1.3.3 Ihmisoikeuskasvatuksen suhde lähikäsitteisiin
Ihmisoikeuskasvatuksen kanssa läheisiä ja osittain päällekkäisiä käsitteitä ovat esimerkiksi kansainvälisyyskasvatus (Allahwerdi 2001, 27–46; Opetus-ministeriö 2006, 14; 51–53), globaalikasvatus (Räsänen 2007, 22–28), kult-tuurienvälinen kasvatus (Lasonen 2009, 86–87), monikulttuurisuuskasvatus (Eide 1998, 53–63) ja kasvatus kulttuurien väliseen ymmärtämiseen (Unesco 1978). Ihmisoikeuskasvatukseen viitataan esimerkiksi englanniksi käsitteillä
”human rights education” (ks. esim. YK 1993a; YK 1996) ja ”education for human rights” (ks. esim. YK 1993b), kansainvälisyyskasvatukseen esimer-kiksi käsitteillä ”international education” (ks. esim. Unesco 1974; Lasonen 2009, 86–87), ”intercultural education” (ks. esim. Unesco 2007; Räsänen 2007, 18–30), ”global education” (ks. esim. North South Centre of the Coun-cil of Europe 2004; Lasonen 2009, 86–87) sekä ”education for intercultural understanding” (ks. esim. Unesco 1978). Verrattuna esimerkiksi kulttuurien väliseen kasvatukseen, ihmisoikeuskasvatuksen painopiste on laajempi ja osittain erilainen, vaikka ihmisoikeuskasvatuksen perusperiaatteiden voidaan sinänsä perustellusti nähdä kuuluvan edellä mainittujen kasvatuksen alueiden peruslähtökohtiin. Kulttuurien välisen ymmärryksen lisäksi on oleellista myös erityisesti korostaa kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä jokaisen ihmisen kunnioittamista ja ymmärtämistä. (Ks. esim. Toivanen 2008, 6.)
Taulukossa 1 on esitetty tiettyjä ihmisoikeuskasvatuksen lähikäsitteitä tii-vistetyssä muodossa. Valitsin taulukkoon seuraavat kolme lähikäsitettä, joita tarkastelen ensin taulukossa ja sitten tekstissä tarkemmin: kansainvälisyys-kasvatus, globaalikasvatus ja kansalaiskasvatus. Näen globaalikasvatuksen pääosin jatkumona kansainvälisyyskasvatukselle, joten käsittelen näitä kasva-tuksen alueita samassa taulukon osassa. Myös ”kasvatus kulttuurienväliseen ymmärtämiseen” -käsite on näkemykseni mukaan pääosin synonyymi kan-sainvälisyys- ja globaalikasvatukselle. Taulukko ei tuo kuitenkaan esiin eri-laisia korostuksia lähikäsitteissä, ja tällaisenaan se kokonaiskuvaa antaessaan samalla yksinkertaistaa lähikäsitteiden korostuksia ja sisältöjä. Taulukon esittelyn jälkeen tarkastelenkin näitä lähikäsitteitä tarkemmin, kuitenkin niin että fokus on lähikäsitteiden suhteessa ihmisoikeuskasvatukseen.
Taulukko 1. Ihmisoikeuskasvatuksen (IOK) lähikäsitteitä. Mia Matilainen
Pääkorostus Kasvatus maailmanlaajuiseen vastuuseen
IOK nähdään usein yhtenä osa-alueena
IOK nähdään usein yhtenä osa-alueena,
toisaalta kansalaiskasvatuksen ja IOK:n tavoitteet voivat olla myös ristiriidassa keskenään
Ihmisoikeuskasvatus nähdään usein kansainvälisyyskasvatuksen tai globaali-kasvatuksen osa-alueena tai yhtenä globaaliglobaali-kasvatuksen edeltäjänä (ks. esim.
North South Centre of the Council of Europe 2004, 86; Opetusministeriö 2006, 14; 51–53; Hartmayer 2008, 36–43; Savolainen 2008, 14–23). Esimer-kiksi Räsänen (2007, 22–28) esittelee Unescon raportin (Our Creative Diver-sity, 1995) mukaisesti ihmisoikeuskasvatuksen yhtenä globaalin kasvatuksen alueena ja opetusministeriön julkaisussa nähdään ihmisoikeuskasvatus ja kansainvälisyyskasvatus sisällöltään lähes identtisinä (Opetusministeriö 2006, 43–44; Kivistö 2008, 11). Määritelmät muotoutuvat myös eri tavoin eri maissa ja kielissä. Käsitteiden suhteesta toisiinsa käydään myös keskustelua, ja eri maissa käsitteet saatetaan määritellä osittain eri tavoin.23
Toivanen (2007) korostaa artikkelissaan ihmisoikeuskasvatuksen keskei-syyttä globaalikasvatuksessa. Globaalikasvatus tulee rakentaa
23 Tarkemmin käsitteiden suhteesta toisiinsa ks. esim. Allahwerdi 2001, 27–46; De Blass 2003;
Opetusministeriö 2006; Räsänen 2007, 22; Kivistö 2008, 11; Savolainen 2008, 14–25; Savo-lainen 2010, 187.
kasvatuksen ytimen ympärille. (34–35; ks. myös Räsänen 2007, 18–29.) Samoin kansainvälisyyskasvatuksen eettisen perustan ja normiston on katsot-tu rakenkatsot-tuvan ihmisoikeuksien juliskatsot-tukselle ja siihen liittyville ihmisoikeuk-sia koskeville yleissopimuksille. Esimerkiksi Räsänen (1996) on kritisoinut sitä, että YK:n ihmisoikeuksien julistus ei kuitenkaan paljoakaan näy kan-sainvälisyyskasvatukseen liittyvässä käytännön toiminnassa. Myös muut ihmisoikeusasiakirjat voisivat näkyä selkeämmin kansainvälisyyskasvatuk-sessa ja sen suunnittelussa. (Räsänen 1996, 89–96.)
YK ja YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco ovat neljän viime vuosikymmenen aikana luoneet useita uusia kokonaisvaltaisia, monitieteisiä, elinikäisen koulutuksen tavoitteita. Nämä sisältöalueet tulivat esille myös kansainvälisyyskasvatuksen suositusten (Unesco 1974; 1995a & b; 1999) sisältöalueina: rauhankasvatus, aseidenriisuntakasvatus, ihmisoikeuskasvatus, kehityskasvatus, ympäristökasvatus, kulttuurikasvatus, demokratiakasvatus ja suvaitsevaisuuskasvatus. (Ks. tarkemmin esim. Peruskoulun opetuksen opas:
Kansainvälisyyskasvatus 1988; Allahwerdi 2001, 27–28.) Ihmisoikeuskasva-tus korostuu Unescon kansainvälisyyskasvaIhmisoikeuskasva-tusta koskevissa asiakirjoissa.24 Ihmisoikeuskasvatukseen on myös toivottu entistä enemmän kulttuurienvälis-tä näkökulmaa ja sisältöä sekä kritisoitu näkökulmaa, jossa ihmisoikeuskas-vatus ja kulttuurienvälinen kasihmisoikeuskas-vatus nähdään osittain erillisinä (ks. esim. De Blass 2003).
Unescon suosituksessa vuodelta 1974 korostettiin, että käsitteet kansain-välinen ymmärtämys, yhteistyö, rauha ja ihmisoikeuksia koskeva opetus tiivistetään ilmaukseksi ”kansainvälisyyskasvatus” (Unesco 1974).25 1990-luvulla hyväksytyissä kansainvälisyyskasvatuksen suosituksissa puhuttiin kansainvälisyys-käsitteen sijaan demokratiakasvatuksesta, suvaitsevaisuus-kasvatuksesta, rauhan kulttuurin vahvistamisesta ja ihmisoikeuskasvatukses-ta. (Allahwerdi 2001, 28–29.) Kansainvälisyyskasvatus-käsite on ollut näin historiallisesti katsottuna tiettynä aikakautena paljon käytetty käsite, jonka ohella ja sijaan on käytetty ja käytetään myös monia muita käsitteitä (ks.
esim. Opetusministeriö 2006; Kivistö 2008, 11). Kansainvälisyyskasvatus–
käsite on melko tunnettu, mutta se ei silti ole mikään itsestään selvä yläkäsite
24 Ks. tarkemmin esim. Unesco 1974, kohdat 5: 18c; Unesco 1995a, perusteet kohdat 5: 16–17 ja julistus kohdat 2.2–2.3 ja 1995b julistus kohdat johdanto, 1, 1–3 ja toimintasuunnitelma kohdat 16, 21 ja 22; Unesco 1999, julistus kohdat 1, 2.2–2.3, 2.6, 3.1–3.2, 3.4 ja toiminta-suunnitelma kohdat 1, 2: 1–11, 3: 13–14, 4: 16–29; Allahwerdi 2001, 27–28.
25 Vuoden 1995 kansainvälisyyskasvatusta koskevassa julistuksessa tuli esille uudenlainen kansainvälisyyskasvatusta koskeva kehityspsykologinen ja kasvatuksellinen näkökulma.
Yksilö asetettiin kasvatuksen keskipisteeksi ja kasvatuksen kohteita nimitettiin asiakirjassa kansalaisiksi. (Suomen Unesco-toimikunta 1997, 13–16; Allahwerdi 2001, 27–28.)
ihmisoikeuskasvatukselle ja muille kansainvälisyyskasvatus-käsitteen alle yleensä niputetuille kasvatuksen osa-alueille.
Kansainvälisyyskasvatus-käsitteen sijaan käytetään nykyisin usein käsi-tettä ”globaalikasvatus” (ks. esim. Räsänen 2007, 22–28; Savolainen 2008, 14–25; Lasonen 2009, 86–87; Melén-Paaso, Kaivola & Rohweder 2009, 18–
27). Globaalikasvatus-käsite (global education) on lähtöisin Yhdysvalloista, kansainvälisyyskasvatus-käsitteen (international education) tausta on euroop-palainen (Opetusministeriö 2006, 52; ks. tarkemmin esim. Allahwerdi 2001, 25–46). Ulkoministeriön ja Opetushallituksen globaalikasvatukseen liittyvän hankkeen yhteydessä on ”Global education” -termin suomennoksena on käy-tetty sekä kansainvälisyyskasvatus- (Opetusministeriö 2006) että globaali-kasvatus-termejä (ks. esim. Melén-Paaso & Kaivola 2009, 150–155), mikä kuvastaa hyvin näiden käsitteiden läheistä suhdetta. Globaalikasvatus-käsitettä on käytetty myös synonyymina ”Kasvatus maailmanlaajuiseen vas-tuuseen” -termin kanssa (ks. esim. Savolainen 2008, 15). Kyseistä globaali-kasvatuksen hanketta käsitellään myös alaluvussa 1.4.1.
Myös ”monikulttuurisuuskasvatus” ja ”kulttuurienvälinen kasvatus” ovat läheisiä käsitteitä kansainvälisyyskasvatukselle, mutta niitäkään ei enää pide-tä kansainvälisyyskasvatuksen alalajina, vaan korostetaan monikulttuurisuut-ta yhteisöjen ominaisuutena, joka muokkaa myös oppimismonikulttuurisuut-ta ja koulutusmonikulttuurisuut-ta (Lasonen 2009, 86). Globaalikasvatuksen käsite voidaan nähdä laajempana ja käyttökelpoisempana nykyisessä globaalissa maailmassa kuin vanhempi kansainvälisyyskasvatukseen viittaava englanninkielinen ”international edu-cation”-käsite tai ”intercultural eduedu-cation”-käsite (Haywood 2007, 79; Räsä-nen 2007, 22). Esimerkiksi RäsäRäsä-nen (2007, 28) tuo esiin kansainvälisyyskas-vatuksen globaalikaskansainvälisyyskas-vatuksen olennaisena osana. Globaalikasvatus on määri-telty esimerkiksi Maastrichtin julistuksen (2002) mukaisesti laajasti kasva-tukseksi ja koulukasva-tukseksi, jonka tarkoituksena on syventää ihmisten ymmär-rystä maailmanlaajuisista ilmiöistä ja tapahtumista ja jonka kautta on mah-dollista aktivoida kansalaisia toimimaan ihmisoikeuksien ja sekä oikeuden-mukaisemman että tasa-arvoisemman maailman puolesta (North-South Cent-re of the Council of Europe 2004, 86–89; Kaivola 2008, 10). Globaalikasva-tus määritellään erityisesti kehitysyhteistyön, kestävän kehityksen, rauhan ja kulttuurienvälisen ymmärryksen edistämiseksi, jotka kaikki ovat maailman-kansalaisuuden ulottuvuuksia (ks. esim. European Strategy Framework 2002). Globaalikasvatus voidaan nähdä oikeusperusteisesta lähestymistavasta katsoen myös jokaisen kansalaisen oikeutena (North South Centre of the Council of Europe 2004, 9–10). Globaalikasvatus nähdään myös kansalais-kasvatukseen (citizenship education) liittyvänä käsitteenä esimerkiksi siten, että globaalikasvatus on määritelty kansalaiskasvatuksen globaaliksi
ulottu-vuudeksi (Kaivola 2007). Tutkimukseni fokuksesta johtuen en tässä yhtey-dessä tarkastele tämän perusteellisemmin kansainvälisyyskasvatuksen ja globaalikasvatuksen määrittelyä.26
Ihmisoikeuskasvatus liitetään usein myös kansalaiskasvatukseen (citi-zenship education, civic education). Kansalaiskasvatus voidaan määritellä väljästi tietoiseksi kasvatustoiminnaksi, joka tähtää yhteiskunnan jäsenten valmentamiseen kansalaisuuden asettamiin vaatimuksiin (Arola 2004). Sen tavoitteena on lisätä tietoa yhteiskunnasta, opettaa vastuullisen kansalaisen arvoja ja asenteita sekä edistää nuorten osallistumista koulun ja yhteiskunnan toimintaan. Demokratiakasvatus kuuluu myös kansalaiskasvatukseen. Kansa-laiskasvatus on kasvatusta aktiiviseen ja vastuulliseen kansalaisuuteen. (Eu-rydice 2005, 7–14.) Viime aikoina on korostettu myös kasvatusta globaaliin kansalaisuuteen kansalaiskasvatuksen osa-alueena. Kansalaiskasvatus on painottunut eri aikoina ja eri tahojen toimesta eri tavoin. (Kansalaiskasvatuk-sesta tarkemmin ks. Osler & Starkey 2005; Gearon 2006; Osler & Starkey 2010, 113–127.)27
Monessa maassa kansalaiskasvatus on toiminut ihmisoikeuskasvatuksen keskeisenä viitekehyksenä ja välineenä. Kansalaiskasvatuksen ja ihmisoike-uskasvatuksen linkittäminen ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta, sillä näillä kahdella kasvatuksen alueella voidaan nähdä toisistaan selvästi erilliset painopistealueet ja jopa erilaiset ja ristiriitaisetkin päämäärät. (Mahler, Mihr
& Toivanen 2006, 183; Toivanen 2007, 36–37; Mahler 2008, 47–51; Osler 2008; Osler 2009, 56–65; Osler & Starkey 2010, 113–127.) Ihmisoikeuskas-vatukseen kuuluu olennaisena osana myös kriittinen asenne maan hallitusta ja vallanpitäjiä kohtaan sekä tarvittaessa kansalaistottelemattomuus. Juuri tämä kriittinen asenne valtarakenteita kohtaan tekee ihmisoikeuskasvatuksesta erityisen haasteellista (Toivanen 2007, 36–37; Mahler 2008, 47–51); kriitti-nen asenne puuttuukin monista kansalaiskasvatusohjelmista (Osler 2009, 63–
65; Osler & Starkey 2010, 126).
Kansalaiskasvatuksen voidaan nähdä olevan tavoitteiltaan ristiriidassa ihmisoikeuskasvatuksen kanssa, mikäli kansalaiskasvatus ymmärretään kape-asti kansalaisten kasvattamisena hyödyllisiksi ja hallitukselle uskollisiksi, sillä mikään valtio ei ole vapaa ihmisoikeusrikkomuksista (ks. esim.
26 Globaalikasvatuksen ja kansainvälisyyskasvatuksen määrittelystä ks. tarkemmin esim.
Hayden 2008, 52–59; Räsänen 2008, 69–70; Savolainen 2008, 14–25; Lasonen 2009, 86–87;
Savolainen 2008, 18; Savolainen 2010, 178–179; 187.
27 Kansalaiskasvatuksen määrittelystä ja toteuttamisesta ks. tarkemmin Arola 2004; Eurydice 2005.
maševski 2002; Mahler, Mihr & Toivanen 2006, 183; Toivanen 2007, 36–37;
Mahler 2008, 47–51). Sekä ihmisoikeuskasvatusta että kansalaiskasvatusta tarvitaan. Kaikki eivät ole jonkin maan kansalaisia, mutta kaikilla on ihmis-oikeuksia. Kaikilla luokan opiskelijoilla ei ole välttämättä kansalaisen status-ta kyseisessä maassa, mutstatus-ta ihmisoikeudet heillä on tästä riippumatstatus-ta. Kansa-laisuus sen eri muodoissa ei ole ihmisoikeuskasvatuksessa niin keskeisessä asemassa kuin sen voidaan kansalaiskasvatuksessa nähdä olevan. Ihmisoike-uskasvatus on vahvasti kasvatusta globaalissa mielessä, kasvatusta maail-mankansalaisuuteen (ks. esim. Osler 2008; Osler & Starkey 2010, 113–127).
Kasvattajan on syytä pohtia omaa työtään aina myös ihmisoikeuskasva-tuksen näkökulmasta. Kasvatus on aina osaltaan myös arvokasvatusta, tiedos-tipa kasvattaja tätä tai ei (Eide 1988, 50; Kansanen 1996, 13–14; Räsänen 1998; Tirri 2002, 203–211; Launonen & Pulkkinen 2004, 13–26). Kasvatta-jan rooliin kuuluu sosiaalistaKasvatta-jan rooli. Tällä tarkoitetaan yksilön sopeuttamis-ta ympäröivään yhteiskunsopeuttamis-taan. Sillä voidaan sopeuttamis-tarkoitsopeuttamis-taa myös sopeutsopeuttamis-tamissopeuttamis-ta vallitseviin epäoikeudenmukaisuuksiin, vallan etuoikeuksiin sekä esimerkiksi alistamiseen. (Eide 1988, 50.) Kasvatus on kuitenkin ristiriidassa ihmisoike-usvaatimusten kanssa, jos yksilö sosiaalistetaan suhtautumaan välinpitämät-tömästi vallitseviin epäoikeudenmukaisuuksiin. (Toivanen 2007, 36–37.)
Laadukas kansalaiskasvatus ja globaalikasvatus edellyttävät aina myös ihmisoikeuskasvatusta, ja ihmisoikeudet muodostavat sen ytimen. Mutta hukkuuko ihmisoikeuskasvatus kuitenkin helposti kansalaiskasvatuksen ja globaalikasvatuksen laajojen tavoitteiden ja sisältöalueiden joukkoon saamat-ta sitä tilaa, josaamat-ta se saamat-tarvitsisi voidakseen täyttää saamat-tavoitteensa? Ovatko kansa-laiskasvatus ja globaalikasvatus liian laajoja kehikkoja ihmisoikeuskasvatuk-sen tavoitteiden laadukkaalle toteutumiselle?
Ihmisoikeuskasvatuksen nähdään toteutuvan parhaiten silloin, kun siihen liittyvät teemat tulevat esille opetuksessa lukuisia kertoja, erilaisissa tilanteis-sa ja eri oppiaineistilanteis-sa (ks. esim. YK 1993b; Suomen Unesco-toimikunta 2000, 102–103). Ihmisoikeuskasvatus ei ole yksinomaan jonkin yksittäisen oppiai-neen tai opintojakson tehtävä, vaikka se usein liitetään erityisesti tiettyihin aineisiin. Sen tulisi läpäistä koulutuksen kaikki asteet (ks. esim. YK 1948;
Unesco 1995a; YK 1993b; YK 1996; YK 1997; YK 2004). Tarvitaan myös tutkimustietoa ihmisoikeuksista (Helminen & Lång 1988, 7–9; YK 1996, 7:61), ihmisoikeuskasvatuksesta ja sen toteutumisesta (Levin 2001, 88; YK 1996, 7: 61; YK 1997, 3 D:46; Kallioniemi 2003; Lapayese 2003).
Tässä tutkimuksessa lähden liikkeelle siitä näkemyksestä, että ihmisoike-uskasvatuksella on paljon yhteistä sille läheisten käsitteiden, erityisesti kan-sainvälisyyskasvatuksen, globaalikasvatuksen ja kansalaiskasvatuksen käsit-teiden kanssa, mutta sen tavoitteissa on myös niin selkeitä omia korostuksia,
että on syytä tarkastella sitä omana kasvatuksen alueenaan. Kansainvälisyys-kasvatuksen, globaalikasvatuksen ja kansalaiskasvatuksen laajat sisällöt ja tavoitteet ja toisaalta ihmisoikeuskasvatuksen selkeä ja nimensä mukainen keskittyminen ihmisoikeuksiin liittyvään kasvatustehtävään antaa näille käsit-teille omat tehtävänsä ja alueensa läheisestä suhteesta huolimatta. On myös otettava huomioon, että ihmisoikeuskasvatusta on käsitelty omana alueenaan, ihmisoikeuksien opettamisen muodossa, esimerkiksi vuonna 1952 Unescon konferenssissa (Unesco 1952) ja ihmisoikeuskasvatuksen nimellä esimerkiksi jo vuonna 1978 järjestetyssä Unescon konferenssissa (Unesco 1978). Näin ollen ihmisoikeuskasvatuksen selkeällä erottamisella muista kasvatuksen alueista on myös pitkät historialliset juurensa.
Kuvio 4. Ihmisoikeuskasvatus ihmisoikeuskulttuurin rakentamisena kaikessa