Haastatteluiden pohjalta kävi ilmi, että tulkit suhtautuivat omiin tulkkaustaitoihinsa eritavoin. Osa ei juurikaan kyseenalaistanut omaa osaamistaan, osa taas tuntui kyseenalaistavan sen kokonaan. Tulkit A ja B korostivat heti alkuun, että he ovat saaneet virallisen tulkkikoulutuksen. Heillä oli myös kaikkein eniten kokemusta tulkkauksesta tulkin E kanssa. Tulkit A ja E olivat aloittaneet tulkkaamisen SRK:lle 1990-luvulla, tosin tulkilla A oli kokemusta muusta tulkkauksesta jo edeltävästi. Tulkki B oli aloittanut SRK:n tulkkauksen jo aiemmin, 16-vuotiaana ja ilmeisesti ilman tulkin koulutusta.
Vaikka hän painottikin omaa tulkkauskoulutustaan, hän ei kokenut tulleensa tulkiksi koulutuksen kautta vaan naurahti, ettei tulkeista välttämättä koskaan tule tulkkia vaan hän vain on tulkki. Hänelle oli kertynyt tulkkauskokemusta jo lähes 40 vuotta. Vähiten
kokemusta oli tulkilla C, joka oli ehtinyt tulkata Suviseuroissa vasta vuoden verran.
Hänellä kuitenkin on kandidaatin tutkinto kääntämisestä, mutta hän ei kokenut olevansa ammattitulkki kuitenkaan. Ehkä tähän vaikutti se, että hän ei ollut koskaan virallisesti työskennellyt tulkkina ja Suviseuroissakin vasta vähän aikaa. Keskivälille kokemuksen perusteella jäivät tulkit D ja F, joilla oli jo vuosien kokemus, mutta ei kuitenkaan vuosikymmenten kokemus.
Suurin ero koulutuksen saaneilla ja vähemmän kouluttautuneilla näytti olevan asenteessa omaan osaamiseen. Koulutuksen saaneet tulkit A ja B kertoivat vapaasti ja vähättelemättä omasta osaamisestaan. Tulkki A kertoi SRK:n työhön lähtemisestä, että tulkkaus oli hänellä jo edeltävästi hallussa, mutta uskonnollista sanastoa piti vielä opetella.
”Sen uskonnollisen kielen opettelu tuli siinä vaiheessa [kun lupauduin tulkkaamaan SRK:lle], muuten oli niinku viron puhuminen ja tulkkaaminen hallussa, mutta se Raamatun kieli ja uskonnollisen kielen sanasto oli paljon oudompi siinä vaiheessa.”
Tulkki B taas totesi, että hän on ehtinyt vuosien aikana oppia jo sen verran, ettei tulkkausta enää tarvitse jännittää. Juuri aktiivinen opiskelu tuo hänen mukaansa tulkille asiantuntemuksen ja hänelle se oli samalla tuonut myös vahvan luottamuksen omaan osaamiseen:
”Ja täällä saarnatulkkien pitäis lukia Raamattua. Kato mä oon oppinu sitä kohta neljänkymmenen vuoden ajan, niin tuota ei tarvi paljon jännittää, ku tuonne menee. Nyt tällä puhujalla äskön oli toista sivua sitaatteja. Mutta emmää välittäny ees hakia, mää aattelin, että kyllä mää sen selevitän. Ja jos ei ehi niitä hakia, niin pitää vaan kääntää suoraan ja ku tietää suurin piirtein, mistä siellä kerrotaan, niin ei se niin vaikeeta oo. Että se on tärkiää tulkille, että opettelee ja opiskelee, eipä siinä sen kummempaa.”
Opettelu ja opiskelu nousi hänen puheestaan usein esille yhtenä vaatimuksena hyvälle tulkille. Toisaalta hän ei kuitenkaan pitänyt virallista koulutusta ainoana keinona tulla hyväksi tulkiksi, vaan hänen mielestään tärkeintä on riittävä osaaminen ja asenne:
”Mää oon itse myös ollu valitsemassa [SRK:lle] tulkkeja nii mää en hyväksy, että on vaan käyny lukion tai ammattikoulun, tai sitten täytyy olla ikää ja kokemusta, jompikumpi. --- silloin voin ottaa, jos on ymmärrystä, että kieli on tärkeää.”
Yhtä pitkän kokemuksen mutta ilman kääntämisen opintoja saanut E ei myöskään maininnut jännittävänsä. Hän puhui kuitenkin paljon siitä, miten tulkin tulisi olla riittävän rohkea ottamaan tehtävät vastaan. Lisäksi hän puhui myös jatkuvasta opiskelusta. Hänen mukaansa hyvän tulkin tulisi olla riittävän sinnikäs opiskellakseen aina vain enemmän ja enemmän epäonnistumisestakin huolimatta. Hän kertoi tulkkausihanteiden nousevan ennen kaikkea kokemuksesta ja omista luonteenpiirteistä:
”Ihanteet tulee kokemuksesta, ja tietenki sitte ne omat luonteenpiirteet vois olla se yks. Että se on sitte se oma persoona, mikä ihmisellä vaikuttaa, mutta kokemus on paljon ja käytäntöki opettanut.”
Muut tulkit puhuivat vähemmän jatkuvasta opiskelemisesta, vaikka he pitivätkin hyvää kielitaitoa yhtä lailla tärkeänä. He kaikki nostivat kuitenkin jännityksen ja stressin esille isona asiana, joka heillä vaikuttaa tulkkaukseen. Tulkki C pystyi vielä laskemaan simultaanitulkkauskertansa yhden käden sormilla. Hän kertoi jännittävänsä etukäteen todella paljon, mutta tulkatessa jännitys sitten väheni, kun sai keskittyä itse asiaan.
Toisaalta hän kertoi kannustavansa välillä itseään kesken tulkkauksen sillä, että muutkaan tulkit eivät aina onnistu täydellisesti.
Tulkki D koki, ettei hänellä ole vielä tarpeeksi harjoitusta ja kokemusta vaikka sitä toki oli jo useammalta vuodelta. Hän kertoi, että jännitys saa hänen ajatuksensa tökkimään ja vaikuttaa näin negatiivisesti tulkkauksen laatuun. Hän pyrki aktiivisesti voittamaan jännityksensä ja esiintymään niin, ettei sitä huomaisi.
”Et sais niinku voitettua sen jännityksen, että se ei siinä näkyis, jos ajatus vähän tökkii. Ku jännittää niin paljon, et tuntuu, et aivot ei sitte toimi tarpeeksi hyvin, niinku ne vois toimia silloin, ku on rennossa tilassa.”
Myös tulkki F sanoi jännityksen haittaavan tulkkausta. Jännityksen takia tulkkaustempo saattoi hidastua ja näin koko tulkkauksen laatu heikentyä. Toisaalta hän ei ollut kuitenkaan ajatellut tehdä asialle juurikaan mitään, vaan koki pärjäävänsä asian kanssa.
Suurimmaksi syyksi jännitykselleen hän kertoi vähän kokemuksen, vaikka toisaalta hän kertoi kokemusta olevan jo 8–9 vuotta.
”Tähän asti mää oon pärjänny, kokemus helpottaa. Riippuu vähän tilanteesta, kuin paljon jännittää, ja riippuu sen yrityksenkin vaatimuksista, että mitä ne sanoo vaikka taloudesta, että ymmärtääkö sen mitä molemmat sanoo, minulla on kuitenkin aika vähän kokemusta vielä.”
Jännittäminen nousi aineistosta esille eniten erottavana tekijänä tulkkien välillä.
Jännittäminen näytti liittyvän vahvasti tulkkien koulutukseen ja kokemukseen. Koulutus ja pitkä kokemus vaikuttivat olevan tärkeässä roolissa sen suhteen, kuinka paljon haastatellut jännittivät, vaikka toisaalta muutaman kerran jännitys liitettiin tulkin persoonallisuuteen. Jännittämistä pidettiin siis ominaisuutena, joka vaikuttaa tulkkaukseen. Toisaalta haastatellut toivat esille, että jännittäminen ei välttämättä ole pysyvä luonteenpiirre, vaan voi johtua myös esimerkiksi vähäisestä kokemuksesta.
Kuitenkin aineiston perusteella erityisesti koulutus näytti tuovan itsevarmuutta tulkeille, kun taas vasta kymmenien vuosien kokemus alkoi vähentää jännitystä. Lähes kymmenen vuoden kokemuskaan ei välttämättä poistanut jännittämistä.
Jännittämisen lisäksi koulutus vaikutti tuovan valmiutta myös kehittää tulkkaustilaa ja vähentää ulkoisten tekijöiden vaikutusta tulkkauksen laatuun. Vain koulutetut tulkit kertoivat kehittäneensä aktiivisesti tulkkaustilannetta. Tulkki A kertoi antaneensa asiantuntijana palautetta Suviseura-organisaatiolle tulkkauksen järjestämisestä tulkkauksen alkamisen alkuaikoina, sillä hänellä oli koulutuksen ansiosta tietoa siitä, miten konferenssi tulkkaus järjestettiin maailmalla. Tulkki B taas kertoi vaikuttaneensa omaan tulkkaustilanteeseensa siirtymällä pois ahdistavasta tulkkauskopista ja pyytämällä seuraisäntää tuomaan vesilasin hänen tulkkauspaikalleen.
Sen sijaan koulutus ei näyttänyt tuovan esille suurta eroa tulkkien käsityksiin tulkkauksesta, esiintymisestä tai äänenkäytöstä (ks. taulukot 3, 4 ja 5). Taulukoihin on
merkitty +-merkillä asiat, jotka tulkit ovat nostaneet esille haastattelujen aikana.
Taulukkoon merkityt asiat on esitetty tarkemmin tämän luvun aiemmissa alaluvuissa.
Taulukoissa esiintyvät pienet erot tulkkien välillä voivat selittyä koulutustaustaa todennäköisemmin tulkkien persoonalla ja sillä, mitä heillä juuri haastattelutilanteessa oli mielenpäällä. Tämän tutkielman tuloksista voidaan siis yleistäen sanoa, että koulutus ei vaikuttanut suuresti siihen, pitivätkö tulkit tulkkausta, tulkin esiintymistä tai äänenkäyttöä taitona vai ominaisuutena tai siihen, olivatko he tietoisia niihin vaikuttavista tulkista riippumattomista eli ulkoisista tekijöistä. Toisaalta taulukot eivät osoita sitä, millä tavalla haastatellut suhtautuvat näihin asioihin, vaan niistä voi lukea vain sen, miten tulkit tiedostivat näitä asioita. Taulukot ovat siis yksinkertaistettuja, mutta kertovat kuitenkin oleellisen.
TAULUKKO 3. Taulukossa on jaoteltu tulkkien käsitykset hyvästä tulkkauksesta sen mukaan, ovatko ne tulkin ominaisuuksia, taitoja vai tulkkaukseen liittyviä ulkoisia tekijöitä, + -merkki tarkoittaa sitä, että tulkki on nostanut asian esille.
Ominaisuus Taito Ulkoinen tekijä
Tulkki A - + +
Tulkki B - + +
Tulkki C + + +
Tulkki D - + +
Tulkki E - + -
Tulkki F + + +
TAULUKKO 4. Taulukossa on jaoteltu tulkkien käsitykset hyvästä esiintymisestä sen mukaan, ovatko ne tulkin ominaisuuksia, taitoja vai tulkkaukseen liittyviä ulkoisia tekijöitä, + -merkki tarkoittaa sitä, että tulkki on nostanut asian esille.
Ominaisuus Taito Ulkoinen tekijä
Tulkki A - + +
Tulkki B + + -
Tulkki C - + +
Tulkki D - + +
Tulkki E + + -
Tulkki F - + -
TAULUKKO 5. Taulukossa on jaoteltu tulkkien käsitykset hyvästä äänenkäytöstä sen mukaan, ovatko ne tulkin ominaisuuksia, taitoja vai tulkkaukseen liittyviä ulkoisia tekijöitä, + -merkki tarkoittaa sitä, että tulkki on nostanut asian esille.
Ominaisuus Taito Ulkoinen tekijä
Tulkki A + + +
Tulkki B + + +
Tulkki C + + +
Tulkki D + + +
Tulkki E + + +
Tulkki F + + -
7 Päätäntä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisia käsityksiä tulkeilla on hyvästä tulkista erityisesti esiintymisen ja äänenkäytön kannalta sekä heidän käsityksiään tulkkaamisesta hengellisessä tilaisuudessa. Lisäksi tavoitteena oli tutkia, onko tulkkien käsityksissä mahdollisesti koulutustaustasta johtuvaa eroa.
Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että tulkkien käsitysten mukaan tulkkaus on ennen muuta taito, joka siis opitaan. Lisäksi heidän käsitystensä mukaan tulkkauksen onnistumiseen vaikuttaa myös tulkista riippumattomia seikkoja. Esiintymistäkin pidettiin eniten taitona, mutta siihen ei toisaalta liitetty yhtä paljon siihen vaikuttavia ulkoisia tekijöitä. Ääntä pidettiin tärkeänä. Sitä pidettiin ennen kaikkea ominaisuutena, mutta toisaalta siihen uskottiin voivan vaikuttaa esimerkiksi elintavoilla. Lisäksi neljä vastaajista oli osallistunut johonkin äänikoulutukseen. Useimmat mainitsivat myös mikrofonin äänen kannalta tärkeänä työkaluna. Kolmella tulkilla oli ääniongelmia, joita he olivat joutuneet pohtimaan. Tulkkien välillä oli pieniä eroja sen suhteen, minkälaisia asioita he toivat esille, mutta käännöstieteellisen koulutuksen saaneiden tulkkien ja muiden tulkkaavien välillä ei ollut merkittävää eroa.
Tulkkien käsitykset hengellisestä tulkkauksesta taas liittyivät lähinnä oikeaan terminologiaan, joka varmistaa, että kuulija ymmärtää saarnapuheen sanoman myös hengellisesti oikein. Hengellinen tulkkaus käsitettiin toisaalta myös palvelutehtävänä.
Tässäkään ei ollut suurta eroa käännöstieteellisen koulutuksen saaneiden ja ilman käännöstieteellistä koulutusta tulkkaavien välillä.
Suurin ero koulutuksen pohjalta toimivien ja ilman käännöstieteellistä koulutusta toimivien välillä vaikutti olevan jännittämisessä. Koulutetut tulkit näyttivät luottavan omaan osaamiseensa enemmän, kun taas vähemmän koulutusta saaneet toimivat nostivat jännittämisen esiin ongelmana, joka haittaa tulkkausta. Toisaalta tässä säännössä on poikkeus, sillä ilman käännöstieteellistä koulutusta oleva tulkki, jolla oli jo vuosikymmenien kokemus, ei myöskään nostanut jännittämistä esille ongelmana ja toisaalta käännöstieteellisen kandidaatin tutkinnon suorittanut mutta toisella alalla
työskentelevä tulkki, jolla ei juurikaan ollut vielä kokemusta alalta, kertoi jännittävänsä paljon.
Lisäksi koulutetut tulkit vaikuttivat toimivan aktiivisemmin tulkkausolosuhteiden parantamiseksi. Nämä tulokset viittaavat siihen, että koulutus vaikuttaisi tulkin tietoisuuteen omasta ammatillisesta osaamisesta ja ehkä myös tulkkien ammatilliseen itsearvostukseen. Lisäksi vaikuttaisi siltä, että koulutettujen tulkkien mukana olo on parantanut myös ei-koulutettujen tulkkien tulkkaustiloja SRK:n Suviseuroissa. Olisi mielenkiintoista tutkia vielä lisää, mistä jännittäminen tai jännittämättömyys tarkalleen ottaen johtuu. Voisiko vähemmän koulutusta saaneiden jännittäminen johtua esimerkiksi siitä, että heillä ei ole taustalla teoriaa, johon verrata omaa osaamistaan vai onko kyse oman työn arvostuksesta? Olisi myös mielenkiintoista tutkia tarkemmin, miten esimerkiksi Suviseurojen tulkkaustila on kehittynyt vuosien varrella ja kuinka suuri osa kehitysideoista on tullut koulutetuilta tulkeilta ja kuinka paljon niitä on tullut muilta.
Tutkimuksen tuloksiin vaikuttaa varmasti se, että kaikki haastateltavani ovat mukana SRK:n pitämässä tulkkikoulutuksessa. Vaikka opetus siellä ei olisikaan kovin tieteellistä tai virallista, saa sieltä kuitenkin kollegiaalista tukea muilta tulkeilta. Tutkimustulokseni siitä, että koulutettujen tulkkien apu Suviseurojen tulkkaustilojen järjestämisessä on parantanut tulkkausolosuhteita, voisi viitata myös siihen, että heidän läsnäolonsa kursseilla voisi lisätä myös tulkkikollegoiden tulkkaustaitoja, mutta tämä oletus vaatii vielä lisää tutkimusta. Kuitenkin jo osallistuminen näille vapaaehtoisille kursseille tarkoittaa, että on halukas kehittymään ja opettelemaan lisää. Jos minulla siis olisi ollut haastateltavana myös sellaisia, jotka eivät ole mukana näillä kursseilla, vastaukset olisivat voineet olla erilaisia. Toisaalta joitakin rajauksiakin täytyy pro gradu -tasoisessa tutkielmassa tehdä, joten keskityin tässä tulkkikoulutuksessa oleviin tulkkeihin ja kouluttautumistasonkin jaottelin karkeasti tulkkien omakertoman mukaan niihin, jotka kertoivat opiskelleensa tulkkausta ja niihin jotka kertoivat, etteivät ole opiskelleet tulkkausta virallisesti.
Toisaalta tämän tutkimuksen tuloksiin vaikuttaa todennäköisesti myös se, että haastattelemani tulkit eivät olleet kaksikielisiä ja käänsivät tulkkausalan virallisten
suositusten vastaisesti äidinkielestään vieraaseen kieleen päin, yhtä mahdollista poikkeusta lukuun ottamatta. Tulkista B en tiedä, onko hän kaksikielinen tai mikä hänen äidinkielensä on. SRK:lla toisaalta on paljon kaksikielisiä tulkkeja erityisesti ruotsin ja englannin kielessä ja näissä kielissä tulkeiksi pyritään saamaan yleensä miehiä, joista monet saattavat olla liikkeen omia maallikkosaarnaajiakin. Se, että haastattelemani tulkit eivät ole maallikkosaarnaajia, voi myös vaikuttaa osaltaan heidän käsityksiinsä tulkkauksesta hengellisessä tilaisuudessa. Heidän käsityksiinsä ei kuulunut minkäänlainen saarnaaminen, mikä esimerkiksi Asja Jaarmon pro gradu -tutkielmassa tuli esiin. Enemmän he kokivat olevansa tavallisia tulkkeja hengellisessä työssä, niitä, jotka välittävät tärkeää sanomaa vieraskielisille kuulijoille. Hengellisen tulkkauksen he erottivat maallisesta lähinnä sillä, että sanoma saattoi olla kuulijalle erityisen tärkeä ja sen takia sanoman tulisi välittyä tarkasti ja oikein. Haastattelemalla tulkkeja, jotka toimivat myös puhujina, voisi saada hyvin erilaisia vastauksia tämän tutkimuksen tutkimusongelmiin.
Lähteet
Tutkimusaineisto:
Tulkkien haastattelut 2016-2018
Tutkimuskirjallisuus:
AIIC 2011. How interpreters work. Saatavilla: http://aiic.net/p/4005 [Viitattu 28.3.2018]
AIIC 2012. Conference Interpreting. Saatavilla: http://aiic.net/p/4003 [Viitattu 17.3.2015]
Baars, Bernard J. 1992. The Many Uses of Error: Twelve Steps to a Unified Framework.
Teoksessa: Bernard J. Baars (toim.) Experimental Slips and Human Error – Exploring the Architecture of Volition. New York: Plenum Press, 3–34.
Finlex 1999. Perustuslaki § 17. Saatavilla:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731?search%5Btype%5D=pika&searc h%5Bpika%5D=perustuslaki#L2P17 [Viitattu 23.3.2018]
Finlex 2003. Hallintolaki § 26. Saatavilla:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434#L5P26 [Viitattu 23.3.2018]
Finlex 2007. Laki auktorisoiduista kääntäjistä § 6–7, 9. Saatavilla:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20071231?search%5Btype%5D=pika&searc h%5Bpika%5D=auktorisoitu#L2P6 [Viitattu 23.3.2018]
Finlex 2015. Laki oikeustulkkirekisteristä. Saatavilla:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20151590 [Viitattu 23.3.2018]
Finlex 2016. Valtioneuvoston asetus oikeusavustuksen palkkioperusteista § 7a. Saatavilla:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20080290?search%5Btype%5D=pika&searc h%5Bpika%5D=asetus%20oikeusavun%20palkkioperusteista#P7a [Viitattu 23.3.2018]
Furu, Ann-Christin 2011. Resa i röstens landskap: en narrativ av hur lärare blir professionella röstanvändare. Turku: Åbo Akademis förlag.
Gile, Daniel 2009. Conference interpreting, historical and cognitive perspectives.
Teoksessa: Baker, Mona ja Gabriela Saldanha (toim.) Routledge Encyclopedia Of Translation Studies. London/New York: Routledge, 51–56.
Hertog, Erik 2010. Community Interpreting. Teoksessa: Yves Gambier ja Luc van Doorslaer (toim.) Handbook of Translation Studies. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, 49–54.
Hokkanen, Sari ja Pekka Kujamäki 2015. Ei-ammatillisen kääntämisen ja tulkkauksen oma konferenssisarja. Virittäjä-lehti 3/2015. Saatavissa:
https://journal.fi/virittaja/article/view/51821/16495. [Viitattu 3.5.2018], s 422–425.
Hokkanen, Sari 2015. Tulkkausta arjessa ja ammatissa. Virittäjä-lehti 3/2015. Saatavissa:
https://journal.fi/virittaja/article/view/45332/16497. [Viitattu 3.5.2018], s. 428–434.
Hokkanen, Sari 2016. To Serve and to Experience: An Autoethnographic Study of Simultaneous Church Interpreting. Tampere: Tampere University Press.
Idh, Leena 2007. The Swedish system of authorizing interpreters. Teoksessa Cecilia Wadensjö (toim.) The Critical Link 4: Professionalisation of Interpreting in the Community: Selected Papers From the 4th International Conference on Interpreting in Legal, Health and Social Service Settings. Stockholm, Sweden, 20-23 May 2004.
Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, 135–138.
Iglesias Fernández, Emilia 2015. Voice quality. Teoksessa: Franz Pöchhacker (toim.) Routledge encyclopedia of interpreting studies. London/New York: Routledge, 440–441.
Isolahti, Nina 2013. Tulkkauksen tarkkuus rikosoikeudenkäynnissä – saavuttamaton ihanne. Tampere: Tampere University Press.
Jänis, Marja 2010. Venäjästä suomeksi ja suomesta venäjäksi. Helsinki: Aleksanteri-instituutti.
Kelly, Dorothy & Anne Martin 2009. Training and education. Teoksessa: Baker, Mona ja Gabriela Saldanha (toim.) Routledge Encyclopedia Of Translation Studies.
London/New York: Routledge, 294–299.
Metsämuuronen, Jari 2003. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Jyväskylä:
Gummerus.
Nalbantoglu, Minna 2018. Suomi varautuu turvapaikanhakijoiden määrän uuteen kasvuun – Migrin selvityksessä paljastui ongelmia tulkkauksessa. Helsingin Sanomat 14.6.2018. Saatavissa: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005718920.html [Viitattu 15.6.2018]
Opetushallitus 2018. Oikeustulkkirekisteri. Saatavissa:
http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/oikeustulkkirekisteri [Viitattu 23.3.2018]
Piilonen, Kirsti 2018. Suviseurat on tekniikkalaji, joukkuelaji ja hiljaisten rukousten laji.
Päivämies-lehti, Kohti suviseuroja -blogi. Saatavilla:
https://www.paivamies.fi/blogit/blogistit/blogisti_kohti-suviseuroja/3509/ [Viitattu
Päivämies 2016. Pääkirjoitus: Evankeliumin työ etenee vapaaehtoisvoimin. Saatavilla:
http://paivamies.fi/usko-ja-elama/paakirjoitukset/2258/ [Viitattu 10.10.2017]
Pöchhacker, Franz 2010. Interpreting Studies. Teoksessa: Yves Gambier & Luc van Doorslaer (toim.) Handbook of Translation Studies. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, 158–172.
Russell, Debra ja Karen Malcolm 2009: Assessing ASL-English interpreters: The Canadian model of national certification. Teoksessa Claudia V. Angelelli, Holly E.
Jacobson (toim.) Testing and assessment in translation and interpreting studies: a call for dialogue between research and practice. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, 331-376
Russo, Mariachiara 2010. Simultaneous Interpreting. Teoksessa: Yves Gambier & Luc van Doorslaer (toim.) Handbook of Translation Studies. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, 333–336.
Seeber, Kilian G. 2015. Simultaneous Interpreting. Teoksessa: Mikkelson, Holly &
Jourdenais, Renée (toim.) The Routledge Handbook of Interpreting. Oxon/New York:
Routledge/Taylor & Francis Group, 79–95.
SKTL 1994: Tulkin ammattisäännöstö 2018. Saatavissa:
https://www.sktl.fi/@Bin/33666/tulkin%20ammattis%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6st
%C3%B6.pdf [Viitattu 28.3.2018]
SKTL 2016. Säännöt. Saatavissa: https://www.sktl.fi/liitto/sktl-n-hallinto/saannot/
[Viitattu 10.6.2018]
SKTL 2017a. Migrin kanssa keskustelua muun muassa tulkkauksesta. Saatavissa:
https://www.sktl.fi/?x18668=1298424 [Viitattu 11.10.2017]
SKTL 2017b. Eettiset säännöt. Saatavissa: https://www.sktl.fi/liitto/sktl-n-hallinto/eettiset-saannot/ [Viitattu 11.10.2017]
SKTL 2018: Jäsenehdot. Saatavilla: https://www.sktl.fi/jasenyys/jasenehdot/ [Viitattu 10.6.2018]
Suviseurat 2017a. SRK:n suviseurat. Saatavissa:
http://www.suviseurat.fi/suviseurat/suviseurat/ [Viitattu 10.10.2017]
Suviseurat 2017b. Kansainvälisyys. Saatavissa:
http://www.suviseurat.fi/kenttapalvelut/kansainvalisyys/ [Viitattu 10.10.2017]
Suviseuratiedote 2017. Suviseuratiedote 28.6.2017 Porin Suviseuroista. Saatavissa:
http://www.suviseurat.fi/2017/wp-content/uploads/2017/06/Tiedote-28.6.2017-1.pdf [Viitattu 17.5.2018]
Tebble, Helen 2009. What can interpreters learn from discourse studies? Teoksessa:
Sandra Hale, Uldis Ozolins ja Ludmila Stern (toim.) The Critical Link 5: Quality in interpreting - a shared responsibility. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, 201–220.
Tipton, Rebecca 2015. Trust. Teoksessa: Franz Pöchhacker (toim.) Routledge encyclopedia of interpreting studies. London/New York: Routledge, 426–427.
Vuonokari-Kämäräinen, Sinikka 2015. Kahdeksalla kielellä Jämsässä. Päivämies 13.10.2015. Saatavissa: http://paivamies.fi/uutiset/1401/ [Viitattu 10.10.2017]
Vuorikoski, Anna-Riitta 2004. A Voice of its Citizens or a Modern Tower of Babel?
Tampere University Press. Tampere.
Wadensjö, Cecilia 2007. Foreword: Interpreting professions, professionalisation, and professionalism. Teoksessa Cecilia Wadensjö (toim.) The Critical Link 4:
Professionalisation of Interpreting in the Community: Selected Papers From the 4th International Conference on Interpreting in Legal, Health and Social Service Settings.
Stockholm, Sweden, 20-23 May 2004. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, 1–10.
Muu aineisto:
SRK:n Suviseurojen tiedonsiirtokokoukset 2016 ja 2017
Henkilökohtainen tiedoksianto 2018: yksi haastatelluista tulkeista
LIITTEET
LIITE 1: Haastattelukysymykset
Taustatiedot: ikä, sukupuoli, koulutustausta/ammatti, tulkkauskokemus Varsinaisia kysymyksiä ovat seuraavat:
Millainen on mielestäsi hyvä tulke? Mikä tekee siitä hyvän?
Entä millainen on hyvä tulkki? Mitkä taidot tai ominaisuudet tekevät hänestä hyvän?
Miten ja mistä syntyy luottamus tulkkiin?
Pätevätkö nämä myös hengellisten tilaisuuksien tulkkaamiseen vai poikkeaako hengellisten tilaisuuksien tulkkaus oleellisesti muista tulkkaustilanteista?
Oletko aiemmin kuunnellut tulkettasi?
Miltä se kuulostaa? Kiinnititkö kuunnellessasi huomiota johonkin asiaan esiintymisessäsi?
Onko jotain, mitä haluaisit muuttaa esiintymisessäsi nyt kuultuasi oman äänesi?
Oletko jo aiemmin tulkin urasi aikana pohtinut tulkin esiintymistä? Milloin ja miksi? Miten tulkin esiintyminen vaikuttaa tulkkeen ymmärrettävyyteen? Onko sinulla ollut joskus ongelmia äänenkäyttösi kanssa? Miten selvisit siitä?
Pitäisikö sinun mielestäsi kehittää vielä äänenkäyttöäsi ja esiintymistäsi? Tiedätkö, miten niitä voisi kehittää?
РЕЗЮМЕ
МАНЕРА ВЫСТУПЛЕНИЯ И ВЛАДЕНИЕ ГОЛОСОМ КАК ЧАСТЬ ХОРОШЕГО ПЕРЕВОДА: СУЖДЕНИЯ ПЕРЕВОДЧИКОВ БОЛЬШОГО ЛЕТНЕГО СОБРАНИЯ ЦЕНТРАЛЬНОГО СОЮЗА ФИНСКИХ ОБЩЕСТВ
МИРОЛЮБИЯ О ПЕРЕВОДЕ НА ДУХОВНОМ СОБРАНИИ
MANERA VYSTUPLENIJA I VLADENIJE GOLOSOM KAK TŠAST’ HOROŠEGO PEREVODA: SUŽDENIJA PEREVODTŠIKOV BOL’ŠOGO LETNEGO SOBRANIJA CENTRAL’NOGO SOJUZA FINSKIH OBŠTŠESTV MIROLJUBIJA O
PEREVODE NA DUHOVNOM SOBRANII
Heljä Maria Hietala Pro gradu -tutkielma Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Vieraat kielet ja käännöstiede Venäjän kieli ja kääntäminen Kesäkuu 2018
СОДЕРЖАНИЕ
1 Введение 1
2 Теоретическая часть 2
3 Результаты анализа 4
4 Заключение 6
Список использованной литературы 7
1 Введение
В данной дипломной работе мы изучаем суждения переводчиков о хорошем переводе в духовном собрании. Нам особенно интересны взгляды переводчиков на перевод, качество которого непосредственно связано с манерой выступления переводчика и его владением голосом. Мы также сравниваем мнения и оценки переводчиков и изучаем, как переводоведческое образование может влиять на них.
В исследовании применен качественный подход. Основным методом исследования в данной работе служит феноменография. Я. Метсямууронен (Metsämuuronen 2003:
174–175) считает, что феноменография изучает, какие существуют у людей представления и суждении об одном и том же явлении. В данной работе предметом суждений являются манера выступления переводчика и его владение голосом, которые мы априори считаем частью хорошего перевода, а также перевод на духовном мероприятии. Наше исследование представляет собой кейс-стади. Мы изучаем, влияет ли переводоведческое образование на суждения переводчиков, есть ли различия в представлениях о качественном переводе у переводчиков, получивших такое образование, и у переводчиков без него.
Исследовательский материал в нашей работе состоит из шести интервью переводчиков Большего Летнего Собрания Центрального Союза Финских Обществ Миролюбия. Большое Летнее Собрание – это самое крупное ежегодное духовное мероприятие в Скандинавии. Собрание является праздником движения пробуждения консервативного направления лестадианства, действующего при евангелическо-лютеранской церкви, и участники приезжают из более 30 разных стран. На Большом Летнем Собрании переводчики-добровольцы переводят проповеди с финского на девять языков. Переводы можно слушать или с помощью радиоприемников на территории собрания, на сайте собрания в режиме онлайн или в записи (Летнее Собрание 2017, Центр обслуживания иностранных гостей 2017).
Переводчики Большого Летнего Собрания переводят проповеди синхронно, и так как нас интересует синхронный перевод, мы выбрали для интервью именно переводчиков Большего Летнего Собрания.
Всех переводчиков, участвовавших в интервью, мы разделили на две группы:
переводчиков с переводоведческим образованием и переводчиков без него, чтобы узнать, влияет ли образование каким-то образом на суждения переводчиков о хорошем переводе или о манере выступления и владении голосом. Мы считаем, что наша тема является актуальной, так как в Финляндии сейчас в СМИ много говорят о качестве устного перевода в интервью с просителями убежища (Leinonen 2017).
Союз переводчиков Финляндии SKTL встречался в 2017 г. с представителями Миграционной службы, которая организует перевод на интервью, с целью улучшения организации переводов (SKTL 2017). В Финляндии до сих пор существует только процедура авторизация судебных переводчиков, что означает, что переводчики в другой сфере могут работать без документальных доказательств своей компетенции и навыков.
Данная работа состоит из введения, теоретической части, анализа и заключения. В теоретической части нашей работы мы рассмотрим основные исследования по манере выступления переводчика и его владению голосом, профессиональному и непрофессиональному переводу, а также духовному переводу. Аналитическая часть состоит из представления и комментирования мнений переводчиков. В заключении подводятся итоги проведенного исследования.
2 Теоретическая часть
Мы выбрали эту тему потому, что узнали, что голос играет важнейшую роль в профессиональной работе переводчика. По мнению А.-К. Фуру, человек, которому следует менять работу при потере голоса, представляет профессию, в которой голос является рабочим инструментом (Furu 2011: 21). Таким образом, устные переводчики являются представителями подобной профессии, и им стоит беречь свой голос как важное орудие труда. А.-К. Фуру также пишет, что работа преподавателя, которая тоже входят в число этих профессий, довольно часто вызывает у ее представителей проблемы с голосом (Furu 2011: 28–29). Многие исследователи придерживаются мнения, что владение голосом является важным качеством хорошего устного переводчика. Например, Э. Иглесиа Фернандес (2007)
приводит свидетельства того, что слушатели оценивают качество перевода ниже, если голос переводчика кажется неприятным (Iglesia Fernandez 2015: 441). С помощью голоса переводчик может привлекать внимание слушателей и даже подсказывать, что в переводимом им сообщении являются самым важным (Jänis 2010: 14, Furu 2011: 22–23). Г. Е. Мирам советует всем переводчикам научиться уже в самом начале карьеры, как тренировать голос, и таким образом избавить себя от возможных неприятных последствий перенапряжения голоса (Мирам 2006: 155).
По нашим наблюдениям, во время учебы на переводоведческом отделении нам мало говорили о важности голоса. Так что нам было особенно интересно, что переводчики знают об этой теме и заботятся ли они о своем голосе.
Профессионализм переводчика является актуальной темой исследования в современном переводоведении. Ж. Боэри (Boéri 2012 via Hokkanen 2015) считает, что исследователям не стоит строго определять, кто такой профессиональный переводчик и что можно считать переводом. По мнению Боэри, переводчики могут быть не только профессиональными или непрофессиональными, но могут располагаться и где-то между этими определениями, и поэтому она считает, что такие дефиниции слишком ограничены.
Интересным является тот факт, что, например, в Финляндии нет никакого общего определения для профессионального переводчика, кроме авторизированного. Даже союз переводчиков Финляндии SKTL принимает в члены своей организации переводчиков без переводческого образования, но с условием, что они могут доказать, что работали «как профессиональный переводчик» не меньше одного года (SKTL 2018). Нина Исолахти (2013) провела интересное исследование о деятельности судебных переводчиков. Она выбрала переводчиков для своего исследования по рекомендации юристов и считала, что они профессиональные именно благодаря этой рекомендации. Однако результаты ее исследования показывают, что переводчик, имеющий переводоведческое образование, лучше владел техникой составления заметок во время перевода и таким образом точнее всех переводил. Как предполагает Н. Исолахти, тот переводчик, очевидно,
практиковал технику ведения заметок уже во время учебы (Isolahti 2013: 134, 136, 211).
Что касается исследования перевода на духовном мероприятии, до сих пор еще не существует серьезных переводоведческих работ по этой проблеме. С. Хокканен (Hokkanen 2016) исследовала перевод в приходе пятидесятничества. По итогам ее исследования, задействованные там переводчики считали, что, переводя, они служат Богу, и главное – не образование, а приверженность религиозному направлению прихода. По мнению Е. А. Мишутинской (2009), религиозные ценности сильно влияют на жизнь человека и общества, и таким образом они влияют и на язык. Е. А. Мишутинская считает, что переводчику, переводящему в духовной сфере , надо понимать ее особенности, например, различия в содержании вероисповедания, и учитывать слабые знания современного человека в религиозной сфере (Мишутинская 2009: 360–364). На основании этих исследований, можно сказать, что в духовном переводе знание постулатов конкретной религии считается очень важным, иногда даже более важным, чем профессиональное образование. Это представление идет вразрез с общим пониманием профессионализма в сфере современного переводоведения и поэтому является очень интересной темой исследования.
3 Результаты анализа
Все переводчики считают, что переводить – это умение, которым может овладеть любой человек. Главное – это внимательно относиться к текстам и упорно изучать язык. Также они осознают, что и внешние обстоятельства могут значительно влиять на перевод, например, место (мероприятие) и лицо (чьи слова подлежат переводу). Согласно их суждениям, манера выступления вполне подвластна регулированию (изменению и улучшению) со стороны самого переводчика, а голос, хотя его и можно тренировать, это мало зависимая от его обладателя характеристика, так что его следует принимать таким, какой он есть. У половины переводчиков были проблемы с голосом, и все знали, что есть внешние факторы, которые влияют на него. Переводчики были довольны, что в работе им помогает
микрофон, и считали, что всем переводчикам надо знать, как его использовать, ибо
«зря переводишь, если тебя не слышно», как сказала одна переводчица.
Переводчики считали, что переводить для Центрального Союза Финских Обществ Миролюбия, это духовное служение, которое необходимо отделять от недуховного перевода. Главное различие между духовным и недуховным переводом, по их суждениям, заключается в выборе терминологии, которая должна соответствовать конкретному религиозному направлению, потому что очень важно, что слушатели правильно, в соответствии с их вероисповеданием, вс понимают.
Самое значимое различие между переводчиками с переводоведческим образованием и переводчиками без него, это степень волнения перед переводом и во время него. Переводчики без переводоведческого образования волновались сильно, а с переводоведческим образованием совсем не волновались. Но есть исключение: переводчица с 20-летным опытом тоже не говорила о волнении, хотя переводчики с почти 10-летным опытом говорили, что оно негативно влияет на качество их перевода. Кроме того, оказалось, что переводчики с переводоведческим образованием активно и сознательно воздействовали на предшествующие переводу обстоятельства для улучшения условий перевода.
Поэтому можно думать, что они, наверно, более внимательно относятся к созданию наиболее благоприятных условий для своей работы.
4 Заключение
В данной работы мы представили суждения переводчиков о хорошем переводе на духовном собрании. Нас особенно интересовали манера выступления и владение голосом как составляющие хорошего перевода. Мы также хотели узнать, как переводоведческое образование может влиять на эти представления.
Суммируя полученные результаты, мы можем сделать вывод о том, что, по мнению переводчиков, переводить – это умение, которому можно научиться, а владение голосом – это природное качество, хотя за ним можно и нужно ухаживать. На качество перевода и владение голосом влияют внешние условия, но манера выступления во многом зависит от самого переводчика.
По результатам опроса видно, что переводчики считают, также как и Хокканен (2016) с Мишутинской (2009), что переводить – это духовное служение, и главное в переводе – это правильный выбор терминологии и знание основных постулатов вероисповедания.
Также напрашивается вывод о том, что образование может влиять на самоуважение переводчика.
Следует отметить, что данное исследование проведено на небольшом по объему материале, и результаты в значительной степени определены теми конкретными переводчиками, мнения которых были представлены в исследовании. Несмотря на это, результаты помогают лучше понять суждения переводчиков духовного собрания о качестве перевода и указывают возможные направления для последующих исследований. Особенно интересными объектами для будущего исследования могут быть представления в профессиональной сфере о владении голосом и влияние образование на самоуважение переводчика.
Список использованной литературы
Летнее Собрание 2017. Р/Д: http://www.suviseurat.fi/2017/tt/bolshoye-letniy-tssf-sobraniye/ [ссылка на источник: 11.6.2018] professionella röstanvändare. Turku: Åbo Akademis förlag.
Hokkanen, Sari 2015. Tulkkausta arjessa ja ammatissa. Журнал «Virittäjä» 3/2015. Р/Д:
https://journal.fi/virittaja/article/view/45332/16497. [ссылка на источник: 3.5.2018], s.
428–434.
Hokkanen, Sari 2016. To Serve and to Experience: An Autoethnographic Study of Simultaneous Church Interpreting. Tampere: Tampere University Press.
Iglesias Fernández, Emilia 2015. Voice quality. В книге: Franz Pöchhacker (toim.) Routledge encyclopedia of interpreting studies. London/New York: Routledge, 440–441.
Isolahti, Nina 2013. Tulkkauksen tarkkuus rikosoikeudenkäynnissä – saavuttamaton ihanne. Tampere: Tampere University Press.
Jänis, Marja 2010. Venäjästä suomeksi ja suomesta venäjäksi. Helsinki: Aleksanteri-instituutti.
Nalbantoglu, Minna 2018. Suomi varautuu turvapaikanhakijoiden määrän uuteen kasvuun – Migrin selvityksessä paljastui ongelmia tulkkauksessa. Helsingin Sanomat 14.6.2018. Р/Д: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005718920.html [ссылка на источник: 15.6.2018]
Metsämuuronen, Jari 2003. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Jyväskylä:
Gummerus.
SKTL 2017. Migrin kanssa keskustelua muun muassa tulkkauksesta. Р/Д:
https://www.sktl.fi/?x18668=1298424 [ссылка на источник: 11.10.2017]
SKTL 2018: Jäsenehdot. Р/Д: https://www.sktl.fi/jasenyys/jasenehdot/ [ссылка на источник: 10.6.2018]