T UTKIMUKSEN KESKEISET KÄSITTEET

Varhaiskasvatuksen palvelusektorin käsitteitä voidaan määritellä monien eri tieteenalojen kautta riippuen siitä, mihin kenttään varhaiskasvatus yhteiskunnallisena sosiaali- tai hyvinvointipalve-luna katsotaan kuuluvaksi, missä kontekstissa käsitettä kulloinkin tarkastellaan. Tässä pro gradu-tutkielmassa varhaiskasvatuksen käsitteet on määritelty ensisijaisesti hallintotieteelliseltä näkö-kulmalta. Käsitteet sitoutuvat toisiinsa sekä teoriataustassa esiintyvien keskeisten elementtien että empiirisesti kootun aineiston kautta. Käsitteet on pyritty määrittelemään niin, että sama käsi-te saa saman merkityksen ja samankaltaisen tulkinnan riippumatta siitä, esiintyykö käsikäsi-te käsi- teo-riaosuudessa, kyselylomakkeella kootussa aineistossa vai raportoinnissa.

Tieteen ja tutkimuksen kansainvälisissä keskusteluissa varhaiskasvatuksella tarkoitetaan 08 -vuotiaiden lasten kasvatusta ja opetusta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007:6; Sosiaali- ja terve-ysministeriö 2009:28). Suomessa varhaiskasvatuksen piiriin lasketaan kuuluvaksi lähinnä alle kouluikäisten lasten kotikasvatusta tukevat palvelut, kuten päivähoito-, esiopetus ja koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta. Varhaiskasvatuspalvelut ovat julkisesti säädeltyjä, monimuotoisia, joko kunnan tai yksityisen tuottamia palveluja. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007:72, 29.)

2 Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1967 perustettu rahasto.

Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa varhaiskasvatuksen käsitteellä on haluttu korostaa pienten lasten elämänpiirissä tapahtuvaa kasvatuksen, opetuksen ja oppimisen näkökulmaa (Petäjäniemi

& Pokki 2010, 11).

Tässä pro gradu–tutkielmassa päivähoidon- / varhaiskasvatuksen palveluilla tarkoitetaan alle kouluikäisten lasten varhaiskasvatuksen lakisääteistä palveluprosessia, jota kunnan on järjestet-tävä siinä laajuudessa, sekä niissä muodoissa, kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Palvelua voidaan tarjota julkisena, yksityisenä tai ostopalveluna (Laki lasten päivähoidosta 1973/36).

Varhaiskasvatusta käsitellään sekä julkisen että yksityisen varhaiskasvatuksen palveluprosessiin sisältyvänä hoito- ja kasvatustoimintana, johon liittyy sosiaalipoliittisena funktiona sekä van-hempien että lapsen subjektiivinen oikeus päivähoitopaikkaan. Varhaiskasvatustermin rinnalla käytetään osittain myös termiä ”päivähoito”, niissä asiayhteyksissä, jolloin on merkityksellistä korostaa päivähoidon sosiaalipoliittista luonnetta ennen varhaiskasvatustermin vahvistumista.

Varhaiskasvatusta käsitteenä lähestytään lapsen vanhempien näkökulmasta asiakaslähtöisyyden ja osallisuuden kautta.

Asiakkuus käsittää lapsen vanhemman tai vanhemman asemassa olevan henkilön roolin varhais-kasvatuspalvelujen käyttäjänä, jolloin asiakkuutta tarkastellaan sekä sosiaalipoliittisesta että hal-linnollisesta näkökulmasta. Asiakkaan asemassa oleellista on asiakkaan osallisuus palveluun sosiaalipolitiikan näkökulmasta hyvinvointipalvelun vastaanottajana tai markkinalähtöisestä nä-kökulmasta tarkasteltuna palvelun kuluttajana. Palvelun itsenäisenä valitsijana ja kuluttajana asiakkaan rooliin liittyy palvelun laatuvaatimusten tiedostaminen ja esille tuominen.

Lapsen subjektiivisella oikeudella tarkoitetaan Suomen lain ja asetusten (36/1973 11§) mukai-sesti kaikkien alle kouluikäisten lasten oikeutta julkisiin päivähoito / varhaiskasvatuspalveluihin.

Tämän päivän subjektiivisten oikeuksien rinnalle on noussut asiakkaiden asiantuntemus ja laatu-vaatimukset heidän toivomiensa palvelujen tuottamisen prosessissa. Tässä tutkielmassa subjek-tiivista oikeutta tarkastellaan yhteiskunnallisesta, sosiaalipoliittisesta ja hallinnollisesta näkö-kulmasta, jolloin subjektiivista oikeutta määrittävät pitkälti perheen asema muuttuvassa yhteis-kunnassa, sekä päivähoidon hallinnon ja hallinnan prosessit. Lapsen subjektiivinen oikeus tulee esille vanhempien näkemysten kautta palvelusetelijärjestelmän toimivuudesta ja laadukkuudesta suhteessa vanhempien lakisääteiseen oikeuteen saada lapselleen hoitopaikka.

Kunnan omilla varhaiskasvatuspalveluilla tarkoitetaan varhaiskasvatuspalveluprosessia, jota kunta tuottaa omissa yksiköissään. Kunnan kustantamilla palveluilla tarkoitetaan palveluproses-sia, jonka kunta on ostanut yksityiseltä palveluntuottajalta ostopalveluna, yksityisen hoidon tuel-la³ tai palvelusetelillä. Palvelusetelillä tuotettu palvelu rajataan käsittämään pääsääntöisesti yksi-tyisen päivähoidon palvelusetelillä rahoitettua varhaiskasvatuspalvelua, jota tuotetaan yksiyksi-tyisen henkilön tai jonkin järjestön omistamassa päiväkodissa. Palveluseteliä ei tarkastella muuhun käyttöalaan kuuluvana, kuten kotihoidon, terveyden- tai sairaanhoitopalveluiden tuotantomuoto-na. Yksityinen varhaiskasvatuspalvelu rajataan palveluntuottajan näkökulmasta tarkoittamaan Kelan yksityisen hoidon tuella järjestettyä varhaiskasvatuspalvelutoimintaa tai palvelusetelillä hankittua varhaiskasvatuspalvelua, jossa asiakas ja palveluntuottaja ovat sopimusosapuolina.

Palveluntuottajalla tarkoitetaan tässä tutkielmassa yksityistä henkilöä tai tahoa, joka korvausta vastaan harjoittaa päivähoito- / varhaiskasvatustoimintaa. Tuottaja voi olla yksityishenkilö tai yhteisö, joka on tehnyt vaadittavan ilmoituksen toiminnastaan kunnalle, ja kunta on hyväksynyt kyseisen toiminnan. (Siren, Suomen Tenavapäiväkodit OY & Tuominen - Thuesen, KPMG 2009, 7-8; Kelan tilastollinen vuosikirja 2011, 256 – 260.)

Yksityinen varhaiskasvatus kohdentuu tässä tutkimuksessa käsittämään ne palvelusetelijärjes-telmän piiriin kuuluvat yksityiset päiväkodit, jotka ovat kunnan taholta hyväksytty palvelusetelil-lä tuotettavan varhaiskasvatuspalvelun tuottajiksi ja jotka on merkitty ennakonperintärekisteriin (vrt. Uotinen 2009, 134). Palvelusetelillä tarkoitetaan suomalaisen käytännön mukaan kunnan asiakkaalleen antamaa seteliä, jonka avulla asiakkaalla on madollisuus käyttää yksityisten päivä-kotien palveluja. Palvelusetelimallissa kunta sitoutuu maksamaan ennalta määrätyn rahamäärän palveluntuottajalle niiden kustannusten korvaamiseksi, joita palveluntuottajalle koituu asiakkaal-le tuotetusta palvelusta. Asiakas valitsee palvelunsa tuottajan kunnan hyväksymältä yksityiseltä palveluntuottajalta. Sopimusosapuolina ovat asiakas ja palveluntuottaja. (Laki sosiaali- ja ter-veydenhuollon palvelusetelistä 24.7.2009/569; Uotinen 2009, 34.)

Varhaiskasvatuksen hallinnolla tässä tutkielmassa tarkoitetaan varhaiskasvatuksen hallinnon asemaa sekä valtionhallinnossa että kuntasektorilla. Hallinnonalalla tapahtuneita muutoksia ja vaikuttavuutta peilataan palvelusetelillä tuotetun varhaiskasvatuksen palveluprosessiin ja sitä kautta asiakkaalle näyttäytyvään palveluprosessin hallinnan laatutekijöihin. Tuomikorven (2005,

3 Lasten hoidon tuet ovat laissa säädeltyä (Laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta 20.12.1996/1128) rahallista tukea niille perheille, joiden lapset eivät kuulu kunnallisen päivähoidon piiriin. Maksatuksesta vastaa Kansaneläkelaitos. Lakisääteisten tukien lisäksi kunta voi maksaa perheille ns. kuntalisää. (Kelan tilastollinen vuosi-kirja 2011.)

12, 15) mukaan hallinto-käsite on sidoksissa yhteiskunnalliseen ajanjaksoon, poliittisiin suunta-uksiin ja jopa määrittäjän subjektiiviseen käsitykseen hallinnosta. Hallintoa tarkasteltaessa sosi-aalisena toimintona, hallinto on instanssi, joka panee täytäntöön poliittisen toimenannon ja kont-rolloi täytäntöönpanoa niin, että toimeksiannon vaatimukset toteutuvat. Hallinta-käsitteellä Tuomikorpi kuvaa valtiollisen vastuun sijasta julkisten tai yksityisten toimijoiden yhteistä vas-tuuta, jossa hallinta organisoituu verkostoksi. Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistoiminnassa korostuu vuorovaikutuksellisuus ja horisontaalinen luovuus. Tässä pro gradu -tutkielmassa hal-linta-käsite kulminoituu sekä teoreettisen että empiirisen aineiston osalta asiakkaalle näyttäyty-vään palveluprosessin hallintaan sekä varhaiskasvatuksen laadun hallintaan, joissa molemmissa merkitykselliseen asemaan nousee julkisen ja yksityisen varhaiskasvatuksen verkostoituminen niin, että molemmat osapuolet kantavat yhdessä vastuun palveluprosessin toiminnasta ja laaduk-kuudesta.