Sana sanaa vastaan KKO 2022:50

Vastaaja ei ole halunnut tulla kuulluksi KKO:ssa. Vastaajan puolesta KKO:ssa esitettiin väite, että olisi fyysisesti mahdotonta työntää sormi emättimeen ja puristaa reisiä samalla yhteen. KKO on ratkaisussa perustellut, miksi asianomistajan kertomuksen mukaista tekoa pidetään mahdolli-sena. Vastaajan väite siitä, että hän on pelkästään pussannut kantajaa ei selitä lääkärintarkastuk-sessa todettuja vammoja eikä se sovi yhteen muun asiassa esitetyn näytön kanssa.

4.7.2 KKO:n näytön arviointi

KKO on todennut, että B:n kertomus on ollut selkeä, johdonmukainen ja yksityiskohtainen. B on vastannut kysymyksiin avoimesti, eikä kertomus ole vaikuttanut liioitellulta tai mahdottomalta.

B:n kertomus ei ole oleellisilta osin muuttunut ajan kuluessa. Lääkärinlausuntojen mukaan B on kärsinyt psyykkisistä oireista¹⁶¹ ennen tapahtumaa, mutta tapahtuman jälkeen B:llä on todettu posttraumaattinen stressihäiriö, joka on lääkärinlausunnossa katsottu liittyvän raiskaukseen.

KKO on todennut, että lääkärinlausunnon näyttöarvoa arvioitaessa on otettava huomioon se, että B:llä on ollut psyykkistä oireilua ennen tapahtumaakin ja tapahtuman jälkeen ilmenneisiin psyykkisiin oireisiin voi olla lukuisia muitakin syitä kuin syytteen mukainen tapahtuma. Lääkärin-lausunnon näyttöarvoa arvioitaessa on otettava huomioon myös se, että B on ottanut raiskauk-sen esille terveydenhoitajan ja psykoterapeutin kanssa vasta noin kolme viikkoa tapahtuman jäl-keen.¹⁶² B on käynyt terveyskeskuslääkärin vastaanotolla noin viikko tapahtuman jälkeen, mutta hän ei ole kertonut raiskauksesta tällöin. KKO:lle ei ole esitetty selvitystä siitä, miten tapahtumia on käsitelty psykoterapeutin kanssa. KKO on katsonut, että epävarmuustekijät ja B:n aiempi psyykkinen oireilu huomioon otettuna psyykkisen oireilun lisääntyminen ei juurikaan tue sitä, että sukupuoliyhteys olisi tapahtunut vastoin hänen tahtoaan.

A on pyrkinyt horjuttamaan B:n kertomuksen uskottavuutta B:n persoonallisuushäiriöllä, B:n ta-pahtuma aikaisen päihtymyksen ja kertomuksen yksityiskohtaien välisellä ristiriidalla, lääkärin-lausunnossa ilmenevällä päivämäärävirheellä ja B:n vahingonkorvausvaatimuksella. B:llä on diagnosoitu tunne-elämätä epävakaa persoonallisuus, joka voi ilmetä holtittomana seksuaali-sena käyttäytymisenä. KKO on todennut, ettei pelkän diagnoosin perusteella voida tehdä päätel-miä siitä, miten henkilö on tietyssä tilanteessa käyttäytynyt. B on kertonut juoneensa lukuisia al-koholijuomia ja olleensa hetken sammuneena, mutta kykenee kertomaan tapahtumista

yksityis-161 Ennen tapahtumaa B on kärsinyt muun muassa sekamuotoisesta ahdistus-masennustilasta, tunne-elä-mältään epävakaasta persoonallisuudesta ja ADHD:sta. KKO 2022:55, kohta 25.

162 Vrt. KKO 2013:96, jossa KKO on todennut, että viive seksuaalirikoksen ilmoittamisessa viranomaisille ei ole epätavallista.

kohtaisesti. KKO:n mukaan henkilön kykyä muistaa alkoholinvaikutuksen alaisena on vaikea arvi-oida. KKO:n mukaan näytön arvioinnissa voidaan kuitenkin ottaa huomioon, ettei asianomista-jalla ole havaintoja sukupuoliyhteyden alkuvaiheesta. KKO on todennut, että B:n kertoma hetkel-linen sammuminen on mahdolhetkel-linen, mutta poikkeaa sitä edeltävistä ja sen jälkeisistä tarkoista muistikuvista. Lääkärin lausunnossa raiskaus on kirjattu tapahtuneeksi 22.7.2017, vaikka se on todellisuudessa tapahtunut 20.7.2017. B:n mukaan kysymyksessä on erehdys. KKO on pitänyt ilmeisenä, että kyseessä on ollut erehdys ja lausunto on koskenut samaa tapahtumaa, koska lau-sunnosta on ilmennyt muun muassa, että B on herännyt tapahtumasta ja tekijä on ollut tumma ihoinen. KKO on todennut, ettei päivämäärävirhe vähennä B:n kertomuksen uskottavuutta. A on esittänyt, että B:n raiskausväitteen taustalla on pyrkimys saada vahingonkorvausta. Tältä osin KKO on katsonut, ettei yleisluontoinen epäily asianomistajan kertomuksen motiivista heikennä kertomuksen uskottavuutta.

Kokonaisuutena arvioituna KKO on todennut, että riidattomat tapahtumatiedot, asianomistajan kertomus ja kirjallinen todistelu muodostavat yhdessä lähtökohtaisesti vahvan näytön. Vastaajan edellytetään konkretisoivan kiistämisensä perusteet ja kertovan sukupuoliyhteyteen liittyvistä olosuhteista. KKO on edellyttänyt, että A esittää näyttöä esittämänsä vaihtoehtoisen tapahtu-mainkulun tueksi.

KKO:n arvioinnin mukaan myös A:n kertomus on selkeä, johdonmukainen, yksityiskohtainen ja keskeisiltä osilta muuttumaton. A on kertonut, että B on tullut hänen luokseen lataamaan säh-kötupakkaansa. B on kertonut käyttäneensä tapahtuma-aikaan sähkötupakkaa. KKO on toden-nut, että A:n kertomus on mahdollinen ainakin sähkötupakaan liittyviltä osin. A on kertonut B:n olleen korostuneen aktiivinen sukupuoliyhteydessä, mitä KKO ei ole pitänyt todennäköisenä. Rat-kaisussa ei suoraa mainita, minkä takia B:n korostunut aktiivisuus sukupuoliyhteyteen ei KKO:n mielestä vaikuta todennäköiseltä. Samassa yhteydessä on todettu, ettei B:n päihtymystilasta ole ulkopuolisia havaintoja. Rivienvälistä tulkittuna näyttää siltä, että KKO ei ole pitänyt B:n korostu-nutta aktiivisuutta sukupuoliyhteyteen todennäköisenä tämän vahvan humalatilan vuoksi. KKO ei ole kuitenkaan tehnyt tämän perusteella johtopäätöksiä siitä, onko sukupuoliyhteys tapahtu-nut A:n kertoman mukaisesti yhteisymmärryksessä.

Syyttäjä ja asianomistaja ovat pyrkineet horjuttamaan A:n kertomuksen uskottavuutta niillä sei-koilla, että A on esitutkinnassa kertonut, ettei muista kyseistä tapahtumaa. KKO on huomioinut, että tapahtuman ja kuulustelun välissä on kulunut seitsemän kuukautta, A on saanut kuuluste-luissa niukasti tietoja tapahtumasta eikä hänelle ole näytetty asianomistajan kuvaa. Lisäksi A on ollut kuulustelussa ilman avustajaa epäiltynä vakavasta rikoksesta. KKO on todennut, että nämä olosuhteet huomioon ottaen A:n KKO:ssa antaman kertomuksen uskottavuutta ei horjuta se, ettei hän muistanut tapahtumaan esitutkinnassa.

KKO on todennut, että syyte perustuu asianomistajan uskottavaan kertomukseen, josta on vain niukasti muuta näyttöä. Asianomistajan psyykkiselle oireilulle voi olla muitakin syitä kuin rais-kauksen uhriksi joutuminen. Vastaajan kertomus on myös uskottava ja mahdollinen, joten KKO on hylännyt syytteen.

4.7.3 Eri mieltä olevien lausunto

KKO on äänestänyt ratkaisusta. Äänestyksessä kaksi viidestä asiaa ratkaisevasta oikeusneuvok-sesta ovat olleet erimieltä muiden kanssa ja jättäneet erimielisen lausunnon. Erimieltä olevat oi-keusneuvokset ovat olleet erimieltä B:n päihtymystilan ja lääketieteellisen näytön merkityksestä näyttönä sekä vastaajan antaman vaihtoehtoisen selityksen arvioinnista ja ratkaisun lopputulok-sesta.

Erimieltä olevat ovat viitanneet ratkaisuun KKO 2013:96 sen suhteen, että viive seksuaalirikok-sesta kertomiseksuaalirikok-sesta ulkopuolisille ei ole poikkeuksellista. He ovat todenneet, että B on kertonut hävenneensä tapahtunutta ja kertonut siitä ulkopuolisille vasta kun hänen olonsa on muuttunut todella huonoksi. Erimieltä olevat tuomarit eivät ole katsoneet, että viive raiskauksesta kertomi-sesta terveydenhuollon henkilökunnalle heikentää B:n kertomuksen uskottavuutta. Erimieltä ole-vat oikeusneuvokset oole-vat katsoneet, että selvitys tapahtuman jälkeisestä psyykkisestä oireilusta tukee asianomistajan kertomusta. He ovat ottaneet huomioon sen, että lausunnon kirjoittaneella lääkärillä on ollut tiedossaan asianomistajan aikaisempi sairaushistoria ja hän on voinut ottaa

sen huomioon. Lääketieteellisessä selvityksessä tai muussakaan näytössä ei ole tullut ilmi vaihto-ehtoisia selityksiä asianomistajan posttraumaattiselle stressihäiriölle. Erimieltä olevat jäsenet ovat todenneet, että kertomus ja sen tueksi esitetty kirjallinen todistelu muodostavat vahvan näytön, joka riittää syyksi lukevan tuomion antamiseen.

Seksin harrastaminen kadulla tapaan tuntemattoman henkilön kanssa on mahdollista, mutta poikkeuksellista. Erimieltä olevat oikeusneuvokset ovat todenneet, että mahdollisuus ei tee vaih-toehtoisesta tapahtumainkulusta varteenotettavaa. Tämän vuoksi he ovat katsoneet, että vastaa-jan esittämää vaihtoehtoista tapahtuman kulkua on arvioitava tapauskohtaisesta ja verratta asi-assa muihin esitettyihin tapahtumatietoihin. Erimieltä olevat jäsenet ovat arvioineet, että vastaa-jan väite siitä, ettei hän ollut huomannut B:n päihtymystilaa voidaan pitää epäuskottavana ta-pahtuman olosuhteet huomioon otettuna. He ovat pitäneet B:n kertomusta siitä, että A:n asun-nolle on menty juomaan alkoholia uskottavampana kuin A:n kertomusta siitä, että asunasun-nolle on menty lataamaan sähkötupakkaa ja nautittu vain teetä.

A on kertonut B:n käyttäytyneen korostuneen aktiivisesti ja kuvannut itsensä seksuaalisen lähen-telyn lähes vastentahtoiseksi kohteeksi. Vastaajan mukaan asianomistaja oli lähennellyt hänelle tuntematonta A:ta samaan aikaan, kun hän oli murehtinut vakituisen kumppaninsa tilannetta.

Erimieltä olevat tuomarit ovat pitäneet A:n kertomuksen mukaista käyttäytymistä hyvin poik-keuksellisena. He ovat maininneet yleisen kokemussäännön siitä, että alkoholilla voi olla estoja alentava vaikutus, joka voi ilmetä poikkeuksellisen aktiivisena seksuaalisena käyttäytymisenä.

Tämä selitys olisi ristiriidassa sen A:n väitteen kanssa, ettei asianomistaja ollut vaikuttanut päih-tyneeltä eikä asunnolla ollut nautittu alkoholia. Erimieltä olevat jäsenet ovat arvioinee A:n selitys sukupuoliyhteyteen johtaneista tapahtumista olevan epäjohdonmukainen ja ristiriitainen.

Erimieltä olevat on todenneet, että asianomistajan kertomus on uskottava ja saa riittävästi tukea asiassa esitetystä näytöstä. Vastaajan kertomus on mahdollinen, mutta varsin epätodennäköi-nen. Erimieltä olevat jäsenet ovat tulleet siihen tulokseen, että varteen otettavaa epäilyä vastaa-jan syyllisyydestä ei jää ja he olisivat tuominneet hänet syylliseksi syytteen mukaiseen raiskauk-seen.

4.7.4 Analyysi

KKO on hyödyntänyt todistusharkinnassaan hypoteesimetodia. Syytteen mukainen teonku-vausta on arvioitu päähypoteesina ja vastaajan esittämää vaihtoehtoista tapahtumainkulkua vaihtoehtoisena hypoteesina, jonka mukaan sukupuoliyhteys on tapahtunut uhrin suostumuk-sella. Kirjallisen todistelun katsottiin tukevan B:n kertomusta vain vähäisessä määrin ja näytön arviointi kohdistui pääosin asianomistajien kertomuksiin. Tapauksessa molempien osapuolten kertomukset arvioitiin uskottaviksi ja mahdollisiksi. A:n esittämää vaihtoehtoista hypoteesia ei pystytty sulkemaan pois, joten syyte hylättiin. Ratkaisu korostaa korkeaa näyttökynnystä ja sitä, että asianomistajan uskottava kertomus ei yksinään riitä syyksi lukevan tuomion antamiseen.

Tapauksessa on mielenkiintoista se, että KKO on katsonut asianomistajan oireita koskevan selvi-tyksen näyttöarvoa heikentäväksi tekijäksi sen, asianomistaja ei ole kertonut raiskauksesta ta-pahtuman jälkeen ensimmäisellä lääkärikäynnillä. Erimieltä olevien jäsenten huomioon otta-massa KKO:n aiemotta-massa ratkaisussa KKO 2013:96 on todettu, että viive seksuaalirikoksen ilmoit-tamisesta viranomaiselle ei ole epätavallista, eikä sen ole katsottu heikentävän näyttö arvoa.

KKO on poikennut ratkaisussa aikaisemmasta kannastaan. Erimieltä olevat jäsenet ovat vertail-leet lausunnossaan kantajan ja vastaajan kertomuksia ja tulvertail-leet siihen tulokseen, että kantajan kertomus ei ole varteen otettava vaikkakin se on mahdollinen. Erimieltä olevien jäsenten lausun-non perustelut ovat vakuuttavampia, sillä ne ovat yhdenmukaiset vakiintuneen ratkaisukäytän-nön kanssa, josta KKO poikkeaa ratkaisussaan ottamatta ollenkaan kantaa siihen, miksi se olisi tapauksessa perusteltua.