3 Opiskelijoiden näkemyksiä ihmisoikeuksista ja lukion
3.3 Opiskelijoiden tietous ihmisoikeusasiakirjoista ja -järjestöistä
3.3.1 Opiskelijoiden näkemyksiä ihmisoikeusasiakirjoista ja
suh-teessa ihmisoikeusasiakirjoihin ja ihmisoikeusjärjestöihin sekä heidän näke-myksiään Suomen ihmisoikeustilanteesta. Analysoin haastatteluaineistoa esimerkiksi seuraavista ihmisoikeuksiin liittyvistä näkökulmista: Miten hyvin opiskelijat tuntevat ihmisoikeusasiakirjoja? Ottavatko he spontaanisti esille jonkun ihmisoikeusasiakirjan haastattelussa? Mitä ihmisoikeusasiakirjoja he kysyttäessä osaavat mainita? Ovatko tietyt ihmisoikeuksiin liittyvät nimeltä mainitut asiakirjat heille tuttuja? Mainitsevatko opiskelijat spontaanisti jon-kun ihmisoikeusjärjestön? Mitä ihmisoikeuksiin liittyviä järjestöjä opiskelijat osaavat nimetä? Ovatko tietyt ihmisoikeuksiin liittyvät kansalliset tai kan-sainväliset järjestöt opiskelijoille tuttuja? Millaisia näkökulmia opiskelijat esittävät Suomen ihmisoikeustilanteeseen liittyen? Ihmisoikeusjärjestöjen ja Suomen ihmisoikeustilanteen tarkastelu painottui lukion loppuvaiheessa olevien opiskelijoiden haastatteluissa. Näiden teemojen käsittely oli muuta aineistoa tarkentavana mukana, mutta koska käsittely rajoittui vain osaan haastatteluista ja painottui lukion loppuvaiheessa oleviin, johtopäätökset ovat vain suuntaa-antavia. Tässä tulee esille myös teemahaastattelun luonne tut-kimusmenetelmänä. Kaikkia tarkentavia kysymyksiä, kuten kysymystä Suo-men ihmisoikeustilanteesta, ei kysytty samalla tavoin kaikilta opiskelijoilta, vaikka kaikki perusteemat haastattelussa olivatkin samoja. Pääkysymykset, esimerkiksi ihmisoikeuksien määrittely, olivat luonnollisesti jokaisen opiske-lijan haastattelussa mukana.
Opiskelijoiden ihmisoikeustiedon tarkastelussa on otettava huomioon myös se, että tietous ei ole välttämättä lukioajalta tai lukiosta peräisin, vaan se voi olla ja usein onkin muualta tai jo aikaisemmassa koulutuksen vaihees-sa omaksuttua tietoa. Moni vaihees-sanoikin, että tieto on peräisin ovaihees-saksi tai koko-naan yläasteajalta, mediasta tai kotoa. Eri tiedon lähteitä on myös vaikea aina erottaa toisistaan. Tämän takia kartoitin haastattelussa erikseen myös sitä, mitä juuri lukiossa on eri ihmisoikeuksista kerrottu ja missä oppiaineissa ihmisoikeuksia on käsitelty. Toisaalta opiskelijat eivät välttämättä pysty luotettavasti arvioimaan mistä heidän tietonsa on kulloinkin peräisin. Seuraa-vassa opiskelijoiden ihmisoikeusasiakirjoihin ja ihmisoikeusjärjestöihin liit-tyvää tietoutta käsitellään erittelemättä sen lähteitä, sillä tarkoituksena on kokonaiskuvan saaminen siitä, mitä tutkimuksen kohteena olevat lukiolaiset
tiesivät ihmisoikeusasiakirjoista ja ihmisoikeusorganisaatioista. Tutkimuksen laajemman fokuksen vuoksi tarkempi asiakirja- ja organisaatiotietouden selvittäminen ei ollut tämän tutkimuksen puitteissa mahdollista.
Opiskelijat eivät tunteneet hyvin sen enempää ihmisoikeusasiakirjoja kuin ihmisoikeuksiin liittyviä järjestöjä. Opiskelijoilla oli myös jonkun verran väärinymmärryksiä eri järjestöjen rooleista ja keskinäisistä suhteista. Useat opiskelijat eivät osanneet mainita yhtäkään ihmisoikeuksiin liittyvää asiakir-jaa. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (YK 1948) oli opiske-lijoille selvästi tutuin ihmisoikeusasiakirja, mutta yllättävästi sekään ei kuu-lunut jokaisen opiskelijan perustietoihin. Vain osa opiskelijoista osasi mainita YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen asiakirjoista kysyttäes-sä tai jo aikaisemmassa haastattelun kohdassa ihmisoikeuksia määriteltäeskysyttäes-sä (H12, H18, H40–42, H46). Moni opiskelija ei muistanut kysyttäessäkään ihmisoikeusjulistusta eikä tiennyt tällaisen asiakirjan olemassaolosta (H2, H10–11, H14, H16–17, H20, H39, H43, H45). Toisaalta moni opiskelija sanoi muistavansa YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen kysyessäni sitä erikseen (H1, H3, H5–9, H13, H40–41, H43–44). Tällöin kyse saattoi kuitenkin olla myös siitä, että kysyttäessä muistaako haastatelta-va tietyn asian, haastatelta-vastaajalla saattaa olla kiusaus sanoa muistahaastatelta-vansa, haastatelta-vaikka ei oikeasti muistaisikaan. Esimerkiksi kysyttäessä tarkemmin kyseisen julistuk-sen luonteesta, sisällöstä tai syntymäajankohdasta, opiskelija ei välttämättä osannut sanoa mitään. Opiskelijan tietous julistuksesta oli hyvin vähäinen tai sitä ei ollut lainkaan.
”T: – – tullu mieleen joku ihmisoikeuksiin liittyvä julistus tai asiakirja?
O: Ei mulle kyllä niinku.
T: Sitte kysyn ihan esimerkinomaisesti, onko koulussa puhuttu tai ootko kuullu esimerkiks YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta?
O: On puhuttu juu.
T: Joo. Muistatko minkälainen julistus ja koska syntynyt?
O: [naurahdus] Ei mitään muistikuvaa, millon ja mitä, minkä takia se niinkun sit-ten loppujen lopuks tuli, mutta on niinku tuttu nimi.
T: Joo. Käsitteenä tuttu?
O: Joo.” (H43)
”T: Onks sulle esimerkiks tämmönen asiakirja tuttu kun YK:n ihmisoikeuksien ju-listus?
O: No kuullu oon monesti [naurahdus], mutta se että mitä mää siitä oon ymmärtä-ny niin se ymmärtä-ny viä voi olla aika hataralla [naurahdus] pohjalla.
T: Joo. Muistatko yhtään, et mihin aikaan tämmönen julistus sijottuu, eli millon on tehty?
O: En osaa sanoo.” (H8)
Muutama opiskelija muisti YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julis-tuksen lisäksi tai pelkästään jonkun muun ihmisoikeuksiin liittyvän asiakirjan tai sitten jonkun muun asiakirjan, jonka he itse liittivät ihmisoikeuksiin, mut-ta joka ei kuulu varsinaisesti ihmisoikeusasiakirjoihin. (H2, H14, H19–20, H41, H44–45). Esimerkiksi ”lukiolaisten julistus” ja ”Kommunistinen mani-festi” tulivat mainituiksi ihmisoikeusasiakirjojen yhteydessä.
”T: Onko ollu puhetta ihmisoikeuksiin liittyen mistään julistuksesta tai asiakirjas-ta asiakirjas-tai tunnetko yhtään?
O: Mmm, nää YK: n ihmisoikeuden ... niitä katottiin vähäsen ja ... Mitä ne nyt on, suomalaisten perusoikeudet ja ja, tua näkyy toi lukiolaisjulistus toi suomen lukio-laisliiton niin siä on lukiolaisille tämmösiä.” (H41)
”T: Entäs sitte tota niin, muistatko yhtään tämmöstä ihmisoikeuksiin liittyvää ju-listusta tai asiakirjaa?
O: ... Kommunistinen manifesti.” (H20)
Kukaan opiskelijoista ei ottanut itse esiin lasten oikeuksia, lapsen oikeuksien julistusta (YK 1959) tai lapsen oikeuksien sopimusta (YK 1989). Vain pari opiskelijaa muisti erikseen kysyttäessä lapsen oikeuksien julistuksen tai so-pimuksen. Jotkut opiskelijat eivät kysyttäessäkään tienneet lasten oikeuksien julistuksesta tai lapsen oikeuksien sopimuksen olemassaolosta (ks. esim.
H39, H46). Yleensäkin lasten oikeudet olivat melko tuntemattomia opiskeli-joille. Tämä huomio on tullut esiin myös aikaisemmin (Unicef 2007; Lasten oikeudet -raportti 2009). Lapsen oikeuksia ei tunneta, vaikka Suomen vuonna 1991 ratifioimaan lapsen oikeuksien sopimukseen sisältyy tiedottamisvelvoi-te (YK 1989, 42. artikla). Tiedottamisvelvoitiedottamisvelvoi-te ei ole kuitiedottamisvelvoi-tenkaan tutkimustiedottamisvelvoi-ten perusteella toteutunut. Tulevaisuuden haasteena onkin saada jo vuonna 1991 ratifioidun sopimuksen tiedottamisvelvoite toteutumaan (ks. myös Selvitys YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimusta koskevasta tiedotuksesta Suomessa 2004).
Kysyttäessä ihmisoikeuksiin liittyvistä järjestöistä tai organisaatioista, opiskelijat osasivat usein nimetä yhden tai kaksi hyväntekeväisyysjärjestöä, mutta varsinaiset ihmisoikeuksiin keskittyvät järjestöt olivat opiskelijoille selvästi vieraampia. Moni opiskelija ei osannut nimetä yhtään ihmisoikeus-järjestöä. Muutama opiskelija osasi mainita Yhdistyneet kansakunnat (YK) tai Amnesty Internationalin. Kun keskustelun edetessä itse mainitsin ihmisoi-keuksiin liittyvän järjestön, moni opiskelija sanoi kuullensa tämän nimen joskus. Muutama opiskelija ei tosin kysyttäessäkään tiennyt Amnesty Inter-nationalin olemassaolosta (ks. esim. H19, H41).
”T: Onko sulle esimerkiks Amnesty tuttu?
O: Ei, ei.
T: Järjestö, Amnesty International?
O: Ei.
T: Joo.
O: Mikä se on?” (H41)
”T: Onko tämmönen järjestö sulle tuttu kun Amnesty International?
O: Eei.
T: Ootko kuullut nimen koskaan tai?
O: En mä varmaan oo, ainakaan ei oo jäänyt mieleen.
T: Joo. Eli se … sillon ei varmaan myöskään koulussa oo käsitelty?
O: Niin, ei.” (H19)
Jotkut sanoivat kysyttäessä kuulleensa Amnesty International -järjestön ni-men, mutta eivät tienneet, minkälainen järjestö on kyseessä ja mitä se tekee tai kertoivat sen toiminnan olevan jotakin muuta kuin mitä Amnesty Interna-tional todellisuudessa tekee (H20, H40, H43, H45).
”T: Tunnetko jotain ihmisoikeusjärjestöä? Tiedätkö jonkin ihmisoikeuksiin liitty-vän järjestön?
O: En taida tietää.
T: Joo. Onko sulle tuttu esimerkiks semmonen kun Amnesty?
O: Joo.
T: Joo. Osaatko sanoa, mitä työtä se tekee tai mihin liittyy?
O: Mmm, en ehkä.
T: Joo.
O: Tarkemmin.
T: Onko siitä ollut koulussa puhetta, muistatko?
O: Ei.” (H40)
Amnesty Internationalin sanottiin olevan esimerkiksi luonnonsuojeluun, sodan vastaisuuteen tai köyhiin lapsiin keskittyvä järjestö (H20, H43, H45).
Ihmisoikeusjärjestöjä käsittelevät sitaatit ovat suurimmaksi osaksi opiskeli-joilta, jotka olivat lukio-opintojen loppuvaiheessa, kolmannella tai neljännel-lä vuositasolla. Käsittelin haastatteluissa ihmisoikeusorganisaatioita enem-män niiden opiskelijoiden kanssa, joiden lukiokurssit olivat suurimmaksi osaksi suoritettuja, jolloin tiedon puute ei johtunut siitä, että kyseiset lukio-kurssit olisivat olleet vielä edessäpäin. Kysyttäessä tarkemmin ihmisoikeus-organisaatioista esiin tuli tietojen vähyys ja hataruus, jonkin verran myös väärät tiedot. Esimerkiksi Yhdistyneistä kansakunnista (YK) omin sanoin kertominen oli hankalaa myös niille opiskelijoille, jotka olivat käyneet suu-rimman osan lukiokursseista.
”T: Osaatko omin sanoin kertoa, et mikä YK on ja mitä se tekee, tämmönen tiivis-telmä, et joku, joka ei olis koskaan kuullut järjestöstä niin kysyis sulta, että mikä se YK on ja mitä se tekee?
O: Apua, en mää kyllä osaa selittää, en osaa.” (H39)
Euroopan unioni (EU) koettiin joissakin haastatteluissa tutumpana organisaa-tiona kuin YK, ja nämä organisaatiot myös sekoitettiin toisiinsa helposti (ks.
esim. H2, H41).
”T: Onks sit lukiossa puhuttu enemmän EU:sta kun YK:sta?
O: Kyllä [painokkaasti]. Joo. Ehkä menee sekasin tai sillee niinku.
T: Joo.
O: Voi niinku ajatella, että se olis sama juttu periaatteessa, että. Jotenkin ehkä on semmonen kuva, että YK sisältyis EU:hun tai sillee, että.” (H41)
”T: Onks sulle esimerkiks YK:n tämmönen ihmisoikeuksien julistus tuttu?
O: No [naurahdus] me ollaan itseasias käytyki tuolla YK:n talossa. Ei Y ... ku se oli EU:n talo, mää sekotan nytte (naurahdus). Ei oo. Ei oo.
T: Joo.
O: Mitenkään.” (H2)
Opiskelijat eivät yleensä osanneet nimetä yhtään YK:n alajärjestöä. Kysyttä-essä YK:n alajärjestöistä tutuin järjestö opiskelijoille oli Unicef50 (ks. esim.
H42–43). Pari opiskelijaa mainitsi tämän järjestön oma-aloitteisestikin. YK:n alajärjestöiksi ehdotettiin silloin tällöin järjestöjä, jotka eivät ole YK:n alajär-jestöjä tai toimi YK:n alaisina, esimerkiksi Punaista Ristiä51 (H41–42, H44).
”T: Muistatko YK:ssa jotakin tämmösiä alajärjestöjä, pienempiä järjestöjä?
O: No Punanen risti ainakin eiks se kuulu siihen ja ... Mitähän niitä kaikkia muita on? No Punainen risti ainakin.
T: Ja tota onks sit jotain muita siellä YK:n sisällä ... kirjainyhdistelmiä mistä oisit kuullu?
O: On varmaan, mutta nyt en kyllä muista yhtään.” (H42)
50 Unicef, eli Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahasto, on kansainvälinen lasten oikeuksien puolesta toimiva Yhdistyneiden kansakuntien alajärjestö. Unicef keskittyy työssään erityi-sesti lastensuojeluun ja lasten olojen parantamiseen, peruskoulutukseen, sukupuolten väli-seen tasa-arvoon, HIV/AIDS -työhön ja lasten oikeuksiin ja työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien sopimus (YK 1989). (Vass 2007, 124.)
51 Kansainvälinen Punaisen Ristin ja Punaisen puolikuun liike on yleismaailmallinen ja se pyrkii lievittämään ihmisten kärsimyksiä, erityisesti suurimmassa hädässä olevien, riippu-matta kansallisuudesta, uskonnosta, ”rodusta”, poliittisesta mielipiteestä tai yhteiskunnalli-sesta asemasta. Sen tavoitteena on suojella elämää, terveyttä ja ihmisarvoa ja edistää ihmis-ten välistä ymmärrystä, ystävyyttä ja rauhaa. (Ks. esim. Hytönen 2002, 10–33.)
YK:n rooli esimerkiksi rauhanturvaamisessa tuli esiin joissakin haastatteluis-sa (ks. esim. H43). Mielenkiintoista oli huomata, että opiskelija, joka ohaastatteluis-sasi kertoa YK:sta muihin opiskelijoihin verrattuna suhteellisen paljon, valitteli eniten omien tietojen vähäisyyttä ja korosti lisätiedon tarvetta (H45).
”O: Mut siis mun mielestä justiinsa se mitä voisin sanoo, niin aivan naurettavaa, että kuinka vähän jostain tällasista asioista puhutaan lukiossa ku ei oo oikeesti siis niinku. Määki tiedän niin paljon paremmin, kun monet lukiolaiset, joka tääki on aivan säälittävää niinku että mä en tiä tota enempää, mää en muista jäsenmai-ta -tyyliin. Mun mielestä on niinku, mun mielestä on todella ärsyttävää, että luki-ossa ei justiinsa käydä jotain, siis kaikki ei ees tiiä.” (H45)
Tein samantyyppisen huomion haastatteluaineistosta suhteessa ihmisoikeus-kasvatuksen sopivaan määrään. Usein ne opiskelijat, jotka tiesivät ihmisoike-uksista muihin opiskelijoihin verrattuna enemmän, olivat niitä, jotka myös näkivät ihmisoikeuskasvatuksen määrän lisäämisen tarpeellisena. Asiasta kiinnostuneet opiskelijat kokivat tarvitsevansa lisätietoa enemmän kuin muut.
He tietyllä tavalla tiedostivat oman tietonsa puutteet paremmin. Vanha viisa-us siitä, että mitä enemmän tietää, sen paremmin tietää, miten vähän tietää, voidaan nähdä toteutuvan myös tämän haastatteluaineiston perusteella. Kiin-nostus asiaan sai opiskelijan huomaamaan oman tietonsa puutteet paremmin.
Opiskelijoiden tietous ihmisoikeusasiakirjoista ja ihmisoikeusorganisaati-oista oli yleensä ottaen monin tavoin puutteellista ja toi osaltaan esiin ihmis-oikeuskasvatuksen tarpeellisuuden. Edelliseen liittyen on kuitenkin huomioi-tava tämän tutkimuksen painopiste, jonka puitteissa ei ollut mahdollista tutkia opiskelijoiden haastatteluja tarkemmin juuri tästä ihmisoikeusasiakirja- tai organisaationäkökulmasta. Laadullisen haastattelututkimuksen luonne on myös huomioitava tehtäessä johtopäätöksiä opiskelijoiden tietotasosta. Opis-kelijat olivat haastatteluaikana lukion eri vaiheissa mahdollisimman moni-puolisen kuvan saamiseksi ja jotta lukion eri vaiheiden ihmisoikeuskasvatuk-seen liittyvät asiat tulisivat esille. Mikäli haastateltavat olisivat olleet kaikki samassa lukion päättymisvaiheessa, he eivät olisi pystyneet niin hyvin eritte-lemään eri lukiokurssien ja vaiheiden ihmisoikeuskasvatuselementtejä. Tieto-tasosta puhumiseen liittyen tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että haastattelujen perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä siitä mikä tietotaso kaikkien haastatel-tujen kohdalla on lukion päätyttyä. Toisaalta, kuten edellä on todettu, opiske-lijan vuositasolla ei näyttänyt olevan erottelevaa vaikutusta ihmisoikeusnä-kemyksiin tai -tietouteen.