Raiskaus edellisen voimassa olleen oikeuden mukaan

Rikoslain (39/1889, RL) 20 luvussa (563/1998) säädetään rangaistavaksi seksuaalirikoksia.⁹⁴ RL 20:1:ssä (509/2014) säädetään rangaistavaksi raiskaus perustekomuodossaan.⁹⁵

Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. (RL 20.1.1)

RL 20:1.2:ssä lisätään, että

Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedotto-muuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykene-mätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyh-teydessä hänen kanssaan.

Raiskaukselle oli edellisessä voimassa olleessa laissa kaksi vaihtoehtoista tunnusmerkistöä, jotka on esitetty RL 20:1:n ensimmäisessä ja toisessa momentissa. Ensimmäisen momentin sanamuo-don mukaiset raiskauksen keskeiset tunnusmerkit ovat pakottamien väkivalloin tai väkivallan uhalla ja sukupuoliyhteys. Toisen momentin mukainen tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä pakottamista vaan, toisen kykenemättömän tilan⁹⁶ hyväksikäyttöä sukupuoliyhteyden lisäksi.

94 RL 20 luvussa säädetään rangaistavaksi raiskauksen lisäksi törkeä raiskaus, pakottaminen sukupuoliyh-teyteen, pakottaminen seksuaaliseen tekoon, seksuaalinen hyväksikäyttö, lapsen seksuaalinen hyväksi-käyttö ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksihyväksi-käyttö, seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksihyväksi-käyttö, seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta, lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin, sukupuoli-siveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen sekä paritus ja törkeä paritus. HE 216/2013 vp, s. 4.

95 Raiskauksen törkeään tekomuotoon on säädetty tiettyjä lisäedellytyksiä RL 20:2:ssä.

96 Kykenemättömästä tilasta käytetään myös termiä avuton tila.

RL 20:1.3:ssa on nimenomaisesti säädetty lievempi rangaistus asteikko, mikäli teko on uhkauk-sen vähäisyys tai muut seikat huomioon ottaen vähäisempi kuin ensimmäisessä ja toisessa mo-mentissa kuvatut teot. Tällöin rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuu-kaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. (RL 20:1.3) Kolmannessa momentissa on otettu huomi-oon, että raiskauksessa voidaan käyttää muunkinlaista pakottamista kuin henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaa tällaisesta väkivallasta. Rangaistusasteikko on säädetty lievemmäksi myös tilanteissa, joissa pakottaminen on suoritettu muunlaisella uhkauksella. RL 20:1.3:ssa säädettyä lievempää rangaistusasteikkoa ei kuitenkaan sovelleta, mikäli raiskauksessa on käytetty väkival-taa. RL 20:1.1 ja 20:1.3 on muotoiltu pakottamisen ympärille, joka lain sanamuodon mukaisesti näyttäytyy olleen rangaistavuuden keskiössä edellisen voimassa olleen lain aikana. RL 20:1.2:ssa esitetty vaihtoehtoinen raiskauksen tunnusmerkistö on muotoiltu toisen avuttoman tilan hyväk-sikäytön ympärille. Kolmannessa momentissa huomioidaan muunkinlainen uhkaus. Raiskauksen toteennäyttämiseen tarvitsee näyttöä tapahtuneesta sukupuoliyhteydestä ja siitä, että sukupuo-liyhteys on tapahtunut pakottamalla tai toisen puolustuskyvytöntä tilaa hyväksikäyttämällä.⁹⁷ Seuraavaksi käsitellään erikseen kutakin raiskauksen tunnusmerkistötekijää.

3.1.1 Pakottaminen ja väkivalta tai sen uhka

Raiskaus tarkoittaa toisen pakottamista sukupuoliyhteyteen. Lain esitöiden mukaan pakottami-nen voi tapahtua joko käyttämällä henkilöön kohdistuvaa vakivaltaa tai uhkaamalla käyttää henkilöön kohdistuvaa vakivaltaa. Väkivaltainen pakottaminen sukupuoliyhteyteen rinnastetaan pääosin ryöstöä koskevan säännöksen väkivaltaan (RL 31:1).⁹⁸ Väkivallalla tai sen uhalla voidaan pyrkiä joko estämään pakotetun toimintakyky tai murtamaan hänen tahtonsa.⁹⁹ Pakotetun toi-mintakyvyn estäminen viittaa siihen, että uhri saatetaan tilaan, jossa hän on jollain tavoin fyysi-sesti kyvytön vastustamaan pakottajaa. Esimerkiksi paikoilleen sidottu uhri olisi tässä

tarkoite-97 Kimpimäki 2020, s. 3.

98 RL 31:1:n mukaan, joka sellaista väkivaltaa tai uhkausta käyttämällä pakottaa toisen luopumaan talou-dellisesta edusta, johon rikoksentekijällä tai sillä, jonka puolesta hän toimii, ei ole laillista oikeutta on tuo-mittava ryöstöstä.

99 HE 6/1997 vp, s. 172.

tulla tavoin kykenemätön vastustamaan rikoksentekijää. Pakotetun tahdon murtamisella viita-taan psyykkiseen pakottamiseen väkivallalla tai sen uhalla, joka voi kohdistua pakotettuun tai jo-honkin toiseen henkilöön. Väkivallan tai sen uhan tulee kohdistua nimenomaisesti henkilöön, mutta väkivallan tai sen uhan kohteena ei tarvitse olla sama henkilö, johon pakottaminen koh-distuu. Kysymykseen tulee siis myös sellainen vakivalta tai sen uhka, joka on kohdistettu johon-kin toiseen henkilöön kuin pakotettavaan itseensä tämän tahdon murtamiseksi. Raiskauksessa käytetyn väkivallan uhan ei tarvitse olla välitöntä.¹⁰⁰ Lain esitöissä on mainittu esimerkinomai-sesti tilanteet, joissa pakottaja uhkaa pakottamisen kohteena olevan lasta, mikäli tämä ei suostu sukupuoliyhteyteen.¹⁰¹

Väkivallalle tai sen uhalla ei ole lainsäädännössä tai lain esitöissä missään vaiheessa esitetty va-kavuus vaatimuksia.¹⁰² Pakottamisen kohteena olevan henkilön ei edellytetä vaarantavansa itse-ään välttyäkseen raiskaukselta. Väkivallan tai sen uhan on kuitenkin oltava sellainen, että se riit-tää murtamaan toisen tahdon.¹⁰³ Se minkä tasoinen uhkaus riittää murtamaan toisen tahdon on jätetty avoimeksi. Esitöissä on mainittu esimerkkinä, että uhkaus hyvin pitkän ajan kuluttua ta-pahtuvasta väkivallasta tuskin täyttäisi pykälässä tarkoitettuja vaatimuksia. Toisaalta pienikin vä-kivalta tai uhka tilanteessa, jossa uhri on puolustuskyvyttömässä asemassa voi riittää hänen tah-don murtamiseensa. Väkivaltaa tai sen uhkaa arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota väkivallan vakavuuteen ja muihin olosuhteisiin tekohetkellä.¹⁰⁴ Väkivaltaa tai sen uhkauksen riitättävyyttä toisen tahdon murtamiseksi on harkittava kokonaisvaltaisesti ja tapauskohtaisesti.

100 Vrt. väkivalta ryöstössä.

101 HE 6/1997 vp, s. 172.

102 Ks. RL 20:1.3 (509/2014), jossa säädetään sovellettavaksi lievempi rangaistusasteikko muun muassa, jos uhkaus on vähäinen, vaikka vakavuusvaatimuksia ei ole asetettu.

103 HE 6/1997 vp, s. 172, HE 213/2016 vp, s. 5.

104 HE 6/1997 vp, s 172-173.

Raiskauksessa, jossa käytetään väkivaltaa, täyttyy myös pahoinpitelyn tunnusmerkit. Mikäli pa-hoinpitely on tehty vain raiskaustarkoituksesta rikoksentekijä olisi tuomittava pelkästään rais-kauksesta. Jos raiskauksen lisäksi tekijä on syyllistynyt pahoinpitelyyn muussakin tarkoituksessa kuin raiskauksen tekemiseksi hänet voitaisiin tuomita raiskauksen lisäksi pahoinpitelystä.¹⁰⁵

3.1.2 Sukupuoliyhteys

Raiskauksessa rikoksentekijä saattaa uhrin pakottamalla sukupuoliyhteyteen. Sukupuoliyhtey-den käsite on yleistajuisesti ymmärrettävä, mutta sen määritteleminen juridisesti on oleellista, sillä sukupuoliyhteys on keskeinen raiskauksen tunnusmerkistötekijä. Edellisen voimassa olleen lain aikana RL 20:10.1:ssä määriteltiin sukupuoliyhteys seuraavasti:

Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan tässä laissa sukupuolielimellä tehtävää taikka sukupuolieli-meen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon taikka toisen sukupuolielimen ottamista omaan kehoon.

Sukupuoliyhteyden määritelmä on sukupuolesta riippumaton ja se kattaa vaginaalisen, anaali-sen ja oraalianaali-sen sukupuoliyhteyden samaa ja eri sukupuolta olevien osallisten välillä. Rikokanaali-sente- Rikoksente-kijän tai uhrin sukupuolella, heidän välisellään suhteella, tai sillä minkälaista seksuaalista suun-tautumista raiskaus osoittaa ei ole merkitystä sukupuoliyhteyden määritelmän täyttymisen kan-nalta.¹⁰⁶ Sukupuoliyhteyden määritelmä edellyttää kontaktin, jossa ainakin toisena osapuolena on sukupuolielin tai peräaukko. Lain esitöissä on todettu, että esineellä tai muulla kuin sukupuo-lielimellä tehty tunkeutuminen peräaukkoon rinnastuu vähintään sukupuosukupuo-lielimellä tehtyyn tun-keutumiseen. Peräaukkoon kohdistuvat teot ovat lisätty sukupuoliyhteyden määritelmän piiriin niiden kivuliaisuuden ja vahingollisuuden vuoksi siitä huolimatta, onko tunkeutuminen tehty su-kupuolielimellä.¹⁰⁷

105 HE 6/1997 vp, s. 173, HE 216/2013 vp, s. 5.

106 HE 6/1997 vp. s. 161. Vaikka sukupuoliyhteyden määritelmä ja rikoslain raiskausta koskeva pykälä ovat sukupuolineutraaleja keskustelu painottuu pääasiassa naisiin raiskausen uhreina ja miehet raiskauksen uhreina jäävät usein huomiotta. Ks. sukupuolinormien vaikutuksista raiskauksen uhreihin esimerkiksi.

Niemi 2021, s. 339–334 ja Girshcik 2002, s. 1–31 ja Honkatukia 2011, s. 42, Brown – Herman 2015, s. 1–31.

107 HE 216/2013 vp, s. 12.

Sukupuoliyhteyden määritelmässä seksuaalinen tunkeutuminen edellyttää jonkin asteista pe-netraatiota. Sukupuoliyhteyttä ei edellisen voimassa olleen lain 20:10.1:n mukaan ollut se, että sukuelimet pelkästään koskettavat toisiaan. Tunkeutumisen on oltava seksuaalinen, jolloin muussa kuin seksuaalisessa tarkoituksessa tehtyä tunkeutumista ei pidetä sukupuoliyhteytenä.

Esimerkiksi lääketieteellisessä tarkoituksessa tehtyä suostumuksella tapahtuvaa tunkeutumista sukuelimeen ei pidetä sukupuoliyhteytenä.¹⁰⁸ Lain esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa on tunnis-tettu, että seksuaalisuuden edellyttäminen tunkeutumiselta mahdollistaa tulkinnan, jonka mu-kaan pelkästään pahoinpitelytarkoituksessa tehty tunkeutuminen sukuelimeen ei täytä sukupuo-liyhteyden määritelmää.¹⁰⁹ KKO on todennut ratkaisussaan KKO 2017:69, että sormen työntä-mistä peräaukkoon tai vaginaan pidetään sukupuoliyhteytenä ja yhtä vakavana tekona kuin su-kuelimellä tehtävää vastaava tunkeutumista pidettäisiin. Ratkaisussaan KKO viittaa lain esitöihin, joiden mukaan esineellä tai muulla kuin sukuelimellä tehty seksuaalinen tunkeutuminen perä-aukkoon rinnastuu vähintään sukuelimellä tehtyyn tunkeutumiseen.¹¹⁰

Edellisessä voimassa olleessa RL 20:10.1:ssä on määritelty sukupuoliyhteydeksi myös toisen su-kupuolielimen ottaminen omaan kehoonsa, sillä lakivaliokunta kiinnitti lain esitöitä käsitelles-sään huomiota siihen, että käsitelles-säännös ei ollut täysin sukupuolineutraali, koska miehen sukupuo-lielimeen ei ole mahdollista tunkeutua.¹¹¹ Laissa ei edellytetä, että tunkeutujan on samalla oltava myös rikokseen syyllistyvä henkilö. On myös mahdollista, että joku pakottaa toisen tunkeutu-maan pykälässä tarkoitetuin tavoin otunkeutu-maan kehoonsa. Tällöin niin sanottu tunkeutuja olisi rikok-sentekijän sijasta rikoksen uhri.¹¹²

108 Ks. Ratkaisu KKO 2000:90 tapauksesta, jossa poliisimies oli ottanut huumeidenkäytöstä epäillyltä vas-toin tämän tahtoa virtsanäytteen virtsaputkesta katetroimalla. Tapauksessa hovioikeus vahvisti käräjäoi-keuden tuomion ja KKO hovioikäräjäoi-keuden tuomion. A:n katsottiin syyllistyneen haitantekoon virkamiehelle vastustelemalla näytteenottoa.

109 HE 216/2013 vp, s. 12, Frände ym. 2019, s. 126.

110 KKO 2017:69, kohta 25–26, HE 216/2013 vp, s. 42–43.

111 LaVM 4/2014 vp, s. 8.

112 Frände ym. 2018, s. 125.

3.1.3 Toisen avuttoman tilan hyväksikäyttö

Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuu-den, sairautiedottomuu-den, vammaisuutiedottomuu-den, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhtey-dessä hänen kanssaan. (RL 20:1.2) Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että tekijä on uhrin kanssa sukupuoliyhteydessä käyttämällä hyväkseen hänen avutonta tilaansa.¹¹³

Puolustuskyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, että rikoksen uhri ei pysty henkisen tai ruumiillisen esteen vuoksi lainkaan tai merkittävästi estämään rikoksentekijän toimintaa. Puolustuskyvyttö-myys saattaa johtua sairaudesta tai vammaisuudesta, joka on pysyvän laatuista tai väliaikaista.

Raiskauksen tunnusmerkitön täyttymisen osalta merkitystä ei ole annettu sille, mikä rikoksen te-kijän osuus uhrin puolustuskyvyttömyyteen on. Lain esitöissä on nostettu erikseen esiin, että rangaistuksen mittaamisen yhteydessä rikoksentekijän osuus uhrin puolustuskyvyttömyyteen saattaa kuitenkin tulla arvioitavaksi.¹¹⁴ Raiskauksesta tuomitaan, vaikka rikoksentekijällä ei olisi mitään osuutta siihen, että uhri on puolustuskyvyttömässä asemassa. Tuomiota mitattaessa sillä, jos rikoksentekijä on itse saattanut uhrinsa puolustuskyvyttömään tilaan raiskausta varten saattaa olla tuomiota ankaroittava vaikutus.

Rikoslain 20:1.2:ssa tiedottomuudella voidaan tarkoittaa esimerkiksi tajuttomuutta tai alkoho-lista, lääkkeistä tai muista huumaavista aineista johtuvaa tiedottomuutta. Puolustuskyvyttömyy-dellä tarkoitetaan myös lääkkeistä tai huumaavista aineisto johtuvaa tahdottomuutta, vaikka uhri ei olisikaan tiedoton. Kuitenkaan pelkkä huumaavaan aineen vaikutuksen alaisuus ei tee uhrista puolustuskyvytöntä, jos hän kykenee tilastaan huolimatta muodostamaan tahdon ja puolusta-maan itseään. Säännöksen tarkoituksessa nukkuva henkilö on puolustuskyvytön, vaikka hän ei olisikaan huumaavan aineen vaikutuksen alaisena. ¹¹⁵

113 Frände, ym. 2018, s. 138.

114 HE 216/2013 vp, s. 5, HE 283/2010 vp, s. 11.

115 HE 261/2013 vp, s. 5-6.

Sairaus tai vammaisuus saattavat myös aiheuttaa RL 20:1.2:n mukaisen puolustuskyvyttömän tilan. Momentin mukainen sairaus tai vammaisuus voi olla joko pysyvää tai tilapäistä. Lain esi-töissä luetellaan esimerkkeinä sairaudesta tai vammaisuudesta puheen tuottamiseen liittyvät ongelmat ja henkisen tai mielentilan häiriintyminen, jonka vuoksi uhri on kykenemätön muodos-tamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Raiskauksena tuomittavaksi tulee sairauden tai vammaisuu-desta johtuvan puolustuskyvyttömän tilan hyväksikäyttö. Säännöksellä ei rajoiteta sairaiden tai vammaisten henkilöiden sukupuolisuhteita, joissa ei loukata heidän seksuaalista itsemääräämis-oikeuttaan.¹¹⁶

Rikoslain 20:1.2:ssa pelkotilalla tarkoitetaan tilaa, jossa pelko lamaannuttaa uhrin ja tekee tästä puolustuskyvyttömän. Uhri saattaa pitää puolustautumista liian vaarallisena edes yrittääkseen puolustautua tai ei pelkonsa vuoksi kykene toimimaan haluamallaan tavalla. Lain esitöissä on mainittu esimerkiksi tilanne, jossa henkilö murtautuu uhrin asuntoon ja saattaa hänet sellaiseen pelkotilaan, jossa tämä alistuu sukupuoliyhteyteen. Toisena esimerkkinä lain esitöissä nostetaan esiin tilanne, jossa auton kyydissä oleva matkustaja tajuaa, että kuljettajan pienikin vastustami-nen johtaa väkivaltaan ja uhri alistuu siksi sukupuoliyhteyteen. Tällaisissa pelkoa aiheuttavissa tilanteissa ei edellytetä pakottamista raiskauksen tunnusmerkistön täyttymiseksi, koska rikoksen tekijä voi käyttää pelkotilaa hyväkseen eikä hänen tarvitse pakottaa uhriaan muulla tavoin suku-puoliyhteyteen. Rikoslain 20:1.2:n mukaan myös ”muu avutontila” saattaa tehdä uhrista puolus-tuskyvyttömän tai kykenemättömän ilmaisemaan tahtoaan. Muulla avuttomalla tilalla viitataan esimerkiksi niihin tilanteisiin, joissa uhri ei ole tiedoton, mutta tahdoton huumaavan aineen käy-tön vuoksi.¹¹⁷

116 HE 216/2013 vp, s. 6.

117 HE 216/2013 vp, s. 6. Ks. Helsingin hovioikeus 7.1.2022 t. 22/100479, jossalähihoitajan tuomittiin syyllis-tyneen törkeään raiskaukseen, koska hän oli ollut sukupuoliyhteydessä muistisairaan potilaan kanssa. Ta-paus herätti paljon mediahuomiota ks. esimerkiksi Nykänen 2022, Hoitaja tuomittiin vanhuksen törkeästä raiskauksesta muisti­sairaiden yksikössä, https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009272576.html.

3.1.4 Tahallisuus

Rikoslain yleinen lähtökohta on tahallisuusvastuu. Se tarkoittaa, että rikoslaissa ran-gaistavaksi säädetty teko voidaan tuomita ranran-gaistavaksi vain, mikäli se on tehty tahalli-sesti. Tahallisuus on jaettu rikosoikeudessa eri lajeihin ja asteisiin. Tahallisuusvastuun edellytyksesi voidaan määrittää vapaaehtoinen ja kontrolloitu teko. RL 3:6:n (515/2003) mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana (varmuustahallisuus) tai varsin todennäköisenä (todennäköisyystahallisuus).¹¹⁸

Raiskauksesta voidaan tuomita rangaistus vain, jos tekijän katsotaan syyllistyneen rais-kaukseen tahallaan eli vapaaehtoisesti ja kontrolloidusti.¹¹⁹ RL 20:1.2:n mukaisissa tilan-teissa, joissa uhri on puolustuskyvytön, tahdoton tai kykenemätön muodostamaan tah-toaan rikoksentekijän on miellettävä, että uhri on kykenemätön puolustautumaan tai il-maisemaan tahtoaan. Tahallisuus ei RL 20 luvun 1 § 1 tai 2 momentin soveltamisen kan-nalta tarkoita sitä, että uhrin olisi nimenomaisesti vastustettava sukupuoliyhteyttä. Ta-hallisuus ei myöskään edellytä, että rikoksentekijällä oli alun perin tarkoitus raiskata uh-rinsa. Raiskaus voidaan tulkita tahalliseksi, vaikka rikoksentekijä hetkenmielijohteesta käyttäisi hyväkseen uhrin avutonta tilaa.¹²⁰

Tunnusmerkistöerehdyksestä vastuunvapautusperusteena säädetään RL 4:1:ssä (515/2003).

Tunnusmerkistöerehdys liittyy läheisesti tahallisuuteen, sillä tekoa ei pidetä tahallisena, jos tekijä ei ole tekohetkellä tietoinen kaikkien niiden seikkojen olemassaolosta, joita rikoksen tunnusmer-kistön toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta. (RL 4:1)

Tunnusmerkistö-118 HE 44/2002 vp, s. 70, 72–73.

119 Ks. ratkaisu KKO 2019:55, jossa KKO ei tuominnut rangaistusta raiskauksesta, koska jäi varteen otettava epäily siitä, että vastaaja oli toiminut tahattomasti unitilassa tunkeutuessaan kantajan kehoon.

120 HE 13/2022 vp, s. 6–7.

erehdys ikään kuin poistaa tahallisuuden ja rikosoikeudellisen vastuun ja tekee teosta anteeksi-annettavan.¹²¹ Esimerkiksi ratkaisussa KKO 1987:132 KKO hylkäsi syytteen kiellettyjen filmien maahan tuonnista ja levityksestä, koska syytetyt olivat erehtyneet luulemaan, että filmit eivät ol-leet epäsiveellisiä. He olivat pyrkineet välttämään epäsiveellisiä filmejä ja antaneet filmit tullin tarkastukseen. Tulli oli hyväksynyt filmien maahantuonnin.