Tilannearvioinnin merkitys sosiaalityön prosessissa

3.6. Tilannearvioinnin merkitys sosiaalityön prosessissa

Vaikuttavan työskentelyn lähtökohta on riittävä kattava ja laaja tilannearviointi; mistä asi-oista asiakkaan tilanteessa on kysymys ja mikä on ongelmien dynamiikka (Kemppainen &

Ojaniemi 2016, 58; Kananoja 2017, 178 – 179; Paasio 2017, 410; Rostila & Mäntysaari 1997, 402; Hokkanen 2016, 127; Rostila 2001, 64.) Jos ongelmaa tai hyvinvointivajetta ei tunnisteta, on mahdotonta kohdentaa työskentelyä oikeisiin asioihin (Niemelä 2012, 25;

Paasio 2017, 409).

Asiakkaan ongelmien syntyhistoria ja elinolosuhteet on tärkeää selvittää, mutta samanaikai-sesti täytyy tunnistaa ja tukea asiakkaan voimavaroja ja vahvuuksia. Ongelma- ja diagnoo-sikeskeisen lähestymistavan sijaan asiakkaan elämäntilanteen kokonaisuuden selvittämi-sessä tulisi nostaa esiin myös tekijöitä, jotka tukevat ja mahdollistavat muutosta. (Graypeal 2001, 233-234.)

Tilannearviossa, jota kutsutaan sosiaalihuoltolaissa palvelutarpeen arvioinniksi, työntekijän harkinnalle jää runsaasti tilaa:

” Suhteellisen vähäisissä ja selkeissä tuen tarpeissa palveluntarpeen arviointi voidaan tehdä huomattavasti suppeampana kuin moninaisissa tuen tarpeissa.

Keskeistä on, että jo asiakkuuden alkuvaiheessa on selvillä, minkä tyyppisistä tarpeista on kyse ja mitkä tahot ovat vastuussa palvelukokonaisuuden muodos-tamisesta --.” (STM 2017, 113. Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 36-39.)

Koska sosiaalityö on määritelty viimesijaiseksi mahdollisuudeksi palveluverkostossa, asiak-kaiden elämäntilanteeseen liittyy kasautuneita vaikeuksia. Sosiaalityöntekijällä on valta päättää asiakkaan sosiaalisen kuntoutuksen tarpeesta. Useita etuuksia tai palveluja käyttäviä monipalveluasiakkaita ei aina tunnisteta muualla palveluverkostossa. (Määttä 2018, 27-28.) Vaikuttavuuden ja eettisyyden näkökulmista asiakasprosessissa keskeisiä tekijöitä ovat asi-akkaan ja työntekijän välinen yhteistyösuhde sekä asiasi-akkaan ja työntekijän näkemys työs-kentelyn lähtötilanteesta. (Kananoja 2017, 190; Rostila 2001, 67.) Rostila (2001, 60) on määrittänyt tuloksellisen ongelmanratkaisutyöskentelyn ehdoksi luottamuksellisen ja turval-lisen suhteen asiakkaan ja työntekijän välille. Asiakas tuo luottamuksen lisääntyessä enem-män tilanteeseen vaikuttavia asioita esiin. Tapa, jolla asioista kysytään ja käsitteet, joita työntekijä käyttää, voi vaikuttaa siihen, tukeeko työskentely asiakkaan voimavaroja ja muu-tosta tukevaa käsitystä itsestään. (Graybeal 2001, 238, 240.)

Arviointiin sisältyy itse ongelman, siihen liittyvien tärkeiden henkilöiden ja ympäristöteki-jöiden selvittäminen, sekä haasteiden ja voimavaratekiympäristöteki-jöiden tunnistaminen. (Rostila 2001, 66; Graybeal 2001, 234-235.). Tilannearviointia tehtäessä kerätään tarpeellista tietoa suun-nitelman pohjaksi. Tiedon keräämisessä käytettäviä metodeja ovat haastattelu, havainnointi ja kysely, lisäksi hyödynnetään asiakasasiakirjoja, muiden palvelujärjestelmän toimijoiden tuottamia tietoja, raportteja, lainsäädäntöä ja ohjeita. (Niemelä 2012, 25; Rostila 2001, 72.)

3.6.1. Mittareita sosiaalityön arviointiin

Sosiaalityössä hyödynnettäviä mittareita on kehitetty, testattu ja otettu käyttöön Suomessa erilaisissa hankkeissa 2010 –luvulla. Mittarin käyttö työskentelyn tukena voi lisätä asiak-kaan osallisuutta tuen tarpeen määrittelyssä, tavoitteen asettamisessa ja muutoksen arvioin-nissa (Työterveyslaitos 2019). Mittarin avulla voidaan saada tietoa asiakkaan hyvinvoinnista

ja voimavaroista ja ongelmakohdista. Tulosten avulla on mahdollista kohdentaa työskente-lyä yhdessä havaittuihin ongelmakohtiin. Mittari voidaan täyttää myöhemmin uudelleen ja arvioida, onko asiakkaan tilanteessa tapahtunut muutosta. (Socca 2019.) Elämäntilanteen selvittämisen ympyrä (ESY) on menetelmä, joka on kehitetty sosiaalisen kuntoutuksen työ-välineeksi dialogiseen työskentelyyn ja arviointiin. Seuraavassa alaluvussa kuvaan menetel-män yksityiskohtaisemmin; tutkimus käsittelee ESY –menetelmenetel-män käyttöä asiakastyösken-telyssä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen aikuissosiaalityön Avain -mittarin kehittämistyössä on ollut tavoitteena saada asiakasprosessin tilannetekijät, mekanismit, menetelmät ja toimenpi-teet näkyväksi ja dokumentoitavaan muotoon, jotta eri tekijöiden yhteyttä voisi tarkastella asetettuun tavoitteeseen nähden. Dokumentointi ja tietoperustan muodostuminen mahdol-listaa näyttöön perustuvien käytäntöjen kehittämisen eri asiakasryhmille. (Kivipelto ym.

2013, 26.)

3.6.2. Elämäntilanteen selvittämisen ympyrä

Elämäntilanteen selvittämisen ympyrä (ESY) on kehitetty sosiaalisen kuntoutuksen tavoit-teen asetannan ja kehityksen seurannan välineeksi, joka mahdollistaa asiakkaan elämänti-lanteen jäsentämistä yhdessä työntekijän kanssa. Työskentely jäsentää sosiaalityön prosessia arvioinnin, tavoitteenasetannan, työskentelyn ja arvioinnin vaiheisiin ja edellyttää siten use-amman kuukauden yhteistä työskentelyä saman työntekijän kanssa. (Hankosalo 2016.) ESY sisältää kymmenen elämäntilanteen osa-aluetta, joita tarkastellaan myönteisien väittä-mien avulla. Väittämiä on 8-18 osa-alueesta riippuen. Osa-alueet ja väittämät on taulukoitu liitteeseen (LIITE). Väittämät kuvaavat kyseisen elämäntilanteen osa-alueen sisältöä ja ulot-tuvuutta. Asiakas vastaa väittämiin arvioimalla sen paikkansapitävyyttä omassa tilantees-saan asteikolla 1-10, jossa 1= täysin eri mieltä ja 10= täysin samaa mieltä. Väittämät ohjaavat keskustelemaan kyseisen osa-alueen eri ulottuvuuksista. Menetelmä ohjaa asiakasta ja työn-tekijää dialogiseen työskentelyyn pohtimalla yhdessä väittämien sisältöä. Suositeltavaa on käsitellä yhdellä tapaamiskerralla 1-3 aluetta. Työntekijä kirjaa jokaisesta osa-alueesta vah-vuudet, voimavarat ja tuen tarpeet. Lopuksi työntekijä laatii yhteenvedon asiakkaan elämän-tilanteesta. (emt.) Kymmenessä osa-alueissa väittämiä on 8-18 kpl,

Kysymyksiin vastataan ESY-työskentelyn alussa ja uudelleen prosessin loppuvaiheessa, ar-viointien väliin jää siten muutama kuukausi. Asetelma on samankaltainen kuin tapauskoh-taisessa arvioinnissa (kts sivu 11.) Alkumittauksen perusteella valitaan työskentelyn kohteet ja asiakas asettaa itse konkreettiset tavoitteet muutokselle. Työskentelyn ja toiminnan vai-heessa asiakkaan muutostyötä tuetaan interventioilla ja palveluilla asiakkaan. (emt.) ESY- menetelmän käyttö asiakastyössä edellytys on, että asiakas kykenee ja on halukas si-toutumaan yhteiseen työskentelyyn tilanteen parantamiseksi. Työskentely on intensiivistä, se perustuu luottamuksellisen suhteen luomiseen ja tiiviiseen työskentelyyn. Tapaamisten tiheys sovitaan työskentelyvaiheessa asiakkaan tarpeen mukaisesti.

Dialogisiin taustateorioihin perustuvan menetelmän avulla voidaan kehittää asiakkaan kykyä hahmottaa itse omaa elämäntilannettaan, vahvuuksiaan ja voimavaroja. (Hankosalo 2016.) Dialogisuuteen sisältyvä vastavuoroisuus mahdollistaa sekä asiakkaan että työntekijän nä-kemyksien kuulemista ja tilanteen arviointia yhdessä. Edellytys aidolle dialogisuudelle on yhteinen tietämättömyys työntekijän ja asiakkaan välillä, ja tästä avautuva mahdollisuus ai-dolle kohtaamiselle, ymmärtämiselle ja erilaisten mahdollisuuksien tarkastelulle. (Mönkkö-nen 2007, 87; 95.) Luottamuksen kehittymi(Mönkkö-nen vie aikaa, luottamuksen lisääntyessä asiakas asiakas tuo enemmän esille tilanteestaan ja ajatuksistaan. (vrt. Nieminen 2018, 15-19: Ros-tila 2001, 33: 60)

Voimavara- ja ratkaisukeskeinen työote edellyttää työntekijän luottamusta asiakkaan ky-kyyn ja vahvuuteen löytää tilanteeseensa sopivat ratkaisut työntekijän tukemana. Elämänti-lanteen selvittämisessä käytetään myönteisiä väittämiä ongelmakeskeisyyden sijaan. (Han-kosalo 2016.) Mittarin käyttö edellyttää asiakkaalta kykyä tehdä havaintoja omasta toimin-nastaan ja itsestään. Työntekijä ohjaa asiakasta realistisuuteen keskustelemalla ja suhteutta-malla asiakkaan havaintoja asiakkaan arjessa esiin tulleisiin tilanteisiin.