Arvostuspäivä

IASB tarkasteli myös vaihtoehtoisia option arvostuspäiviä. Niitä ovat:

a) myöntämispäivä (grant date) eli päivä, jona optio]ärjestelystä sovitaan, b) palvelupäivä (service date) eli päivä, jona työntekijä suorittaa optioon oi­

keuttavan palvelun,

c) vapaakirjautumispäivä (vesting date) eli päivä, jona työntekijä on täyttä­

nyt kaikki ne ehdot, jotka vaaditaan täytettäväksi, jotta työntekijällä on oikeus optioon ja

d) lunastuspäivä (exercise date) eli päivä, jona osakkeet lunastetaan.106

Jos keskitytään tarkastelemaan saatujen palveluiden arvostamista, option myöntämispäivä on paras vaihtoehto arvostuspäiväksi. Näin on siksi, että työntekijäpalvelun arvoa on vai­

kea määrittää suoraan, mutta se voidaan määrittää epäsuorasti option arvon kautta. IASB:n mukaan myöntämispäivänä vastaanotettavan palvelun ja option arvot ovat oletettavasti yhtä suuret. Sen sijaan IASB:n mukaan on epätodennäköistä, että palvelujen käyvällä ar­

volla olisi korrelaatiota option arvon nousun kanssa, jos esimerkiksi option arvo kaksin­

kertaistuu myöhemmin.107

Vaikka tarkasteltaisiin option arvonmääritystä, myöntämispäivä on paras ajankohta ar­

vonmääritykselle. Lunastuspäivä ei sovi option arvostusajankohdaksi, koska se vaatisi op­

tio] ärjestelyn käsittelyä velkana. Lunastuspäivänä arvostaminen vaatii osakeoptioiden uu­

delleenarvostamista alkuperäisen kirjaamisen jälkeen. Kuten edellä on todettu, IASB lukee optiot omaan pääomaan kuuluvaksi, eikä veloiksi. Samasta syystä myöskään vapaakirj au­

tumispäivä ei sovellu option arvonmääritysajankohdaksi.108 IASB päätyykin siihen, että option myöntämispäivä on paras vaihtoehto arvonmääritysaj ankohdaksi.109

106 IASB 2004 BC69.

107 IASB 2004 BC91-96.

108 IASB 2004 BC98-101.

109 IASB 2004 BC103-105.

3.2.3.3 Arvostusmenetelmü

Yrityksen on arvostettava tavarat tai palvelut ja vastaava oman pääoman lisäys käypiin arvoihin suoraa tai epäsuoraa menetelmää käyttäen. Suora menettelytapa tarkoittaa itse tavaran tai palvelun käypää arvoa, ja epäsuora menettelytapa viittaa omaan pääomaan si­

dotun instrumentin käypään arvoon.110 Jos käytetään epäsuoraa menetelmää, kuten työsuh­

deoptioiden osalta tehdään, käypä arvo on arvioitava oman pääoman instrumentin myön­

tämispäivänä. 111

Ehdotuksen mukaan, jos kyseessä on työntekijän kanssa tehtävä sopimus, yrityksen on arvioitava työntekij äsuorituksen käypä arvo sen omaan pääomaan sidotun instrumentin käyvän arvon perusteella, jonka työntekijä saa vastikkeeksi suorituksestaan. Näin tehdään, koska tämän instrumentin käypä arvo on selvitettävissä helpommin kuin työntekijän suo­

rituksen arvo112 .

IASB:n mukaan myöntämispäivänä vastaanotettavan palvelun ja option arvot ovat oletet­

tavasti yhtä suuret.113 Väitettä ei standardissa tai sen perusteluosiossa perustella tarkem­

min. Se on kuitenkin perusteena epäsuoran arvostusmenetelmän käyttämiselle optioiden arvonmäärityksessä.

Myönnetyn option käypä arvo voidaan määrittää vastaavan markkinoilla vaihdettavan op­

tion markkina-arvoon perustuen. Usein markkina-arvoa ei kuitenkaan ole saatavilla, sillä työsuhdeoptioiden ehdot ovat erilaiset kuin markkinoilla vaihdettavien optioiden. Siksi on usein turvauduttava määrittämään jonkin arvostustekniikan avulla, mikä instrumentin hinta olisi ollut arvostuspäivänä kahden asiasta perillä olevan ja vapaasti vaihdantaan osallistu­

van osapuolen välisessä transaktiossa.114

110IASB 2004 IFRS2.10.

111 IASB 2004 IFRS2.il.

112 IASB 2004 IFRS2.12.

113 IASB 2004 BC91-96.

114 IASB 2004 IFRS 2.16-17. Standardin tekstissä sama on ilmaistu englanniksi seuraavasti: ”...what the price of those equity instruments would have been on the measurement date in an arm’s length transaction between knowledgeable, willing parties.”

Standardiluonnoksessa (ED2) oli mainittu Black-Scholes -malli mahdollisena käyttökel­

poisena arvostusmenetelmänä.11 ? Lopullisessa muodossaan IFRS 2-standardissa ei kuiten­

kaan mainita enää nimeltä mitään tiettyä arvostusmallia, vaan käypä arvo on sen mukaan määritettävä yllä mainitulla tavalla sen mukaan, kuin se olisi määräytynyt kahden osapuo­

len välisessä liiketapahtumassa.

Standardin liitteessä В on tarkempia ohjeita siitä, miten option käypä arvo määritetään. Sen mukaan kaikki optiohinnoittelumallit huomioivat vähintään option lunastushinnan, osak­

keen markkina-arvon option myöntämishetkellä, osakkeen odotetun volatiliteetin, odotetut osingot, riskittömän korkokannan ja option voimassaoloajan. Näiden tekijöiden lisäksi on siis huomioitava kaikki sellaiset seikat, jotka asiasta perillä olevat liiketoimeen vapaaeh­

toisesti osallistuvat osapuolet huomioisivat asettaessaan optiolle hintaa.115 116

Vaikka IFRS 2:ssa ei enää mainitakaan mitään tiettyä optiohinnoittelumallia, standardin perusteluosiossa todetaan erilaisten hinnoittelumallien olevan käytössä rahoitusmarkki­

noilla.117 Perusteluosiossa käydäänkin läpi joitain työsuhdeoptioiden ominaispiirteitä, jotka vaikuttavat mallien käyttökelpoisuuteen.

Työsuhdeoptiot muistuttavat eurooppalaisia optioita sen suhteen, että niihin liittyy tavalli­

sesti vapaakirjautumisehtoja, eikä optioita voi lunastaa ennen kuin ehdot on täytetty.

Black-Scholes -malli on tarkoitettu nimenomaan eurooppalaisen option arvon määrittämi­

seen, joten siihen ei tarvitse tehdä oikaisuja tältä kannalta ajateltuna. Jos yritys käyttää op­

tioiden arvostamiseen esimerkiksi binomimallia, jonka avulla saadaan määritettyä amerik­

kalaisen option arvo, malliin on tehtävä oikaisuja, jotta huomioidaan rajoite toteuttaa optio vasta vapaakirjautumisjakson päätyttyä.118

Työsuhdeoptioihin voi liittyä rajoitus, ettei niitä voi siirtää eteenpäin, vaikka työntekijä ennakoisi, että jäljellä olevana option voimassaoloaikana osakkeen hinta tulee vain laske­

maan. Vapailla markkinoilla option haltija päättäisi tässä tilanteessa myydä option sen si­

jaan, että lunastaa sen itse. Jos työsuhdeoptioita ei voi myydä edelleen kolmannelle osa­

115IASB 2002 ED 2.20.

1,6 IASB 2004 B6-7.

117 IASB 2004 BC145.

118 IASB 2004 BC146-150.

puolelle, optionhaltijalle jää vain mahdollisuus lunastaa optio mahdollisimman pian, jos osakkeen arvo on laskussa. Siirtomahdollisuuden puuttuminen aiheuttaa siten todennäköi­

sesti option lunastamisen aikaisessa vaiheessa, koska se on työntekijän ainut mahdollisuus saada likvidejä varoja. Myös muut tekijät, kuten se, että työntekijät usein ovat riskiä kaih­

tavia, vaikuttavat siihen, että työsuhdeoptio saatetaan lunastaa aikaisessa vaiheessa. Mää­

ritettäessä option arvoa optiohinnoittelumallien avulla on siksi käytettävä ennustettuja lu­

nastusajankohtia sopimuksessa määritetyn option koko juoksuajan sijaan.119

Perusteluosiossa todetaan edelleen, että Black-Scholes -malli on liian joustamaton optioi­

den arvonmäärityksessä. Työntekijöiden erityisen lunastuskäyttäytymisen vuoksi jousta­

vampi malli, kuten binomimalli, sopii paremmin optioiden arvostamiseen. Se mahdollistaa sellaisten tekijöiden kuten osakkeen hinnan ja aikaisen lunastamisen välisen korrelaation huomioimisen, mitä Black-Scholes -malli ei mahdollista. Black-Scholes -mallin käyttä- mistäkään ei kuitenkaan kielletä.120

Optiohinnoittelumallit eivät suoraan sovellu listautumattomille yhtiöille ja niille yhtiöille, jotka ovat vasta listautuneet. Ongelmana on osakkeen markkinahinnan ja volatiliteetin en­

nusteen puuttuminen. IASB ei kuitenkaan salli näiden yhtiöiden käyttää käyvän arvon si­

jaan perusarvoa (kuten FASB). Sen sijaan on mahdollista arvioida osakkeen arvoa ja vola- tiliteettia muiden samankaltaisten yhtiöiden osakehintojen ja hinnanvaihtelujen perusteel­

la.121 Samoin voidaan huomioida muutokset volatiliteetissa, koroissa ja osingonjakopoli­

tiikassa. Nämä saattavat muuttua, kun optioihin usein liittyy rajoite, jonka mukaan ne voi­

daan lunastaa vasta useiden vuosien kuluttua option myöntämisestä.122

Laijoki on tutkinut pro gradu -tutkielmassaan Helsingin pörssin päälistan yritysten työsuh- deoptiokuluja vuosina 1999-2002. Hän havaitsee, että monessa optiojärjestetyssä option merkintähintaa ei ole määritelty optiojärjestelyn myöntämispäivän. Merkintähinta on sen sijaan usein sidottu esimerkiksi yrityksen osakkeen kurssikehitykseen. Option arvoa ei siten olisi mahdollista määritellä IASB:n edellyttämällä tavalla myöntämishetkellä.123IAS/

119 IASB 2004 BC153—159.

120 IASB 2004 BC160-162.

121 IASB 2004 BC137-143. Kuitenkin joissain tapauksissa IASB:n mukaan on mahdollista, että käypää arvoa ei ole mahdollista määrittää luotettavalla tavalla myöntämispäivänä. Tällöin yritys saa aluksi käyttää option perusarvoa. Ks. BC144.

122 IASB 2004 BC187.

123 Laijoki 2003 s. 71.

IFRS -standardien soveltamisen tullessa pakolliseksi pörssiyhtiöiden on siten muutettava käytäntö]ään optio]ärjestelyjen suhteen tältä osin. Jotta optiot voidaan arvostaa IASB:n edellyttämällä tavalla, merkintähinta on oltava tiedossa option myöntämispäivänä.

3.2.4 Optioehtojen ja niiden muutosten huomioiminen

Optio]ärjestelyyn sisältyy tavallisesti vapaakirjautumisehtoja. Esimerkiksi työntekijälle myönnetty optio-oikeus on riippuvainen siitä, että työntekijä pysyy yrityksen palveluksessa tietyn ajan. Ehtona voi olla myös, että työntekijä saa aikaan tietyn tuottotason tai että osak­

keen kurssi nousee tietylle tasolle.124 Tällaisessa tapauksessa kulut jaksotetaan työntekijä- palveluiden vastaanottamisen myötä vapaakirjautumisjaksolle.125

IFRS 2:ssa on otettu käyttöön ns. modifioitu myöntämispäivämenetelmä (modified grant date method). Menettelyn tarkoituksena on saada kirjattua tilinpäätökseen palvelut, jotka todella vastaanotetaan vapaakirjautumisjaksolla126. Vapaakirjautumisehtoja ei oteta stan­

dardin mukaan huomioon, kun määritetään option käypää arvoa. Sen sijaan ehdot huomi­

oidaan muuttamalla oman pääoman instrumenttien määrää siten, että lopulta kuluksi kir­

jattujen palveluiden määrä perustuu niiden instrumenttien määrään, jotka todella vapaakir- jautuvat. Siten kulua ei kirjata, jos optio]ärjestelyyn liittyviä vapaakirjautumisehtoja ei täytetä.127

Käytännössä yrityksen on kirjattava kuluksi määrä, joka arvioidaan oikeaksi. Arvioita muutetaan tarvittaessa, jos saadaan tietoa, jonka perusteella ennakoidaan, että aikaisempi arvio ei pidä paikkaansa. Lopulta vapaakirj autumispäivänä on vielä muutettava kuluksi kirjattavaa määrää, jos arviointi ei osunut kohdalleen.128 Vapaakirjautumisehtojen täytyttyä yritys ei saa enää tehdä muutoksia. Vaikka optio-oikeutta ei käytettäisi, kulukirjauksia ei saa tässä vaiheessa vähentää.129

124 IASB 2004 IFRS 2.19.

125 IASB 2004 IFRS 2.15.

126 IASB 2004 BC208.

127 IASB 2004 IFRS 2.19.

128 IASB 2004 IFRS 2.20.

129 IASB 2004 IFRS 2.23. Option sopimusehdoissa voi olla myös ehto, jonka mukaan optio-oikeuden mukai­

nen osakkeiden lunastaminen johtaa automaattisesti uuteen optio-oikeuden myöntämiseen (ns. reload featu­

re). Tällaisessa tapauksessa uutta optio-oikeutta käsitellään erillään alkuperäisestä oikeudesta kuten mitä

Yrityksen on kirjattava kuluksi vähintään se määrä, joka option myöntämispäivänä arvioi­

daan option käyväksi arvoksi. Poikkeuksena tästä on tilanne, jossa vapaakirjautumisehdot eivät lopulta täyty, kuten edellä on todettu. Vähimmäismäärän lisäksi on huomioitava op- tioehtojen muutokset. Jos esimerkiksi option lunastushintaa alennetaan, tästä aiheutuva option arvonnousu vaikuttaa vastaavasti työntekijäsuorituksen arvostamiseen, ja työsuhde- option kustannus yritykselle nousee. Arvonnousu huomioidaan siitä päivästä lähtien, jona optioehtoja muutetaan.130

3.2.5 Jaksottaminen vapaakirjautumisjaksolle

IFRS 2-standardin soveltamisohjeessa annetaan esimerkkejä standardin mukaisesta kirjaa- mistavasta. Tässä yhteydessä käydään läpi yksi esimerkki siitä, miten optiokulut jakautuvat eri vuosille, kun käytössä on standardin mukainen modifioitu myöntämispäivämenetel- mä.131

Yritys myöntää 100 optiota jokaiselle 500 työntekijälleen, eli optioita myönnetään yhteen­

sä 50 000 kappaletta. Option saamisen ehtona on, että työntekijä työskentelee yrityksessä seuraavat kolme vuotta. Yritys arvioi, että yhden option käypä arvo on 15. Yritys arvioi lisäksi, että 20 % työntekijöistä (100 henkilöä) lähtee yrityksestä kolmen vuoden jakson aikana.

Koska 20 %:n työntekijöistä arvioidaan jättävän yrityksen, näiden työntekijöiden osalta vapaakirjautumisehdot eivät täyty, ja he menettävät optio-oikeutensa. Jos oletukset pitävät paikkansa kolmen vuoden jakson loppuun saakka, yritys kirjaa kuluksi koko arvioidun 600 000. Kuluksi kirjataan tällöin vuosittain seuraavat määrät:

tahansa uutta optio-oikeutta. Automaattista uutta optio-oikeutta ei siten huomioida määritettäessä optioiden käypää arvoa. (IFRS 2.22)

130IASB 2004 IFRS 2. 26-27. Tarkempia ohjeita siitä, miten muutokset huomioidaan on standardin liitteessä B: IASB 2004 B42-44.

131 Ks. IASB 2004 IG9-11.

Ennuste 1

Vuosi 1

(50 000 x 80% x 15 x 1/3 vuotta)=200 000

Vuosi 2 ,

(50 000 x 80% x 15 x 2/3 vuotta) - 200 000= 200 000

Vuosi 3

(50 000 x 80% x 15 x 3/3 vuotta) - 400 000=200 000 yht. 600 000

Jos yrityksen alkuperäiset oletukset eivät pidä paikkaansa, vaan esimerkiksi ensimmäisen vuoden aikana 20 työntekijää lähtee yrityksestä, yritys muuttaa ennusteitaan. Uuden arvion mukaan vain 15 % työntekijöistä (75 työntekijää) lähtee yrityksestä ja menettää optio- oikeutensa. Toisen vuoden aikana taas 22 työntekijää lähtee yrityksestä. Sen perusteella yritys muuttaa jälleen arviotaan, ja arvioi nyt, että vain 12 % työntekijöistä (60 työntekijää) lähtee yrityksestä kolmen vuoden jaksolla. Lopulta vain 57 työntekijää lähtee yrityksestä ja menettää optio-oikeutensa. Siten 44 300 optiota vapaakirjautuu. Kolmen vuoden aikana kirjataan seuraavat kulut:

Ennuste 2

Vuosi 1

50 000 x 85% x 15 x 1/3 = 212 500 Vuosi 2

(50 000 x 88% x 15 x 2/3)-212 500 = 227 500 Vuosi 3

(44 300 x 15) - 212 500 - 227 500 = 224 500 yht. 664 500

3.2.6 Liitetietovaatimukset

Yrityksen tulee raportoida tiedot, jotka auttavat tilinpäätöksen käyttäjiä ymmärtämään, kuinka paljon ja minkälaisia osakesidonnaisia palkitsemisjärjestelmiä yrityksellä on ollut

periodin aikana käytössä.132 Seuraavassa on tiivistetysti esitetty olennaisimmilta osin stan­

dardin liitetietovaatimukset.

Yrityksen on annettava kuvaus kustakin eri tyyppisestä osakesidonnaisesta palkitsemisjär- jestelmästä, joita yrityksellä oli käytössä sisältäen tiedot siitä, minkälaisesta järjestelmästä (osake, optio-oikeus tms.) on kyse, milloin se myönnettiin ja kenelle, sopimuskauden pi­

tuudesta, lunastushinnan määräytymisestä ja vapaakirjautumisehdoista.133

Lisäksi on ilmoitettava optioiden lukumäärä ja lunastushintojen painotettu keskiarvo jokai­

selle seuraavalle optioryhmälle:

♦ olemassa olevat oikeudet tilikauden alussa ja lopussa

♦ myönnetty tilikauden aikana

♦ menetetty tilikauden aikana

♦ lunastettu tilikauden aikana

♦ erääntynyt tilikauden aikana

♦ vapaakirj autuneet tilikauden lopussa.134

Yrityksen on myös annettava tiedot siitä, miten omaan pääomaan sidottujen instrumenttien käypä arvo on määritetty ,135 Jos arvostamisessa on käytetty ns. epäsuoraa menetelmää, on annettava tiedot muun muassa siitä, mitä optiohinnoittelumallia on käytetty sekä mitä osa­

tekijöitä malli sisältää ja miten aikainen lunastaminen on huomioitu sekä miten odotettu volatiliteetti määritettiin.136

Yrityksen on vielä annettava tietoja, jotka auttavat tilinpäätöksen käyttäjiä ymmärtämään, minkälainen vaikutus optiojärjestelyillä on yrityksen tilikauden tulokseen ja taloudelliseen asemaan.137 Tätä varten on ilmoitettava muun muassa osakesidonnaisista palkitsemisjär- jestelmistä johtuva kulukirjausten yhteissumma tilikaudelta.138

132IASB 2004 IFRS 2.44.

133 IASB 2004 IFRS 2.45 a.

134 IASB 2004 IFRS 2.45 b.

135 IASB 2004 IFRS 2.46.

136 IASB 2004 IFRS 2.47.

137 IASB 2004 IFRS 2.50.

138 IASB 2004 IFRS 2.51.

4 ARGUMENTTEJA KULUKIRJAUKSEN PUOLESTA JA VASTAAN

4.1 Yleistä

Luvussa tarkastellaan, minkälaisilla perusteilla IASB on päätynyt optio]ärjestelyjen pakol­

liseen kulukirjaukseen. Oheisessa taulukossa on koottuna tärkeimpiä argumentteja ja pe­

rusteita, joita IASB on käyttänyt, ja toisaalta niille esitettyjä vasta-argumentteja. Näitä ar­

gumentteja ja vasta-argumentteja käsitellään seuraavissa alajaksoissa tarkemmin. IASB:n perusteluita kulukirjaukselle arvioidaan muun muassa IASB:n yleisten perusteiden pohjal­

ta.

Taulukko 1: Argumentteja kulukirjauksen puolesta ja vastaan PUOLESTA

♦ Huomioitava sijoittajille annettavan infor­

maation laadulliset ominaisuudet: johdon­

mukaisuus ja vertailtavuus. Optioita käsi­

teltävä samalla tavalla kuin muita palkitse- mistapoja.

♦ Liitetiedoissa ilmoittaminen ei voi korvata kulukirjausta.

♦ Työntekijäpalvelu on resurssi. Menot syn­

tyvät resurssien kulutuksesta.

♦ Optiot ovat kulu, ja ne ovat yleisissä pe­

rusteissa tarkoitettua varojen vähenemistä.

♦ Syntyy vaihtoehtoiskustannus: Option myöntäjä menettää muuten osakkeista saa­

tavissa olevan rahan.

♦ Optiojärjestely on todellinen liiketapahtu­

ma, joka aiheuttaa menoja.

♦ Optioiden käypä arvo on määritettävissä riittävän luotettavalla tavalla.

VASTAAN

♦ Kaikkia palkitsemismuotoja ei voida ver­

tailla keskenään. Palkanmaksu aiheuttaa yritykselle menon, mutta optiojärjestely ei.

♦ Raportoiminen liitetiedoissa riittää.

♦ Optiot eivät aiheuta menoa, koska raha ei vaihda omistajaa.

♦ Optiot eivät aiheuta yleisten perusteiden määritelmän mukaista kulua.

♦ Vaihtoehtoiskustannusta ei mainita yleisissä periaatteissa mahdollisena tapahtumana, josta aiheutuu kulukirjaus.

♦ Transaktio on osakkeenomistajien ja työn­

tekijöiden välinen, ei yrityksen ja työnteki­

jöiden.

♦ Optioiden luotettava arvostaminen on vai­

keaa.

4.2 Taloudellisen raportoinnin tavoitteet

Taustalla optioiden pakolliselle kulukirjaukselle on IASB:n sijoittajakeskeinen näkökulma.

Tilinpäätöksessä annetaan informaatiota kansainvälisille sijoittajille. Tässä luvussa kuva­

taan yleisiin 'periaatteisiin sisältyvä tilinpäätöksen tavoite ja sen yhtymäkohdat optiojärjes- telyistä raportoimiseen.

4.2.1 Sijoittajien informoiminen

IASB:n lehdistötiedotteessa IFRS 2:n julkaisemisesta todettiin olevan tärkeää, että tilin­

päätökset tuottavat neutraalia, avointa ja vertailukelpoista tietoa tilinpäätöksen käyttäjien päätöksenteon avuksi. Erityisesti viimeaikaiset julkisuudessa olleet kirjanpitoskandaalit ovat korostaneet tarvetta tällaiselle informaatiolle.139 Yleisellä tasolla IASB:n ja FASB:n mukaan tilinpäätöksen tarkoituksena on tuottaa tilinpäätöksen käyttäjille hyödyllistä talou­

dellista tietoa heidän päätöksentekonsa tueksi.

IAS:n yleiset perusteet, kappale 12:

”Tilinpäätöksen tarkoituksena on tuottaa yrityksen taloudellista asemaa, toi­

minnan tulosta ja taloudellisen aseman muutoksia koskevaa informaatiota, josta on hyötyä laajalle käyttäjäkunnalle taloudellisessa päätöksenteossa.”

Käyttäjiä ovat IAS:n yleisten perusteiden mukaan sijoittajat, henkilöstö, lainanantajat, ta­

varantoimittajat ja muut velkojat, asiakkaat, julkinen valta ja suuri yleisö. Käyttäjäkunta nähdään laajana, mutta sijoittajien todetaan olevan ensisijainen käyttäjäryhmä, koska si­

joittajat antavat yritykselle riskipääomaa. Siten heidän tietotarpeensa täyttävä tilinpäätös täyttää myös useimmat muiden käyttäjäryhmien tietotarpeet.140

FASB:n yleisten periaatteiden mukaan taloudellisen raportoinnin on tuotettava tietoa, joka on hyödyllistä nykyisille ja tuleville sijoittajille sekä velkojille ja muille käyttäjille heidän tehdessään rationaalisia sijoitus-, luotonanto-, ja muita samankaltaisia päätöksiä.141 Tar­

b9 IASB Issues Standard on Share-Based Payment (lehdistötiedote 19.2.2004).

140 IFRS -standardit 2003, Yleiset perusteet kappaleet 9-10.

141 FASB 2001 Voi 111 s. 1014 kappale 34.

kemmin sanottuna taloudellisen raportoinnin on tarkoitus tuottaa informaatiota, jonka avulla sijoittajat, lainanantajat ja muut käyttäjät voivat arvioida tulevia osinkoja, korkoja tai myyntituottoja, niiden määrää, ajoitusta ja epävarmuutta.142 IASB:n yleisissä perusteis­

sa ensisijaisiksi käyttäjiksi nähdään siis sijoittajat. FASB sen sijaan painottaa sijoittajia ja velkojia tilinpäätösinformaation käyttäjinä.

Suomessa tilinpäätösinformaatio on perinteisesti käsitetty siten, että sen avulla velkojat saavat tietoa yrityksestä. Taustalla on pankki- ja pankkiirirahoituksen merkittävä rooli yri­

tysten koon kasvaessa teollisen vallankumouksen jälkeen. Kun pankit rahoittivat suuren osan yritysten toiminnasta, niiden valta ulottui myös tilinpäätösperiaatteisiin. Suomessa tilinpäätöksen tavoitteena on siksi perinteisesti ollut jako kelpoisen vapaan oman pääoman selvittäminen. Raportoinnin perusteella on myös haluttu saada selvyys siitä, onko yrityk­

sessä riittävästi varoja velkojen suojana.143

IAS -standardeissa velkojien sijaan kyse on kansainvälisten sijoittajien informoimisesta, ja huomio kiinnittyy siksi tilinpäätösten vertailukelpoisuuteen.144 Tilinpäätösinformaation laadulliset ominaisuudet tarkentavat sitä, minkälaista tiedon on oltava, jotta se on käyttä­

jille hyödyllistä. IASB:n yleisten perusteiden mukaan informaation laadullisia ominaisuuk­

sia ovat informaation ymmärrettävyys, merkityksellisyys, luotettavuus ja vertailukelpoi­

suus (kappale 24). FASB edellyttää informaatiolta samankaltaisia ominaisuuksia145. IASB käyttää sijoittajien informointitarvetta ja tarvetta saada vertailukelpoista tietoa eri yrityk­

sistä argumenttina työsuhdeoptioiden kulukirjauksen puolesta.

4.2.2 Informaation vertailtavuus ja luotettavuus

IASB esittää standardiluonnoksen perusteluosiossa syitä sille, miksi on ollut tarpeen saada standardi, joka käsittelee työsuhdeoptioiden tilinpäätöskäsittelyä. Standardiluonnoksessa todetaan, että tilinpäätöksen tarkoituksena on tuottaa korkealaatuista, avointa ja vertailu­

kelpoista tietoa tilinpäätöksen käyttäjien avuksi taloudellisten päätösten tekemiseen.

Stan-142 FASB 2001 Vol III s. 1014 kappale 37.

143 Troberg 2003 s. 19.

144 Autio 2003 s. 80.

145 Ks. FASB 2001 Vol III s. 1021 ss.

dardien tavoitteena ylipäänsä on toteuttaa tätä tavoitetta.146 Lopullisen IFRS 2 -standardin perusteluosiossa todetaan, että sijoittajat ja muut tilinpäätösinformaation käyttäjät ovat tukeneet voimakkaasti pakollista kulukirjausta147.

Argumentoinnissa tulee esiin tilinpäätösten vertailukelpoisuuden korostaminen. IASB nä­

kee tilinpäätösinformaation sijoittajien päätöksenteon tukena. Sijoittajien saaman tiedon halutaan olevan vertailukelpoista eri yritysten välillä riippumatta siitä, minkälaisesta palk­

kiosta on kyse.

IASB:n yleisissä perusteissa todetaan, että vertailukelpoisuus on yksi tilinpäätösinformaa­

tion laadullisista ominaisuuksista, jotka informaation tulee täyttää, jotta tilinpäätös on hyö­

dyllinen sen käyttäjille148. Tilinpäätöksen käyttäjien on pystyttävä vertailemaan eri yritys­

ten tilinpäätöksiä voidakseen arvioida niiden suhteellista taloudellista asemaa, toiminnan tulosta ja taloudellisen aseman muutoksia. Siksi samanlaisten liiketoimien ja muiden ta­

pahtumien taloudelliset vaikutukset tulee määrittää ja esittää johdonmukaisella tavalla eri yrityksissä.149 150

IFRS 2 -standardin taustalla olevassa G4+1 Position Paperissa todetaan, että yrityksiä on voitava vertailla keskenään riippumatta siitä, missä muodossa työntekijöitä palkitaan, opti­

oiden vai käteisen rahan muodossa1 i0. Myös FASB toteaa, että toiset yritykset käyttävät enemmän osakeoptioita ja toiset rahapalkkaa, ja näiden yritysten tuloslaskelmia (tuottoas­

teita, liiketoiminnan tuottoja jne.) pitäisi pystyä vertaamaan keskenään.151 152

Työnantajat palkitsevat työntekijöitä monilla eri tavoilla. Palkitsemispaketti voi sisältää rahaa, luontoisetuja, osakeoptioita jne. Osakeoptioiden tavoitteena on motivoida työnteki­

jöitä tekemään parhaansa osakkeen arvon maksimoimiseksi ja houkutella työntekijöitä yritykseen. Lisäksi ne voivat olla erityisesti aloittelevissa yrityksissä rahapalkan lisänä, koska likvidejä varoja ei ole tarpeeksi palkanmaksuun rahan muodossa. '"2

146 IASB 2002 BC4.

147 IASB 2004 BC5.

148 IFRS standardit 2003 Yleiset perusteet kappale 24.

149 IFRS standardit 2003 Yleiset perusteet kappale 39.

150IASC G4+1 Position Paper 2000 s. 24.

151 FASB 2001 Vol II s. 1776 (kappale 97).

152 Ks. FASB 2001 Vol II s. 1774 (kappaleet 79-82).

IFRS 2:n perusteluosiossa puhutaan vain yleisemmin yritysten vertailtavuudesta ja siitä, että kaikki kustannukset on huomioitava.153 Lisäksi todetaan, että osakesidonnaisten palkit- semistapojen käsittelytavan ei pitäisi vaihdella eri yritysten tai toimialojen välillä.154 Yritys raportoi tuloslaskelmassaan liiketoimintansa tuotot ja kulut tietyltä jaksolta. IASB toteaa, että tuloslaskelmien tarkoituksen toteutuminen ja vertailtavuus eri yritysten välillä heikke- nee, jos osa kuluista jätetään kirjaamatta.155

IASB rinnastaa toisiinsa kaikki tapaukset, joissa yrityksen resursseja kulutetaan. Kulun aiheuttaa aina resurssien käyttäminen, eikä vastasuorituksen muodolla ole merkitystä.156 Siksi myös optiojärjestelyn kautta toteutettu palkitseminen saa aikaan kulukirjauksen työ­

suorituksen vastaanottamisen kautta.

Toisaalta on väitetty, että osakeoptiot eivät ole suoraa korvausta työntekijän yritykselle tekemästä palvelusta, eivätkä ne siten ole vertailukelpoisia rahapalkan kanssa. Myös FASB pitää silti kulukirjausta oikeana käsittelytapana: Vaikka osakeoptioihin liittyykin tiettyjä ominaispiirteitä, se ei tarkoita, etteivät ne olisi kuluksi kirjattavia menoja. Myös esimerkik­

si eläke-etuudet ovat epäsuoria palkitsemistapoja, mutta niiden kirjaamisesta kuluksi ollaan yhtä mieltä. Osakeoptiota on käsiteltävä samalla tavalla.157

Vastaväitteenä voidaan esittää, että ainakaan rahapalkkaa ja optio-oikeutta ei voida yksise­

litteisesti verrata toisiinsa. Maksettaessa työntekijälle rahapalkkaa, yritykselle aiheutuu yksiselitteisesti meno, toisin kuin silloin, kun vastasuorituksena on optio-oikeus. Rahapal­

litteisesti verrata toisiinsa. Maksettaessa työntekijälle rahapalkkaa, yritykselle aiheutuu yksiselitteisesti meno, toisin kuin silloin, kun vastasuorituksena on optio-oikeus. Rahapal­

In document Henkilökunnan osakeoptioiden kirjaaminen kuluksi (sivua 34-0)