Tutkimus osoitti, että erikoiskasviviljelyinnovaation omaksumisen taustalla on selkeästi taloudellisia hyötyjä. Innovaation omaksujat ovat katsoneet, että heidän valitsemallaan erikoiskasvilla on hyvät markkinanäkymät, eikä eri-koiskasvien viljelyyn ryhtyminen edellytä kovin suuria investointeja, vaikka joitakin investointeja oli tehty. Tosin erikoiskasviviljely on usein varsin pie-nimuotoista, sillä näiden kasvien viljelyala jää usein alle 10 hehtaarin. Vain 14 %:lla kyselyyn vastanneista tiloista erikoiskasvien osuus nettomaatalous-tulosta on yli puolet. Viljelyn taloudellisista motiiveista kertoo se, että eri-koiskasviviljelystä luopuneet (II) olivat pettyneet erikoiskasviviljelyn alhai-seen katetuottoon. He näkivät myös ongelmia erikoiskasvien jatkojalostus- ja markkinointiketjussa.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että taloudelliset tekijät voivat ly-hytaikaisesti kannustaa erikoiskasvien viljelyyn, mutta pitkäjänteisempi vilje-ly edelvilje-lyttää myös muunlaisten arvoja ja tekijöitä. Yksi niistä voi liittyä mm.
tilan tunnettavuuden lisääntymiseen. Erikoiskasviviljely nähtiin erikoiseksi ja tavallisuudesta poikkeavaksi, mutta kuitenkin imagoltaan myönteiseksi ja hyväksyttäväksi viljelymuodoksi. Viljelijöiden mielestä erikoiskasviviljelyn suurin ympäristöhyöty on maan rakenteen paraneminen erikoiskasveihin perustuvan viljelykierron kautta. Viljelijät mieltävät koko monimuotoisuus-kysymyksen hyvin pitkälti viljelykasvimonimuotoisuutena ja ovat huolissaan nykyisen viljelyn yksipuolisuudesta (Soini & Aakkula 2007). Ympäristöasen-teita ei tässä tutkimuksessa laajamittaisesti testattu, mutta erikoiskasviviljely miellettiin ympäristöystävällisenä tuotantotapana kaikissa ryhmissä, vaikka monimuotoisuuden lisääntyminen ja maisemalliset arvot eivät olleet ensisi-jaisia aloittamispäätöstä tehtäessä. Erikoiskasviviljelyn ja luomuviljelyn taus-talla vaikuttavat arvot ja päämäärät ovatkin hyvin samantapaisia, samoin kuin itse innovaatiokin (ks. Roslakka 2005.) Tätä havaintoa tukee myös se, että nykyisistä erikoiskasviviljelijöistä keskimääräistä suurempi osa on luomuvil-jelijöitä.
Erikoiskasviviljelyä ei pidetä yleensä kovin mutkikkaana innovaationa, vaik-ka uusien lajikkeiden viljely edellyttää asiaan paneutumista: Kasveja viljele-mättömät kokivat vaikeana mm. siementen saatavuuden. Kaluston sopivuus oli tutkimuksen mukaan myös yksi tärkeä ehto viljelyn aloittamiselle. Eri-koiskasveja viljelleillä on ollut sopivaa kalustoa ja lisäinvestoinnit ovat jää-neet kohtuullisiksi. Erikoiskasveja kokeilemattomat viljelijät olivat kuitenkin valmiita tekemään investointeja, jopa enemmän kuin mitä erikoiskasviviljeli-jät olivat joutuneet investoimaan.
Yleensä ottaen erikoiskasvien viljelyn ei kuitenkaan katsottu olevan viljely-teknisesti oleellisesti haasteellisempaa tai työläämpää, vaikka yllätyksiäkin on tullut: Monilla erikoiskasviviljelijöillä oli ollut ongelmia tuholaisten ja kasvitautien torjunnassa, vaihtelut sadon määrässä olivat olleet suuria ja kas-vien talvehtiminen oli ollut heikkoa. On mahdollista, että erikoiskasvivilje-lyyn liittyvät odotukset (taloudelliset ja viljelytekniset) ovat tavanomaisten kasvien viljelyyn verrattuna suurempia ja vastoinkäymiset saattavat johtaa helposti viljelystä luopumiseen. Tutkimus osoitti myös, että viljelijöiden ko-kemukset poikkesivat viljelyä koskevista ennakkokäsityksistä. Tämä korostaa erikoiskasviviljelyä koskevan tutkimuksen, neuvonnan ja viljelijöiden välisen vuorovaikutuksen tärkeyttä.
Vastaajien mielestä erikoiskasveista ei ole tietoa riittävästi tarjolla, mutta tiedonsaanti ei ole ollut esteenä viljelyyn ryhtymiselle: Ne, jotka ovat olleet kiinnostuneita viljelystä, ovat etsineet tarvitsemansa tiedon neuvojilta, koulu-tustilaisuuksista tai Internetistä. Yllättävän tärkeäksi tietokanavaksi ja vilje-lyn aloittamiseen johtavaksi tekijäksi nousivat toisten viljelijöiden kokemuk-set. Sosiaalinen tartunta (Hägerstrand 1953) sekä suorat kontaktit toisiin vil-jelijöihin ovat siis edelleen tärkeitä, vaikka naapuri ei välttämättä tarkoita maantieteellisesti lähellä sijaitsevaa tilaa.
Johtopäätökset
Viljelijät näkevät suomalaisen kasvinviljelyn tulevaisuudessa monia uhkia:
tuotanto yksipuolistuu ja peltojen kunto heikkenee, maatalouspolitiikka suosii yksipuolista kasvinviljelyä, minkä johdosta viljelijät valitsevat helppoja vilje-lykasveja. Kyselyn toteuttamistapaan nähden hyvä vastausprosentti ja viljeli-jöiltä saatu myönteinen palaute kuitenkin osoittivat, että kiinnostusta erikois-kasviviljelyyn on. Erikoistuminen koetaan yhdeksi mahdollisuudeksi jatkaa ja kehittää tilan toimintaa. Erityisesti ne viljelijät, joilla tuotantoa koskeva päätöksenteko on nyt ajankohtaista, ovat erittäin kiinnostuneita erikoiskasvi-viljelystä. Varsinkin erikoiskasviviljelyyn myönteisimmin suhtautuvat pitävät erikoiskasviviljelyä yhteiskunnallisesti hyväksyttävänä ja ympäristöystävälli-senä tuotantotapana. Suurimmalle osalle viljelijöistä ei peltojen näennäinen viljely ole riittävää, vaan viljelyltä haetaan myös muita arvoja.
Vaikka kasvinviljely on yhä voimakkaammin sidoksissa tukijärjestelmiin, viljelijät uskovat erikoiskasviviljelyn lisääntymisen riippuvan ensisijaisesti markkinoiden kehityksestä. Tutkimus kertoo, että viljelijät suhtautuvat epä-röiden tukiin perustuvaan erikoiskasviviljelyn lisäämiseen. Sopimustuotan-non lisääminen, jatkojalostuksen kehittäminen ja pitkäjänteinen tukipolitiikka ovatkin ensimmäisiä tehtäviä erikoiskasvituotannon kehittämisessä. Ympäris-tötuen kautta maksettava monimuotoisuustuki saattaisi toimia kannustimena, mutta ei välttämättä yksinään riitä laajamittaisen viljelyn tueksi ja takeeksi.
Erikoiskasviviljelyn lisäämistä voidaan tukea myös tiedottamisen, neuvonnan ja tutkimuksen avulla. Tiedon ja muun tuen tarve vaihtelee omaksumispro-sessin eri vaiheissa: tietoa tarvitaan aloittamispäätöksen tekemisessä, mutta myös viljelyn eri vaiheissa. Tiedollista tukea tarvitsevat erityisesti erikois-kasviviljelystä hyvin kiinnostuneet viljelijät (III), jotka kiinnostuksestaan huolimatta ovat hieman arempia ottamaan riskejä. Ammattilehtien lisäksi Internet on keskeinen tiedonsaantikanava tähän kyselyyn vastanneille, ja esimerkiksi erikoiskasviviljelyä käsitteleville internetsivuille saattaisi olla kysyntää. Viljelijäyhteisöllä ja päivittäisellä vuorovaikutuksella on tutkimuk-sen mukaan tärkeä merkitys uusien innovaatioiden omaksumisessa. Tutkimus kertoi myös, että viljelijät haluaisivat tehdä toistensa kanssa yhteistyötä ny-kyistä enemmän.
Erikoiskasveja voisi markkinoida maatalouden ympäristötuen mukaisten kesantojen ja monivuotisten viherkesantojen kasvivaihtoehtoina perinteisten kasvien sijaan. Viljelijät tarkkailevat liikkuessaan peltokasvustoja. Siksi mai-semallisesti näyttävien erikoiskasvien viljely julkisilla tiloilla ja maisemalli-sesti merkittävillä paikoilla voisi olla yksi tapa lisätä innostusta kasvien vilje-lyyn, vaikka maisemalliset tekijät eivät olleet kovin merkittäviä tekijöitä teh-täessä päätöstä erikoiskasviviljelyn aloittamisesta.
Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu sitä, miten viljelijät suhtautuvat erikois-kasviviljelyyn. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että moni viljelijä voisi ryhtyä tietyin edellytyksin erikoiskasvin viljelijäksi. Jotta näin tapahtui-si, tarvitaan koko sektorin, jatkojalostuksen, markkinoinnin ja ohjauskeinojen kehittämistä. Erikoiskasvituotteille pitää saada kysyntää, viljelijöiden että kuluttajien tietoisuutta erikoiskasviviljelyn hyödyistä ja mahdollisuuksista tulee lisätä ja sitä kautta luoda tuotantotavalle yhteiskunnallista kiinnosta-vuutta ja hyväksyttävyyttä. Lisäksi on huomattava, että ennen kuin viljelijöitä ryhdytään laajamittaisesti kannustamaan erikoiskasviviljelyyn, myös ketjun muun osien toimivuudesta ja kehittämisestä pitää olla varmuus.
Aiheesta enemmän julkaisussa: Vuorio, H., Soini, K. & Ikonen, A. 2005.
Kenestä erikoiskasviviljelijäksi?: Erikoiskasviviljelyn omaksujatyypit ja omaksumisen taustalla vaikuttavat tekijät. MTT:n selvityksiä 102: 68 s.
http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts102.pdf Verkkojulkaisu päivitetty 23.12.2005 [ Tiivistelmä ] [ Abstract ].
Kirjallisuus
Guerin, T.F. 2001. Why sustainable innovations are not always adopted.
Resources, Conservation and Recycling 34: 1-18.
Hägerstrand, T. 1953. Innovationsförloppet ur korologisk synpunk. Medde-landen från Lunds Universitets geografiska institution avhandlingar XXV.
Lunds Universitetet, Lund.
Keskitalo, M. 2000. Erikoiskasvien viljelyn kehittämishanke 1997 - 2000: lop-puraportti. Agropolis Oy, Maatalouden tutkimuskeskus. 38 s.
Lehtinen, J. & Salo, J. 2000. Onko luomuviljelijöissä jotakin erikoista? Maa-seudun Uusi Aika 1: 8-22.
Luostarinen, M. 2004. Innovaatiostrategia ja -kapasiteetti. Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Maa- ja elintarviketalous 45.
Maatilarekisteri 2002. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus.
2003, Helsinki. http://www.mmm.fi/tiedoteliitteet/051020_SELONTEKO.pdf.
Maatilatilastollinen vuosikirja 2003. Maa- ja metsätalousministeriön tietopal-velukeskus, Helsinki.
Morris, C. & Potter, C. 1995. Recruiting the New Conservationists: Farmers’
Adoption of Agri-environmental Schemes in U.K. Journal of Rural Srudies, vol. 11, No. 1. s. 51-63.
Rogers, E.M. 2003. Diffusion of Innovations. Fourth Edition. The Free Press, New York.
Roslakka, J. 2005. Luomutuotanto ja innovaation omaksuminen. Luonnon-mukaisen tuotannon omaksumiseen Pohjois-Karjalassa vaikuttaneet sosi-aaliset spatisosi-aaliset ja taloudelliset tekijät. Joensuun yliopiston yhteiskunta-tieteellisiä julkaisuja 76. Joensuun yliopisto. 136 s.
Soini, K. 1999. Ympäristöinformaatio ja viljelijä. Näkökulmia tiedolliseen ohja-ukseen. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja, sarja B.
Soini, K. & Aakkula, J. 2005. Framing the biodiversity of agricultural land-scape: The essence of local conceptions and constructions. Land Use Policy 24 : 2: 311-321.
Vanclay, F. & Lawrence, G. 1994. Farmer Rationality and the Adoption of Environmentally Sound Practices; A Critique of the Assumpitions of Tradi-tional Agricultural Extansion. European Journal for Agricultural Education and Extansion, vol. 1, No. 1. s. 59-90.