5 TULOKSET
5.5 Tulkin rooli vuorovaikutustilanteessa
”pienimuotoinen "muistijäljen" jättäminen esim kuva tilanteesta, jolloin asiakas voi kertoa esim retkestä, tapahtumasta jne jota ei voisi muuten muistella” (H24)
Vuorovaikutuksen toteutumisessa tulkin rooliksi asettui myös tilanteen koordinointi siten, että asiakkaan on todella mahdollista osallistua vuorovaikutukseen. Tämä tekee tulkin väistämättä näkyvämmäksi vuorovaikutustilanteessa.
”asiakkaan puheenvuorolle "tilanottaminen" sekä tarvittaessa ottaa tilaa myös asiak-kaalle tulkkaamiseen, jos ei muuten kerkiä tulkata” (H10).
TAULUKKO 11. Tulkin rooli vuorovaikutustilanteessa Pääteema
(lkm) Teema (lkm) Esimerkkilausuma
esittäjä (22)
ei puhu asiakkaan puolesta (2)
”[kolmannet osapuolet] kyselevät helposti asioita tulkilta esim. kun asiakas ei vielä paikalla tai vaikka olisikin […] Olen sanonut että voidaan kysyä asiakkaalta” (H10)
ei osallistu (4) ”eikä keskustele omiaan kolmannen osapuolen kanssa” (H1)
ei valikoi (3)
”esim. kokoustilanteessa tulkkaa asiakkaan puheen vaikka muut osallistujat sanoisivat, että he ymmärtävät asiakkaan puheen” (H20) ei muuta viestiä (3) ”juuri niinkuin asiakas on asian kertonut, mitään
lisäämättä ja mitään vähentämättä.” (H17) neutraali (4) ”Muuten tulkki pysyy neutraalina ja
"näkymattö-mänä" taustalla” (H7)
asiakas päättää (6) ”Ostoksilla, ei puuttua mitä ostaa ellei kysy suo-raan mielipidettä” (H14)
tekijä (10)
lähdetekstin mukauttaminen (6) ”Tulevan viestin selkoistaminen … Asioiden / tekstien ymmärrettäväksi tulkkaaminen” (H3) tilanteen kuvailu (2) ”Tilanteen tulkkaus kuuluu myös tarvittaessa
tehtäviin” (H10)
valikointi (1) ”täytyy reagoida samantien, kieltäydynkö tulk-kaamasta vai jatkanko” (H3)
osallistuminen (1)
”Esim autistisia ja kehitysvammaisia joilla on aloitekyvyn puutetta, voi kannustaa aloittamalla keskustelua muiden paikalla olevien kanssa.
Tässäkin tilanteessa tulkin on osattava vetäytyä tulkin rooliin heti jos keskustelu alkaa” (H4)
koordinoija (6)
tilanteen keskeyttäminen (3)
”Laskin kädet pöydälle, jotta saan asiakkaan huomion, mutta riitely henkilöiden välillä jatkui”
(H2) tilanteen eteenpäin vienti (2)
”yritän löytää jonkun häntä kiinnostavan asian, jolla saan hänet "unohtamaan" jumittamisen tuoneen asian” (H1)
fyysiset olosuhteet (1)
”Sivullisten osallistuminen tulkkina toimimisessa:
asiasta tietämättömät koettavat uudelleen sijoit-taa istumajärjestystä […]Jätin tämän kolmannen osapuolen kommentit istumajärjestelyistä huomi-oimatta” (H15)
5.5.1 Esittäjä
Pääteema esittäjä sisälsi kuusi teemaa: tulkki ei puhu puolesta, tulkki ei osallistu, tulkki ei valikoi, tulkki ei muuta viestiä, tulkki on neutraali ja asiakas päättää. Näistä teemoista käy
selvästi ilmi tulkin puolueettomuus ja kantaa ottamattomuus tulkkaustilanteessa. Ne ku-vastavat myös Asioimistulkin ammattisäännöstön (liite 1) määritelmää tulkin roolista.
Tulkki ei puhu puolesta –teemassa ilmaistiin hyvin selvästi, että ”tulkki ei puhu puolesta”
(H1). Haasteellisissa tulkkaustilanteissa tulkkiin kohdistui paine puhua asiakkaan puolesta silloin, kun tulkille kohdistettiin suoria kysymyksiä joilla haettiin tietoa joko asiakkaasta tai tulkista itsestään. Toisaalta oli myös tilanteita, joissa asiakas ei jostain syystä kyennyt itse hoitamaan asiaansa ja olisi tarvinnut ohjausta tai tukea. Eräs vastaaja kuvasi toimintaansa tilanteessa, jossa kysymys kohdistuu tulkille:
”[kolmannet osapuolet] kyselevät helposti asioita tulkilta esim. kun asiakas ei vielä paikalla tai vaikka olisikin … Olen sanonut että voidaan kysyä asiakkaalta” (H10)
Tulkin osallistuminen keskusteluun omana itsenään nähtiin ehdottoman kiellettyä. Tulkin ei myöskään ollut sallittua keskustella muiden osapuolten kanssa tulkkaustilanteen aika-na. Haasteelliseksi koettiin tilanteet, joissa esim. kolmas osapuoli pyrkii osallistamaan tulkkia, tai mikäli tulkilla olisi sanottavaa käsiteltävään asiaan. Sanottava saattoi liittyä esimerkiksi tulkkauspalvelun käytänteisiin tai tulkin toimintatapoihin.
”Kesken ohjelman "puheenjohtaja" alkaa kysellä tulkilta asioita tai vaatii tulkin osal-listumista ohjelmaan omana persoonanaan. Tilanteet ovat asiakkaallekin kiusallisia, kun tilanne keskeytyy ja menee hetki aikaa, ennen kuin kauniisti voi tulkki kertoa, miksi ei osallistu ohjelmaan ja selventää sen vielä asiakkaalle” (H23)
”Palaveri toimintakeskuksen ja perheen kanssa. Näin pystyimme puhumaan juuri tämän asiakkaan asiasta kun perhe paikalla ja lupa tulkille puhua” (H19)
Tulkin ei vastausten perusteella ole lupa valikoida sitä, mitä tulkkaa ja mitä ei – olipa sitten kyse asiakkaan valehtelusta tai siitä, että kolmas osapuoli ei välttämättä tarvitse tulkkaus-ta. Asioimistulkin ammattieettinen säännöstö (liite 1) asettaa tulkille vaatimuksen tulkata kattavasti, mitään poistamatta ja mitään asiaankuulumatonta lisäämättä.
”tiedän että asiakas puhuu toista kun on tapahtunut … Tulkin tulee olla tarkkana ettei puhu ohi asiakkaan, vaikka tietäisi asian olevan eri lailla kun asiakas sanoo”
(H7)
”esim. kokoustilanteessa tulkkaa asiakkaan puheen vaikka muut osallistujat sanoisi-vat, että he ymmärtävät asiakkaan puheen” (H20)
Tulkki ei saa muuttaa asiakkaan tuottamaa viestiä: ”juuri niinkuin asiakas on asian kerto-nut, mitään lisäämättä ja mitään vähentämättä.” (H17) Tässä lienee kyse ennen kaikkea
luotettavuudesta, joka nähtiin tulkin ammattitaidon keskeisenä osa-alueena, ja joka ei vält-tämättä toteudu ns. maallikoiden tulkatessa.
”[asiakas] teki tulkin avulla kirjoitustehtäviä. Mukana 2 tulkkia, [asiakkaalle sopivalla tulkkausmenetelmällä] tehtiin … isä oli usein mukana tilanteessa ja halusi [tulkata] = tuliko viesti aina asiakkaalta” (H21)
Tulkin neutraalius näkyi vastauksissa mm. tulkin puolueettomuuden vaatimuksena ja tulkki määriteltiin ”seinäpaperiksi” (H3) ja ”näkymättömäksi” (H7). Tulkin ajateltiin olevan paikalla ainoastaan tulkkausta varten, eikä hänellä saa olla vaikutusta käsiteltävään asiaan.
Asiakkaalla nähtiin olevan päätäntävalta paitsi omista asioistaan ja valinnoistaan, myös viestintään liittyvistä asioista sekä tiettyyn pisteeseen asti myös tulkin toimintatavoista.
Tulkin ei katsottu olevan sallittua vaikuttaa asiakkaan päätökseen. Asiakkaan itsemää-räämisoikeus mainittiin terminä monessa vastauksessa ja se nähtiin yhtenä keskeisimmis-tä tulkkauspalvelun taustalla olevista arvoista.
”tulkkina aloitin puhelun asiakkaan toivomalla asialla” (H2)
”Tulkki ei saa vaikuttaa asiaan omalla mielipiteellään” (H22)
”Tulkkina voimme esittää asian ilman asiakkaan yritystä jos asiasta on etukäteen puhuttu ja sovittu. Esim. taksimatkalla minne mennään, mistä ja koska haetaan, y.m.” (H14)
5.5.2 Tekijä
Tulkin sijoittuessa Goffmanin (1981) kolmijaon mukaisesti tekijän rooliin, oli kysymys ylei-simmin lähdetekstin mukauttamisesta. Muita teemoja olivat tilanteen kuvailu, valikointi ja osallistaminen. Lähdetekstin mukauttamiseen luokiteltiin vastaukset, joissa tulkki huolehtii viestin muokkaamisesta asiakkaalle ymmärrettävään muotoon.
”selventää asioita asiakkaalle” (H15)
”tulevan viestin selkoistaminen [ja] asioiden ja tekstien ymmärrettäväksi tulkkami-nen” (H3)
”asioiden selkeyttäminen tulkattavan tasolle” (H9).
Näissä vastauksissa voi tulkita olevan kysymys selkokielen käyttämisestä tulkkauksessa, siis lähdetekstin mukauttamisesta selkokielelle. Selkokieli tarkoittaa sisällöltään,
sanastol-taan ja rakenteelsanastol-taan ymmärrettävämmäksi mukautettua kielen muotoa (Selkokeskus 2015a). Kun puhuttua viestintää mukautetaan selkokieliseksi, kiinnitetään huomiota paitsi käytettävään sanastoon, myös kielen rakenteisiin, puhenopeuteen ja rytmitykseen. Vuoro-vaikutuskumppanin ymmärrysvaikeuksia pyritään ehkäisemään, mutta myös ratkaise-maan. (Selkokeskus 2015b.) Tulkin suorittama lähdetekstin mukauttaminen selkokieliseksi muuttaa tulkin roolin lähdetekstin sananmukaisesta toistajasta eli esittäjästä tekijäksi, henkilöksi joka päättää, mitä sanotaan. Jos tulkki kääntää kahden luonnollisen kielen välil-lä, hän tekee tarvittavia muutoksia lähdekielessä käytettyihin rakenteisiin ja jopa sanas-toon voidakseen tuottaa oikeakielistä tekstiä kohdekielellä. Pääsääntönä kuitenkin on tuot-taa sama merkityssisältö kuin lähdekielellä. Mukautettaessa tekstiä selkokieliseksi voi tilanteesta riippuen olla tarpeellista tiivistää viestiä ja jo yksin puhenopeuden hidastaminen voi pakottaa jättämään selkokielisestä viestistä joitakin asioita pois. Tästä syystä lähde-tekstin selkoistamisen myötä tulkin rooli muuttuu esittäjästä tekijäksi. Voi myös pohtia, asettuuko tulkki jopa toimeksiantajan rooliin tehdessään valintoja siitä, mitä asioita lähde-tekstistä voi jättää pois.
Keskusteluanalyysin keinoin on tutkittu kielellisesti epäsymmetrisiä vuorovaikutustilanteita ja niissä syntyviä ymmärrysvaikeuksia. Tutkimusten mukaan tilanteissa, joissa kompeten-timpi puhuja ei ymmärrä heikomman puhujan viestiä käytetään ratkaisuna korjausaloitteita tai ymmärrysehdokkaita. Korjausaloite tarkoittaa suoraa pyyntöä korjata puheenvuoro ymmärrettävämmäksi, esim. ”Sanotko uudestaan, mikä on lempiruokasi?”. Ymmärryseh-dokkaalla taas tarkoitetaan kuulijan esittämiä tulkintoja (esim. ”Tarkoititko, että et pidä juustosta?”), joilla hän tarkistaa ymmärsikö oikein. Sekä korjausaloitteiden että erityisesti ymmärrysehdokkaiden käytön on todettu olevan yhteydessä mm. kehitysvammaisilla esiintyvään myöntyvyyteen, eli taipumukseen vastata siten, kuin olettaa keskustelukump-panin toivovan tai odottavan. (Leskelä 2012, 186–187.) Korjausaloitteet ja ymmärryseh-dokkaat ovat tyypillisiä tulkin työvälineitä tilanteessa, jossa asiakkaan viesti on epäselvä.
Onkin ajatuksia herättävää, missä määrin tulkin käyttämät tulkkausstrategiat voivat vaikut-taa asiakkaan viestintään.
Myös tilanteen kuvailussa tulkin rooli on lähempänä tekijää kuin esittäjää, sillä tulkki tekee itse valintoja siitä, mitkä asiat poimii kuvailtavaksi. Tilanteen kuvailu voi kohdistua asiak-kaalle, mutta myös kolmannelle osapuolelle:
”Sanoin, että en tiedä, onko asiakkaalla tarvittavaa sanastoa, jolla hän voisi kertoa, että häntä on ohjeistettu asuntolassa toisin” (H24).
Tilanteen kuvailu voi helpottaa esimerkiksi ohjeiden ymmärtämistä. Tilanteen kuvailun voi nähdä samansuuntaisena menetelmänä kuin kuurosokeille asiakkaalle tulkkaukseen si-sältyvän ympäristön kuvailun. Ympäristön kuvailua tässä merkityksessä käytetään visuaa-lisen ja auditiivisen tiedon välittämiseen. Kuvailun tarkoituksena on tukea multimodaalis-ten aistihavaintojen tekemistä. Kuvailun kautta kuurosokea henkilö voi vaikkapa luoda mielikuvan kuvaillun kohteen muodosta, koosta tai sijainnista, tai nauttia kulttuurista, kuten kuvailutulkatuista elokuvista, joihin on sisällytetty erillinen verbaalinen kuvailu keskeisistä visuaalisista elementeistä. (Lahtinen, Palmer & Ojala 2012, 269–270, 275.)
Kun tulkki tekee valinnan sen suhteen, tulkkaako vai ei, on hän asettunut tekijän rooliin:
”täytyy reagoida samantien, kieltäydynkö tulkkaamasta vai jatkanko” (H3). Kyse voi olla, kuten sitaatin tilanteessa, asiakkaan tuottaman viestin tulkkaamisesta tai tulkkaamatta jättämisestä, mutta myös kolmannen osapuolen viestistä. Sitaatin tilanteessa oli kysymys asiakkaan valehtelusta, jonka tulkkaamisen tulkki koki jossain määrin eettisesti vääräksi.
Toisinaan voi olla kyse myös siitä, että tulkki olettaa toisen osapuolen ymmärtävän sano-tun ilman tulkkausta.
Eräässä vastauksessa kuvattiin tulkin toimintaa vuorovaikutusta edistävänä ja synnyttä-vänä, jolloin tulkki toimii tekijänä.
”Esim autistisia ja kehitysvammaisia joilla on aloitekyvyn puutetta, voi kannustaa aloittamalla keskustelua muiden paikalla olevien kanssa. Tässäkin tilanteessa tulkin on osattava vetäytyä tulkin rooliin heti jos keskustelu alkaa” (H4).
5.5.3 Koordinoija
Kaikissa vastauksissa, joissa kuvattiin tulkin roolia vuorovaikutustilanteen koordinoijana, oli kyse eksplisiittisestä koordinoinnista. Tulkin keinoja ohjailla tilannetta olivat keskeyttä-minen, eteenpäin vienti sekä fyysisten olosuhteiden muuttaminen.
Keskeyttäminen (tai sen yrittäminen) tapahtui joko sanattomasti, kehonkieltä käyttäen tai sanallisesti. Keskeyttämisessä oli kyse joko tulkattavaan tekstiin liittyvästä koordinoinnista (Wadensjö 1998, 110), jossa keskeytystä pyydetään jotta ehditään tulkata, tai vuorovaiku-tukseen liittyvästä koordinoinnista (Wadensjö 1998, 110), jossa keskeytys liittyy enemmän puheenvuorojen tai keskustelutilanteen yleiseen hallintaan.
”Laskin kädet pöydälle, jotta saan asiakkaan huomion, mutta riitely henkilöiden välil-lä jatkui” (H2)
”Myös asiakkaan puheenvuorolle "tilanottaminen" sekä tarvittaessa ottaa tilaa myös asiakkaalle tulkkaamiseen, jos ei muuten kerkiä tulkata ("tulkki ei nyt kerkee tulkata, olisiko mahdollista pieni hidastus/tauko)” (H10)
Tilanteen eteenpäin vienti näkyi asiakkaan kannustamisena tai ohjeistamisena siitä, miten tilanteessa olisi hyvä toimia: ”Minulle tällainen tilanne oli niin uusi, etten osannut valmistel-la ja ohjeistaa asiakasta.” (H2). Tivalmistel-lanteen eteenpäin viennissä oli kaikissa tapauksissa kyse vuorovaikutukseen liittyvästä koordinoinnista (Wadensjö 1998, 110).
Fyysisten olosuhteiden muuttaminen liittyi tulkin ja/tai asiakkaan sijoittumiseen tulkkausti-lanteessa. Vastaaja koki tehneensä sijoittumisvalinnan siten, että se mahdollistaisi sekä tulkkauksen että asiakkaan tilanteeseen osallistumisen optimaalisesti ja koki kolmannen osapuolen asiaan puuttumisen häiritseväksi. Tässä kyse oli vuorovaikutuksen koordinoin-nista (Wadensjö 1998, 110).
”Sivullisten osallistuminen tulkkina toimimisessa: asiasta tietämättömät koettavat uudelleen sijoittaa istumajärjestystä kun eivät tiedä että asiakkaan kokonaisuuden tulkitseminen on osa tulkkausta, ei vain puheen toisto tai selventäminen tai AAC kansion käyttö. Asiakkaan vaivaton tulkkauksen seuranta niin, että tämän ei tarvitse kääntää päätään puolelta toiselle, vaan voi samaan suuntaan katsoessaan seurata tulkkausta ja puhujaa” (H15)