SRK:n Suviseurat tulkkaustilana ja -toimeksiantajana

SRK:n Suviseurojen tulkkaus (ainakin viron ja venäjän osalta) on alkanut 1990-luvun alussa. Informanttini mukaan tulkkaustoiminnan alkuvaihe oli haastavaa monessa mielessä. SRK:lla ei ollut kokemusta tulkkauksen järjestämisestä, ja lisäksi suviseuraorganisaation vaihtuvuus vaikutti siihen, miten tulkkaus milloinkin järjestettiin.

Informantin mukaan alussa tulkkaus järjestyi siten, kuin silloinen suviseuraorganisaatio sattui järjestämään. Tulkkeja kuitenkin kuunneltiin ja muutamat koulutetut tulkit ottivat myös itse yhteyttä SRK:hon ja kertoivat, miten heidän kokemustensa mukaan monikansallisissa kokouksissa tulkkaus järjestetään. Informantin mukaan Suviseurojen tulkkaustilanne on kehittynyt paljon vuosien saatossa: enää ei ”istuta samassa paikassa ja siinä kilpaa huudeta”, vaan nykyään tulkeille on omat nykyaikaisin tulkkauslaittein varustetut tulkkauskopit. Kuulijoidenkaan ei tarvitse enää hakeutua tulkin lähettyville, vaan he voivat kuunnella tulkkeita radiopuhelimien tai matkapuhelimiensa radioiden avulla missä tahansa seurakentällä ja vaikka nettitallenteina kotona jälkeenpäin.

Informanttini tiivistikin sen: ”se [Suviseurojen tulkkaustila] kehittyy koko ajan, ja en tiedä mitä uutta on sitte nyt tulossa, nyt on näitä laitteita olemassa, mutta mitä kaikkea sitten vielä muuttuu”, ”nykyisin se on mun mielestä jo aika hyvä, että kohtuullinen verrattuna ainaki aikasempiin.”

Suviseurojen luonteen vuoksi (tuhansien ihmisten puheensorina ja kaikkialle kovaäänisiä pitkin kantautuvat saarnat ja laulut) esimerkiksi hiljaisten työtilojen saaminen on haaste.

Nykyään tulkeille on kuitenkin varattu äänieristettyjä tiloja tulkkaukseen valmistautumista ja itse tulkkausta varten. Tulkkauskopeissa heidän käyttöönsä on annettu kuulokkeet, joista saarnan kuulee varmemmin ja selvästi, mikrofoni, johon tulkin ei tarvitse huutaa saadakseen äänensä kuuluville sekä videokuva saarnaajasta, mikä

helpottaa keskittymistä ja auttaa ymmärtämään, milloin puhujan puheaika alkaa olla lopussa. Saarnojen pituudesta nimittäin huolehtii seuraisäntä, joka vie puhujavuorossa olevalle lapun merkiksi puheajan päättymisestä. Lisäksi tulkkien käyttöön pyritään antamaan tekniikkaa, kuten nopeasti toimiva internet, joka sekin on haaste järjestää suviseuroissa, sekä älytabletteja, joissa on toimivat Raamatut kaikilla kielillä sekä sanakirjaohjelmia. (Suviseurojen tiedonsiirtokokous 2017)

Nykyään Suviseuroissa on käytössä kansainvälisyyspalvelu, jossa joka kielellä on oma vastuuhenkilö. Nämä vastuuhenkilöt ja yksikön vastuuhenkilö toimivat yhdessä seuratoimikunnan ja SRK:n yhteyshenkilön kanssa. Vastuuhenkilöiden tulee esimerkiksi raportoida työstään joka vuosi SRK:lle ja sen lisäksi perehdyttää tuleva toimija tehtävään.

Koska vastuuhenkilöt vaihtuvat joka vuosi, tietoa pyritään välittämään myös järjestämällä uusien ja vanhojen toimijoiden tiedonsiirtokokous aina vuosittain.

Tiedonsiirtokokouksessa esitetään kehitysideoita ja kuunnellaan jokaisen kieliryhmän palautteet suoraan kentältä. Pääsin seuraamaan kahta peräkkäistä suviseurojen kansainvälisyyspisteen tiedonsiirtokokousta (vuosina 2016 ja 2017) ja näiden keskustelujen perusteella voin todeta, että SRK antaa paljon valtaa tulkeille tulkkausasioissa. Tulkeilta kerätään joka suviseuroissa palautetta. Palautteen perusteella seuraaviin suviseuroihin pyritään tekemään ne muutokset, joita tulkit ovat pyytäneet.

Esimerkiksi viime vuosina SRK on pyrkinyt toteuttamaan tulkkien toiveita vaatimalla valmisteltuja puheenvuoroja aikaisemmin tulkkien tutustuttavaksi, parantamalla viittomakielen tulkkien tulkkauskoroketta ja videoimalla heidän tulkkauksensa sekä järjestämällä älytabletin ja toimivan internetin tulkkien valmistautumistilaan.

Kouluttautuneet tulkit osaavat oletettavasti tietoisemmin vaatia hyviä työolosuhteita, kuten tiloja, joissa tulkkausta voi tehdä laadukkaasti. Tulkkaustiimissä ei kuitenkaan kaikkien tarvitse olla yhtä valveutuneita. Harrastelijatulkit voivat saada tulkkaukselle ammattimaiset olosuhteet, vaikka he itse eivät olisikaan siitä tietoisia. Olosuhteet voivat olla hyvät myös vapaaehtoisuuteen perustuvassa toiminnassa. Tämä tietenkin vaikuttaa osaltaan tulkkauksen laatuun, tiedostipa tulkki sitä tai ei. Näin on käynyt SRK:n suviseuroissa. Voidaan vielä pohtia, kuinka paljon se on tapahtunut tietoisesti ja kuinka paljon ns. itsestään.

Kuten jo mainittiin, SRK ei järjestä suviseuroja vaan tilaa ne yksittäiseltä rauhanyhdistykseltä, joka sitten järjestää Suviseurat yhdessä joidenkin muiden rauhanyhdistysten kanssa. SRK tilaa suviseuraorganisaatiolta myös tulkkaukset kaikille kielille. Toimin vuonna 2017 Suviseuroissa venäjän kielen toisena vastuuhenkilönä, ja tehtäviini kuuluivat muun muassa tulkkien rekrytointi sekä tulkkauslistan tekeminen.

Vuonna 2017 tulkattiin 24 seura- tai kokoustilaisuutta venäjän kielelle viiden tulkin voimin. Kaikki tulkit olivat toimineet tulkkeina Suviseuroissa edellisenäkin vuonna, ja yksi tulkeista oli äidinkieleltään venäjänkielinen.

Tulkit toimivat Suviseuroissa talkoolaisina eli vapaaehtoisina ilman rahallista korvausta.

Tulkit saivat kuitenkin vuonna 2017 korvaukseksi tulkkauksestaan ilmaisen ylläpidon Suviseuroissa eli ilmaiset ruoat ja maksetun kenttämaksun, mikäli he majoittuvat seurakentällä.

SRK järjestää osana toimintaansa kielikoulutusta. SRK:n kielikoulutukseen osallistuvat sitoutuvat kehittämään kielitaitoaan SRK:n lähetystyötä varten, eli esimerkiksi suviseuratulkkaustakin varten. Kielikoulutus perustuu vapaaehtoisuuteen. Koulutuksiin on kutsuttu tulkkeja ja kääntäjiä sekä liikkeessä toimivia puhujia eli maallikkosaarnaajia.

Koulutukseen osallistuvat toimivat lähetystyössä sekä kotimaassa että ulkomailla. Tulkit ja kääntäjät tulkkaavat seurapuheita ja kääntävät erilaisia tekstejä erikielisiin julkaisuihin.

Tämän tutkimuksen teon aikanakin järjestetään kielikoulutusta. Tämä käynnissä oleva kielikoulutus kestää kolme ja puoli vuotta, ja sen aikana järjestetään virallisia kurssiviikonloppuja kaksi kertaa vuodessa. (Vuonokari-Kämäräinen 2015, Päivämies 2016.) Haastattelemistani tulkeista viisi oli haastatteluhetkellä mukana tällaisessa kielikoulutuksessa ja kuudeskin oli aikaisemmin ollut samankaltaisen kurssin opettajana aikaisemmin.

Minulla on ollut mahdollisuus tutustua kielikoulutukseen oppilaan ja opettajan rooleissa venäjän kielen kurssilla. Kielikoulutukset järjestetään pitkälti koulutukseen osallistuvien ehdoilla, joten välillä on ollut useampi kieli yhtä aikaa viikonloppukurssilla samassa paikassa. Kursseja järjestetään Ranuan, Reisjärven ja Jämsän kristillisissä opistoissa sekä

kieliryhmistä riippuen myös kohdemaissa. Esimerkiksi viron kielen kursseja on järjestetty Virossa ja ainakin yksi venäjän kielen kurssi on järjestetty Venäjällä. Kursseille on pyritty saamaan myös kielen natiivipuhujia paikalle ja heitä voidaan kutsua paikalle myös kohdemaasta. Kurssien sisältö riippuu paljolti kurssinvetäjistä, mutta tarkoituksena on siis valmentaa kurssilaisia SRK:n työhön esimerkiksi opiskelemalla Raamattu-aiheista sanastoa.

6 Aineiston analyysi 6.1 Analyysin toteutus

Analyysissä noudatetaan Metsämuurosen (2003) menetelmää, eli ensin aineistosta etsitään käsitysten merkityssisältöjä, joista kootaan käsityskategorioita ja abstraktimpia yläluokkia. Aluksi haastatteluista nousevia käsityksiä jaettiin muutaman isomman teeman mukaan. Nämä teemat ovat tutkimuskysymysteni mukaan tulkki – vakuuttava viestijä, esiintyminen ja ääni sekä hengellisyys tulkkauksessa. Ne nousivat esille niin teoriassa kuin aineistossakin. Aineistossa esiintyviä käsityksiä verrattiin aikaisemmin esitettyyn teoriaan sekä toisiinsa. Tämän jälkeen käsitykset jaoteltiin yläluokkiin niistä löydettyjen yhteisten nimittäjien perusteella. Aineistosta nousevat tulkkien käsitykset jaoteltiin sen mukaan, ovatko ne tulkkaukseen vaikuttavia tulkin ominaisuuksia, taitoja vai tulkista riippumattomia seikkoja. Tällä tavoin pyrittiin selvittämään, pitävätkö tulkit tulkkausta enemmän oppimisen tuloksena kuin synnynnäisenä taitona, mikä Parsonin (1964) mukaan on tärkeä piirre ammattilaisuudelle (Parson 1964 via Wadensjö 2004: 2). Lisäksi pyrittiin kartoittamaan, pidetäänkö tulkkausta enemmän tulkista riippuvana toimintana vai ymmärretäänkö myös siihen vaikuttavien olosuhteiden vaikutus tulkkaukseen, sillä esimerkiksi Vuorikosken (2004) mukaan myös ulkoiset seikat vaikuttavat tulkkeen laatuun ja myös tulkkien ammattisäännöstön (SKTL 1994) mukaan tulkin tulisi pystyä kertomaan tulkkaustoimeksiantajalle tulkkausta oleellisesti vaikeuttavista seikoista.

Tulkkien käsitykset hengellisestä tulkkauksesta jaoteltiin aikaisemman tutkimuksen mukaan (Hokkanen 2016, Mišutinskaja 2009, Jaarmo 2013). Tulokset on esitetty selvyyden vuoksi eriteltyinä isompien teemojen eli tulkkausihanteen, tulkin esiintymisen ja äänenkäytön sekä hengellisen tulkkaustilanteen mukaan.

Viimeinen tutkimuskysymys koulutuksen mahdollisesti tuomista eroista on eroteltu fenomenografisin menetelmin saaduista tuloksista omaksi alaluvuksi loppuun.

Viimeiseen tutkimuskysymykseen on pyritty löytämään vastauksia tutkimalla ensin fenomenografisin menetelmin tulkkien käsityksiä tulkkauksesta, esiintymisestä ja äänenkäytöstä sekä hengellisyydestä, minkä jälkeen näitä käsityksiä verrattiin kääntäjien koulutustaustaan. Tällä tavoin haluttiin selvittää, onko tätä tutkielmaa varten haastateltujen tulkkien käsitysten välillä suurta eroa, joka johtuisi koulutuksesta.