Rikkakasvit tuottivat biomassaa (P<0,001) enemmän rukiissa kuin ohrassa seuraavana vuonna. Ero saattoi osittain johtua kesän 2006 kuivista sääoloista.
Rukiissa oli vähiten rikkakasveja yksivuotisten kesantojen ja rehevänä kas-vaneen kaksivuotisen puna-apila-timotei-nurminadan jälkeen (Kuva 1).
0 20 40 60 80 100 120 140 160
2-v seos 1 2-v seos 2 1-v seos 1, sv 1-v seos 2, sv 1-v seos 1 1-v
seos 2
Sän kikesanto Kuivapaino (g m-2 )
Viljakierto
Ruiskuttamaton Ruiskutettu
Kuva 1. Rukiin rikkakasvien kuivapaino (keskiarvo ja keskihajonta) erilaisten kesantojen jälkeen vuonna 2005. Pylväiden alaosa on leveälehtisten osuus ja yläosa heinien osuus kokonaiskuivapainosta. Lyhenteet: Kesannon kesto:1-v
=1-vuotinen kesanto, 2-v=2-vuotinen kesanto, Siemenseos: seos1=puna-apila-timotei-nurminata, seos2=nurmirölli-lampaannata ja sv=suojaviljaan kylvetty.
0 20 40 60 80
2-v seo s 1 2-v seos 2 1-v seos 1, sv 1-v seos 2, sv 1-v
se os 1 1-v seos 2 Sänkikesan
to Viljakierto
Ruiskuttamaton Ruiskutettu
Kuivapaino (g m-2 )
Kuva 2. Ohran rikkakasvien kuivapaino (keskiarvo ja keskihajonta) erilaisten kesantojen ja rukiin jälkeen vuonna 2006. Pylväiden alaosa on leveälehtisten osuus ja yläosa heinien osuus kokonaiskuivapainosta. Lyhenteet ks. Kuva 1.
Puhtaimmat ohrakasvustot olivat puolestaan viljakierron ruuduissa ja edel-leen kaksivuotisen puna-apila-timotei-nurminadan jälkeen (Kuva 2). Erot heinämäisten lajien runsaudessa ruiskuttamattoman ja ruiskutetun ruudun välillä johtuvat lähinnä heinien laikuittaisesta esiintymisestä, sillä ruiskutettu valmiste ei tehoa heiniin.
Rikkakasvien kemiallinen torjunta vähensi tehokkaasti leveälehtisten rikka-kasvien määrää (Kuvat 1 ja 2). Torjuntateho mitattuna rikkarikka-kasvien kuiva-painon vähenemisenä ruiskuttamattomaan verranteeseen nähden oli tyypilli-sesti 60-85 % ruiskasvustoissa ja 85-95 % ohrakasvustoissa. Kemiallisen torjunnan hyöty jäi kuitenkin heikoksi niissä kasvustoissa, joissa heinämäiset rikkakasvit, lähinnä timotei ja/tai juolavehnä, olivat runsastuneet kesantovuo-sina. Heinämäisten rikkakasvien valikoivaan torjuntaan ohrasta ja rukiista ei Suomen markkinoilla ole valmisteita hukkakauran torjuntaan hyväksyttyjä valmisteita lukuun ottamatta.
Ruiskasvustoissa runsaimpina esiintyneet leveälehtiset rikkakasvit olivat pihatatar, saunakukka, peltolemmikki ja jauhosavikka. Pihatatarta esiintyi ruiskutetuissakin ruuduissa runsaimmin, koska valittu herbisidi metsulfuroni-metyyli tehosi siihen vain tyydyttävästi. Jauhosavikkaa pääsi puolestaan tai-mettumaan keväällä tavanomaista runsaammin, koska myöhään (18.9.2004) kylvetty, kevään 2005 kuivuudesta kärsinyt ruis jäi normaalia harvemmaksi.
Toisaalta rukiin myöhäinen kylvö saattoi vähentää rikkakasvien kokonais-määrää, kuten on havaittu aiemmissa tutkimuksissa (Huusela-Veistola ym.
2006).
Ohran runsaimmat leveälehtiset rikkakasvit olivat jauhosavikka, pihatähtimö ja pelto-ohdake, jotka kaikki ovat kevätviljan tyypillisiä rikkakasveja Suo-messa (Salonen ym. 2001). Ruiskutettuihin ruutuihin jäi pääasiassa pelto-ohdaketta, jonka pienetkin taimet tuottivat muita lajeja enemmän biomassaa.
Heinämäisten rikkakasvien osuus ohran rikkakasveista oli merkittävin suoja-viljaan perustettujen kesantojen jälkeen. Kaikkien rikkakasvien biomassan osuus koko kasvuston (vilja+rikkakasvit) biomassasta oli keskimäärin 5-6 % (min. 2 %, max. 10 %) sekä rukiissa että ohrassa.
Kesantojen erinomainen esikasviarvo viljelykierrossa näkyi erityisesti ruissa-doissa (Kuva 3). Varsinkin puna-apilan jälkeen (seos 1) sadot olivat viljakier-ron satoja suuremmat. Ruis lakoontui hieman enemmän niissä ruuduissa, joista saatiin lopulta eniten satoa. Rukiin jälkeen viljellyssä ohrassa satoerot eri kesantovaihtoehtojen välillä tasoittuivat. Sadot puitiin ruiskuttamattomilta aloilta (n. 100 m2), eli tässä kokeessa ei tutkittu rikkakasvien kemiallisen torjunnan vaikutusta viljan satoon.
0 1000 2000 3000 4000 5000 6000
2-v seos 1 2-v
seos 2 1-v seos
1, sv 1-v seos 2, sv 1-v seos 1 1-v seos 2 Sänkikesant
o Viljakierto
Ruis Ohra
Sato (kg ha-1 )
Kuva 3. Rukiin ja ohran sato (keskiarvo ja keskihajonta) kesantovuosien jäl-keen. Lyhenteet ks. Kuva 1.
Rukiin hyviin satoihin viherkesannoinnin jälkeen vaikutti osittain sekin, että syksyn 2004 märissä oloissa rukiin kylvö ja orastuminen onnistuivat parem-min kesantojen jälkeen kuin ohralla ja sänkikesantona olleissa ruuduissa.
Heikoimmat ruissadot saatiin nurmirölli-lampaannata–kesannoiduista ruu-duista, mikä pääosin johtui runsaasta rikkakasvillisuudesta.
Kesannoinnin haitallisin seuraus seuraavien vuosien viljelylle oli eittämättä heinämäisten rikkakasvien runsastuminen. Timotei osoittautui tässä koesar-jassa malliesimerkiksi siitä, miten viljelykasvi muuttuu rikkakasviksi viljely-kierrossa.
Lyhytaikaisista kesannoista ei muissa maissa ole havaittu aiheutuvan merkit-täviä rikkakasviongelmia seuraaville viljelykasveille, jos rikkakasvien torjun-ta on aktiivistorjun-ta jo kesannointivuosina torjun-tai viimeistään kesannon lopetuksessa (Clarke ym. 1995). Tehokkaimpia menetelmiä estää rikkakasvien runsastu-minen ovat kesannon kylvö peittävillä kasveilla, toistuvat niitot siementuo-tannon estämiseksi, muokkaukset ja kemiallinen torjunta. MTT:n kesantoko-keella näistä menetelmistä oli vertailussa rehevä puna-apilavaltainen kasvus-to, joka osoittautui hyväksi kilpailijaksi rikkakasveja vastaan.
Kesannon hoidossa rikkakasvien siementuotannon ehkäiseminen on keskeisin strategia, jolla vältytään rikkakasviongelmilta seuraavina vuosina. Heinä-mäisten rikkakasvien osalta niitto ennen siementen muodostumista on tehok-kain vaihtoehto (Clarke & Cooper 1992, Lechner ym. 1992), mikä käytän-nössä tarkoittaa useita niittoja kasvukauden aikana. Leveälehtisiä rikkakasve-ja vastaan mekaaninen torjunta muokkauksin rikkakasve-ja/tai kemiallinen torjunta ovat varteenotettavia vaihtoehtoja (Clarke & Froud-Williams 1989).
EU:n ensimmäinen kesannointiohjelma käynnistyi vuonna 1988 vapaaehtoi-suuden pohjalta ylituotannon rajoittamiseksi (Clarke ym. 1995). Suomessa kesantoalan viimeisin huippu saavutettiin 1990-luvun alkupuoliskolla, jolloin noin neljännes Suomen peltoalasta oli (velvoite)kesannolla (Turkki 2001).
Uudessa maatalouden ympäristötukiohjelmassa (2007-2013) painotetaan kesannoinnin merkitystä monimuotoisen viljely-ympäristön kannalta. Kesan-toja oikein hoitamalla nämä hyödyt saavutetaan niin, että pellon kasvukunto säilyy.
Kirjallisuus
Clarke, J.H. & Cooper, F.B. 1992. Vegetation changes and weed levels in set-aside and subsequent crops Teoksessa: Clarke J. (toim.). Set-aside.
BCPC Monograph 50: 103-110.
Clarke, J.H. & Froud-Williams, R.J. 1989.The management of set-aside and its implications on weeds. Proceedings 1989 Brighton Crop Protection Conference – Weeds. Brighton, UK. s. 579-584.
Clarke,J.H.,Melander, B. & Orlando, D. 1995.Comparison of the effect of weed control strategies for rotational set-aside in United Kingdom, Den-mark and France. Proceedings 1995 Brighton Crop Protection Conference – Weeds. Brighton, UK. s. 329-338.
Firbank, L.G., Clark, N.A. & Garstang, J.G. 1995. Agronomic and environ-mental evaluation of set-aside under the CAP reform scheme. Proceed-ings of the Brighton Crop Protection Conference – Weeds. Brighton, UK.
s. 1019-1024.
Huusela-Veistola, E., Jalli, H., Salonen, J., Pahkala, K. & Laine, A. 2006.
Sowing time affects the abundance of pests and weeds in winter rye. Ag-ricultural and Food Science 15: 43-60.
Hyvönen, T. 2007. Kesantojen kasvilajiston monimuotoisuus ja siemenravin-non tuotto linnuille. Teoksessa: Salonen, J., Keskitalo, M. & Segerstedt, M. (toim.). Peltoluonnon ja viljelyn monimuotoisuus. Maa- ja elintarviketa-lous 110. Jokioinen: MTT. s. 13-25.
Hyvönen, T., Huusela-Veistola, E., Kuussaari, M. & Härmä, O. 2005. Kesan-not kiertoon – lajiston monimuotoisuutta kesantojen avulla. Koetoiminta ja käytäntö 62: 11.
Känkänen, H. (toim.). 2001. Viherkesannot ja aluskasvit viljan viljelyssä. Vilje-lyjärjestelmät -tutkimuksen loppuseminaari, Jokioinen, 7.3.2001. MTT:n julkaisuja. Sarja B 25. Jokioinen: MTT. 41 s.
Lechner, M., Hurle, K. & Zwerger, P.1992.Effect of rotational fallow on weed infestation. Teoksessa: Clarke J. (toim.).Set-aside. BCPC Monograph No.
50: 97-102.
Lehtonen, H., Pyykkönen, P. & Niemi, J. 2004. CAP-uudistuksen vaikutukset kasvintuotantoon. Teoksessa: Lehtonen, H. (toim.). CAP-uudistus Suo-men maataloudessa. MTT:n selvityksiä 62. Jokioinen: MTT. s. 25-42.
Salonen, J., Hyvönen, T. & Jalli, H. 2001. Weeds in spring cereal fields in Finland – a third survey. Agricultural and Food Science 10: 347-364.
Turkki, A. 2001. Viherkesantojen ja aluskasvien käytön yleiset näkymät viljan viljelyssä. Teoksessa: Känkänen, H. (toim). Viherkesannot ja aluskasvit viljan viljelyssä. Viljelyjärjestelmät-tutkimuksen loppuseminaari, Jokioinen, 7.3. 2001. MTT:n julkaisuja. Sarja B 25: 31-34.