Törkeän raiskauksen näytön arviointi KKO 2019:84

jossa se on todennut, että ”rikosasian vastaajalla ei ole velvollisuutta esittää syyttömyyttään tu-kevaa näyttöä. Vastaaja voi kuitenkin kertomuksellaan sekä muilla todisteilla pyrkiä horjutta-maan rangaistusvaatimuksen tueksi esitettyä todistelua tai esittää syytteessä väitettyyn nähden vaihtoehtoisen tapahtumienkulun.”¹⁵⁰ KKO on hyödyntänyt todistusharkinnassaan ainakin yleisiä kokemussääntöjä siitä, että seksin harrastaminen rappukäytävässä on poikkeuksellista, mutta ei mahdotonta ja siitä, että alkoholi alentaa estoja.

4.3.2 KKO:n näytön arviointi

KKO on todennut, että kunkin todisteen näyttöarvo arvioidaan yksitellen ja sen jälkeen tehdään kokonaisharkinta. KKO on erikseen todennut, että tapauksessa asianomistajien kertomuksilla tapahtumainkulusta on oleellinen merkitys, joten myös kertomusten näyttöarvo on arvioitava.

Ensiksi KKO arvioi kantaja B:n kertomusta. KKO arvioin B:n kertomuksen uskottavuutta eri tavalla kuin hovioikeus, joka oli katsonut B:n kertomuksen luotettavuuden heikentyneen tämän kerto-essa taksinottamistavasta ja paikasta, jossa seksin hinnasta sovittiin, toisin kuin taksinkuljettaja X. KKO:n mukaan hovioikeuden esille nostamat erot ovat koskeneet epäolennaisia seikkoja, jotka liittyvät muilta osin riidattomiin tapahtumiin. KKO:n mukaan kertomuksen luotettavuuden ei voida katsoa heikentyvän näiden eroavaisuuksien takia.¹⁵² B:n kertomus on eri oikeusasteissa ollut keskeisiltä osilta samanlainen. Toisin kuin hovioikeus KKO ei pitänyt epäuskottavana sitä, että A olisi nostanut tämän sängylle ja aloittanut anaaliyhdynnän tämän ollessa tajuton tai sitä että he olisivat yhdynnän jälkeen menneet yhdessä peseytymään. KKO:n mukaan B:n kertomus tapahtumista asunnolla on ollut yksityiskohtainen, selväpiirteinen ja johdonmukainen eikä epä-uskottava.¹⁵³

KKO on katsonut B:n vammoista esitetyn näytön tukevan selvästi B:n kertomusta. B on valoku-vannut itseään välittömästi tapahtuman jälkeen ja käynyt lääkärissä. Lääkärin lausunnossa B:llä on todettu jälkiä kaulassa, turvotusta ja mustelmia silmäluomissa sekä mustelmat kielessä. Esi-tetty näyttö sopii yhteen B:n kertomuksen kanssa kuristamisesta ja siitä, että A on painanut hä-nen suutaan pyrkiessään estämään tätä huutamasta.¹⁵⁴ B on esittänyt näyttöä myös hänen psyykkisistä oireistaan. Tältä osalta KKO on viitannut aiempaan ratkaisuunsa KKO 2013:96, jossa

152 Ks. Sahimaa 2021 s, 1040, jossa Sahimaa on todennut, että päätöksestä ei selviä, minkä takia KKO piti kertomuksen muutoksia ymmärrettävin.

153 Ks. B:n kertomuksen arvioinnista KKO 2019:84, kohdat 35–37.

154 Vrt. Hovioikeus totesi, että lääkärin lausunto tukee B:n kertomusta, mutta sen perusteella ei voitu arvi-oida, millaisia vammoja A:n kuvaama tapahtuma tai seksin sisältö olisi voinut aiheuttaa B:lle. Hovioikeus kiinnitti huomiota muun muassa siihen, ettei lääkärinlausunnon antajilla ole ollut tietoa anaaliseksistä eikä A:n esittämästä tapahtumainkulusta, jonka mukaan kuristaminen oli liittynyt yhteisymmärryksessä harjoi-tettuun seksiin. KKO 2019:84, kohta 39

se on todennut, ettei psyykkisten oireiden perusteella voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätök-siä rikoksen uhriksi joutumisesta. Tapauksessa on kuitenkin esitetty psyykkisten oireiden alka-neen välittömästi tapahtualka-neen jälkeen, eikä oireille ole löytynyt muuta vaihtoehtoista A:sta riip-pumatonta syytä. B on ollut nimenomaisten psyykkisten oireiden takia hoidossa. KKO on katso-nut myös psyykkisten oireiden tukevan B:n kertomusta.

Todistajien X:n ja Y:n kertomukset tukevat myös B:n kertomusta. Taksikuljettaja X on kertonut B:n olleen sokissa ja kysyneen häneltä tapahtuman jälkeen, onko taksin valvontakamera ollut päällä B:n ja A:n taksimatkan aikana. Todistajan Y:n kertomus on ollut yhdenmukainen X:n kerto-muksen kanssa, eikä kummankaan kertomusta ole aihetta epäillä. KKO on todennut, että B:n kertomuksen tueksi on näin ollen esitetty vahvaa B:n ja A:n kertomuksista riippumatonta näyt-töä.

KKO on arvioinut erikseen, voidaanko A:n kertomaa vaihtoehtoista tapahtumainkulua pitää mah-dollisena. KKO on verrannut A:n kertomusta B:n kertomukseen ja todennut, että A:n kertomus on yksityiskohdiltaan niukka ja pelkistetty, mutta pääpiirteittäin johdonmukainen. A:n esitutkin-nassa antama kertomus ja KKO:ssa suullisessa käsittelyssä antama kertomus ovat ristiriitaisia.

Esitutkinnassa A:lta kysyttäessä pahoinpitelystä hän oli vastannut kysymällä ”kuinka paljon nai-nen oli kommentoinut sitä, että A:n kasvot olivat olleet veressä, kun he olivat menneet vessaan?”.

Myöhemmin hän on kertonut, että kaikki on sujunut asunnolla sopuisasti ja hän oli lyönyt

päänsä sängyltä pudotessaan, minkä vuoksi hänen kasvonsa olivat veressä. KKO on nostanut A:n esitutkintakertomuksen suullisessa käsittelyssä vertailuaineistoksi.

KKO on arvioinut, että koska kyseessä oli maksullinen seksi tuntemattomien henkilöiden välillä, on epäuskottavaa, että B olisi pyytänyt A:ta kuristamaan häntä, luopunut kondomin käytöstä ja tämän jälkeen suostunut suojaamattomaan anaaliyhdyntää, jonka jälkeen vielä uudelleen suo-jaamattomaan emätin yhdyntään peseytymättä ennen uutta emätinyhdyntää. KKO ei pitänyt A:n kertomusta kuristamisen voimakkuudesta uskottavana, kun huomioon otettiin B:n vammoista

esitetty näyttö. KKO totesi, että B:n kertomus on uskottava, kun taas A:n kertomus on epäuskot-tava ja ristiriitainen sekä ristiriidassa osan asiassa esitetyn riippumattoman näytön kanssa. KKO arvioin, ettei A:n syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

4.3.3 Analyysi

Ratkaisussa on hyödynnetty hypoteesimetodia, jossa syyttäjän syytteen mukainen teonkuvaus on päähypoteesi ja vastaajan esittämä vaihtoehtoinen tapahtumainkulku vaihtoehtoinen hypo-teesi. Ratkaisussa KKO on perustellut huolellisesti aluksi, minkä takia kantajan kertomusta pide-tään uskottavana. Toiseksi KKO on arvioinut A:n kertomuksen uskottavuutta, eli vaihtoehtoista hypoteesia, joka on ollut ristiriitainen B:n esittämän puolueettoman näytön kanssa. Lopuksi KKO on vertaillut A:n ja B:n kertomuksia ja todennut, että A:n syyllisyydestä ei ole jäänyt varteen otet-tavaa epäilyä. KKO todennut, että lääkärintodistuksessa todetut vammat tukevat selvästi B:n ker-tomusta. KKO on antanut merkittävästi painoarvoa lääkärintodistuksessa todetuille vammoille, jotka ovat olleet selvästi yhdenmukaisia B:n kertomuksen kanssa.

A:n esittämä tapahtumainkulku ei kestänyt hypoteesimetodin mukaista rationaalista kyseen-alaistamista. A:n esittämää tapahtumainkulun uskottavuutta arvioitaessa KKO on vedonnut sen ristiriitaisuuteen lääkärinlausunnon kanssa ja siihen, että A:n kertomus on niin poikkeuksellinen, että sitä on pidettävä epäuskottavana. A:n kertomuksen poikkeuksellisuuteen vedotessaan koh-dassa 46 KKO on perustanut argumentaationsa pelkästään yleisiin kokemussääntöihin. Tässä tapauksessa kokemussäännöt liittyvät maksullisen seksin harrastamiseen ja kondomin käyttöön maksullisessa seksissä. KKO on pitänyt epäuskottavana, että maksullista seksiä harrastettaessa uhri olisi suostunut suojatun sukupuoliyhteyden jälkeen suojaamattomaan anaaliyhdyntään.

KKO:n päätelmät A:n kertomuksen epäuskottavuudesta poikkeuksellisuuteensa vuoksi on helppo haastaa. Maksullista seksiä ostaessa on mahdollista sopia epätyypillisestäkin sukupuo-liyhteydestä.¹⁵⁵ Kuten KKO totesi ratkaisussaan KKO 2019:78 seksin harrastaminen

tuntematto-155 Ks. Leskinen 2020, s 391, jossa Leskinen totesi, että tapauksessa katsottiin kantajan ja vastaajan sopi-neen vain suojatun emätinyhdynnän harrastamisesta.

man kanssa rappukäytävässä on poikkeuksellista, mutta ei mahdotonta. Samoin tässä tapauk-sessa voitaisiin argumentoida, että maksullisen seksin harrastaminen suojaamattomassa anaa-liyhdynnässä suojatun emätin yhdynnän jälkeen on poikkeuksellista, mutta ei mahdotonta.

Ratkaisussa on mielenkiintoista erityisesti se, että KKO on antanut näyttöarvoa vastaajan psyyk-kiselle oireilulle. Siitä huolimatta, että ratkaisussakin viitatussa aiemassa KKO:n ratkaisussa KKO 96:2013 annetun oikeusohjeen mukaan psyykkisen oireilun perusteella ei voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä rikoksen uhriksi joutumisesta. Tapauksessa KKO on kuitenkin ottanut vastaajan psyykkisen oireilun huomioon todisteena tämän joutumisesta syytteen mukaisen ri-koksen uhriksi. Tapauksessa KKO on antanut psyykkisille oireille painoarvoa, koska psyykkiset oireet ovat alkaneet välittömästi tapahtuman jälkeen eikä niiden alkamiselle ei ole löytynyt muuta vaihtoehtoista syytä. KKO on yrittänyt omatoimisesti etsiä muita vaihtoehtoisia syitä asi-anomistajan psyykkisille oireille.¹⁵⁶