1 JOHDANTO
4.2 T aloudellisen raportoinnin tavoitteet
Taustalla optioiden pakolliselle kulukirjaukselle on IASB:n sijoittajakeskeinen näkökulma.
Tilinpäätöksessä annetaan informaatiota kansainvälisille sijoittajille. Tässä luvussa kuva
taan yleisiin 'periaatteisiin sisältyvä tilinpäätöksen tavoite ja sen yhtymäkohdat optiojärjes- telyistä raportoimiseen.
4.2.1 Sijoittajien informoiminen
IASB:n lehdistötiedotteessa IFRS 2:n julkaisemisesta todettiin olevan tärkeää, että tilin
päätökset tuottavat neutraalia, avointa ja vertailukelpoista tietoa tilinpäätöksen käyttäjien päätöksenteon avuksi. Erityisesti viimeaikaiset julkisuudessa olleet kirjanpitoskandaalit ovat korostaneet tarvetta tällaiselle informaatiolle.139 Yleisellä tasolla IASB:n ja FASB:n mukaan tilinpäätöksen tarkoituksena on tuottaa tilinpäätöksen käyttäjille hyödyllistä talou
dellista tietoa heidän päätöksentekonsa tueksi.
IAS:n yleiset perusteet, kappale 12:
”Tilinpäätöksen tarkoituksena on tuottaa yrityksen taloudellista asemaa, toi
minnan tulosta ja taloudellisen aseman muutoksia koskevaa informaatiota, josta on hyötyä laajalle käyttäjäkunnalle taloudellisessa päätöksenteossa.”
Käyttäjiä ovat IAS:n yleisten perusteiden mukaan sijoittajat, henkilöstö, lainanantajat, ta
varantoimittajat ja muut velkojat, asiakkaat, julkinen valta ja suuri yleisö. Käyttäjäkunta nähdään laajana, mutta sijoittajien todetaan olevan ensisijainen käyttäjäryhmä, koska si
joittajat antavat yritykselle riskipääomaa. Siten heidän tietotarpeensa täyttävä tilinpäätös täyttää myös useimmat muiden käyttäjäryhmien tietotarpeet.140
FASB:n yleisten periaatteiden mukaan taloudellisen raportoinnin on tuotettava tietoa, joka on hyödyllistä nykyisille ja tuleville sijoittajille sekä velkojille ja muille käyttäjille heidän tehdessään rationaalisia sijoitus-, luotonanto-, ja muita samankaltaisia päätöksiä.141 Tar
b9 IASB Issues Standard on Share-Based Payment (lehdistötiedote 19.2.2004).
140 IFRS -standardit 2003, Yleiset perusteet kappaleet 9-10.
141 FASB 2001 Voi 111 s. 1014 kappale 34.
kemmin sanottuna taloudellisen raportoinnin on tarkoitus tuottaa informaatiota, jonka avulla sijoittajat, lainanantajat ja muut käyttäjät voivat arvioida tulevia osinkoja, korkoja tai myyntituottoja, niiden määrää, ajoitusta ja epävarmuutta.142 IASB:n yleisissä perusteis
sa ensisijaisiksi käyttäjiksi nähdään siis sijoittajat. FASB sen sijaan painottaa sijoittajia ja velkojia tilinpäätösinformaation käyttäjinä.
Suomessa tilinpäätösinformaatio on perinteisesti käsitetty siten, että sen avulla velkojat saavat tietoa yrityksestä. Taustalla on pankki- ja pankkiirirahoituksen merkittävä rooli yri
tysten koon kasvaessa teollisen vallankumouksen jälkeen. Kun pankit rahoittivat suuren osan yritysten toiminnasta, niiden valta ulottui myös tilinpäätösperiaatteisiin. Suomessa tilinpäätöksen tavoitteena on siksi perinteisesti ollut jako kelpoisen vapaan oman pääoman selvittäminen. Raportoinnin perusteella on myös haluttu saada selvyys siitä, onko yrityk
sessä riittävästi varoja velkojen suojana.143
IAS -standardeissa velkojien sijaan kyse on kansainvälisten sijoittajien informoimisesta, ja huomio kiinnittyy siksi tilinpäätösten vertailukelpoisuuteen.144 Tilinpäätösinformaation laadulliset ominaisuudet tarkentavat sitä, minkälaista tiedon on oltava, jotta se on käyttä
jille hyödyllistä. IASB:n yleisten perusteiden mukaan informaation laadullisia ominaisuuk
sia ovat informaation ymmärrettävyys, merkityksellisyys, luotettavuus ja vertailukelpoi
suus (kappale 24). FASB edellyttää informaatiolta samankaltaisia ominaisuuksia145. IASB käyttää sijoittajien informointitarvetta ja tarvetta saada vertailukelpoista tietoa eri yrityk
sistä argumenttina työsuhdeoptioiden kulukirjauksen puolesta.
4.2.2 Informaation vertailtavuus ja luotettavuus
IASB esittää standardiluonnoksen perusteluosiossa syitä sille, miksi on ollut tarpeen saada standardi, joka käsittelee työsuhdeoptioiden tilinpäätöskäsittelyä. Standardiluonnoksessa todetaan, että tilinpäätöksen tarkoituksena on tuottaa korkealaatuista, avointa ja vertailu
kelpoista tietoa tilinpäätöksen käyttäjien avuksi taloudellisten päätösten tekemiseen.
Stan-142 FASB 2001 Vol III s. 1014 kappale 37.
143 Troberg 2003 s. 19.
144 Autio 2003 s. 80.
145 Ks. FASB 2001 Vol III s. 1021 ss.
dardien tavoitteena ylipäänsä on toteuttaa tätä tavoitetta.146 Lopullisen IFRS 2 -standardin perusteluosiossa todetaan, että sijoittajat ja muut tilinpäätösinformaation käyttäjät ovat tukeneet voimakkaasti pakollista kulukirjausta147.
Argumentoinnissa tulee esiin tilinpäätösten vertailukelpoisuuden korostaminen. IASB nä
kee tilinpäätösinformaation sijoittajien päätöksenteon tukena. Sijoittajien saaman tiedon halutaan olevan vertailukelpoista eri yritysten välillä riippumatta siitä, minkälaisesta palk
kiosta on kyse.
IASB:n yleisissä perusteissa todetaan, että vertailukelpoisuus on yksi tilinpäätösinformaa
tion laadullisista ominaisuuksista, jotka informaation tulee täyttää, jotta tilinpäätös on hyö
dyllinen sen käyttäjille148. Tilinpäätöksen käyttäjien on pystyttävä vertailemaan eri yritys
ten tilinpäätöksiä voidakseen arvioida niiden suhteellista taloudellista asemaa, toiminnan tulosta ja taloudellisen aseman muutoksia. Siksi samanlaisten liiketoimien ja muiden ta
pahtumien taloudelliset vaikutukset tulee määrittää ja esittää johdonmukaisella tavalla eri yrityksissä.149 150
IFRS 2 -standardin taustalla olevassa G4+1 Position Paperissa todetaan, että yrityksiä on voitava vertailla keskenään riippumatta siitä, missä muodossa työntekijöitä palkitaan, opti
oiden vai käteisen rahan muodossa1 i0. Myös FASB toteaa, että toiset yritykset käyttävät enemmän osakeoptioita ja toiset rahapalkkaa, ja näiden yritysten tuloslaskelmia (tuottoas
teita, liiketoiminnan tuottoja jne.) pitäisi pystyä vertaamaan keskenään.151 152
Työnantajat palkitsevat työntekijöitä monilla eri tavoilla. Palkitsemispaketti voi sisältää rahaa, luontoisetuja, osakeoptioita jne. Osakeoptioiden tavoitteena on motivoida työnteki
jöitä tekemään parhaansa osakkeen arvon maksimoimiseksi ja houkutella työntekijöitä yritykseen. Lisäksi ne voivat olla erityisesti aloittelevissa yrityksissä rahapalkan lisänä, koska likvidejä varoja ei ole tarpeeksi palkanmaksuun rahan muodossa. '"2
146 IASB 2002 BC4.
147 IASB 2004 BC5.
148 IFRS standardit 2003 Yleiset perusteet kappale 24.
149 IFRS standardit 2003 Yleiset perusteet kappale 39.
150IASC G4+1 Position Paper 2000 s. 24.
151 FASB 2001 Vol II s. 1776 (kappale 97).
152 Ks. FASB 2001 Vol II s. 1774 (kappaleet 79-82).
IFRS 2:n perusteluosiossa puhutaan vain yleisemmin yritysten vertailtavuudesta ja siitä, että kaikki kustannukset on huomioitava.153 Lisäksi todetaan, että osakesidonnaisten palkit- semistapojen käsittelytavan ei pitäisi vaihdella eri yritysten tai toimialojen välillä.154 Yritys raportoi tuloslaskelmassaan liiketoimintansa tuotot ja kulut tietyltä jaksolta. IASB toteaa, että tuloslaskelmien tarkoituksen toteutuminen ja vertailtavuus eri yritysten välillä heikke- nee, jos osa kuluista jätetään kirjaamatta.155
IASB rinnastaa toisiinsa kaikki tapaukset, joissa yrityksen resursseja kulutetaan. Kulun aiheuttaa aina resurssien käyttäminen, eikä vastasuorituksen muodolla ole merkitystä.156 Siksi myös optiojärjestelyn kautta toteutettu palkitseminen saa aikaan kulukirjauksen työ
suorituksen vastaanottamisen kautta.
Toisaalta on väitetty, että osakeoptiot eivät ole suoraa korvausta työntekijän yritykselle tekemästä palvelusta, eivätkä ne siten ole vertailukelpoisia rahapalkan kanssa. Myös FASB pitää silti kulukirjausta oikeana käsittelytapana: Vaikka osakeoptioihin liittyykin tiettyjä ominaispiirteitä, se ei tarkoita, etteivät ne olisi kuluksi kirjattavia menoja. Myös esimerkik
si eläke-etuudet ovat epäsuoria palkitsemistapoja, mutta niiden kirjaamisesta kuluksi ollaan yhtä mieltä. Osakeoptiota on käsiteltävä samalla tavalla.157
Vastaväitteenä voidaan esittää, että ainakaan rahapalkkaa ja optio-oikeutta ei voida yksise
litteisesti verrata toisiinsa. Maksettaessa työntekijälle rahapalkkaa, yritykselle aiheutuu yksiselitteisesti meno, toisin kuin silloin, kun vastasuorituksena on optio-oikeus. Rahapal
kan tapauksessa on selvää, että työsuorituksesta on vastikkeeksi maksettu palkka. Yrityk
selle on jo aiheutunut kassameno, varojen vähentyminen, eikä työsuoritusta voida aktivoi
da, koska se ei tuota tuloja tulevaisuudessa. Tilinpäätökseen kirjataan tällöin kulu.
Optiojärjestelyjen osalta kyse taas on siitä, että IASB:n mukaan työntekijäpalvelu itsessään on vastaanottohetkellä vara, jonka käyttäminen saa aikaan kulukirjauksen. Tosiasiassa mi
153 Ks. IASB 2004 BC60.
154 IASB 2004 BC60.
155 IASB 2004 BC60.
156 IASB 2004 BC47-49. Ks. jäljempänä jakso 4.4.2 optioista kuluna.
157 FASB 2001 Vol II s. 1774 (kappaleet 79-82).
tään menoa ei aiheudu, kun vastasuorituksena on optio-oikeus. Yritykselle ei aiheudu kas- samenoa tai muutakaan menoa.
Informaation luotettavuus on sekin yksi tilinpäätösinformaation laadullisista ominaisuuk
sista. Luotettavuus sisältää sen, että tilinpäätöksen tulee olla olennaisuus- ja kustannuste
kijöiden asettamissa rajoissa täydellinen. Jonkin tiedon pois jättäminen voi tehdä infor
maatiosta väärää tai harhaanjohtavaa.158
IASB argumentoi, että tuloslaskennan tarkoituksena on raportoida liiketapahtumat neut
raalilla tavalla, eikä suosia tiettyjä järjestelyjä suomalla niille edullisempi kirjanpitokäsit- tely kuin muille vastaaville järjestelyille. Jos (optio)kulut jätetään kirjaamatta tuloslaskel
maan, tulos on liian suuri. Se tekee tilinpäätöksistä vähemmän avoimia ja myös vertailta
vuus heikkenee. Yritysten pitäisi lisäksi kirjata tilinpäätöksiinsä kaikki liiketapahtumat ja niiden seuraukset, jotta tilinpäätöksen luotettavuus ei kärsisi.159
Optiojärjestetyillä saattaa olla merkittävä rooli osana palkitsemisjärjestelmää. Tarkasteltu
na tilinpäätöksen käyttäjien näkökulmasta kulukirjaus on selkeä tapa raportoida optiojär- jestelyistä. IASB ja FASB argumentoivat, että silloin optiot tulevat kohdelluiksi samoin kuin muut palkitsemistavat, ja eri yritysten tilinpäätökset ovat vertailukelpoisia ja rapor
tointi avointa. Asian tarkastelu tilinpäätöksen käyttäjien informoimisen näkökulmasta ei kuitenkaan vastaa kysymykseen, ovatko osakeoptiot luonteeltaan sellainen erä, joka on perusteltua kirjata kuluksi, kun asiaa tarkastellaan kulujen määritelmän kannalta. Kuten jäljempänä tulee ilmi, kulukäsite ja entiteettikäsite vaikuttavat myös siihen, mitä eriä kir
jataan kuluksi.