3 KIELTEISTÄ AFFEKTIA ILMAISEVAT HAKUKYSYMYKSET
3.2 Syytä kysyvät hakukysymykset
Tarkastelen tässä alaluvussa syytä kysyviä hakukysymyksiä, jotka ovat aineiston hakukysy-mysten toiseksi suurin ryhmä kielteistä väitettä implikoivien konstruktioiden jälkeen. Syyn kysyminen kuuluu sanojen mitä, miten(kä) ja kuinka tehtäviin. Myös adverbi miksi, lausek-keet minkä vuoksi ~ takia ~ tähden, mitä varten sekä mistä syystä ovat syytä koskevia. (ISK 2004 § 1688.) Tutkielman aineistossa on mitä-, minkä tähden, miksi- ja mitä varten -alkuisia rakenteita, jotka ovat syytä kysyviä ja paheksuvia. Tällaisia hakukysymyksiä on aineistossa yhteensä 56. Mitä-alkuisia kysymyksiä on 34 ja minkä tähden, miksi- ja mitä varten -alkuisia rakenteita 22.
Ison suomen kieliopin (§ 1688) mukaan syytä hakevat kysymykset sisältävät implikaati-on siitä, että kyseessä olevan tilanteen tulisi olla toisin, esim. Miksi joensuulainen nukketeat-teri Vunukka esiintyi Suovanlahdella, pienellä syrjäisellä kylällä? Miksei se ollut kirkonkyläl-lä, tai miksei lapsia kuskattu kaupunkiin? Vastaavasti aineiston syytä kysyvien hakukysymys-ten moittivuus näyttää perustuvan siihen, että puheena olevan asian toivottaisiin olevan päin-vastoin. Syytä selvittävät kysymyslauseet ovat normaalia yleisemmin kielteisiä, mikä voi joh-tua siitä, että tekemättä jättämiseen tai tapahtuman toteutumatta jäämiseen voi olla jokin syy (ISK 2004 § 1688). Aineiston syytä koskevista kysymyksistä kuitenkin vain yhdeksän on kieltomuotoisia, kun taas myöntömuotoisia on 47.
49
Kysymykset, joissa kysymyssana mitä esiintyy merkityksessä ’miksi’, ovat sävyltään syyttäviä tai paheksuvia (ISK 2004 § 1706). Tämän kaltaiset interrogatiivilauseet ovat tut-kielman aineistossa esiintyvistä hakukysymyksistä yleisimpiä. Niitä on yhteensä 34 esiinty-mää eli noin 15 % kaikista aineiston hakukysymyksistä. Lausumien sävy vaihtelee ystäväl-lismielisistä retorisista kysymyksistä syytöksiin ja vihanilmauksiin. Kaikille lausumille on yhteistä se, että ne implikoivat, ettei kysymyksessä ilmaistua toimintaa olisi pitänyt tai kan-nattanut tehdä: esimerkiksi interrogatiivilause Mitä sinä omistasi panit! (TL) sisältää impli-kaation ’ei olisi pitänyt panna omista [tupakoista]’ (vrt. ISK 2004 § 1706).
Joidenkin aineiston syytä kysyvien interrogatiivilauseiden kysymyssana mitä voidaan korvata kysymyssanalla miksi lausuman merkityssisällön oleellisesti muuttumatta. Näin näyt-tää olevan erityisesti silloin, kun lausuman kielteinen affekti ei ole voimakas (esim. Mitä sinä omistasi panit! (TL), vrt. Miksi sinä omistasi panit?). Yleensä kysymyssanan valinnalla on kuitenkin merkitystä, sillä interrogatiiviadverbi miksi kohdentaa tiedustelun syyn kysymiseen, kun taas interrogatiivipronomini mitä näyttää sävyttävän kysymyksen paheksuvaksi ja teke-vän siitä lähinnä retorisen (esim. Mitä sinä tänne talliin tulit huutamaan? (RT), vrt. Miksi sinä tänne talliin tulit huutamaan?).
Syytä kysyvien mitä-hakukysymysten kiteytyminen affektiseen käyttöön tulee esille myös siinä, että mitä-interrogatiivipronomini voi esiintyä joidenkin verbien kanssa sekä mer-kityksessä ’mitä’ että ’miksi’ ja tuottaa täysin erilaisen merkityksen:
a) Prototyyppinen, neutraali käyttö:
Mitä (sinä) katsot? (’katsotko elokuvaa vai uutisia?’)
b) Tunnusmerkkinen, affektinen käyttö:
Mitä (sinä) katsot? (’miksi katsot minua, pidätkö minua pilkkanasi?’)
Syyttävät mitä-alkuiset kysymyslauseet eroavat retorisista kysymyksistä siinä, että kuu-lijan on mahdollista vastata niihin (ISK 2004 § 1706). Osaan aineiston syyttävistä mitä-kysymyksistä tarjotaan vastaus, erityisesti silloin, kun kysymyksen voidaan tulkita hakevan tietoa tai ilmaisevan syytöstä, jolta puhekumppani haluaa puolustautua. Verbi aikamuodon valinta vaikuttaa syytä kysyvien hakukysymysten merkitykseen siten, että preesensmuotoisilla kysymyksillä puhujan on mahdollista vaikuttaa asioiden kulkuun. Joidenkin preesensissä ole-vien syytä kysyole-vien kysymysten funktiona onkin toiminnan ohjailu. Imperfektimuotoisilla kysymysrakenteilla tällaista mahdollisuutta ei ole, koska paheksunnan aiheena oleva asia on
50
jo tapahtunut, eikä puhuja enää pysty muuttamaan sitä. Menneessä aikamuodossa olevan in-terrogatiivilauseen ainoana tehtävänä on kielteisen asennoitumisen ilmaiseminen.
Luku etenee siten, että aloitan aineiston paheksuvien syytä kysyvien hakukysymysten käsittelyn minkä tähden, miksi ja mitä varten -alkuisista kysymyksistä (alaluku 3.2.1). Mitä-alkuisten konstruktioiden tarkastelu jakautuu kolmeen eri alalukuun: esittelen preesensmuo-toisia rakenteita luvussa 3.2.2, imperfektimuopreesensmuo-toisia lauseita luvussa 3.2.3 ja finiittiverbittömiä kysymyksiä luvussa 3.2.4.
3.2.1 Minkä tähden, miksi- ja mitä varten -alkuiset hakukysymykset
Esittelen tässä alaluvussa paheksuvia syytä kysyviä minkä tähden, miksi- ja mitä varten -alkuisia hakukysymyksiä, joita on aineistossa 22: minkä tähden -kysymyksiä on 14, miksi-rakenteita kuusi ja mitä(s) varten -konstruktioita kaksi. Kysymyksistä 12 on preesensmuotoi-sia, viisi imperfektimuotoipreesensmuotoi-sia, neljä perfektimuotoisia ja yksi finiittiverbitön. Rakenteista 13 implikoi kielteistä väitettä ’ei pitäisi tehdä’ ja yhdeksän myönteistä väitettä ’pitäisi tehdä’.
Kysymysrakenteista suurin osa on vastausta odottavia. Tiedonhakua ilmaisevien kysymysten lisäksi on muutamia konstruktioita, jotka ovat lähinnä puhekumppania houkuttelevia tai herät-televiä lauseita. Konstruktioiden verbeissä on variaatiota, mutta verbit tulla (esimerkit 29–32) ja tuoda (esimerkit 27 ja 33) toistuvat useammissa kysymyksissä.
Aloitan käsittelemällä lausekkeella minkä(hän) tähden alkavia syytä kysyviä interroga-tiivirakenteita. Tarkastelen ensin preesensmuotoisia kysymyksiä, joita on seitsemän. Esimer-kissä 70 mies paheksuu minkätähden-kysymyksellä piian hitautta. Kysymyslause alkaa mutta-konnektiivilla, joka ilmaisee puhujan esiin nostaman seikan olevan uusi mutta liittyvän edel-tävään keskusteluun (vrt. Sorjonen 2006a: 206). Interrogatiivirakenteen implikaatio on ’pitäisi jo tuoda’. Se on tulkittavissa vastausta odottavaksi kysymykseksi, mikä käy ilmi myös siitä, että lause päättyy kysymysmerkkiin. Lausuman loppuun on merkitty kysymysmerkin lisäksi kolme pistettä. Ne kuvaavat ilmeisesti sitä, että puhuja lähtee katsomaan, miksi piika viipyy.
(vrt. Koivisto 2013: 161.)
(70) – Syöhän nyt, sinulla mahtaa olla nälkä.
– Menisin mieluummin levolle.
– Levolle ... kyllä, kyllä ... mutta minkätähden se ei tuo sitä voita ... eikä maitoa...?
Kaisa oli panemassa voita lautaselle ruokahuoneessa.
– Niin, niin, se on hyvä, ja maitoa kanssa.
Juha rupesi ottamaan maitopyttyä hyllyltä. (J.)
51
Esimerkissä 71 mies sanoo vaimolleen, että taloon yöksi jäänyttä kauppamatkustajaa pi-tää kohdella kuin pappia. Vaimo tiedustelee syytä toivotulle erityiskohtelulle minkähän täh-den -alkuisella nollapersoonalauseella, jolla puhuja osoittaa suhtautuvansa epäilevästi mie-hensä kehotukseen ja roikaleeksi nimittämäänsä kauppamatkustajaan. Mies tulkitsee vaimon-sa vuoron aidoksi kysymykseksi, johon hän vastaa perustelemalla, miksi haluaa vierasta koh-deltavan poikkeuksellisen hyvin.
(71) – Elä ole milläsikään. Se on hyvä mies. Sen täytyi jäädä tähän vielä huomeneen uusia kaupparen-kejään odottamaan, sanoi. Ne tässä yhtyy ja tästä eroo toiset toisille reiteille, koskien alla. Ehkä laittavat vakituisen majapaikkansa tähän meille, ja minä sanoin: laittakaa vain. Kuule, se pitää kyl-vettää ja syöttää ja tehdä aittaan tila. Sitä pitää kohdella kuin pappia.
– Minkähän tähden tuota niin pitää, roikaletta?
– Maksoi hyvän hinnan, ei kopeekkaa tinkinyt niinkuin muut Venäjän miehet. On hupaisa ja mu-kava. Ryypynkin vaivoistani vielä antoi. (J.)
Esimerkissä 72 esitetty katkelma on peräisin miehen ja naisen välisestä erittäin tunnepi-toisesta keskustelusta, jossa esiintyy kolme minkä tähden -alkuista kysymystä. Mies yrittää houkutella mukaansa naimissa olevaa naista, joka tiedustelee miehen tarkoitusperiä minkä tähden -lauseilla. Mies vastaa jokaiseen minkä tähden -kysymykseen sen tähden -alkuisella lauseella. Rakenteeltaan samanlaisten kysymysten ja vastausten toisto sekä partikkelit taas ja -kaan lisäävät vaikutelmaa keskustelun affektisuudesta (ks. partikkeleista luku 5.3 ja toistosta luku 5.5).
(72) – Joko sitten lähdemme? kysyy Shemeikka.
– Minnekä?
– Karjalaan, niinkuin oli puhe.
– Minkä tähden sinä sitä taas minulle puhut?
– Sentähden, että sinä olet minun.
– Minkä tähden minä olisin sinun enemmän kuin muidenkaan?
– Sentähden, että minä tahdon.
[– –]
– Kuka se on sitten minun oikea isäntäni?
– Minä!
– Minkä tähden sinä olet oikeampi kuin Juhakaan?
– Sentähden, että mielesi palaa minussa eikä hänessä. Sentähden, että olet sieltä mistä minä. Ja sentähden, etten minä kysy lupaa, vaan otan kysymättä, ja että jos et tule hyvällä, niin minä vien sinut väkisin. (J.)
Esimerkissä 73 puhekumppani tiedustelee, voidaanko hukkuneeksi oletettu mies julistaa kuolleeksi ja hänen vaimonsa leskeksi. Puhuja reagoi kysymykseen minkätähden-alkuisella nollapersoonalauseella, joka on lähinnä puhekumppania vakuutteleva huudahduslause. Se ennakoi myönteistä väitettä ’hengen saa tälläkin tavalla pois’.
(73) »Mitenkähän sen hautaamisen kanssa käy tuommoisessa tapauksessa? Tuleeko se henki täydelli-sesti lähteneeksi, kun ei ole voitu oikeita hautajaisia pitää ja hautaa siunata ... siinä sen akan les-keksi jäämisessä?»
52
Viisaana huudahti silloin Huttunen:
»No, minkätähden sitä ei henkeä tällä tavallakin saisi pois! Pappi souti veneellä paikalle ja viskasi äyskärillä kolme kertaa vettä haudalle ja sillä se oli hauta luettu. Onhan niillä herroilla konstit tämmöistäkin tapausta varten, niin että jos kenestä vain on muuten henki lähtenyt, niin ei sen enää hautaamisen puutteessa tarvitse olla elossa, eikä estää leskensä naimisiin menoa.» (TL.)
Esimerkissä 74 puhekumppani kieltäytyy menemästä putkaan. Puhuja kysyy ivaillen syytä kieltäytymiselle minkätähden -alkuisella hakukysymyksellä.
(74) Pitkän tutkinnon perästä sai Tahvanainen sen verran selville, että Makkosen leski tuntee miehet.
Sen johdosta käski hän kutsua Kaisan huomiseksi vieraanamiehenä kuulusteltavaksi. Ihalaisen ja Vatasen hän käski viedä putkaan.
Mutta silloin nosti Jussi Vatanen tenän ja sanoi, että hän ei mene.
»Vai et mene! Minkätähden sinä et menisi», ivaili Tahvanainen.
»Kun minä en jouda!»
»Ohoh! Vai et jouda! Pahanteoltako?» jatkui Tahvanaisen iva. [– –] (TL.)
Esimerkeissä 75–77 minkä tähden -kysymysten verbi on perfektissä ja niiden ilmaisema kielteinen affekti voimakasta. Esimerkit 75 ja 76 ovat sävyltään syyttäviä: molemmissa puhu-ja moittii puhekumppania jonkin asian tekemättä jättämisestä. Esimerkin 75 passiivimuotoi-sen kysymyslauseen äsähtää anoppi miniälleen, joka ei vastaa siihen.
(75) Pihamaalla seisoi häntä vastassa iso, laiha, luiseva, vanha nainen.
Ei sanonut sanaakaan, ei hyvää päivää. Silmät seisoivat kuin valmiina iskemään, ja kasvojen rypyt vuoroin kiristyivät, vuoroin laukeilivat pinnistyksestään. Seisoivat siinä anoppi ja miniä vähän ai-kaa vastakkain, niin äsähti anoppi:
– Minkä tähden on kalat kaadettu vasusta ympäri ja toiset jätetty siivoamatta?
Marja ei vastannut. (J.)
Esimerkissä 76 puhuja lausuu kaksi minkä tähden -alkuista interrogatiivilausetta, sillä puhekumppani ei vastaa ensimmäiseen kysymykseen. Hän ei joko kuule kysymystä tai on haluton myöntämään, että on unohtanut antaa vaimonsa kehruukset ruustinnalle.
(76) – Mitä? ... ja nyt näki Liisa jo semmoista, että ei kiitetty, ja hän huusi siitä Matille talliin...
– Herra Jumala!... Matti hoi! kun on minun kehruut vielä täällä reen pohjalla ... jotka olivat ruus-tinnalle vietävät!... Kuuletko sinä, sen kötys, minkä tähden et ole antanutkaan niitä ruusruus-tinnalle?
Matti oli ruvennut apetta tekemään tammalleen ja tuli nyt noutamaan jauhopussia reestä.
– Minkä tähden et ole antanutkaan minun kehruuksiani ruustinnalle?
– Olenpahan...
– Vai olet? – – Tuoll' olivat heinien alla nykimättä ... et ole liikauttanutkaan ... siin' on, heh! – ja Liisa heitti vihaisesti nyytin takaisin rekeen.
– En muistanut. (RT.)
Esimerkki 77 perfektin passiivimuotoinen minkä tähden -kysymys on puolusteleva. Pu-huja tiedustelee syytä sille, miksi hänen väitetään sanoneen nähneensä sellaista, joka ei hänen mielestään pidä paikkaansa.
53
(77) Tyttö intoutui yhä enemmän:
– Marja olisi ennemmin antanut vaikka tappaa itsensä. Ja saattaa olla vaikka koskessa, koska ette häntä löytänyt eikä siellä kukaan hänestä tiennyt. Mutta mielellään hän ei mennyt. Ja minkä täh-den se semmoinen puhe on pantu minun syykseni, että minä olen sen nähnyt tai sanonut mielellään menneen, joka en ole – kun olen itkenyt kuollakseni!
– Elä nyt, Kaisa, itke, enhän minä ole uskonut. (J.)
Esimerkeissä 75–77 puhuja viittaa paheksunnan kohteena olevaan jo tapahtuneeseen asiaan perfektimuotoisella verbillä. Kauppisen (1998: 189–190) paheksuntarakenteeksi ni-meämä konditionaalin perfektimuoto (esim. oisit tullu | pakkasta ois saanu olla vähä enem-män) voi saada futuurisenkin merkityksen, sillä perfekti voi viitata sekä affektin kohteena olevaan menneeseen tapahtumaan (esim. päätös jäädä pois teatterista, kuultu sääennuste) että puheena olevaan tulevaan tapahtumaan (esim. teatteriesitys, huomisen sää). Esimerkeissä 75–
77 perfektimuodon futuurisuuden voidaan tulkita lisäävän lausumien affektisuutta, sillä per-fektin avulla on mahdollista osoittaa, että puhekumppani on vastuussa tekemästään asiasta edelleen: tehty teko tai tekemättä jättäminen vaikuttaa nykyhetkessä.
Esimerkkien 78 ja 79 minkä tähden -kysymykset ovat imperfektimuotoisia. Puhuja syy niiden avulla syytä konkreettiselle teolle, joka on tapahtunut hetki sitten. Molempia ky-symyslauseita edeltää päivittelevä nominilauseke Herra isä siunatkoon ja Hyvä isä tokiinsa.
Puhujan tunnetila tulee ilmi myös johtolauseista. Esimerkissä 78 hänen kuvataan huutavan kauhuissaan ja esimerkissä 79 huutavan hädissään.
(78) Anna Liisa, joka hääräili lampaiden kanssa, kuuli jotain epäselvää puhetta sian töllöämisestä ja ky-syi hätäisenä:
»Minkätähden se sika heitti vinkumisen?»
»Ka kun sitä lyötiin halolla päähän», selitettiin. Kauhuissaan huusi Anna Liisa:
»Herra isä siunatkoon! Minkätähden sitä lyötiin?»
»Jotta se heittäisi vinkumisen», vastasi yksi.
»Vaan se heittikin henkensä», lisäsi toinen. (TL.)
(79) Rahtilaiset täyttivät pyynnön nopeasti. Anna Liisa huomasi sen ja huusi hädissään lampaiden luo-ta:
»Hyvä isä tokiinsa! Minkätähden ne viskasivat Ihalaisen tervatölkin kaivoon?»
»Kenonen käski tervaamaan veden, jotta se ei happane», viisastelivat rahtilaiset. (TL.)
Siirryn nyt tarkastelemaan miksi ~ mikset ~ miksei -alkuisia hakukysymyksiä, jotka ovat aineistossa harvinaisia. Myöntömuotoisia miksi-kysymyksiä on aineiston dialogiosuuksissa vain kaksi ja kieltomuotoisia mikset- ja miksei-konstruktioita neljä.11 Esimerkeissä 80–83
11 Huomionarvoista on se, että Juhassa henkilöhahmojen ajatuksia tai yksinpuhelua kuvaavissa monologiosuuk-sissa myöntömuotoisia miksi-rakenteita on kymmenen ja kieltomuotoisia miksei-lauseita kaksi, mikä on enem-män kuin tutkielman kaikkien aineistolähteiden dialogissa esiintyvien miksi-kysymysten yhteismäärä. Tämä voi olla sattumaa, mutta miksi-alkuisten kysymysten voi varovasti arvioida soveltuvan paremmin kirjalliseen käyt-töön, kuten kerrontaan, kuin luonnollista puhetta jäljittelevään dialogiin. Näitä monologiin kuuluvia kysymys-konstruktioita ei ole laskettu mukaan tutkielman kysymyslauseisiin.
54
esiintyy kysymyssanan ja kieltoverbin sulauma mikset tai miksei ja preesensmuotoinen verbi tulla. Ne kaikki ovat kieltomuotoisia lauseita, jotka implikoivat myönteistä väitettä. Esimerkit 80–82 ovat tulkittavissa puhekumppanin houkutteluiksi, ja esimerkeissä 80 ja 81 interrogatii-virakennetta seuraakin imperatiivilause tule nyt. Esimerkkeihin 81 ja 82 sisältyvät myös tulla-verbin täydennykset sisään ja vastaan, esimerkissä 81 on tulla-verbin lisäksi modaaliverbin tahtoa kieltomuoto ja esimerkissä 83 kaataa-verbin MA-infinitiivi.
(80) – Marja! kuului tuvasta. Marketta! Missä sinä olet? Tule! Tulehan jo, Marjueni!
Ääni oli hyväilevä, houkutteleva, niinkuin sen, joka koiraansa kutsuu. Marja ei liikahtanut siitä, missä istui. Vähän päästä ilmaantui Shemeikka oveen.
– Ka, mikset sinä tule! Tule nyt! Minnekä sinä menit? Missä sinä olet ollut?
Marja ei vastannut. Kun Shemeikka tuli häntä kohti, hän nousi. Shemeikka tavoitti häntä.
– Anna minun olla! tiuskaisi Marja. (J.)
(81) Mutta Anja tarttui häntä käteen ja tahtoi vetää väkisin. Marja riuhtaisihe irti ja pääsi piilottautu-maan porstuan pimeimpään nurkkaan. Vaan Anja ei hellittänyt.
– Mikset sinä tahdo tulla sisään? Tule nyt.
– Kun minä en tahdo ... anna minun olla! (J.)
(82) Rannasta kuului miesten ääniä, naurua, rähinää, riitelyä ja sitten taas naurua. Shemeikka näkyi nousevan pihaan, muut sitten jälempänä. Marja istui tuvan perällä, menemättä vastaan.
– Hei, Marja, hei! kuului Shemeikka huutavan. Missä on emäntä?
Hän kiipesi vähän vaivaloisesti kynnyksen yli.
– Ka, täällähän se! Mikset tule vastaan? Mitä kontteja ne on nuo?
Sen silmät olivat himmeät, polvet tavallista lengommat.
– En tiedä, sanoi Marja, pyrkien ohi ja ulos. – Entiset tyttösi toivat. (J.)
(83) Se sanoi sen käskevästi kuin orjalleen ja meni. Ja Marja totteli, purki kontin, otti siitä eväät, asetti ne pöydälle, keitti saijut ja jätti pankolle. Kun kuuli miesten tulevan saunasta, nousi hän ja meni tuvan taa, jonne avonaisesta luukusta kuuli kaikki, mitä puhuttiin.
– Minne se tyttösi meni? Miksei se tulekaan saijuja kaatamaan? kuului joku kysyvän.
– Antaa hänen olla, sanoi siihen Shemeikka. Sitä vielä ujostuttaa. Ne on arkoja, ruotsikot. (J.)
Esimerkeissä 84 ja 85 esiintyy kysymyssana miksi. Esimerkissä 85 nainen tiedustelee rakastajaltaan, miksi tämä toi hänet kotiinsa. Kysymys on imperfektissä, sillä se selvittää syy-tä jo tapahtuneelle asialle. Se implikoi kielteissyy-tä väitetsyy-tä ’ei olisi pisyy-tänyt tuoda’. Vastausvuoro ei sisällä pyydettyjä perusteluja vaan kolmen kysymyksen sarjan (Minäkö toin? Etkös itse pyrkinyt? Etkös itse syliini juossut?), joka palauttaa vastuun tapahtumista puhekumppanille kieltämällä hakukysymykseen sisältyvän oletuksen ’toit minut tänne’.
(84) – Minä kuulin kaikki, mitä puhuitte! Päästä minut! Sinulla on ollut täällä joka kesä uusi tyttö!
– Luulitko ehkä olevasi ensimmäinen?
– Ja ensi kesänäkö tuot taas uuden?
– Luuletko ehkä olevasi viimeinen?
– Miksi minut sitten ollenkaan tänne toit?
– Minäkö toin? Etkös itse pyrkinyt? Etkös itse syliini juossut?
Marjan uhka katkesi. Shemeikka hellitti hänen kätensä, ja hän lyykähti kivelle. (J.)
55
Esimerkin 85 miksi-kysymyksessä on preesensmuotoinen kärsiä-verbi, jolla Nykysuo-men sanakirjan (NS) mainitsema, etenkin kielteisille yhteyksille tyypillinen merkitys ’kestää, sietää, suvaita’ (esim. En voi kärsiä häntä lähellänikään. | Aina me kakarat olimmekin Nissen vaarin niskoilla, ja hän kärsi meitä, taisi meistä pitääkin. NS). Esimerkin 85 interrogatiivi-konstruktio implikoi kielteistä väitettä ’sinun ei tarvitse sietää häntä’, ja sen tarkoituksena on lähinnä herätellä puhekumppania. Kysymysrakennetta seuraa konditionaalimuotoinen kehotus käskisit pois, joka eksplikoi puhujan ajatukset siitä, miten puhekumppanin tulisi menetellä.
Puhekumppani reagoi vuoroon selittämällä syitä pitkämielisyydelleen puheena olevaa henki-löä kohtaan.
(85) – Minä olen aivan hukassa hänen kanssaan.
– Mikä ihminen se on?
– Ajatelkaa, – eräs huono nainen. Hyvin, hyvin huono nainen. Joka on istunut linnassa ja – taivas ties', mitä kaikkea hän on tehnyt. Uh, minulla on hänestä oikein vaikea. Kun hän tulee likelle, niin ihan rupean voimaan pahoin. Uh!
– No mutta miksi kärsit häntä? Käskisit pois.
– En ilkiä, kun hän, raukka, kumminkin tarkoittaa hyvää. Hän on tuntenut minut ennen nuorena ja tahtoisi nyt välttämättä jollakin tavalla minua palvella. (K-L.)
Käsittelen luvun lopuksi kahta aineiston mitä(s) varten -alkuista kysymysrakennetta.
Esimerkin 86 kysymyksen lausuu nainen poikansa rakastajattarelle kysyäkseen syytä sille, miksi tämä on lähtenyt hänen poikansa mukaan.
(86) – Syyttä häntä moitit, syyttä meille vihojasi viskot. Jos et olisi toisen ollut, olisimme sinusta jo mi-niän tehneet.
– Mitä tuossa aina siitä haastatte. En ole miniäksi milloinkaan pyrkinyt.
– Mitäs varten sitten mukaansa lähdit?
– Hullu olinkin. (J.)
Esimerkissä 87 vaimo esittää mitä varten -hakukysymyksen miehelleen selvittääkseen, miksi yksi heidän kotonaan vierailleista kauppamatkustajista jäi yöksi taloon. Kysymystä seu-raa mahtoi mennä hänkin -väitelause, jonka merkitys on paheksuva ’olisi mennyt hänkin’
(mahdoit tehdä ’olisit tehnyt’ -rakenteesta ks. Saukkonen 1966: 57).
(87) Hetken päästä kuuluivat miehet tulevan takaisin, äänekkäästi haastellen, hyvällä tuulella, She-meikalla selässään laukku, jonka vei tupaan.
– Eikö se mennytkään? kysyi Marja.
– Toiset menivät, mutta tämä vielä jäi.
– Mitä varten se jäi? Mahtoi mennä hänkin.
– Elä ole milläsikään. Se on hyvä mies. Sen täytyi jäädä tähän vielä huomeneen uusia kaupparen-kejään odottamaan, sanoi. Ne tässä yhtyy ja tästä eroo toiset toisille reiteille, koskien alla. Ehkä laittavat vakituisen majapaikkansa tähän meille, ja minä sanoin: laittakaa vain. Kuule, se pitää kyl-vettää ja syöttää ja tehdä aittaan tila. Sitä pitää kohdella kuin pappia. (J.)
56
Tutkielman aineiston minkä tähden ja mitä varten -kysymykset näyttävät ilmaisevan voimakkaampaa paheksuntaa kuin miksi-kysymykset. Esimerkkejä 83 ja 84 lukuun ottamatta aineiston miksi-alkuisilla rakenteilla on syyn kysymisen ja paheksumisen ohella muita tehtä-viä, kuten puhekumppanin herättely (esimerkki 85) ja houkutteleminen (esimerkit 80–82).
Minkä tähden ja mitä varten -konstruktiot näyttävät puolestaan keskittyvän toiminnan syiden selvittämiseen ja kielteisen affektin välittämiseen. Kysymyssanan vaikutusta syytä kysyvien miksi- ja minkä tähden -kysymysten paheksuvuuden voimakkuuteen kannattaisi tutkia edel-leen, sillä näin pienen aineiston perusteella ei ole mahdollista tehdä yleistettäviä päätelmiä asiasta. Vastaavasti olisi syytä selvittää, ilmaisevatko perfektimuotoiset kysymysrakenteet voimakkaampaa paheksuntaa kuin muun aikamuodon sisältävät kysymykset.
3.2.2 Mitä-alkuiset preesensmuotoiset hakukysymykset
Käsittelen tässä alaluvussa aineiston mitä-alkuisia hakukysymyksiä, joissa mitä-sanan merki-tys on ’miksi’ ja joiden verbi on preesensissä. Tällaisia kysymysrakenteita on 14. Ne ovat syytä kysyviä ja ilmaisevat, että jokin asia ei miellytä puhujaa. Kysymysten rakenteessa esiin-tyy variaatiota. Yksinkertaisimmillaan konstruktio muodostuu mitä-kysymyssanasta ja pree-sensmuotoisesta verbistä (esim. Kah, mitä naurat? J). Rakenteeseen voi lisäksi sisältyä par-tikkeleita, pronomineja tai MA-infinitiivi (esim. Mitä sinä nyt siitä niin rupeat vetistelemään!
TL). Tyypillisesti näissä lauseissa on tunnusmerkkinen verbiloppuinen sanajärjestys eli verbin laajennukset (esim. adverbiaalimääritteet) sijoittuvat verbin edelle eivätkä sen jälkeen kuten neutraalissa kysymyksessä (esim. Mitä sinä sinne kujaan ajat? (RT); vrt. neutraali kysymys Miksi sinä ajat sinne kujaan?). Aineiston paheksuvien preesensmuotoisten mitä-kysymysten rakenne voidaan kuvata seuraavasti:
mitä(s ~ -pA) + (persoonapronomini ~ demonstratiivipronomini) + (verbin laajennus X) + preesensmuotoinen verbi + (MA-infinitiivi)i
Preesensmuotoisten mitä-kysymysten verbeissä on vaihtelua, mutta neljässä kysymyk-sessä on jokin puhumista kuvaava verbi (puhua, haastaa tai kertoa) ja kahdessa katsomista ilmaiseva verbi (katsoa tai vahdata). Muut interrogatiivirakenteissa esiintyvät verbit ovat nauraa, repiä, ajaa, seurailla ja virua. Lisäksi kolmessa kysymyslauseessa on ruveta-verbi ja verbien vetistellä, surra ja rääsittää MA-infinitiivi. Kaikki aineiston preesensmuotoiset mitä-hakukysymykset ennakoivat kielteistä vastausta. Kysymysten implikaatio on ’ei pitäisi tehdä’.
57
Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki kysymyslauseet ovat 2. persoonassa, ja ne on suun-nattu yhdelle tai useammalle puhekumppanille. Vain yksi kysymysrakenne on 3. persoonassa, ja sekin on lausuttu puhekumppanille. Puolet konstruktioista on tulkittavissa tietoa hakeviksi kysymyksiksi ja puolet neuvoiksi tai kehotuksiksi.
Esimerkin 88 mitä-alkuisen hakukysymyksen lausuu mies ryöstämälleen naiselle, johon hän alkaa ensihuuman jälkeen kyllästyä.
(88) – Eikö maita? kuuli Shemeikka naurun hyrähdyksen jostakin läheltä. Samassa hän huomasi Mar-jan pensaassa. Ärtyneeseen silmään hän näytti vanhalta, rumalta, isomahaiselta.
– Kah, mitä naurat?
Marja nauroi vielä hartaammin, ajatellen iloista yllätystä, jonka hän sille tekee.
– Sinun eväitäsi, mies parka, nauran. Eikö sinulla ole muuta kuin tuo…?
Shemeikka ei vastannut, haukkasi vihaisesti palan suuhunsa ja sylki samassa toisen puolen ulos.
(J.)
Esimerkissä 89 aviomies osoittaa vihastumistaan epäuskoista vaimoaan kohtaan
Esimerkissä 89 aviomies osoittaa vihastumistaan epäuskoista vaimoaan kohtaan