Työelämässä aktiivisesti toimivien varttuneiden yrittäjien kerronnassa nousevat esiin teemat ikääntymisestä ja kokemuksesta työ- ja perhe-elämän kontekstissa, kilpailusta ja pärjäämisestä työmarkkinoilla sekä elämänvaiheesta ja tulevaisuudesta varttuneena yrittäjänä. Aktiivisesti työelämässä toimivat yrittäjien tulkinnoissa esiintyy oman alansa kypsää osaamista ja seniori-teettia (ks. Akola ym., 2008). Seuraavassa näytteessä Pentti kertoo kertyneen työkokemuksen merkityksestä omalla työpolullaan:
Pentti (näyte 17):
1. Koetko että sulla on ollu työura?
2. No on mulla työura (…)(kertoo urastaan)
3. Et kun tulee ikää ja kokemusta lisää, niin edellytykset sillehän paraneekin koko ajan.
4. Toisaalta sitte tää yrittäjyyskin, kun tiedetään, et yks kymmenestä tän ikäsestä työttömästä saa työpaikan niin vaikituisen työpaikan
5. sillon alkaa oikeesti miettiä, olisko mahdollisuutta sitte yrittäjänä työllistyä.
6. Niinku opetella, se voi olla ihmisellä kovakin paikka silleen miettiä, mitä oikeesti osaa tehdä, 7. täytyy tarkkaan fokusoida, et minkä alan ihminen sä olet ja mitä sä haluat tehdä ja mihin sut
kannattaa palkata.
8. Ni tavallaan tää työura on aina, se seuraava tehtävä on perustunu siihen, mitä on tehny aikaisemmin.
9. (…) mut sit ku mä totesin et tää (rahoitusalan työ) ei jatku enää, niin sit se meni enemmän niinku selviytymiseks, et piti saada seuraava työpaikka jostain.
Pentti tarkastelee työuraansa haastatteluhetken positiossa ja näkee, että omalla työuralla seu-raava tehtävä on aina perustunut siihen, mitä on tehnyt aikaisemmin (8). Hän erottautuu luo-mastaan ikäistensä työttömien kategoriasta5, johon kuuluvista vain kymmenesosa työllistyy (4) ja positioituu kokeneeksi asiantuntijayrittäjäksi, joka neuvoo muita fokusoitumaan ja harkitse-maan yrittäjyyttä työllistymisen vaihtoehtona (7). Pentti asettuu menneen minän rahoitusalan uran hylänneen positioon, jossa uuden työpaikan hankkiminen on vaikeaa (9). Kertynyt koke-mus näyttäytyy Pentin kerronnassa jatkuvuuden lähteenä, joka kantaa rahoitusalan töiden päät-tymisen murrosvaiheen yli. Pentin toimijuus näyttäytyy autenttisena, kun hän positioituu ko-keneeksi asiantuntijaksi, johon asiakas turvautuu vaikeissa kysymyksissä: Sen (kokemuksen kautta hankitun osaamisen) takia mä oon päätynyt semmossiin hankkeisiin missä se ongelma on tosi iso (Pentti, näyte 18). Pentin kerronnassa näyttäytyvät vanhenemiseen kuuluvat koke-mus, senioriteetti ja itsetuntemus (ks. Akola, 2008), joiden kautta hän luo identiteettiä kypsänä osaajana ja ihmisenä. Seuraavassa näytteessä Pentti rakentaa käsitystä itsestään suhteessa kon-sulttihankkeessa työskenteleviin ihmisiin:
Pentti (näyte 19):
1. Miten nimeäisit elämänvaiheen, jota nyt elät?
2. No tää on ehkä semmosta vähän ku kypsän osaamisen käyttämisen aikaa.
3. Koska tässäki hankkeessa on paljon semmosia kolmekymppisiä kolmevitosia ihmisiä ja
4. kyllä mä nään sitte, että mihin ongelmiin ne on törmänny sen takia vaan, et niil ei oo kokemusta.
5. Et ne on niinku ei pysty tekemään. Ei tule mitään.
6. Ja ihmiset sit koittaa tehä jotain, mitä ne kuvittelee.
7. Tai tääl on paljon ihmisiä, jotka vaan kirjottaa tyhjää, teoreettista tyhjää, millä ei tee mitään (…) 8. mitä mulle on annettu, et mä siit aika pian pystyny suunnitteleen, et miten se menee
9. ja muut koittaa sit kattoo siitä, et mites toi nyt on tän tehny, et voisko sitä ()() samal tavalla (…) 10. Ja mulle ei oo myöskään vaikeuksia, tääl on monia nuoria ihmisiä, joita mä kunnioitan ja arvostan
näiski kumppaneissa (…)
5 Kerronnassa luodut sosiaaliset kategoriat esitetään ensimmäisen kerran tekstissä esiintyessään kursiivilla.
Pentti esittää sosiaalisen kategorian 30–35 -vuotiaista konsulteista ja työntekijöistä (3), joiden työntekoa haittaa kokemuksen puute ja teoreettisuus (4–7) ja joista hän erottautuu kypsänä osaajana. Hän positioituu seniorikonsultiksi, jonka suunnitelmia muut yrittävät kopioida haas-tavissa tilanteissa (8–9). Pentti positioituu myös ennakkoluulottomaksi ihmistuntijaksi, joka tarvittaessa osaa kunnioittaa ja arvostaa kaiken ikäisiä ihmisiä (10). Kerronnassa kuvastuu keski-ikäisyyden mallitarina, jossa kuultaa ohjaava suhtautuminen nuorempia sukupolvia koh-taan. Pentti rakentaa käsitystä itsestään kokeneena huippuasiantuntijana ja tarkkanäköisenä ih-mistuntijana, jolle työnteko on helppoa.
Siinä missä Pentti rakentaa identiteettiä suhteessa työtovereihin, Tarja peilaa arvojaan ja peri-aatteitaan suhteessa ydinperheeseen. Seuraavassa näytteessä esiintyyvät elämänkokemuksen kautta saavutettu kypsyys ja vanheneminen yksityiselämän kontekstissa:
Tarja (näyte 20):
1. Onks sulla ollu jotain elämänarvoja tai periaatteita, mitä sä oot noudattanu sun elämän aikana? Tai yrittäjänä?
2. no sillon, kun (…) lapset on ollu pieniä, (…) ne on ollu lähtökohtasesti kaikkein tärkeimpii aina (…)
3. ((hymähdys)) ni se on ollu mulle niin arvokasta (…), ja mä yritän edelleenkin sitä semmost yhtei-söllisyyttä pitää yllä. (…)
4. Me ollaan vähän niinku ennen oli isä, äiti ja lapset, nyt me ollaan tiimi.
5. (…) Me jaetaan kaikki samoja arvoja. Me tykätään olla luonnossa, paljon erilaisii asioita tehdään.
6. Sit se semmonen rehellisyys tekemisissä ja sanomisissa, elikkä mä en ole koskaan pitäny valehtele-vista ihmisisitä (…)
7. ja kyl mä niinku haluaisin omalta osaltani jotain hyvää tehdä sitte edes jolleki, 8. että joku vois ajatella, että, tai olla hiljaa kiitollinen siitä (…)
9. emmä haluu mitään kiitoksia, mut et must ois kuitenki ihanaa, et se, mitä mä tekisin, ni sil ois joku merkitys
10. Onks näissä periaatteis tai arvois tapahtunu jotain muutosta matkan varrella?
11. ehkä must on tullu softimpi näissä, näitten asioiden käsittelyssä sitte
12. ja varmaan just semmonen, että ku tää aukee tää elämä ja eläminen eri tavalla nytte, 13. et ei tääl tosiaan olla ikuisesti ja mitään sä et mukaas saa,
14. (…) sitä mä yritän itselleni aina sanoo, et jokainen päivä pitää olla sen elämisen arvoinen, 15. että on se sitte työtä tai vapaa-aikaa, mitä vaan.
16. Eikä se tarkota sitä, et siel on jotain suuria raketteja tai niinku häppeninkejä, ei.
17. Ne on ne pienet jutut, mitkä osottaa sen, että minä välitän ja minusta välitetään.
Tarja asettuu menneen minän nuoren äidin positioon, jossa tärkeintä on lasten hyvinvointi ja ydinperheen – isä, äiti ja lapset – muodostama tiimi (2, 4), sekä haastatteluhetken keski-ikäisen äidin positioon, jossa hän arvostaa yhteisöllisyyttä sekä yhteisiä luonto- ja muita arvoja aikuis-ten lasaikuis-ten kanssa (3–4). Tarjalla keski-ikäisyyden kultturinen mallitarina näyttäytyy merkityk-sellisyyden kaipuuna (9) ja haluna tehdä hyvää muille (7) sekä kasvavana ymmärryksenä
elä-män rajallisuudesta (14–17). McAdams tarkastelee kyseisiä ilmiöitä generatiivisuuden käsit-teen avulla (McAdams, 2009). Näin Tarja luo kerronnassaan kuvaa generatiivisuudesta osana identiteettiään. (ks. Singer et al., 2013).
Huolimatta kumuloituneen osaamisen merkityksellisyydestä omalle identiteetilleen varttunei-den yrittäjien puheessa kuuluu huoli työelämän muutoksesta (ks. Rintamäki, 2016). Ammatti-taidon ylläpito ja pärjääminen kovassa kilpailussa vaativat jatkuvaa ajan seuraamista ja osaa-misen päivittämistä, kuten seuraava Pentin näyte kuvastaa:
Pentti (näyte 21):
1. Entäpä varttuneiden ihmisten yrittäjyys, mitä mielä olet siitä?
2. (…) Kilpailuhan on kovaa,
3. se on äärimmäisen kovaa et ainahan on tarjokkaita, aina on vaihtoehtoja, ja sut täytyy niinku valita.
4. Et sun pitää niinku näyttää parhaalta.
5. Kuulostaa kovalta maailmalta.
6. joo siis mää on tehny (…) hirveen määrän tarjouksia, et käyny haastatteluissa (…) 7. mutta se aina niinku riippuu siitä, minkälaisia ihmisiä siellä on vastapuolella (…) 8. että vaik mä niinku ymmärrän, et mä pystyisin niitten ongelmat ratkaseen, 9. ni ne eivät niinku aattele samalla tavalla.
Pentti rakentaa kuvaa itsestään myyntityöhön panostavana konsulttina (6), joka pärjää kovassa kilpailussa (2). Hän positioi asiakkaan päätöksentekijäksi, joka valitsee parhaan keskenään ki-saavista konsulteista (3–4). Kerronnassa vuorottelevat kilpailuun osallistuvan konsultin autent-tinen toimijuus (6) ja toiminnan kohteena oleminen, jos asiakas tekee valinnan omilla ehdoil-laan (7–10). Pentti luo identiteettiä itseensä uskovana asiantuntijana, jonka arvoa asiakas ei aina ymmärrä.
Tarja (näyte 22):
1. Kysyiks sä muuten tämmöst näinki, et mitä mä tarvitsisin vielä niinku (…), että jos mä nyt oletan olevani seiskytvuotiaaks tässä hommassa, niin mitä taitoja mä mahdollisesti tarvitsisin, mitä taitoja mun pitäis vielä kehittää? Puhuttiiks me täst?
2. ei, tästä ei puhuttu, kerro
3. () mutta sitte tää (liiketoiminta), missä ois tätä konsultaatiota ja muuta, niin kyl se multa tulee vaa-timaan ihan mieletöntä ajassa pysymistä.
4. (…) et, sanotaan näin, et semmonen jatkuva ympäristön tarkkailu 5. ja sit yleinen itsensä kehittäminen,
6. että tahtotilasta riippuen, että ota ne palikat siihen, mitkä haluankin kehitettäväks 7. ja avoin mieli.
8. Siis semmonen niinku rohkeus, (…)
Tarja asettuu haastattelutilanteessa aktiivisesti itse haastattelijan positioon ja esittää itselleen kysymyksen tulevaisuudessa tarvittavista taidoista: ”Jos mä nyt oletan olevani 70-vuotiaaks tässä hommassa, niin mitä taitoja mä mahdollisesti tarvitsisin, mitä taitoja mun pitäis vielä kehittää?” (1). Tarjan kerronnassa konsulttiyrittäjältä tulevaisuudessa vaadittavat taidot ja omi-naisuudet – ajassa pysyminen, itsensäkehittäminen, avoin mieli ja rohkeus – muistuttavat yrit-täjämäisten kykyvaatimusten mallitarinaa työelämän murroksessa (ks. Komulainen et al., 2012;
Komulainen ym., 2015; Korhonen, 2012). Erityisesti digitaalisuus näyttäytyy työelämän tren-deistä uhkana varttuneille ihmisille (ks. Rintamäki, 2016), mutta myös varttuneiden kypsää osaamista arvostetaan, kuten Tarjan seuraavassa näytteessä:
Tarja (näyte 23):
1. Kun mä vähän menin siihen ruotsalaisten kanssa, se tuli (…) mua tapaamaan.
2. (…) se tarjos tosiaan mulle tämmöst työtä, et siis ollaan digitaalimaailmassa.
3. Ja mä niinku katoin sitä tälleen näin (…)
4. Ja mä et herranjestas, mitähän toi, mitä toi haluaa musta?
5. Haluaaks se, et niinku, että mä etsin sille jonkun nuoren tytön tähän tekemään tätä, vai haluuks se, et mä teen tätä?
6. Ja miks se haluu, et mä teen, koska enhän mä ymmärrä () jostain internetist yhtään mitään 7. sit mul meni varmaan kaks tuntii siin sit, (…)
8. no sit mä vaan, et ei se nyt ota, jos ei annakaan mitään, et sit mä vaan saan hävetä itteni loppuun asti, ni loppuelämän.
9. Et mä sanon, et niin et kyl mä voisin olla täst kiinnostunu, mä sanoin näin vaan.
10. ”Ai ihan totta? Et joo, et must ois kauheen kiva, et jos sä tulisist tähän työhön. ”
11. (…) hmm, en tiiä joo, mutta mulla esimerkiks tää vanhempi (lapsi) sano, et on se kiva äiti, et sä olet tämmöses, et hän on niin ylpee sust, ku sä oot tämmöses nuorisobisnekses
12. ((naurua)) ()() ympyrä sulkeutuu vihdoinkin, joo, joo, kyllä
Tarja rakentaa kuvaa itsestään senioritason ammattilaisena, joka omaksikin yllätyksekseen pär-jää digitaalisen maailman konsulttimarkkinoilla (2–4). Kertoessaan tarinan digitaalisen maail-man konsulttitoimeksiannon saamisesta Tarja positioituu aikaansa seuraavaksi varttuneeksi konsulttiyrittäjäksi. Hän asettuu menneen minän ikäsyrjintää jännittäväksi konsultiksi tapaa-misessa, jossa rohkaistuu itse tarjoutumaan digitaaliseen maailman tehtävään oman osaamis-alueensa ulkopuolelle (6–9). Hän pohtii haastatteluhetken seniorikonsultin positiossa, mikä saa asiakkaan haastattelemaan tehtävään hänenlaistaan varttunutta konsulttia ja mikä hänen oma roolinsa haastattelussa on (3–5). Tarja tekee ymmärrettäväksi epävarmuuttaan kuvaamalla pit-kää neuvottelua itsensä kanssa toiminnastaan haastattelussa, koska pelpit-kää joutuvansa häpeä-mään ikäänsä (7–9). Tarja luo kuvaa itsestään ylpeänä varttuneena yrittäjänä (11–12), joka on-nistuu murtautumaan ikää koskevien ennakkoluulojen läpi. Hän rakentaa kuvaa itsestään myös nuorekkaana keski-ikäisenä äitinä (11). Onnistumistarinan avulla Tarja luo identiteettiään hen-kilönä, joka varttuneesta iästään huolimatta pärjää tämän päivän muuttuvassa työelämässä (ks.
Murray, 2007; Singer et al., 2013).
Yli 50 vuoden ikä näyttäytyy aktiivisten yrittäjien kerronnassa elämänkulun murrosvaiheena ja ikäsyrjintä kulttuurisena mallitarinana, joille he antavat erilaisia merkityksiä. Terhi luo seuraa-vassa näytteessä sosiaalisia kategorioita ikääntyneistä työelämässä:
Terhi (näyte 24):
1. Miten sun mielestä työelämä näyttäytyy varttuneille ihmisille?
2. No jos mä ajattelen mun ikäisiä, niin on ihan tavallista, että työelämä on jo taaksejäänyttä elämää, 3. et ne jotka monet on palkkatyössä, ni on sitte jo saanu potkut tässä vaiheessa
4. siis se on (…) mun koulutustasolla se on ihan tavallista
5. (…) mutta kyl monil alkaa valitettavasti vaan olla siis asiantuntijatyössä, et se palkkatyö loppuu sitte siinä jossain viiskyt plus -iässä.
6. Kaikki nois isoissa yrityksissä, ni niis () kalliit työntekijät, jotka sitte leikataan siel veke (…)
Terhin kertomuksessa ikäsyrjintä näyttäytyy työelämässä irtisanomisen uhkana hänen ikäisil-leen (2–3). Terhi positioituu varttuneeksi ihmiseksi, joka tiedostaa oman ikäryhmänsä ikäsyr-jinnän kohteena (2), mutta ei itse suoraan positioidu syrjityksi. Hän esittää sosiaalisen katego-rian ylemmän akateemisen tutkinnon suorittaneista yli 50-vuotiaista riskiryhmänä, joita irtisa-nomisen uhka erityisesti koskee (4–6). Terhi positioituu tähän riskiryhmään kuuluvaksi ja ase-moituu, tosin verhotusti, niiden korkeasti koulutettujen ja kalliiden asiantuntijoiden joukkoon, joilta palkkatyö loppuu (7–8). Terhi asemoi suuryritykset systemaattisten irtisanomisten toteut-tajiksi ja vallankäyttäjiksi, jotka uhkaavat riskiryhmän – myös hänen itsensä – toimijuutta (8).
Hän luo työelämän riskiryhmään kuuluvan korkeasti koulutetun asiantuntijan identiteettiä.
Terhi rakentaa kuvaa aktiivisesta toimijuudestaan verrattuna riskiryhmään kertoessaan omasta tavastaan työllistyä:
Terhi (näyte 25):
1. Ai sit on tietysti kans, jotkut on jo hyvissä ajoin vaihtanu uraa,
2. mut kyl se tässä iässä palkkatyöntekijöillä on aika monilla se ura on jo tehtynä ja sit se on…
3. mm, mihin ne vaihtaa uraa?
4. ei, sit se on tota työttömyyttä
5. tai siis on, on toki, jotkut kouluttautuu uudestaan, että näitäkin on
6. Ja sit on meitä, jotka nyt sitte heittää, et sä pystyt itse luomaan sen uran uudestaan, 7. nii et se tulee sit, no (…) riippuu, mitä sä teet.
8. Tavalla tai toisella, riippuu, paljon sitä rahaa on, mutta voi kuitenki.
9. Siin on paljon tapoja.
Terhi luo kerronnassaan keski-ikäisen palkkatyöntekijän sosiaalisia kategorioita: Työttömäksi jääneillä työura keskeytyy kokonaan (2–4), kun taas ajoissa uraa vaihtavat, uudelleen koulut-tautuvat ja uuden uran luojat onnistuvat asemoitumaan uudelleen työmarkkinoilla (1, 5,–6).
Terhi itse positioituu niiden varttuneiden joukkoon, jotka luovat uran uudestaan (6). Uuden uran luojana tulevaisuus on Terhin omissa käsissä (9). Raha näyttäytyy Terhin kertomuksessa tule-vaisuutta mahdollistavana tai rajoittavana tekijänä (8). Kerronnassaan Terhi ei asetu suoraan menneen minän työttömän positioon. Hypoteettinen työttömyys näyttäytyy kuitenkin Terhin kertomuksessa verhotusti elämänkulun käännekohtana, josta selvittyään hänen asemansa työ-elämässä muuttuu yrittäjäksi (ks. Zittoun, 2008; Zittoun et al., 2013: Bamberg, 2011). Terhi tekee eroa muihin mahdollisesti työttömäksi jääneisiin varttuneisiin asiantuntijoihin uutta uraa luovana yrittäjänä. Samalla hän rakentaa identiteettiä kertomalla onnistumistarinaa (ks. Murray, 2007; Singer et al., 2013).
Ikäsyrjintä näyttäytyy aktiivisten yrittäjien kerronnassa työnantajien ja asiakkaiden toimintana, mihin sekoittuu sukupuolisyrjintää. Terhin kertomuksessa näyttäytyy konsulttialan kilpailu ja sen sukupuolittuminen (vrt. Irni, 2009; Korvajärvi 1999):
Terhi (näyte 26):
1. Miten sun mielestä työelämä näyttäytyy varttuneille ihmisille?
2. (…) Et itsekin oon (uuden uran luoja),
3. et itsekin tunnistaa ne, jotka tärkeinä konsultteina tuolla hyörii, 4. mut ei välttämättä mikään iso bisnes oo.
5. mut se on yks tapa kuitenki, että se on must hyvä vaihtoehto, et 6. [pystyy]
7. [et se on tällast] varttuneiden ihmisten yrittäjyyttä sitten, vai?
8. no tavallaan, tai en mä tiedä. [Must se on hassu]
9. [tai mitä sä ajattelit siitä?]
10. et riippuu, miten tärkeenä kukin pitää itseään,
11. mut ehkä miehillä on se, että sitte puku päällä tuolla hyöritään kaikenlaisissa, 12. mutta mä en oo yhtään varma, että ne oikeesti,
13. ja toisaalta, monet näistä varmaan hyötyy niist semmosist hyvä veli -verkostoista, (…) 14. Ja tätä mä näin just siellä niikun (julkisessa organisaatiossa), mistä on kyse,
15. että annetaan kaverille, palkataan johonki näennäistyöhön
16. ihan kiva, mutta, mut sillon, kun siihen käytetään julkista rahaa, niin ei missään nimes oo hyväksyttävää
17. (…) mut et siin on sit tämmönen niinku rehellisyys ja 18. nii, ja arvo
19. arvo, arvomaailmakysymys joo
Terhi rakentaa itsestään kuvaa moraalisesti vastuullisena toimijana luomalla sosiaalisen kate-gorian tärkeilevistä konsulttimiehistä (11) ja etenkin julkisella puolella heidän ja asiakkaiden hyvä-veli-verkostosta (12–15), joista hän erottautuu (16). Terhi positioituu uuden uran luojaksi ja konsultiksi (2–3), mutta hänelle konsultin työ näyttäytyy taloudellisesti vaatimattomana (2, 4, 6). Julkinen rahankäyttö näyttäytyy Terhin kertomuksessa moraalisena toimintana (14–15), jonka rehellisyyttä asiakkaiden ja konsulttien hyvä-veli-verkosto uhkaa (16–19). Kertomalla hyvä-veli-verkoston toiminnasta ja tuomitsemalla sen Terhi vahvistaa kerronnassaan kulttuuri-sia arvoja ja samalla omaa identiteettiään rehellisenä, suomalaiseen arvomaailmaan pohjaavana henkilönä (ks. Singer et al., 2013).
Työnantajien syrjintää pidetään haastateltujen kerronnassa etenkin suuryritysten systemaatti-sena toimintana. Seuraava näyte kuvaa asiakkaiden harjoittamaa ikäsyrjintää, joka kohdistuu iän lisäksi liian korkeaan osaamistasoon:
Pentti (näyte 27):
1. Ja se mua harmittaa eniten, että joskus on niinku tullu sellasia hankkeita tarjolle, jotka ois mulle niinku tavallaan helppoja, mut ei kelpaa.
2. Oon liian pätevä tai niinku jos mä en sovi siihen lokeroon mitä ne on ajatellu, 3. (…) en tule valituksi koska mun osaaminen on liian laaja,
4. tai ne ei sano sitä, ne ei sano sitä, mut se on se syy.
5. Se menee yli hilseen, että (…) heil on tämmönen, ni tää ei oo sopiva meille tähän hommaan, 6. ni me etitään tähän joku sellanen nuorempi. Nuorempi ja kokemattomampi, jolle se homma on sitte
haasteellinen.
Pentti positioituu asiakkaan silmissä liian päteväksi konsultiksi (2) ja asettuu asiakkaan positi-oon, jossa selittää tämän suulla: ”Me etitään tähän joku sellanen nuorempi. Nuorempi ja koke-mattomampi, jolle se homma on sitte haasteellinen” (6) Hän positioi asiakkaan kriteerinsä sa-laavaksi päätöksentekijäksi (4), mikä näyttäytyy häenlle toiminnan kohteena olemisena. Pentti luo identiteettiä kokeneena ja pätevänä asiantuntijana, joka kohtaa asiakkaan taholta ikäsyrjin-tää.
Tarja on yksi harvoista haastatelluista, joka kertooo avoimesti joutuneensa ikä- ja sukupuoli-syrjinnän kohteeksi:
Tarja (näyte 28):
1. No miten tää työelämä näyttäytyy varttuneille ihmisille?
2. (…) keväällä viimeks hain yhtä johtajatason paikkaa (…) 3. ja se soitti mulle sitte viikko sit suunnilleen
4. ja sanos, että he valitsi sitte toisen.
5. Ja tota sit se käytti semmosia niinku argumentteja, et nyt mä en päästä tota tyyppiä helpolla, en ta-kuulla.
6. ja siihen tuli nyt mies, nuori mies sitte siihen tehtävään
7. (…) Hän heitti tämmösii argumentteja, jotka hän ei … Varmasti siinä kohtaa, kun hän laitto puheli-men kiinni, hän tajus, toivotaan, sen, että että hän käytti ihan vääriä argupuheli-mentteja siinä (…) 8. Sit hän anto kolmannen argumentin, jonka mä sanoin, hei tämän mä hyväksyn, et tämä on validi
argumentti.
9. (…) mut nää kaikki muut argumentit, ni nää on ihan todella hämääviä ja härskejäki mielestäni.
10. Et mä olin siitä koko prosessista niin ärtyny,
11. Että mä mietin niin, että mä pistäisin yleisöosasolle () ((naurahdus)) 12. koska mä näin siinä jonkin asteista sekä ikärasismia että sukupuolirasismia 13. sitä näkee kyllä aika paljon
Tarja rakentaa käsitystä itsestään suhteessa johtotason henkilöä rekrytoivaan johtajaan, tehtä-vään valittuun nuoreen mieheen ja yleisöön, jota kertomuksessa edustaa yleisönosaston lukija-kunta. Tarja asettuu ikä- ja sukupuolisyrjintää kohtaavan johtotason työnhakijan positioon (2, 12). Kertomuksen asetelma yksipuolisesti päätöksiä tekevästä työnantajasta haastaa Tarjan oman elämänsä valintoja tekevänä toimijana. Hän asemoi itsensä kuitenkin autonomiseksi toi-mijaksi haastaessaan sekä myös hyväksyessään työnantajan valintaperusteita (5, 8). Ikä- ja su-kupuolisyrjinnän kohteeksi joutuminen merkitsee Tarjalle kulttuurista arvoristiriitaa, jota hän haluaa käsitellä yleisön edessä saadakseen oikeutta (ks. Singer et al., 2013). Hän rakentaa käsi-tystä itsestään moraalisena toimijana, joka aikoo haastaa työnantajan yleisönosaston kirjoituk-sellaan. Seuraavassa näytteessä Tarja selittää rekrytointiprosessissa kohtaamaansa ikäsyrjintää erityisesti suomalaisen työelämän ilmiönä, jonka kohteeksi joutuminen aiheuttaa häpeän tun-netta:
Tarja (näyte 29):
1. Onhan seki on pakko myöntää,
2. et siinä kohtaa, kun mä niitä jotain linjatöitä6 hainki, jotka mielestäni oli (…) mul on ihan sataprosenttinen matchi tähän ja mä olisin hirveen hyvä tässä
3. ni ei niitä enää tässä iässä saada.
4. Eikä varsinkaan naiset
5. et se on sellanen asia, mikä pitää myöskin itsellensä tehä selväksi, 6. että mikä on sinänsä harmi,
7. koska kun esimerkiksi nyt, kun mä olen tehnyt yhdelle ruotsalaiselle yritykselle (..) konsulttina, 8. niin he vois ottaa mut sinne töihinki.
9. Miks Ruotsiin voidaan ottaa näin vanha ihminen töihin?
10. Nii et Suomi on erilainen?
11. On, Suomi on erilainen
12. ja se on tosi sääli ja se on tosi noloa mun mielest myöskin 13. Suomen yritysmaailmalta, tai täst ilmapiiristä ylipäätään
Joutuminen ikä- ja sukupuolisyrjinnänkohteeksi (ks. näyte 28, sivu 37), josta Tarja puhuu suo-raan vaikkakin hieman häpeillen: ”onhan seki, on pakko myöntää” (1), kertoo suomalaisten
6 linjatöillä tai linjassa toimimisella tarkoitetaan vastuuta organisaation jostakin kokonaisuudesta hierarkkisessa suhteessa eli linjassa muihin organisaation vastuualueisiin nähden, esim. liiketoimintajohtajan tai myyntijohtajan vastuualueet ovat linjatehtäviä. Isojen yritysten linjatehtävistä puhutaan myös ns. korporaatiomaailmana.
nuoruutta ihannoivasta mallitarinasta (vrt. Julkunen, 2003). Tarja samastuu luomaansa sosiaa-lisen kategoriaan 55-vuotiaista naisista, joiden asema työmarkkinoilla on erityisen huono (3–
5). Tarjan kertomuksessa ikärasismi näyttäytyy erityisesti Suomen yritysmaailman ongelmana (9–13). Kokemus ikä- ja sukupuolisyrjinnästä näyttäytyy kertomuksessa elämänkulun katkok-sena sen kohteeksi joutuneelle Tarjalle. Tarja rakentaa käsitystä itsestään ikä- ja sukupuolisyr-jinnästä järkyttyneenä entisenä johtajana.
Yrittäjyys näyttäytyy aktiivisten yrittäjien elämänvaiheessa jatkuvuuden lähteenä: ”No tää on sitä, miten mä haluun töitä tehdä” (Pentti, näyte 30) ja ”Nyt mä elän sitä, et mun pitäis tulla siksi, miksi mä haluun tulla isona (Terhi, näyte 31). Seuraavassa näytteessä Tarja kertoo:
Tarja (näyte 32):
1. Onko jotain vielä (…) millä on ollu merkitystä sun työuran ja yrittäjyyden kannalta?
2. (…) varmasti sä tällä teemahaastattelulla myöskin haluut tavallaan sitä tunnetilaa siinä,
3. että, suhtaudunko mä tähän ylipäätään positiivisesti vai negatiivisesti tähän kokonaisuuteen. Olla yrittäjänä ja muuta
4. (…) kyl mun täytyy varmaan näin tehdä, et enää mitään linjatöitä en hae, 5. et mun pitää myöskin tehdä selkee stoppi joilleki asioille
6. Mut niitten valintojen tekeminen on niin haasteellista, koska (…) niit pitää kokeilla sen verran ai-kaa, et niist tietää, että minkä voi heittää sit sinne roskapussiin ja mitä jatketaan ja…
7. Et tää on vähän niinku tää nelikenttä, missä on sulla ne rakkikoirat ja tähdet, ja et sun pitää peilata sitä
8. ja se must täs on aika ihanaa, että (…) et mul on jokases ruudussa jotain
Tarja asettuu haastattelutilanteessa aktiivisesti itse haastattelijan positioon ja esittää itselleen kysymyksen suhtautumisestaan yrittäjyyteen: ”Suhtaudunko mä tähän niinku ylipäätään posi-tiivisesti vai negaposi-tiivisesti tähän niinkun kokonaisuuteen” (3). Hän vastaa esittämäänsä
Tarja asettuu haastattelutilanteessa aktiivisesti itse haastattelijan positioon ja esittää itselleen kysymyksen suhtautumisestaan yrittäjyyteen: ”Suhtaudunko mä tähän niinku ylipäätään posi-tiivisesti vai negaposi-tiivisesti tähän niinkun kokonaisuuteen” (3). Hän vastaa esittämäänsä