Riittämätön näyttö syyksi lukevaan tuomioon KKO 2021:44

KKO on aiemmassa ratkaisussaan KKO 2019:55 todennut, että asianomistajan kertomuksen näyttöarvoa on omiaan heikentämään se, että hän oli herännyt unesta tapahtuma hetkellä. KKO ei ottanut kantaa tässä ratkaisussa siihen, vaikuttiko B:n kertomuksen uskottavuuteen se, että hänkin oli herännyt tapahtuma hetkellä. Ratkaisu vahvistaa sitä kantaa, että rikosasian kantajan on kyettävä esittämään kertomuksensa lisäksi muutakin näyttöä, vaikka kertomusta olisikin pi-dettävä uskottavana. Näyttökynnyksen ylittyessäkin näyttöä on edelleen testattava vastaajan kertomuksen valossa. Ratkaisu vahvistaa myös edelleen ratkaisussa KKO 2019:83 todettua oi-keusohjetta siitä, että suullisten kertomusten sisältämien yksityiskohtien näyttöarvoa tulee arvi-oida sekä erikseen että kokonaisarviona.¹⁵⁸ Ratkaisuun sisältyy uusi oikeusohje DNA-näytteen hyödyntämisestä. Tapauksessa KKO totesi, että DNA tutkimustuloksen puute ei poissulkenut su-kupuoliyhteyden mahdollisuutta ainakaan tapauksessa, jossa siemensyöksyä ei ollut väitetty ta-pahtuneen.¹⁵⁹ KKO totesi myös, että kirjallista todistetta, jonka osalta henkilötodistelu on rii-taista, on arvioitava huolellisesti. Tämän vuoksi se arvioi ratkaisussaan DNA tutkimustulosten näyttöarvon huolellisesti.

Tapauksessa KKO:lle esitettiin henkilötodisteluna kantajan, vastaajan ja todistaja C:n kertomuk-set, joka on tapahtuma aikaan opiskellut psykoterapiaa, ja jonka koulutuspotilaana asianomis-taja oli käynyt. Kirjallisena todisteena KKO:lle esitettiin C:n lausunto sekä B:n potilaskertomuksia.

4.5.2 KKO:n näytön arviointi

KKO:n arvioinnin mukaan kantajan kertomus tapahtumista ja sen seurauksista on ollut selkeä ja johdonmukainen, mutta kertomus sukupuoliyhteyksistä ja väkivallasta on jäänyt yleisluon-teiseksi. B ei ole pystynyt täsmentämään KKO:lle esimerkiksi, onko hän riisunut jonkun vaate-kappaleensa itse vai onko vastaaja riisunut kaikki hänen vaatteensa tai sitä, miten A on kuljetta-jan paikalta kurkottamalla pystynyt riisumaan B:n, joka on istunut apukuljettakuljetta-jan paikalla. KKO on rationaalisesti kyseenalaistanut sen, miten kuljettaja on kyennyt riisumaan asianomistajan, eikä asianomistaja ole pystynyt vastaamaan esitettyyn kysymykseen. Toisaalta KKO on todennut, että B on vastannut avoimesti myös kysymyksiin, joihin hän ei ollut kyennyt muistamaan vas-tausta. KKO:n mukaan B:n kertomus ei ole vaikuttanut mahdottomalta tai liioitellulta, eikä se ole oleellisilta osin muuttunut ajan kuluessa. KKO on todennut, että B:n kertomus on muodostanut johdon mukaisen kuvan tapahtumien kulusta. KKO on arvioinut asianomistajan kertomuksen ko-konaisuutena muodostavan johdonmukaisen kuvan tapahtumista, vaikka siihen on jäänyt joita-kin epäselvyyksiä, koska hän ei ole pystynyt täsmentämään kertomustaan kaikilta osin.

Puolustus on pyrkinyt horjuttamaan B:n kertomusta sillä seikalla, että B on pyytänyt A:lta rahaa raskaudenkeskeytystä varten ennen kuin hän on tehnyt rikosilmoituksen raiskauksesta. A ja B ovat keskustelleet raskaudenkeskeytyksestä neutraalisti ja keskusteluista on käynyt ilmi, että B ei ollut halukas tapaamaan A:ta. B on kertonut taloudellisesta tilanteestaan, minkä vuoksi hänellä on ollut vaikeuksia maksaa raskaudenkeskeytyksestä aiheutuneita kustannuksia. Hän on pyytä-nyt A:ta osallistumaan kustannuksiin pienellä summalla. KKO:n mukaan maltillisen summan pyy-täminen neutraaliin sävyyn vastaajalta ei osoita motiivia, joka vähentäisi hänen kertomuksensa uskottavuutta. B:n kertoman mukaan viive rikosilmoituksen tekemisessä on johtunut siitä, että

hän on pyrkinyt unohtamaan tapahtuneen ja tehnyt rikosilmoituksen sen jälkeen, kun on havain-nut, ettei kykene unohtamaan. KKO viittasi tältä osin aiempaan ratkaisuunsa KKO 2013:96, jossa se on todennut, ettei viive seksuaalirikoksen ilmoittamisesta viranomaisille ole poikkeuksellista.

B:n kertomuksen tueksi on vedottu todistaja C:n tekemiin havaintoihin ja lausuntoon. KKO on todennut, ettei C:n tarkoitus psykoterapeuttiopiskelijana ole ollut arvioida B:n kertomuksen us-kottavuutta. KKO on todennut, että sen on suhtauduttava varauksella C:n tekemiin havaintoihin B:n kertomuksesta, sillä tuomioistuimen arvioinnin tulee kohdistua objektiivisesti havaittaviin seikkoihin. C:n lausunnosta käy ilmi, että B:llä on ollut psyykkisiä oireita ennen syytteen mukaista tekoa. Psyykkiset oireet ovat hoitosuhteen aikana pahentuneet. Raiskausta on käsitelty joillakin hoitokerroilla, mutta se ei ole ollut hoitosuhteen pääaiheena. KKO on tullut siihen lopputulok-seen, että C:n tekemät havainnot ja B:n psyykkiset oireet tukevat B:n kertomusta vain vähäisessä määrin. KKO:n arvioinnissa on huomioitu, että raskaudenkeskeytys ja ei toivottu raskaus voivat itsessäänkin aiheuttaa psyykkistä rasitusta eikä psyykkisten oireiden ilmaantumisesta voida tehdä vahvoja päätelmiä rikoksen uhriksi joutumisesta kuten ratkaisussa KKO 2013:96 anta-massa prejudikaattinormissa on todettu.

KKO on todennut, että kokonaisuutena arvioiden asianomistajan kertomuksen tueksi ei ole esi-tetty riittävästi näyttöä. Näytön puutteen vuoksi KKO ei ole katsonut voivansa antaa syyksi luke-vaa tuomiota. Tämän vuoksi KKO ei ole ryhtynyt arvioimaan vastaajan kertomuksen uskotta-vuutta tai vaihtoehtoisia tapahtuman kulkuja. KKO on viitannut ratkaisussa KKO 2013:96 annettu oikeusohje siitä, ettei luotettavakaan asianomistajan kertomus yleensä yksin riittää syyksi luke-vaan tuomioon.

4.5.3 Analyysi

KKO on aloittanut ratkaisun perustelun, kuten tyypillisesti hypoteesimetodia sovellettaessa, arvi-oimalla syytteen mukaista asianomistajan kertomusta ja sen todisteeksi esitettyä näyttöä ensin yksitellen ja sitten kokonaisarvioinnilla. KKO on todennut, että asianomistajan kertomus on muo-dostanut johdonmukaisen kuvan, vaikka se onkin jäänyt joiltain osin yleisluontoiseksi ja epäsel-väksi. Syytteen tueksi on todisteluna esitetty näyttöä asianomistajan psyykkisestä oireilusta. KKO

on todennut, että asianomistajalla on ollut psyykkistä oireilua ennen tapahtumaakin. KKO on omatoimisesti etsinyt vaihtoehtoisia selityksiä asianomistajan psyykkisen oireilun pahenemiselle ja todennut, että ei toivottu raskaus ja raskauden keskeytys voivat itsessään aiheuttaa psyykkistä oireilua. C:n kertomukselle ei ole annettu juurikaan painoarvoa, koska C:n kertomusta ei ole pi-detty objektiivisena. Kokonaisarvion jälkeen KKO on tullut siihen tulokseen, ettei ole tarpeellista arvioida vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja, koska syytteen tueksi ei ole pystytty esittämään riit-tävästi näyttöä. KKO ei soveltanut tapauksessa hypoteesimetodia loppuun asti, koska näyttökyn-nys ei ylittynyt ja syyte hylättiin arvioimatta vaihtoehtoisia hypoteeseja.

Ratkaisussa KKO on korostanut erityisesti objektiivisuutta näytön arvioinnissa. KKO otti vain vä-häisessä määrin huomioon psykoterapeuttiopiskelijan subjektiiviset havainnot asianomistajan psyykkisestä tilasta. KKO on viitannut ratkaisussa lukuisiin aiemmin antamiinsa oikeusohjeisiin, joita tämä ratkaisu vahvistaa.¹⁶⁰ Ratkaisu on esimerkki siitä, että myös seksuaalirikosta koskevan syytteen tueksi tarvitaan objektiivista näyttöä luotettavan kertomuksen lisäksi. Ratkaisussa il-meni erityisen selkeästi, että KKO arvioi asianomistajan kertomusta ensin yksityiskohtaisesti ja sen jälkeen kokonaisuutena.