrepreneurs and retired entrepreneurs.
In the second phase of the analysis, the review was limited to age and ageing in relation to entrepreneurship. The study provided an image of ageing academic entrepreneurs, who believed in their own skills but faced a shift in working life and demand of employability. The study highligted the cultural model story of the Lutheran values in the Finnish working life.
In interviews age discrimination showed as a shared cultural model story, with large companies as employers and clients of ageing entrepreneurs committing discrimination. The income level of ageing academic entrepreneurs appeared modest, and they continued to work while retiring and living an active third age.
The study raises the age and gender discrimination faced by ageing academic people and involuntary entrepreneurship as a sociological phenomenon. The research provides indications of the weak labor market position of people over 50, espe- cially women. The study does not support the notion of greedy entrepreneurs or entrepreneurs with high incomes. In relation to the objective of extending the careers in society, the research raises a question how to attract third-age academic people to work in a discriminatory and gendered labor market. The study suggests that new knowledge and change in attitudes are needed in the labor market to achieve this goal. Understanding the process of ageing academic entrepreneur- ship requires more quantitative and deeper qualitative further research.
Despite of the versatility of the data, the small and narrow sample of the interviewees should be taken into account when interpreting the results. Compared to traditional research, the advantage of the narrative research is that the interviewees' entrepreneurship, retirement and change of generations reveal as a social process. Narrative identity appears in the study as negotiable and situational in terms of time and place.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ... 1
2 TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT JA KESKEISET KÄSITTEET ... 3
2.1 Elämänkulun tutkimus ... 3
2.2 Ikääntyminen ja työelämä ... 4
2.3 Narratiivinen psykologia ... 7
2.4 Narratiivinen yrittäjyystutkimus ... 9
2.5 Narratiivisen identiteetin tutkiminen ... 11
3 TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 14
4 AINEISTO, MENETELMÄT JA ANALYYSI ... 15
4.1 Aineisto ... 15
4.2 Analyysimenetelmät ja tulkinnallinen prosessi ... 17
5 TULOKSET... 19
5.1 Haastateltavien elämäntilanne elämänkulun näkökulmasta ... 19
5.2 Aktiivisesti työelämässä toimivat yrittäjät ... 29
5.3 Eläköitymistä tai sukupolvenvaihdosta suunnittelevat yrittäjät ... 41
5.4 Eläkeläisyrittäjät ... 57
5.5 Varttuneet yrittäjinä, työntekijöinä ja työnantajina ... 66
5.6 Tulosten kokoavaa analyysiä ... 71
6 POHDINTA ... 74
LÄHTEET ... 80 LIITTEET (7 kpl)
1 JOHDANTO
Tutkimuksessani tarkastelen varttuneiden akateemisten henkilöiden yrittäjyyttä ja ikääntymistä heidän myöhemmällä työpolullaan. Akateemisella yrittäjyydellä tarkoitetaan perinteisesti yliopistossa tuotetun teknologian tai tiedon tuotteistamista (Grimaldi et al., 2011). Viime aikoina akateemisen yrittäjyyden piiriin on katsottu kuuluvan myös yliopistojen ulkopuolella tapahtuva akateemiseen tietoon pohjautuva liiketoiminta (Wadhwani et al., 2017).
Tutkimuksessa haastatatellut akateemiset yrittäjät kuuluvat tämän määritelmän piiriin.
Akateeminen yrittäjyys on suhteellisen nuori käsite ja tutkimusala, jolla on sekä yhteiskunnallista että yksilöllistä merkitystä (Grimaldi et al., 2011). Tutkittaessa yrittäjyyttä on nähty tärkeäksi tarkastella yrittäjyyden kytkeytymistä sosiaalisiin eroihin, kuten sukupuoleen tai luokkaan, mikä poikkeaa perinteisestä yksilökeskeisestä yrittäjyystutkimuksesta (ks.
Keskitalo-Foley ym., 2010; ks. Naskali, 2010).
Vaikka korkeakoulutus on yhteydessä pidempiin työuriin, on ikääntymisen osoitettu heikentävän yksilön työllistettävyyttä eli hänen vetovoimaisuuttaan työmarkkinoilla ja näin ollen yksilön mahdollisuuksia toteuttaa kaikkia potentiaalejaan työelämässä (ks. Siivonen ja Isopahkala-Bouret, 2014). Asenteet varttuneita työntekijöitä kohtaan ovat niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa kielteisiä, minkä lisäksi ikääntyneet kohtaavat ikään liittyvien kulttuuristen normien muutoksia kuten eläkeikään sijoittuvan ”kolmannen iän” nuorekkuuden ja aktiivisuuden vaatimukset (ks. Laslett, 1989; ks. Tikka, 1991; ks. Saarenheimo ym., 2014).
Ikääntymisen yhteyttä työllistettävyyteen on tutkittu vähän, vaikka esimerkiksi sukupuolen yhteyttä yrittäjyyteen on tutkittu laajalti. Jotta voidaan ymmärtää ikääntyneiden yrittäjien mahdollisuuksia ja haasteita sekä akateemisten ikääntyneiden työllistettävyyttä, on tärkeää tutkia heidän yrittäjäidentiteettinsä rakentumista. Ikääntyneiden akateemisten ihmisten asemaa työmarkkinoilla sekä ikäsyrjintää ja vastentahtoista yrittäjyyttä on mielenkiintoista tutkia nykytilanteessa, jossa monilla aloilla on työvoimapulaa(ks. TEM, 2018). Tutkimus on siten yhteiskunnallisesti merkittävä ja ajankohtainen.
Ikääntyneiden asema työmarkkinoilla ja ennenaikainen eläköityminen rasittavat kansantaloutta ja heikentävät hyvinvointia yhteiskunnan eri tasoilla. Ikääntyneiden yritystoiminnan sen sijaan on todettu useissa tutkimuksissa hyödyttävän sekä sosiaalisesti että taloudellisesti yhteiskuntaa ja yksilöä. (Börsch-Supan, 2013; Kurek & Rachwal, 2011.) Suomessa ikääntyneiden, 55–74 - vuotiaiden yrittäjien määrä on ollut voimakkaassa kasvussa 2000-luvulla. Toinen 2000-luvun työmarkkinatrendi on itsensätyöllistäjien määrän kasvu. Vuonna 2015 korkeakoulututkinnon suorittaneita itsensätyöllistäjiä oli lähes 60 000. (Pärnänen, 2016 a ja b). Yksinyrittäjien määrän kasvua selitettiin vuoden 2008 taantuman jälkeen muiden työllistymisvaihtoehtojen niukkuudella. Nousukaudesta huolimatta yksinyrittäjien määrä on viime vuosina jatkanut nousuaan, mihin ovat vaikuttaneet mm. median murros ja työn organisointiin liittyvät tekijät.
(Larja, 2018; ks. myös Järvensivu & von Bonsdorff, 2018.) Tällaisessa tilanteessa on erityisen tärkeää saada tietoa varttuneiden akateemisen ihmisten yrittäjyydestä.
Perinteisesti yrittäjyyttä on tutkittu yrittäjävetoisena liiketoimintana tai yrittäjämäisinä ominaisuuksina, käytöksenä tai urana. Narratiivisen yrittäjyystutkimuksen avulla sen sijaan tutkitaan yrittäjyyden prosessia ja etsitään vastausta kysymyksiin, kuka on yrittäjä tai miten yrittäjäksi on tultu. (Steayert, 1997; Hjorth, 2003.) Narratiivinen tutkimukseni poikkeaa perinteisestä yksilökeskeisestä yrittäjyystutkimuksesta, sillä tarkastelen akateemista yrittäjyyttä sosiaalisena prosessina, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa erilaisissa elämäntilanteissa ja työpolun tapahtumissa. Tutkin työssäni iän ja ikääntymisen merkitystä varttuneiden akateemisten yrittäjyydelle teemallisten elämäkertahaastattelujen avulla. Tarkastelun kohteena ovat yrittäjien omat kertomukset siitä, kuinka he ovat päätyneet yrittäjäksi ja millaista narratiivista identiteettiä he luovat.
Tutkimuksen teoreettisen lähtökohdan muodostavat elämänkulun tutkimus, narratiivinen psykologia ja narratiivinen yrittäjyystutkimus. Teoreettiset lähtökohdat ja niiden suhde aikaisempaan tutkimukseen sekä tärkeimmät käsitteet esitellään kirjallisuuskatsauksessa ja käsitteitä käytetään myöhemmin aineiston analyysissä, tulosten esittelyssä ja pohdinnassa.
Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten varttuneet akateemiset yrittäjät tulkitsevat yrittäjyyttä osana työpolkuaan ja millaisena ratkaisuna yrittäjäksi ryhtyminen näyttäytyy heille myöhemmällä iällä. Tutkimuskysymykset esitellään tarkemmin teoriaosuuden jälkeen. Sitä seuraavat haastatteluaineiston ja analyysissä käytettyjen metodien esittely ja tutkimusprosessin kulku. Haastatellut yrittäjät ja heidän elämäntilanteensa esitellään elämänkulun näkökulmasta.
Sen jälkeen esitetään muut tulokset, tulkinta ja pohdinta.
2 TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT JA KESKEISET KÄSITTEET
Tutkimukseni ankkuroituu elämänkulun tutkimukseen, narratiiviseen psykologiaan ja narratii- viseen yrittäjyystutkimukseen. Tarkastelen ikääntymistä ja yrittäjyyttä haastateltavien elämän- kulussa, jossa yrittäjyys näyttäytyy työpolulla sekä luonnollisena valintana että yhtenä vaihto- ehtona suomalaisen työelämän murroksessa. Narratiivinen psykologia ja narratiivinen yrittä- jyystutkimus yhdistyvät työssäni narratiivisen yrittäjäidentiteetin tutkimisena.
2.1 Elämänkulun tutkimus
Psykologista ja sosiologista elämänkulun tutkimusta on tehty 1970-luvulta lähtien tavoitteena ymmärtää yksilön kehitystä muuttuvassa kulttuuriympäristössä. Elämänkulku ja siinä tapah- tuva kehitys käsitetään koko elämän kestäväksi plastiseksi prosessiksi, johon vaikuttavat ym- päristö ja elämäntapahtumat. (Sugarman, 2001.) Sosiologisen elämänkulun tutkimuksen koh- teena ovat yksilön trajektorit – eli elämäntapahtumista koostuvien siirtymien sarjat – ja toimi- juus sekä niiden sosiaalinen ja historiallinen vaikutus. Sosiologisen elämänkulun tutkimukseen kuuluu viisi periaatetta: 1) Kehitys on elinikäinen prosessi. 2) Ihminen on aktiivinen toimija historiallisessa ja sosiaalisessa kontekstissa. 3) Elämänkulkuun vaikuttavat historiallinen aika ja paikka. 4) Kehitykseen vaikuttaa elämäntapahtumien ajoitus yksilön elämässä. 5) Elämä ele- tään vuorovaikutussuhteiden verkostossa. (Elder, 1994; ks. myös Nurmi ym., 2015).
Zittoun (2012) tuo psykologisen elämänkulun tutkimusperinteen rinnalle kulttuuripsykologisen näkökulman. Zittounen et al. (2013) mukaan elämänkulussa esiintyy kahdenlaisia liikkeitä: päi- vittäisten toimintojen ja kohtaamisten aiheuttamat tapahtumat sekä elämän keskeiset katkokset ja siirtymät. Elämänkulun katkokset kyseenalaistavat päivittäiset totutut toiminnot ja saavat ai- kaan muutospaineen. Ne voivat olla yllättäviä tai odotettavia (esim. sairastuminen tai eläkkeelle jääminen) sekä kielteisiä tai myönteisiä (esim. irtisanominen tai uuden työpaikan saaminen).
Elämänkulun kehitykselliseen siirtymään liittyy oppimista, identiteettityötä ja uuden identitee- tin omaksumista. Esimerkiksi perustaessaan yrityksen, yrittäjä opettelee oppimisprosessissa
yrittäjätaitoja, sisäistää identiteettiprosessissa uuden roolinsa yrittäjänä ja merkityksenantopro- sessissa löytää yrittämisestä elämäntehtävän. Muutos voi olla seurausta ulkoisesta tai sisäisestä tapahtumasta tai motivaatiosta. Erityisen merkityksellinen katkos voi muodostaa elämänkulun käännekohdan, johon kuuluu ajankulun jakaminen aikaan ennen ja jälkeen tapahtuman. (Zit- toun, 2008; Zittoun et al., 2013.)
Elämänkulun tutkimuksessa työn trajektori ottaa huomioon perheen, koulutuspolun ja sosiaa- listen suhteiden muutosten merkityksen, kun taas perinteisen urakäsitteen taustalla on ajatus elämän aikana muuttuvista työrooleista ilman yhteyttä muuhun elämänkulkuun (Elder et al., 2003). Howes ja Goodman-Delahunty (2014) esittävät, että perhe- ja työympäristöön liittyvät tekijät ovat uraa koskevissa päätöksissä merkityksellisempiä kuin pitkäjänteiset urasuunnitel- mat. Myös Jayawarna et al. (2011) toteavat työpolun, yrittäjyyden ja perhe-elämän olevan dy- naamisessa yhteydessä yrittäjän motivaatioon. Heinz (2003) esittää työpolun käsitteen laajen- tamista vastaamaan nykypäivän työelämää, jossa on vaihtelevia tapoja työllistyä mutta myös työttömyyttä ja varhaista eläköitymistä. Korhonen et al. (painossa) tarjoavat urateorioiden vaih- toehdoksi elämänkulun näkökulmaa, jossa työpolun käsitteeseen kuuluvat kehitykselliset siir- tymät. Järvensivu ja von Bonsdorff (2018) toteavat yrittäjien eläköitymistä koskeneessa haas- tattelututkimuksessaan eläköitysmisprosessien moninaisuuden ja ehdottavat eläköitymisen tut- kimukseen elämänkulun perinteisten vaihemallien sijaan prosessimaista lähestymistapaa. Tässä tutkimuksessa haastateltavien työpolkua ja yrittäjyyttä tarkastellaan sosiaalisena prosessina.
2.2 Ikääntyminen ja työelämä
Ikä on sosiaalinen konstruktio ja ikääntyminen on prosessi, johon vaikuttavat yksilön voimavarat, tavoitteet ja ympäristö (ks. Siivonen & Isopahkala-Bouret, 2014; ks. Vuoti 2011).
Kronologisen iän merkitys kulttuurissamme on vähentynyt: keski- ja eläkeikään tuleminen on siirtynyt myöhemmäksi ja nuorekkuuden normi on vahvistunut. Siitä huolimatta ihminen kohtaa kulttuurissamme edelleen keski-ikäisyyden moraalisen mallitarinan, johon liitetään ajatus generatiivisuudesta, henkisestä kypsymisestä ja viisaudesta. (ks. Nikander 2000; Nurmi ym, 2015; McAdams, 2009; Sugarman, 2001.) Keski-ikäisyyden rinnalle on tullut kolmannen iän mallitarina, jonka mukaan eläkeikään tullessaan ihminen jatkaa aktiivista elämää ennen varsinaista vanhuutta (ks. Laslett, 1989; ks. Tikka, 1991). Kolmatta ikää ei määritellä kronologisen iän perusteella, vaan ihmisen ikätietoisuudessa on kyse yksilöllisestä tuntemuksesta, johon vaikuttavat elämänkokemus, kehon muutokset, sosiaaliset suhteet ja ajan myötä muuttuvat kulttuuriset mielikuvat (ks. Laslett, 1989; vrt. Saarenheimo ym., 2014; vrt.
Nikander, 2000). Laslett (1989) toteaa sukupuolierojen näkyvän lähinnä taloudellisissa kysymyksissä, mutta Jyrkämän (2013) mukaan kolmanteen ikään liittyy muitakin sukupuolieroja. Eläkkeelle jääminen voi merkitä miehelle kriisiä, sosiaalisen statuksen menettämistä, suhteiden katkeamista ja uuden identiteetin rakentamista, kun taas naisilla muutosta lievittää kotona jatkuva hoivatyö (Julkunen, 2013). Sotien jälkeen syntynyt suuri ikäluokka on luonut suomalaisia kolmatta ikää ilmentäviä käytänteitä ja asenteita: se harrastaa, matkailee ja kuluttaa sekä pitää huolta kunnostaan (Karisto, 2004; Karisto 2007; Vuoti 2011).
Moen (2003) esittää, että eläkkeelle jääminen on prosessi, jossa yksilö navigoi oman elämänsä ja instituutioiden, kuten eläköitymisen ja työelämän, perheen, sukupuolen ja ympäristön välillä.
Rintamäen (2016) mukaan samaan aikaan kun eläkkeelle siirtyminen on kronologisella iällä mitattuna siirtynyt myöhemmäksi, ikääntyneet ovat kohdanneet suomalaisen työelämän murroksen, jossa yhteiskunnan tavoite on muuttunut täystyöllisyydestä vajaatyöllisyyden ja rakenteellisen työttömyyden hyväksymiseksi. Työelämän murros ilmenee ulkoistamisina, lyhytaikaisina työsuhteina, osa-aikatyönä, yrittäjyytenä ja muina ennen epätyypillisinä pidettyinä työnteon muotoina. Se koskee teollisuuden ja palvelutuotannon ohella korkeakoulutettua keskiluokkaa ja erityisesti naisia. Murrosta on selitetty selviytymisellä 1990- luvun taantumasta ja teknologisilla innovaatioilla, kuten automaatio ja digitaalisuus. Eri sukupolvet kohtaavat muutoksen eri tavalla. Uusi sukupolvi saattaa nähdä joustavan työelämän vapautena ja mahdollisuutena. Ikääntyneet työntekijät joutuvat sen sijaan rakentamaan uudelleen toimijuuttaan suhteessa uuteen yrittäjämäisyyden vaatimukseen. (Rintamäki, 2016.) Yrittäjämäisyyden vaatimuksen vallatessa alaa vastuu omasta työllistettävyydestä on siirtynyt yksilölle, kun aikaisemmin yhteiskunta vastasi ihmisten työllistämisestä. Työllistettävyydellä tarkoitetaan työn, työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista, johon vaikuttavat lisäksi yksilön henkilökohtaiset taidot ja ominaisuudet. (Siivonen ja Isopahkala-Bouret, 2014;
Raemdonck et al., 2015; Fugate et al., 2004.) Työllistettävyyden edellyttämiä yrittäjämäisiä kykyjä ovat innovatiivisuus, joustavuus, riskinottokyky, aloitteellisuus sekä sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot. Niiden lisäksi työllistettävyyteen vaikuttavat sosiaaliset erot, kuten ikä, sukupuoli, luokka, elämänvaiheet ja organisaatioihin, instituutioihin, talouteen ja politiikkaan liittyvät tekijät. (Komulainen et al., 2012; Komulainen ym., 2015; Korhonen, 2012.) Komulaisen ym. (2015) mukaan työelämää kiinnostaa ensisijaisesti akateemisten työntekijöiden yksilölliset kyvyt, taidot ja persoonallisuuden piirteet ja vasta toissijaisesti heidän osaamisensa.
Tutkimuksia ikääntymisen yhteydestä työllistettävyyteen on vielä vähän. Ikääntymisen on todettu heikentävän yksilön asemaa työmarkkinoilla. Iän tuoman kokemuksen ja iäkkäiden työntekijöiden lojaalisuuden merkitys työnantajalle on vähentynyt eikä heillä uskota olevan työmarkkinoiden vaatimaa joustavuutta ja muutosvalmiutta. (Siivonen & Isopahkala-Bouret, 2014; Saarenheimo ym., 2014.) Ikään liittyvät ennakkoluulot johtavat helposti syrjintään (ks.
Sugarman, 2001), joka voi olla myös sukupuolittunutta. Suomalaisten tutkimusten (Irni, 2009;
Korvajärvi 1999) mukaan keski-ikäiset naiset ovat tyypillinen ikäsyrjinnän kohde työelämässä.
Työttömyys ja väestön ikääntyminen ovat sosioekonomisia muutoksia, joiden negatiivisia vaikutuksia ikäsyrjintä vahvistaa. Toisaalta ikääntyneiden yritystoiminnan on todettu useissa tutkimuksissa hyödyttävän sosiaalisesti ja taloudellisesti yhteiskuntaa ja yksilöä sekä pidentävän työuria. (ks. Börsch-Supan, 2013.) Eurooppalaisessa tutkimuksessa (Pilkova et al., 2014) verrattiin ikääntyneiden yrittäjien ominaisuuksia ja yrittäjäympäristöä yrittäjyyteen yleensä. Suurimmat erot tutkittujen maiden ikääntyneiden yrittäjien aktiivisuudessa olivat yhteydessä yhteiskunnan rakenteisiin, kuten yritystoiminnan tukemiseen, verotukseen tai byrokratiaan. Pilkovan et al. (2014) mukaan ikääntyneiden yrittäjyyttä tukemalla voidaan pidentää työuria.
Akolan ym. (2008) mukaan ikääntyneiden työ- ja elämänkokemus sekä verkostot lisäävät yrit- täjäpotentiaalia nuoriin verrattuna, joskin työuran loppupuolella kunnianhimo yritystoiminnan kasvattamiseen vähenee. Tutkijat esittävät, että keskeistä yrittäjäksi siirtymisessä ei ole biolo- ginen ikä vaan työuralla saavutettu sosiaalinen ikä, joka on yhteydessä koulutustasoon ja sen kautta rakentuvaan professioon. Akola ym. (2008) korostavat yrittäjyyden tukevan yksilöllistä elämäntilanteeseen sopivaa tapaa kehittyä ja edetä uralla myös horisontaalisten siirtymien kautta. Tosin vastentahtoinen yrittäjyys näyttää olevan ikääntyneillä jonkin verran yleisempää kuin nuorilla (Järnefelt, 2011). Kansainvälisten tutkimusten mukaan ikääntyneet ovat halutto- mia ryhtymään yritystoimintaan mm. terveys- ja ajankäyttösyistä ja he aloittavatkin uuden yri- tystoiminnan noin puolet harvemmin kuin heitä nuoremmat yrittäjä (Pilkova et al., 2014). Kau- tosen et al. (2017) mukaan palkkatyöstä yrittäjäksi siirtyneet ikääntyneet kokivat muutoksen positiivisesti elämänlaadun paranemisena, joskin muutos heikensi heidän tulotasoaan. Kauto- nen (2014) esittää, että 48 vuotta on kulminaatioikä, jonka jälkeen omistajajohtajien halukkuus siirtyä yrittäjäksi pienenee.
2.3 Narratiivinen psykologia
Tässä tutkimuksessa varttuneiden akateemisten ihmisten yrittäjyyttä tarkastellaan narratiivi- sesta psykologiasta käsin. Narratiivisen psykologian käsite syntyi 1980-luvulla. Sen ensimmäi- siä edustajia oli Theodore Sarbin, jonka mukaan narratiiveilla on ontologinen status: me raken- namme aktiivisesti maailmaa kertomalla ja elämällä todeksi omia ja toistemme tarinoita. Nar- ratiivit kehittyvät jokapäiväisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja ovat yhteisesti jaettuja merkityksen antamisen keinoja. Sittemmin narratiivista psykologiaa ovat tutkineet mm. Jerome Bruner erottamalla paradigmaattisen ja narratiivisen ajattelun, D. Polkinghorne liittämällä nar- ratiivisuuden hermeneuttiseen filosofiaan ja Dan McAdams selittämällä narratiivisen identitee- tin osaksi persoonallisuusteoriaansa. (Murray, 2007.) Bambergin (2011) mukaan elämme maa- ilmassa, jossa ihminen rakentaa identiteettiä ja suhdetta ympäröivään maailmaan niin elämä- kertojen kuin lyhyiden jokapäiväisten kertomusten avulla. Narratiivinen näkökulma tarjoaa tut- kijalle mahdollisuuden tarkastella ihmisen elämää yksilöllisesti ja säilyttää yksilölle mahdolli- suuden näyttäytyä oman merkityksellisen elämänsä pääosassa (Sugarman, 2011). Narratiivinen lähestymistapa sopii ikääntymistä, elämänkulkua ja sen katkoksia sekä identiteetin kehittymistä ja muuttumista koskeviin tutkimuksiin (Riessman, 2008). Tutkimukseni lähtökohtana on narra- tiivisuus ja sen kohteena varttuneiden akateemisten yrittäjien kertomukset ja selonteot.
Narratiivisessa tutkimuksessa on kyse kertomuksista ja niiden merkityksestä ihmisen elämässä.
Hyvärisen (2006) mukaan narratiivisen tutkimuksen määritelmään kuuluu oleellisesti kerto- muksen tehtävän ymmärtäminen ihmisen sosiaalisessa elämänkulussa: kertomus on ihmisen keskeinen tietämisen ja merkityksenannon muoto, jonka avulla ihminen voi ymmärtää ja hallita menneisyyttä, rakentaa identiteettiä ja suuntautua tulevaisuuteen. Kertomus vastaa kysymyk- seen: kuka minä olen? (Hyvärinen, 2006; ks myös Bamberg, 2010.) Juhilan (2004) mukaan kertomukselle on ominaista kertomisen arvoinen lopputulos, olennaiset tapahtumat lopputulok- sen kannalta, tapahtumien järjestäminen yleensä aikajärjestykseen, kertomuksen syy-seuraus- suhteet ja henkilöiden identiteetin vakaus (ks. myös Hyvärinen, 2006). Kertomuksia voi tyypi- tellä seuraavasti (Murray, 2007): komedia (uhka tai haaste päättyy onnellisesti harmoniaan), romanssi (haasteiden ja uhkien voittaminen idealismilla, rakkaudella ja henkilökohtaisella si- toutumisella), tragedia (henkilökohtaiset virheet kostautuvat ja johtavat onnettomuuteen ja so- siaalisen aseman menettämiseen) ja ironia/satiiri (päähenkilö voitetaan ylitsepääsemättömässä kujanjuoksussa ja toivottomassa tilanteessa, jolloin tarinaa värittävät epärealistiset odotukset ja
unelmat). Ihmisen esittäessä tarinaansa toisille tyylilaji voi vaihdella tilanteen ja kertojan ta- voitteen mukaan. Tyylilajien lisäksi narratiiveja voi jakaa teeman mukaan. Teemat puetaan lo- pulta tarinan juoneksi, joita voivat olla esimerkiksi piinaava kärsimys ja jatkuva täyttymys (Murray, 2007; Sugarman, 2001.) Tutkimuksessani käytän yrittäjien kertomusten tyypittelyä, jossa nimeän Murrayn (2007) määrittelemää komediaa muistuttavan tarinan onnistumistari- naksi ja romanssia muistuttavan tarinan sankaritarinaksi.
Bambergin (2010) mukaan kertomuksen tarkoitus on selittää tai normalisoida tapahtunutta eli sitä, miksi asiat tapahtuivat niin kuin ne tapahtuivat. Kertomukset sisältävät kaksi tutkimuksen kohdetta: narratiiviset keinot, joilla kertoja luo merkityksiä ja jotka liittyvät narratiivien itsensä tutkimiseen, sekä kokemuksen ja sille annettujen subjektiivisten merkitysten tutkimuksen, jol- loin tutkimuskohdetta tutkitaan narratiivien avulla. Bamberg (2010) sitoo kertomuksen määri- telmän kertojan kokemukseen: kertoja positioi henkilöt aikaan ja paikkaan sekä antaa järjestyk- siä ja merkityksiä todellisille tai kuvitelluille tapahtumille.
Monet tutkijat korostavat kertomuksen määritelmissään koherenttisuuden vaatimusta (Riess- man, 2008), jolloin he asettavat kertomuksen rakenteelle erilaisia vaatimuksia. Klassisen mää- ritelmän mukaan kertomukseen kuuluu alku, keskikohta ja loppu (Murray, 2007). Labovin ja Waletzkyn perinteisen rakenneanalyysimallin mukaan koherentti kertomus sisältää kuusi ra- kenneosaa: tiivistelmä, orientaatio, mutkistuva toiminta, arviointi, tulos ja lopetus (Hyvärinen, 2006). Narratiivista tutkimusta koskevassa keskustelussa koherenttisuuden vaatimusta on pi- detty viime vuosina liian tiukkana, sillä vaatimuksen ankara noudattaminen voi jättää sinänsä rikkaan, mutta vähemmän koherentin aineiston tutkimuksen ulkopuolelle. Koherentin kerto- muksen tilalle tutkimuskohteeksi on esitetty arkipäiväisiä pieniä kertomuksia. (Hyvärinen et al., 2010; Freeman, 2010.) Tutkimukseni aineisto on kerronnallista, mutta haastateltavien kerto- muksissa on harvoin kaikki Labovin ja Waleztkyn rakenneanalyysin vaatimat rakenneosat. Tä- män vuoksi käytän työssäni kertomusten identifiointiin Labovin ja Waleztkyn mallia vain so- veltuvin osin.
Koska aineistossa on niukasti koherentteja kertomuksia, mutta paljon kerronnallista puhetta, tutkin työssäni kertomusten ohella selontekoja. Selonteko on narratiivisen tutkimuksen puhe- yksikkö, joka ei täytä kertomuksen määritelmää (Jokinen ym., 2012; Linde 1993). Selontekoja käytetään silloin, kun kertoja haluaa selventää poikkeamistaan yhteisesti jaetuista, moraalisia identiteettimalleja sisältävista kulttuurisista mallitarinoista. Selonteko voi olla puolustava, oi- keuttava tai syyttävä. Puolustavan selonteon avulla kertoja voi poistaa vastuuta, esimerkiksi myöhästyessään hän voi vedota auton hajoamiseen. Oikeuttava selonteko antaa kertojalle syyn
poikkeavalle toiminnalle ilman, että sitä tarvitsee puolustella, esimerkiksi myöhästymiseen on lupa. Syyttävän selonteon antaja tunnustaa, että toiminta on väärää eikä kiistä syyllisyyttään, esimerkiksi kertojan olisi pitänyt tulla ajoissa, mutta hän ei viitsinyt. (Jokinen ym., 2012.)
Positiot ovat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kuten haastattelutilanteessa tuotettuja asemia, joihin liittyy henkilön persoonallista ja moraalista määrittelyä. Positiointimalleja ovat kehittäneet mm. Davies & Harré ja Harré & Lagenhove. Sovellan tutkimuksessani Bambergin kolmetasoista positiointimallia, joka perustuu Labovin ja Waletzkyn kertomuksen rakennemallin analyysiin, mutta ottaa huomioon lisäksi vuorovaikutuksen. (ks. Mutanen &
Siivonen, 2016; Hyvärinen, 2006.) Bambergin positointimallin avulla pyritään rakennetarkastelun avulla tavoittamaan toimijuutta, minuuksia ja identiteettejä. Sen avulla analysoidaan, millaisia positioita kertojat rakentavat tarinamaailman ja kerronnan tasolla sekä suhteessa kulttuurisiin mallitarinoihin. (Bamberg, 1997; Mutanen & Siivonen, 2016.)
2.4 Narratiivinen yrittäjyystutkimus
Perinteisessä yrittäjyystutkimuksessa yrittäjä kuvataan hegemonisena miessankarina, joka tavoittelee yritystoiminnallaan taloudellista hyötyä riskejä ottamalla. Tällainen tutkimus ei tavoita sosiaalisten erojen kuten sukupuolen, luokan tai etnisyyden vaikutusta. (Gherardi, 2015.) Yrittäjävetoisen liiketoiminnan tai yrittäjämäisten ominaisuuksien, käytöksen tai uran tutkiminen ei tavoita myöskään yrittäjyyden dynaamisuutta, luovuutta ja moniulotteisuutta (Steayert, 1997; Hjorth, 2003). Viime vuosina perinteinen yrittäjyystutkimus on saanut rinnalleen narratiivisen lähestymistavan. Yrittäjyyttä on alettu tutkia eri aikoina ja tilanteissa sosiaalisena prosessina, johon vaikuttavat sosiaaliset, poliittiset, kulttuuriset ja ekologiset tekijät. (Gherardi, 2015.)
Akateemisen yrittäjyyden tutkimuksessa on keskitytty tekijöihin, jotka erottavat akateemisen yrittäjyyden muusta yrittäjyydestä. Näitä ovat esimerkiksi sosiaalinen ympäristö, yksilön omi- naisuudet ja akateemisen yrittäjyyden prosessi. (Clarysse ym, 2011; Obergruber & Hrubcova, 2015.) Suomalaisia akateemisesti koulutettuja yrittäjiä koskeneen tutkimuksen (Luomala ym., 2011) mukaan kolmannes akateemisista yrittäjistä piti yrittäjyyttä luontevana askeleena urake- hityksessään. Kahdelle kolmannekselle yrittäjyys oli lähes ainoa tapa työllistyä tai he olivat tyytymättömiä entiseen työhön. Korkeakoulutettuja yrittäjiä viehätti yrittäjyydessä vaihtele- vuus, itsenäisyys ja työn merkityksellisyys. Tutkimuksen mukaan yrittäjyys edisti korkeasti
koulutettujen työurien pidentämistä. (Luomala ym., 2011.) Ainsworthin (2015) mukaan akatee- misia varttuneita yrittäjiä ja vapaaehtoistyöntekijöitä yhdistävät työnteon laadulliset motiivit, kuten vapaus, kasvu, luovuus ja haasteellisuus. Tutkimuksessani tarkastelen akateemisten yrit- täjien iän ja ikääntymisen suhdetta yrittäjyyteen.
Tutkin työssäni varttuneiden akateemisten ihmisten yrittäjyyttä narratiivisesti. Narratiivinen yrittäjyystutkimus poikkeaa perinteisestä yrittäjyystutkimuksesta tuomalla tutkimuskohteeksi kertojan kokemuksen, kertomuksen osapuolten väliset jännitteet ja olennaiset, kenties piilossa olevat elementit, kuten sukupuolierot tai iän (Hjorth, 2007). Narratiivisen yrittäjyystutkimuksen avulla etsitään vastausta kysymyksiin: Kuka on yrittäjä? Miten yrittäjäksi on tultu?
Tutkimuskohteena ovat kertomukset siitä, kuinka yrittäjät hyväksyvät, vastustavat, rakentavat tai muuttavat kulttuurisia mallitarinoita yrittäjyydestä ja millaista narratiivista identiteettiä yrittäjät luovat. Narratiivisessa yrittäjyystutkimuksessa on vallalla prosessimainen tutkimusote:
yrittäjyyttä tutkitaan performanssina, joka ei ole koskaan valmis. (Hjorth et al., 2015; Steyaert, 2007; Hjorth, 2007.)
Narratiivisessa yrittäjyystutkimuksessa on hyödynnetty kirjallisuuden klassikoita, mytologiaa ja arkkityyppejä, joihin pohjautuu myös perinteinen kuva sankarillisesta yrittäjästä (Helin et al., 2014; Laine & Kibler, 2018). Shakespearen näytelmiä on käytetty mm. tutkittaessa liikeidean syntyprosessia (Hjorth, 2007) ja perheyritysten sukupolvenvaihdosten onnistumista:
sukupolvenvaihdos ymmärretään liian usein vain taloudellisena toimena, vaikka sen luonne on perheen kannalta sosiaalinen, historiallinen ja kulttuurinen (Hjorth & Dawson, 2016).
Komulaisen et al. (2009) mukaan yrittäjyys on maskuliininen ja keskiluokkainen kulttuurinen konstruktio, joka sulkee pois feminiinisyyteen assosioituja ominaisuuksia ja toimintatapoja.
Korhonen (2012) esittää väitöskirjassaan, että yrittäjyyskasvatuksessa esiintyy kahdenlaista luokkaperusteista maskuliinista yrittäjyyttä: keskiluokkaista menestyvää miesyrittäjyyttäja ja vaatimatonta ”kunnon työmies” -tyyppistä työväenluokkaista yrittäjyyttä. Komulainen et al.
(2013) esittävät, että suomalaisten koululaisten kulttuuriympäristössä yrittäjyyttä koskeviin asenteisiin vaikuttaa voimakkaasti kulttuurinen mallitarina luterilaisuudesta, joka arvostaa askeettisuutta ja säästäväisyyttä ja jonka mukaan raha houkuttelee heikkoon työmoraaliin ja epäeettiseen kuluttamiseen. Tutkin työssäni yrittäjien identeetin rakentumista mallitarinoiden avulla.
2.5 Narratiivisen identiteetin tutkiminen
Singerin et al. (2013) mukaan narratiivisen identiteetin muodostavat omaelämäkerralliset muistot, säännöllisesti toistuvista muistoista kehittyvät narratiiviset skriptit ja näiden yhdistelmänä muodostuva elämäkerta. Narratiivisen identiteetin ydin koostuu episodisista, tiettyyn aikaan ja paikkaan liittyvistä muistoista, jotka ollessaan riittävän merkityksellisiä integroituvat osaksi ihmisen käsitystä subjektiivisesta itsestään. Tällaisilla muistoilla voidaan vahvistaa kulttuurisia arvoja ja mallitarinoita. Ihminen voi esimerkiksi kuvitella itsensä tilanteisiin, joissa noudattaa vallitsevia normeja ja siten vahvistaa käsitystä itsestään kulttuurinsa mukaisena toimijana. D’Argembeau et al. (2012) esittävät, että kuvittelemalla menneitä ja tulevia tapahtumia ihminen voi itse luoda merkityksellisiä episodisia muistoja sekä samalla rakentaa narratiivista identiteettiä ja jatkuvuutta. Narratiivisen identiteetin rakentumista havainnollistetaan kuviossa 1.
KUVIO 1. Narratiivisen identiteetin rakentuminen (Singer et al., 2013, mukaillen)
Bamberg (2011) erottaa identiteettiteoriassaan identiteetin ja minätunteen (sense of self).
Minätunne on yksilön tunne identiteetistä, ainutlaatuisuudesta ja itseohjautuvuudesta. Minän ja identiteetin muodostumiseen liittyy aina kolme dilemmaa: jatkuvuus vs. muutos, samuus vs.
yksilöllisyys ja toimijuus. Ensimmäisessä dilemmassa yksilö muodostaa identiteettiä ajalliset muutokset huomioon ottaen. Toisessa dilemmassa hän tarkastelee suhdettaan toisiin ja samuuttaan tai erilaisuuttaan heidän kanssaan. Kolmannessa dilemmassa on kyse yksilön itseohjautuvuudesta ja siitä, näyttäytyykö ihmisen toimijuus autonomisena vai toiminnan kohteena. (Bamberg, 2011.) Jokinen ym. (2012) tarkastelevat identiteettiä kielellisten kategorioiden avulla: identiteetti on kaikkea sitä, millaiseksi henkilö on kuvattavissa tai kategorisoitavissa vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Jokisen ym. kategorisoinnilla on yhteys Bambergin (2011) identiteettiteoriaan, jonka mukaan identiteetin sosiaalis-kulttuurisia kategorioita ovat esimerkiksi sukupuoli, ikä, rotu, ammatti, taustaryhmä, sosio-ekonominen status, etnisyys, luokka, kansallisuus ja alueellisuus.
Bambergin (2011) identiteettiteorian mukaan elämäkerta ei ole kiinteä. Sitä kerrotaan eri tarkoituksiin ja se voidaan rajata käsittämään haluamamme ajanjaksot. Joskus voimme pitää jotain elämäntapahtumaa niin merkittävänä, että se muuttaa käsitystä itsestämme ja vastausta kysymykseen ”kuka minä olen?”. Bambergin (2011) mukaan käännekohdasta on kyse silloin, kun elämänkulun katkos jakaa elämän käännekohtaa edeltävään ja sitä seuraavaan aikaan.
Käännekohdassa elämämme näyttäytyy epäjatkuvana. (vrt. Zittoun 2008; vrt. Zittoun et al., 2013.) Toisaalta elämäntapahtumat sinänsä eivät ole tärkeitä, vaan se mitä ne edustavat, esimerkiksi miten ne yhdistyvät muihin elämäntapahtumiin ja kuinka ne auttavat ihmistä erottumaan ainutkertaisena ja tärkeänä. Merkittäviksi voivat osoittautua myös hypoteettiset tapahtumat tai positioituminen johonkin kuviteltuun tarinaan, henkilöhahmoon, aikaan ja paikkaan. (Bamberg, 2011; Singer et al., 2013; D’Argembeau et al., 2012.) Kertojan minätunne ja identiteetti voivat siten kirkastua sitä enemmän mitä vähemmän läpinäkyvä tarina on (Bamberg, 2011).
Kuviossa 2 on esitetty yhteenveto narratiivisen identiteetin tutkimisessa soveltamastani viitekehyksestä Bambergin identiteettiteorian ja positointianalyysin pohjalta. Bambergin (2011) mukaan identiteettityön keskiössä on narratiivinen prosessi, johon liittyy kolme neuvottelun alaista dilemmaa. Identiteetin muodostaminen alkaa tilannekohtaisesti alati muuttuvasta jatkuvuuden ja muutoksen dilemmasta ja siirtyy kohti yksilöllisyyden ja toimijuuden dilemmoja. Vastaavasti minän ja minätunteen muodostuminen lähtee yksilöllisyyden ja toimijuuden dilemmoista ja siirtyy kohti jatkuvuuden ja muutoksen dilemmaa. Narratiivisen prosessin tarkasteluun sovelletaan Bambergin kolmitasoista positiointimallia, jossa kertojat rakentavat positioita tarinamaailman ja kerronnan tasolla sekä suhteessa kulttuurisiin mallitarinoihin. (ks. Bamberg, 1997.)
KUVIO 2. Narratiivisen identiteetin tutkiminen (ks. Bamberg, 1997 ja 2011)
Psykologian ja sosiologian identiteettitutkimuksessa keskitytään yksilöiden identiteettiin ja sen rakenteisiin, sitä vastoin sosiaalisessa konstruktionismissa identiteettiä tutkitaan vuorovaikutusprosessina, jossa se muodostuu (Jokinen ym., 2012; ks. Burr, 1999).
Tutkimukseni perustuu sosiaalisen konstruktionismin metodologiaan.
3 TUTKIMUSKYSYMYKSET
Työssäni tarkastelen varttuneiden akateemisten yrittäjien myöhempää elämänkulkua haastattelututkimuksena, joka ankkuroituu elämänkulun tutkimukseen, narratiivisen psykologiaan ja narratiiviseen yrittäjyystutkimukseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten varttuneet akateemiset yrittäjät tulkitsevat yrittäjyyttä osana työpolkuaan sekä millaisena ratkaisuna yrittäjäksi ryhtyminen näyttäytyy heille myöhemmällä iällä.
Tutkin työssäni haastateltujen kertomuksia ja selontekoja siitä, miten he kuvaavat ikää, ikääntymistä ja tulevaisuutta osana koulutus- ja työpolkuaan ja minkälaista identiteettiä he luovat akateemisesti koulutettuna ikääntyvänä yrittäjänä.
Tutkimuskysymykset:
1. Kuinka haastateltavat jäsentävät yrittäjyyttä elämänkulussaan ja elämäntilanteessaan?
Millä tavalla haastateltavien ikääntyminen liittyy yrittäjyydelle annettuihin merkityksiin elämänkulussa?
2. Miten haastateltavat neuvottelevat käsitystä itsestään varttuneina yrittäjinä? Kuinka he jäsentävät käsitystä itsestään jatkuvuuden ja muutoksen, samuuden ja erilaisuuden sekä toimijuuden suhteen?
4 AINEISTO, MENETELMÄT JA ANALYYSI
4.1 Aineisto
Tutkimus on osa laajempaa, Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta ”Akateeminen yrittäjyys sosiaalisena prosessina” (ACE, 2016–2020). Tutkimusaineiston muodostaa 12 syys–
lokakuussa 2017 tekemääni teemallista elämäkertahaastattelua. Rekrytoin haastateltavat Akateemiset yrittäjät ry:n järjestämästä Ilo irti yrittäjyydestä -tilaisuudesta, joka pidettiin kesäkuussa 2017 ja johon osallistui yrittäjiä eri puolilta Suomea. Lähetin sähköpostikutsun tutkimukseen (ks. liite 1) 105 tilaisuuteen ilmoittautuneelle ja sähköpostitietonsa käyttämiseen luvan antaneelle akateemiselle yrittäjälle. Kyselyyn vastasi 20 (19 % kutsun saaneista) akateemista yrittäjää, joista haastatellut 12 (11 %) täyttivät tutkimuksen kriteerit (noin 50+
vuoden ikä, akateemiseen koulutukseen perustuva liiketoiminta ja aktiivinen yrittäjyys).
Haastattelukysymykset (ks. liite 2) perustuivat soveltuvin osin ACE-hankkeessa käytettyyn yliopisto-opiskelijoiden haastattelurunkoon. Koska kyseessä olivat varttuneet haastateltavat, haastatteluun lisättiin elämänkulullisia kysymyksiä koulutuspolusta, työurasta, perheestä ja tulevaisuuden näkymistä. Haastattelut kestivät 2,5–3,5 tuntia ja yhteensä nauhoitettuja haastatteluja oli 35,5 tuntia. Niistä kertyi yhteensä 735 liuskaa litteroitua tekstiä (Times New Roman, fontti 12, riviväli 1,5). Ensimmäinen haastattelu oli ns. pilottihaastattelu, johon ei sisältynyt elämänkenttäpiirrostehtävää kuten muihin haastatteluihin. Litteroidut haastattelut anonymisoitiin ja haastateltaville annettiin pseudonyymit siten, etteivät he ole tunnistettavissa1. Haastatelluista seitsemän oli naista ja viisi miestä. He olivat haastatteluhetkellä 46–67 - vuotiaita. Haastateltujen ikäryhmä, tieteenala ja yrityksen toimiala on kuvattu taulukossa 1.
Heillä oli maisterin tutkinto (yhdellä myös lisensiaatin tutkinto), jonka suorittamisajankohta vaihteli vuosien 1977 ja 1999 välillä. Haastatelluista kuusi toimi haastatteluhetkellä yksinyrittäjinä, kaksi oli pääomistajia useita kymmeniä ihmisiä työllistävissä yrityksissä ja
1 tutkimuksen tutkimuseettiset ohjeet, ks. liite 1.
neljällä oli pienimuotoista muita henkilöitä työllistävää yritystoimintaa. Yksi oli franchising- yrittäjä, joka toimi yhteistyössä muiden ketjun yrittäjien kanssa, ja osalla oli myös muuta kuin akateemista liiketoimintaa.
TAULUKKO 1. Haastateltavien perustiedot
Tutkimuksessani kaikkia 12 haastattelua käytettiin analyysissä, kun vastattiin tutkimusongel- maan 1 ja tarkasteltiin, kuinka haastateltavat jäsensivät yrittäjyyttä elämänkulussaan ja elämän- tilanteessaan.
Taulukossa 2 on esitetty tutkittavien jako eri elämänvaiheryhmiin elämänkulun näkökulmasta.
Toisessa vaiheessa aineisto rajattiin siten, että analyysi kohdistui varttuneisiin yrittäjiin, joille ikä oli keskeinen tekijä yrittäjyydessä. Kolme nuorinta haastateltavaa rajattiin tällä perusteella pois tutkimusongelman 2 tarkastelusta.
2 Tilastokeskuksen tieteenalaluokituksen mukaan
3 Tilastokeskuksen toimialaluokituksen mukaan
Pseudo-
nyymi Suku-
puoli Ikäryhmä
(vuotta) Akateemisen
loppututkinnon tieteenala2 Yrityksen toimiala3 (akateeminen)
Maija nainen 46–53 Oikeustiede Muut erikoistuneet palvelut liike-elämälle
Tuija nainen 46–53 Sosiaalitieteet Muut erikoistuneet palvelut liike-elämälle
Jussi mies 46–53 Liiketaloustiede Mainostoiminta ja markkinatutkimus
Terhi nainen 54–57 Muu tekniikka Muut erikoistuneet palvelut liike-elämälle
Tarja nainen 54–57 Liiketaloustiede Liikkeenjohdon konsultointi Pentti mies 54–57 Liiketaloustiede Ohjelmistot ja konsultointi Virpi nainen 58–61 Liiketaloustiede,
kielitieteet Liikkeenjohdon konsultointi Aija nainen 58–61 Liiketaloustiede Liikkeenjohdon konsultointi Risto mies 58–61 Liiketaloustiede Mainostoiminta ja
markkinatutkimus Veikko mies 62–67 Liiketaloustiede Kiinteistöalan toiminta Vuokko nainen 62–67 Liiketaloustiede,
kielitieteet Hallinto- ja tukipalvelut liike- elämälle
Timo mies 62–67 Oikeustiede Liikkeenjohdon konsultointi
TAULUKKO 2. Haastateltujen varttuneiden akateemisten tyypittely
Elämänvaihe Ikä, v. Sukupuoli Pseudonyymi
Nuorehkot varttuneet yrittäjät 46–53 2 naista, 1 mies Maija, Tuija, Jussi Aktiivisesti työelämässä toimivat varttu-
neet yrittäjät 54–57 2 naista, 1 mies Tarja, Terhi, Pentti
Eläköitymistä tai sukupolvenvaihdosta
suunnittelevat yrittäjät 58–61 2 naista, 1 mies Virpi, Aija, Risto Eläkeläisyrittäjät 62–67 1 nainen, 2 miestä Veikko, Vuokko, Timo
4.2 Analyysimenetelmät ja tulkinnallinen prosessi
Kyseessä oli sosiaalisen konstruktionismin metodologiaan perustuva narratiivinen haastattelu- tutkimus (ks. Burr, 1999). Tarkastelun kohteena ja analyysiyksikkönä olivat teemahaastattelu- jen kertomukset ja selonteot, jotka kuvasivat identiteetin muuttumista eli yrittäjäksi ryhtymistä sekä yrittäjyyteen liittyviä elämäntapahtumia ja käännekohtia. Luennan tarkkuustaso, syste- maattisuus ja analyysimenetelmä olivat kaikkien haastateltavien kohdalla samat.
Ensiluennassa tunnistettiin kertomukset ja selonteot, joista lähilukuun valittiin tutkimuskysy- myksen kannalta merkittävät. Kerronnallinen aineisto sisälsi tiukasti tulkittuna vain vähän ko- herentteja kertomuksia, mutta siihen sisältyi runsaasti selontekoja. Kertomusten ja selontekojen tunnistamiseen käytettiin soveltuvin osin Labovin ja Waletzkyn rakenneanalyysimallia (ks.
Riessman, 2008), jolloin kertomuksessa erotettiin rakenneosina yleensä mutkistuva toiminta ja tulos. Yhteensä lähilukuun valittiin 97 kertomusta ja selontekoa, 4–14 kultakin haastateltavalta.
Kertomusten tunnistamisen rinnalla tehtiin elämänkulullista luentaa. Elämänkulullisen luennan perusteella haastateltavat tyypiteltiin neljään ryhmään: nuorehkot varttuneet yrittäjät, aktiivi- sesti työelämässä toimivat varttuneet yrittäjät, eläköitymistä tai sukupolvenvaihdosta suunnit- televat yrittäjät ja eläkeläisyrittäjät. Tyypittelyn perusteena käytettiin varttuneiden yrittäjien elä- mänvaihetta, jota määritti suhtautuminen yrittäjyyteen, ikääntymiseen ja eläköitymiseen. Ker- tomusten tunnistamisen ja elämänkulullisen luennan jälkeen kertomukset ja selonteot teemoi- teltiin. Tutkimus päätettiin rajata analyysin toisessa vaiheessa ikääntymisen teemaan ja ikäpu- heen analysointiin. Ikääntymistä ja yrittäjyyttä koskevaan lähitarkasteluun valittiin ikäpuhetta sisältävät kertomukset ja selonteot. Kolme nuorinta haastateltavaa jätettiin pois kerronnan vä- häisen ikäpuheen vuoksi, joten ikääntymisen ja yrittäjyyden osalta tutkimuksen kohteena oli yhdeksän varttunutta akateemista yrittäjää.
Tutkimuksessa sovellettiin analyyttisiä perspektiivejä seuraavasti: kertomuksia ja selontekoja käsiteltiin erityisenä kielenkäytön muotona; elämäkerran kerronta nähtiin toimintana, jossa kes- keistä oli kertojan ääni; konteksti ymmärrettiin narratiivisena eikä realistisena; elämäkertoja tarkasteltiin vuorovaikutuksellisina performansseina eikä eletyn kuvauksena (ks. Chase, 2005).
Kertomukset ja selonteot analysoitiin Bambergin positiointimallia ja identiteettiteoriaa sovel- taen (ks. kuvio 2, s. 13). Analyysissä tunnistettiin haastateltavien luomia sosiaalisia kategorioita ja positioita menneisyydessä, nykyisyydessä, tulevaisuudessa ja hypoteettisissa todellisuuk- sissa sekä heidän tulkintojaan niistä. Positiointia eri aikoina ja eri todellisuuksissa sekä samas- tumista ja erottautumista kerronnassa luotuihin kategorioihin kuvataan liitteissä 3 ja 4. Vuoro- vaikutusta havainnoitiin haastattelutilanteessa ja sosiaalisia ympäristöjä analysoitiin narratiivi- sesta perspektiivistä. Identiteetin rakentumista analysoitiin tunnistamalla ajallisia muutoksia, haastateltavan tulkintoja itsestä ja muista sekä toimijuutta. Esimerkkitulkintoja jatkuvuudesta ja toimijuudesta on koottu liitteisiin 5 ja 6. Analyysille oli lisäksi keskeistä elämänkulun kat- kosten ja kulttuuristen mallitarinoiden tunnistaminen ja tulkinta. Mallitarinat on esitetty liit- teessä 7. Tulosluvun näytteet on numeroitu juoksevasti.
Keskityin analyysissä haastateltavien tapaan jäsentää yrittäjyyttään ja ikääntymistään elämän- kulussa ja käsitystä itsestä identiteettityön dilemmojen suhteen. Tutkimuskysymysten kannalta haastateltavien yksilöllisen identiteetin tai minätunteen sisältö ei ollut oleellista, vaan se, kuinka he navigoivat kolmen dilemman – jatkuvuus ja muutos, samuus ja toiseus sekä toimijuus – välillä ja millaisia merkityksiä he silloin tuottivat. Haastateltujen yrittäjien kerronta oli yleensä runsasta, jolloin haastattelijana lähinnä ohjasin keskustelua. Joissain haastatteluissa osallistuin muita aktiivisemmin kertomuksen luomiseen lisäkysymyksin.
5 TULOKSET
Tässä luvussa tarkastelen ensin kaikkien kahdentoista haastateltavan yrittäjyyttä elämänkulussa ja esitän tyypittelyn neljään ryhmään, jotka kiteyttävät haastateltavien elämäntilanteen suhteessa yrittäjyyteen (ks. taulukko 2, sivu 17). Analyysin toisessa vaiheessa keskityn yhdeksän vanhimman haastateltavan ikätarkasteluun ja jäsennän haastateltavat ikään liittyvän merkityksenannon näkökulmasta kolmeen elämänvaiheryhmään: aktiivisesti työelämässä toimivat, eläköitymistä tai sukupolvenvaihdosta suunnittelevat ja eläkeläisyrittäjät. Lisäksi tarkastelen heidän kerronnassaan antamia yleisiä merkityksiä yrittäjyydelle ja toimimiselle niin työnantajan kuin työntekijän positioissa. Lopuksi vedän analyysin aineistolähtöiset tulokset yhteen kokoavassa analyysissä.
5.1 Haastateltavien elämäntilanne elämänkulun näkökulmasta
Nuorehkojen varttuneiden yrittäjien kerronnassa yrittäjyys näyttäytyy luonnollisena osana elä- mää, vaikka he ovatkin eri vaiheessa yrittäjäuraa: Maijan yrittäjäidentiteetti on vakiintunut, Tuija on keskellä identiteettimuutosta palkkajohtajasta yrittäjäksi ja Jussi on vetäytynyt syrjään operatiivisesta johtamistyöstä. Sekä Maija että Tuija kertovat saaneensa oivalluksen omasta yrittäjyydestään vielä palkkatyötä tehdessään. Jussi päätyy ensimmäisen kerran yrittäjäksi nuo- rena ekonomina ostamalla huonossa kunnossa olevan yrityksen työnantajaltaan. Jussia ja Tuijaa yhdistää halu kirjoittaa kirja kokemuksistaan työpolullaan ja näkemyksistään yrityselämästä.
Yrittäjäperheeseen syntynyt juristiyrittäjä Maija siirtyi yrittäjäksi myymään kehittämiään lakiasioiden tukipalveluita toimittuaan ensin yritysjuristina joitakin vuosia. Seuraava näyte kertoo Maijan yrittäjäidentiteetin heräämisestä:
Maija (näyte 1):
1. Miten sä näkisit perheen merkityksen yrittäjyydelle?
2. (…) mun vanhemmat oli molemmat töissä siinä mun isän yrityksessä (…) 3. mulleki se oli silleen, et ei tää oo mun juttu, kunnes se oli mun juttu
4. eli sillon (yli 30-)vuotiaana, kun mä tajusin että miten mä haluan tehdä töitä (…)
5. Ei sen vuoksi et mä olin kasvanu semmosessa mentaliteetissa mutta sen vuoks et mä vaan tajusin et tää on mulle oikein (…)
6. Ja mulle ehkä siinä mun kolmen kympin kriisin tyytyväisyydessä iso havainnointi oli matkustaa USA:ssa ja Aasiassa (…) ja nähdä se palvelukulttuuri ja se tsemppi ja yrittäminen ja parhaansa te- keminen sillon niinku asiakaskohtaamistilanteissa ihan.
7. Mä tajusin sen että tää on ihmiselle luonnollinen tapa tehdä elinkeinoo ja työtä.
8. Se on vaan täällä Suomessa (…) jotenkin hirveen rohkeeta ja siitä tulee aina konkurssi tai sit rikas- tuu tai et se vie kaiken elämän tai sun pitää käydä joku yrittäjyyskurssi et sä voit olla yrittäjä tai sit mun mielestä jotain ihan kummallista
9. tai että koska sä oot akateeminen, et sä pääset kunnon liksoille muutenkin, että miks sä sit tekisit mitään tällasta ikinä.
10. Ni se niinku havahdutti mut, et ihminen luonnollisesti haluu tehä omaa juttua ja sitä sanotaan yrittä- miseksi.
Maija asemoi itsensä menneen minän positioon yrittäjäperheen lapsena, joka ei itse ollut kiinnostunut yrittämisestä (2–3). Hän kertoo yli 30-vuotiaan menneen minän positiossa oivalluksesta omasta yrittäjäidentiteetistään ja tekee samalla eroa yrittäjäperhetaustaansa (3–5, 7, 10). Hän selostaa ulkomaanmatkoilla ymmärtäneensä suomalaisen työelämän, palvelukulttuurin ja yrittäjäympäristön kehittymättömyyden verrattuna Aasian maihin tai USA:han (6–8). Maija asettuu vastustamaan kulttuurista mallitarinaa akateemisesti koulutetun yrittäjyyden taloudellisesta tarpeettomuudesta positioitumalla henkilöksi, joka voi yrittäjänä toteuttaa itseään (9–10).
Maija (näyte 2):
1. Miten sä nimeäisit elämänvaiheen mitä sä elät juuri nyt?
2. Semmosta mukavaa keski-ikää (…)
3. En mä tiedä haluisinks mä nyt tehä mitään muuta,
4. mul on niinku heränny nyt niinku semmonen, (…) mä oon jotenkin hirveen innostunut siitä (bis- neksestä), ja nyt (Yritys) haki yritysjuristia just tähän (bisnekseen) (…)
5. että vitsi, et jos mä oisin jossain töissä vaan, ni mä hakisin tätä (…)
6. se on vähän sama mikä mulle tapahtu tossa ku mä keksin tän (yrittäjyyden), 7. niin se ajatus ei jätä mua rauhaan (…)
8. Enhän mä nyt hae sitä paikkaa,
9. mut tuli tiedäksä semmonen olo, että universumi haluu kertoo mulle jotain.
Maija positioi itsensä elämäänsä tyytyväiseksi keski-ikäiseksi yrittäjäksi (2–3). Hän leikkii palkkatyön ajatuksella asettumalla hypoteettiseen tulevaisuuden yritysjuristin positioon, jossa suunnittelee hakevansa mielenkiintoista työpaikkaa (4–5). Maijan kerronnassa palkkatyön mahdollisuus näyttäytyy haastatteluhetkellä samanlaisena kuin yrittäjäidentiteetin heräämisestä (näyte 1, sivu 19) (6–7). Hän käy neuvottelua itsensä kanssa hypoteettisesta työpaikan hakemisesta. Asettumalla haastatteluhetken yrittäjän positioon hän pitää selvänä, ettei hae
paikkaa, mutta keski-ikäisen ihmisen positiossa hän osoittaa hienoista epävarmuutta (9). Maija positioituu identiteetiltään vakiintuneeksi yrittäjäksi, joka on avoin myös muille vaihtoehdoille.
Tuore terapiayrittäjä Tuija on irtaantunut ensin suuren ja sen jälkeen pienemmän kansainvälisen yrityksen johtotehtävistä, minkä jälkeen hän on kouluttautunut terapeutiksi. Tulevaisuuden hypoteettisessa positiossa Tuija asemoituu tietokirjailijaksi, joka hyödyntää kokemuksiaan huonosta johtamisesta ja epäterveestä yrityskulttuurista. Seuraava näyte kuvaa Tuijan asemoitumista muutoksen keskelle:
Tuija (näyte 3):
1. Onks jotain, mitä mä en oo huomannu kysyä tai mitä me ei olla käsitelty, mikä vielä liittyis tähän sun tarinaan oleellisesti?
2. (…) se (transformaatio) on vaan semmone ehkä isompi niinku teema tässä.
3. Ja sit semmonen tuntemattomaan meneminen vaan, antautuminen sille.
4. Et ku on isosta idenititeettimuutoksesta kysymys.
5. En tiedä, ehkä kaikki akateemiset yrittäjät ei koe sitä näin voimakkaasti ((naurua)), mutta joo tie- tysti liittyy tähän mun ammattiin, mutta, mutta jotain samaa mä voisin kuvitella, et siihen liittyy.
6. Täytyy käydä semmonen joku juttu läpi, kuka minä olen 7. mm, et löytää uuden tasapainon.
8. Eli mä oon siis tässä ihan ku alkuvaiheessa, mut jo tukevasti, tai selkeesti päässy siit eroon siit van- hasta.
9. Joo, nii et se identiteettimuutos on tapahtunu
10. (…) mul on semmosia selkeitä juttuja, joissa mä oon todennu, niinku ei.
11. (…) siihen meni (…) vuotta ihan aktiivista aikaa, että mä tein tätä plus sitä ennen.
12. et aikaa se vaatii
Tuija asettuu identiteettimuutoksen keskellä olevan henkilön positioon (4) ja etsii vastausta itselleen asettamaansa kysymykseen: Kuka minä olen? (6). Yrittäjänä Tuija positioituu erilaiseksi toimijaksi kuin muut akateemiset yrittäjät (5): hän asemoituu yritykselleen antautuvaksi yrittäjäksi (3). Tuija rakentaa kuva itsestään päättäväisenä henkilönä, joka on rajannut vaihtoehtoja (esim. kieltäytymällä konsulttiyhteistyöstä) voidakseen toteuttaa kutsumustaan (10). Hän rakentaa identiteettiä henkilönä, joka tunnistaa työstävänsä aktiivista ja pitkäkestoista muutosta palkkajohtajasta terapiayrittäjäksi. Elämänkulun näkökulmasta Tuijan muutosprosessi näyttäytyy kehityksellinä siirtymänä (ks. Zittoun et al., 2013).
Jussi on mainos- ja markkinointialan sarjayrittäjä, joka ryhtyi yrittäjäksi nuorena ekonomina ostettuaan yrityksen talousvaikeuksiin ajautuneelta työnantajaltaan. Haastatteluhetkellä hän on pääomistaja menestyneessä yrityksessä, jota johtaa palkkatoimitusjohtaja. Jussi rakentaa itsestään kuvaa henkilönä, jolle työntekoa arvostava kasvatus ja perhe ovat tärkeitä. Hän asemoituu tulevaisuudessa kypsän osaajan positioon, jossa haaveilee keskittyvänsä kirjan
kirjoittamiseen. Jussi positioituu ”kaoottista” elämää eläväksi ihmiseksi, mitä kuvaa seuraava näyte:
Jussi (näyte 4):
1. Voisitko kertoa jonkun esimerkin, jossa (on tässä työssä tarvittavaa) osaamista?
2. Mulla on koko mun elämäni niiku kaoottinen (…) no esimerkki monimutkaisuudesta mä tiedän et mun pitäis keskittyy isompiin asioihin ja maalata suurii linjoja (…) Samaan aikaan mä tulisin hul- luks jos mä en saisi tehdä käytännön töitä (…)
3. Vaikee löytää sitä tasapainoo, kun haluis olla kauheesti siellä isois peleissä ja haluis olla maan tasal ja sit ku sä menet niiku isompiin kuvioihin sit sä pätevöidyt kaiken maailman luottamuskuvioihin ja sit sua kysytään kaiken maailman – ja sit sua alkaa ahdistaa (…)
4. mutta parin vuoden päästä mä teen sillain jäsentyneesti. Mä teen vaan jotain, jota mä osaan
5. niin sä ajattelet nyt?
6. niin mä ajattelen nyt (…) et mä teen vaan sitä, mitä mä osaan, mä en suostu mihinkään turhaan.
7. Sit mä oon onnellinen, koska utopia, mää lakkaan sanomasta kyllä joka paikkaan (…)
8. Mitä sää aattelet sitten siellä tulevaisuudessa [niin sit?]
9. [se on varmaan semmonen hengellinen kokemus] (…)
Kaikille tulee jollakin elämänalueella se valaistuminen. Mä tiedän et se tulee, mut mä en usko et sitä voi pakottaa tulemaan. Se tulee sit ku se tulee.
Jussi positioituu monenlaisista asioista kiinnostuneeksi ihmiseksi, jolla on vaikeuksia tehdä valintoja (2). Epävarmuus näyttäytyy Jussin elämässä myöntymisenä jatkuvasti muiden pyyntöihin (3) ja epäuskona omaan kykyyn muuttua (7). Jussi rakentaa itsestään kuvaa tulevaisuudesta epävarmana henkilönä, joka odottaa elämänsä muuttuvan jäsentyneemmäksi (4, 9). Hänen kerronnassaan tulevaisuuden elämänkulku sisältää ulkopuolelta tulevan hypoteettisen katkoksen ja käännekohdan (4, 9), joka mahdollistaa keskittymisen oleelliseen.
Aktiivisesti työelämässä toimivat yrittäjät olivat haastatteluhetkellä mukana työelämässä ilman eläkesuunnitelmia: Pentti toimii it-konsulttina suurella asiakkaalla välitysfirman kautta, Tarjalla on konsultoinnin lisäksi liiketoimintaa, jota ei tutkimuksen kriteereissä pidetty akateemisena (ks. luku 4.1), ja Terhi aloittelee konsulttiyrittäjän uraa. Heidän työpolullaan yrittäjyys ei ole ensisijainen ammatinvalinta, vaan sitä on edeltänyt pitkään kestänyt palkkatyöura. Terhillä on ollut joukko erilaisia työsuhteita, irtisanominen, irtisanoutuminen ja työttömyyttä, Pentin ura rahoituslaitoksessa on vaihtunut asiantuntijatehtäviin palkkatyöntekijänä ja konsulttiyrittäjänä, kun taas Tarjan palkkajohtajauran on katkaissut uupumus.
Terhi positioituu tekniikan asiantuntijaksi, jolla on takanaan irtisanoutuminen pitkäaikaisesta työpaikasta ja työttömäksi jääminen laman yllätettyä sekä irtisanomiseen ja uuteen
työttömyyteen johtanut työsuhderiita viimeisessä työpaikassaan. Yrittäjäksi ryhtymistään Terhi kuvaa seuraavassa näytteessä:
Terhi (näyte 5):
1. Mitä sä toivoit tai odotit sitte, ku sä ryhdyit yrittäjäksi?
2. No ihan sit puhtaasti toimeentuloa.
3. Siis tietysti se on haastavaa ja hirveesti mahdollisuuksia,
4. mut et se realiteetti on se, että ylipäätään luo itselleen uran ja ammatin ja toimeentulon.
Terhi positioituu uuden uran luoneeksi yrittäjäksi (4), joka siirtyy menneen minän
palkkatyöntekijän positiosta yrittäjäksi varmistaakseen itselleen ammatin ja taloudellisen toimeentulon (2), minkä lisäksi yrittäjyys näyttäytyy hänelle haasteina ja mahdollisuuksina (4). Seuraavassa näytteessä Terhi pohtii yrittäjyyttä ja rahan ansaitsemista:
Terhi (näyte 6):
1. Onks jotain, mitä haluaisit vielä tarkentaa (…) jolla on ollu merkitystä sun yrittäjäpolun kannalta?
2. No ehkä (…) et jos ajattelee ihan koko elämänpolkua (…) ni oli just se opiskelujen aloittaminen.
3. Et se on ollu just olennaista se opiskelupaikan valinta ja sit sitä kautta tulevat suhteet.
4. Mut sit toinen yhtä iso, tai vielä isompi merkitys on lasten syntyminen
5. et ne on semmosia isoja asioita (…) tavallaan jotenkin ne peruspilarit, ja sitte yrittäjyys taas näitten päälle, et se on ehkä se niinkun mentaliteetti, se on niinku kaikessa läsnä.
6. (…) Et semmonen niinku yrittäjämäinen ajattelu (…) se on tullu koko ajattelutapaan ja must tun- tuu, et mun kaverit ei kestä sitä, kun mun opiskelukaverit, joiden kans mä oon tekemisis, niin ei mul oo ketään yrittäjäkaveria, et ihme juttuja tollaki, miettii sitä (…)
7. mut mä en oo viel keksiny, miten mä saan niinku muutettuu tän kaiken rahaksi
Terhi positioituu työuran ja lapset yhdistäneeksi yrittäjäksi, jolle korkeakouluopinnot ja opiskeluaikaiset ovat edelleen tärkeitä (2–5). Terhi erottautuu palkkatyöntekijöiksi jääneistä opiskelutovereistaan positioitumalla yrittäjämäisesti ajattelevaksi henkilöksi (6). Hän positioituu kehittyväksi yrittäjäksi, joka pohtii aktiivisesti rahanansaintakeinoja (7). Terhi luo identiteettiä uuden uran luoneena yrittäjänä, joka työstää vielä yrityksensä ansaintalogiikkaa.
Uupumus näyttäytyy liikkeenjohdon konsulttina toimivalle Tarjalle elämänkulun käännekohtana (ks. Zittoun et al., 2013), mitä kuvaa seuraava näyte:
Tarja (näyte 7):
1. Minkälaisten vaiheiden tai valintojen kautta oot sit päätynyt yrittäjäksi?
2. No se varmasti tuli se vähän niinku semmonen väsymys siinä sitte, 3. et mä menin varmaan kuitenki sit vähän liian korkeella ja kovaa, (…) 4. ja sit mä vaihdoin kolmen-neljän vuoden välein työpaikkaa sen takia,
