ohjoismainen musiikkikasva-tuksen tutkijoiden verkosto kokoontui 21.–23.1.2009 Örebrossa esittelemään alan ajankohtaista tutkimusta. Vuo-sittaisen konferenssin teema-na oli tällä kertaa How does Research in Music Education Approach Music? ja isäntänä Örebron yli-opiston Musikhögskolan. Kaikki Pohjois-maat olivat edustettuina tässä 14. NNMPF -konferenssissa, jonka 65 osanottajan oh-jelmassa oli yhteensä 21 esitelmää. Tapah-tuman pääkieli oli englanti, mutta yksit-täisiä esitelmiä ja valmistettuja komment-teja keskusteluineen pidettiin myös skan-dinaavisilla kielillä.
Konferenssin monipuolinen ohjelma koostui kahden pääluennon lisäksi nuor-ten ja varttuneiden tutkijoiden esitelmis-tä. Kolmen äskettäin väitelleen (Comp-leted PhD-project), viiden varttuneen tut-kijan (Senior Research) ja kymmenen toh-torikoulutettavan (PhD-project in prog-ress) esitelmän ohella ohjelmaan kuului tunnin mittainen “suullinen väitöstilaisuus”
(Ph.D oral “examination”), jossa Tapani Heikinheimon viimeistelyvaiheessa olevan väitöstyön Intensity of Interaction kommen-taattorina toimi Karin Johansson. Hänen tehtävänään oli “vastaväittäjänä” esitellä ja kommentoida väitöskirja yleisölle. Johans-son kiinnitti erityisesti huomiota tekstin luontevaan ja lukijan kiinnostuksen säi-lyttävään kuljetukseen. Tämän vuoksi hän korosti, että esimerkiksi tutkimuksen kä-sitteiden esittelypaikat on harkittava tar-kasti. Kun Johansson tilaisuuden lopuksi
P
esitti tarkentavia kysymyksiä väittelijälleja päästi Heikinheimon ääneen, “väitösti-laisuuden” kuuntelijalle välittyi selkeä kuva väitöksen rakenteesta ja tuloksista.
Konferenssin uutuutena järjestettiin PostDoc–tutkijoiden tapaaminen sekä toh-torikoulutettavien esiseminaari 40 osan-ottajan voimin konferenssia edeltävänä päivänä. Monet konferenssikävijät tulevat tutkijapäiville väitöksensä jälkeenkin yhä uudestaan, ja näin tutkijaverkosto vähitel-len laajenee. Koska ohjelmassa annetaan yhä enemmän tilaa varttuneiden tutkijoi-den esitelmille, on syntynyt tarve esisemi-naarille. Tutkimustaan aloittelevat alan jat-ko-opiskelijat saivat tukea hankkeilleen, kun esiseminaarin ohjaajat, professorit Christer Bouij, Gunnar Ternhag ja Øivind Varkøy onnistuivat luomaan positiivisen ja kannustavan keskusteluilmapiirin. Kui-tenkin loppukritiikissä nousi esiin myös asian kääntöpuoli: jotkut osanottajat ko-kivat seminaarin vapaa-muotoisuuden epä-määräisenä ja suunnittelemattomana. Sa-moin ihmeteltiin myös sitä, miksi alkuaan tohtorikoulutettaville tarkoitetussa konfe-renssissa pitää olla tällainen erillinen päi-vä. Ratkaisuksi ehdotettiin tutkijakoulu-tukseen liittyvää, kaikille yhteistä teema-päivää.
Musiikkikasvatuksen jatko-opiskelijoi-den ohjaus ja tiedeyhteisön vertaisarviointi ovat pohjoismaisen tutkijaverkoston perus-ideoita. Jokaiselle esitelmää pitävälle oli varattu tutkimuspaperiin ennakkoon tu-tustunut kommentaattori. Tätä erinomaista pedagogista oivallusta voidaan pitää juuri tämän verkoston erityisvahvuutena.
Kun-Ajankohtaista Actual
kin jatko-opiskelijan tohtori-opintoprojek-tin (PhD-projects in progress) sekä vart-tuneen tutkijan (Senior Research) esitte-lyyn oli varattu 40 minuuttia, josta puolet käytettiin kommentointiin, kysymyksiin ja tutkimuksen jatkamiseen liittyviin ehdo-tuksiin. Äskettäin väitelleen tutkijan (A completed PhD-project) esityksen kesto oli samoin 40 minuuttia, josta keskuste-luun varattiin 10 minuuttia.
Kommentaattoreina toimivat verkos-ton yliopistojen ja korkeakoulujen profes-sorit ja lehtorit olivat hyvin tehtäväänsä valmistautuneita ja esittivät rakentavaa kritiikkiä, kuten Sibelius-Akatemian edus-tajana konferenssin johtoryhmään kuulu-va professori Heidi Westerlund. Konfe-renssiin PostDoc -tutkijana osallistuvan tutkijatohtori Airi Hirvosen (Oulun yli-opisto) esitelmän aiheena oli Higher music education in transition (kommentaattori Geir Johansen). Esitelmässä tarkasteltiin meneil-lään olevaa tutkimusta, jossa selvitetään korkeakoulujen rakennemuutoksesta ai-heutuvia instrumenttiopettajien työnkuvi-en uusia haasteita.
Muut suomalaiset oman paperinsa esit-täneet osanottajat olivat Sibelius-Akatemi-an tohtorikoulutettavia. Olli-Taavetti Kankkunen esitteli ääniympäristökasvatusta koskevan tutkimussuunnitelmansa Sonic Environment Education – The Task and the Justification of Music Education in Audiovisual Culture (kommentaattori Helga R. Gud-mundsdottir). Hanna Nikkanen kertoi tut-kimuksensa teoreettisista ja metodologisista näkökulmista esityksessään Producing Mu-sical Performances as a Narrative Praxis in School Community (kommentaattori Göran Folkestad). Inga Rikandi kertoi esitelmäs-sään Applying Critical Pedagogy into Keyboard Accompaniment/improvisation Studies in Mu-sic Teacher Education tutkimuksensa lähtö-kohdista ja viitekehyksestä, mutta hahmot-teli samassa jo joitakin alustavia tuloksia (kommentaattori Claes Ericsson).
Örebron yliopiston Musiikkikorkea-koulun professori Øyvind Varkøyn pää-luennon otsikko The Role of music in Music Education Research. A Reflection on Musical Experience johdatti pohtimaan, pitäisikö
musiikkikasvatuksen tutkimuksessa painot-taa musiikkia, kasvatusta vai musiikkikas-vatusta. Varkøy tarkasteli aluksi musiikki-tieteen roolia musiikkikasvatuksen tutki-muksessa, jossa hänen mukaansa on neljä keskeistä lähestymistapaa – ihminen, mu-siikki, opettaminen/oppiminen ja yhteis-kunta. Nämä tekevät musiikkikasvatuksesta monitieteellisen oppiaineen, jossa musiik-kiantropologian perspektiivit linkit-tyvät musiikkiestetiikkaan ja filosofiaan.
Toiseksi Varkøy nosti musiikkikasvatuksen tutkimuksen keskiöön musiikillisen koke-muksen tarkoittaen erityisesti olemassa-olon kokemusta (existential experience).
Omana lähtökohtanaan musiikillisen ko-kemuksen tarkasteluun Varkøy pitää en-sinnä väittelyä tämän hetkisestä musiikki-käsityksestä (notion) sekä kiinnostusta mu-siikin yksilöllisiin ja yhteiskunnallisiin teh-täviin (functions). Keskeistä hänen mukaansa on se, kuinka esimerkiksi Christopher Small antaa ajatukselle musisoimisesta (musicking) selvän eksistentiaalisen vivah-teen. Varkøyn toisena lähtökohtana on Frede V. Nielsenin Hegelin ja Gadamerin filosofiaan perustuva käsite “musiikin monitahoinen elämismaailma” (music’s multi-faceted life-world), jonka tasot vastaa-vat inhimillisen tietoisuuden tasoja. Täl-löin on kyse musiikista – joka voi vaikuttaa – ja ihmisestä – joka sallii vaikuttaa.
Varkøy uskoo, että sekä yleisessä kas-vatuksessa että kulttuuripolitiikassa on tai-pumus musiikillisen kokemuksen liialliseen yksinkertaistamiseen, jolloin suljetaan pois eksistentiaalisen kokemuksen ilmiö. Mu-siikillisen kokemuksen tutkimuksessa tu-lisi ottaa huomioon sekä tietoisuuden, tah-donvoiman ja järjen sekä aistillisuuden, tunteen, persoonallisen ja olemassaoloon liittyvät näkökulmat ja ominaisuudet.
Varkøy päätyi ehdottamaan, että musiik-kikasvatuksen tutkimuksen tulisi puuttua ja keskittyä juuri tähän seikkaan.
Toinen pääesitelmöijä, Sibelius-Aka-temian professori David Hebert pyrki vas-taamaan suoraan konferenssin teemaan otsikolla Thoughts on How Music Education Research Approaches Music. Ensiksi hän kui-tenkin antoi kuulijoille mahdollisuuden itse
117
Ajankohtaista
Actual
”lähestyä” ja tulkita musiikkia soittamalla lyhyen, noin viisitoista sekuntia kestäneen musiikkinäytteen. Tämän jälkeen hän de-monstroi fenomenologisen, behavioristis-kvantitatiivisen ja historiallisen tiedeperin-teen lähestymistapoja musiikkiin ja musii-kin tutkimiseen imitoimalla eri tutkimus-raporttien kirjoitustyylejä. Tämä oli häkel-lyttävä kokemus juuri hetkeä aikaisemmin oman tulkintansa muodostaneelle kuuli-jalle. Esimerkit kertoivat sekä humoristi-sesti että havainnollihumoristi-sesti sen, kuinka eri tavoin samaa musiikkia tai musiikillista tapahtumaa voidaan lähestyä, tulkita ja raportoida kirjallisesti.
Lyhyen positivistisen tutkimusperin-teen esittelyn ja kvalitatiivisen tutkimuk-sen vahvuuksien ja heikkouksien analy-soinnin jälkeen Hebert käsitteli tutkimuk-sessa esiintyvää metodologista kiihkoilua, jossa filosofit, historioitsijat, kvantitatiivi-set ja kvalitatiivikvantitatiivi-set tutkijat kukin vuorol-laan väittävät olevansa ainoita varteenotet-tavia tieteentekijöitä. Hebert korosti myös tasapainoisen tutkimusasetelman merkitys-tä ja toi esille tavallisimpia ongelmia tut-kimuksen raportoinnissa. Luennon lopuksi David Hebert vertaili eri Pohjoismaiden musiikkikasvatuksen tutkimuksen metodo-logisia painotuksia, jotka hänen mukaan-sa ovat kvantitatiivinen, kvalitatiivinen,
fi-losofinen ja historiallinen korostus. Hänen käsityksensä mukaan Suomi nousee sekä tutkimuksen laadun että määrän perusteel-la filosofisen musiikkikasvatuksen tutki-muksen kärkimaaksi Pohjoismaissa, ehkä koko Euroopassa.
Pohjoismaisen musiikkikasvatuksen tutkijoiden verkoston päätehtävänä on edistää musiikkikasvatuksen tutkimusta käynnistämällä ja järjestämällä tutkijakou-lutusta. Verkosto toimii välittäjänä ja kes-kustelufoorumina paitsi skandinaavisten musiikkikasvatuksen tutkijoiden kesken, myös tieteenharjoittajien ja alan toimijoi-den, kuten musiikkikasvattajien välillä.
Verkosto julkaisee vuosikirjoja ja lehtiä sekä järjestää vuosittain konferenssin. Ai-kaisempien konferenssien esitelmiin voi perehtyä verkoston vuosikirjassa “Nordisk Musikkpedagogisk Forskning”. Ensimmäi-sen kerran verkosto kokoontui Oslossa vuonna 1992. Konferensseja on järjestetty pohjoismaisena yhteistyönä vuodesta 1994 alkaen. NNMPF:n edellinen konferenssi järjestettiin Oslossa 2008. Örebron jälkeen seuraava, 15. konferenssi ja esiseminaari ovat 20–22.4.2010 Malmössä. Tarkemmat lisätiedot vuoden 2009 konferenssista ja NNMPF:n muusta toiminnasta löytyvät verkoston kotisivuilta http://www.nnmpf.
org/english/.
Ajankohtaista Actual
Sidsel Karlsen