ansainvälinen paneeli vieraili syksyllä 2008 Suomen Akate-mian kutsumana neljässä tai-deyliopistossa (Sibelius-Aka-temiassa, Kuvataideakatemias-sa, TeatterikorkeakoulusKuvataideakatemias-sa, Taideteollinen korkekoulussa) ja Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa.1 Arvioinnin kohteena oli tutkimus ja tutkijakoulutus vuosina 2003–
2007. Arvioitsijat olivat perehtyneet arvi-oinnin kohteena olevaan tutkimukseen ja koulutukseen heille lähetetyn aineiston perusteella. Arvioinnin valmistelut olivat alkaneet keväällä 2008 Suomen Akatemi-an järjestämällä “tutkivalla työpajalla” (ks.
Broman-Kananen 2008), ja tulokset jul-kaistiin huhtikuussa 2009 arviointirapor-tissa Research in Art and Design in Finnish Universities.2 Arviointiryhmä koostui ulko-maisista arvioitavien taidealojen asiantun-tijoista; puheenjohtajana Richard Bucha-nan (USA) ja jäseninä Riitta Nikula (Suo-mi), Sven Ahlbäck (Ruotsi), Omar Calab-rese (Italia) ja Claudia Jeschke (Itävalta).
Raportin julkistamistilaisuudessa pai-notettiin, että arvioinnin tarkoituksena oli paitsi tuottaa uutta tietoa päätöksenteki-jöille, taide-tiede politiikan arvioijille myös luoda aineistoa ja lähtökohtia laitosten omalle kehittämistyölle. Suomen Akatemi-an näkökulmasta raportti on tärkeä tie-tolähde päätöksenteon pohjaksi. Tilaisu-udessa tähdennettiin myös, että raportti on merkittävä julkinen puheenvuoro taiteel-lisesta tutkimuksesta, joka on uusi ilmiö niin taiteen kuin tieteen kentällä. Arvio-intiraporttia pidettiin merkkinä siitä, että taideyliopistojen tutkimus on noussut muiden yliopistojen tutkimuksen rinnalle.
Suomalaisia taideyliopistoja pidettiin jopa edelläkävijöinä eurooppalaisessa mittakaa-vassa, mikä ei tarkoita etteikö
kehittämis-K
en haasteita maamme taideyliopistojentutkimuksella olisi.
Paneeli oli päätynyt käyttämään arvi-ointikohteestaan pääasiassa käsitettä linen tutkimus, mutta myös taiteen, taiteel-linen tai taiteen kanssa vuorovaikutukses-sa olevan tutkimuksen käsitteet esiintyvät raportissa. Toimikunnan jäsenen, Riitta Nikulan, mukaan taideyliopistojen tutki-muksesta käytetyt käsitteet eivät olleet vielä vakiintuneet. Käsitteistä virisi myös julkistamistilaisuudessa vilkas keskustelu.
Taideyliopistojen omat määritelmät eroa-vat jonkun verran toisistaan ja myös sa-man laitoksen sisällä saatetaan käyttää eri-laisia käsitteitä.
Taideyliopistojen
tutkimuksellinen käänne
Raportti on sävyltään myönteinen ja kan-nustava. Tarkastelujen lähtökohtana arvi-oinnissa on ollut se tosiasia, että tutkimus on nuori ilmiö taideyliopistoissa. Tutkimus hakee vielä muotojaan. Uutena ilmiönä se kärsii sekä käsitteellisestä että rakenteelli-sesta hajaannukrakenteelli-sesta ja myös rahapulasta.
Arviointiryhmä käyttää varsin paljon tilaa raportissa argumentoidakseen tutkimuksen merkityksen puolesta taiteen kentällä sekä laajemmin myös koko yhteiskunnassa.
Arvioitsijat tarkastelevat taiteellista tutkimusta yhteiskunnallisten ja institutio-naalisten muutosten näkökulmasta. Poliit-tisissa päätöksissä ovat viime aikoina ko-rostuneet talouden ja yhteiskunnan kilpai-lukyvyn merkitykset ja julkisten laitosten vastuut politiikan tavoitteiden toteuttami-sessa. Arvioitsijat hakevat tukea ajatuksil-leen viittaamalla John Dewey’iin, joka on erityisesti korostanut teorian ja käytännön välisiä yhteyksiä filosofiassaan. Dewey’n mukaan teoria ja käytäntö ovat vain
sa-109
Ajankohtaista
Actual
man kolikon eri puolia. Raportti haluaa selvästi motivoida ja ottaa kantaa siihen, miksi instituutio, joka ei aikaisemmin ole tehnyt tutkimusta, nyt pitäisi tehdä sitä.
Uutena tulokkaana taideyliopistoissa tut-kimus joutuu raivaamaan itselleen tilaa perinteisen taiteilijakoulutuksen rinnalle, mutta joutuu raivaamaan tilaa myös va-kiintuneen tiede-instituution tutkimuksen rinnalle. Raportin mukaan on perusteltua väittää, että taiteellinen tutkimus on nyt samassa tilanteessa kuin ihmistieteet silloin, kun he rakensivat omaa reviiriään luon-nontieteiden rinnalle. Taiteellisen tutkimuk-sen identiteetti ei pitäisi kuitenkaan löytyä ainoastaan rajauksena muuhun tutkimuk-seen, vaan ennen kaikkea taiteellisen tut-kimuksen oman kehityksen tuloksena.
Arviointipaneeli tarjoaa tutkimukselle monessa kohden muutosagentin roolia: sii-nä missä muu maailma ei kykene vastusta-maan talouselämän kovia arvoja, tarvitaan taiteita tarjoamaan vaihtoehtoisia elämän-arvoja ja näyttämään tietä parempaan tu-levaisuuteen. Myös uusi yliopistolaki aset-taa yliopistoja uusien haasteiden eteen, eikä vähiten taloudellisten haasteiden eteen.
Tutkimus on entistä enemmän tukeutumas-sa yliopistojen ulkopuoliseen rahoitukseen.
Kilpailussa muiden yliopistojen rahoituk-sesta taideyliopistojen on kyettävä osoit-tamaan vahvuutensa. Raportti suosittelee irtiottoa traditioista. Tutkimuksen avulla voidaan rakentaa, ei ainoastaan uutta tut-kimuskulttuuria, vaan myös uutta oppimis-kulttuuria taideyliopistoihin. Tulevaisuuden taideammattilainen on raportin mukaan
”reflective, articulate, and cultivated in a wider learning rather than merely trained in a narrow, specialized skill” (21). Näiden uusien tehtävien jälkeen tuntuukin yllät-tävältä, että raportti kehottaa selvittämään kuinka monta taidealan tohtoria tarvitaan tulevaisuudessa. Aika monta, on lukijan vä-litön reaktio tähän kysymykseen.
Arviointiraportin keskeiset johtopäätökset
Arviointiraportti kulminoituu konkreetti-siin toimenpidesuositukkonkreetti-siin, joihin
taide-yliopistojen olisi syytä ryhtyä tutkijakou-lutusta ja tutkimusta kehitettäessä. Raportti kiinnittää huomionsa tutkijakoulutuksen lyhyeen historiaan ja tekee suosituksia tämä historia mielessään. Taidealojen tutkijakou-lutuksen ja tutkimuksen tulevaisuus on yhtäältä avoin horisontti, joka odottaa uusia aloitteita ja tekoja. Toisaalta taiteenkoulu-tuksen ja –tutkimuksen vaarana on taipu-mus eristäytyä muusta yhteiskunnasta.
Arviointiryhmä suosittelee siksi monissa kohdin avautumista ulospäin, taiteen ken-tälle, yhteiskuntaan ja kansainvälisyyteen.
Ensimmäinen arviointiryhmän suosi-tus on hyvin konkreettinen: taideyliopis-tojen tulisi selvittää kuinka monta taide-alan tohtoria yhteiskunta ylipäätään tar-vitsee. Riitta Nikula ilmaisee tämän vielä selvemmin Suomen Kuvalehden haastat-telussa: ”Taidealan tohtoreita alkaa olla jo liikaa koska heidän työllistymisensä on epävarmaa” (10.5.2009 ). Tästä syntyykin eräänlainen noidankehä, tohtoreita on lii-kaa koska tutkinnot ovat (olleet) tulon-lähde yliopistoille, josta syystä taideyliopis-toissa keskitytään tohtoritutkintoihin ja väitöskirjojen tekemiseen. Valmistuneet tutkijat eivät työllisty koska laitoksissa ei ole virkoja eikä post doc tutkimusta, sa-noo Nikula haastattelussaan. Paneelin mie-lestä post doc tutkimusta olisi myös syytä lisätä taideyliopistoissa, ja samalla luotava tutkijapolkuja, joita pitkin valmistuneet tutkijat voisivat kulkea.
Arviointiryhmä kehottaa taideyliopis-toja laajentamaan näkökulmaansa tutkin-tojen tuotannosta tutkimustoimintaan yleensä. Paneeli huomauttaa myös, että tohtoriopiskelijoita on liikaa ohjausresurs-seihin nähden. Henkilökunnalle ei jää ai-kaa omille tutkimuksille, mikä on rapor-tin mielestä uhka laadulle. Raportti ko-rostaa lisäksi tutkijakoulutuksen ja perus-koulutuksen välistä yhteyttä – siinä on tii-vistämisen varaa.
Toinen konkreettinen ehdotus on vuo-sittainen konferenssi. Arviointiryhmälle oli syntynyt vahva vaikutelma siitä, että tut-kimusta saatetaan taideyliopistoissa tehdä liian usein yksilöllisinä projekteina ja väi-töskirjoina vailla kansallisia ja
kansainvä-lisiä keskustelufoorumeita. Tutkijakoulut ovat tässä suhteessa poikkeus ja ne voisi-vatkin toimia suunnannäyttäjinä uusien tutkimusyhteisöjen rakentamisessa. Arvi-ointiryhmän mukaan taideyliopistot voi-sivat myös miettiä erikoistumisen mahdol-lisuutta tutkimuksen kentällä.
Lopuksi
Arviointiraportin suosituksia on luettava suhteessa raportin keskeiseen teemaan:
muutos ja tutkimuksen rooli taideyliopis-tojen muutoksessa. Taideyliopistaideyliopis-tojen tut-kimusta ei pidetä kapeana tai itseriittoise-na alueeitseriittoise-na, vaan sen tehtävänä nähdään taiteen tuominen yhteiskunnallisiin yhte-yksiin ja keskusteluihin. Arviointiryhmä halusi lopuksi alleviivata taiteellisen tut-kimuksen yhteiskunnallista tehtävää:
“[T]he social and political impact of ar-tistic research should shape the organiza-tion and the content of artistic research on all levels” (50).Tämä lähtökohta on yhteneväinen Koulutus ja Tutkimus 2007–
2012 -suunnitteluohjelman kanssa, jossa taiteellisen tutkimuksen arviointia maini-taan ensimmäisiä kertoja (2007, 29). Tä-män suunnitelman mukaan yliopistotut-kimuksella on keskeinen rooli kansallisen innovaatiostrategian toteuttamisessa ja ns.
uuden työn luomisessa. Aalto-yliopisto on kansallinen projekti, joka on muodostu-nut esikuvaksi, ei vain taideyliopistoille, vaan myös yliopistoille laajemminkin. Aal-to-yliopisto on uuden ajattelun kokeilu, jonka tulokset pitäisi näkyä kansakunnan talouden nousuna. Arviointiraportti käyt-tää kiitettävästi tämän päivän muotisano-ja; laatu tai innovaatio löytyy ainakin ker-ran raportin jokaiselta sivulta.
Raportin kumarrukset talouselämän suuntaan eivät kuitenkaan himmennä sitä edistyksen ja sivistyksen sanomaa, joka raportista myös löytyy. Taiteellinen tutki-mus on enimmäkseen mahdollisuus nuo-rille taideyliopistoille ja sellaisena se voisi toimia myös raikkaana tuulena koko yh-teiskunnassa. Institutionaalisella tahdolla (toisella nimikkeellä strategia) voidaan, raportin mielestä, myös tehdä tilaa
tutki-mukselle, jolla luodaan uutta kulttuuria niin taideyliopistojen sisällä kuin niiden ulkopuolellakin. Tähän tarkoitukseen pa-nelistit suosittelevat kansallisia ja kansain-välisiä foorumeita, joissa keskustellaan ja välitetään tietoja.
Lähteet
Broman-Kananen, U-B 2008. Taideyliopistojen tutkimusta arvioidaan. Musiikkikasvatus-lehti.
Finnish Journal of Music Education. Vol. 10/2 2007..
Evaluation Report 2009. Research in Art and De-sign in Finnish Universities. Academy of Finland.
Kehittämissuunnitelma 2007. Koulutus ja tutki-mus 2007–2012. Opetusministeriö.
Suomen kuvalehti 2009. Professori Riitta Nikula:
Taideyliopistoista tulee liikaa tohtoreita. Riitta Ni-kulan haastattelu 10.5. 2009.
Viitteet
[1] Jatkossa taideyliopistot.
[2] Raportti löytyy Suomen Akatemian sivuilta www.aka.fi/julkaisut > julkaisusarja.
Ajankohtaista Actual
111
Ajankohtaista
Actual
Hanna Nikkanen