Taustatiedot

Ohjaajien kyselyyn vastasi 54 henkilöä, joista valtaosa (72,0 %) oli naisia (Taulukko 3). Nuorin ohjaajista oli 19-vuotias ja vanhin 65-vuotias, mediaani-ikä oli 35,5 vuotta. Hieman yli viidesosa (22,2 %) vastaajista oli Oulusta, mutta muuten ohjaajat jakautuivat melko tasaisesti Suomen eri kaupunkeihin. Hieman yli puolet (55,6 %) ohjaajista oli suorittanut korkeakoulututkinnon (ammattikorkeakoulu tai yliopisto) ja vajaalla 40 prosentilla ylin suoritettu tutkinto oli toiselta asteelta (ammattikoulu tai lukio) tai opistotutkinto. Korkea-koulututkinnoista (yliopisto tai ammattikorkeakoulu, n=30) suurin osa oli fysioterapian (n=8, 26,7 % kor-keakoulututkinnoista) tai muusta liikunta-alan (n=7, 23,3 %) koulutusohjelmasta. Muita useammin mainit-tuja koulutuslinjoja olivat restonomi (n=3, 10,0 %) ja kaupallinen ala (n=3, 10,0 %). Ravitsemustiedettä yliopistossa oli opiskellut kolme vastaajista.

Ohjaajan käymiä ammatillisia koulutuksia kysyttiin lomakkeessa avoimella kysymyksellä (”Suorittamasi ammatilliset koulutukset”). Kysymyksen asettelusta johtuen vastausten laajuus ja sisältö vaihtelivat paljon keskenään. Yleisimmät vastaajien käymät ammatilliset koulutukset olivat personal trainerin ammattitutkin-to (n=22, 40,7 % kaikista vastaajista), jo aiemmin mainittu fysioterapeutin tutkinammattitutkin-to (n=8, 14,8 %), liikunta-neuvojan (toinen aste) tutkinto (n=8, 14,8 %) sekä liikunnanohjaajan (AMK) tutkinto (n=6, 11,1 %). Näiden lisäksi muuta liikunta-alan ammatillista koulutusta, kuten valmentajan ammattitutkinto, ryhmäliikunnan-ohjaajan koulutus tai lajikohtaisia koulutuksia oli käynyt 11 (20,4 %) tutkimukseen osallistuneista. Suurella osalla oli lisäksi liikunta-alan ulkopuolisia ammatillisia koulutuksia esimerkiksi ravintola- tai hoitoalalta.

Perus- ja ammatillisen koulutuksen lisäksi tutkimuksessa selvitettiin ohjaajien käymää koulutusta ravitse-mukseen liittyen. Kysymyksessä ei kuitenkaan eroteltu tarkemmin ravitseravitse-mukseen liittyvän koulutuksen laajuutta, kestoa tai sisältöä. Suurimmalla osalla (75,9 % kaikista vastaajista) ravitsemuskoulutusta oli kuu-lunut liikunta-alan koulutukseen. Lisäksi hyvin edustettuja olivat myös erilaiset ravintovalmentajakoulu-tukset sekä avoimen yliopiston tarjoama ravitsemukseen liittyvä koulutus. Vain kaksi vastaajista ilmoitti, ettei heillä ole minkäänlaista koulutusta ravitsemukseen liittyen. Lähes puolet vastaajista (46,3 %) ilmoitti

27 olevansa yksityisiä ammatinharjoittajia, eli käytännössä yksityisyrittäjiä, jotka työskentelevät kuntokeskuk-sessa itsenäisesti. Hieman pienempi osuus (37 %) oli kuntokeskuksen varsinaisia työntekijöitä.

Taulukko 3. Tutkimukseen osallistuneiden ohjaajien (n=54) taustatiedot.

Ammattikoulu tai vastaava Opistotutkinto Ravitsemukseen liittyvä koulutus

Tutkintoperusteiset yliopistokoulutukset2

Funktionaaliseen lääketieteeseen pohjautuvat koulutukset3

Avoimen yliopiston tarjoama koulutus4

Erilaiset ravintovalmentajakoulutukset5

Liikunta-alan tutkintoon sisältynyt ravitsemuskoulutus Työpaikan tarjoama ravitsemuskoulutus tai -kurssi Joku muu6

Ei mitään ravitsemukseen liittyvää koulutusta

3 (5,6)

1Muita paikkakuntia olivat: Porvoo, Turku, Kotka, Kouvola, Lahti, Rovaniemi, Pirkanmaa, Kitee, Kerava, Mikkeli, Kok-kola, Raisio, Valkeakoski, Mäntsälä ja Espoo.

2Laillistettu ravitsemusterapeutti tai elintarviketieteiden maisteri.

3Esim. FLT ravintovalmentaja® tai diplomiravintoterapeutti.

4Esim. ravitsemustieteen perusopinnot tai urheiluravitsemuksen perusopinnot.

5Esim. FIHF ravintovalmentaja, FAF ravitsemusvalmentaja tai Trainer4you ravintovalmentaja.

6Muita mainittuja ravitsemukseen liittyviä koulutuksia olivat: itseopiskelu, diabeteshoitajan sekä osteopatian opintoi-hin liittyneet ravitsemuskurssit ja psykologisen painonhallinnan koulutukset.

29 5.1.2 Kuntokeskuksiin liittyvät kysymykset

Tutkimukseen osallistuneilta ohjaajilta kysyttiin muutamia kysymyksiä liittyen kuntokeskukseen, jossa hän työskentelee. Kuntokeskuksen nimeä ei kysytty anonymiteetin säilyttämisen vuoksi. Suurimmassa osassa (61,1 %) kuntokeskuksista annettiin ravitsemusohjausta sekä yksilö- että ryhmäohjauksena (Kuva 2). Yh-dessäkään keskuksessa ei annettu pelkästään ryhmäohjausta. Yksi vastaajista ilmoitti, ettei kuntokeskuk-sessa, jossa hän työskentelee, anneta ravitsemusohjausta ollenkaan. Kyseisen tutkittavan muita vastauksia ei huomioitu tämän osion käsittelyssä, mutta vastaukset otettiin huomioon ohjaajien omaa ohjausta kos-kevien kysymysten käsittelyssä.

Kuva 2. Ravitsemusohjauksen toteutusmuoto kuntokeskuksissa (n=54).

Toteutusmuodon lisäksi selvitettiin, kuinka usein kuntokeskuksissa annetaan ravitsemusohjausta. Yli kaksi kolmasosaa keskuksista antaa ravitsemusohjausta viikoittain tai jopa päivittäin, kun taas vajaa kolmasosa kuukausittain tai harvemmin (Kuva 3).

Kuva 3. Ravitsemusohjauksen useus kuntokeskuksissa (n=53).

n=20 n=33

n=1

vain yksilöohjaus sekä yksilö- että ryhmäohjaus ei anneta ravitsemusohjausta

3

13

31

6 0

5 10 15 20 25 30 35

harvemmin, kuin kuukausittain

kuukausittain viikoittain päivittäin

n (kuntokeskukset)

Tutkimuksessa ei selvitetty kuinka monta työntekijää kuntokeskuksissa ohjausta antaa, mutta ohjaajien vastaukset kysymykseen ”Kuinka usein annat itse asiakkaille ravitsemusohjausta” ovat samankaltaisia ku-vassa 3 esitettyyn useuteen kuntokeskusten tasolla.

Lähes kaikissa (96,2 %) tutkimuksen kohteena olleissa kuntokeskuksissa ohjaaja on itse vastuussa ravitse-musohjauksen sisällöstä. Yksi vastaajista ilmoitti kuitenkin vastuun olevan kuntokeskuksen omistajalla ja toinen keskuksen ravintovalmentajalla. Ravitsemusohjauksella tarkoitettiin tässä tutkimuksessa kaikkea kuntokeskuksessa ravitsemukseen liittyvää ohjausta tai neuvontaa. Se voidaan toteuttaa joko erillisenä ohjauksena, tai se voi olla mitä tahansa muuhun yksilö- tai ryhmäohjaukseen liittyvää ravitsemusneuvon-taa tai -valmennusta.

5.1.3 Koettu ravitsemusosaaminen, sen kehittäminen ja osaamisen rajojen tunnistaminen

Ohjaajien ravitsemusosaamista selvitettiin heidän oman kokemuksensa perusteella. Vain 5,6 % vastaajista arvioi osaamisensa olevan huonoa, kun taas 61,2 % koki osaamisensa hyväksi tai todella hyväksi. Kolmas-osa (33,3 %) valitsi arvon 3 (ei hyvä eikä huono). Vastausten keskiarvo oli 3,6, eli keskitason ja hyvän välil-lä. Valintaa sai halutessaan perustella. Perusteluissa mainittiin muun muassa ravitsemukseen liittyviä opin-toja, tarvetta syventää osaamista tieteellisen taustan tai eritysruokavalioiden osalta sekä tietojen jatkuvan päivittämisen tarvetta. Osaamista peilattiin myös oman työn vaatimuksiin: ” – – mutta asiakasryhmä jonka kanssa itse teen töitä, tarvitsee oman näkemykseni mukaan hyvin perusajatuksia ravitsemuksesta.” sekä verrattiin ravitsemusalan ammattilaisiin: ”Kuntokeskus tasolla kohtuu hyvin, jos minua verrataan ravitse-musterapeutti on, on hyvinkin paljon opittavaa.”

Ravitsemusosaamisensa hyväksi tai erittäin hyväksi kokeneista (n=33) noin puolella (51,5 %) korkein käyty ravitsemuskoulutus oli jokin ravintovalmentajakoulutus tai liikunta-alan tutkintoon sisältynyt koulutus, vajaalla puolella (45,5 %) avoimen yliopiston tarjoama ravitsemuskoulutus tai tutkintoperusteinen yliopis-tokoulutus ravitsemustieteen alalla. Vain yhdellä vastaajalla tästä ryhmästä ei ollut juurikaan ravitsemus-koulutusta. Ravitsemusosaamisensa erittäin huonoksi tai huonoksi kokeneiden vastaajien (n=3) välillä koulutustaso jakaantui tasan kolmen eri koulutusluokan kesken. Lopuilla vastaajista (n=18) koettu ravit-semusosaaminen ei ollut hyvää eikä huonoa, ja he jakautuivat melko tasaisesti kahden ylimmän

koulutus-31

luokan välille. Ravitsemuskoulutuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa koetun osaamistason mukaan (p = 0,86).

Yli puolet ohjaajista (59,3 %) oli kokenut tarvetta konsultoida muita ammattilaisia ravitsemukseen liittyvis-sä kysymyksisliittyvis-sä. Tällaisia tilanteita olivat erikoisruokavaliot, erityisesti kasvisruokavaliot, sairaudet, esimer-kiksi syömis- tai imeytymishäiriöt, allergiat, vatsavaivat sekä yleisesti haastavat tilanteet, joiden kokee me-nevän oman osaamisensa ulkopuolelle. Kolmasosa (34,4 %) oli konsultoinut kollegaansa, 28,1 % ravitse-musterapeuttia ja 12,5 % lääkäriä. Myös psykologi, fysiologi, ravitsemusasiantuntija sekä oma valmentaja mainittiin.

Konsultoinnin lisäksi selvitettiin, olivatko vastaajat ohjanneet asiakkaitaan eteenpäin esimerkiksi ravitse-musterapeutille, lääkärille tai muille ammattilaisille. Suurin osa (68,5 %) oli ohjannut asiakkaitaan eteen-päin. Lähes kaksi kolmasosaa (59,4 %) heistä oli ohjannut asiakkaitaan lääkärille, vajaa kolmannes (28,1 %) ravitsemusterapeutille, kaksi vastaajista fysioterapeutille ja yksi psykologille. Yleisin syy tähän olivat sai-raudet tai niiden epäily, esimerkiksi diabetes, vaikeat vatsavaivat, häiriintynyt syöminen sekä korkea ve-renpaine. Myös vaikeat allergiat tai erityisruokavaliot mainittiin, sekä ohjaaminen terveydentilan arviointiin esimerkiksi verikokeiden tai muun selvityksen avulla. Muutama vastaajista oli myös ohjannut asiakkaan eteenpäin, mikäli oli kokenut, ettei omalla ohjauksellaan saa riittävästi muutosta aikaan.

Ohjaajilta kysyttiin myös mistä he hankkivat lisää tietoa ravitsemuksesta. Suosituin tietolähde oli alan kir-jat ja muu kirjallisuus, jonka puolet ohjaajista ilmoitti vastauksessaan (Kuva 4). Lähes puolet ilmoitti hank-kivansa lisätietoa koulutuksista tai kursseilta, ja neljä vastaajista tarkensi käyvänsä kursseja avoimen yli-opiston kautta. Muihin alan toimijoihin, kuten kollegoihin, tunnettuihin ravitsemusasiantuntijoihin tai so-siaalisen median vaikuttajiin ilmoitti tukeutuvansa kolmasosa vastaajista. Internetiä tietolähteenään käyt-tää neljäsosa ja tieteellisiä tutkimusjulkaisuja vajaa viidesosa.

Kuva 4. Ohjaajien tietolähteet ravitsemukseen liittyvälle lisätiedolle.

50,0 44,4

33,3 25,9 22,2

0 20 40 60

Alan

kirjallisuus Lisäkoulutus Muut alan

toimijat Internet Tieteelliset tutkimukset

%

Kirjallisuus, tieteelliset tutkimukset ja koulutus tulivat esille myös kysyttäessä mihin vastaajien ravitsemus-ohjauksessa käyttämä tieto perustuu (Kuva 5). Lisäksi vastauksissa korostui virallisten ravitsemussuositus-ten käyttö sekä oma kokemus. Joissakin vastauksissa kerrottiin tiedon perustuvan muun muassa muiden alalla toimivien kokemukseen, maalaisjärkeen sekä sosiaalisesta mediasta tai Internetistä saatuun tietoon.

Kuva 5. Ohjaajien ravitsemusohjauksessa käyttämän tiedon perustuminen.

5.2 Asiakkaat

5.2.1 Taustatiedot

Asiakkaiden kyselyyn vastasi 27 henkilöä, joista lähes kaikki (92,0 %) olivat naisia (Taulukko 4). Ikäjakauma oli 22–60 vuotta, ja vastaajien iät jakautuivat tasaisesti näiden välille. Vastaukset jakaantuivat melko tasai-sesti eri asuinpaikkojen välille. Parhaiten edustettuina olivat Etelä- sekä Länsi- ja Sisä-Suomi, jotka kattoi-vat lähes kaksi kolmasosaa vastauksista. Vastaajista kaksi kolmasosaa oli suorittanut korkeakoulututkin-non ja loput noin 33 % toisen asteen tai opistotasoisen tutkinkorkeakoulututkin-non.

48,2

31,5 31,5

25,9

18,5

0 10 20 30 40 50 60

Koulutus Tieteelliset tutkimukset

Ravitsemus-suositukset

Oma kokemus Kirjallisuus

%

33

Taulukko 4. Tutkimukseen osallistuneiden asiakkaiden (n=27) taustatiedot.

Keskiarvo ± SD

Länsi- ja Sisä-Suomi Pohjois-Suomi ja Lappi Ei vastausta

Ammattikoulu tai vastaava Opistotutkinto

5.2.2 Ohjaus

Kuten ohjaajilta, myöskään asiakkailta ei kysytty tutkimuksessa kuntokeskuksen nimeä anonymiteetin säi-lyttämiseksi. Vastaajista suurin osa (74,1 %) oli saanut ravitsemusohjausta nykyisessä kuntokeskuksessaan, neljäsosa jossain toisessa kuntokeskuksessa ja yksi vastaajista sekä nykyisessä että toisessa keskuksessa.

Lähes kaikilla asiakkailla ohjaajana oli toiminut personal trainer tai kuntosaliohjaaja. Vain yksi vastaus poikkesi tästä, vastaajan ilmoittaessa ohjaajan olleen ”muu ravintoneuvoja”, joka oli tarkennettu kyselylo-makkeella tarkoittavan: ”Muita ravintoneuvojan, -valmentajan yms. nimikkeellä toimivia ovat esimerkiksi FLT ravintovalmentaja®, diplomiravintoterapeutti, FIHF tai Trainer4You ravintovalmentaja ja FAF ravitse-musvalmentaja.”.

Vastaajista 74,1 % oli osallistunut yksilöohjaukseen, 14,8 % ryhmäohjaukseen ja loput 11,1 % molempiin.

Puolella vastaajista viimeisimmästä ravitsemusohjauksesta oli kulunut yli vuosi ja kolmasosalla alle puoli vuotta. Valmennuskokonaisuuksien määrä vaihteli 1–16 kokonaisuuden välillä, mutta yleisin valmennuk-sien määrä oli kuitenkin 1. Näissä valmennuksissa yksittäisiä tapaamiskertoja oli keskimäärin 11, vaihdel-len 1–48 tapaamiskerran välillä (Kuva 6).

Kuva 6. Tapaamiskertojen lukumäärät viimeisimmän valmennuskokemuksen osalta.

0 1 2 3 4 5

1 2 3 4 5 6 9 10 12 15 20 24 48

n (vastaajat)

Tapaamiskerrat

35

5.3 Ravitsemusohjaukseen liittyvät kysymykset

Ravitsemusohjauksen toteutustapaa ja sisältöä kysyttiin molemmilta ryhmiltä osittain samanlaisilla kysy-myksillä. Näin ollen vastauksia voidaan tarkastella rinnakkain ja suuntaa antavasti vertaillen. Tuloksia tar-kastellessa on kuitenkin otettava huomioon, että tutkimukseen osallistuneet ohjaajat ja asiakkaat eivät välttämättä olleet samasta kuntokeskuksesta, joten tuloksia ei voida suoraan verrata keskenään.

5.3.1 Ohjauksen toteutus ja suunnittelu

Suurin osa (77,8 %) ohjaajista ilmoitti toteuttavansa ravitsemusohjauksen pääasiallisesti kasvotusten (Kuva 7). Kaikilla ohjaajilla oli pääasiallisen ohjaustavan lisäksi käytössään muitakin tapoja, esimerkiksi kasvotus-ten tapahtuvan ohjauksen lisäksi kirjallisia ohjeita sekä puhelimen tai sähköpostin välityksellä tapahtuvaa ohjausta. Myös asiakkaista suurin osa (59,3 %) oli saanut ohjausta pääasiallisesti kasvotusten. Neljäsosa vastaajista oli kuitenkin saanut ohjausta vain kirjallisilla ohjeilla ja 7,4 % verkossa. Ohjaajien vastauksissa näiden osuudet olivat huomattavasti pienemmät. Muita mainittuja tapoja olivat ruokapäiväkirjan avulla sekä puhelimitse.

Kuva 7. Ravitsemusohjauksen pääasiallinen toteutustapa.

Ohjaajista valtaosa (77,8 %) ilmoitti suunnittelevansa asiakkaan ruokavalion tai ravitsemusohjauksen hen-kilökohtaisesti huomioiden muun muassa mieltymykset ja yksilölliset erot sekä terveydentilan (Kuva 8).

3,7 3,7

7,4

25,9

59,3

3,7 1,9 1,9

14,8

77,8

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90

Muulla tavalla Applikaatioiden välityksellä Verkossa Vain kirjallisilla ohjeilla Kasvotusten

% Asiakkaat Ohjaajat

Sen sijaan asiakkaista enemmistö (44,4 %) kertoi ohjaajan suunnitelleen ruokavalion tai ravitsemusohjauk-sen tietyn mallin mukaisesti huomioiden esimerkiksi tavoitteet ja/tai energiantarpeen.

Kuva 8. Ruokavalion/ravitsemusohjauksen suunnittelutapa.

Ruokavalion suunnittelutavan lisäksi selvitettiin, mitä asiakkaan taustatietoja ohjaajat huomioivat ravitse-musohjauksessaan. Ohjaajien ja asiakkaiden vastausten välillä on huomattavia eroja, ja yleisesti ottaen ohjaajat mainitsivat huomioivansa enemmän tekijöitä, kuin mitä asiakkaat ilmoittivat huomioon otetuiksi.

Tekijöitä esitellään kuvassa 9. Listan ulkopuolisia, muita ohjaajien mainitsemia huomioon otettavia asioita olivat muun muassa erityisruokavaliot, mieltymykset ja toiveet, pituus, sukupuoli, aktiivisuus, tunteet sekä ruokasuhde. Asiakkaat taas mainitsivat muina syinä kasvisruokavalion sekä muutoksen helppouden.

Kuva 9. Ohjaajien huomioimat taustatekijät.

14,8 Muut terveyteen liittyvät seikat Elämäntilanne

37

Ohjaajat huomioivat ohjauksessaan keskimäärin 6,2 kuvassa 9 esitettyä taustatekijää. Huomioitujen teki-jöiden määrää verrattiin ohjaajan ravitsemuskoulutuksen tasoon. Eniten tekijöitä (≥ 9) huomioineista oh-jaajista yli 70 % oli suorittanut yliopisto-opintoja ravitsemustieteen alalta (TtM, EtM tai avoimen yliopiston opintoja esimerkiksi ravitsemustieteestä tai urheiluravitsemuksesta), kun taas ainoalla ei yhtään taustateki-jää huomioivalla vastaajalla ravitsemuskoulutusta ei ollut ollenkaan. Ravitsemuskoulutuksessa ei kuiten-kaan havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa taustatekijöiden huomioimisen mukuiten-kaan (p = 0,08).

Ohjaajista lähes kolmasosa ilmoitti, ettei tee asiakkailleen tarkkoja ruokavaliosuunnitelmia (Kuva 10).

Avoimissa vastauksissa ohjauksen kerrottiin perustuvan muun muassa asiakkaan itseohjautuvuuteen, asi-akkaan omaan ruokapäiväkirjaan, pieniin muutoksiin, ruokavalion kokonaisuuteen sekä ravitsemussuosi-tuksiin. Asiakkaista kuitenkin lähes puolet (44,4 %) oli saanut ruokavaliosuunnitelman, jossa ruoka-aineet oli määritelty gramman- tai kilokalorien tarkkuudella.

Kuva 10. Ruokavalion/ravitsemusohjauksen suunnittelu.

5.3.2 Tulosyyt

Ravitsemusohjaukseen voidaan hakeutua monesta eri syystä. Tutkimukseen osallistuneista ohjaajista lähes kaikki (98,1 %) mainitsivat yhdeksi yleisimmistä tulosyistä painonhallinnan tai laihdutuksen (Kuva 11).

Myös kiinteytyminen, yleisen hyvinvoinnin kohentaminen ja lihasmassan lisääminen olivat yleisiä syitä hakeutua ohjaukseen kuntokeskuksissa. Kuvassa 11 esitettyjen yleisten tulosyiden lisäksi muina syinä

3,7

18,5

33,3

44,4

16,7

29,6 31,5 22,2

0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50

Muuhun Ei tarkkaa ruokavaliosuunnitelmaa Valmis ruokavaliomalli tai -runko, josta asiakasta ohjataan

valitsemaan ruokia tiettyjen ohjeiden mukaisesti Ruokavaliosuunnitelma, jossa ruoka-aineet on määritelty

gramman- tai kilokalorien tarkkuudella

% Ohjaajat Asiakkaat

mainittiin fyysisen suorituskyvyn parantaminen, syömisen ongelmatilanteet sekä tekniikka. Myös asiakkail-la painonhallinta tai asiakkail-laihdutus oli yleinen tulosyy yli puolelasiakkail-la vastaajista, mutta sen yläpuolelle jäi vielä kiinteytyminen, jonka 70,4 % vastaajista ilmoitti ohjaukseen osallistumisen yleisimmäksi syykseen. Muita osallistumisen syitä olivat ilmaisen ohjauksen voittaminen arvonnassa sekä verenpaineen ja kolesterolin alentaminen. Tuloksia tulkitessa on otettava huomioon, että niin ohjaajien kuin asiakkaidenkin kyselyssä kyseiseen kysymykseen sai valita yhden tai useamman vaihtoehdon.

Kuva 11. Yleisimmät tulosyyt.

5.3.3 Ohjauksen koettu tuloksellisuus ja laatu

62,9 % ohjaajista oli sitä mieltä, että heidän asiakkaansa saavuttavat tavoitteensa hyvin tai todella hyvin.

Neljä vastaajista (7,4 %) ei osannut sanoa, ja perustelivat tämän sillä, ettei heillä ole tavoitteiden seurantaa tai, että asia vaihtelee paljon asiakkaiden välillä. Loput 29,6 % valitsivat arvon 3, eli ”ei hyvin eikä huonos-ti”, joten kukaan vastaajista ei arvioinut tavoitteita saavutettavan huonosti tai todella huonosti. Vastausten keskiarvo oli 3,8. Myös saavutettujen tavoitteiden pysyvyyttä hyväksi tai todella hyväksi arvioi kaksi kol-masosaa (63,0 %) ohjaajista. Neljäsosa (23,8 %) valitsi arvon 3 (ei hyvin eikä huonosti) tai 2 (huonosti) ja

3,7

39

seitsemän (13,0 %) ei osannut sanoa. Jälkimmäisessä perustelut olivat edellisen kaltaisia. Vastausten kes-kiarvo oli 3,9.

Ohjaajilta kysyttiin myös avoimella kysymyksellä, mitkä tekijät heidän mielestään vaikuttavat eniten tavoit-teiden saavuttamiseen ja/tai tulosten pysyvyyteen. Tärkeimpiä tekijöitä olivat ohjaajien mielestä asiakkaan motivaatio (37,0 % ohjaajista mainitsi tämän vastauksessaan) sekä asiakkaan halu onnistua ja tehdä muu-toksia (14,8 % vastauksista). Eräässä vastauksessa oli tiivistetty hyvin näiden kahden tekijän ero: ”Motivaa-tio synnyttää tahtoa päästä tavoitteisiin”. Reilu viidesosa (22,2 %) vastaajista kertoi pysyvien elintapamuu-toksien tavoittelun pikadieettien sijasta olevan tärkeä tekijä, 14,8 % mainitsi rutiinien tai tapojen muodos-tamisen sekä sovitmuodos-tamisen arkeen ja 16,7 % kertoi riittävän hitaan tahdin ja pienten muutosten olevan tärkeitä.

Ohjaajan koettiin pystyvän vaikuttamaan asiaan onnistuneella motivoinnilla, hyvän ja luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen luomisella, riittävän tiheällä kontaktilla, ohjeiden tarvittavalla muokkaamisella sekä hyvillä perusteluilla. Myös ohjauksen yksilöllisyyttä, jatkuvuutta, sopivaa rentoutta sekä kokonaisvaltai-suutta pidettiin tärkeänä. Tavoitteiden tulisi olla realistisia ja selkeitä. Asiakkaiden tulisi ohjaajien mielestä olla sitoutuneita ja kärsivällisiä, heidän tulisi uskoa suunnitelman toimivuuteen ja heidän terveydentilansa sekä elämäntilanteensa tulisi olla muutokselle suotuisia, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa ja tulokset oli-sivat pysyviä. Vastauksissa mainittiin myös lähipiirin tuki, median luomat paineet, terveysuskomukset sekä asiakkaan kyky hyväksyä itsensä.

Asiakkaiden arviot tavoitteiden saavuttamisesta tai tulosten säilyvyydestä olivat hieman ohjaajien arviota alempia. Suurin osa (59,2 %) arvioi saavuttaneensa tavoitteet hyvin tai todella hyvin, neljäsosa (25,9 %) taas huonosti tai todella huonosti ja loput 14,8 % valitsivat arvon 3 (ei hyvin eikä huonosti). Vastausten keskiarvo oli 3,6. 40,7 % vastaajista koki tavoitteiden säilyvyyden hyväksi tai todella hyväksi, mutta jopa 29,6 % arvioi sen huonoksi tai todella huonoksi. Vastausten keskiarvo oli 3,1. Muutama ohjaajista mainit-sikin, ettei tavoitteiden toteutumisen tai säilyvyyden seurantaa ole. 63,0 % asiakkaista vastasi, että ohjaaja ei ottanut yhteyttä valmennuksen loputtua kysyäkseen esimerkiksi tulosten pysyvyyttä tai tarvetta seuran-nalle. 29,6 prosentilla ohjaaja oli ottanut yhteyttä ja kahdella vastaajalla valmennus oli vielä kesken, joten he eivät vielä osanneet sanoa.

Suurin osa (62,9 %) vastanneista asiakkaista suosittelisi ohjausta ystävilleen tai perheenjäsenilleen. Perus-teluja kysymykseen oli niin puolesta kuin vastaan. Osa vastaajista oli esimerkiksi sitä mieltä, että ohjaus oli asiantuntevaa, kattavaa, monipuolista ja asiakkaan tarpeet tai toiveet huomioon ottavaa. Sen sijaan osa ei suosittelisi ohjausta läheisilleen, sillä ”Ruokavalio ei ollut minulle sopiva pidempää ajanjaksoa ajatellen.”

tai ”En saanut neuvoja niiden [heikkouksieni] välttämiseen.”. Asiakkailta kysytyn ohjauksen kokonaissanojen keskiarvo oli 3,33, eli tasan 5-portaisen arvioinnin keskellä. Hieman yli puolet (51,8 %) antoi sanaksi 4 tai 5, kun taas vajaa kolmasosa (29,6 %) arvioi ohjauksen arvosanaksi 1 tai 2. Antamaansa arvo-sanaa sai perustella avoimesti. Useammassa vastauksessa mainittiin ohjauksen olleen liikunnan osalta hyvää, mutta ravitsemuksen osalta vähäistä tai liian yleisellä tasolla olevaa. Yksilöllisyyden ja jatko-ohjauksen tai seurannan puutetta kritisoitiin, samoin jatko-ohjauksen epäsäännöllisyyttä.

Valtaosa (88,9 %) vastaajista kokee, että kuntokeskuksissa olisi tarvetta syvällisemän tai henkilökohtai-semman ravitsemusohjauksen tarjoamiselle. Loput vastaajista ei osannut sanoa, eli kukaan ei vastannut, että syvällisemmälle tai henkilökohtaisemmalle ohjaukselle ei olisi tarvetta. Avoimissa perusteluissa toi-vottiin esimerkiksi ravitsemusaiheiden syvällisempiä perusteluja, jotta asiakkaat ymmärtäisivät paremmin asioiden merkityksen, yksilöllisempää suunnittelua, jotta jokaisen erilaiset tarpeet ja tavoitteet tulisi huo-mioitua ohjauksessa sekä tasoerojen kaventumista eri keskusten välillä, sillä asiakkaalla ei aina voi olla varmuutta valmentajan ammattitaidosta ja näin ollen neuvojen ja ohjeiden paikkansa pitävyydestä.

Asiakkaat saivat myös vapaasti kommentoida kuntokeskuksissa annettavaa ravitsemusohjausta kyselylo-makkeen lopussa. Kuusi osallistujaa vastasi kysymykseen. Heistä puolet (n=3) toivoi yksilöllistä ohjausta, jossa huomioidaan myös seuranta ja valmennuksen jälkeinen aika. Lisäksi yksittäisissä vastauksissa tuli esille toiveita muun muassa asiakkaan ravitsemustietojen lähtötason kartoituksesta, jotta tiedetään millä tasolla ohjausta kannattaa antaa sekä huomiota siihen, kuka ohjausta keskuksissa antaa.

41

6 POHDINTA

6.1 Ohjaajien koulutustausta

Tutkimukseen osallistuneilla ohjaajilla oli monipuolisesti erilaisia koulutuksia niin liikunta- ja terveysalalta kuin sen ulkopuoleltakin. Vähän yli puolet vastaajista (55,6 %, n=30) oli korkeakoulutettuja, ja heistä 60 % (n=18) liikunta- tai ravitsemusalalta. Suurin osa korkeakoulutetuista oli suorittanut fysioterapeutin tai lii-kunnanohjaajan tutkinnon ammattikorkeakoulussa. Yliopistotutkinto oli lähes viidesosalla kaikista vastaa-jista. Ravitsemustieteen yliopistotasoinen tutkinto oli kolmella. Vajaa puolet tutkittavista (40,7 %) oli kou-luttautunut personal trainerin ammattiin. Muita mainittuja liikunta-alan koulutuksia olivat muun muassa liikuntaneuvojan, valmentajan ja hierojan ammattitutkinto.

Tutkittavien koulutustasoa on vaikeaa verrata kirjallisuudessa esitettyihin tietoihin liikunta-alan ammatti-laisten koulutustaustasta, sillä on huomioitava, että tutkintojen laajuus ja sisältö voivat erota huomatta-vasti eri maiden välillä samanlaisesta nimikkeestä huolimatta. Lisäksi koulutustason raportointitapa ei ole yhdenmukainen, eikä aina ole tiedossa miltä alalta ja minkä tasoinen ilmoitettu korkeakoulututkinto on.

Esimerkkejä liikunta-alan ammattilaisten koulutustaustasta eri maissa on esitelty taulukossa 2. On myös huomattava, että tässäkin tutkimuksessa kysymyksellä selvitettiin koulutustasoa yleisesti, joten kaikki kor-keakoulututkinnot eivät liittyneet liikuntaan tai ravitsemukseen, vaan yliopistotutkinto saattoi olla esimer-kiksi kaupalliselta alalta. Lisää tutkimusta isommalla otoskoolla ja tarkemmalla kysymyksenasettelulla tar-vittaisiin selvittämään, onko suomalaisten liikunta-alan ammattilaisten koulutustausta samalla tasolla maailmalla toimivien kollegoidensa kanssa. Lisäksi on otettava huomioon tutkimusjoukon mahdollinen valikoituminen.

Ravitsemuskoulutusta oli sisältynyt valtaosalla tutkittavista (76,0 %) liikunta-alan tutkintoon, lisäksi kol-masosa oli käynyt erillisen ravintovalmentajan tai muun vastaavan koulutuksen ja 40 prosenttia opiskellut ravitsemustiedettä tai urheiluravitsemusta avoimen yliopiston kautta. Kaksi vastaajista ilmoitti, ettei ole saanut mitään ravitsemukseen liittyvää koulutusta, mutta hekin antavat kuitenkin ravitsemusohjausta asi-akkailleen. Vastanneiden asiakkaiden näkökulmasta ei vaihtelua ja monipuolisuutta ohjaajien koulutuksen suhteen havaittu. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, kaikilla vastanneista ravitsemusohjausta oli antanut kuntokeskuksen personal trainer tai kuntosaliohjaaja. Asiakkaat eivät kuitenkaan välttämättä aina voi

tie-tää ohjaajan koulutustaustaa, mikäli ohjaaja ei tuo sitä erikseen ilmi. Personal trainer tai kuntosaliohjaaja voi hyvinkin olla asiakkaan tietämättä toiselta ammatiltaan esimerkiksi fysioterapeutti, liikuntaneuvoja, parturi-kampaaja tai restonomi.

6.2 Kuntokeskuksissa tarjottavat ravitsemuspalvelut ja ohjauksen tarkoitus

Kansainvälisen ICREPs -organisaation laatimien standardien (2020) mukaan ravitsemusohjauksen tarjoa-minen asiakkaalle kuuluu liikunta-alan ammattilaisen työtehtäviin. Standardien mukaan ohjaajien tulisi tarjota tieteelliseen näyttöön perustuvaa tietoa ja ohjausta ravitsemuksen perusteisiin ja terveellisiin elin-tapoihin liittyen sekä edesauttaa asiakkaan positiivista asennetta syömistä ja kehonkoostumustaan koh-taan. Standardeissa mainitaan myös, että ohjaajan tulisi ymmärtää oma roolinsa sekä osaamisensa rajat ravitsemusohjauksen suhteen ja tarvittaessa ohjata asiakas pätevämmän ammattilaisen luokse (ICREPs 2020).

Yhtä kuntokeskusta lukuun ottamatta kaikissa tutkimukseen osallistuneissa keskuksissa tarjottiin asiakkail-le ravitsemusohjausta. Tulos on linjassa yasiakkail-leisen tilanteen kanssa, sillä suurin osa suomalaisista kuntokes-kuksista tarjoaa Internet-sivujensa mukaan ravitsemusohjausta joko omana ravitsemukseen keskittyvänä valmennuksena tai liitettynä personal trainer -palveluihin. Yli puolessa keskuksista tarjottiin yksilöohjauk-sen lisäksi myös ryhmäohjausta ja yli kahdessa kolmasosassa annettiin ravitsemusohjausta päivittäin tai viikoittain. Ohjauksen toteutustapa oli pääasiallisesti kasvotusten, mutta asiakkaista neljäosa oli kuitenkin saanut ohjausta myös pelkästään kirjallisilla ohjeilla. Ohjaajista valtaosa (77,8 %) vastasi suunnittelevansa ohjauksen henkilökohtaisesti huomioiden muun muassa asiakkaan mieltymykset ja yksilölliset erot sekä terveydentilan, mutta asiakkaista lähes puolet kertoi saaneensa ohjauksen tietyn yhteisen mallin mukai-sesti ohjaajan huomioitua vain esimerkiksi tavoitteet ja/tai energiantarpeen. Ohjaajista myös lähes kol-masosa ilmoitti, ettei tee asiakkailleen tarkkoja ruokavaliosuunnitelmia. Asiakkaista kuitenkin taas lähes puolet oli saanut suunnitelman, jossa ruoka-aineet on määritelty gramman- tai kilokalorien tarkkuudella.

Edellä mainittujen standardien mukaan liikunta-alan ammattilaisen ei tulisi ohjata tai kehottaa asiakasta noudattamaan tarkkaa ruokavaliota tai dieettiä (ICREPs 2020).

Tärkeimpänä tulosyynä ravitsemusohjaukseen oli ohjaajien mukaan lähes yksimielisesti painonhallinta tai laihdutus. Muita yleisiä syitä olivat kiinteytyminen, yleisen hyvinvoinnin lisääminen sekä lihasmassan

li-43

sääminen. Myös asiakkailla nämä neljä syytä olivat yleisimmät ohjaukseen hakeutumisen syyt. Lähes kol-masosa ohjaajista vastasi asiakkaiden tulosyinä olevan vatsavaivat ja viidesosa sairaudet. Vain yksi vastaa-jista oli maininnut tässä kohtaa, että jos asiakas epäilee sairautta, johon haluaisi apua ravinto-ohjauksen kautta, ohjataan hänet ensin lääkäriin. Samoin hän toimii vatsaoireisten kanssa. Tästä voidaan päätellä,

sääminen. Myös asiakkailla nämä neljä syytä olivat yleisimmät ohjaukseen hakeutumisen syyt. Lähes kol-masosa ohjaajista vastasi asiakkaiden tulosyinä olevan vatsavaivat ja viidesosa sairaudet. Vain yksi vastaa-jista oli maininnut tässä kohtaa, että jos asiakas epäilee sairautta, johon haluaisi apua ravinto-ohjauksen kautta, ohjataan hänet ensin lääkäriin. Samoin hän toimii vatsaoireisten kanssa. Tästä voidaan päätellä,

In document Kuntokeskuksissa toteutettava ravitsemusohjaus (sivua 26-0)