ESY- menetelmällä tietoa asiakkaan elämäntilanteesta

(1)

Anna-Reeta Buchen Pro gradu- tutkielma Itä-Suomen yliopisto

Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta

Sosiaalityö Joulukuu 2019

- mittari dialogisen työskentelyn tukena.

(2)

(3)

Itä-Suomen yliopisto Anna-Reeta Buchen Työn nimi

ESY- menetelmällä tietoa asiakkaan elämäntilanteesta - mittari dialogisen työskentelyn tukena.

Oppiaine Sosiaalityö

Työn laji

Pro Gradu-tutkielma Tutkielman ohjaaja/ohjaajat

Timo Toikko Aika

Joulukuu 2019

Sivumäärä 89

Tiivistelmä - Abstract

Tämä pro gradu-tutkielma on tapaustutkimus kahden asiakas-työntekijäparin työskentelystä, jossa käytettiin ESY -menetelmää (Elämäntilanteen selvittämisen ympyrä). Kiinnostus aiheeseen on syntynyt aikuissosiaalityön vaikuttavuuden ja sosiaalisen kuntoutuksen lähtökohdista. Tutkimusongelma on muotoutunut ESY -menetelmään sisältyvän mittaustiedon hyödyntämisestä sosiaalityön prosessin vaikuttavuuden arvioinnissa.

Tutkimuksessa tarkastelen ESY- menetelmän käyttöä kahden sosiaalityön asiakkaan sosiaaliohjausprosessissa 8 kuukauden ajan. Tavoitteenani on selvittää, millaisena asiakkaan elämäntilanne kuvautuu prosessin aikana, millaisia muutoksia työskentelyn aikana asiakkaan tilanteessa on tapahtunut, ja mitkä asiat muutoksiin ovat vaikuttaneet. Tutkimustehtävästä johdetut tutkimuskysymykset ovat:

1. Millaisia muutoksia ESY-mittarin avulla on osoitettavissa asiakkaan tilanteessa tapahtuneen?

2. Mitkä asiat työskentelyn aikana tapahtuneisiin muutoksiin ovat vaikuttaneet?

Tutkimusaineisto koostuu asiakkaiden haastatteluista työskentelyn alussa ja lopussa, ESY- mittausaineistosta, työskentelyn aikana laadituista asiakasasiakirjoista ja asiakaskertomuksista sekä sosiaaliohjaajien haastattelusta työskentelyn alku- ja loppuvaiheessa. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla aineistolähtöisellä sisällönanalyy- sillä.

Vastauksena ensimmäiseen tutkimuskysymykseen mittaustulosten muutoksista on muodostettu luokittelut, jotka kuvaavat muutoksia asiakkaan osallisuuden toteutumisessa. Toisella asiakkaalla muutokset olivat pääosin negatiivisia, toisella asiakkaalla sekä negatiivisia että positiivisia. Toisen tutkimuskysymyksen vastauksissa on tarkas- teltu asiakasprosessia asiakaskertomuksen, asiakasdokumenttien sekä haastatteluaineistojen analyysissä. Asiak- kaan, jonka muutokset olivat pääosin negatiivisia, tilanteeseen vaikutti se, että asiakas arvioi tilanteensa optimis- tisesti alkumittauksessa. Asiakkaalla oli vaikeuksia keskittyä keskusteluun työskentelyvaiheessa, eikä dialogia syntynyt työntekijän ja asiakkaan välille. Loppumittauksessa asiakas otti kantaa alkumittauksessa antamiinsa ar- vioihin ja kertoi elämäntilanteeseensa merkittävästi vaikuttavista tekijöistä. Palvelutarpeen arviointi täydentyi olennaisesti aiempaan käytettävissä olevaan tietoon nähden. Toisen asiakkaan tilanteessa tapahtui useita muutoksia samanaikaisesti; niillä oli sekä pitkäkestoisesti hyvinvointia parantavia vaikutuksia, mutta muutoksista aiheu- tui myös negatiivisia oheisvaikutuksia. Asiakkaan havaitut voimavaratekijät ja vahvuudet tukivat muutoksien edellyttämien valintojen ja päätösten tekemisessä.

Asiasanat

Vaikuttavuus, mittaaminen, metodi, tapauskohtainen arviointi, tapaustutkimus

Säilytyspaikka Itä-Suomen yliopiston kirjasto Muita tietoja

(4)

Anna-Reeta Buchen Työn nimi

ESY- menetelmällä tietoa asiakkaan elämäntilanteesta - mittari dialogisen työskentelyn tukena.

Oppiaine Sosiaalityö

Työn laji

Pro Gradu-tutkielma Tutkielman ohjaaja/ohjaajat

Timo Toikko Aika

Joulukuu 2019

Sivumäärä 89

Abstract

The relevance of the master’s thesis stems from the need to evaluate the alternative methods and practitioners of adult social work process. A single case evaluation study was conducted in order to assess the ESY -method in practice.

Two practitioner-client pairs were monitored for eight months. Data were gathered in order to elaborate on how the ESY-metrics depict the life situation of the clients during the adult social work process, how the process influences the life situation over time, and which factors contribute to the changes in the life situation of the clients.

Two particular topics were chosen for the focus of the study:

1) What sort of outcomes emerge from the adult social work process based on ESY-Metrics?

2) Which factors have influenced the life situation of the client during the adult social work process?

The materials of the single case evaluation study are comprised of separate client and social worker interviews at the beginning and at the end of the adult social work process, ESY-metrics, and client documents. The materials were studied by theory-based content analysis.

Elaborating on topic 1, the analysis produced a classification of client’s level of commitment to the adult social work process based on ESY-metrics. For one of the clients the situational changes were mostly negative. For the other client some of them were positive and some of them were negative.

Elaborating on topic 2, the adult social work process was assessed based on interviews and client reports. It was concluded that bias may have occurred in the case of the client whose situation changed negatively based on ESY-metrics, as a result of optimistic life assessment in the initial measurement. He found it hard to engage in the conversation during the adult social work process, resulting in limited dialogue. In the follow-up measure- met he was able to evaluate his initial input and identify factors that influenced his life situation in a significant way. This contributed to the life situation assessment and enabled to focus the adult social work in key areas of his life situation.

For the other client a number of changes in the life situation appeared to take place simultaneously. Long-last- ing positive changes appeared to have negative side-effects. It was elaborated that the strenghts and resources of the client were contributing to decision making towards positive outcomes.

Asiasanat

Effectiveness, measurement, method, single-case evaluation, case study

Säilytyspaikka Itä-Suomen yliopiston kirjasto Muita tietoja

(5)

SISÄLTÖ

1. JOHDANTO ... 1

2. SOSIAALITYÖ HYVINVOINNIN EDISTÄJÄNÄ ... 4

2.1. Sosiaalityön tehtävä ... 4

2.2. Aikuissosiaalityö muutostyönä ... 5

2.3. Sosiaalityön käytäntöihin vaikuttavat uudistukset ... 8

3. VAIKUTTAVUUSTIETO SOSIAALITYÖSSÄ ... 11

3.2. Vaikuttavuuden arviointi ... 11

3.3. Näyttöön perustuvat käytännöt ... 13

3.4. Vaihtelevat käytännöt kentällä ... 14

3.5. Sosiaalityön prosessi ... 15

3.6. Tilannearvioinnin merkitys sosiaalityön prosessissa ... 17

3.6.1. Mittareita sosiaalityön arviointiin ... 18

3.6.2. Elämäntilanteen selvittämisen ympyrä ... 19

4. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 21

4.1. Tutkimusstrategia ... 22

4.2. Aineisto ja menetelmät ... 23

4.3. Aineiston keruu ... 24

4.4. Aineiston käsittely ... 26

4.5. Aineiston analyysi ... 27

4.6. Tutkimuksen eettiset kysymykset ... 28

(6)

4.7. Tutkimuksen luotettavuuden arviointi ... 30

5. TULOKSET ... 32

5.1. Jari ... 32

5.1.1. ESY menetelmän käyttö Jarin tilannearvioinnissa ... 33

5.1.2. ESY-mittausten muutokset Jarilla... 35

5.1.3. Jarin muutoksiin vaikuttaneet syyt ... 42

5.1.4. Yhteenveto Jarin muutoksiin vaikuttavista tekijöistä ... 55

5.2. Kirsi ... 58

5.2.1. ESY -menetelmän käyttö Kirsillä ... 58

5.2.2. ESY – mittausten muutokset Kirsillä ... 60

5.2.3. Kirsin muutoksiin vaikuttaneet syyt ... 68

5.2.4. Yhteenveto Kirsin muutoksiin vaikuttavista tekijöistä ... 75

6. POHDINTA ... 79

Kuviot: Kuvio 1 Muutoksen dynamiikka ... 7

Kuvio 2 Sosiaalityön prosessi ... 16

Kuvio 3 Jarin arvioiden jakautuminen ... 35

Kuvio 4 Jarin muutosten jakautuminen ... 36

Kuvio 5 Jarin alku- ja loppumittausten keskiarvot ... 36

Kuvio 6 Luottamus ja sosiaaliset suhteet, Jari ... 38

Kuvio 7 Hallinnan tunne heikentynyt, Jari ... 39

Kuvio 8 Itsestä huolehtiminen ja arkirytmi, Jari ... 40

(7)

Kuvio 9 Motivaatio ja merkityksellisyys, Jari... 41

Kuvio 10 Vuorovaikutus ja sosiaalinen toiminta, Jari ... 41

Kuvio 11 Jarin sosiaaliohjauksen prosessin eteneminen ... 44

Kuvio 12 Jarin tilanteeseen vaikuttavat tekijät ... 55

Kuvio 13 Kirsin arvioiden jakautuminen ... 60

Kuvio 14 Kirsin muutosten jakautuminen ... 61

Kuvio 15 Kirsin ESY - mittausten keskiarvot ... 62

Kuvio 16 Terveys ja hyvinvoinnista huolehtiminen, Kirsi ... 63

Kuvio 17 Hallinnan tunne vahvistunut, Kirsi ... 64

Kuvio 18 Hallinnan tunne heikentynyt, Kirsii ... 65

Kuvio 19 Motivaatio, Kirsi ... 66

Kuvio 20 Luottamus ja yhteenkuuluvuus, Kirsi ... 67

Kuvio 21 Kirsin sosiaaliohjauksen prosessi. ... 69

Kuvio 22 Systeemiteoreettinen jäsennys Kirsin muutoksiin vaikuttavista tekijöistä ... 76

Taulukot: Taulukko 1 Jarin jakaumien tunnusluvut ... 35

Taulukko 2 Osallisuuden kokemukseen vaikuttavat muutokset, Jari ... 42

Taulukko 3 Alku- ja loppumittausten jakauman erot ... 61

Taulukko 4 Kirsin muutokset osallisuuden kokemisessa ... 67

LIITTEET:

ESY-Mittari

(8)

1. JOHDANTO

Tässä tutkimuksessa tarkastelen sosiaalityön vaikuttavuuden havainnointia asiakastyössä mittarin avulla. Selvitän muutosta ilmentävän mittaustiedon hyödyntämisen mahdollisuuk- sia sosiaalityön prosessin arvioinnissa. Vaikuttavuuden arviointimenetelmien kehittäminen on tärkeää, jotta sosiaalityön osuus hyvinvoinnin tuottamisen kokonaisuudessa saadaan osoitettua, millaiset investoinnit sosiaalityöhön lisäävät asiakkaiden hyvinvointia (Pohjola 2016, 27-28; Kivipelto ym. 2013; Paasio 2006, 100).

Sosiaalihuoltolain (1301/2014 15§) uudistuksessa lakiin kirjattiin vaikuttavuuden seuranta kiinteäksi osaksi käytännön sosiaalityötä. Rakenteellisen sosiaalityön määritelmään (7§) si- sältyy velvoite sosiaalityön asiakkaita ja palveluja koskevan vaikuttavuustiedon tuottami- seen ja hyödyntämiseen sosiaalityön ja -palveluiden toteutuksessa. Myös sosiaalihuollon ammattihenkilölaissa (817/2015 9§) määritellään työn vaikuttavuuden seuranta osaksi sosi- aalityöntekijän ammatillista toimintaa. Sosiaalityön ja palveluiden yhteiskunnallisen merkityksen näkyväksi tekeminen edellyttää toiminnan vaikutusten arviointia. Vaikutustiedon avulla sosiaalityön johto voi perustella resurssien lisäämisen tarvetta tai osoittaa suunniteltujen säästötoimenpiteiden välittömät ja välilliset vaikutukset. (Pohjola 2016, 27-28; Kivi- pelto ym. 2013; Paasio 2006, 100.)

Sosiaalityön asiakkaiden elämäntilanteet ovat yksilöllisiä; sosiaalityö on tapauskohtaista ja rakentuu vuorovaikutuksessa. Kuitenkin asiakastyöstä tulisi voida tuottaa tietoa, jota voi käyttää toiminnan vaikutusten arviointiin. Suomessa sosiaalityön menetelmien kehittämi- sessä on pysytelty hyvien käytäntöjen jakamisen ja arviointimenetelmien kehittämisen tasolla sen sijaan, että olisi kehitetty näyttöön perustuvaa tiedontuotantoa (Toikko & Rantanen 2014, 130). Tiedontuotannon tarve liittyy siihen, millaiset menetelmät ja työskentelytavat ovat vaikuttavia. Miksi jotkut menetelmät toimivat joidenkin asiakkaiden kohdalla, mutta toisten kohdalla eivät? (Pohjola 2016, 28, Kivipelto ym. 2014, 17, 26.)

Sosiaalityössä tavoitteena on lisätä asiakkaiden hyvinvointia vahvistamalla toimintakykyä ja lieventää sosiaalisten ongelmien vaikutusta elämäntilanteeseen. Muutokset eivät synny

(9)

yksin interventioiden ja työntekijän vaikutuksesta. (Niemelä 2010, 210.) Hyvinvoinnin edis- täminen edellyttää tietoa hyvinvoinnista; sen ulottuvuuksista, mekanismista ja muutoksesta (Linnakangas, Paasio, Seppälä & Suikkanen 2015, 406). Tarkastelun kohteeksi ei riitä ainoastaan asiakkaan toiminta, sillä muutokseen vaikuttaa myös yksilön ja yhteisön rajapinnassa olevat tekijät, jotka ovat tärkeitä tunnistaa ja yksilöidä (Korteniemi, Kotiranta & Kivipelto, 2012, 98).

Muutosten havainnointi edellyttää systemaattista ja jatkuvaa seurantaa. Havaintojen avulla voidaan tunnistaa ja kehittää tutkittuun tietoon perustuvia hyviä käytäntöjä ja siten tunnistaa paremmin eri asiakasryhmille parhaiten soveltuvia menetelmiä työskentelyssä. (Linnakan- gas ym. 2015, 405.) Vaikutusten arvioinnin kannalta ensisijaista on se, että työntekijä voi tunnistaa pienetkin onnistumiset jokaisen asiakkaan yksilöllisesti määritellyissä ja keskei- sissä hyvinvoinnin ongelmissa (Paasio 2018, 257.) Luotettavien havaintojen tekeminen hyvinvoinnin muutoksesta edellyttää mittaamista ja siihen soveltuvia työvälineitä ja menetel- miä, eli mittareita. (Linnakangas ym. 2015, 405). Pelkkä mittaaminen ennen ja jälkeen intervention ei kuitenkaan tuota vastausta siihen, mikä osuus sosiaalityöllä tai interventiolla on ollut havaitussa muutoksessa (Paasio 2010, 45).

Vaikuttavan työskentelyn lähtökohta on riittävä kattava ja laaja tilannearviointi; mistä asioista asiakkaan tilanteessa on kysymys ja mikä on ongelmien dynamiikka (Kemppainen &

Ojaniemi 2012, 58; Kananoja 2017, 178 – 179; Paasio 2017, 410; Rostila & Mäntysaari 1997, 402; Hokkanen 2016, 127; Rostila 2001, 64.) Jos ongelmaa tai hyvinvointivajetta ei tunnisteta, on mahdotonta kohdentaa työskentelyä oikeisiin asioihin (Niemelä 2012, 25;

Paasio 2017, 409). Tilanteen tunnistamisen jälkeen on määriteltävä, millaista muutosta tavoitellaan, miten toimimalla tavoite voidaan saavuttaa ja milloin tavoite on saavutettu (Ros- tila 2001, 35). Työskentelyn edetessä tavoitteet ja asiakkaan tilanteeseen vaikuttavat tekijät voivat muuttua. Jatkuva arviointi mahdollistaa tilanteen ja tavoitteen uudelleen määrittelyn (Kivipelto 2013, 25).

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sosiaaliseen kuntoutukseen laadittua dialogista menetel- mää, joka sisältää mittarin. Elämäntilanteen selvittämisen ympyrä (myöhemmin ESY), on dialoginen menetelmä, joka auttaa asiakasta arvioimaan ja sanoittamaan elämäntilannettaan.

Mittari tuottaa tietoa, jonka avulla työskentely on mahdollista kohdentaa niille osa-alueille,

(10)

joissa havaitaan tuen tarvetta. Työskentelyn alussa ja lopussa tehtävät mittaukset mahdollistavat työskentelyn aikana tapahtuneiden muutosten havaitsemisen. ESY osallistaa asiakasta oman tilanteensa arviointiin myönteisien väittämien avulla. Asiakas vastaa väittämiin en- simmäisen kerran ESY – työskentelyn alussa ja toisen kerran arviointivaiheessa. Mittausten väliin sijoittuu työskentelyvaihe. Työskentely ESY-mittausten välillä kestää noin kuusi kuu- kautta.

Tutkimuksen aineisto koostuu kahden aikuisen asiakkaan asiakasprosessin tarkastelusta, joissa ESY- menetelmää käytetään. Toinen tutkittava on uusi aikuissosiaalityön asiakas, jolle menetelmä toimii sanoittamisen tukena tilannearvioinnin vaiheessa. Toinen asiakas on ollut pitkään asiakkaana mielenterveys- ja päihdepalveluissa, hänen kanssaan menetelmää käytetään palvelusuunnitelman päivittämiseksi. Tutkimus liittyy Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ISO SOS- Osallistuvat asiakkaat ja vaikuttavat kokeilut sosiaalityössä – hankkeeseen, jossa on kokeiltu sosiaalityön vaikuttavuuden arviontiin kehitettyjä mittareita.

Tutkielman teoriaosuudessa jäsennän ensin aikuissosiaalityön tavoitetta ja sisältöä. Sen jäl- keen selvitän vaikuttavuustiedon ja vaikuttavuuden arvioinnin merkitystä sosiaalityön käy- tännöissä. Lopuksi tarkastelen vaikuttavuutta edistäviä aikuissosiaalityön käytäntöjä. Tutki- muksen toteutus -luvussa kuvaan tutkimusongelman ja tutkimuskysymykset, esittelen aineiston ja käytetyt menetelmät. Käsittelen myös tutkimuksen eettiset kysymykset ja tutkimuksen luotettavuuteen liittyvät asiat. Tulosluvussa käsittelen molempia asiakkaita erillisinä tapauksina. Kuvaan kummankin asiakkaan tapauksen omassa alaluvussaan. Lopuksi arvioin ESY-menetelmän ja mittarin käyttöä tutkittavien asiakas-työntekijäparin työskentelyssä sekä yleisesti aikuissosiaalityössä.

(11)

2. SOSIAALITYÖ HYVINVOINNIN EDISTÄJÄNÄ

Tässä luvussa käsittelen hyvinvoinnin ulottuvuuksia ja sosiaalisten ongelmien luonnetta.

Kuvaan sosiaalityön lähestymistapaa asiakkaiden elämäntilanteissa ilmeneviin ongelmiin ja muutostyöskentelyyn. Käyn läpi sosiaalityötä määrittävässä lainsäädännössä tehtyjä uu- distuksia ja niiden taustaa. Lopuksi käsittelen aikuissosiaalityön tulevaisuuden paikkaa ja roolia palvelujärjestelmässä.

2.1. Sosiaalityön tehtävä

Sosiaalityölle kansainvälisesti asetettu tavoite on ihmisen hyvinvoinnin lisääminen (Niemelä 2010, 210). Aikuissosiaalityöllä tarkoitetaan laajasti määriteltynä sosiaalityötä, joka on tar- koitettu työikäistä aikuisväestöä koskevien sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen (Karjalai- nen 2017, 248). Niemelä (2010, 209-230; Niemelä 2012, 20) on määritellyt sosiaalisten ongelmien liittyvän inhimillisessä hyvinvoinnissa ilmeneviksi puutteiksi, eli hyvinvointiva- jeiksi. Hyvinvoinnin tasot ja ulottuvuudet ilmenevät fyysisten, sosiaalisten ja henkisten tar- peiden tyydyttymisenä, fyysisenä, sosiaalisena ja henkisenä itsensä toteuttamisena ja osalli- suutena sekä taloudellisena, poliittisena ja sivistyksellisenä varmuutena. Hyvinvointivaje il- mentää häiriötä yksilön ja jonkin hyvinvoinnin ulottuvuuden välisessä vuorovaikutuksessa.

Hyvinvoinnin tasojen jaottelussa käy ilmi kolmiulotteinen ihmiskäsitys: Yksilöllä on sekä fyysinen olemus ja tarpeet, psyykkinen ja tajunnallinen olemus ja tarpeet, sekä sosiaalinen, eli toiminnallinen olemus ja tarpeet.

Sosiaalityössä tapauskohtaisuudella tarkoitetaan sitä, että hyvinvointivajeet ja niiden vaikutukset ihmisen elämäntilanteeseen ovat yksilöllisiä. Sosiaalityössä tarvitaan tapauskohtaista arviointia, milloin ja miten tilanteeseen tulisi puuttua. Tapauskohtainen orientaatio hahmottaa ihmisen elämäntilanteessa ilmenevät hyvinvointivajeet kokonaisvaltaisesti. (Niemelä 2012, 21.) Kananojan (2017, 182) mukaan sosiaalityössä sosiaaliseen viitekehykseen kuuluu ihminen, hänen elämäntilanteensa, sosiaalisten olojen ja sosiaalisten kokemustensa koko-

(12)

naisuus. Olennaista on ymmärtää, miten sen hetkinen tilanne, aiemmat kokemukset ja elä- mänhistorian tapahtumat asiakkaalle merkitsevät ja kuinka ne ovat vaikuttaneet hänen elä- määnsä esimerkiksi tehtyjen valintojen seurauksina.

Niemelä (2012, 22) kuvaa elämäntilanteen kokonaisuuteen vaikuttavia tekijöitä konteksti- vaikutuksen käsitteellä, johon kuuluu myös osakulttuurien vaikutukset elämänkaaren eri vaiheissa. Kontekstivaikutusten dynamiikan ymmärtäminen helpottaa havainnointia ja ajattelua asiakastyössä. Hyvinvointivaje jäsennetään asiakkaan inhimillisen toiminnan kautta; asiakasta ja hänen sosiaalisia suhteitaan perheenjäseniin sekä ympäröivään yhteiskuntaan tarkastellaan toiminnallisena, eli systeemisenä kokonaisuutena. (mt. 21; Rostila 2001, 54). Sys- teemiteoreettisen jäsennyksen mukaisesti muutos ihmisen elämäntilanteen yhden systeemin osassa johtaa muutoksiin systeemin muissa osissa (Niemelä 2009, 281.)

Sosiaalinen toimintakyky, sosiaalinen osallisuus, vuorovaikutus ja syrjäytymisen ehkäisy ovat sosiaalityön keskeisiä käsitteitä, jotka kaikki liittyvät ihmisen yhteisösuhteisiin. Yhtei- sösuhteet ihmisen elämässä toteutuvat perheessä, työelämässä, koulutuksessa ja yhteisöissä Yhteisösuhteiden säröt heijastuvat elämän eri vaiheissa näihin sosiaalisiin vuorovaikutus- suhteisiin. (Kananoja 2012, 38.)

Sosiaalityössä on tärkeää ymmärtää, että ihminen toimii vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa; ympäristö vaikuttaa yksilöön ja yksilö vaikuttaa ympäristöönsä tekemällä valintoja eri tilanteissa (Rostila 2001, 51). Ongelmat syntyvät jännitteistä eri tekijöiden välillä ja on- gelmanratkaisutyöllä pyritään saavuttamaan tasapaino tekijöiden välille (mt. 54).

2.2. Aikuissosiaalityö muutostyönä

Sosiaalityön käytännön ytimessä olevat kysymykset liittyvät yksilöiden ja perheiden hyvinvointia uhkaavien asioiden ja tilanteiden tunnistamiseen sekä hyvinvointia ylläpitävien ja lisäävien voimavarojen tunnistamiseen. Sosiaalityön erityinen osaaminen liittyy siihen, kuinka ihmisiä voidaan erilaisissa tilanteissa auttaa parhaiten. (Paasio 2017, 409; Rostila 2001, 10.)

Aikuissosiaalityön asiakkaiden elämäntilanteet ja ongelmat ovat moniulotteisia; ne ovat ke- hittyneet pidemmän ajan kuluessa. (Kemppainen & Ojaniemi 2012, 52). Aikuissosiaalityön

(13)

asiakkaista valtaosa on työelämän ulkopuolella. Sosiaaliturvan varassa eläminen tarkoittaa niukkuutta, joka vaikuttaa hyvinvointiin monin tavoin. Asiakkuudet liittyvätkin usein erilaisiin elämänhallinnan ongelmiin. Niihin voi liittyä yksinäisyyttä, päihderiippuvuutta, asun- nottomuutta mielenterveysongelmia, pitkäaikaissairauksia ja ylisukupolvista huono-osai- suutta. (Suonio, Kainulainen, Gävert, Väisänen & Saari 2017, 266-268; Blomgren & Kivi- pelto 2012, 32.)

Sosiaalityö on asiakkaan arjessa ilmenevien ongelmien ratkaisutyötä, jota tehdään yhdessä asiakkaan kanssa (Niemelä 2010, 66; Rostila 2001, 39). Sosiaalityötä luonnehditaan myös suunnitelmalliseksi muutostyöksi, mutta joissakin tilanteissa sosiaalityön tavoitteena on pi- tää asiakkaan tilannetta ennallaan ja estää tilanteen muuttumista huonommaksi. (Blomgren, Karjalainen, Karjalainen, Kivipelto, Saikkonen & Saikku 2016).

Asiakkaan elämäntilanteessa ilmenevien ongelmien ratkaisutyössä keskeistä on asiakkaan toiveet, voimavarat ja motivaation esiin saaminen. Sosiaalityön erityinen osaaminen liittyy asiakkaan asiantuntijuuden näkyväksi tekemiseen ja hyödyntämiseen siten, että asiakkaan toimintavoima lisääntyy. (Rostila 2001, 15.)

Sosiaalityössä on edistettävä asiakkaan itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden toteutumista.

Käytännön työssä tämä tarkoittaa sitä, että työntekijä auttaa asiakasta tiedostamaan tilannet- taan ja mahdollistaa asiakasta asettamaan realistisia tavoitteita työskentelylle. Auttamis- työssä on kyse kumppanuudesta, jossa työntekijä mahdollistaa asiakkaan toimijuuden vah- vistumisen ja tukee tätä valintojen tekemisessä. Luottamus on merkittävä tekijä asiakassuh- teessa. (Rostila 2001, 33.) Tavoitteellisen sosiaalityön lähtökohta on kokonaisvaltainen elä- mäntilanteen kartoittaminen sekä selkeästi määritellyt tavoitteet; mitä tavoitellaan, miten toimimalla tavoite voidaan saavuttaa ja milloin tavoite on saavutettu (Rostila 2001, 35). Paa- sion (2018, 263) mukaan, edellä kuvattuihin määritelmiin ja tavoitteisiin liittyen, sosiaali- työn asiantuntijuudessa on kyse muutoksen dynamiikan ymmärtämisestä ja kyvystä edistää ja käynnistää muutosta yksilön elämässä.

Paasion (2017, 415) mukaan Peter Sengen teoria muutoksen dynamiikasta on sosiaalityön tilannearvioinnin näkökulmasta kiinnostava: Tilannearvioinnin laatimisessa keskeistä on muutoksen dynamiikan ymmärtäminen, jossa on kaksi toisistaan poispäin vetävää voima- kenttää. Toinen voimakenttä on hyvinvoinnin lisääntyminen; asiakkaalle merkityksellinen,

(14)

hänen omiin arvoihinsa perustuva ja itse määrittelemänsä tavoiteltava päämäärä. Toinen voi- makenttä vaikeuttaa tavoitteen saavuttamista, sillä se perustuu aiempien epäonnistumisien aiheuttamaan arvottomuuden tunteeseen ja pettymyksiin. Sosiaalityö on viimesijainen aut- tamisen muoto, ja asiakkaiden tilannetta on usein yritetty ratkaista lukuisia kertoja siinä on- nistumatta. (Määttä 2018, 27; Paasio 2017, 414).

Etäisyys tavoiteltavan tilan ja sen hetkisen elämäntilanteen välillä on muutosdynamiikan ydin. Etäisyyden määrittely edellyttää mahdollisimman tarkkaa ja realistista tilannearviota senhetkisestä elämäntilanteesta. Muutosdynamiikan lähtökohta on etäisyys, joka yhdessä työntekijän kanssa havaitaan nykytilanteen ja asiakkaan arvoihin perustuvan tavoitetilan vä- lillä. (Paasio 2017, 415.)

Kuvio 1 Muutoksen dynamiikka

Sosiaalityön vaikuttavuus liittyy siihen, kuinka arvottomuuteen ja epäonnistumisiin perustuvan voimakentän vaikutusta voidaan vähentää asiakkaan pyrkiessä kohti tavoitetta. Jarrut- tavan voiman vaikutusta voidaan vähentää, jos asiakas voi havaita pieniä positiivisia muutoksia ja onnistumisia. (emt. 414-415.) Onnistumisien näkyväksi tekeminen edellyttää mit- taria, joka kykenee tavoittamaan nämä muutokset. Kokemus vahvistaa asiakkaan luottamusta omiin mahdollisuuksiinsa ja voimavaroihinsa saavuttaa tavoite.

(15)

2.3.Sosiaalityön käytäntöihin vaikuttavat uudistukset

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos laati v. 2015 valtakunnallisen selvityksen aikuissosiaali- työn tilanteesta ja käytännöistä kunnissa. Selvityksen mukaan sosiaalityössä ei ole sisäistetty toiminnan ja käytäntöjen vaikuttavuuden arviointia osaksi päivittäistä työtä. Sosiaalityön yhteiskunnallinen tehtävä edellyttää tavoitteellisen työn jatkuvaa vaikuttavuuden arviointia ja työn näkyväksi tekemistä suhteessa sille asetettuihin tavoitteisiin. (Kivipelto 2016, 155.) Selvityksessä käy ilmi, että sosiaalihuoltolain mukainen palvelutarpeen arvioinnin käsite on ollut sosiaalityössä paikoin epäselvä (Karjalainen 2016, 134). Sosiaalitoimessa on ollut suuri määrä asiakkaita, joille ei ole tehty lainkaan suunnitelmaa (Saikkonen 2106, 37). So- siaalityöntekijät eivät ole toimineet metodisesti, vaan järjestelmäkeskeisesti. Tavoitteellinen toiminta ja interventioiden toteuttaminen edellyttävät metodista ja menetelmällistä ajattelua.

(Karjalainen 2016, 136.) Suunnitelman ja tavoitteiden puuttuessa asiointi on saattanut jatkua vuodesta toiseen pelkän toimeentulotuen varassa. (Kivipelto, Blomgren, Karjalainen & Saik- konen 2013, 105). Suurella osalla pitkäaikaisista toimeentulotuen saajista on kyse moniulot- teisesta ja pitkäkestoisesta huono-osaisuudesta; yksin aineellinen tuki ei ratkaise asiakkaan ongelmia. (Blomgren ym. 2016, Kananoja 2017, 182.)

Edellä mainitut seikat liittyvät vallinneeseen työtapaan ja käytäntöihin, joissa tyypillistä on ollut reaktiivisuus; työskentely on kohdentunut asiakkaan elämässä jo tapahtuneisiin yllättä- viin tilanteisiin ja tarpeisiin (Karjalainen, Metteri & Strömberg-Jakka 2019, 21). Lisäksi sosiaalityössä on suunnitelmallisen ja tavoitteellisen työskentelyn sijaan noudatettu normein ohjattuja prosesseja. Palvelutarpeen arvioinnin tulisi olla tilannearviointiprosessin viimeinen vaihe, mutta vallitsevat käytännöt ovat ohjanneet laatimaan palvelutarpeen arvioinnin ennen, kuin asiakkaan elämäntilanteen ongelma ja sen dynamiikka on selvinnyt. (Paasio 2017 405, 410; Karjalainen 2016, 132.)

Lyhyen ajanjakson aikana Suomessa on tehty merkittäviä reformeja, jotka vaikuttavat sosi- aalityön käytäntöihin: Uuden sosiaalihuoltolain voimaantulo 2015 ja perustoimeentulotuen siirto Kelaan 2017 ovat vaikuttaneet aikuissosiaalityön arkeen merkittävästi. (Karjalainen, Metteri & Strömberg-Jakka 2019, 21.) Lisäksi muutoksia sosiaalityön paikkaan palvelujär- jestelmässä enteilee mittavan Sote-uudistuksen valmistelu, joka jatkuu hallituskaudella 2019. (Blomgren ym. 2016).

(16)

Sosiaalihuoltolain (1301/2014) uudistuksessa lakiin kirjattiin vaikuttavuuden seuranta sisäl- lytettäväksi käytännön sosiaalityön kokonaisuuteen (15§). Rakenteellisen sosiaalityön mää- ritelmään (7§) sisältyy sosiaalityön asiakkaita ja palveluja koskevan vaikuttavuustiedon tuottaminen ja hyödyntäminen sosiaalityön ja palveluiden toteutuksessa. Myös sosiaalihuollon ammattihenkilölaissa (817/2015, 9§) määritellään työn vaikuttavuuden seuranta osaksi sosiaalityöntekijän ammatillista toimintaa. Asiakkaan oikeus palvelutarpeen arviointiin ja asiakassuunnitelmaan kirjattiin sosiaalihuoltolakiin (1301/2014 37§,3§) sekä asiakasasiakirjoja koskevaan lakiin (254/2015 15§- 17§).

Sosiaalihuoltolain uudistuksella työn painopistettä on pyritty siirtämään ennaltaehkäiseviin palveluihin ja madaltamaan kynnystä avun saamiseksi. Sosiaalihuoltolain (1301/2014) 17§

sosiaalinen kuntoutus määritellään sosiaalipalveluksi, jolla tuetaan sosiaalista toimintakykyä ja osallisuutta sekä ehkäistään syrjäytymistä erityisesti niiden asiakkaiden kohdalla, joille työllistymiseen tähtäävät toimenpiteet eivät ole ajankohtaisia. (Määttä 2018, 27-28.) Laki- uudistuksessa sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan niitä toimintoja, jotka tukevat asiakkaiden sosiaalista toimintakykyä, vahvistavat arjessa selviytymistä vuorovaikutuksessa toisten ihmisten ja ympäristön kanssa sekä yhteiskunnallista osallisuutta (Palola 2012, 31-32).

Valtioneuvosto asetti v. 2018 työryhmän pohtimaan sosiaalityön paikkaa ja tulevaisuutta muuttuvassa toimintaympäristössä. Työskentelyn tuloksena julkaistiin keväällä 2019 aikuis- ten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitys, jossa esitetään visio aikuissosiaalityön yhteiskunnallisesta paikasta ja roolista palvelujärjestelmässä vuonna 2030. Selvityksessä esitetään konkreettisia toimenpiteitä asiakastyöhön, johtamiseen, hallintoon sekä sosiaaliturvan organisointiin muutosten toteuttamiseksi. (Karjalainen, Metteri & Strömberg-Jakka 2019.)

”Sosiaalityössä tulee ottaa käyttöön vaikuttavia työmenetelmiä ja seurata jo käytössä olevien menetelmien vaikuttavuutta Erityistä huomiota tulee kiinnit- tää paljon integroituja palveluja tarvitsevien tunnistamiseen sekä taitojen ke- hittämiseen ihmisten kohtaamisessa ja tukemisessa…. Sosiaalityössä on sel- keytettävä vaikuttavuuden seurantaa sekä otettava käyttöön sosiaalityöhön so- pivat vaikuttavuutta, hyvinvointia ja toimintakykyä arvioivat mittarit. Vaikut- tavuusmittareiden tulee eritellä työskentelyn tavoitteet, käytetyt työmenetel-

(17)

mät, asiakkaan elinolosuhteet ja työskentelyssä saavutettu muutos. Vaikutta- vuuden seuraamisen on oltava asiakasta osallistavaa ja sen on lisättävä työs- kentelyn vastavuoroisuutta.” (Karjalainen, Metteri & Strömberg-Jakka 2019, 27.)

Paasion (2017, 407) mukaan suurin rakennemuutos julkisella sektorilla ja erityisesti sosiaa- lityössä tapahtuu silloin, kun toimintaa ja prosesseja aletaan ohjaamaan totuttujen paikallis- ten tapojen sijaan tutkimukseen perustuvalla tiedolla (vrt. Paasio 2014, 27).

(18)

3. VAIKUTTAVUUSTIETO SOSIAALITYÖSSÄ

Tässä luvussa käsittelen sosiaalityön vaikuttavuuden arviointiin liittyviä tekijöitä ja tiedon merkitystä vaikuttavuuden arvioinnissa. Sosiaalityön vaikuttavuudella tarkoitetaan sosiaali- työn kykyä edistää asiakkaan hyvinvointia. (Paasio 2017, 403). Jotta vaikutuksia voidaan arvioida, on kyettävä tekemään luotettavia havaintoja yksilöiden ja ryhmien hyvinvoinnin muutoksesta (Linnakangas ym. 2015, 405). Vaikuttavuustiedon lajit sosiaalityössä ovat näyttöön perustuva tutkimustieto, johon työskentely perustetaan ja joka ohjaa työskentelyssä tehtäviä valintoja sekä tieto asiakkaan hyvinvoinnin muutoksesta ja tämän tiedon hyödyntä- minen työskentelyssä. (Paasio 2017, 406).

3.2.Vaikuttavuuden arviointi

Sosiaalityön ja palveluiden yhteiskunnallisen merkityksen näkyväksi tekeminen edellyttää toiminnan vaikutusten arviointia. Vaikutustiedon avulla sosiaalityön johto voi perustella resurssien lisäämisen tarvetta tai osoittaa suunniteltujen säästötoimenpiteiden välittömät ja vä- lilliset vaikutukset. Vaikuttavuuden arviointimenetelmien kehittäminen on tärkeää, jotta so- siaalityön osuus hyvinvoinnin tuottamisen kokonaisuudessa saadaan osoitettua. Vaikutta- vuuden arvioinnilla saadaan selville, millaiset panokset sosiaalityöhön lisäävät asiakkaiden hyvinvointia. (Pohjola 2016, 27-28; Kivipelto ym. 2013; Paasio 2006, 100.)

Sosiaalityön vaikuttavuutta arvioitaessa on haasteellista osoittaa, että hyvinvoinnin muutos asiakkaan tilanteessa on tapahtunut juuri sosiaalityön intervention vaikutuksesta. Sosiaali- työn interventioiden vaikutus voi ulottua myös pitkälle tulevaisuuteen. (Kivipelto ym 2013, 20.) Generatiivinen kausaalisuus tarkoittaa sitä, että yksittäisen tekijän sijaan hyvinvoinnin muutokseen vaikuttaa useat tekijät samanaikaisesti erilaisten mekanismien välityksellä (Kemppainen & Ojaniemi 2012, 52; 60).

Vaikuttavuustiedon lähtökohta sosiaalityössä on asiakasprosessien tarkastelu. Sosiaalityön johtaminen ja kehittäminen edellyttää tietoa työntekijöiden ja koko organisaation tasolla

(19)

siitä, millaiset menetelmät ja työskentelytavat ovat vaikuttavia. Tieto siitä, miksi jotkut me- netelmät toimivat joidenkin asiakkaiden kohdalla, mutta toisten kohdalla eivät, on vaikuttavuuden kannalta merkityksellistä. (Pohjola 2016, 28, Kivipelto ym. 2014, 17, 26.) Vaikutta- vuuden arviointi on ulotettava asiakkaan toiminnassa tapahtuneen muutoksen lisäksi asiakkaan ja ympäristön välisiin tekijöihin; mitkä tekijät voivat edistää tai estää muutosta (Korte- niemi, Kotiranta & Kivipelto 2012, 98).

Sosiaalityötä, muun muassa asiakkaita, asiakkuuden syitä ja kestoja sekä palveluihin ohjau- tumista koskevaa tietoa on saatavilla valtakunnallisella tasolla, mutta sitä ei hyödynnetä riit- tävästi. (Kivipelto 2018, 301-302; Kemppainen & Ojaniemi 2012, 43; Pohjola 2012, 28.) Asiakasryhmiä kuvaileva tieto mahdollistaa ilmiöiden tunnistamisen väestötasolla. Riskejä ja ennusteita tuottava tutkimustieto mahdollistaa palvelujen kohdentamisen tietyille riski- ryhmille. Tehokkuutta koskeva tieto on kuitenkin merkityksellisintä; millainen interventio toimii parhaiten tietyille asiakasryhmille. (Berger 2010, 183.)

Luotettavien havaintojen tekeminen hyvinvoinnin muutoksesta edellyttää mittaamista ja siihen soveltuvia työvälineitä ja menetelmiä (Linnakangas ym. 2015, 405). Ensisijaista vaikuttavuustiedon tuottamisessa on se, että työntekijä kykenee tunnistamaan pienetkin onnistumiset jokaisen asiakkaan yksilöllisesti määritellyissä ja keskeisissä hyvinvoinnin ongelmissa (Paasio 2018, 257).

Tapauskohtaisen arvioinnin menetelmä on työväline sosiaalityön asiakasprosessien vaihei- den tarkasteluun, jossa voidaan samanaikaisesti arvioida asiakkaan tilanteen kehitystä työs- kentelyn alussa ja loppuvaiheessa. (Rostila & Mäntysaari 1997, 407.) Tapauskohtaisessa arvioinnissa rakennetaan seuranta-asetelma AB, jossa vaiheessa A ei interventiota ole tehty ja vaiheessa B interventio on tehty. Toiminnan vaikutusta arvioidaan jollakin valitulla muuttu- jalla. Mittaus tehdään ennen intervention aloittamista ja toistetaan sen jälkeen. Keskeiset kysymykset arvioinnissa ovat; tapahtuiko muutosta ja aiheutuiko muutos interventiosta. Ta- pauskohtainen arviointi ei vaadi koeasetelmaa (Lindqvist 2005, 15). Tapauskohtainen arviointi edellyttää kohdeongelman tarkkaa määrittelyä ja tunnistamista, työmenetelmän määrit- tämistä ja työskentelyn ajanjakson märittämistä alku- ja loppumittauksen välissä (Rostila &

Mäntysaari 1997, 402).

(20)

3.3. Näyttöön perustuvat käytännöt

Sosiaalityössä vaikuttavuutta edistää parhaiten se, että kaikissa asiakasprosesseissa on olemassa toimintakäytännöt, joissa hyödynnetään systemaattisesti ja kriittisesti tapaukseen soveltuvaa vaikuttavuustietoa (Paasio 2017, 403; 406). Järjestelmällisiä ja suunnitelmallisia käytäntöjä kutsutaan menetelmiksi ja metodeiksi, eli toimintatavoiksi, joita käytetään tiet- tyjen ongelmien ratkaisemiseksi tai päämäärän saavuttamiseksi. Menetelmäksi vakiintunut käytäntö tulisi voida kuvata siten, että sitä voidaan opettaa ja sen käyttöä voidaan soveltaa samankaltaisissa tilanteissa eri ympäristössä. (Kananoja 2017, 178.)

Vaikuttaviin ja näyttöön perustuviin menetelmiin perustuva systemaattinen työskentely on ollut Suomessa toistaiseksi haasteellista; sosiaalityölle ei ole kehittynyt empiiristä vaikuttavuustutkimuksen perinnettä (Paasio 2017, 404). Toisaalta sosiaalityön kentällä on suhtau- duttu kriittisesti näyttöön perustuvaan työskentelyyn; sen on katsottu alistavan sosiaalityön managerialistiselle kontrollille (Raunio 2010, 391).

Näyttöön perustuva käytäntö sosiaalityössä voidaan ymmärtää suppean, kaksoissokkotutki- muksien luotettavuutta korostavan näkökulman sijaan laajana näkemyksenä. Siinä sosiaali- työntekijä hyödyntää parasta saatavilla olevaa tieteellistä tietoa intervention valintaa koske- vassa päätöksenteossa yhdistämällä siihen asiantuntijatiedon, asiakkaan kokemukset ja kontekstin. (emt. 389-390.) Suomalaisessa kontekstissa kerätty vaikuttavuustieto eri menetelmien osalta on vielä vähäistä ja tietoa on heikosti saatavilla (Kananoja 2017, 180; Linnakan- gas 2015, 405; Paasio 2018, 257). Tieteellisten tutkimusjulkaisujen vähäisyyteen tiedeyhtei- sössä vaikuttaa se, että julkaistavien artikkeleiden laatu- ja luotettavuuskriteereinä pidetään usein kaksoissokkotutkimuksia (Raunio 2010, 389-390).

Yksittäisien interventioiden vaikuttavuudesta tiettyihin, tunnistettuihin sosiaalisiin ongelmiin on saatavilla näyttöön perustuvaa kansainvälistä tutkimustietoa (Paasio 2017, 406). So- siaalityössä vaikuttavuustutkimuksen keskiössä on kysymykset siitä, mikä toimii, missä olosuhteissa, kenelle, millaisin vaikutuksin ja millaisilla investoinneilla (Mullen & Shuluck 2011, 49).

(21)

Psykoterapian vaikuttavuustutkimuksessa on tunnistettu samankaltaisia haasteita kuin sosi- aalityön vaikuttavuuden osoittamisessa. Laajoilla otoksilla ja tilastollisin menetelmin teh- dyissä tutkimuksessa on todettu, että tutkimusasetelmilla ei ole tavoitettu psykoterapiamuo- tojen vaikutuksia selittäviä muuttujia; koe- ja kontrolliryhmät ovat heterogeenisia tutkittavien oireiden, elämänhistorian ja ongelmien syntymekanismien suhteen. (Leiman 2004, 2647; vrt. Mullen a& Shuluk 2011, 55.)

Yhdysvaltalaistutkijat arvioivat, että sosiaalityön interventioista hyötyy noin 2/3 asiakkaista. Yksityiskohtaisempaa tietoa siitä, millä mekanismilla vaikutukset syntyvät ja onko kyseinen menetelmä paras saatavilla oleva, ei ole. Kontrolliasetelmien käyttöä tutkimuksessa eri menetelmien vertailemiseksi vieroksutaan sosiaalityön tutkijoiden keskuudessa.

Samaan ongelmaan kehitettyjen menetelmien vaikuttavuudesta on kuitenkin saatu toisistaan poikkeavia tuloksia erilaisilla tutkimusasetelmilla. Tuloksia ja tutkimusasetelmia vertaa- malla on voitu saada tietoa kahden samalle asiakasryhmälle kohdennetun intervention vai- kuttavuuseroista. (Mullen and Shuluk 2011, 30.)

3.4.Vaihtelevat käytännöt kentällä

Suomessa sosiaalityöntekijän ammatilliselle harkinnalle on runsaasti tilaa. Työntekijä voi päättää, mistä asioista asiakkaan kanssa keskustellaan ja mitä jätetään keskustelun ulkopuo- lelle. Työntekijän osaamisesta ja orientaatiosta riippuu, millaisia menetelmiä työskentelyssä käytetään. (Kivipelto ym. 2013, 26). Mittaristojen puute ja kuntakohtaisesti vaihtelevat käy- tännöt vaikeuttavat sosiaalityön vaikuttavuuden vertailua kuntien välillä. Erot liittyvät mm.

sosiaalityön järjestämisen tapoihin sekä johtamiseen kunta- ja yksikkötasoilla. (Karjalainen 2016, 132; Suominen, Rostila, Mäntysaari & Asikainen 2011, 152-153; Kivipelto, Blom- gren, Karjalainen & Saikkonen 2013, 24.)

Tapaus- ja tilannekohtaisuus sosiaalityössä edellyttää yksilöllistä työskentelyä, mutta se ei kuitenkaan tarkoita satunnaisuutta (vrt. Pohjola, Kemppainen & Väyrynen 2016, 35). Erilai- set tekijät, jotka asiakkaan tilanteeseen vaikuttavat, edellyttää huolellista tilanneselvitystä ja arviointia, eli kontekstivaikutusten tunnistamista. Ainutkertaisissa tapauksissa on usein tun- nistettavissa yleisiä ja tilanteesta toiseen siirrettäviä piirteitä, ja joihin voi hyödyntää sosiaa- lityön teoreettista tietopohjaa. Mittarilla kerätyn vaikuttavuustiedon avulla on mahdollista

(22)

eritellä ja tunnistaa kontekstivaikutuksia, jotka ovat yhteydessä tapaukseen. (Kivipelto ym.

2013, 79; 103.) Asiakkaan tulisi voida luottaa siihen, että sosiaalityöntekijän arvio asiakkaan tilanteesta ja tilanteen parantamiseksi valitut menetelmät perustuvat tutkittuun tietoon.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kartoitti v. 2016 sosiaalialan toimijoiden käytössä olevia mittareita. Kartoitus osoitti, että vaikuttavuuden arvioinnin ja osoittamisen paine on voima- kas; mittareita tai menetelmiä ilmoitettiin olevan käytössä n. 145 kappaletta. Ainoastaan yksi mittari oli julkaistu Toimia-tietokannassa ja yhdeksästä mittarista oli tekeillä arviointi. Ylei- simmät menetelmät vaikuttavuuden arvioinnissa olivat haastattelu, havainnointi, itsearvi- ointi ja muutamassa tapauksessa objektiivinen testi. Kartoituksessa tuli ilmi, että mittareiden ominaisuuksista, käyttötarkoituksista, validiteetista ja reliabiliteetista käyttäjät eivät ole tie- toisia. Mittarin yhteys käyttötarkoitukseen oli osin epäselvää. (Valkeinen 2017.)

Paasion (2018, 261) mukaan kuntien ja eri organisaatioiden kirjavien käytäntöjen salliminen on rakenteellista epäoikeudenmukaisuutta, jossa sosiaalityön asiakkaat ovat eriarvoisessa asemassa muihin, tieteeseen perustuviin hyvinvointiammatteihin nähden. Näyttöön perustuvia käytäntöjä ei ole opetettu sosiaalialan opetuksessa systemaattisesti.

Tilanne- ja asiakasprosessin arviontiin ei ole yhdenmukaista menetelmää; asiakkaan tilanteen kehityksen arviointi tapahtuu asiakaskertomuksia läpikäymällä. Tilannearvioinnissa tieto perustuu yleisimmin asiakkaan haastatteluun. Sosiaalityöhön tarvitaan menetelmiä ja työkäytäntöjä, joilla voidaan kerätä määrällistä tietoa asiakastyöstä ja hyödyntää sitä asia- kastyön arvioinnissa ja kehittämisessä (Kivipelto ym. 2013, 105).

3.5.Sosiaalityön prosessi

Sosiaalityö on tavoitteellista ongelmanratkaisutyötä, jolla pyritään vahvistamaan ja paranta- maan asiakkaan kykyä selviytyä elämässään ja kohentaa hyvinvointia vaikuttamalla asiakkaan elämässä tunnistettuihin hyvinvointivajeisiin. (Rostila 2001, 59; Niemelä 2019, 66).

Sosiaalityö on prosessi, se on suunnitelmallista ja systemaattisesta työskentelyä asiakkaan ongelmien ratkaisemiseksi. Systemaattisuudella tarkoitetaan suunnitelmallista työskentelyä, johon sisältyy jatkuva arviointi. Prosessi yhdistää työskentelyn eri vaiheet ja interventiot yhtenäiseksi kokonaisuudeksi (Kemppainen & Ojaniemi 2012, 58. Rostila 2001, 35, 37; Ka- nanoja 2017, 178).

(23)

Kemppainen ja Ojaniemi (2012, 58) kuvaavat prosessia joustavana asiakastyön käytäntönä, jota Kananojan (2017, 178) mukaan voidaan pitää sosiaalityön metodina, eri asiakastilantei- siin siirrettävänä käytäntönä. Sosiaalityön vaikuttavuutta edistää se, että kaikissa asiakasprosesseissa on olemassa toimintakäytännöt, joissa hyödynnetään systemaattisesti ja kriittisesti tapaukseen soveltuvaa vaikuttavuustietoa. (Paasio 2017, 403; 406). Prosessin vaiheet ni- meämällä voidaan tarkastella kokonaisuudesta yksittäistä vaihetta ja sen sisältöä yksilöta- solla (Hokkanen 2016, 126; Rostila 2001, 35; Kemppainen & Ojaniemi 2012, 58).

Kuvio 2 Sosiaalityön prosessi

Suunnitelmallisuuden käsitteeseen sisältyy tavoite. Tavoitteet luovat työskentelylle suunnan sekä auttavat interventioiden ja keinojen valinnassa ja työskentelyn arvioinnissa (Rostila 2001, 75). Tavoitteet, jotka ovat riittävän konkreettisia ja jotka ovat asiakkaalle merkityk- sellisiä, ovat realistisia saavuttaa. Tilanteen yhteinen arviointi ja tavoitteen asettaminen työskentelyssä edellyttää sitä, että työntekijä kykenee tavoittamaan asiakkaan elämismaail- man. (Kemppainen & Ojaniemi 2012, 52).

Sosiaalityön vaikutusten ja vaikuttavuuden arvioinnissa on haasteellista osoittaa, että muutos asiakkaan tilanteessa aiheutuu juuri sosiaalityön vaikutuksesta. Asiakkaan elämässä on useita tekijöitä, jotka vaikuttavat elämänkulkuun samanaikaisesti. (Kemppainen, Kostamo- Pääkkö, Niskala, Ojaniemi & Vesterinen 2010, 19.) Pelkkä mittaaminen ennen ja jälkeen intervention ei siten tuota vastausta siihen, mikä osuus sosiaalityöllä tai interventiolla oli havaittuun muutokseen (vrt. tapauskohtainen arviointi s. 11; Paasio 2010, 45).

(24)

Sosiaalityössä realistisella arvioinnilla vastataan siihen, millainen menetelmä tai työtapa vaikuttaa, kenelle ja millä edellytyksillä. Realistisella arvioinnilla pyritään löytämään interventiosta aiheutuneita syy- ja seuraussuhteita, eli generatiivisia mekanismeja, jotka vastaavan- laisissa olosuhteissa voivat lieventää ongelmia ja edistää tavoitteiden saavuttamista. Meka- nismi voi olla toiminnan aiheuttama vastakaiku asiakkaassa tai muutosvoima, joka vie asiakasta eteenpäin. (Kivipelto ym. 2013, 58-59; Korteniemi 2010, 21.)

Kuusisto ja Ekqvist selvittivät tutkimuksessaan aikuissosiaalityön asiakasprosessin vaikut- tavuustekijöitä yhdistämällä tilastollisia menetelmiä ja laadullista aineistoa aikuissosiaali- työn asiakkaista. Elämäntilanteen kohentumista edistivät vuorovaikutuksessa onnistuminen, asiakkaan odotuksien selvittäminen sekä tieto siitä, miten asiakkaan asiat etenevät jatkossa.

Työskentelyn laatu näkyi asiakassuunnitelmaan kirjattuina tavoitteina, joissa työntekijä on tavoittanut asiakkaan näkemyksen tilanteesta. (Kuusisto & Ekqvist 2016, 664.)

3.6. Tilannearvioinnin merkitys sosiaalityön prosessissa

Vaikuttavan työskentelyn lähtökohta on riittävä kattava ja laaja tilannearviointi; mistä asioista asiakkaan tilanteessa on kysymys ja mikä on ongelmien dynamiikka (Kemppainen &

Ojaniemi 2016, 58; Kananoja 2017, 178 – 179; Paasio 2017, 410; Rostila & Mäntysaari 1997, 402; Hokkanen 2016, 127; Rostila 2001, 64.) Jos ongelmaa tai hyvinvointivajetta ei tunnisteta, on mahdotonta kohdentaa työskentelyä oikeisiin asioihin (Niemelä 2012, 25;

Paasio 2017, 409).

Asiakkaan ongelmien syntyhistoria ja elinolosuhteet on tärkeää selvittää, mutta samanaikaisesti täytyy tunnistaa ja tukea asiakkaan voimavaroja ja vahvuuksia. Ongelma- ja diagnoo- sikeskeisen lähestymistavan sijaan asiakkaan elämäntilanteen kokonaisuuden selvittämi- sessä tulisi nostaa esiin myös tekijöitä, jotka tukevat ja mahdollistavat muutosta. (Graypeal 2001, 233-234.)

Tilannearviossa, jota kutsutaan sosiaalihuoltolaissa palvelutarpeen arvioinniksi, työntekijän harkinnalle jää runsaasti tilaa:

(25)

” Suhteellisen vähäisissä ja selkeissä tuen tarpeissa palveluntarpeen arviointi voidaan tehdä huomattavasti suppeampana kuin moninaisissa tuen tarpeissa.

Keskeistä on, että jo asiakkuuden alkuvaiheessa on selvillä, minkä tyyppisistä tarpeista on kyse ja mitkä tahot ovat vastuussa palvelukokonaisuuden muodos- tamisesta --.” (STM 2017, 113. Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 36-39.)

Koska sosiaalityö on määritelty viimesijaiseksi mahdollisuudeksi palveluverkostossa, asiakkaiden elämäntilanteeseen liittyy kasautuneita vaikeuksia. Sosiaalityöntekijällä on valta päättää asiakkaan sosiaalisen kuntoutuksen tarpeesta. Useita etuuksia tai palveluja käyttäviä monipalveluasiakkaita ei aina tunnisteta muualla palveluverkostossa. (Määttä 2018, 27-28.) Vaikuttavuuden ja eettisyyden näkökulmista asiakasprosessissa keskeisiä tekijöitä ovat asiakkaan ja työntekijän välinen yhteistyösuhde sekä asiakkaan ja työntekijän näkemys työs- kentelyn lähtötilanteesta. (Kananoja 2017, 190; Rostila 2001, 67.) Rostila (2001, 60) on määrittänyt tuloksellisen ongelmanratkaisutyöskentelyn ehdoksi luottamuksellisen ja turval- lisen suhteen asiakkaan ja työntekijän välille. Asiakas tuo luottamuksen lisääntyessä enem- män tilanteeseen vaikuttavia asioita esiin. Tapa, jolla asioista kysytään ja käsitteet, joita työntekijä käyttää, voi vaikuttaa siihen, tukeeko työskentely asiakkaan voimavaroja ja muutosta tukevaa käsitystä itsestään. (Graybeal 2001, 238, 240.)

Arviointiin sisältyy itse ongelman, siihen liittyvien tärkeiden henkilöiden ja ympäristöteki- jöiden selvittäminen, sekä haasteiden ja voimavaratekijöiden tunnistaminen. (Rostila 2001, 66; Graybeal 2001, 234-235.). Tilannearviointia tehtäessä kerätään tarpeellista tietoa suunnitelman pohjaksi. Tiedon keräämisessä käytettäviä metodeja ovat haastattelu, havainnointi ja kysely, lisäksi hyödynnetään asiakasasiakirjoja, muiden palvelujärjestelmän toimijoiden tuottamia tietoja, raportteja, lainsäädäntöä ja ohjeita. (Niemelä 2012, 25; Rostila 2001, 72.)

3.6.1. Mittareita sosiaalityön arviointiin

Sosiaalityössä hyödynnettäviä mittareita on kehitetty, testattu ja otettu käyttöön Suomessa erilaisissa hankkeissa 2010 –luvulla. Mittarin käyttö työskentelyn tukena voi lisätä asiakkaan osallisuutta tuen tarpeen määrittelyssä, tavoitteen asettamisessa ja muutoksen arvioinnissa (Työterveyslaitos 2019). Mittarin avulla voidaan saada tietoa asiakkaan hyvinvoinnista

(26)

ja voimavaroista ja ongelmakohdista. Tulosten avulla on mahdollista kohdentaa työskente- lyä yhdessä havaittuihin ongelmakohtiin. Mittari voidaan täyttää myöhemmin uudelleen ja arvioida, onko asiakkaan tilanteessa tapahtunut muutosta. (Socca 2019.) Elämäntilanteen selvittämisen ympyrä (ESY) on menetelmä, joka on kehitetty sosiaalisen kuntoutuksen työ- välineeksi dialogiseen työskentelyyn ja arviointiin. Seuraavassa alaluvussa kuvaan menetel- män yksityiskohtaisemmin; tutkimus käsittelee ESY –menetelmän käyttöä asiakastyösken- telyssä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen aikuissosiaalityön Avain -mittarin kehittämistyössä on ollut tavoitteena saada asiakasprosessin tilannetekijät, mekanismit, menetelmät ja toimenpiteet näkyväksi ja dokumentoitavaan muotoon, jotta eri tekijöiden yhteyttä voisi tarkastella asetettuun tavoitteeseen nähden. Dokumentointi ja tietoperustan muodostuminen mahdollistaa näyttöön perustuvien käytäntöjen kehittämisen eri asiakasryhmille. (Kivipelto ym.

2013, 26.)

3.6.2. Elämäntilanteen selvittämisen ympyrä

Elämäntilanteen selvittämisen ympyrä (ESY) on kehitetty sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteen asetannan ja kehityksen seurannan välineeksi, joka mahdollistaa asiakkaan elämänti- lanteen jäsentämistä yhdessä työntekijän kanssa. Työskentely jäsentää sosiaalityön prosessia arvioinnin, tavoitteenasetannan, työskentelyn ja arvioinnin vaiheisiin ja edellyttää siten use- amman kuukauden yhteistä työskentelyä saman työntekijän kanssa. (Hankosalo 2016.) ESY sisältää kymmenen elämäntilanteen osa-aluetta, joita tarkastellaan myönteisien väittä- mien avulla. Väittämiä on 8-18 osa-alueesta riippuen. Osa-alueet ja väittämät on taulukoitu liitteeseen (LIITE). Väittämät kuvaavat kyseisen elämäntilanteen osa-alueen sisältöä ja ulot- tuvuutta. Asiakas vastaa väittämiin arvioimalla sen paikkansapitävyyttä omassa tilanteessaan asteikolla 1-10, jossa 1= täysin eri mieltä ja 10= täysin samaa mieltä. Väittämät ohjaavat keskustelemaan kyseisen osa-alueen eri ulottuvuuksista. Menetelmä ohjaa asiakasta ja työn- tekijää dialogiseen työskentelyyn pohtimalla yhdessä väittämien sisältöä. Suositeltavaa on käsitellä yhdellä tapaamiskerralla 1-3 aluetta. Työntekijä kirjaa jokaisesta osa-alueesta vahvuudet, voimavarat ja tuen tarpeet. Lopuksi työntekijä laatii yhteenvedon asiakkaan elämän- tilanteesta. (emt.) Kymmenessä osa-alueissa väittämiä on 8-18 kpl,

(27)

Kysymyksiin vastataan ESY-työskentelyn alussa ja uudelleen prosessin loppuvaiheessa, ar- viointien väliin jää siten muutama kuukausi. Asetelma on samankaltainen kuin tapauskohtaisessa arvioinnissa (kts sivu 11.) Alkumittauksen perusteella valitaan työskentelyn kohteet ja asiakas asettaa itse konkreettiset tavoitteet muutokselle. Työskentelyn ja toiminnan vaiheessa asiakkaan muutostyötä tuetaan interventioilla ja palveluilla asiakkaan. (emt.) ESY- menetelmän käyttö asiakastyössä edellytys on, että asiakas kykenee ja on halukas si- toutumaan yhteiseen työskentelyyn tilanteen parantamiseksi. Työskentely on intensiivistä, se perustuu luottamuksellisen suhteen luomiseen ja tiiviiseen työskentelyyn. Tapaamisten tiheys sovitaan työskentelyvaiheessa asiakkaan tarpeen mukaisesti.

Dialogisiin taustateorioihin perustuvan menetelmän avulla voidaan kehittää asiakkaan kykyä hahmottaa itse omaa elämäntilannettaan, vahvuuksiaan ja voimavaroja. (Hankosalo 2016.) Dialogisuuteen sisältyvä vastavuoroisuus mahdollistaa sekä asiakkaan että työntekijän nä- kemyksien kuulemista ja tilanteen arviointia yhdessä. Edellytys aidolle dialogisuudelle on yhteinen tietämättömyys työntekijän ja asiakkaan välillä, ja tästä avautuva mahdollisuus aidolle kohtaamiselle, ymmärtämiselle ja erilaisten mahdollisuuksien tarkastelulle. (Mönkkö- nen 2007, 87; 95.) Luottamuksen kehittyminen vie aikaa, luottamuksen lisääntyessä asiakas asiakas tuo enemmän esille tilanteestaan ja ajatuksistaan. (vrt. Nieminen 2018, 15-19: Ros- tila 2001, 33: 60)

Voimavara- ja ratkaisukeskeinen työote edellyttää työntekijän luottamusta asiakkaan ky- kyyn ja vahvuuteen löytää tilanteeseensa sopivat ratkaisut työntekijän tukemana. Elämänti- lanteen selvittämisessä käytetään myönteisiä väittämiä ongelmakeskeisyyden sijaan. (Han- kosalo 2016.) Mittarin käyttö edellyttää asiakkaalta kykyä tehdä havaintoja omasta toimin- nastaan ja itsestään. Työntekijä ohjaa asiakasta realistisuuteen keskustelemalla ja suhteutta- malla asiakkaan havaintoja asiakkaan arjessa esiin tulleisiin tilanteisiin.

(28)

4.

TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

Tutkimusongelma on muotoutunut kiinnostuksestani ESY-menetelmän mahdollisuuksiin tuottaa tarkempia havaintoja asiakkaan hyvinvoinnista ja työskentelyn aikana tapahtuneista muutoksista. Dialogisen työskentelyn ohessa syntyvää mittaustietoa voi hyödyntää asiakas- työn dokumentoinnissa. Oletukseni on, että yksittäisten väittämien muutoksen suuntia ja suuruutta tarkastelemalla voidaan tehdä tarkempia havaintoja asiakkaan elämäntilanteesta, kuin tarkastelemalla muutoksia mittarin osa-alueilla. Keräämällä yhteen väittämiä, joissa on havaintoja samansuuntaisista arvioista ja muutoksista, voidaan tehdä yksityiskohtaisempia havaintoja. Havainnot voivat kuvastaa hyvinvoinnin vajetta, kohentunutta tai heikentynyttä tilannetta sekä asiakkaan elämäntilanteen voimavaroja ja vahvuuksia. Asiakastiedon ja asiakasprosessin tarkastelun yhdistäminen analyysiin voi tuottaa tietoa muutoksista ja muutoksiin vaikuttaneista syistä sekä siitä, onko valituilla toimenpiteillä ollut vaikutusta tilanteen kohentumiseen.

Tässä tutkimuksessa tarkastelen ESY- menetelmän käyttöä kahden sosiaalityön asiakkaan sosiaaliohjausprosessissa. Tavoitteenani on selvittää, millaisena asiakkaan elämäntilanne kuvautuu prosessin aikana, millaisia muutoksia tilannearvioinnin aikana asiakkaan tilanteessa on tapahtunut, ja mitkä asiat muutoksiin ovat vaikuttaneet.

Tutkimustehtävästä johdetut tutkimuskysymykset ovat:

1. Millaisia muutoksia ESY-mittarin avulla on osoitettavissa asiakkaan tilanteessa tapahtuneen?

2. Mitkä asiat työskentelyn aikana tapahtuneisiin muutoksiin ovat vaikuttaneet?

Tutkimusaineisto koostuu asiakkaiden haastatteluista työskentelyn alussa ja lopussa, ESY- mittausaineistosta, työskentelyn aikana laadituista asiakasasiakirjoista ja asiakaskertomuksesta sekä sosiaaliohjaajien haastattelusta työskentelyn alku- ja loppuvaiheessa.

(29)

4.1. Tutkimusstrategia

Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa käytän tapaustutkimuksen strategiaa. Tapaustutki- mus soveltuu lähestymistavaksi tutkimukseen, jossa halutaan selvittää tapahtumien kulkua, ymmärtää olosuhteiden merkitys tutkimuskohteeseen ja ilmiöiden toimintamekanismi (Laine & Peltonen 2007, 106). Ihmistieteellisessä tutkimuksessa yksittäisiä tapauksia tutki- malla voidaan saada tietoa siitä, kuinka yksilö käsittelee ja ymmärtää omia kokemuksiaan ja toimintaansa sekä millaiset tarkoitukset ja tavoitteet vaikuttavat yksilön toimintaan ja käyt- täytymiseen tietyissä tilanteissa. Sosiaalinen todellisuus; yhteiskunta, ympäristö ja muiden ihmisten toiminta muodostavat tapauksen kontekstin, johon yksittäisestä tapauksesta tehdyt päätelmät sijoittuvat. Kontekstin eri ulottuvuuksien kuvaaminen ja niiden vaikutuksien tunnistaminen tutkittavaan ilmiöön on merkittävä tekijä yhden tapauksen tutkimustulosten siir- rettävyydessä toisiin tapauksiin ja tulosten hyödyntämisessä käytännön työn kehittämisessä ja tiedon tuotannossa. (Simons 2015, 175; 178.)

Tässä tapaustutkimuksessa tapaus on asiakkaan elämäntilanne, jota tarkastelen ESY- mittarilla havaittujen muutosten, haastattelujen sekä asiakasdokumenttien avulla.. Olen kiinnostunut yksittäisen asiakkaan tilanteessa tapahtuvasta muutoksesta ja siihen vaikuttaneista te- kijöistä. Tutkimukseni perustuu kumpaakin asiakasta koskevaan aineistoon, jota analysoi- malla pyrin vastaamaan kysymyksiin mitä asiakkaan tilanteessa on tapahtunut ja miksi. (vrt.

Laine, Bamberg & Jokinen 2007, 9; 11.)

Näytöksi hyväksyttävä tieto sosiaalityön vaikuttavuudesta edellyttää käytännön asiakas- työssä syntyneen kokemuksen lisäksi teoreettista analyysiä, käsitteellistämistä ja tutkimusta, jotta tieto on sovellettavissa sosiaalityössä erilaisiin konteksteihin. (Gilgun 2005, 53; Pohjola 2012, 34; Trevithick 2008, 1231). Yksittäisen tapauksen tutkimuksen tarkoitus on lisätä sy- vällistä ymmärrystä siitä, miten tarkastelun kohteena oleva toiminta vaikuttaa yksittäisen tutkittavan tilanteessa, ja kuinka kontekstin eri ulottuvuudet vaikuttavat päätelmien synty- miseen. Todennäköisyys, jolla tutkimuksen tulokset pitävät paikkaansa myös toisissa samankaltaisissa tapauksissa, perustuu päätelmien huolelliseen perusteluun. Kontekstin ym- märtäminen on tutkittavassa tapauksessa oleellisten tekijöiden tunnistamista ja kontekstin tulkintaa ja näkyväksi tekemistä. (Simons 2015, 176-177.)

(30)

ESY-menetelmä toimii tapauskohtaisen arvioinnin periaatteen mukaisesti: Tilannearvioin- nissa pyritään kohdeongelman tunnistamiseen, määritellään työmenetelmä ja seurataan tilanteen kehittymistä aika-akselilla. (Rostila& Mäntysaari 1997, 402.) Tässä tutkimuksessa tarkastelen kahden sosiaalityön asiakkaan työskentelyä sosiaaliohjaajiensa kanssa. Tutki- muksen aineisto koostuu ESY – menetelmän käytön aikana syntyneistä asiakaskertomuksesta, sosiaalityön dokumenteista, ESY -mittausten tuloksista sekä asiakkaiden ja työnteki- jöiden haastatteluista työskentelyn alussa ja lopussa.

Tutkimusaineisto on kerätty kuuden kuukauden työskentelyn aikana. Tutkimusta aloittaes- sani tiedostin, että asiakkaiden elämäntilanteissa voi tutkimuksen aikana tulla ilmi asioita tai tapahtumia, jotka pitkittävät työskentelyprosessia tai saattavat vaikuttaa tutkimukseen osal- listumiseen asiakasprosessin edetessä. Hyödynnän haastatteluaineiston keruussa ja aineiston analyysissä Peter Sengen (1990) muutoksen dynamiikan teoriaa, joka on esitetty teoriaosuudessa luvussa 1.2

.

4.2. Aineisto ja menetelmät

Aikuissosiaalityössä käytettäviä mittausmenetelmiä on kokeiltu Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ISO SOS-hankkeessa vuoden 2019 aikana. Hankkeessa mukana olevat sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat kokeilivat Kykyviisaria vuoden 2018 aikana ja sen jäl- keen valitsivat työssään kokeiltavaksi ESYn tai Aikuisväestön hyvinvointimittarin.

Tutkittavien rekrytointiin liittyi runsaasti epävarmuustekijöitä: Olin tietoinen siitä, että työn- tekijöiden osallistumishalukkuuteen voi vaikuttaa aikaresurssin puute ja toisaalta epäluulo tutkimuskohteeksi asettumista kohtaan. ISO SOS- hankkeeseen osallistuvilta organisaa- tioilta kerätään tietoa ja heitä osallistetaan hankkeen kehitystyössä; ylimääräiset tehtävät vie- vät aikaa asiakastyöstä. Pyrin suunnittelemaan aineistonkeruun siten, että se kuormittaisi mahdollisimman vähän työntekijöiden aikaresurssia.

Tavoitteenani oli saada tutkimukseen mukaan kolme asiakas-työntekijäparia. Minun oli ensin rekrytoitava tutkimukseen osallistuvat työntekijät, ja heidän tulisi kysyä asiakkailtaan halukkuutta osallistua tutkimukseen. Asiakkaille vastineeksi osallistumisesta lupasin 40 €

(31)

arvoisen lahjakortin asiakkaan valitsemaansa paikkaan, josta tämä voi hankkia omaa hyvinvointia lisääviä palveluja tai harrastusvälineitä.

Tutkimusluvan saatuani helmikuussa 2019 otin sähköpostilla yhteyttä yhden hankkeessa mukana olevan sote-alueen hanketyöntekijään. Käytännön syistä pyrin rekrytoimaan infor- mantit yhden sote-alueen paikkakunnilta. Sovimme, että lähestyn sähköpostilla niitä sosiaa- lityöntekijöitä ja -ohjaajia, jotka olivat ilmoittautuneet kokeilemaan ESY-menetelmää hankkeessa. Viestin liitteenä oli tiivistetty tutkimussuunnitelma ja suostumuslomake. Sähköpos- tilla lähetetty osallistumispyyntö ei tuottanut vastauksia. Tämän jälkeen otin puhelimitse yh- teyttä työntekijöihin. Maaliskuun lopussa minulla oli kolme sosiaaliohjaajaa, joista jokai- sella oli ESY menetelmä käytössä asiakkaan kanssa. Sosiaaliohjaaja antoi asiakkaille tutkimuksen informaatiokirjeen, ja he suostuivat osallistumaan tutkimukseen. Nuorin tutkimus- asiakas jättäytyi ESY-työskentelystä ennen loppumittausta ja jouduin jättämään hänet pois aineistosta tutkimuksen loppuvaiheessa.

Asiakkaiden työskentely sosiaaliohjaajan kanssa ESY-menetelmää käyttäen oli alkanut vuoden 2019 alkupuolella. Toinen aikuissosiaalityön asiakas on uusi, toisella on pidempi histo- ria mielenterveys- ja päihdepalveluiden asiakkuudessa. Nimesin tutkittavat asiakkaat Jariksi ja Kirsiksi.

4.3. Aineiston keruu

Aineiston keruu on tapahtunut viidessä vaiheessa. Ensiksi haastattelin asiakkaat ja työnteki- jät huhtikuussa 2019. Toiseksi pyysin käyttööni ESY alkumittausaineiston touko - kesä- kuussa 2019. Kolmanneksi sain käyttööni asiakaskertomukset, jotka työntekijä oli kirjannut työskentelyvaiheessa. Pyysin asiakaskertomukset kahdessa erässä kesäkuussa ja lokakuussa.

Neljänneksi sain käyttööni ESY-loppumittaukset lokakuussa 2019 ja viidenneksi haastattelin asiakkaat ja työntekijät uudelleen marraskuun alussa 2019.

Tutkijana tulin tarkoituksellisesti asiakkaan alkuhaastatteluun vailla tarkempaa tietoa asiakkaiden taustasta. Asiakas saattoi siten kertoa elämäntilanteestaan sellaisia asioita, joita hän piti merkityksellisinä omassa tilanteessaan ja joihin hän toivoo muutosta. Asiakkaiden haastattelurungon perustin Peter Sengen (2005) muutoksen dynamiikan teoriaan, joka on kuvattu

(32)

alaluvussa 1.2 Sosiaalityö muutostyönä. Haastattelun teemat perustuvat teoriaan, jota hyö- dynnän tutkimuskysymyksiin vastaamisessa. Teemat käsittelivät asiakkaan arviota nykyti- lanteesta, tavoitetilasta, mahdollisuuksista ja esteistä saavuttaa tavoite sekä aiemmista yri- tyksistä tilanteen ratkaisuksi. Kartoitin haastattelussa myös asiakkaan voimavaroja ja läheis- verkostoa. Puolistrukturoidussa haastattelussa ohjasin ESY-menetelmän teemoista johde- tuilla tarkentavilla kysymyksillä haastateltavaa vastaamaan kysymyksiin riittävän laajasti.

Alkuhaastattelujen aineistolla pyrin selvittämään, kuinka asiakas itse jäsentää elämäntilan- nettaan ESY-työskentelyn alkuvaiheessa. (vrt. Hirsjärvi 2015, 65-66.) Pyrin luomaan haas- tattelutilanteen keskustelun kaltaiseksi; joustavuus haastattelutilanteessa mahdollistaa haas- tattelutekniikan mukauttamisen haastateltavan vuorovaikutukseen. Erityistä huomiota kiin- nitin käyttämieni käsitteiden ja ilmaisujen puhekielisyyteen. (mt. 103.)

Haastattelin asiakkaat kasvotusten, toisen asiakkaan haastattelin hänen kotonaan ja toisen asiakkaan haastattelin sosiaaliohjaajan tapaamisen yhteydessä. Toisen sosiaaliohjaajan haastattelin asiakkaan haastattelun yhteydessä kasvotusten ja toisen puhelimitse. Lisäksi pi- din päiväkirjaa, johon kirjasin haastattelutilanteissa tekemiäni havaintoja. Työskentelyvai- heen aikana toukokuusta lokakuuhun litteroin haastattelut ja laadin kuvaukset asiakkaiden alkutilanteesta.

Syyskuussa 2019 sain käyttööni alkuhaastattelun jälkeen kirjatut asiakaskertomukset ja asiakkaiden prosessit alkoivat olla arviointivaiheessa. Sain toisen asiakkaan ESY-loppumittauksen tulokset lokakuun puolivälissä. Toisen asiakkaan mittauksista oli tuolloin tehty muutama osio, lokakuun lopussa olin mukana tapaamisessa, jossa asiakas kävi loput osa- alueet ESY-mittarista läpi sosiaaliohjaajan kanssa. Asiakkaiden loppuhaastattelut tein lokakuun lopussa ja työntekijöiden haastattelut puhelimitse marraskuun alussa.

Litteroitua haastatteluaineistoa kertyi 47 sivua fonttikoolla 11 ja rivivälillä 1 kirjoitettuna.

Asiakasasiakirjoja oli käytettävissä 27 sivua ja molempien asiakkaiden mittausaineisto alku- ja loppumittauksista, toisen asiakkaan yhteen mittaukseen sisältyi 108 väittämää ja toisella 110 väittämää, yhteensä 436 arviota.

(33)

4.4. Aineiston käsittely

Nauhoitin haastattelut digitaalisella nauhurilla. Haastattelujen jälkeen huhtikuussa pyysin käyttööni asiakkaiden asiakaskertomukset vuoden 2019 alusta haastatteluhetkeen saakka sekä asiakkaiden ESY-alkumittaukset. Purin äänitallenteet tekstitiedostoiksi. Haastatteluai- neiston analyysissä olen kiinnostunut asiasisällöstä, joten tein litteroinnin sanojen tarkkuu- della sekä haastattelijan että haastateltavan puheenvuoroista. (Ruusuvuori 2010, 424.) Syys- kuussa sain käyttööni kesän 2019 aikana kertyneet kirjaukset asiakaskertomuksista. Loka- kuussa sain ESY- loppumittausten tulokset käyttööni.

Koodasin ja luokittelin haastattelujen litteroinit Word-tiedostoksi ESY:n osa-alueiden otsikoiden alle: Terveys ja elinvoima, Opiskelu, työ ja yrittäjyys, Ihmissuhteet, Sosiaaliset tilan- teet, Toimeentulo ja rahan käyttö, Asioiden hoitaminen ja asiointi, Arjen sujuvuus, Asumi- nen, Tulevaisuuden toiveet ja suunnitelmat sekä Harrastukset ja kiinnostuksen kohteet. Liitin tiedostoon samojen otsikoiden alle kronologisesti järjestetyt asiakaskertomuksen otteet. Lii- tin Excel-viivadiagrammit mittaustuloksista jokaisen osa-alueen otsikon alle muutosten havainnointia varten.

Kävin huolellisesti läpi molemmista asiakkaista laatimani aineistokoosteet ja laadin niiden perusteella haastattelurungot kummallekin asiakkaalle toiseen haastatteluun. Toisen asiakkaan haastattelurunkoa laatiessani minulla ei ollut käytettävissä kaikkia loppumittauksen tuloksia. Koska asiakas oli kuormittunut meneillään olevasta muutosta ja hänellä oli jäänyt sovittuja tapaamisia sosiaaliohjaajan kanssa väliin, sovimme, että tulen mukaan sosiaaliohjaajan tapaamiseen ja teen haastattelun tapaamisen yhteydessä. Tapaamisessa he kävivät mittarin puuttuvat osa-alueet läpi. Sain haastattelurungon laadittua ilman mittaustuloksia, sillä pystyin hahmottamaan eri osa-alueiden tapahtumia Jarin asiakaskertomuksesta.

Hyvän ja heikon arvion katkaisukohdan määrittelin asiakkaan kummankin mittauksen tuloksista lasketun mediaanin avulla. Tällöin puolet asiakkaan vastauksista on mediaanin yläpuo- lella ja puolet sen alapuolella. Katkaisukohtaa tarkensin vielä myöhemmin asiakkaan haastatteluaineistosta tekemieni havaintojen perusteella; kuinka asiakas määritteli puheessaan väittämille antamiaan arvioita ja miten ne kuvaavat asiakkaan mielestä hyvää ja huonoa tilannetta hänen elämässään.

(34)

Laskin vielä mittaustulosten erotuksen jokaisen väittämän kohdalle. Excelin korostustyöka- lun avulla erottelin positiiviset, negatiiviset ja ennallaan pysyneet arviot omiksi taulukoiksi.

Erotuksia, niiden suuntaa ja suuruutta arvioimalla kykenin hahmottamaan, millaisia muutoksia mittausten välillä on tapahtunut. Tämän jälkeen luokittelin väittämät mittaustuloksen ja asiakkaan hyvän ja huonon katkaisukohdan perusteella kahteen luokkaan: Asiat hyvin ja Asiat huonosti. Kokonaisarvioinnin vertailu auttoi hahmottamaan työskentelyn aikana ta- pahtunutta muutoksen suuntaa. Laadin vielä eniten muuttuneista arvioista omat taulukot, joista erotin positiiviset ja negatiiviset muutokset.

4.5. Aineiston analyysi

Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen (Millaisia muutoksia ESY-mittarin avulla on osoitettavissa asiakkaan tilanteessa tapahtuneen?) vastaan esittämällä havainnot muutoksista. Purin ESY:n osa-alueiden jaon ja luokittelin arviot muutoksen suunnan ja suuruuden mukaan. Jä- sensin muuttuneet mittaustulokset aineistolähtöisesti sisällönanalyysillä ryhmiksi. Vertasin ryhmiin luokiteltuja väittämiä haastattelu- ja asiakirja-aineistosta tekemiini havaintoihin ja muodostin luokat, jotka kuvaavat laajemmin havaittuja muutoksia. Tarkastin vielä väittämät kertaalleen; mihin asiayhteyteen asiakas on liittänyt väittämän. Jos asiakas kielsi haastattelussa muutosta tapahtuneen, korjasin kyseiset väittämät siten, että niiden loppuarvio oli sama kuin alkumittauksessa. Tiivistin muuttuneet tulokset luokittain kuvioiksi, joista alku- ja loppumittauksen muutos on havaittavissa.

Toiseen tutkimuskysymykseen ( Mitkä asiat työskentelyn aikana tapahtuneisiin muutoksiin ovat vaikuttaneet?) vastaan haastattelu- ja asiakirja-aineistojen sisällönanalyysistä tekemieni havaintojen perusteella. Tarkastelin ESYn osa-alueisiin purettua asiakaskertomusta kronologisesti; mitä toimenpiteitä ja mitä tapahtumia asiakkaan elämässä on ESY-työskentelyn aikana ollut. Poimin haastatteluaineistosta asiakkaan antamat merkitykset tapahtumille. So- siaaliohjaajien haastatteluilla täydensin käsitystäni tapahtumien kulusta ja tapahtumien kul- kuun vaikuttavista tekijöistä. Käytin luokkien muodostamisessa teoriaohjaavaa, aineistoläh- töistä sisällönanalyysiä. Koska muutokset ja asiakkaiden elämäntilanteen ovat erilaiset, luokkia ei ole mielekästä muodostaa puhtaasti teorian perusteella. Teoriana käytin Aulikki Kananojan määritelmää ihmisen yhteisösuhteiden toteutumisesta: Sosiaalinen toimintakyky,