KUNTOKESKUKSISSA TOTEUTETTAVA RAVITSEMUSOHJAUS
Mattsson Jasmin Pro gradu –tutkielma Ravitsemustiede Lääketieteen laitos Terveystieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto Helmikuu 2021
Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta
Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö Ravitsemustiede
MATTSSON JASMIN K: Kuntokeskuksissa toteutettava ravitsemusohjaus Pro gradu -tutkielma, 62 sivua, 2 liitettä (5 sivua)
Ohjaaja: TtT Reija Männikkö, dosentti Maria Lankinen Helmikuu 2021
Avainsanat: ravitsemusohjaus, kuntokeskus
KUNTOKESKUKSISSA TOTEUTETTAVA RAVITSEMUSOHJAUS
Kuntokeskuksissa pystytään tarjoamaan yhdistetysti liikuntaan ja ravitsemukseen liittyvää valmennus- ta, joka hyvin onnistuessaan voi säästää resursseja perusterveydenhuollosta ja kohentaa kansanter- veyttä. Toisin kuin terveydenhuollossa, yksityisillä kuntosaleilla toimintaa ei valvota, joten ohjausta voi antaa käytännössä kuka tahansa. Tämän vuoksi eri paikoissa annettava ohjaus voi poiketa sisällöltään ja laadultaan hyvin paljon toisistaan. Varsinkin personal trainereilla ravitsemusohjaus perustuu aiem- man kirjallisuuden mukaan suurelta osin omiin ja asiakkaiden kokemuksiin sekä mielipiteisiin. Tämä voi aiheuttaa väärän tiedon leviämistä asiakkaiden keskuudessa tai jopa vaaratilanteita, jos ohjaajan tiedot ja taidot ovat puutteellisia.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää suomalaisissa kuntokeskuksissa annettavan ra- vitsemusohjauksen tasoa sekä ohjaajien että asiakkaiden näkökulmasta. Aihetta ei ole tietääksemme tutkittu aiemmin.
Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena ja aineisto kerättiin Itä-Suomen yliopiston sähköisellä e- lomakkeella. Kyselylomakkeet laadittiin ja pilotoitiin tutkielman teon alkuvaiheessa. Osallistujat rekry- toitiin keväällä 2019 lähettämällä kutsuja kuntosalien, ohjaajien sekä ohjaajia kouluttavien tahojen sähköpostiin sekä sosiaalisen median kautta. Tutkimukseen osallistui 54 kuntokeskuksen työntekijää sekä 27 asiakasta ympäri Suomen.
Kuntokeskusten ohjaajista yli puolella (56 %) oli korkeakoulututkinto, joista suurin osa oli fysiotera- peutin tai liikunnanohjaajan tutkintoja (AMK). Kolmella oli ravitsemustieteen korkeakoulututkinto. Per- sonal trainereita vastaajista oli 41 %. Vastaajilla saattoi olla useampia koulutuksia päällekkäin. Suurin osa kuntokeskuksista toteutti ravitsemusohjausta sekä ryhmä- että yksilöohjauksena viikoittain tai päi- vittäin. Toteutustapa oli pääasiallisesti kasvokkain, asiakkaista kuitenkin neljäsosa oli saanut ohjausta vain kirjallisten ohjeiden välityksellä. Ohjaajista valtaosa (78 %) kertoi suunnittelevansa ohjauksen hen- kilökohtaisesti jokaiselle asiakkaalle, mutta asiakkaista suurin osa kertoi, että ohjaus suunniteltiin tietyn yhteisen mallin mukaisesti. Tulosyitä ohjaukseen olivat yleisimmin painonhallinta tai laihdutus, kiintey- tyminen, yleisen hyvinvoinnin lisääminen sekä lihasmassan lisääminen. Osalla syynä olivat kuitenkin myös sairaudet, allergiat ja vatsavaivat, joista kaikki voisi mieltää kuuluviksi terveydenhuollon ammatti- laisen antaman ravitsemushoidon piiriin. Tutkimukseen osallistuneet ohjaajat ja asiakkaat eivät olleet välttämättä samoista kuntokeskuksista, joten tulokset eivät ole suoraan verrattavissa keskenään.
Kuntokeskusten ohjaajilla on runsaasti erilaisia liikunta-alan koulutuksia, mutta ravitsemuskoulutus on vähäistä. Asiakkaat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä saamaansa ravitsemusohjaukseen kuntokeskukses- saan, mutta toivoisivat silti syvällisempää ja henkilökohtaisempaa ohjausta. Kuntokeskukset voisivat olla potentiaalinen väylä kansanterveyden parantamiselle, mutta ravitsemusohjauksen turvallisuuteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota esimerkiksi kouluttamalla liikunta-alan ammattilaisia sen suhteen tai palkkaamalla ohjaajiksi ravitsemustieteen koulutettuja ammattilaisia.
3 University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences
School of Public Health and Clinical Nutrition Nutrition
MATTSSON JASMIN K: Nutrition counselling in fitness centers Master’s Thesis, 62 p. and 2 attachments (5 pages)
Supervisors: PhD Reija Männikkö, docent Maria Lankinen February 2021
Keywords: nutrition counselling, fitness center NUTRITION COUNSELLING IN FITNESS CENTERS
Fitness centers can provide coaching which combines physical activity and nutrition counselling, which, if successful, can save resources from primary health care and improve public health. Unlike in health care, private gyms and fitness centers’ working is not supervised, so guidance can be given by practically anyone. Therefore, the guidance given in different locations can differ greatly in content and quality. Especially for personal trainers, nutrition guidance is largely based on their own and cus- tomers' experiences and opinions, according to previous literature. This can cause misinformation to spread among customers or even danger and incidents if the instructor’s knowledge and skills are lacking.
The aim of this master's thesis is to investigate the level of nutrition guidance given in Finnish fitness centers from the perspective of both instructors and customers. As far as we know, the subject has not been investigated before. The research was carried out as a survey and the data was collected using an electronic e-form from the University of Eastern Finland. The questionnaires were prepared and piloted in the early stages of the thesis. The participants were recruited in spring 2019 by sending invitations to e-mail for fitness centers, instructors, and instructors’ education locations, as well as via social media. The study involved 54 fitness center employees and 27 clients from all over Finland.
More than half (56%) of the fitness center instructors had a university degree, most of which were de- grees in physiotherapists or physical education instructors (UAS). Three instructors had a higher de- gree in nutrition. Forty-one percent of the respondents were personal trainers. Respondents may have had several trainings on top of each other. Most of the fitness centers implemented nutrition guid- ance both as group and individual guidance on a weekly or daily basis. The method of implementa- tion was mainly face-to-face, but one-quarter of the customers had received guidance only through written instructions. Majority of instructors (78%) said that he planned the guidance personally for each customer, but most of the customers said that the guidance was designed according to a specific common model. The most common reasons for steering were weight management or weight loss, toning, increasing general well-being and increasing muscle mass. However, some were also caused by illnesses, allergies, and stomach problems, all of which could be considered to be covered by nutri- tional treatment provided by a healthcare professional. The instructors and clients who participated in the study were not necessarily from the same fitness centers, so the results are not directly compara- ble.
Fitness center instructors have a wide range of educations in the field of exercise, but nutrition educa- tion is limited. Customers are mainly satisfied with the nutrition guidance they receive in their fitness center but would still like more personal guidance. Fitness centers could be a potential pathway to improving public health, but more attention should be paid to the safety of nutrition guidance, for example by training sports professionals in this field or by hiring trained professionals in nutrition sci- ence as instructors.
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 6
2 RAVITSEMUSOHJAUS... 8
2.1 Ravitsemusohjauksen merkitys ... 8
2.2 Ravitsemusohjausta tarjoavat toimijat ja ohjauksen vaikuttavuus ... 9
2.2.1 Laillistettu ravitsemusterapeutti ... 9
2.2.2 Muu terveydenhuolto ... 15
2.2.3 Personal trainerit ja urheiluvalmentajat ... 17
2.3 Ravitsemusohjauksen saatavuus ... 20
3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET ... 22
4 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 23
4.1 Tutkimuksen kulku ... 23
4.2 Aineiston keruu ja käsittely ... 23
4.3 Tilastolliset menetelmät ... 25
5 TULOKSET ... 26
5.1 Ohjaajat ... 26
5.1.1 Taustatiedot ... 26
5.1.2 Kuntokeskuksiin liittyvät kysymykset ... 29
5.1.3 Koettu ravitsemusosaaminen, sen kehittäminen ja osaamisen rajojen tunnistaminen 30 5.2 Asiakkaat ... 32
5.2.1 Taustatiedot ... 32
5.3 Ravitsemusohjaukseen liittyvät kysymykset ... 35
5.3.1 Ohjauksen toteutus ja suunnittelu ... 35
5.3.2 Tulosyyt ... 37
5.3.3 Ohjauksen koettu tuloksellisuus ja laatu ... 38
6 POHDINTA... 41
6.1 Ohjaajien koulutustausta ... 41
5
6.2 Kuntokeskuksissa tarjottavat ravitsemuspalvelut ja ohjauksen tarkoitus ... 42
6.3 Ravitsemusohjauksen koettu tuloksellisuus ja laatu ... 43
6.4 Tarvitaanko kuntokeskuksissa ravitsemusterapeutteja? ... 44
6.5 Aineiston ja menetelmien arviointi ... 46
6.6 Tulosten merkitys ja hyödynnettävyys ... 48
7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 50
LÄHTEET ... 51
LIITE 1. Kyselylomake kuntokeskusten työntekijöille ... 55
LIITE 2. Kyselylomake kuntokeskusten asiakkaille ... 59
1 JOHDANTO
Elintavoilla, kuten ravitsemuksella ja liikunnalla, on merkittävä rooli useiden kansanterveysongelmien, kuten lihavuuden, tyypin 2 diabeteksen tai verenpainetaudin ilmaantuvuudessa, hoidossa sekä ennal- taehkäisyssä (Aro ym. 2014). Nämä haasteet ovat kuitenkin lisääntyneet viime vuosikymmenten aikana, eikä Suomen työikäinen väestö yllä kansallisiin ravitsemus- ja liikuntasuosituksiin (Koponen ym. 2018).
Terveydenhuollon resurssit eivät kohtaa kasvaneen kysynnän kanssa, ja vain noin 35 prosenttia suo- malaisista kokee terveyspalvelujen saatavuuden hyväksi (Pentala-Nikulainen ym. 2017–2018). Erityises- ti ennaltaehkäisyyn tulisi kiinnittää huomiota, sillä ainoa keino vähentää hoitoa tarvitsevien määrää ja näin ollen myös hillitä terveydenhuollon kustannuksia, on tukea terveyden edistämistä (Koponen ym.
2018). Tämän vuoksi uusien hoitoväylien löytäminen terveydenhuollon resurssien säästämiseksi on tärkeää.
Vuonna 2015 Suomessa toimi 426 yksityistä kuntokeskusta (Kiljunen ja Niemistö 2017). Viisi suurinta kuntosaliyritystä henkilöstömäärällä mitattuna olivat Fysioline Fressi Oy, SATS Finland Oy, Fit-
ness24Seven Oy, Kuntokumppanit Oy (tunnetaan nimellä Motivus) sekä Forever Helsinki Oy. Kaikissa keskuksissa tarjotaan Internet-sivujen mukaan liikuntapalveluiden lisäksi ravitsemusohjausta. Palvelu- kuvauksissa ei pääasiassa käy ilmi ravitsemusohjausta antavien henkilöiden koulutustaustaa, pois lu- kien Fressi -kuntokeskus, joka Internet-sivujensa mukaan tarjoaa laillistetun ravitsemusterapeutin oh- jaamaa ravitsemusterapiaa.
Kuntokeskuksilla on mahdollisuus tarjota liikunta- ja ravitsemusohjausta yhdistävää valmennusta sa- man katon alla. Liikunnan ja terveyttä edistävän ruokavalion yhdistelmällä saadaan monissa tilanteissa aikaan parempia terveyshyötyjä verrattuna kumpaankaan yksinään (Liikunta, Käypä hoito -suositus 2016). Lisäksi kuntosalien asiakkaat ovat useimmiten jo valmiiksi kiinnostuneita terveydestään ja mah- dollisesti tämän vuoksi motivoituneempia elintapamuutoksin (Kiss ym. 2020). Elintärkeitä resursseja säästyisi perusterveydenhuollosta, mikäli kansanterveyttä edistävää elintapaohjausta annettaisiin yhä enemmän myös yksityisillä tahoilla. Kuitenkin olisi tärkeää varmistaa ohjauksen toteuttajan ammatti- taito, jotta ohjaus on turvallista, laadukasta ja vaikuttavaa.
Kuntokeskuksissa ravitsemusohjausta voivat antaa esimerkiksi personal trainerit, kuntosaliohjaajat tai erilaisilla koulutustaustoilla ja nimikkeillä toimivat ravintovalmentajat, ravintoterapeutit ja muut ravit- semusasiantuntijat. Kuntosaleilla annettavalle ravitsemusohjaukselle ei ole olemassa yleisiä sääntöjä tai määräyksiä, eikä ohjausta valvota. Ravitsemusterapeuttien toteuttama ravitsemusohjaus on todettu
7
vaikuttavaksi muun muassa ravitsemuksen laatuun, laihduttamiseen ja diabeteksen ehkäisyyn (Mitchell ym. 2017). Lisäksi laillistettujen ravitsemusterapeuttien toiminta on valvottua, jolloin ohjauksen sisältö ja laatu on turvallista ja tieteeseen perustuvaa (RTY 2020).
Tutkielman tavoitteena oli selvittää suomalaisissa kuntokeskuksissa tarjottavan ravitsemusohjauksen tasoa sekä ohjaajien että asiakkaiden näkökulmasta. Lisäksi selvitetään muun muassa ohjaajien koulu- tustaustaa sekä asiakkaiden mahdollista tarvetta laillistettujen ravitsemusterapeuttien palveluille. Kun- tokeskuksissa tarjottavan ravitsemusohjauksen tasoa ei ole Suomessa tiedettävästi tutkittu. Aihe on tärkeä, sillä yksityisten kuntokeskusten lukumäärä on kaksinkertaistunut alle kymmenessä vuodessa (Kiljunen ja Niemistö 2017), mikä viitannee niiden kysynnän kasvuun ja suurimmassa osassa keskuksia ravitsemusohjaus kuuluu palveluvalikoimaan.
2 RAVITSEMUSOHJAUS
2.1 Ravitsemusohjauksen merkitys
Kroonisilla elintapasairauksilla on suuri merkitys niin yksilön kuin koko väestön terveydelle (THL 2019).
Niiden yleistyminen muun muassa vaikuttaa työ- ja toimintakykyyn, lisää terveyspalvelujen tarvetta sekä aiheuttaa kuolleisuutta. Useiden kansantautien, esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien, mo- nien syöpätautien sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien ilmaantuvuuteen ja hoitoon voidaan vai- kuttaa elintavoilla, kuten ruokavaliolla, liikunnalla ja päihteiden käytöllä (THL 2019; Aro ym. 2014). Ra- vitsemuksella on erityisesti merkitystä sepelvaltimotaudin, aivoverenkiertohäiriöiden, verenpainetau- din, joidenkin syöpätautien, tyypin 2 diabeteksen, lihavuuden, osteoporoosin ja hammaskarieksen synnyssä (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). Lisäksi ruokavalion ja ravitsemustilan kautta voi- daan välillisesti vaikuttaa esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, suolistosairauksiin ja allergioihin, infektioherkkyyteen sekä monien sairauksien ja vammojen ennusteeseen (Aro ym. 2014).
Työikäisten ruokavalinnat eivät monilta osin vastaa Valtion ravitsemusneuvottelukunnan laatimia ravit- semussuosituksia, joiden tavoitteena on parantaa väestön terveyttä kannustamalla hyvinvointia edistä- viin ruokavalintoihin (Koponen ym. 2018; Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). Tuoreimpien Fin- Terveys 2017 ja FinRavinto 2017 -tutkimusten mukaan esimerkiksi vain joka kymmenes suomalainen mies ja joka viides nainen syö päivittäin suositellun määrän kasviksia, hedelmiä ja marjoja (Koponen ym. 2018; Valsta ym. 2018). Alle kolmannes aikuisväestöstä käyttää leivällä suositeltua kasviöljypohjais- ta levitettä ja yhdeksän kymmenestä saa liikaa suolaa päivittäin. Lisäksi vähintään viidesosa väestöstä saa ruokavaliostaan suosituksiin nähden liian vähän D-vitamiinia, folaattia ja tiamiinia. Näillä ravitse- mustekijöillä voi olla yhteys esimerkiksi verenpainetaudin, hyperkolesterolemian, lihavuuden ja vita- miinien puutostilojen kanssa (Aro ym. 2014).
FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan ravitsemuksen lisäksi myös muissa elintavoissa olisi suomalai- sessa aikuisväestössä parantamisen varaa (Koponen ym. 2018). UKK-instituutin laatimiin liikuntasuosi- tuksiin yltää kestävyysliikunnan osalta vain puolet väestöstä ja vajaa kolmannes suomalaisista ei har- rasta vapaa-ajallaan liikuntaa lainkaan. Liikuntaharjoittelulla on itsenäisiä vaikutuksia monien elintapa- sairauksien, kuten verenpainetaudin, dyslipidemioiden ja lihavuuden, hoidossa ja ehkäisyssä, mutta varsinkin yhdistettynä ravitsemushoitoon, sillä voidaan saada parempia tuloksia kuin kummallakaan tekijällä yksinään (Liikunta, Käypä hoito -suositus 2016).
9
Yksi suurimpia kansanterveyden ongelmia nykypäivänä kaikissa ikäluokissa on väestön lihavuus (Ko- ponen ym. 2018). Suomalaisesta aikuisväestöstä neljäsosa on lihavia (BMI ≥30 kg/m2) ja lähes joka toinen on vyötärölihava. Vuosituhannen alussa pysähtymään saatu lihomiskehitys on kääntynyt taas nousuun viimeisen kuuden vuoden aikana. Lihavuus, erityisesti vyötärölihavuus, lisää riskiä sairastua muun muassa tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, syöpätauteihin sekä tuki- ja liikun- taelinsairauksiin. Ylimääräinen, vyötärölle tai muihin kehon osiin, kertynyt rasvakudos johtuu pitkäai- kaisesta epätasapainosta energian saannin ja energian kulutuksen välillä. Tähän kehitykseen voidaan vaikuttaa ammattitaitoisen elintapaohjauksen keinoilla.
Lihavuuden hoito järjestetään ensisijaisesti moniammatillisena elintapahoitona perusterveydenhuol- lossa, lihavuuden hoitoon perehtyneiden terveydenhuollon ammattilaisten toteuttamana (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset), Käypä hoito -suositus 2020). Elintapahoidossa huomioidaan monipuolisesti ruokailutottumukset, liikunta, uni, päihteiden käyttö, psyykkinen hyvinvointi, voimavarat sekä syömi- seen ja painoon liittyvät ajatukset, tunteet, asenteet ja käyttäytyminen. Pyrkimyksenä ei useinkaan ole päästä potilaan ihannepainoon, vaan myönteisten ja pysyvien elintapamuutoksen seurauksena tapah- tuneella, vähintään viiden prosentin pysyvällä painonpudotuksella voidaan saavuttaa jo merkittäviä terveyshyötyjä. Monissa tilanteissa tavoitteeksi riittää nykypainon ylläpito ja lihomiskehityksen pysäyt- täminen.
2.2 Ravitsemusohjausta tarjoavat toimijat ja ohjauksen vaikuttavuus 2.2.1 Laillistettu ravitsemusterapeutti
Laillistetut ravitsemusterapeutit ovat ainoita terveydenhuollon ammattilaisia, joilla on ravitsemustera- piaan ja -hoitoon erikoistunut koulutus (RTY 2020). Suomessa pätevyyden voi saada ainoastaan Itä- Suomen yliopistosta, ja tällä hetkellä laillistetun ravitsemusterapeutin pätevyys on noin 600 ammatti- laisella. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) myöntää ja valvoo laillistettujen ravit- semusterapeuttien oikeutta työskennellä terveydenhuollossa. Laillistetut ravitsemusterapeutit voivat työskennellä esimerkiksi terveyskeskuksissa, sairaaloissa, yksityisillä lääkäriasemilla, työterveyshuollos- sa, kuntoutuslaitoksissa sekä yksityisyrittäjinä.
Ravitsemusterapeutin antaman ohjauksen vaikuttavuutta on tutkittu erilaisilla tutkimusryhmillä ja myös vertailtu vaikuttavuutta muiden ammattiryhmien antamaan ohjaukseen. Taulukossa 1 on esi-
merkkejä tutkimuksista ravitsemusterapeutin ohjauksen vaikuttavuudesta ruokavalion laatuun ja ravit- semusosaamiseen sekä painonhallintaan perusterveillä naisilla ja miehillä sekä urheilijoilla.
Vuonna 2017 julkaistun systemaattisen katsauksen (Mitchell ym. 2017) mukaan ravitsemusterapeutin ohjauksella on saavutettu perusterveydenhuollossa vaikuttavia hyötyjä aikuisten potilaiden ruokavali- on laatuun, painonhallintaan sekä diabeteksen hoitoon. Katsauksessa tarkasteltiin 26 randomoitua kontrolloitua tutkimusta (RCT), joista 18 osoitti ravitsemusterapeutin antaman yksilöllisen ohjauksen olevan positiivisesti vaikuttavaa potilaiden ruokavalion laatuun ja/tai terveydellisiin mittareihin. Sa- mankaltaisia tuloksia on saatu myös muun muassa tarkasteltaessa pelkästään kardiovaskulaaristen sairauksien riskiin liittyvien veren lipidiarvojen muutoksia eri ammattilaisten ohjaamana (Ross ym.
2019). Systemaattisen katsauksen ja meta-analyysien mukaan ravitsemusterapeutin antama ohjaus vaikuttaa paremmin tai vähintään yhtä hyvin potilaiden veren lipidiarvoihin, jos verrataan lääkärin tai hoitajan antamaan ohjaukseen. Myös painonpudotuksessa ravitsemusterapeuttien antamalla ohjauk- sella on osoitettu olevan merkitsevästi parempi vaikutus verrattuna muiden ammattilaisten antamaan ohjaukseen (Bradley ym. 2013; Sun ym. 2017; Williams ym. 2019). Sun ym. (2017) pyrkivät selvittämään katsauksessaan myös ohjauksen kustannustehokkuutta. Tutkimuksissa havaittiin viitteitä siitä, että ra- vitsemusterapeuttien antama painonpudotusohjaus olisi kustannustehokkaampaa verrattuna muiden ammattilaisten ohjaukseen, mutta tutkimusnäyttö tämän osalta jäi liian pieneksi meta-analyysiä ajatel- len.
Mauritiuksella tehdyn interventiotutkimuksen (Pem ym. 2016) mukaan ravitsemusterapeutin antama ravitsemusohjaus paransi tutkittavien ruokavalion laatua sekä ravitsemusosaamista ja asennetta ter- veellistä ruokailua kohtaan. Ravitsemusterapeutin ohjauksessa 12 viikon ajan ollut interventioryhmä söi merkitsevästi enemmän hedelmiä ja vähemmän suolaisia ja sokerisia välipaloja kuin kontrolliryhmä, joka ei saanut ravitsemusohjausta lainkaan. Lisäksi interventioryhmän ravitsemusosaaminen ja asenne terveellistä ruokailua kohtaan parani 12 viikon tutkimusjakson aikana merkitsevästi enemmän kuin kontrolliryhmällä. Vaikka Mauritius poikkeaakin Suomesta monella eri tavalla, on meillä yhteisiä yleisiä ravitsemuksen ongelmia, kuten liiallinen suolan käyttö ja vähäinen kasvisten ja hedelmien syöminen (Pem ym. 2016; Koponen ym. 2018). Tutkimuksessa selvitettiin myös yleisimpiä esteitä terveellisen ruokavalion ylläpidossa. Lähes puolet tutkimuksen osallistujista mainitsi makumieltymykset suurim- maksi esteeksi terveellisen ruoan valinnalle (Pem ym. 2016). Muita yleisiä tekijöitä olivat motivaation puute, perinneruoat ja ajan puute. Sen sijaan yleisimpiä motivaation lähteitä terveellisen ruokavalion
11
ylläpitämiseksi olivat sairauksilta suojautuminen sekä painonhallinta, jotka yli kaksi kolmasosaa vastaa- jista mainitsivat tärkeimpinä tekijöinä.
Aihetta on tutkittu myös urheilijoilla, ja heilläkin ravitsemusterapeutin antamalla ohjauksella on saatu aikaan positiivisia muutoksia muun muassa ruokavalion laatuun sekä urheilijoiden ravitsemusosaami- seen (Valliant ym. 2012; Hull ym. 2016; Hull ym. 2017).
Taulukko 1. Ravitsemusterapeutin antaman ravitsemusohjauksen vaikuttavuus.
Viite Tutkimusasetelma Aineisto Menetelmät Ravitsemus-
asiantuntija
Päätulokset Valliant ym. 2012
USA
Interventio, ei kont- rolliryhmää
Kesto 4 kk
n=11, urheilijoita
Alussa ja lopussa: ravitsemustie- toa käsittelevä kysely.
Intervention aikana: 3 vrk:n ruo- kapäiväkirja yht. 5 kertaa, yksilöl- linen ravitsemusohjaus.
RD Intervention jälkeen urheilijoiden ra- vitsemusosaaminen oli merkitsevästi parempaa ja ruokavalio oli ravitse- muksellisesti riittävämpää verrattuna lähtötilanteeseen.
Bradley ym. 2013 USA
Retrospektiivinen tapaus-
verrokkitutkimus Kesto 2 v
n=1395, ylipainoisia ja lihavia aikui- sia
Alussa ja lopussa: selvitettiin paino, BMI, vyötärönympärys, fyysinen aktiivisuus.
Tutkittavat olivat osallistuneet ylipainoon liittyvään terveyden- edistämisen ohjelmaan tervey- denhuollossa. Tapaus-ryhmäläiset (n=291) käyttivät ravitsemustera- peutin palveluja. Verrokkiryhmä- läiset (n=1104) eivät hyödyntä- neet palveluja.
D Sekä tapaus-, että verrokkiryhmässä olevat saavuttivat merkitseviä muu- toksia painossa, painoindeksissä, vyö- tärönympäryksessä ja liikunnan mää- rässä, mutta ravitsemusterapiaa saa- neilla vaikutukset olivat merkitsevästi suurempia kaikilla muilla mittareilla, paitsi vyötärönympäryksessä.
Rothberg ym. 2014 USA
Interventio, ei kont- rolliryhmää
Kesto 6 kk
n=188, ylipainoisia
Alussa ja lopussa: selvitettiin BMI, EQ-5D, VAS, fyysinen aktiivi- suus.
Intervention aikana: säännölliset ravitsemusterapeutin tapaamiset (yht. 11 kertaa), lääkärin tapaami- set ja VLCD-dieetti (3–4 kk).
D Tutkittavien paino laski kuudessa kuu- kaudessa keskimäärin 20.5 ± 10.1 kg ja BMI pieneni 7.0 ± 3.2 kg/m2. Elä- mänlaatua mittaavien EQ-5D:n ja VAS:n pisteet nousivat verrattuna lähtötilanteeseen.
(jatkuu)
13
Taulukko 1, jatkuu.
Viite Tutkimusasetelma Aineisto Menetelmät Ravitsemus-
asiantuntija
Päätulokset Hull ym. 2016
USA
Poikkileikkaus n=383, urheilijoita
62 kysymystä kattava kysely käsi- tellen mm. syömistottumuksia ja urheiluravitsemukseen kohdistet- tuja teemoja.
SD Pääasiassa ravitsemusterapeutin (ur- heiluun erikoistunut) ohjauksessa olleilla urheilijoilla oli terveellisemmät syömistottumukset ja parempi ravit- semusosaaminen verrattuna urheili- joihin, joiden ravitsemusohjauksesta vastasi joku muu kuin ravitsemustera- peutti.
Pem ym. 2016 Mauritius
Interventio, satun- naistettu kontrolli- ryhmä
Kesto 12 vko
n = 353, 19–55 v.
naisia
Alussa ja lopussa: selvitettiin taustatiedot, FFQ, asenteet ter- veellistä ruokailua kohtaan, fyysi- nen aktiivisuus.
Intervention aikana: interven- tioryhmä osallistui ravitsemus- luennoille (2x2h) ja sai yksilöllistä puhelinohjausta ja työkaluja.
Kontrolliryhmä ei saanut ohjausta.
D Hedelmien käyttö ↑, suolaisten sekä rasvaisten välipalojen käyttö ↓, ravit- semusosaaminen ↑ sekä asenne ter- veellistä ruokavaliota kohtaan ↑ mer- kitsevästi interventioryhmällä verrat- tuna kontrolliryhmään.
Hull ym. 2017 USA
Poikkileikkaus n=99, urheilijoita
62 kysymystä kattava kysely käsi- tellen mm. syömistottumuksia ja urheiluravitsemukseen kohdistet- tuja teemoja.
SD Urheiluun erikoistuneen ravitsemuste- rapeutin ohjauksessa olleilla urheili- joilla oli terveellisemmät syömistot- tumukset verrattuna valmentajan ravitsemusohjauksessa olleisiin.
Mitchell ym. 2017
Australia Systemaattinen kat-
saus n=26
RCT- tutkimusta
Arvioitiin ravitsemusterapeutin antaman ohjauksen vaikuttavuut- ta perusterveydenhuollossa. Mit- tareina antropometriset mittarit, kliiniset indikaattorit ja ravitse- mus.
D Ravitsemusterapeutin antamalla oh- jauksella saavutettiin vaikuttavia pa- rannuksia ruokavalion laatuun, diabe- teksen hoitoon sekä ylipainon hoi- toon.
(jatkuu)
Taulukko 1, jatkuu.
Viite Tutkimusasetelma Aineisto Menetelmät Ravitsemus-
asiantuntija
Päätulokset Williams ym. 2019
Australia
Systemaattinen kat- saus ja meta-analyysi
n=14 RCT- tutkimusta
Verrattiin ravitsemusterapeutin antamaa ohjausta tavanomaiseen ylipainon hoitoon. Mittareina antropometriset mittarit.
D Ravitsemusterapeutin ohjauksella saavutettiin merkitsevästi parempi hyöty painonhallinnassa.
BMI: body mass index (painoindeksi); D: dietitian (ravitsemusterapeutti); EQ-5D: EuroQol-5D (validoitu elämänlaatumittari); FFQ: food frequency questionnaire (ruoan- käytön frekvenssikysely) RCT: randomized controlled trial (satunnaistettu kontrolloitu tutkimus); RD: registered dietitian (laillistettu ravitsemusterapeutti); SD: sports dietitian (urheiluun erikoistunut ravitsemusterapeutti); VAS: visual analog scale (oman terveydentilan arviointi-asteikko); VLCD-dieetti: very low calorie diet (erittäin niukkaenerginen ruokavalio)
2.2.2 Muu terveydenhuolto
Laillistetun ravitsemusterapeutin lisäksi terveydenhuollon ammattilaisista esimerkiksi lääkärien ja sairaan- hoitajien työtehtäviin kuuluu potilaiden elintapaohjaus (Saarnio ja Mäkitie 2014). Ravitsemusohjauksen tarve korostuu ravitsemukseen keskeisesti liittyvien terveysongelmien, kuten lihavuuden, tyypin 2 diabe- teksen, sydän- ja verisuonitautien sekä maksasairauksien hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Lääkärien on ol- tava tietoisia ravitsemusohjauksen tarpeesta eri potilailla myös siitä syystä, että he tekevät useimmiten aloitteen ravitsemusterapeutin ottamisesta mukaan potilaan hoitoprosessiin. Varsinkin julkisessa tervey- denhuollossa päästäkseen ravitsemusterapeutille, potilas tarvitsee lääkärin lähetteen. Yleislääkärin voi- daan monesti ajatella olevan ikään kuin ”portinvartija”, joka antaa potilaalle pääsyn muiden erityisammat- tiryhmien vastaanotolle terveydenhuollossa (Verhejden ym. 2005). Lääkärillä on mahdollisuus kerätä ja seurata potilaan terveyteen ja ravitsemustilaan liittyviä mittareita, kuten painoindeksiä, verenpainetta sekä veren lipidi- ja sokeriarvoja, sekä tarkkailla potilaan motivaatiota ja näiden perusteella tarvittaessa ohjata eteenpäin ravitsemusterapeutille yksilöllistettyä ravitsemushoitoa varten.
Potilaat eivät välttämättä näe kuitenkaan sairaanhoitajaa tai lääkäriä ensisijaisena vaihtoehtoja ravitse- musohjauksen tarjoajaksi. Yhdysvaltalaisen terveyskeskuksen asiakkaat (n=43) luottavat painonhallintaoh- jauksessa eniten ravitsemusterapeutin ja toiseksi eniten personal trainerin ohjaukseen (Abshire ym. 2020).
Laillistettu sairaanhoitaja oli seitsemästä vaihtoehdosta viimeisenä ja sen yläpuolelle ylsivät jopa sairaan- hoitajaharjoittelija ja painonpudotuksessa onnistunut vertainen. Myös australialaistutkimuksessa suosituin ammattilainen painonpudotuksen avuksi oli ravitsemusterapeutti, jonka jälkeen tulivat yleislääkäri ja lii- kunnanohjaaja (Yoong ym. 2013). Toisessa australialaistutkimuksessa lähes kolmasosa valitsisi personal trainerin ja neljäsosa ravitsemusterapeutin ja vain 15 % yleislääkärin (Tham ja Young 2008).
Lääkäreiden ja muun hoitohenkilökunnan osaaminen, aktiivisuus ja innostus ravitsemushoitoa kohtaan vaihtelee eri organisaatioissa (Saarnio ja Mäkitie 2014). Erään suomalaisen tutkimuksen mukaan hoitajat ja lääkärit käyttivät vain vähän aikaa tyypin 2 diabeetikoiden ravitsemusohjaukseen (Poskiparta ym. 2009).
Tutkimusaineistona oli 129 videoitua lääkärin tai hoitajan vastaanottoa. He eivät hyödyntäneet potilaan aikaisempaa ravitsemustietämystä, eivätkä käyneet riittävästi läpi ravitsemuksellisten tekijöiden merkitystä diabeteksen hoidossa. Näin ollen ohjaus ei useimmiten ollut yksilöllistä eikä vaikuttavaa. Tutkijoiden mu- kaan terveydenhuollon ammattilaisille tulisi tarjota enemmän koulutusta ravitsemusohjaukseen ja kom-
munikaatioon liittyen. Samaan johtopäätökseen on tultu myös muun muassa Seinäjoen ammattikorkea- koulussa vuonna 2014 tehdyssä opinnäytetyössä, jonka tulokset osoittavat, että sairaanhoitajat tarvitsevat lisäkoulutusta näyttöön perustuvasta ravitsemusohjauksesta (Nieminen ja Oikari 2014). Myös sairaanhoi- tajien koulutukseen kuuluvaa ravitsemusopetusta olisi hyvä kehittää parempien ohjausvalmiuksien mah- dollistamiseksi. Opinnäytetyössä tarkasteltiin terveyskeskuksen vuodeosastolla työskentelevien sairaan- hoitajien osaamista ja valmiutta ravitsemusohjauksen antamiseen.
Ravitsemusohjauksen tiedollisen sisällön lisäksi myös ohjaustavalla ja kommunikaatiolla on suuri merkitys onnistuneen hoidon kannalta. Erityisesti lihavuuden hoitoa terveydenhuollossa on kritisoitu muun muassa siitä, että toiminta on syyllistävää ja ammattilaiset eivät tue potilasta tarpeeksi (Anglé 2020; Niinistö 2020;
Kirk ym. 2014). Asiaan on kiinnitetty huomiota muuttamalla lihavuuden hoidon käytäntöjä ainakin Kana- dassa ja Suomessa (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset), Käypä hoito -suositus 2020; Wharton ym. 2020).
Suomalaisessa uudistetussa lihavuuden Käypä hoito -suosituksessa (2020) korostetaan kannustavaa ja valmentavaa otetta, jolla toivotaan päästävän pysyvämpiin lopputuloksiin potilaan hoidossa. Myös yhdys- valtalaistutkijat (de Heer ym. 2019) ehdottavat, että terveydenhuollon ammattilaisilla olisi paremmat mahdollisuudet vaikuttaa henkilön lihavuuden hoitamiseen, mikäli he sitoutuisivat hoitoon kehotusten ja neuvojen antamista laajemmin. Ei siis vielä riitä, että asiakkaalle mainitaan ylipainosta tai kehotetaan laih- duttamaan, vaan terveydenhuollon toimijan tulisi osata auttaa hänet konkreettisesti alkuun elämäntapa- muutoksessa, tai ohjata suoraan osaavan ammattilaisen, kuten ravitsemusterapeutin, vastaanotolle.
De Heer’n ym. (2019) tutkimuksen mukaan yli puolelle (51,8 %, n=3862) mukana olleelle ylipainoiselle tai lihavalle aikuiselle oli vastaanottokäynnillä terveydenhuollon toimijan puolesta huomautettu ylipainosta tai kehotettu laihduttamaan. Heistä 69 % oli yrittänyt pudottaa painoaan, mutta vain 11 % oli hakenut apua tähän ammattilaiselta (noin 5 % ravitsemusterapeutilta, 3 % personal trainerilta ja 3 % lääkäriltä).
Loput olivat yrittäneet laihduttamista omatoimisesti ja ilman ammattilaisen tukea tai ohjausta. Naiset, sairasvakuutuksen ottaneet, sekä henkilöt, jotka käyttivät terveyspalveluja muutenkin useammin, hakivat apua 1,5–3,5 kertaa todennäköisemmin kuin muut. Nämä ryhmät olivat toisaalta myös ne, joille neuvoja ja kehotuksia annettiinkin eniten. Sen sijaan ikä, etninen tausta tai tulotaso eivät olleet tilastollisesti merkit- sevästi yhteydessä avun hakemiseen. Terveydenhuollosta avun hakemisen esteenä voi siis olla esimerkiksi sairasvakuutuksen puute (Yhdysvalloissa), mutta toisaalta on havaittu viitteitä sen johtuvan myös esimer- kiksi terveydenhuollon ammattilaisen osaamisen ja ajan puutteista (de Heer ym. 2019).
17 2.2.3 Personal trainerit ja urheiluvalmentajat
Personal trainer (suom. ”henkilökohtainen valmentaja”) on liikunta- ja hyvinvointialan ammattilainen, joka auttaa tavallisesti asiakkaitaan erilaisissa liikuntaharjoitteluun, hyvinvointiin, terveyden edistämiseen ja ravitsemukseen liittyvissä kysymyksissä (Trainer4You 2020). Ammattiin voi opiskella Suomessa tai ulko- mailla hyvin erilaisten ja eritasoisten koulutustahojen kautta, kuten yksityisten kouluttajien, ammattikoulu- jen tai nykyisin jopa yliopiston välityksellä. Tämän seurauksena koulutusten sisältö ja näin ollen valmistu- vien ammattilaisten tieto- ja taitotaso voivat erota hyvin laajasti toisistaan (SKY ry 2016). Taulukossa 2 on esimerkkejä personal trainereiden ja heihin rinnastettavien liikunta-alan ammattilaisten koulutustaustasta eri puolilla maailmaa. Esimerkiksiyhdysvaltalaisessa Weissmanin ym. (2013) tutkimuksessa personal trai- nereista jopa 85,2 % oli suorittanut vähintään alemman korkeakoulututkinnon, joista noin puolet oli lii- kunta-alalta. Sen sijaan australialaisessa Barnes’n ym. (2016a) tutkimuksessa personal trainereista vain viidesosalla oli liikunta-alan korkeakoulututkinto.
Personal trainer -ammattinimike ei ole nimikesuojattu, joten käytännössä kuka tahansa voi kutsua itseään personal traineriksi (Trainer4You 2020). Osaavien ammattilaisten tunnistamista sekä turvallisen ohjaami- sen varmistamista on pyritty parantamaan erilaisten standardien ja viitekehysten avulla. International Con- federation of Registers for Exercise Professionals (ICREPS) laatii kansanvälisiä osaamisen standardeja lii- kunta-alan ammattilaisille, EuropeActive taas toimii Euroopan tasolla laatien muun muassa koulutuksille yhteisiä viitekehyksiä (European Qualification Framework, EQF) ja Suomen kunto- ja terveysliikuntakeskus- ten yhdistys SKY ry Suomessa. SKY ry ylläpitää ja valvoo Suomessa toimivien Auktorisoitujen personal trainereiden (APT) toimintaa. APT on auktorisoidun koulutusorganisaation käynyt ammattilainen, jonka tulee tuottaa turvallisia, vastuullisia ja laadukkaita liikunta- ja terveysalan palveluita (SKY ry 2016). Ala on muuttunut lyhyen ajan sisällä nopeasti, ja perinteisemmän terveiden kuntoilijoiden liikuntavalmennuksen rinnalle on tullut yhä kasvavissa määrin elintapa- ja terveysvalmennusasiakkaita, jolloin myös muun muas- sa ravitsemusosaamisen ja -neuvonnan tarve on kasvanut personal trainereiden keskuudessa (Trainer4You 2020).
Urheiluvalmentaja taas on tiettyyn urheilulajiin erikoistunut osaaja. Suomessa valmentajan tutkintonimik- keen saa käymällä liikunnan ja valmennuksen ammattitutkinnon suorittaen valmennuksen osaamisalan (Opetushallitus 2019). Tämän suorittanut henkilö voi toimia valmennustehtävissä julkisella sektorilla esi-
merkiksi valmennuskeskuksissa ja urheiluakatemioissa, kolmannella sektorilla esimerkiksi liikunta- ja ur- heiluseuroissa sekä yksityisellä sektorilla esimerkiksi yrittäjänä. Ammattitutkintoon voi opiskella Suomessa eri urheiluopistoissa, koulutus on maksullinen ja se kestää useimmiten 12–15 kuukautta (mm. Kuortaneen urheiluopisto 2020; Vierumäki 2020).
Australialaistutkimuksen (Barnes ym. 2019) mukaan asiakkaat odottavat saavansa ravitsemusohjausta per- sonal traineriltaan. Tutkittavat (n=627) odottivat personal trainerin tietävän yleisesti terveellisestä ruoka- valiosta, lihaksen kasvatuksesta sekä laihdutuksesta, mutta puolet tutkittavista odottivat lisäksi, että per- sonal trainer osaisi antaa ravitsemusohjausta kroonisiin sairauksiin. Lähes kaikki (98 %) personal trainerin ohjauksessa käyneet tutkittavat olivat saaneet ravitsemusohjausta, mutta vain noin puolet heistä olivat tyytyväisiä saamaansa ohjaukseen. Personal trainerit puolestaan kokivat itsensä varmoiksi ja kykeneviksi antamaan ravitsemusohjausta kaikille asiakkailleen, mukaan lukien kroonisesti sairaille (Barnes ym. 2016a).
Mitä enemmän personal trainerilla oli kokemusta ja/tai korkeampi koulutustaso, sitä itsevarmemmaksi hän tunsi itsensä myös ravitsemusohjauksen kohdalla.
Kruseman ym. (2008) havaitsivat tutkimukseensa osallistuneista personal trainereista lähes kaikkien (96 %, n=26) antavan ravitsemusohjausta asiakkailleen, vaikka ohjaajat itse tiedostavat taitojensa olevan puut- teellisia. Myös McKeanin ym. (2015) tutkimukseen osallistuneista suurin osa (88 %, n=286) tarjosi asiak- kailleen ravitsemusohjausta. Lähes 40 % heistä ei ollut käynyt mitään lisäkoulutusta ravitsemukseen liitty- en ja koulutetuistakin neljäsosa oli opiskellut alle 10 tuntia. Huomionarvoista on myös se, että vaikka suu- rin osa ravitsemusohjauksesta koski yleisesti terveellistä ruokavaliota, painonhallintaa tai lihasten kasva- tusta, oli noin puolet ohjaajista antaneet ravitsemusohjausta sydänsairauksiin ja diabetekseen liittyen ja noin kolmasosa allergioihin ja syömishäiriöihin liittyen. Tutkittavilla tärkeimmät ravitsemustiedot lähteet olivat kirjat, Internet ja terveyteen liittyvät aikakauslehdet (McKean ym. 2015).
Myös valmentajilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu samaa – vaikka ravitsemusosaaminen olisi heikkoa, antavat valmentajat silti ravitsemukseen liittyvää ohjausta urheilijoille (Cockburn ym. 2014; Danaher ja Curley 2014; Couture ym. 2015). Väärin perustein annetut ravitsemusohjeet, esimerkiksi nesteytykseen, ravintolisiin ja painonhallintaan liittyen, voivat vaikuttaa haitallisesti urheilijan suorituskykyyn ja jopa ter- veyteen (Danaher ja Curley 2014).
19
Taulukko 2. Esimerkkejä liikunta-alan ammattilaisten koulutustaustasta eri maissa.
Viite Aineisto Tutkinto Osuus
Malek ym. 2002 USA
n=115 Korkeakoulu1, liikunta-ala 19,1 % Kruseman ym. 2008
Sveitsi
n=26 Ylempi korkeakoulu, liikunta-ala 12 % Melton ym. 2008
USA
n=11 Personal trainer Korkeakoulu1
100 % 81,8 % Weissman ym. 2013
USA
n=129 Personal trainer
Korkeakoulu1, kaikki alat Korkeakoulu1, liikunta-ala Korkeakoulu1, ravitsemustiede
100 % 85,2 % 44,2 % 0,8 % McKean ym. 2015
Australia
n=286 Korkeakoulu1, ravitsemustiede 4,6 % Barnes ym. 2016
Australia
n=142 Personal trainer
Korkeakoulu1, liikunta-ala
100 % 21,6 % Waryasz ym. 2016
USA
n=605 Personal trainer
Alempi korkeakoulu, liikunta-ala Ylempi korkeakoulu, liikunta-ala
89 % 64,2 % 41,6 % McKean ym. 2019
Australia n=161 Ammattikoulu
Korkeakoulu1, kaikki alat Korkeakoulu1, liikunta-ala
59 % 41 % 20,5 % Ku ja Hsieh 2020
Taiwan
n=324 Personal trainer
Korkeakoulu1, liikunta-ala
56,8 % 53,3 %
1Vähintään alempi korkeakoulututkinto
2.3 Ravitsemusohjauksen saatavuus
Ravitsemusohjausta voidaan tarjota ravitsemusterapeuttien, muiden terveydenhuollon ammattilaisten sekä liikunta-alan ammattilaisten toimesta muun muassa sairaaloissa, terveyskeskuksissa, yksityisillä lää- käriasemilla, kuntoutuslaitoksissa, kuntokeskuksissa ja urheiluopistoissa. Ohjauksen laatu saattaa vaihdella merkittävästi riippuen sen tarjoajan ammattitaidosta ja ravitsemusosaamisesta.
Perusterveydenhuollolla on merkittävä rooli elintapahoidossa, kuten esimerkiksi jo aiemmin mainittujen lihomisriskissä olevien henkilöiden tunnistamisessa ja lihavuuden hoidossa (Koponen ym. 2018), mutta resurssien riittämättömyys uhkaa ennaltaehkäisyn ja hoidon toteutumista. Lihavuuden Käypä hoito - suosituksen (2020) mukaan lihavuuden hoito tulisi olla kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa samalla tavalla kuin muidenkin pitkäaikaissairauksien hoito on. Hoitomuoto valitaan yhdessä potilaan kanssa ja siihen vaikuttavat liikapainon määrä ja mahdolliset liitännäissairaudet. Ensisijainen ja keskeisin hoitomuo- to on elintapaohjaus, joka tarkoittaa käytännössä terveyttä tukeviin ruokailu-, liikuntatottumuksiin ja mui- hin elintapoihin ohjaamista sekä näiden avulla saavutettavaa painon nousun pysähtymistä ja painon hal- littua pudotusta (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset), Käypä hoito -suositus 2020).
Lihavuuden hoitotiimiin tulisi suosituksen mukaan kuulua aina ravitsemusterapeutti, ja pääosa hoidosta toteutetaan asiaan perehtyneen hoitajan tai ravitsemusterapeutin ohjaamana (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset), Käypä hoito -suositus 2020). Tämänhetkisillä resursseilla ravitsemusterapeutin läsnäolo hoidossa vaikuttaa mahdottomalta toteuttaa, sillä Suomen kuntien perusterveydenhuollossa työskentelee 70 ravit- semusterapeuttia (RTY 2020). Suomen väkilukuun suhteutettuna tämä tarkoittaa sitä, että perustervey- denhuollossa on yksi ravitsemusterapeutti noin jokaista 80 000 asukasta kohden, suositeltavan 1:30 000 sijaan. Lisäksi noin kaksi miljoonaa suomalaista asuu kunnissa, joissa ei ole lainkaan ravitsemusterapeutin virkaa, jolloin heidän pääsynsä ravitsemusterapiaan perusterveydenhuollossa on mahdotonta.
Ravitsemushoidolla, ja ylipäätään terveyttä edistävällä ruokavaliolla, voidaan vaikuttaa lihavuuden lisäksi myös monien muiden terveysongelmien, kuten sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen, keliakian, vajaara- vitsemuksen ja suolistosairauksien hoitoon (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014), joten niukat resurs- sit jaetaan terveydenhuollossa useiden potilasryhmien kesken. Viiden suomalaisen potilasjärjestön teke- män selvityksen mukaan ravitsemusterapiaa oli tarjottu vain alle puolelle niistä pitkäaikaissairaista, joiden sairauden hoidossa ruokavaliolla olisi merkitystä (Diabetesliitto 2019). Suurin osa ei saanut lähetettä ravit-
21
semusterapiaan edes pyytämällä. Lääkärit olivat perustelleet tätä muun muassa julkisen terveydenhuollon pitkillä jonoilla, potilaiden priorisoinnilla, Internetin tietolähteillä sekä sillä, ettei lääkärin mielestä potilaalla ollut tarvetta ravitsemusterapiaan. Kaikki ravitsemushoitoa ja -neuvontaa tarvitsevat eivät siis välttämättä pääse, tai edes hakeudu, hoidon piiriin terveydenhuollossa, ja sen vuoksi tulisikin löytää myös muita väyliä tilanteen ja kansanterveyden parantamiseksi ja sairauksien ennaltaehkäisemiseksi. Ensisijaisen tärkeää olisi kuitenkin varmistaa ohjauksen laatu ja turvallisuus varsinkin terveydenhuollon ulkopuolella.
3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisissa kuntokeskuksissa annettavan ravitsemusohjauksen tasoa sekä ohjaajien että asiakkaiden näkökulmasta.
Tavoitteen pohjalta muotoiltiin neljä tutkimuskysymystä:
1) Millainen on ravitsemusohjausta antavien työntekijöiden koulutustausta?
2) Millaisia ravitsemuspalveluita kuntokeskuksissa tarjotaan ja mikä on ohjauksen tarkoitus?
3) Millainen on ravitsemusohjauksen koettu tuloksellisuus ja laatu asiakkaiden näkökulmasta?
4) Koetaanko kuntokeskuksissa tarvetta yliopistokoulutetuille ravitsemusterapeuteille?
23
4 AINEISTO JA MENETELMÄT
4.1 Tutkimuksen kulku
Kuva 1. Tutkimuksen kulku. Lomake 1 = kuntokeskusten työntekijöille laadittu kyselylomake (Liite 1), lo- make 2 = kuntokeskusten asiakkaille laadittu kyselylomake (Liite 2).
4.2 Aineiston keruu ja käsittely
Pro Gradu -tutkimus oli asetelmaltaan kuvaileva poikkileikkaustutkimus, joka toteutettiin kyselytutkimuk- sena ja sen aineisto kerättiin Itä-Suomen yliopiston sähköisellä e-lomakkeella. Molemmille kohderyhmille, kuntokeskusten työntekijöille sekä asiakkaille, oli omat kyselylomakkeensa (Liite 1 ja Liite 2). Kaikki vas- taukset annettiin nimettöminä. Myöskään kuntokeskuksen nimeä ei kysytty lomakkeilla. Molemmilta koh- deryhmiltä selvitettiin taustatietoja sekä kysyttiin ravitsemusohjaukseen liittyviä kysymyksiä. Kuntokeskuk- sissa työskentelevät ohjaajat vastasivat sekä kuntokeskukseen yleisesti liittyviin, että omaan työhönsä ra- vitsemuksen parissa liittyviin kysymyksiin. Asiakkaat vastasivat saamaansa ravitsemusohjaukseen liittyviin kysymyksiin viimeisimmän ohjauskokemuksensa pohjalta. Molempien kohderyhmien lomakkeilla oli niin monivalinta-, Likert-asteikollisia kuin avoimia kysymyksiä, joiden avulla pyrittiin saamaan kattava kuva aiheesta, kuitenkaan vastaajaa johdattelematta.
Tutkimussuunnitelma Kyselylomakkeiden laatiminen
(10/2018-11/2018)
Kyselylomakkeiden pilotointi (lomake 1 n=8, lomake 2 n=6)
(12/2018)
Aineiston keruu
(lomake 1 n=54, lomake 2 n=27) (4/2019-6/2019)
Aineiston analysointi (9/2019-12/2019)
Koska aihetta ei ole tietääksemme aiemmin tutkittu, ei sen tutkimista varten löydy valmiiksi testattua ja validoitua kyselylomaketta. Kyselylomakkeet laadittiin ja pilotoitiin tutkielman teon alkuvaiheessa. Mo- lempia kyselylomakkeita oli testaamassa kohderyhmään kuuluvia henkilöitä (n=11) sekä ravitsemustieteen opiskelijoita (n=3). Kyselylomakkeet lähetettiin testaajille sähköisesti sellaisenaan, mutta vastaajille annet- tiin mahdollisuus kommentoida jokaista lomakkeen osiota erikseen sekä lopuksi yleisesti koko lomaketta vapaasti. Heidät ohjeistettiin vastaamaan kyselyyn oman kokemuksensa pohjalta, mutta samalla arvioiden kysymysten asettelua, ymmärrettävyyttä tai tarkoituksenmukaisuutta. Testauksen jälkeen lomakkeisiin tehtiin joitakin muutoksia palautteen pohjalta.
Varsinainen aineistonkeruu aloitettiin huhtikuussa 2019 ja aineisto saatiin valmiiksi kesäkuussa 2019. Osal- listujat rekrytoitiin lähettämällä kutsuja kuntosalien, ohjaajien sekä ohjaajia kouluttavien tahojen sähkö- postiin sekä sosiaalisen median kautta. Aluksi kartoitettiin kaikki kuntosalit ja mahdollisuuksien mukaan niissä työskentelevät ohjaajat Kuopion, Porvoon sekä Oulun alueilta. Kuntosaleja pyydettiin jakamaan kut- sua niin ohjaajilleen kuin asiakkailleenkin. Vastausprosentin jäädessä pieneksi, rekrytointia laajennettiin koskemaan kolmen ennalta määritellyn kaupungin sijaan koko Suomea sosiaalisen median avulla. Tutki- muskutsu jaettiin Facebookin välityksellä kahdessa liikunta-alan ammattilaisille tarkoitetussa ryhmässä, kahdessa kuntosaliharrastuksesta kiinnostuneiden ryhmässä sekä tutkielman tekijän henkilökohtaisten kontaktien avulla. Kutsu lähetettiin myös kolmelle Suomessa toimivalle personal trainereita kouluttavalle taholle (Trainer4You, FAF ja FIHF), joista kaksi lähtivät yhteistyöhön jakamalla kutsua ohjaajien uutiskir- jeessään sekä Facebookissa. Tutkittavien anonymiteetin säilymisen vuoksi paikkakunnat jaoteltiin uudel- leen aluehallintovirastojen toiminta-alueiden (https://www.avi.fi/web/avi/kuntaluettelo) mukaisesti isom- piin alueisiin.
Lopulta kyselyyn osallistui 54 kuntokeskuksessa työskentelevää ohjaajaa sekä 27 kuntokeskusten asiakas- ta. Kaikki osallistujat suorittivat kyselyn loppuun. Vastausprosenttia on mahdotonta määritellä, sillä todel- lista tavoitettujen henkilöiden määrää ei voida arvioida.
25 4.3 Tilastolliset menetelmät
Aineisto käsiteltiin SPSS tilasto-ohjelmalla (versio 25, IBM inc., Armonk, NY), hyödyntäen muun muassa tunnuslukuja, kuten frekvenssejä ja keskiarvoja, sekä khiin neliö -testiä ja nonparametristä Kruskal-Wallisin -testiä.
Aineiston sujuvamman käsittelyn ja eri ryhmien vertailun vuoksi joitakin vastausvaihtoehtoja luokiteltiin uudelleen. Ohjaajien itse arvioitu ravitsemusosaaminen luokiteltiin uudelleen viidestä luokasta (5-
portainen Likert-asteikko, jossa 1=erittäin huono ja 5=erittäin hyvä) kolmeen (1 = ”erittäin huono tai huo- no”, kattaen vastausvaihtoehdot 1 ja 2, 2 = ”ei hyvä eikä huono, kattaen vastausvaihtoehdon 3 sekä 3 =
”hyvä tai erittäin hyvä”, kattaen vastausvaihtoehdot 4 ja 5). Ravitsemukseen liittyvää koulutusta kysyttiin monivalintakysymyksellä, jossa oli mahdollisuus myös avoimeen vastaukseen (Taulukko 3). Vastaukset luokiteltiin uudestaan kolmeen luokkaan, jotka olivat 1 = yliopiston tarjoama koulutus (tutkintoperustei- nen tai avoin yliopisto), 2 = erilaiset ravintovalmentajakoulutukset tai liikunta-alan tutkintoon sisältynyt ravitsemuskoulutus sekä 3 = työpaikan tarjoama kurssi, joku muu lyhyt kurssi tai ei mitään ravitsemuk- seen liittyvää koulutusta. Näitä kahta muuttujaa (luokiteltu ravitsemusosaaminen sekä luokiteltu ravitse- muskoulutus) verrattiin keskenään ristiintaulukoinnilla ja khiin-neliö -testillä. Myös ohjaajan suorittamaa ammatillista koulutusta mittaavat vastaukset luokiteltiin uudelleen, jotta avoimen kysymyksen vastaukset oli helpompi analysoida. Vastausten joukosta ammatillisille koulutuksille muodostettiin 14 uutta luokkaa:
personal trainer; hieroja; liikuntaneuvoja (toinen aste); liikunnanohjaaja (AMK); fysioterapeutti (AMK); muu terveysalan ammattikorkeakoulututkinto; muu kuin edellä mainitut liikunta-alan koulutukset; ravintola- alan koulutus; ravintovalmentaja tai muu vastaava; ravitsemustieteen yliopistokoulutus; liikuntatieteiden yliopistokoulutus; muu terveysalan yliopistokoulutus; muun alan ammatillinen koulutus (toinen aste tai opistotaso); muun alan korkeakoulututkinto.
5 TULOKSET
5.1 Ohjaajat
5.1.1 Taustatiedot
Ohjaajien kyselyyn vastasi 54 henkilöä, joista valtaosa (72,0 %) oli naisia (Taulukko 3). Nuorin ohjaajista oli 19-vuotias ja vanhin 65-vuotias, mediaani-ikä oli 35,5 vuotta. Hieman yli viidesosa (22,2 %) vastaajista oli Oulusta, mutta muuten ohjaajat jakautuivat melko tasaisesti Suomen eri kaupunkeihin. Hieman yli puolet (55,6 %) ohjaajista oli suorittanut korkeakoulututkinnon (ammattikorkeakoulu tai yliopisto) ja vajaalla 40 prosentilla ylin suoritettu tutkinto oli toiselta asteelta (ammattikoulu tai lukio) tai opistotutkinto. Korkea- koulututkinnoista (yliopisto tai ammattikorkeakoulu, n=30) suurin osa oli fysioterapian (n=8, 26,7 % kor- keakoulututkinnoista) tai muusta liikunta-alan (n=7, 23,3 %) koulutusohjelmasta. Muita useammin mainit- tuja koulutuslinjoja olivat restonomi (n=3, 10,0 %) ja kaupallinen ala (n=3, 10,0 %). Ravitsemustiedettä yliopistossa oli opiskellut kolme vastaajista.
Ohjaajan käymiä ammatillisia koulutuksia kysyttiin lomakkeessa avoimella kysymyksellä (”Suorittamasi ammatilliset koulutukset”). Kysymyksen asettelusta johtuen vastausten laajuus ja sisältö vaihtelivat paljon keskenään. Yleisimmät vastaajien käymät ammatilliset koulutukset olivat personal trainerin ammattitutkin- to (n=22, 40,7 % kaikista vastaajista), jo aiemmin mainittu fysioterapeutin tutkinto (n=8, 14,8 %), liikunta- neuvojan (toinen aste) tutkinto (n=8, 14,8 %) sekä liikunnanohjaajan (AMK) tutkinto (n=6, 11,1 %). Näiden lisäksi muuta liikunta-alan ammatillista koulutusta, kuten valmentajan ammattitutkinto, ryhmäliikunnan- ohjaajan koulutus tai lajikohtaisia koulutuksia oli käynyt 11 (20,4 %) tutkimukseen osallistuneista. Suurella osalla oli lisäksi liikunta-alan ulkopuolisia ammatillisia koulutuksia esimerkiksi ravintola- tai hoitoalalta.
Perus- ja ammatillisen koulutuksen lisäksi tutkimuksessa selvitettiin ohjaajien käymää koulutusta ravitse- mukseen liittyen. Kysymyksessä ei kuitenkaan eroteltu tarkemmin ravitsemukseen liittyvän koulutuksen laajuutta, kestoa tai sisältöä. Suurimmalla osalla (75,9 % kaikista vastaajista) ravitsemuskoulutusta oli kuu- lunut liikunta-alan koulutukseen. Lisäksi hyvin edustettuja olivat myös erilaiset ravintovalmentajakoulu- tukset sekä avoimen yliopiston tarjoama ravitsemukseen liittyvä koulutus. Vain kaksi vastaajista ilmoitti, ettei heillä ole minkäänlaista koulutusta ravitsemukseen liittyen. Lähes puolet vastaajista (46,3 %) ilmoitti
27 olevansa yksityisiä ammatinharjoittajia, eli käytännössä yksityisyrittäjiä, jotka työskentelevät kuntokeskuk- sessa itsenäisesti. Hieman pienempi osuus (37 %) oli kuntokeskuksen varsinaisia työntekijöitä.
Taulukko 3. Tutkimukseen osallistuneiden ohjaajien (n=54) taustatiedot.
Keskiarvo ± SD
Ikä, vuotta 35 ± 9
n (%) Sukupuoli
Nainen Mies
39 (72,2) 15 (27,8) Paikkakunta
Oulu Kuopio Tampere Helsinki Muu1
12 (22,2) 7 (13,0) 6 (11,1) 5 (9,3) 24 (44,4) Peruskoulutus
Lukio
Ammattikoulu tai vastaava Opistotutkinto
Ammattikorkeakoulu Yliopisto
Ei vastausta
10 (18,5) 9 (16,7) 3 (5,6) 20 (37,0) 10 (18,5) 2 (3,7) Ravitsemukseen liittyvä koulutus
Tutkintoperusteiset yliopistokoulutukset2
Funktionaaliseen lääketieteeseen pohjautuvat koulutukset3
Avoimen yliopiston tarjoama koulutus4
Erilaiset ravintovalmentajakoulutukset5
Liikunta-alan tutkintoon sisältynyt ravitsemuskoulutus Työpaikan tarjoama ravitsemuskoulutus tai -kurssi Joku muu6
Ei mitään ravitsemukseen liittyvää koulutusta
3 (5,6) 0 (0) 21 (38,9) 19 (35,2) 41 (75,9) 6 (11,1) 4 (7,4) 2 (3,7) Asemasi kuntokeskuksessa
Omistaja Esimies Työntekijä
Yksityinen ammatinharjoittaja Ei vastausta
4 (7,4) 4 (7,4) 20 (37) 25 (46,3)
1 (1,9)
1Muita paikkakuntia olivat: Porvoo, Turku, Kotka, Kouvola, Lahti, Rovaniemi, Pirkanmaa, Kitee, Kerava, Mikkeli, Kok- kola, Raisio, Valkeakoski, Mäntsälä ja Espoo.
2Laillistettu ravitsemusterapeutti tai elintarviketieteiden maisteri.
3Esim. FLT ravintovalmentaja® tai diplomiravintoterapeutti.
4Esim. ravitsemustieteen perusopinnot tai urheiluravitsemuksen perusopinnot.
5Esim. FIHF ravintovalmentaja, FAF ravitsemusvalmentaja tai Trainer4you ravintovalmentaja.
6Muita mainittuja ravitsemukseen liittyviä koulutuksia olivat: itseopiskelu, diabeteshoitajan sekä osteopatian opintoi- hin liittyneet ravitsemuskurssit ja psykologisen painonhallinnan koulutukset.
29 5.1.2 Kuntokeskuksiin liittyvät kysymykset
Tutkimukseen osallistuneilta ohjaajilta kysyttiin muutamia kysymyksiä liittyen kuntokeskukseen, jossa hän työskentelee. Kuntokeskuksen nimeä ei kysytty anonymiteetin säilyttämisen vuoksi. Suurimmassa osassa (61,1 %) kuntokeskuksista annettiin ravitsemusohjausta sekä yksilö- että ryhmäohjauksena (Kuva 2). Yh- dessäkään keskuksessa ei annettu pelkästään ryhmäohjausta. Yksi vastaajista ilmoitti, ettei kuntokeskuk- sessa, jossa hän työskentelee, anneta ravitsemusohjausta ollenkaan. Kyseisen tutkittavan muita vastauksia ei huomioitu tämän osion käsittelyssä, mutta vastaukset otettiin huomioon ohjaajien omaa ohjausta kos- kevien kysymysten käsittelyssä.
Kuva 2. Ravitsemusohjauksen toteutusmuoto kuntokeskuksissa (n=54).
Toteutusmuodon lisäksi selvitettiin, kuinka usein kuntokeskuksissa annetaan ravitsemusohjausta. Yli kaksi kolmasosaa keskuksista antaa ravitsemusohjausta viikoittain tai jopa päivittäin, kun taas vajaa kolmasosa kuukausittain tai harvemmin (Kuva 3).
Kuva 3. Ravitsemusohjauksen useus kuntokeskuksissa (n=53).
n=20 n=33
n=1
vain yksilöohjaus sekä yksilö- että ryhmäohjaus ei anneta ravitsemusohjausta
3
13
31
6 0
5 10 15 20 25 30 35
harvemmin, kuin kuukausittain
kuukausittain viikoittain päivittäin
n (kuntokeskukset)
Tutkimuksessa ei selvitetty kuinka monta työntekijää kuntokeskuksissa ohjausta antaa, mutta ohjaajien vastaukset kysymykseen ”Kuinka usein annat itse asiakkaille ravitsemusohjausta” ovat samankaltaisia ku- vassa 3 esitettyyn useuteen kuntokeskusten tasolla.
Lähes kaikissa (96,2 %) tutkimuksen kohteena olleissa kuntokeskuksissa ohjaaja on itse vastuussa ravitse- musohjauksen sisällöstä. Yksi vastaajista ilmoitti kuitenkin vastuun olevan kuntokeskuksen omistajalla ja toinen keskuksen ravintovalmentajalla. Ravitsemusohjauksella tarkoitettiin tässä tutkimuksessa kaikkea kuntokeskuksessa ravitsemukseen liittyvää ohjausta tai neuvontaa. Se voidaan toteuttaa joko erillisenä ohjauksena, tai se voi olla mitä tahansa muuhun yksilö- tai ryhmäohjaukseen liittyvää ravitsemusneuvon- taa tai -valmennusta.
5.1.3 Koettu ravitsemusosaaminen, sen kehittäminen ja osaamisen rajojen tunnistaminen
Ohjaajien ravitsemusosaamista selvitettiin heidän oman kokemuksensa perusteella. Vain 5,6 % vastaajista arvioi osaamisensa olevan huonoa, kun taas 61,2 % koki osaamisensa hyväksi tai todella hyväksi. Kolmas- osa (33,3 %) valitsi arvon 3 (ei hyvä eikä huono). Vastausten keskiarvo oli 3,6, eli keskitason ja hyvän välil- lä. Valintaa sai halutessaan perustella. Perusteluissa mainittiin muun muassa ravitsemukseen liittyviä opin- toja, tarvetta syventää osaamista tieteellisen taustan tai eritysruokavalioiden osalta sekä tietojen jatkuvan päivittämisen tarvetta. Osaamista peilattiin myös oman työn vaatimuksiin: ” – – mutta asiakasryhmä jonka kanssa itse teen töitä, tarvitsee oman näkemykseni mukaan hyvin perusajatuksia ravitsemuksesta.” sekä verrattiin ravitsemusalan ammattilaisiin: ”Kuntokeskus tasolla kohtuu hyvin, jos minua verrataan ravitse- musterapeutti on, on hyvinkin paljon opittavaa.”
Ravitsemusosaamisensa hyväksi tai erittäin hyväksi kokeneista (n=33) noin puolella (51,5 %) korkein käyty ravitsemuskoulutus oli jokin ravintovalmentajakoulutus tai liikunta-alan tutkintoon sisältynyt koulutus, vajaalla puolella (45,5 %) avoimen yliopiston tarjoama ravitsemuskoulutus tai tutkintoperusteinen yliopis- tokoulutus ravitsemustieteen alalla. Vain yhdellä vastaajalla tästä ryhmästä ei ollut juurikaan ravitsemus- koulutusta. Ravitsemusosaamisensa erittäin huonoksi tai huonoksi kokeneiden vastaajien (n=3) välillä koulutustaso jakaantui tasan kolmen eri koulutusluokan kesken. Lopuilla vastaajista (n=18) koettu ravit- semusosaaminen ei ollut hyvää eikä huonoa, ja he jakautuivat melko tasaisesti kahden ylimmän koulutus-
31
luokan välille. Ravitsemuskoulutuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa koetun osaamistason mukaan (p = 0,86).
Yli puolet ohjaajista (59,3 %) oli kokenut tarvetta konsultoida muita ammattilaisia ravitsemukseen liittyvis- sä kysymyksissä. Tällaisia tilanteita olivat erikoisruokavaliot, erityisesti kasvisruokavaliot, sairaudet, esimer- kiksi syömis- tai imeytymishäiriöt, allergiat, vatsavaivat sekä yleisesti haastavat tilanteet, joiden kokee me- nevän oman osaamisensa ulkopuolelle. Kolmasosa (34,4 %) oli konsultoinut kollegaansa, 28,1 % ravitse- musterapeuttia ja 12,5 % lääkäriä. Myös psykologi, fysiologi, ravitsemusasiantuntija sekä oma valmentaja mainittiin.
Konsultoinnin lisäksi selvitettiin, olivatko vastaajat ohjanneet asiakkaitaan eteenpäin esimerkiksi ravitse- musterapeutille, lääkärille tai muille ammattilaisille. Suurin osa (68,5 %) oli ohjannut asiakkaitaan eteen- päin. Lähes kaksi kolmasosaa (59,4 %) heistä oli ohjannut asiakkaitaan lääkärille, vajaa kolmannes (28,1 %) ravitsemusterapeutille, kaksi vastaajista fysioterapeutille ja yksi psykologille. Yleisin syy tähän olivat sai- raudet tai niiden epäily, esimerkiksi diabetes, vaikeat vatsavaivat, häiriintynyt syöminen sekä korkea ve- renpaine. Myös vaikeat allergiat tai erityisruokavaliot mainittiin, sekä ohjaaminen terveydentilan arviointiin esimerkiksi verikokeiden tai muun selvityksen avulla. Muutama vastaajista oli myös ohjannut asiakkaan eteenpäin, mikäli oli kokenut, ettei omalla ohjauksellaan saa riittävästi muutosta aikaan.
Ohjaajilta kysyttiin myös mistä he hankkivat lisää tietoa ravitsemuksesta. Suosituin tietolähde oli alan kir- jat ja muu kirjallisuus, jonka puolet ohjaajista ilmoitti vastauksessaan (Kuva 4). Lähes puolet ilmoitti hank- kivansa lisätietoa koulutuksista tai kursseilta, ja neljä vastaajista tarkensi käyvänsä kursseja avoimen yli- opiston kautta. Muihin alan toimijoihin, kuten kollegoihin, tunnettuihin ravitsemusasiantuntijoihin tai so- siaalisen median vaikuttajiin ilmoitti tukeutuvansa kolmasosa vastaajista. Internetiä tietolähteenään käyt- tää neljäsosa ja tieteellisiä tutkimusjulkaisuja vajaa viidesosa.
Kuva 4. Ohjaajien tietolähteet ravitsemukseen liittyvälle lisätiedolle.
50,0 44,4
33,3 25,9 22,2
0 20 40 60
Alan
kirjallisuus Lisäkoulutus Muut alan
toimijat Internet Tieteelliset tutkimukset
%
Kirjallisuus, tieteelliset tutkimukset ja koulutus tulivat esille myös kysyttäessä mihin vastaajien ravitsemus- ohjauksessa käyttämä tieto perustuu (Kuva 5). Lisäksi vastauksissa korostui virallisten ravitsemussuositus- ten käyttö sekä oma kokemus. Joissakin vastauksissa kerrottiin tiedon perustuvan muun muassa muiden alalla toimivien kokemukseen, maalaisjärkeen sekä sosiaalisesta mediasta tai Internetistä saatuun tietoon.
Kuva 5. Ohjaajien ravitsemusohjauksessa käyttämän tiedon perustuminen.
5.2 Asiakkaat
5.2.1 Taustatiedot
Asiakkaiden kyselyyn vastasi 27 henkilöä, joista lähes kaikki (92,0 %) olivat naisia (Taulukko 4). Ikäjakauma oli 22–60 vuotta, ja vastaajien iät jakautuivat tasaisesti näiden välille. Vastaukset jakaantuivat melko tasai- sesti eri asuinpaikkojen välille. Parhaiten edustettuina olivat Etelä- sekä Länsi- ja Sisä-Suomi, jotka kattoi- vat lähes kaksi kolmasosaa vastauksista. Vastaajista kaksi kolmasosaa oli suorittanut korkeakoulututkin- non ja loput noin 33 % toisen asteen tai opistotasoisen tutkinnon.
48,2
31,5 31,5
25,9
18,5
0 10 20 30 40 50 60
Koulutus Tieteelliset tutkimukset
Ravitsemus- suositukset
Oma kokemus Kirjallisuus
%
33
Taulukko 4. Tutkimukseen osallistuneiden asiakkaiden (n=27) taustatiedot.
Keskiarvo ± SD
Ikä, vuotta 38 ± 10
n (%) Sukupuoli
Nainen Mies
25 (92,6) 2 (7,4) Asuinpaikka
Etelä-Suomi Lounais-Suomi Itä-Suomi
Länsi- ja Sisä-Suomi Pohjois-Suomi ja Lappi Ei vastausta
8 (29,6) 3 (11,1) 1 (3,7) 8 (29,6) 6 (22,2) 1 (3,7) Peruskoulutus
Lukio
Ammattikoulu tai vastaava Opistotutkinto
Ammattikorkeakoulu Yliopisto
3 (11,1) 5 (18,5) 1 (3,7) 14 (51,9)
4 (14,8) Ammattiryhmä
Johtavassa asemassa Työntekijä
Yrittäjä Opiskelija Muu
1 (3,7) 20 (74,1)
1 (3,7) 3 (11,1) 2 (7,4)
5.2.2 Ohjaus
Kuten ohjaajilta, myöskään asiakkailta ei kysytty tutkimuksessa kuntokeskuksen nimeä anonymiteetin säi- lyttämiseksi. Vastaajista suurin osa (74,1 %) oli saanut ravitsemusohjausta nykyisessä kuntokeskuksessaan, neljäsosa jossain toisessa kuntokeskuksessa ja yksi vastaajista sekä nykyisessä että toisessa keskuksessa.
Lähes kaikilla asiakkailla ohjaajana oli toiminut personal trainer tai kuntosaliohjaaja. Vain yksi vastaus poikkesi tästä, vastaajan ilmoittaessa ohjaajan olleen ”muu ravintoneuvoja”, joka oli tarkennettu kyselylo- makkeella tarkoittavan: ”Muita ravintoneuvojan, -valmentajan yms. nimikkeellä toimivia ovat esimerkiksi FLT ravintovalmentaja®, diplomiravintoterapeutti, FIHF tai Trainer4You ravintovalmentaja ja FAF ravitse- musvalmentaja.”.
Vastaajista 74,1 % oli osallistunut yksilöohjaukseen, 14,8 % ryhmäohjaukseen ja loput 11,1 % molempiin.
Puolella vastaajista viimeisimmästä ravitsemusohjauksesta oli kulunut yli vuosi ja kolmasosalla alle puoli vuotta. Valmennuskokonaisuuksien määrä vaihteli 1–16 kokonaisuuden välillä, mutta yleisin valmennuk- sien määrä oli kuitenkin 1. Näissä valmennuksissa yksittäisiä tapaamiskertoja oli keskimäärin 11, vaihdel- len 1–48 tapaamiskerran välillä (Kuva 6).
Kuva 6. Tapaamiskertojen lukumäärät viimeisimmän valmennuskokemuksen osalta.
0 1 2 3 4 5
1 2 3 4 5 6 9 10 12 15 20 24 48
n (vastaajat)
Tapaamiskerrat
