Tässä tutkimuksessa käytetyt siemenseokset ja hoitotavat eivät eronneet mer-kittävästi toisistaan tuhoeläinten ja petoniveljalkaisten kannalta. Imuriaineis-ton perusteella perinteisellä nurmiseoksella (apila-nurminata-timotei) perus-tetussa viherkesannossa lintujen hyönteisravinnon kokonaismäärä oli vaihto-ehtoseoksia suurempi, mutta haavinta-aineiston perusteella ei eroa eri seosten välillä ollut. Paras kesantosiemenseos riippui tarkasteltavasta hyönteisryh-mästä ja vaihteli vuosittain, joten seoksia ei voitu laittaa paremmuusjärjestyk-seen. Lajikohtaista tarkastelua ei tässä yhteydessä tehty ja onkin todennäköis-tä, että ryhmien sisällä lajikoostumuksessa voi olla eroja. Kasvillisuuden monimuotoisuuden erot (Hyvönen 2007) eivät välttämättä heijastu suoraan niveljalkaisrunsauteen. Niittykasvien merkitys korostuu etenkin perhosilla ja pölyttäjähyönteisillä, joiden määrissä havaittiinkin eroja eri siemenseosten välillä (Kuussaari ym. 2007). Muiden hyönteisryhmien runsauteen niittykas-veilla ei välttämättä ole kovin suurta merkitystä ainakaan silloin, kun kasvus-to on muuten heinävaltainen.
Niitolla havaittiin selkeimmät vaikutukset kaskaisiin, joita oli vähemmän niitetyissä kasvustoissa. Kasvuston rakenne onkin tärkeä kaskasyhteisöihin vaikuttava tekijä (Brown ym. 1992) ja niiton on havaittu vähentävän kaskai-den runsautta, lajimäärää ja diversiteettiä (Morris 1981). Imuriaineistossa myös kärpäsiä ja luteita oli vähemmän niitetyissä kesannoissa, mutta muuten niiton vaikutukset jäivät vähäisiksi. Tulokset eivät tukeneet aiempia tutki-muksia, joiden mukaan hämähäkkejä ja maakiitäjäisiä olisi vähemmän niite-tyissä kuin niittämättömissä kesannoissa (Moreby & Southwood 2000). Nii-ton ajankohdalla on merkitystä vaikutuksen suuruuteen (Morris 1981). Tässä kokeessa niitto tehtiin myöhään syksyllä, kasvijäte jätettiin maahan, eikä ennen–jälkeen tilannetta seurattu.
Kaskaiden ja hämähäkkien määrä lisääntyi kesantokasvuston iän myötä. Tä-mä tulos vahvisti aikaisemmissa suojakaistan sukkessiotutkimuksissa saatuja tuloksia (Huusela-Veistola 1998, Huusela-Veistola & Vasarainen 2000).
Muiden hyönteisryhmien osalta ei selvää trendiä ollut havaittavissa. Hyön-teisten runsaudelle on tyypillistä suuri kasvukausien välinen vaihtelu, joka tuli esiin tässäkin tutkimuksessa. Kolme vuotta ei ole vielä riittävän pitkä aika pitkäaikaisten vaikutusten tutkimiseen.
Eri menetelmillä kerätyt hyönteisaineistot poikkesivat toisistaan. Peltopyyn hyönteisravintoindeksi on kehitetty Sussex-tutkimuksen yhteydessä Englan-nissa eikä ole välttämättä suoraan sovellettavissa Suomen olosuhteisiin. In-deksi on alun perin laskettu pinta-alakohtaiselle imurinäyteaineistolle, joten eri näytteenottomenetelmille lasketut indeksit eivät ole keskenään vertailu-kelpoisia. Tässä yhteydessä indeksillä on pyritty kuvaamaan lintujen hyön-teisravinnon saatavuutta tarkemmin yhden esimerkkilajin, peltopyyn, kannal-ta.
Tulosten hyödynnettävyys ympäristötuessa
Kesannointi on yksi tapa lisätä yksipuolisen kevätviljavaltaisen viljelyn mo-nimuotoisuutta. Etenkin monivuotiset kasvustot voivat ylläpitää monipuolista ja runsasta hyönteisfaunaa. Viherkesantojen avulla voidaan korvata ja yllä-pitää sellaisia ekosysteemipalveluja, jotka ovat vähentyneet viljely-ympäris-töstä luonnontilaisten ja puoliluonnontilaisten ruohostomaiden ja nurmien vähentymisen myötä.
Kesannointi ei hyvin toteutettuna lisää tuhoeläinriskiä. Tässä tutkimuksessa tuhoeläinmäärät kesannoilla olivat erittäin pieniä. Lyhytaikaisessa kesanto-kokeessa tuhoeläimiä oli samana vuonna perustetuissa viherkesannoissa jok-seenkin yhtä paljon kuin ohrassa, mutta toisen vuoden kesannoissa tuholaisia oli merkitsevästi vähemmän. Monivuotisessa kesantokokeessa ei minään vuonna havaittu merkittäviä tuhoeläinmääriä.
Viherkesannon siemenseoksella tai niitolla ei tässä tutkimuksessa havaittu selkeää vaikutusta petoniveljalkaisten määriin. Erojen pienuutta voi selittää niveljalkaisten liikkuminen ruudulta toiselle, vaikka ruudut olivatkin melko suuria. Toisaalta kasvillisuuden monimuotoisuuden tärkeydestä huolimatta niveljalkaisten runsaus ei välttämättä heijastele pelkästään kasvien lajimäärän muutoksia (Perner ym. 2005). Esimerkiksi hämähäkeille kasvuston rakenteel-linen monimuotoisuus näyttäisi olevan kasvilajien lajirunsautta tärkeämpää.
Aiemmissa suojakaistatutkimuksissa on havaittu, että kasvilajistoltaan suh-teellisen yksinkertainen, mutta monivuotinen kasvusto voi ylläpitää runsasta hämähäkkiyhteisöä (Huusela-Veistola 1998). Hämähäkkien määrä kesanto-kokeissa kasvoi ajan myötä. Onkin todennäköistä, että sukkession myötä luontaisten vihollisten osuus kasvaa ja tuhohyönteisten osuus pienenee (Cor-bet 1995).
Haavinta- ja hyönteisimurinäytteiden avulla tarkasteltiin lintujen hyönteisra-vinnon saatavuutta. Hyönteisaineisto lajiteltiin karkeasti ryhmätasolle eikä lajikohtaista tai saaliin kokoluokkaan perustuvaa tarkastelua tehty. Heikom-min kilpailevat nurmirölli- tai niittykasvisiemenseokset eivät lisänneet lintu-jen hyönteisravinnon määrää. Niitosta ei ollut hyötyä, vaan joidenkin ryhmi-en kannalta haittaa. Eri hyönteisryhmiryhmi-en saatavuus vaihteli vuosittain ja kas-vukauden aikana. Peltopyyn hyönteisravintoindeksissä oli havaittavissa enemmän vuosien välistä kuin seosten välistä vaihtelua. Eri lintulajien ravin-non käyttöä tai valikointia ei tässä yhteydessä tutkittu. Vaikka eri hyönteis-ryhmien osuus eri lintulajien ravintona vaihtelee, tarkastellut hyönteisryhmät ovat monelle peltolinnulle tärkeää ravintoa (Holland ym. 2006).
Yleisesti kesannon iällä ja kasvuston rakenteella näyttäisi olevan siemenseos-ta ja kasvillisuuden monimuotoisuutsiemenseos-ta suurempi vaikutus luonsiemenseos-taisten vihollis-ten ja lintujen hyönteisravinnon määrään. Lisäksi kasvuston rakenne voi vai-kuttaa lintujen saalistustehokkuuteen. Koska eri lajien ja ryhmien elinympä-ristövaatimukset ja runsaudet vaihtelevat, monimuotoisuuden kannalta olisi parasta, jos alueella olisi samanaikaisesti erilaisia ja eri-ikäisiä kesantokas-vustoja. Siemenseosten valinnassa voidaan käyttää kriteerinä muiden eliöryhmien, kuten kasvien (Hyvönen 2007) ja pölyttäjähyönteisten (Kuus-saari ym. 2007) monimuotoisuutta.
Kirjallisuus
Brown, V.K., Gibson, C.W.D. & Kathirithamby, J. 1992. Community organisa-tion in leaf hoppers. Oikos 65: 97-106.
Corbet, S. 1995. Insects, plants and succession: advantages of long-term set-aside. Agriculture, Ecosystems and Environment 53: 201-217.
Helenius, J. 1990. Effect of epigeal predators on infestation by the aphid Rhopalosiphum padi and on grain yield on oats in monocrops and mixed intercrops. Entomolgica Experimentalis et Applicata 54: 225-236.
Holland, J.M., Hutchinson, M.A.S., Smith, B. & Aebischer, N.J. 2006. A re-view of invertebrates and seed-bearing plants as food for farmland birds in Europe. Annals of Applied Biology 148: 49-71.
Huusela-Veistola, E. 1998. Effects of perennial grass strips on spiders (Ara-neae) in cereal fields and impact on pesticide side-effects. Journal of Ap-plied entomology 122: 575-583.
Huusela-Veistola, E. & Vasarainen, A. 2000. Plant succession in perennial grass strips and effects on the diversity of leafhoppers (Homoptera, Auchenorrhyncha). Agriculture, Ecosystems and Environment 80: 101-112.
Hyvönen, T. 2007. Kesantojen kasvilajiston monimuotoisuus ja siemenravin-non tuotto linnuille. Teoksessa: Salonen, J., Keskitalo, M. & Segerstedt, M. (toim.). Peltoluonnon ja viljelyn monimuotoisuus. Maa- ja elintarviketa-lous 110. Jokioinen: MTT. s. 13-25.
Kuussaari, M., Härmä, O. & Hyvönen, T. 2007. Viherkesantojen merkitys pölyttäjähyönteisille. Teoksessa: Salonen, J., Keskitalo, M. & Segerstedt, M. (toim.). Peltoluonnon ja viljelyn monimuotoisuus. Maa- ja elintarviketa-lous 110. Jokioinen: MTT. s. 47-69.
Landis, D.A., Wratten, S.D. & Gurr, G.M. 2000. Habitat management to con-serve natural enemies of arthropod pests in agriculture. Annual Review of Entomology 45: 175-210.
Moreby, S.J. & Southwood, S.J. 2000. Management of stubble-set-aside for invertebrates important in the diet of breeding farmland birds. Aspects of Applied Biology 62: 39-46.
Morris, M.G. 1981. Responses of grassland invertebrates to management by cutting. III Adverse effects on Auchenorhyncha. Journal of Applied Ecol-ogy 18: 107-123.
Perner, J., Wytrykush, C., Kahmen, A., Buchmann, N., Egerer, I., Creutzburg, S., Odat, N., Audorff, V. & Weisser, W. 2005. Effects of plant diversity, plant productivity and habitat parameters on arthropod abundance in mon-tane European grasslands. Ecography 28: 429-442.
Potts, G.R 1986. The Partridge: Pesticides, Predation and Conservation.
London, UK: Collins.
Potts, G.R. & Aebischer, N.J. 1991. Modelling the population dynamics of the Grey Partridge: conservation and management. Teoksessa: Perrins, C.M., Lebreton, J.D. & Hirons, G.J.M. (toim.). Bird population studies: their rele-vance to conservation and management. Oxford: Oxford University Press.
s. 373-390.
Tiainen, J., Piha, M., Piiroinen, J., Rintala, J. & Vepsäläinen, V. 2004. Maata-lousympäristön pesimälinnusto. Teoksessa: Tiainen, J., Kuussaari, M., Laurila, I.P. & Toivonen, T. (toim.). Elämää pellossa – Suomen maatalo-usympäristön monimuotoisuus. Helsinki: Edita Publishing. s. 147-163.