1 JOHDANTO
4.8 E ntiteettikäsite
Tietyn taloudellisen yksikön eli entiteetin tuotot, kulut ja velat pidetään erillään muiden yksiköiden tuotoista, kuluista ja veloista. Entiteetti voidaan nähdä eri tavoin. Kun voitto määritellään yksikön oman pääoman lisääntymiseksi tiettynä ajanjaksona, pääoman mää
rän mittaaminen riippuu olennaisesti siitä, miten määritellään yksikkö, jonka pääomaa mi
tataan224.
Sen määrittäminen, minkä yksikön tulosta lasketaan, on olennaista, koska se määrittää kiinnostuksen kohteen; mitä kohteita ja toimia otetaan mukaan tilinpäätökseen. Yksikkö- käsite auttaa määrittämään myös sen, miten yksikköä kuvaava informaatio parhaiten esite
tään. Yksi näkökulma yksikön käsitteeseen on määrittää taloudellinen yksikkö, jolla on kontrollivalta resursseihin, joka hyväksyy vastuualueet koskien sitoumusten tekemistä ja toteuttamista sekä harjoittaa taloudellista toimintaa. Tällainen yksikkö voi olla yksilö, hen
kilöyhtiö, yhtiö tai konserni.22"'’
Toisenlainen näkökulma on esitetty American Accounting Associationin komitean taholta, sen pohtiessa entiteetin määritelmää. AAA:n näkökulma on käyttäjäsuuntautunut. Tulos
laskennassa yksiköksi nähdään mikä tahansa taloudellisen kiinnostuksen alue tietylle hen
kilölle tai ryhmälle. Taloudellinen raportointi yksiköstä tehdään tämän kiinnostuneen yk
silön tai ryhmän tarpeita silmälläpitäen.226 Taloudellinen yksikkö voi olla yksityisyrittäjä, henkilöyhtiö, osakeyhtiö tai muu organisaatio. Tuloksen laskeminen yksikölle käsittää tie
don keräämisen taloudelliselta intressialueelta ja tiedon välittämisen kiinnostuneelle yksi
lölle tai ryhmälle.227
Forker on tutkinut raportoivan yksikön käsitettä työsuhdeoptioiden kannalta kiinnostavalla tavalla. Hän käsittelee kolmea eri mallia raportoivasta yksiköstä:228
224 Flower 2004 s. 12.
225 Kyseessä on ns. economic activity apporach, Hendriksen - van Breda 1992 s. 145.
226 Tätä näkökulmaa on kutsuttu käyttäjälähestymistavaksi (user approach) Hendriksen - van Breda s.
145-146.
~7 AAA Committee Report: The Entity Concept 1965 s. 358-360.
228 Forker 2000 s. 4.
1) Kaikkien pääomien mallin (all equities model) on kehittänyt Patón229 jo 1922. Tässä mallissa taseyhtälö on muotoa varat = pääomat. Toisin sanoen mallissa ei tehdä eroa oman ja vieraan pääoman välillä tuloksen laskemisen näkökulmasta.
2) Oman pääoman malli (equity model) perustuu taseyhtälöön varat - velat = oma pää
oma. Oma pääoma sisältää tässä mallissa kaikki oman pääoman instrumentit mukaan lukien uusien osakkeiden liikkeellelaskun. Osakeoptioita ajatellen kulukirjausta ei teh
dä, jos optiot täytetään laskemalla liikkeelle uusia osakkeita. Jos omaan pääomaan si
dottu kompensaatio sen sijaan rahoitetaan velalla, kirjataan täysi kulu.
3) Kolmas malli on edeltävien osakkeenomistajien malli (pre-existing equity model), joka sekin perustuu taseyhtälöön varat - velat = oma pääoma. Erona edelliseen malliin on se, että jäännöseränä oma pääoma sisältää vain osakeantia edeltävien osakkeenomista
jien oikeudet.
Flower on analysoinut lähemmin kahta jälkimmäistä mallia.230 Kun on kyse osakeoptioista, vain edeltävien omistajien mallissa on kirjattava kulu, kun myönnetään optioita, jotka täy
tetään laskemalla liikkeelle uusia osakkeita. Silloin tapahtuu varallisuuden siirto osakkeen
omistajilta optionhaltijoille. Oman pääoman mallissa kulu aiheutuu vain siinä tapauksessa, että yritys ostaa ensin markkinoilta omia osakkeitaan, joilla optio-oikeudet myöhemmin täytetään. Vain tässä tapauksessa tapahtuu oman pääoman vähentyminen taseyhtälön tar
koittamalla tavalla.231
Flower kannattaa oman pääoman mallia kolmesta syystä: 1) pääsääntöisesti kaikissa mais
sa lainsäädännössä yhtiö on osakkeenomistajista erillinen yksikkö, 2) yleinen mielipide kannattaa oman pääoman mallia, 3) edeltävien omistajien malli olisi hyvin epävakaa, kun yksikkö muuttuisi jatkuvasti osakkeenomistajien vaihtuessa tai lisääntyessä. Sen suoksi Flower vastustaa optioiden kirjaamista kuluksi. Hän pitää myös vakavana puutteena sitä, ettei raportoivan yksikön käsitettä ole märitelty G4+1-maiden yleisissä tilinpäätösperiaat- teissa.232
229 Ks. Patón, W.A. (1922) Accounting Theory: with special reference to the corporate enterprise. New York.
2j0 Flower (2004) toteaa, ettei ensimmäistä Patonin mallia tänä päivänä tavata käytännössä eikä standardeissa, s. 13.
231 Flower 2004 s. 13.
232 Flower 2004 s. 14.
Forker kannattaa edeltävien osakkeenomistajien mallia, koska siinä kohdellaan osakeopti
oita tasavertaisesti muiden palkitsemiskeinoj en kanssa. Forker toteaa, että perinteinen las
kentatoimi perustuu käteissuorituksiin. Kun optio myönnetään työntekijälle, käteissuori- tusta ei tapahdu, joten kuluakaan ei perinteisesti ole kirjattu. Sen sijaan käteisellä tapahtuva palkitseminen aiheuttaa kulukirjauksen. Forker pitää eroavaisuutta ongelmana, koska se vähentää vertailtavuutta. Edeltävien osakkeenomistajien malli kohtelee erilaisia palkitse- mismuotoja tasapuolisesti, koska se huomioi osakkeenomistajien intressit: Myös omaan pääomaan sidotut palkitsemistavat aiheuttavat kulukirjauksen. Forker suosittelee, että tilin
päätökset laadittaisiin kaikkien kolmen entiteettimallin mukaisesti, jotta vertailtavuus yri
tysten välillä säilyy.233
FASB:n standardien voimassaolevasta entiteetin määritelmästä löytyy viitteitä SFAS CON6:sta. Sen mukaan kaikki tilinpäätöksen osatekijät on määritelty suhteessa tiettyyn yksikköön, joka voi olla liikeyritys, yleishyödyllinen yhteisö, luonnollinen henkilö tms.
Jokainen (CON6:ssa tarkoitettu) määritelmän täyttävä erä on tietyn yksikön vara, velka, tuotto, kulu jne. Määritelmät voivat sisältää myös viittauksia muihin taloudellisiin yksiköi
hin, joita voivat olla esimerkiksi työntekijät, tavarantoimittajat, asiakkaat, osakkeenomis
tajat.234
IAS/IFRS-standardit eivät sisällä entiteetin määritelmää. IFRS 2 -standardin perusteluosi- ossa on kuitenkin viitteitä siihen suuntaan, että entiteetti käsitetään oman pääoman mallin mukaiseksi. BC62:ssa on otettu esille yleisten perusteiden mukainen oman pääoman mää
ritelmä. Määritelmässä todetaan muun muassa, että oma pääoma on jäännöserä ja että sen määrä on riippuvainen varojen ja velkojen määrästä.235 Siksi IASB:n mukaan taseyhtälö varat - velat = oma pääoma on yhteensopiva tämän oman pääoman määritelmän kanssa.236
IFRS-standardien yleisistä perusteista löytyy merkkejä siitä, että laskennan kohteena oleva yksikkö on yritys ilman omistajia. Esimerkiksi yleisten perusteiden johdannossa todetaan, että ”yleisten perusteiden pyrkimyksenä on selittää ulkopuolisille käyttäjille tarkoitetun
233 Forker 2004 s. 7, 13, 15.
234 FASB 2001 Voi Ills. 1118 CON6 kappale 24.
2j5 Ks. IFRS-standardit 2003 Yleiset perusteet kappale 49:”Oma pääoma on varojen jäännöserä sen jälkeen kun kaikki velat on vähennetty.”(49 c) Ks. myös kappale 67.
236 1ASB 2004 BC62-64.
tilinpäätöksen laatimisen ja esittämisen pohjana olevat käsitteet”237. Kappaleen 8 mukaan
”tilinpäätöksen laativalla yrityksellä tarkoitetaan yritystä, jonka tilinpäätöksellä on käyttä
jiä, jotka luottavat siihen ensisijaisena yritystä koskevan taloudellisen informaation lähtee
nä”. Yhtenä (ulkopuolisena) käyttäjäryhmänä on sitten kappaleessa 9 mainittu sijoittajat.
Optiojärjestelyssä osakkeenomistajat siirtävät varallisuuttaan työntekijöille laimennusvai- kutuksen kautta. Jos kuluja ja varoja tarkastellaan yleisesti käsitetyllä tavalla, yritykselle ei aiheudu menoa, joten kulukirjaus ei ole perusteltu. Laimennusvaikutuksen kautta kustan
nukset kantavat osakkeenomistajat. Sen sijaan yrityksen voitto ei vähene eikä optiojärjes- tely voi johtaa yrityksen konkurssiin, joten tilinpäätökseen ei pitäisi kirjata kulua.238 Vain yksikölle kuuluvat kulut on kirjattava tilinpäätökseen. Tällä perusteella osakeoptioiden kirjaaminen kuluksi on väärä menettelytapa ainakin siinä tapauksessa, että optiot täytetään laskemalla liikkeelle uusia osakkeita.
237 IFRS-standardit 2003 Yleiset perusteet kappale 1. Kursivointi tässä.
238 Ikäheimo - Riistämä 2003 s. 5.
5 KULUKIRJAUKSEN VAIKUTUKSET 5.1 Osakekohtaisen tuloksen aleneminen
Pakollisen kulukirjauksen vaikutus tulokseen voi olla merkittävä. Laijoen tutkimustulosten perusteella suomalaisten pörssiyhtiöiden tulokset olisivat alentuneet vuodesta riippuen keskimäärin vähintään 22 % (1999) ja enimmillään jopa 83 % (2002), jos optiot olisi kir
jattu kuluksi IASB.n standardiluonnoksen edellyttämällä tavalla. Vuositulosten pienenty- misprosenttien mediaani olisi vaihdellut vuosina 1999-2002 kahdeksan ja yhdeksän pro
sentin välillä. Kulukirjauksen vaikutus vaihtelisi tulosten mukaan erittäin paljon riippuen toimialasta.239
Botosan ja Plumlee ovat saaneet Yhdysvalloissa samansuuntaisia tuloksia. Heidän tutki
mustulostensa mukaan optioiden kulukirjauksella oli olennainen vaikutus suurimmassa osassa otosyrityksistä. Osakekohtaisen tuloksen alentumisen mediaani olisi ollut 9,8 % ja keskiarvo 45,4 % tarkasteluvuonna 1, jos optiot olisi kirjattu kuluksi. Tarkasteluvuonna 2 vastaavat luvut olisivat olleet 11,6 % (mediaani) ja 40,2 % (ka.) sekä kolmantena vuonna
14,0 % (mediaani) ja 22,9 % (ka.).240
Yksi syy pakollisen kulukirjauksen kohtaamaan voimakkaaseen vastustukseen on ollut se, että osakekohtainen tulos kärsii kahdella tavalla työntekijälle myönnetystä osakeoptiosta, jos se kirjataan kuluksi tuloslaskelmaan. Kulukirjaus alentaa yrityksen tulosta, ja lisäksi osakkeiden määrä lisääntyy. IASB toteaa, ettei tätä voida pitää kuitenkaan sellaisena ar
gumenttina, joka puhuisi kuluksi kirjaamista vastaan. Kaksinkertainen vaikutus yksinker
taisesti kuvaa kahta tapahtumaa: Yritys on tehnyt osakeannin ja se on kuluttanut optioita vastaan saamiaan resursseja.241 *
Kuluksi kirjaaminen myös lisää sijoittajien saamaa informaatiota: Osakeanti työntekijöille käteisen palkkion sijaan vaatii yrityksen tuloksen suurempaa kasvua, jos osakekohtainen
239 Laijoki 2002 s. 60-70.
240 Botosan - Plumlee 2001 s. 318-320.
241 IASB 2002 Basis for Conclusions on Exposure Draft s. 18. Samoin FASB 2001 s. 1777 (kappale 101):
Liiketapahtuma, josta seuraa sekä kulu että osakkeiden määrän lisääntyminen joko todellisuudessa tai poten
tiaalisesti, vaikuttaa luonnollisesti sekä EPS-tunnusluvun nimittäjään että osoittajaan.
tulos halutaan säilyttää entisellä tasollaan. Siten optiojärjestelyn taloudelliset vaikutukset tulevat raportoiduiksi.242
On argumentoitu, että osakeoptioiden kuluksi kirjaamisen pakollisuus vahingoittaisi erityi
sesti uusia high-tech yrityksiä, joilla ei välttämättä ole rahavaroja käytettävissään työnte
kijöiden palkitsemiseen.243 Pienet high-tech yritykset eivät toisaalta todennäköisesti ole pörssiyhtiöitä, joten niiden osalta ei ainakaan vielä ole pakollista siirtyä kulukirjaukseen IFRS 2:n tullessa pörssiyhtiöiden sovellettavaksi vuoden 2005 alusta lähtien.
5.2 Vapaan oman pääoman aleneminen
Optiot kirjataan IFRS 2:n mukaan tuloslaskelmaan kuluna, ja vastakirjaus tehdään tasee
seen omaan pääomaan. Kirjausten seurauksena yhtiön jakokelpoinen vapaa oma pääoma vähenee.
Jakokelpoista omaa pääomaa ovat OYL:n mukaan voittovarat sekä ns. vapaat rahastot244 245. Jakokelpoiset varat ovat olennaisia siksi, että niiden perusteella määritetään mahdollinen voitonjaon enimmäismäärä. O YL 12:2:n mukaan osakkeenomistajille varoja voidaan jakaa enintään seuraavasti: voitto + muu vapaa oma pääoma - taseen osoittama tappio - muut jakokelvottomat erät24'". Optioiden kirjaaminen taseeseen lisää sidottua omaa pääomaa.
O YL 12:3a:n 1 kohdan mukaan optio-oikeuteen perustuvasta merkintäoikeudesta maksettu määrä on merkittävä ylikurssirahastoon, joka on sidottua omaa pääomaa. Lisäksi kulukir
jaus alentaa voittovaroja ja sitä kautta jakokelpoisten varojen määrää.
Riistämä on esittänyt aiheesta esimerkin, jossa on tarkasteltu Nokia-konsemia. Tarkastelu
hetkellä Nokian optioiden nettoarvo pörssikurssin 15.11.2000 mukaan oli noin 2,5 miljar
dia euroa, ja optioista oli merkitsemättä vielä 71 miljoonaa osaketta arvoltaan 1,3 miljardia euroa. Konsernin kertyneet voittovarat 31.12.1999 olivat 5,8 miljardia euroa, johon ver
■4‘ G4+1 Position Paper 2000 s. 22-23. Ks. EPS-vaikutuksesta myös Guay - Kothari - Sioan 2003 s. 406.
24’ Bodie - Kaplan - Merton 2003 s. 69.
244 OYL 11:6:n mukaan sidottua omaa pääomaa ovat osakepääoma, ylikurssirahasto, vararahastoja arvonko
rotusrahasto. Muut rahastot ovat vapaata omaa pääomaa.
245 Niitä ovat mm.: aktivoidut perustamismenot, omien osakkeiden hankintamenoja määrä, joka on yhtiöjär
jestyksen mukaan siirrettävä vararahastoon tai muutoin jätettävä jakamatta. Ks. tarkemmin OYL 12:2.
rattuna mainittujen optiojärjestelyjen arvon kirjaaminen kuluksi olisi merkittävästi vähen
tänyt taseeseen jääviä voittovaroja. Jakokelpoiset varat olisivat samalla huomattavasti su
pistuneet ja toisaalta kirjaaminen taseeseen olisi lisännyt sidottua omaa pääomaa.246
Osakeyhtiölakityöryhmän ehdotuksessa uudeksi osakeyhtiölaiksi oma pääoma jaetaan si
ten, että osakepääoma on sidottua omaa pääomaa ja kaikki muut oman pääomiin erät va
paata omaa pääomaa. Ylikurssirahasto poistuisi ehdotuksen mukaan kokonaan käytöstä, koska lähtökohtana on, että osakkeilla ei olisi nimellisarvoa.247 Ylikurssirahaston sijaan option merkintäoikeudesta maksettu määrä kirjattaisiin uuteen sijoitetun vapaan oman pää
oman rahastoon, jollei muuta päätetä.248
5.3 Avoimuuden lisääntyminen
Optioj ärj estelyj en näkyvyyttä on haluttu lisätä väärinkäytösten estämiseksi, kun johdolle myönnetyt ylisuuret optiot on asetettu kyseenalaisiksi. Optionhaltijat saattavat saada optio- voittoja ilman omaa myötävaikutustaan, kun osakekurssit nousevat yleisen suhdannekehi
tyksen myötä. Optiot saattavat myös houkutella johtoa ylisuureen riskinottoon.249 250
Kulukirjaus tekee optioista näkyvämpiä yleisölle. Siten yritysjohdon on entistä vaikeampi perustella arvokkaita optio-ohjelmia, jos yrityksen hallintokulttuuri on tunnetusti huono.
Jos tämä on totta, kulukirjauksen pakollisuus vähentää optioiden käyttöä palkitsemiskeino- na erityisesti niissä yrityksissä, joissa hallintokulttuuri on huono.2-'0
Ei ole yllättävää, että erityisesti sijoittajat ja muutkin tilinpäätösinformaation käyttäjät ovat antaneet tukensa pakolliselle kulukirjaukselle. He ovat olleet huolissaan siitä, että optio- järjestelyt aiheuttavat taloudellisia vääristymiä ja hallintokulttuuriin (corporate governan
ce) liittyviä ongelmia.2^1
246 Riistämä 2000 s. 11.
247 Osakeyhtiölakityöryhmän mietintö s. 146.
248 Osakeyhtiölakityöryhmän mietintö s. 148.
249 Ks. esim. Pihlanto 2002 s. 7-8.
250 Guay - Kothari - Sloan 2003 s. 408.
5.4 Kustannukset
Kuluksi kirjaaminen voi myös aiheuttaa todellisia kustannuksia esimerkiksi sopimusneu- vottelutilanteessa. Kun yrityksen tulos optioiden kuluksi kirjaamisen myötä alenee, esi
merkiksi sopimusehdot (ns. kovenantit) voivat tiukentua. Alentunut tulos voi myös vähen
tää asiakkaiden luottamusta yritykseen.2"’2 Dechown, Huttonin ja Sloanin tilastollisessa tutkimuksessa ei kuitenkaan saatu tukea sopimuskustannusten nousemisen hypoteesille.251 252 253
Myös Robinson ja Burton tulevat siihen tulokseen, että kulukirjaukseen vapaaehtoisesti siirtyvät amerikkalaiset yritykset eivät ole huolissaan sopimuskustannusten nousemisesta.
Kulukirjaukseen vapaaehtoisesti siirtyvillä yrityksillä oli heidän tutkimuksensa perusteella enemmän vierasta pääomaa kuin vertailuyrityksillä.254
Kulukirjauksen vastustajat ovat esittäneet, että optioiden kirjaaminen kuluksi nostaa opti
oita intensiivisesti käyttävien yritysten pääomakustannuksia. FASB:n mukaan yksittäisen yrityksen pääomakustannusten nouseminen tarkoittaisi, että lainanantajat, ostajat ja muut tilinpäätösinformaation käyttäjät olisivat aikaisemmin tulleet johdetuksi harhaan käytettä
essä APB Opinion 25 :n mukaista menettelytapaa. Jos se on totta, pääomakustannusten nousu johtuisi siitä, että käytettävissä on uutta relevanttia tietoa. Taloudellisen raportoinnin tavoitteena taas on nimenomaan antaa sijoittajille ja lainanantajille tarpeelliset tiedot pää
töksenteon tueksi.255
Optioiden kulukirjauksen vaikutukset pääomakustannuksiin eivät ole yksiselitteiset.
Dechown, Huttonin ja Sloanin tutkimus osoittaa, että osakeoptioiden pakollinen kuluksi kirjaaminen ei lisää yrityksen pääomakustannuksia. Tutkimuksessa ei löydetty systemaat
tista tukea sille, että kuluksi kirjaaminen nostaisi pääomakustannuksia raportoidun tuloksen alentuessa.256
251IASB 2004 BC5.
252 Guay - Kothari - Sloan 2003 s. 409.
253 Dechow - Hutton - Sloan 1996 s. 15-16.
254 Robinson - Burton 2004 s. 97-108.
255 FASB 2001 Vol II s. 1774 (kappale 86).
256 Dechow - Hutton - Sloan 1996 s. 2, 14-16, 18.
Toisaalta on esitetty, että pääomakustannukset voivat jopa laskea, kun epävarmuus vähe
nee. Jos tilinpäätökseen kirjataan kuluksi kaikki osakeperusteiset palkitsemismuodot, ar
vostettuna johdonmukaisella tavalla, epävarmuus käsittelytavasta vähenee, ja pääomakus
tannukset voivat laskea.257
5.5 Optiojärjestelyjen väheneminen
Kun yrityksiä vaaditaan kirjaamaan henkilöstön osakeoptiot kuluksi, se voi vähentää op
tiojärjestelyjen käyttämistä palkitsemiskeinona. Koska kuluksi kirjaaminen alentaa, jois
sain tapauksissa hyvin olennaisestikin, yhtiöiden tulosta, optiojärjestely ei ole enää yhtä houkutteleva palkitsemiskeino kuin ennen. Optioiden ehtojen huonontuminen on myös mahdollista, tai optioiden saamiseksi saatetaan vaatia tiukempien kriteerien täyttymistä.
Kuvaillut kulukirjaamisen epäedulliset vaikutukset voidaan toisaalta nähdä tosiasiassa ta
loudellista vääristymää korjaavana. Jos pakollinen kuluksi kirjaaminen todella vähentää optiojärjestelyjen käyttöä palkitsemiskeinona, sen on nähty tarkoittavan, että vaatimus paljastaa järjestelyjen tosiasialliset taloudelliset vaikutukset.258
FASB toteaa, että usein raportoinnilla, joka saa aikaan relevantimman ja luotettavamman tiedon esittämisen onkin taloudellisia vaikutuksia. Esimerkiksi osakeoptioiden kirjaaminen kuluksi voi saada yrityksessä aikaan sen, että optiojärjestelyjen etuja ja haittoja tarkastel
laan uudelleen. Jos tarkastelussa havaitaan, että haitat ovat etuja suuremmat, yritys voi lakkauttaa optiojärjestelynsä ja korvata ne muilla palkitsemiskeinoilla. Jos taas havaitaan, että osakeoptiot kannustavat työntekijöitä siinä määrin, että yrityksen tulos paranee optioita käytettäessä, yritys todennäköisesti säilyttää optiojärjestelyt.259
257 FASB 2001 Vol II s. 1774 (kappale 87).
258 1ASC G4+1 Position Paper 2000 s. 24 ja 1ASB 2004 BC59.
259 FASB 2001 Vol II s. 1774 (kappaleet 83-84).
6 YHTEENVETO
Tähän saakka työsuhdeoptioista on raportoitu Suomessa liitetiedoissa osakeyhtiölain ja valtiovarainministeriön päätöksen edellyttämällä tavalla. Tilinpäätökseen on tehty kirjauk
sia vain siltä osin kuin työntekijä on tosiasiassa merkinnyt osakkeita ja maksanut niistä merkintähinnan sekä siltä osin kun ne ovat lisänneet sosiaalimenoja. IAS/IFRS - standardien tullessa sovellettavaksi vuoden 2005 alusta lähtien suomalaisten pörssiyhtiöi
den on ryhdyttävä kirjaamaan optiojärjestelyn muodossa tapahtuva henkilöstön palkitsemi
nen kuluksi. Lisäksi liitetiedoissa annettava informaatio tarkentuu selvästi.
IASB on IFRS 2 -standardissa päätynyt siihen, että optiojärjestelyt on perusteltua kirjata kuluksi. Taustalla on sijoittajien etujen ja informaatiotarpeen korostaminen. IASB näkee, että tilinpäätöksen tarkoituksena on antaa sijoittajille ja muille käyttäjille riittävästi luotet
tavaa ja vertailukelpoista informaatiota päätöksenteon tueksi.
IASB perustelee kulukirjausta sillä, että työsuoritus on palvelu, joka vastaanottohetkellä on yrityksen vara. Resurssien käyttämisestä aiheutuu yritykselle aina meno, niin myös palve
luiden kuluttamisen tapauksessa. Optio-oikeus on yrityksen antama vastasuoritus sen saa
mista palveluista. Kulukirjaus ei johdu vastasuorituksen maksamisesta, vaan resurssien kuluttamisesta. Vastasuorituksen muodolla ei ole IASB:n mukaan merkitystä, vaan kulu- kirjaus on seurausta siitä, että yritys on vastaanottanut työsuorituksen ja kuluttanut sen.
Työsuorituksen näkeminen varana laajentaa tavanomaista varakäsitettä. IASB:n yleisten perusteiden varojen määritelmän mukaan ”varoihin kuuluva omaisuuserä on yrityksen määräysvallassa aikaisempien tapahtumien seurauksena oleva voimavara, josta yritykselle odotetaan koituvan taloudellista hyötyä tulevaisuudessa”. Työsuorituksen näkeminen sel
laisena resurssina, joka mahtuu tämän määritelmän alle on mahdollista vain, kun varat ymmärretään laajasti. Varoja voivat IASB:n mukaan olla myös sellaiset omaisuuserät, joita ei koskaan kirjata taseeseen, koska ne kulutetaan vastaanottohetkellä. Siten työsuorituskin voi IASB:n mukaan olla vara, vaikka se kulutetaan heti, eikä sitä voida aktivoida tasee
seen.
Kun IASB on laajentanut varojen käsitettä edellä mainitulla tavalla, työsuorituksen kulut
taminen voidaan sen mukaan nähdä kuluna. Kulu aiheutuu tässä tapauksessa siitä, että re
sursseja kulutetaan niiden vastaanottohetkellä. Työsuoritus saadaan sopimaan kulukäsit- teen alle, kun sen käyttäminen vastaanottohetkellä määritellään varojen vähenemiseksi.
IASB:n näkemys poikkeaa siitä, miten varat ja kulut yleensä nähdään kirjanpidossa. Yri
tykselle syntyy menoja sen ostaessa tavaroita ja palveluja ja antaessa niistä vastineeksi rahaa tai muuta omaisuutta. Yleensä kirjanpidon näkökulmasta yrityksen menot voidaan jakaa kahtia niin, että osa kohdistetaan kulloisellekin tilikaudelle kuluksi ja osa voidaan aktivoida taseeseen. Aktivoiminen on mahdollista, jos on kyseessä erä, joka tuottaa tuloja tulevina tilikausina.
Työsuoritus ei tuota tuloja tulevina tilikausina eikä se ole yrityksen määräysvallassa, joten sitä ei voida aktivoida taseeseen. Silloin kyseessä ei voi olla vara, kuten IASB näkee tilan
teen. Jos yritykselle ei tosiasiassa aiheudu kassamenoa tai muuta varallisuuden menetystä, kuten optiojärjestelyn tapauksessa ei aiheudu, välitöntä kulukirjaustakaan ei ole syytä teh
dä. IASB ei näe optioihin liittyvää kirjausta puhtaasti kummallakaan mainitulla tavalla, sillä sen mukaan työsuoritus on varallisuutta vastaanottohetkellä, mutta koska se kulute
taan heti, on tehtävä heti kulukirjaus tilinpäätökseen.
Tosiasiassa optiojärjestely aiheuttaa varallisuuden menetyksen osakkeenomistajille lai- mennusvaikutuksen kautta. Kun yhtiö laskee liikkeelle uusia osakkeita käypää arvoa alem
paan hintaan, osakeantia edeltävät osakkeenomistajat siirtävät osan varallisuudestaan opti- onhaltijoille.
Koska optiojärjestelystä lopulta aiheutuu varojen menetys osakkeenomistajille, on olen
naista selvittää, mille yksikölle tulosta lasketaan. IASB:n yleisissä perusteissa ei ole määri
telty entiteetin käsitettä. Jos osakkeenomistajat nähdään entiteettiin kuuluvana tahona, eikä siitä ulkopuolisena, kulukirjaus on perusteltu. IASB:n yleisissä perusteissa on kuitenkin viitteitä siihen suuntaan, että entiteetti nähdään ns. oman pääoman mallin mukaisena, ei
vätkä osakkeenomistajat ole osa entiteettiä. IASB:n yleisissä perusteissa osakkeenomistajat nähdään yhtenä tärkeimpänä ulkopuolisena tahona, jolle yritys raportoi muun muassa tilin
päätöksen ja liitetietojen välityksellä. Kun osakkeenomistajat ovat entiteetin ulkopuolella, entiteetille ei aiheudu menoa optiojärjestelystä.
Monet yritykset ovat vastustaneet optioiden kirjaamista kuluksi, kun taas sijoittajat ovat nähneet kulukirjauksen hyvänä menettelytapana. Tilinpäätöksen laatijoiden vastustus on ymmärrettävää, sillä optioiden kirjaaminen kuluksi saattaa vaikuttaa olennaisesti yrityksen osakekohtaiseen tulokseen, kun kulukirjauksen seurauksena tulos alenee ja lisäksi uusia osakkeita lasketaan liikkeelle. Kulukirjaus myös alentaa jakokelpoista vapaata omaa pää
omaa ja saattaa johtaa ainakin joidenkin yritysten osalta sopimuskustannusten ja pääoma
kustannusten nousemiseen. Samalla työsuhdeoptioista tulee todennäköisesti vähemmän suosittu henkilöstön palkitsemistapa.
LÄHTEET
AAA Committee Report (1965): The Entity Concept. The Accounting Review. April, s.
358-367.,
AICPA (1953): Accounting Research Bulletin No. 43.
AICPA (1972) APB Opinion No. 25. Accounting for Stock Issued to Employees.
Anderssén, Björn - Helokoski, Elina - Kajas, Ilkka - Liede, Hannele - Lindqviat, Juhani - Wist, Kaj (2002): Henkilöstön palkitseminen ja verotus. KHT-media Oy. Gummerus Oy Jyväskylä.
Andesson, Edward (1999): Optioiden ja muiden palkitsemisjärjestelmien verotus. Tilisa- nomat 2/1999, s. 12-17.
Autio, Heikki (2003): IFRS-ehdotus ja henkilökuntaoptiot. Tilintarkastus - Revision 7/2003, s. 78-80.
Barth, Mary — Clinch, Greg - Shibano, Toshi (2003): Market effects of recognition and disclosure. Journal of Accounting Research Vol. 41 No. 4 September, s. 581-609.
Bodie, Zvi - Kaplan, Robert S. - Merton, Robert C.(2003): For the last time: Stock options are an expense. Harvard Business Review. March 2003. Vol 81:3. s. 62-71.
Botosan, Christine A. - Plumlee, Marlene A (2001): Stock option expense: The sword of damocles revealed. Accounting Horizons. December 2001, Vol 15, No. 4, s. 311-327.
Coming clean on stock options. The Economist. April 27th 2002.
Dechow, Patricia M. - Hutton, Amy P -Sloan, Richard G. (1996): Economic consequences of accounting for stock-based compensation. Journal of Accounting Research. Vol 34, s.
1-20.
Espahbodi, Hassan - Espahbodi, Pouran - Rezaee, Zabihollah - Tehranian, Hassan (2002):
Stock price reaction and value relevance of recognition versus disclosure: the case of stock-based compensation. Journal of Accounting and Economics. No. 33/2002, s.
343-373.
FASB (2004): Financial Accounting Series. Exposure Draft No. 1102-100. Proposed Statement of Financial Accounting Satndards. Share-Based Payment. An Amendment of
F ASB Statements No. 123 and 95. March 31, 2004. (www.fasb.org. viittauspäivä 15.4.2004)
FASB (2001 Vol II): Original Pronouncements, FASB Statements of Standards 101-140.
Accounting Standards as of June 1, 2001.
FASB (2001 Vol III): Original Pronouncements, AICPA Pronouncements, FASB Inter
pretations, FASB Concept Statments, FASB Technical Bulletins, Topical Index / Appen
dixes. Accounting Standards as of June 1, 2001.
FASB: Statement of Financial Accounting Standard No. 123: Accounting for Stock-Based Compensation.
Flower, John (2004): Are stock options an expense? The case against, s. 1-16.
Forker, John (2000): Models of the reporting entity and accounting for equity-based con
Forker, John (2000): Models of the reporting entity and accounting for equity-based con