Nuorehkojen varttuneiden yrittäjien kerronnassa yrittäjyys näyttäytyy luonnollisena osana elä-mää, vaikka he ovatkin eri vaiheessa yrittäjäuraa: Maijan yrittäjäidentiteetti on vakiintunut, Tuija on keskellä identiteettimuutosta palkkajohtajasta yrittäjäksi ja Jussi on vetäytynyt syrjään operatiivisesta johtamistyöstä. Sekä Maija että Tuija kertovat saaneensa oivalluksen omasta yrittäjyydestään vielä palkkatyötä tehdessään. Jussi päätyy ensimmäisen kerran yrittäjäksi nuo-rena ekonomina ostamalla huonossa kunnossa olevan yrityksen työnantajaltaan. Jussia ja Tuijaa yhdistää halu kirjoittaa kirja kokemuksistaan työpolullaan ja näkemyksistään yrityselämästä.
Yrittäjäperheeseen syntynyt juristiyrittäjä Maija siirtyi yrittäjäksi myymään kehittämiään lakiasioiden tukipalveluita toimittuaan ensin yritysjuristina joitakin vuosia. Seuraava näyte kertoo Maijan yrittäjäidentiteetin heräämisestä:
Maija (näyte 1):
1. Miten sä näkisit perheen merkityksen yrittäjyydelle?
2. (…) mun vanhemmat oli molemmat töissä siinä mun isän yrityksessä (…) 3. mulleki se oli silleen, et ei tää oo mun juttu, kunnes se oli mun juttu
4. eli sillon (yli 30-)vuotiaana, kun mä tajusin että miten mä haluan tehdä töitä (…)
5. Ei sen vuoksi et mä olin kasvanu semmosessa mentaliteetissa mutta sen vuoks et mä vaan tajusin et tää on mulle oikein (…)
6. Ja mulle ehkä siinä mun kolmen kympin kriisin tyytyväisyydessä iso havainnointi oli matkustaa USA:ssa ja Aasiassa (…) ja nähdä se palvelukulttuuri ja se tsemppi ja yrittäminen ja parhaansa te-keminen sillon niinku asiakaskohtaamistilanteissa ihan.
7. Mä tajusin sen että tää on ihmiselle luonnollinen tapa tehdä elinkeinoo ja työtä.
8. Se on vaan täällä Suomessa (…) jotenkin hirveen rohkeeta ja siitä tulee aina konkurssi tai sit rikas-tuu tai et se vie kaiken elämän tai sun pitää käydä joku yrittäjyyskurssi et sä voit olla yrittäjä tai sit mun mielestä jotain ihan kummallista
9. tai että koska sä oot akateeminen, et sä pääset kunnon liksoille muutenkin, että miks sä sit tekisit mitään tällasta ikinä.
10. Ni se niinku havahdutti mut, et ihminen luonnollisesti haluu tehä omaa juttua ja sitä sanotaan yrittä-miseksi.
Maija asemoi itsensä menneen minän positioon yrittäjäperheen lapsena, joka ei itse ollut kiinnostunut yrittämisestä (2–3). Hän kertoo yli 30-vuotiaan menneen minän positiossa oivalluksesta omasta yrittäjäidentiteetistään ja tekee samalla eroa yrittäjäperhetaustaansa (3–5, 7, 10). Hän selostaa ulkomaanmatkoilla ymmärtäneensä suomalaisen työelämän, palvelukulttuurin ja yrittäjäympäristön kehittymättömyyden verrattuna Aasian maihin tai USA:han (6–8). Maija asettuu vastustamaan kulttuurista mallitarinaa akateemisesti koulutetun yrittäjyyden taloudellisesta tarpeettomuudesta positioitumalla henkilöksi, joka voi yrittäjänä toteuttaa itseään (9–10).
Maija (näyte 2):
1. Miten sä nimeäisit elämänvaiheen mitä sä elät juuri nyt?
2. Semmosta mukavaa keski-ikää (…)
3. En mä tiedä haluisinks mä nyt tehä mitään muuta,
4. mul on niinku heränny nyt niinku semmonen, (…) mä oon jotenkin hirveen innostunut siitä (bis-neksestä), ja nyt (Yritys) haki yritysjuristia just tähän (bisnekseen) (…)
5. että vitsi, et jos mä oisin jossain töissä vaan, ni mä hakisin tätä (…)
6. se on vähän sama mikä mulle tapahtu tossa ku mä keksin tän (yrittäjyyden), 7. niin se ajatus ei jätä mua rauhaan (…)
8. Enhän mä nyt hae sitä paikkaa,
9. mut tuli tiedäksä semmonen olo, että universumi haluu kertoo mulle jotain.
Maija positioi itsensä elämäänsä tyytyväiseksi keski-ikäiseksi yrittäjäksi (2–3). Hän leikkii palkkatyön ajatuksella asettumalla hypoteettiseen tulevaisuuden yritysjuristin positioon, jossa suunnittelee hakevansa mielenkiintoista työpaikkaa (4–5). Maijan kerronnassa palkkatyön mahdollisuus näyttäytyy haastatteluhetkellä samanlaisena kuin yrittäjäidentiteetin heräämisestä (näyte 1, sivu 19) (6–7). Hän käy neuvottelua itsensä kanssa hypoteettisesta työpaikan hakemisesta. Asettumalla haastatteluhetken yrittäjän positioon hän pitää selvänä, ettei hae
paikkaa, mutta keski-ikäisen ihmisen positiossa hän osoittaa hienoista epävarmuutta (9). Maija positioituu identiteetiltään vakiintuneeksi yrittäjäksi, joka on avoin myös muille vaihtoehdoille.
Tuore terapiayrittäjä Tuija on irtaantunut ensin suuren ja sen jälkeen pienemmän kansainvälisen yrityksen johtotehtävistä, minkä jälkeen hän on kouluttautunut terapeutiksi. Tulevaisuuden hypoteettisessa positiossa Tuija asemoituu tietokirjailijaksi, joka hyödyntää kokemuksiaan huonosta johtamisesta ja epäterveestä yrityskulttuurista. Seuraava näyte kuvaa Tuijan asemoitumista muutoksen keskelle:
Tuija (näyte 3):
1. Onks jotain, mitä mä en oo huomannu kysyä tai mitä me ei olla käsitelty, mikä vielä liittyis tähän sun tarinaan oleellisesti?
2. (…) se (transformaatio) on vaan semmone ehkä isompi niinku teema tässä.
3. Ja sit semmonen tuntemattomaan meneminen vaan, antautuminen sille.
4. Et ku on isosta idenititeettimuutoksesta kysymys.
5. En tiedä, ehkä kaikki akateemiset yrittäjät ei koe sitä näin voimakkaasti ((naurua)), mutta joo tie-tysti liittyy tähän mun ammattiin, mutta, mutta jotain samaa mä voisin kuvitella, et siihen liittyy.
6. Täytyy käydä semmonen joku juttu läpi, kuka minä olen 7. mm, et löytää uuden tasapainon.
8. Eli mä oon siis tässä ihan ku alkuvaiheessa, mut jo tukevasti, tai selkeesti päässy siit eroon siit van-hasta.
9. Joo, nii et se identiteettimuutos on tapahtunu
10. (…) mul on semmosia selkeitä juttuja, joissa mä oon todennu, niinku ei.
11. (…) siihen meni (…) vuotta ihan aktiivista aikaa, että mä tein tätä plus sitä ennen.
12. et aikaa se vaatii
Tuija asettuu identiteettimuutoksen keskellä olevan henkilön positioon (4) ja etsii vastausta itselleen asettamaansa kysymykseen: Kuka minä olen? (6). Yrittäjänä Tuija positioituu erilaiseksi toimijaksi kuin muut akateemiset yrittäjät (5): hän asemoituu yritykselleen antautuvaksi yrittäjäksi (3). Tuija rakentaa kuva itsestään päättäväisenä henkilönä, joka on rajannut vaihtoehtoja (esim. kieltäytymällä konsulttiyhteistyöstä) voidakseen toteuttaa kutsumustaan (10). Hän rakentaa identiteettiä henkilönä, joka tunnistaa työstävänsä aktiivista ja pitkäkestoista muutosta palkkajohtajasta terapiayrittäjäksi. Elämänkulun näkökulmasta Tuijan muutosprosessi näyttäytyy kehityksellinä siirtymänä (ks. Zittoun et al., 2013).
Jussi on mainos- ja markkinointialan sarjayrittäjä, joka ryhtyi yrittäjäksi nuorena ekonomina ostettuaan yrityksen talousvaikeuksiin ajautuneelta työnantajaltaan. Haastatteluhetkellä hän on pääomistaja menestyneessä yrityksessä, jota johtaa palkkatoimitusjohtaja. Jussi rakentaa itsestään kuvaa henkilönä, jolle työntekoa arvostava kasvatus ja perhe ovat tärkeitä. Hän asemoituu tulevaisuudessa kypsän osaajan positioon, jossa haaveilee keskittyvänsä kirjan
kirjoittamiseen. Jussi positioituu ”kaoottista” elämää eläväksi ihmiseksi, mitä kuvaa seuraava näyte:
Jussi (näyte 4):
1. Voisitko kertoa jonkun esimerkin, jossa (on tässä työssä tarvittavaa) osaamista?
2. Mulla on koko mun elämäni niiku kaoottinen (…) no esimerkki monimutkaisuudesta mä tiedän et mun pitäis keskittyy isompiin asioihin ja maalata suurii linjoja (…) Samaan aikaan mä tulisin hul-luks jos mä en saisi tehdä käytännön töitä (…)
3. Vaikee löytää sitä tasapainoo, kun haluis olla kauheesti siellä isois peleissä ja haluis olla maan tasal ja sit ku sä menet niiku isompiin kuvioihin sit sä pätevöidyt kaiken maailman luottamuskuvioihin ja sit sua kysytään kaiken maailman – ja sit sua alkaa ahdistaa (…)
4. mutta parin vuoden päästä mä teen sillain jäsentyneesti. Mä teen vaan jotain, jota mä osaan
5. niin sä ajattelet nyt?
6. niin mä ajattelen nyt (…) et mä teen vaan sitä, mitä mä osaan, mä en suostu mihinkään turhaan.
7. Sit mä oon onnellinen, koska utopia, mää lakkaan sanomasta kyllä joka paikkaan (…)
8. Mitä sää aattelet sitten siellä tulevaisuudessa [niin sit?]
9. [se on varmaan semmonen hengellinen kokemus] (…)
Kaikille tulee jollakin elämänalueella se valaistuminen. Mä tiedän et se tulee, mut mä en usko et sitä voi pakottaa tulemaan. Se tulee sit ku se tulee.
Jussi positioituu monenlaisista asioista kiinnostuneeksi ihmiseksi, jolla on vaikeuksia tehdä valintoja (2). Epävarmuus näyttäytyy Jussin elämässä myöntymisenä jatkuvasti muiden pyyntöihin (3) ja epäuskona omaan kykyyn muuttua (7). Jussi rakentaa itsestään kuvaa tulevaisuudesta epävarmana henkilönä, joka odottaa elämänsä muuttuvan jäsentyneemmäksi (4, 9). Hänen kerronnassaan tulevaisuuden elämänkulku sisältää ulkopuolelta tulevan hypoteettisen katkoksen ja käännekohdan (4, 9), joka mahdollistaa keskittymisen oleelliseen.
Aktiivisesti työelämässä toimivat yrittäjät olivat haastatteluhetkellä mukana työelämässä ilman eläkesuunnitelmia: Pentti toimii it-konsulttina suurella asiakkaalla välitysfirman kautta, Tarjalla on konsultoinnin lisäksi liiketoimintaa, jota ei tutkimuksen kriteereissä pidetty akateemisena (ks. luku 4.1), ja Terhi aloittelee konsulttiyrittäjän uraa. Heidän työpolullaan yrittäjyys ei ole ensisijainen ammatinvalinta, vaan sitä on edeltänyt pitkään kestänyt palkkatyöura. Terhillä on ollut joukko erilaisia työsuhteita, irtisanominen, irtisanoutuminen ja työttömyyttä, Pentin ura rahoituslaitoksessa on vaihtunut asiantuntijatehtäviin palkkatyöntekijänä ja konsulttiyrittäjänä, kun taas Tarjan palkkajohtajauran on katkaissut uupumus.
Terhi positioituu tekniikan asiantuntijaksi, jolla on takanaan irtisanoutuminen pitkäaikaisesta työpaikasta ja työttömäksi jääminen laman yllätettyä sekä irtisanomiseen ja uuteen
työttömyyteen johtanut työsuhderiita viimeisessä työpaikassaan. Yrittäjäksi ryhtymistään Terhi kuvaa seuraavassa näytteessä:
Terhi (näyte 5):
1. Mitä sä toivoit tai odotit sitte, ku sä ryhdyit yrittäjäksi?
2. No ihan sit puhtaasti toimeentuloa.
3. Siis tietysti se on haastavaa ja hirveesti mahdollisuuksia,
4. mut et se realiteetti on se, että ylipäätään luo itselleen uran ja ammatin ja toimeentulon.
Terhi positioituu uuden uran luoneeksi yrittäjäksi (4), joka siirtyy menneen minän
palkkatyöntekijän positiosta yrittäjäksi varmistaakseen itselleen ammatin ja taloudellisen toimeentulon (2), minkä lisäksi yrittäjyys näyttäytyy hänelle haasteina ja mahdollisuuksina (4). Seuraavassa näytteessä Terhi pohtii yrittäjyyttä ja rahan ansaitsemista:
Terhi (näyte 6):
1. Onks jotain, mitä haluaisit vielä tarkentaa (…) jolla on ollu merkitystä sun yrittäjäpolun kannalta?
2. No ehkä (…) et jos ajattelee ihan koko elämänpolkua (…) ni oli just se opiskelujen aloittaminen.
3. Et se on ollu just olennaista se opiskelupaikan valinta ja sit sitä kautta tulevat suhteet.
4. Mut sit toinen yhtä iso, tai vielä isompi merkitys on lasten syntyminen
5. et ne on semmosia isoja asioita (…) tavallaan jotenkin ne peruspilarit, ja sitte yrittäjyys taas näitten päälle, et se on ehkä se niinkun mentaliteetti, se on niinku kaikessa läsnä.
6. (…) Et semmonen niinku yrittäjämäinen ajattelu (…) se on tullu koko ajattelutapaan ja must tun-tuu, et mun kaverit ei kestä sitä, kun mun opiskelukaverit, joiden kans mä oon tekemisis, niin ei mul oo ketään yrittäjäkaveria, et ihme juttuja tollaki, miettii sitä (…)
7. mut mä en oo viel keksiny, miten mä saan niinku muutettuu tän kaiken rahaksi
Terhi positioituu työuran ja lapset yhdistäneeksi yrittäjäksi, jolle korkeakouluopinnot ja opiskeluaikaiset ovat edelleen tärkeitä (2–5). Terhi erottautuu palkkatyöntekijöiksi jääneistä opiskelutovereistaan positioitumalla yrittäjämäisesti ajattelevaksi henkilöksi (6). Hän positioituu kehittyväksi yrittäjäksi, joka pohtii aktiivisesti rahanansaintakeinoja (7). Terhi luo identiteettiä uuden uran luoneena yrittäjänä, joka työstää vielä yrityksensä ansaintalogiikkaa.
Uupumus näyttäytyy liikkeenjohdon konsulttina toimivalle Tarjalle elämänkulun käännekohtana (ks. Zittoun et al., 2013), mitä kuvaa seuraava näyte:
Tarja (näyte 7):
1. Minkälaisten vaiheiden tai valintojen kautta oot sit päätynyt yrittäjäksi?
2. No se varmasti tuli se vähän niinku semmonen väsymys siinä sitte, 3. et mä menin varmaan kuitenki sit vähän liian korkeella ja kovaa, (…) 4. ja sit mä vaihdoin kolmen-neljän vuoden välein työpaikkaa sen takia,
5. koska mul oli se, yks tavote oli se, aina se palkan nostaminen ja position ehkä vähän parantaminen 6. Oliks se ihan alusta asti?
7. Kyllä, kun mä aattelin, et mul on niin vähän täs periaattees tätä työelämää verrattuna näihin muihin, 8. ni mun tätyy tehdä tää, pätkii semmoseks ja mennä niinkun juna eteenpäin.
9. Mut sit se vaan jossain kohtaa se ei ookaan enää merkityksellistä tietkö, 10. et se vaan loppuu jossain kohtaa sit, et ei se oo enää se juttu
11. Mitä tapahtu?
12. No ehkä mä, sanotaan et fyysisesti pikkasen väsähdin (…) sanotaan ihan suomeks, väsähdin 13. väsähdin, ei siin oo mitään pahaa, mä väsähdin (…)
14. Se oli tavallaan vähän semmonen krapulavaihe täst kaikesta (…)
15. ja kaikki menee hyvin ja hyvät liksat ja kaikki elämä ja ostetaan sitä ja tätä ja kaikki oli niinku sellast suurta hypetyst.
16. Ja sit niinkun, puuf, tulee se krapula siinä
17. Oliks se niinku ihan uupumus tai työuupumus, miten sä kuvaisit sitä?
18. Noo mä sanoisin, että se oli uupumus
19. ja mä haluaisin niinku ajatella sen niin, et se oli sen vatsan takia, et (…) 20. se oli se vatsa (…) joka oli se ”STOP”
Tarja rakentaa kuvaa itsestään entisenä kunnianhimoisena ja eteenpäin pyrkivänä ekonomina (3–5), joka sairastuu uupumukseen (12, 16, 19). Hän asemoituu ekonomiuransa alussa muita vastavalmistuneita ekonomeja kronologiselta iältään vanhemmaksi, millä hän selittää itselleen asettamia korkeita tavoitteita (7–8). Hän tekee tavoitteellista elämäänsä ymmärrettäväksi havainnollistamalla nopeaa etenemistään urallaan kuin ”juna” (8). Hän asettuu menneen minän merkityksellisyyden tunteen menettävän johtajan positioon (9–10), jossa uupuu (12).
Haastattelutilanteessa hän selittää uupumistaan esittämällä vertauksen menneen minänsä nousujohteisen uran ja humaltumisen välillä sekä uupumisen ja krapulan välillä (14–16). Hän asettuu vastustamaan työuupumuksen stigmaa, joka näyttäytyy kertomuksessa kulttuurisen mallitarinana, positioitumalla mieluummin menneen minän hypoteettiseen herkkävatsaisen kuin työuupuneen positioon (19–20).
Haastatteluhetkellä Tarja positioituu valintatilanteessa olevaksi yrittäjäksi. Hän neuvottelee itsensä kanssa yhtäältä yrityksestä luopumisesta ja paluusta palkkatöihin, toisaalta yritystoiminnan laajentamisesta tai supistamisesta. Hän positioituu murrosvaihetta eläväksi henkilöksi, jonka elämässä moni asia on muuttumassa: työidentiteetti liike-elämän johtajasta hyväntekeväisyysjärjestöjen toimijaksi, perheenjäsenten väliset suhteet lasten tultua aikuisiksi, oman alan kehitys uusine osaamisvaatimuksineen sekä suhtautuminen omaan ja vanhempien vanhenemiseen. Tarjan elämäntilannetta kuvaa seuraava näyte:
Tarja (näyte 8):
1. Sul on mielenkiintonen elämänkenttä siinä nyt sit pohdittavana
2. Joo, ja se voi olla, et mä tee yhtään mittään (…)
3. se voi olla yks kaunis, kun mä herään, et tavallaan, ku mä sanoin näille opiskelijoille, että ensin pi-tää olla se tahto ja sitte on se lapiotyö
4. mulla ei oo sitä selkeetä tahtoo ihan selkeesti vielä siihen seuraavaan steppiin 5. et kyl mä nään, et mä oon jollain portaalla tässä näin
6. mut mä en oikeen tiedä, mikä se porras on ja mihin se oikeesti liittyy.
Tarja rakentaa identiteettiä suhteessa opiskelijoihin, joille hän on luennoinut tavoitteiden saavuttamisesta: ”…ensin pitää olla se tahto ja sitte on se lapiotyö…” (3). Tarja positioituu tulevaisuudesta epävarmaksi ihmiseksi (4–6). Hän rakentaa identiteettiä keski-ikäisestä murroksesta olevasta ihmisestä.
Pentti ryhtyi it-alan yrittäjäksi toimittuaan uran alussa rahoitusalalla esimiestehtävissä ja sen jälkeen myyjänä ja konsulttina it-alan yrityksissä.
Pentti (näyte 9):
1. Miten sä nimeäisit elämänvaiheen, jota nyt elät?
2. No tää on ehkä semmosta vähän ku kypsän osaamisen käyttämisen aikaa.
3. (…) mulle se työ ei ole enää mitenkään vaikeeta (…)
4. Miten sä itse koet yrittäjänä toimimisen nykyisessä elämänvaiheessa?
5. No tää on sitä miten mä haluun töitä tehdä.
Pentti positioi itsensä varttuneeksi osaajaksi, jonka hyvä työllistettävyys perustuu aikaisempaan kokemukseen ja kokonaisuuksien vahvaan hahmottamiseen (2–3). Hän asemoi itsensä itsenäisenä yrittäjänä ihannetilanteessa: hän tekee sitä mitä haluaakin tehdä (5). Pentti rakentaa kuvaa itsestään kypsänä asiantuntijana, joka on tyytyväinen yrittäjyyteensä.
Eläköitymistä tai sukupolvenvaihdosta suunnittelee kolme varttunutta yrittäjää: Virpi suunnittelee pitkäjänteisesti yrityksen kehittämistä ja tulevaa sukupolvenvaihdosta. Risto on haastatteluhetkellä keskellä intensiivistä ”turnaround”-projektia4 ja valmistautuu jättämään yrityksen nuorempien johdettavaksi. Aija harkitsee yrittäjyydestä luopumista ajauduttuaan erimielisyyteen liiketoiminnan kehittämisestä yhteistyökumppaneidensa kanssa.
4 ”Turnaround” on Suomen liike-elämässä vakiintunut termi ja tarkoittaa tappiollisen yrityksen kääntämistä voi-tolliseksi. Sillä on saneeratusta positiivisempi merkitys, koska turnaroundiin kuuluu myös strateginen kehittämi-nen. Termi tulee englanninkielestä ja sen käännöksiä ovat mm. suunnanmuutos, rakennemuutos, yrityksen muut-taminen, tervehdyttäminen, käänne (ks. https://fi.glosbe.com/en/fi/turnaround).
Tulevaisuuden hypotettiinen eläköityminen tai sukupolvenvaihdos näyttäytyy kaikille elämänkulun katkoksena tai keskeisenä siirtymänä (ks. Järvensivu & von Bonsdorff, 2018).
Virpi ryhtyi valmennus- ja koulutusalan yrittäjäksi jättäydyttään pois kansainvälisistä johtotehtävistä, kun työnantajan omistus vaihtui. Yrittäjyyspäätökseen vaikuttivat myös kotona olevat lapset, joille Virpi halusi antaa enemmän aikaa. Seuraavassa näytteessä hän suunnittelee tulevaisuutta oltuaan 15–20 vuotta yrittäjänä:
Virpi (näyte 10):
1. Työn asema ja työhön liittyvät tavoitteet ja merkitys sun elämässä nyt ja lähitulevaisuudessa, niin kerrotko niistä?
2. (…) tavallaan toivon, et täs työssä, ni (…) koulutus ja kirjottaminen olis isommassa roolissa (…) 3. että se johtais enemmän juuri siihen, että mä voisin keskittyä sen oman osaamisen esittelyyn ja
kou-luttamiseen.
4. (…) ni pystyisin keskittymään enemmän itse niihin asioihin, mitä teen mielelläni ja pystyn sit näit muita asioita delegoimaan muille.
5. Et (liike)vaihto kasvais sen verran, et pystyis palkkaamaan pysyvästi, pysyvästi tekijöitä.
Virpi positioituu liiketoimintaansa kehittäväksi yrittäjäksi, joka haluaa keskittyä osaamisen jakamiseen, kouluttamiseen ja kirjoittamiseen (2–3). Tulevaisuuden hypoteettisessa liiketoimintaa laajentavan yrittäjän positiossa hän palkkaa työntekijöitä keskittyäkseen itselleen mieluisiin asioihin (4–5). Virpi luo kerronnassaan pitkäjänteistä exit-strategiaa suunnittelevan yrittäjän identiteettiä (ks. Järvensivu & von Bonsdorff, 2018).
Aija on ollut yrittäjä ja johdon valmentaja yli 10 vuotta toimittuaan sitä ennen erilaisissa yritysjohdon tehtävissä. Viimeinen toimitusjohtajan tehtävä päättyi irtisanomiseen. Seuraavassa näytteessä Aija kuvaa työpolkuaan:
Aija (näyte 11):
1. Jos sitä kuvais joku muu sana kuin työura, niin mikä tätä sun polkua kuvaisi?
2. Sitä kuvaa monipuolisuus, mielenkiintoisuus, vaihtelevuus,
3. sitä kuvaa myös tässä loppupätkässä tämmönen lainausmerkeissä kyllästyneisyys (…)
Aija positioituu monipuolisen työuran tehneeksi henkilöksi, joka on tyytymätön nykyiseen työhönsä yrittäjänä (1–3). Seuraavassa näytteessä hän kuvaa elämäntilannettaan:
Aija (näyte 12):
1. Koeks sä yksinäisyyttä?
2. En mä oo koskaan elämässäni.
3. Nyt, nyt saattaa tulla tilanne ens keväänä, et mä koen sitä (…)
4. Mut mä olen vähän näköalaton toistaiseksi tän tulevaisuuteni suhteen, että voi olla, et se tulee eteen.
Aija positioituu haastatteluhetkellä epävarmaksi tulevaisuuden suhteen (4). Hän selittää epävarmaa tilannettaan asemoitumalla hypoteettisessa tulevaisuuden eläkeläisen positiossa yksinäiseksi, kun menneen minän positiossa hän ei ole koskaan kokenut yksinäisyyttä (2–3).
Aija rakentaa kuvaa itsestään eläkkeelle jäämistä harkitsevana yrittäjänä.
Valmistumisensa jälkeen muutaman vuoden palkkatöissä olleen Riston yrittäjyys on kestänyt lähes koko työuran. Hän asemoituu haastatteluhetkellä sukupolvenvaihdosta tekeväksi yrittäjäksi ja pääomistajaksi viestintä- ja markkinointialan yrityksessä, joka työllistää useita kymmeniä ihmisiä. Riston kerronnassa sukupolvenvaihdosta edeltäneet vuodet näyttäytyvät raskaina yrityksen huonon taloudellisen tilanteen ja siitä johtuneen muutosprojektin vuoksi.
Seuraavassa näytteessä Risto kuvaa elämäntyötään:
Risto (näyte 13):
1. Millä sitä (työuraa) kuvais muulla sanalla kuin työ?
2. En mä tiedä, se, niinkun mä sanoin mun metodini on varmaan vähän niinku se puutarhuri 3. ihan niinku puutarhaan olisin rakentanu jotain tämmöstä, jonka täytyy kuitenki itse kasvaa ja elää
(…)
4. Et ymmärtää, mitä mä oon istuttanu, koska mä olen tehny kuitenki ne päätökset.
5. Ja sit huolehtia, et ne menestyy, ni sit se niinku kokonaisuus toimii et.
6. (…) sit ku mä jätän tän vähemmälle, jos se sit menestyy ja kasvaa ja saa uusii muotoja, ni se on mulle sit niinku iso palkinto
7. et se lahja, et pysyy luomaan elämää, jotain elävää, tämmöstä, ni se on.
8. Sit mä oon ollu aika taitava.
Risto selittää yrittäjyyden merkitystä vertaamalla itseään puutarhuriin (2–5). Hän rakentaa kuvaa itsestään elämäntyöstään ylpeänä yrittäjänä, joka on jättämässä menestyvää yritystään seuraavalle sukupolvelle (6–8).
Eläkeläisyrittäjät Veikko, Vuokko ja Timo olivat haastatteluhetkellä eläkeiässä oltuaan pitkään yrittäjinä ennen eläkeikää. He toimivat edelleen yrittäjinä. Cahill et al. (2006 ja 2015) ovat tutkineet eläkeläisyrittäjyyttä ns. silloittavana työnä (bridge employment), kun taas Järvensivu
& von Bonsdorff (2018) lähestyvät eläkeläisyrittäjyyttä prosessimaisena ilmiönä.
Haastatteluhetkellä eläkkeellä oleva, mutta entiseen tapaan yrittäjänä työskentelevä Veikko menetti omaisuutensa 1990-luvun kiinteistökuplan puhjettua, mutta välttyi konkurssilta. Hän kuvaa työuraansa seuraavassa näytteessä:
Veikko (näyte 14):
1. Jos mennään siihen sun koulutus- ja työuraan, niin onks siellä ollu merkittäviä käännekohtia tai suunnanmuutoksia?
2. joo-o, kyllä, eli tutkijan urasta kauppamiehen uraan (…) sieltä kiinteistöjobbaus-uraan, rahotussek-torille (…) ja sitte kiinteistövälittäjäks, kun rahat oli tuhlattu
3. eli siis, siis suuria tällasia niinku erilaisia muutoksia (…)
4. Onko jotain, mistä sä oot erityisen ylpeä tai toisaalt jotain, mitä katuisit?
5. Mä olin varakas mies mennessäni (sijoittamaan), mut oisinko mä silti osannu säilyttää sen (…) 6. jos ajattelee taloudelliselta kantilta (…)
7. Mä olisin tehny jonkun toisen, muun virheen.
8. Oikeestaan mä otan kokemuksen sellasena, et on upeeta, et on ollu vaihtelevaa, monenlaisia.
9. Kuka on luvannu meille, että elämä on yhtä hyvää fiilistä?
10. Mutta jos sulla on huonoja asioita, niin se hyväkin tuntuu paremmalta
11. elikkä pitää olla niinkun haasteita ja vaikeuksia, jossa sut pannaan niinkun tsemppamaan ja käymään ne läpi, sä opit asioita.
12. Ja elämän rikkaus tulee nimenomaan siitä, että sulla on molemmilta laidoilta paljon näkemystä.
Veikko asettuu menneen minän positioon vaihtelevan uran tehneenä ja omaisuutensa menettäneenä yritäjänä (2–3). Hän tulkitsee menneen minän positiossa, ettei olisi missään olosuhteissa pystynyt säilyttämään varallisuuttaan (5–7). Veikko positioituu elämäänsä tyytyväiseksi ihmiseksi, joka ei ole katkeroitunut vastoinkäymisistään, vaan pitää niitä rikkautena (8–10, 11). Hänen kerronnassaan erottaa luterilaisen etiikan vaatimuksen elämän haasteellisuudesta ja vaikeuksien voittamisesta, mutta myös varttuneen ihmisen arviointia eletystä elämästä ja sen hyväksymisestä (11–12). Veikko luo monipuoliseen työpolkuunsa tyytyväisen varttuneen eläkeläisyrittäjän identiteettiä.
Eläkkeellä olevan Vuokon kerronnassa yrittäjäksi ryhtyminen rahoitusalalta virkavapaalle jäämisen jälkeen näyttäytyy elämänkulun käännekohtana. Vuokko jatkaa töitä eläkkeellä ollessaan toimeentulon ja elämän tasapainon turvaamiseksi.
Vuokko (näyte 15):
1. Miltä se tulevaisuus muuten näyttää? Minkälaisia suunnitelmia sulla on, tai tavotteita, tai pyrki-myksiä kaiken kaikkiaan?
2. Mä pyrin aina jonkinnäköiseen tasapainoon, mutta en mä tiedä, 3. mä oon jotenkin semmonen boheemi kaaos -ihminen
4. et tota siihen voi aina pyrkiä, et ois vähemmän kaaosta ja,
5. ja tota sit ois parempi omatunto kanssa, että vois tehdä enemmän asioista.
6. Ei ois aina hirveesti rästissä kaikenlaista, sekä tapaamisia että huushollissa
Vuokko positioituu tasapainoon pyrkiväksi ihmiseksi, joka haluaa rakennetta elämäänsä (2–4).
Vuokko rakentaa kuvaa itsestään ihmisenä, jolle työnteko eläkkeellä auttaa hallitsemaan päivittäistä elämää (2–6).
Liikkeenjohdon konsulttina työskentelevä Timo oli toiminut eläkeläisyrittäjänä useita vuosia.
Hän siirtyi juristin tehtävistä konsultiksi työpolkunsa keskivaiheilla silloisen työnantajan
Hän siirtyi juristin tehtävistä konsultiksi työpolkunsa keskivaiheilla silloisen työnantajan