L AATUAJATTELU , PALVELUPROSESSIN KIVIJALKA

Tarkasteltaessa julkisen ja yksityisen varhaiskasvatuksen laatua palveluntuottajana, on otettava huomioon lakisääteisesti tuotettavien palveluiden erityisasema. Asianosaisuus–käsitteellä on erilainen merkitys yksityisellä sektorilla kuin julkisella sektorilla. Lakisääteisesti tuotettaville palveluille ei voida julkisessa hallinnossa asettaa vaateita pelkästään kuluttajakeskeisestä näkö-kulmasta. Julkisen varhaiskasvatuksen piiriin kuuluvat päiväkodit toimeenpanevat poliittisten päättäjien määrittämiä palveluja poliittisten päättäjien antamilla resursseilla. ”Laatu -käsityksessä on tasapainotettava palvelun vastaavuus ja sopivuus tarkoitukseensa nähden sekä asiakkaiden ja kansalaisten tarpeet sekä otettava lisäksi huomioon kansalaisten tavoittelemina periaatteina myös valinnan ja vaikuttamisen mahdollisuudet”. (Lumijärvi & Jylhäsaari 1999, 107 – 108.)

Julkisten palvelujen laadun kehittämistä ohjeistetaan muun muassa huhtikuussa 1998 valtioneu-voston antamassa hallintopolitiikan suuntaviivoja määrittelevässä periaatepäätöksessä: "Laaduk-kaat palvelut, hyvä hallinto ja kansalaisyhteiskunta”, Vnp 16.4.1998. Periaatepäätös sisältää kan-nanottoja julkisten palvelujen laadun parantamiseksi, jossa lähtökohtana on kansalaiskeskeisyys.

Palveluja on pyrittävä tuottamaan vaihtoehtoisilla tuotantotavoilla, joka lisää asiakkaan valin-nanvapautta ja palvelujen saatavuutta. (vrt. Ruokolainen & Alila 2004, 32.)

Julkisten palvelujen laatustrategiaa täydennettiin vuonna 1999 suosituksella "Sosiaali- ja tervey-denhuollon laadunhallinta 2000-luvulle", joka sisältää kahdeksan lisäsuositusta laadunhallinnal-le. Suositus koskee sekä julkisia että yksityisiä palveluntuottajia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2000.) Suositusten mukaan laatutyö perustuu prosessien hallintaan, joissa keskeistä on asiakas-lähtöisyys sekä ennalta ehkäisevä terveyden- ja sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulma. Prosesseil-la tarkoitetaan toimenpiteiden sarjaa, sekä niihin liittyviä voimavaroja, joilProsesseil-la tuotetaan tarkoituk-senmukainen palvelu asiakkaalle. Huomio on kiinnitettävä sisäisten asiakassuhteiden laadun kehittämiseen ja palvelujärjestelmiin palvelulinjojen laadun varmistamiseksi. (Sosiaali- ja ter-veydenhuollon laadunhallinta 2000-luvulle 1999, 19 – 22.) Grönroos: n (1987, 32, 55) näkemyk-sen mukaan julkishallinnon palveluiden kehittämisessä merkityksellistä on se, miten palvelun kokonaislaatu koetaan asiakkaan taholta. Mitä palvelua asiakas saa, ja miten hän kokee palvelua tuottavan prosessin kokonaisuudessaan. Grönroos korostaa, että palvelutuotantojärjestelmää kehitettäessä on kiinnitettävä huomio laatuun vaikuttaviin resursseihin ja resurssien väliseen yh-teistyöhön ja toimintaan.

Julkisista palveluista puhuttaessa laadun määrittäminen ja hallinta on vaikeaa. Palvelut ovat mo-nien tekijöiden yhteisvaikutuksen tulosta ja laatukokemukset vaihtelevat henkilöstä ja organisaa-tiosta toiseen. Kokemukset riippuvat vastaanottajan odotuksista, hänen tarpeistaan ja siitä, mitä tuotetaan ja miten. (Fock 1988, 17.) Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna laadun hal-lintaan liittyy julkishallinnon voimavarojen kohdentaminen ja käyttötapa. Tarjottavien peruspal-veluiden lähtökohtana on pyrkimys järjestää asiakkaiden ja väestön kannalta hyvää ja tasalaatuis-ta palvelua käytettävissä olevien resurssien mukaan. Palvelujärjestelmien on oltasalaatuis-tava toimivia ja niiden on vastattava tasapuolisesti koko väestön tarpeisiin. Varhaiskasvatuksen osalta tämä tar-koittaa sitä, että laadunhallinta on toimintatapa, jonka avulla lapset, vanhemmat, henkilökunta ja hallinto arvioivat ja kehittävät yhdessä toimintaa tavoitteiden suuntaisesti. (Hujala et al. 1999, 56 - 57.)

Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa laatuajattelu on asemoitunut painokkaasti hallinnolliseen näkökulmaan, jossa päivähoidon rakenne ja funktio on nähty osana kunnallista palvelujärjestel-mää (Hujala et al. 2008, 157). Subjektiivisen oikeuden myötä, 1990-luvun loppupuolelta alkaen päivähoitoa on jouduttu määrällisesti lisäämään, koska päivähoitopaikka on tarjottava jokaiselle sitä tarvitsevalle lapselle. Päivähoitopaikkojen määrällinen lisääminen on jättänyt laadun kehit-tämisen vähemmälle huomiolle. Erilaisten tuotantotapojen ja palvelumuotojen lisääntyessä kes-kusteluun on kuitenkin noussut myös laadunhallinta, mikä käsittää entisen tason säilyttämisen, mutta myös laadukkaan toiminnan kehittämisen vastaamaan tulevaisuuden yhä monimuotoisim-piin tarpeisiin.

1990-luvun alun laman väistyminen, vanhempien nopea työllistyminen ja subjektiivisen oikeu-den laajeneminen koskemaan kaikkia alle kouluikäisiä lapsia loivat pohjaa yksityisen päivähoi-don laajenemiselle. Salmisen (2005, 161-163) mukaan yksityisen sektorin laatu asemoituu kulut-tajakeskeiseen näkökulmaan, jossa yksityisen tuotannon laatu muotoutuu pitkälti markkinoiden ja kilpailun mukanaan tuomista vaateista. Markkinaohjautuvuudesta johtuen palvelut muuttuvat tuotteiksi, joita markkinoidaan ja mainostetaan. Tuotteiden hinta määräytyy osaltaan kysynnän perusteella. Palvelusektorin hallinnonmukainen ajatus oikeudenmukaisuuden ja yhdenmukaisuu-den periaatteesta muuntuu markkinaohjauksen myötä periaatteeksi siitä, kuka tarjoaa eniten, ja kenen palvelutarjonta on monipuolisin. Uhkakuvana Salminen näkee professionaalisuuden ja laadun vähenemisen markkinakontaktien lisääntyessä. Markkinaohjautuvuudesta on tulossa vaih-toehto poliittiselle ohjaukselle.

Varhaiskasvatuksen tuotantomuotojen markkinaohjautuvuus on sidoksissa vanhempien koke-mukseen yksityisen päivähoidon laadukkuudesta. Yksityisten päiväkotien varhaiskasvatustoi-minnassa kuluttajakeskeisyys näkyy monien yksityisten päiväkotien profiloitumisena erilaisiin pedagogioihin tai teema- ja aihealueisiin. Toiminnan laadun tasoon vaikuttavana tekijänä monis-sa eri palvelusetelijärjestelmiä tutkivismonis-sa selvityksissä on nostettu esille ajatus siitä, että valin-nanvapaus lisää kilpailua palveluntuottajien keskuudessa. Kilpailu nähdään laatua kehittävänä ja lisäävänä tekijänä tilanteessa, jossa asiakas toimii palvelun kuluttajana ja hänellä on oikeus valita palveluntuottaja omista tarpeistaan käsin. Korpelan ja Mäkitalon (2008, 135) mukaan palve-lusetelijärjestelmällä tuotettujen palvelujen laatu varmistetaan kahdella eri tasolla. ”Palvelusete-lin avulla hankitut palvelut joutuvat kahteen testiin. Ensinnä palvelujen järjestämisvastuussa ole-va ole-valitsee palvelujen tuottajan ja sitten vielä kukin asiakas tekee ole-valinnan. Tämä parantaa laa-dun varmistusta. Tuottajien välinen kilpailu asiakkaista kannustaa parantamaan laatua”. Valka-man (2004, 266) mukaan palveluntuottajalle muodostuu kahden rintaValka-man kilpailusuhde. Palve-luntuottajan on kyettävä todentamaan tuottamansa palvelun laatu sekä kunnan että kuntalaisten keskuudessa. Päivähoitoyrittäjä Pallonen (2002, 87) korostaa asiakkaan tyytyväisyyttä saamaan-sa palveluun laadun tason ensisijaisena valvojana. Yksityinen päiväkotiyrittäjä on alansaamaan-sa asian-tuntija, jonka on pidettävä oma osaamisensa korkealla tasolla, jopa korkeammalla kuin kunnan vastaavassa palveluntuotannossa. Laatu on se, jolla pienyrittäjä kilpailee.

Laadun tasoa yksityisen päivähoidon palvelusetelijärjestelmässä määrittää muun muassa Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011 ). Lain tarkoituksena on varmistaa, että yksityisiä sosi-aalipalveluja käyttävän asiakkaan oikeus laadultaan hyviin sosiaalipalveluihin toteutuu (lain 1 §).

Laissa määritetään palvelun laadun varmistamiseksi koskevia säädöksiä liittyen sekä palvelun-tuottajan vastuuseen tuottamastaan palvelusta että julkishallinnon viranomaisen vastuuseen val-voa yksityisen palveluntuottajan tuottaman palvelun laatua. (Kuntainfo 10/2011.) Lain mukaan palveluntuottajan on vastattava tuottamansa palvelun laadusta ja siitä, että asiakkaalle tuotettu palvelukokonaisuus täyttää sille asetetut laatuvaatimukset. Laatuvaatimuksena voidaan pitää myös yksityiseen palvelun tuotantoon kohdistuvaa hyväksymiskriteeriä, jonka mukaan palvelun-tuottajan tuottamien palvelujen on vastattava vähintään sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta. (Uotinen 2009, 83; vrt. Huhtanen 2012, 95 – 96.)

Yksityisen palveluntuottajan omavastuuta tuottamansa palvelun laadusta korostetaan keväällä 2012 Valviran⁶ antamalla määräyksellä, jossa annetaan yksityisten sosiaalipalveluiden tuottajien omavalvontasuunnitelman laatimista, sisältöä ja seurantaa koskevat ohjeistukset. Määräys astui voimaan 1.3.2012. Palveluntuottajan on laadittava omavastuusuunnitelma 6 kk:n kuluttua toi-minnan aloittamisesta. Asiakirjassa painottuu laadunhallintaa koskevat määräykset, joihin kuu-luu muun muassa asiakkaan mahdollisuus vaikuttaa saamansa palvelun laatuun, asiakasturvalli-suus, riskienhallinta ja henkilöstörakennetta koskevat määräykset. Asiakirja on julkinen ja se on vahvistettava vuosittain. Seurannan ja valvonnan varmistamiseksi asiakirjaa on säilytettävä 10 vuotta. (Yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajien omavalvontasuunnitelman laatimista, sisältöä ja seurantaa koskevat määräykset 2012, 3-4, 6.) Sekä julkisen että yksityisen varhaiskasvatussekto-rin laatuvaatimusten toteutumista valvoo aluehallintovirastot.

Raportin Varhaiskasvatus vuoteen 2020 mukaan tulevaisuuden haasteena laadun kehittämisessä ja hallinnassa nähdään varhaiskasvatuksen tilanteissa tapahtuvien muutosten vaikea ennakointi.

Visiossa halutaan nostaa esille periaatteita hyvän lapsuuden turvaamiseksi sekä vahvistaa var-haiskasvatuksen asemaa yhteiskunnassa. Helmikuussa 2005 valtioneuvosto asetti varhaiskasva-tuksen neuvottelukunnan, jonka tavoitteeksi asetettiin varhaiskasvavarhaiskasva-tuksen laaja-alaisen kehittä-misen tukeminen ja edistäminen tulevaisuuden tarpeita ennakoiden. Tehtävänä oli vision laati-minen varhaiskasvatuksen toteuttamisesta ja kehittämisestä. Neuvottelukunta asetettiin toimi-kaudelle 18.2.2005 - 31.12.2007. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007:72, 3, 35 - 36.)