3 KIELTEISTÄ AFFEKTIA ILMAISEVAT HAKUKYSYMYKSET
3.3 Päivittelevät hakukysymykset
Tarkastelen tässä alaluvussa aineiston päivitteleviä hakukysymyksiä, joita on yhteensä 54.
Päivitteleviä hakukysymyksiä esiintyy eniten Canthin teoksissa. Noin 60 % aineiston häm-mästelevistä hakukysymyksistä sisältyy Kauppa-Lopoon tai Työmiehen vaimoon. Lähes 40 % päivittelevistä hakukysymyksistä kuuluu Lassilan teoksiin. Ahon teosten dialogissa on vain kaksi päivittelevää hakukysymystä, ja ne molemmat esiintyvät Juhassa.
Päivittelevät hakukysymykset voidaan jakaa kysymysrakenteiden muodon perusteella kolmeen ryhmään. Luku etenee siten, että käsittelen ensimmäisessä alaluvussa 3.3.1 päivitte-levien hakukysymysten suurinta ryhmää: mikä ~ kuka x NP -alkuisia rakenteita, joita on 29.
Toisessa alaluvussa 3.3.2 tutkin toiseksi yleisimpiä päivitteleviä hakukysymyksiä, kuinka-alkuisia rakenteita, joita on 17. Kolmannessa alaluvussa esittelen 3.3.3 kysymyssanoilla min-kälainen- ja mikä-alkavia päivitteleviä hakukysymyksiä, joita on 8.
68 3.3.1 Mikä ~ kuka x NP -alkuiset hakukysymykset
Tutkin tässä alaluvussa aineiston päivitteleviä mikä ~ kuka x NP -alkuisia hakukysymyksiä, joissa x on voimasana tai muu affektinen nomini. Isossa suomen kieliopissa (§ 1713) maini-taan affektisten interrogatiivi-ilmausten yhteydessä kysymysrakenne, joissa voimasanan mää-ritteenä on interrogatiivipronomini. Substantiivilausekkeita on kolmea tyyppiä: mitä x:ää, jossa kysymys- ja voimasana ovat partitiivissa (esim. Mitä vittua te idiootti viuhdotte), mistä x:stä ~ minkä x:n takia, joka kongruoi lauseen edellyttämässä muodossa (esim. Mistä helve-tistä hän sen arvasi?) sekä mikä x:n NP, jossa voimasana on genetiivissä (esim. Mistä ihmeen metelistä te puhutte?). Voimasanan lisäksi lausekkeissa voi esiintyä jokin muu substantiivi, kuten ihme tai kumma. (Mt. § 1713.)
Tutkielman aineistossa on 29 mikä ~ kuka x NP -tyyppistä kysymyslausetta, joissa ky-symyssana ja voimasana tai muu affektinen nomini määrittävät nominilauseketta. Kysymys-sanoina ovat mikä(hän) ~ mitä ~ mihin ~ mistä ~ kuka(han) ~ kenen(kähän) ja voimasana tai affektinen nomini voivat olla nominatiivissa, genetiivissä, partitiivissa tai elatiivissa. Voima-sanan sisältäville hakukysymyksille on tyypillistä se, että ne voivat olla joko retorisia tai tie-donhalua ilmaisevia ja että ne osoittavat kysyvyyden lisäksi tai yksinomaan hämmästelyä, ihastelua tai syytöstä (ISK 2004 § 1713). Vastaavasti aineiston päivittelevien mikä ~ kuka x NP -rakenteiden joukossa on sekä retorisia että tietoa hakevia kysymyksiä. Päivittelyn lisäksi ne ilmaisevat moitetta tai syytöstä puhekumppania, puheena olevaa henkilöä tai asiaa koh-taan. Tarkastelen kysymyslauseissa esiintyviä voimasanoja ja muita affektisia ilmauksia lä-hemmin alaluvussa 5.1.
Aloitan tarkastelun kysymyssanalla mikähän, mitä, mihin ja mistä alkavista hakukysy-myksistä, joita on 17. Käsittelen sen jälkeen kysymyssanalla kuka ja kenen alkavia kysymys-rakenteita, joita on 12. Yleisimpiä ovat mikä x NP -konstruktiot, joissa x on kielteistä suhtau-tumista osoittava nominatiivimuotoinen substantiivi (hupakko, pöllö, lapsi, kutju, mölö tai komentaja) ja NP minä olen tai sinä olet -lause. Tällaisia rakenteita on kuusi, ja ne kaikki ovat peräisin Canthin teoksista. Esimerkeissä 120 ja 121 puhuja moittii itseään (mikä x minä olen) ja esimerkeissä 122–125 puhekumppaniaan (mikä x sinä olet).
(120) HOMSANTUU. Mikä hupakko minä olen. Itken ja nauran yhtäaikaa. – Tuntuu niin hyvältä ja ke-vyeltä nyt, vaikka kyyneleet vielä silmissäni. Ihme, etten kohta huomannut, millä tavalla voisin vähän parantaa tuota onnetonta tekoani. (TV.)
(121) – Pahuus, etten tullut sitä ajatelleeksi! Mikä pöllö minä olin. Saakuri – –. (K-L.) (122) – Huomautitko häntä edes siitä? Tietysti et. Voi mikä lapsi sinä olet. (K-L.)
69
(123) – Mene tiehesi! Mikä kutju sinä olet? (K-L.)
(124) – Tuokaa vaan, – – kyllä minä aina juoda jaksan siinä missä tekin tarjota. Morjens! Annapa tove-rilleni myös. Mikä Mölö-Heikki sinä olet, kun et sen vertaa ymmärrä? (K-L.)
(125) – Ka mikä sinä olet tässä komentaja? Minä laulan mitä tahdon, enkä kysy lupaa keltään. (K-L.)
Esimerkkien 120–122 kysymyslauseita ei voida pitää tietoa hakevina kysymyksinä, mikä tu-lee ilmi jo siitä, että ne päättyvät pisteeseen. Esimerkkien 123–125 loppuun on merkitty ky-symysmerkki, vaikka kysymisen sijasta niillä pyritään pikemminkin vaikuttamaan puhe-kumppanin toimintaan. Esimerkeissä 123 ja 124 mikä x NP -rakenne esiintyy puhekumppania ohjailevien imperatiivimuotoisten lauseiden jäljessä. Esimerkissä 125 affektinen nomini ko-mentaja ei ole kysymyssanan jäljessä vaan lauseen lopussa.
Esimerkkien 120–125 kysymyslauseita muistuttaa esimerkin 126 mikä x NP -kysymys, mutta se eroaa niistä rakenteellisesti siten, ettei siinä ole finiittiverbiä. Erona on myös se, että edellä esitellyillä konstruktioilla puhuja paheksuu joko itseään tai puhekumppaniaan, mutta esimerkin 126 mikä x NP -kysymyksen kielteinen affekti kohdistuu keskustelun ulkopuoliseen henkilöön, joka kuitenkin kuulee itseään koskevan paheksunnan ovenraosta.
(126) Lopo nykäisi hiukan sormellaan ovea. – – Se meni raolleen; hän tirkisti sisään. Siellä ne istuivat sohvassa ja nauraa virnuttivat rouvalle, joka nyt palasi heidän luokseen.
– Mikä kummallinen konnesanssi –? (K-L.)
Esimerkessä 127 ja 128 x on nominilauseke hiiden poropirkko tai pirun mies. Niiden ilmaisema kielteinen affekti puhetilanteen ulkopuoliseen henkilöön, kuten esimerkissä 126.
Esimerkin 127 mikä x:n NP -rakenne ihmettelee paikalle saapunutta henkilöä.
(127) TOPPO. Mikä hiiden poropirkko tuo on? (TV.)
Esimerkissä 128 puhuja käyttää mikähän x:n NP -rakennetta ilmaisemaan turhautumis-taan kysymykseen, jota hän on pohtinut pitkään saamatta siihen vastausta.
(128) Ukko Sikasta oli henkisessä työssä ponnistellessa alkanut yhä enemmän vaivata se Johannesute-liaisuus. Häntä aivan kiusoitti, kun ei tiennyt mikä kumman mies se oli, kun lukkari yhä vain sen saarnaa pohti.
– Mikähän pirun mies tuo oli! oli hän kerrankin oudostellut pojallensa Pekalle. (KK s. 30.)
Esimerkeissä 129 ja 130 esiintyy rakenne mikä x:n NP, jossa x on genetiivissä. Esimer-kit 127 ja 128 ovat peräisin poliisikuulustelusta, joka ei etene toivotulla tavalla kuulustelta-vien järjettömiltä vaikuttakuulustelta-vien vastausten vuoksi. Molemmat mikä x:n NP -lauseet ovat kuu-lustelijan esittämiä tarkistuskysymyksiä, jotka toistavat edellisen vuoron vastauksen tai sen
70
osan voimasanalla tehostettuna (ks. toistosta alaluku 5.5). Rakenteet ovat vastausta odottavia ihmetteleviä kysymyksiä, jotka tiedonhalun ohella ilmaisevat puhujan ärtymystä puheenai-heeseen ja puhekumppaneihin.
(129) »No kun se tamma meni sinne.»
Tamma! Mikä lemmon tamma?»
»Se Kettuselta vaihdettu tamma.» (TL.)
(130) »Mitä sinulla siinä säkissäkin on?»
»Potsi.»
»'Potsi'!... Mikä penteleen 'potsi'?» sotkeutui Tahvanainen. (TL.)
Esimerkeissä 131–133 esiintyy rakenne mitä x:n NP, joissa kysymyssana on partitiivis-sa ja x on nominilauseke riivatun meteliä, maailman päivinä ja herran nimessä. Konstruktiot implikoivat kielteistä väitettä ja ovat tietoa hakevia kysymyksiä, joihin myös vastataan. Esi-merkissä 131 puhujan pihalle on saapunut kutsumattomia vieraita, jotka jahtaavat porsasta kovaäänisesti huutaen. Raivostunut puhuja tiedustelee mitä x:n NP -kysymyksellä syytä mete-löinnille.
(131) Mutta melu oli häirinnyt vieraita, ja nyt tuli lääkäri paraaseen ötäkkään, ärjyen:
»Senkö pahaa elämää te täällä pidätte!... Missä on poliisi!»
Miehet vähän säpsähtivät viime sanan kuullessaan ja koko mellakka taukosi. Lääkäri tiuskasi uu-destaan:
»Mitä riivatun meteliä tämä tämmöinen on?»
»Tuotahan me porsasta vain otimme kiinni», selitti Jussi viattomana. (TL.)
Esimerkissä 132 morsian pyytää sulhasta sivummalle, sillä hän haluaa kysyä tältä häi-den sujumisesta. Sulhanen lausuu morsiamelle mitä x:n NP -alkuisen kysymyksen, joka osoit-taa hänen pitävän morsiamen huolestumista turhana.
(132) JOHANNA. Kuulehan, Risto. Pari sanaa ensin.
RISTO. Vaikka kolme. Vai niin. Oikeinko sitä mennään loitomma, ettei muut kuule. No, mitä maailman päivinä sinulla nyt onkaan?
JOHANNA. Eihän täällä vain ruvettanekaan pitämään pahaa elämää tänä iltana? Minua jo alkaa pelottaa. (TV.)
Esimerkissä 133 puhuja käyttää mitä x:n NP -rakennetta ilmaistakseen pitävänsä ajatus-ta ajatus-tavaroiden myymisestä huutokaupassa järjettömänä. Kysymyslause ennakoi väitettä ’sem-moisella törkytavaralla ette saa huutokaupassa mitään’.
(133) Ei ollut Riikka vieläkään koonnut hänelle myötäviä tavaroita. Väitti rouvan sanoneen, että viitsikö niitä enää noin kaupitella, kun kumminkin tulee pian huutokauppa pidettäväksi.
– Mitä herran nimessä te luulette semmoisella törkytavaralla saavanne huutokaupassa. Ettehän si-tä ilkiä sinne viedäkään, toimitteli Lopo.
Riikka ei siihen virkkanut mitään. (K-L.)
71
Aineistossa on kaksi mitä x:ää -rakennetta, joissa x on partitiivimuotoinen substantiivi ihme tai voimasana hitto. Konstruktiot implikoivat kieltomuotoista väitettä ’ei pitäisi tehdä’.
Esimerkin 134 mitä ihmettä -kysymyslause ei ole tietoa hakeva, vaan puhuja lausuu sen pa-heksuakseen puheena olevien henkilöiden viipymistä.
(134) RISTO. Ja pankoot joutuun nyt. Mitä ihmettä ne siellä viivyttelevätkin näin kauan. Aikoja sitten olisi miehille pitänyt väkeviä tarjota. (TV.)
Esimerkin 135 kysymysrakenne on tarkoitettu säikähtäneiden naisten rauhoittelemisek-si. Lausuman esittäjä on harmistunut naisten pelästyneestä käytöksestä ja yrittää ratkaista ti-lannetta käyttämällä mitä x:ää -interrogatiivilausetta. Yritys on tehoton, sillä naiset jatkavat pakomatkaansa. Kuten esimerkin 134 mitä ihmettä -rakenne, tämäkään mitä hittoa -konstruktio ei ole tiedonhaluinen, vaan sen tehtävänä on vakuuttaa säikähtäneet naiset tilan-teen vaarattomuudesta.
(135) Mutta nyt osui tulemaan vastaan kaksi naista. Ne olivat markkinoilta palaavia. Höljäkän Turusen tyttö Siveä ja Pennasen leski Maija. Tienpolvesta ne tupsahtivat eteen aivan yht’äkkiä.
Arvaa sen kauhistuksen ja parahduksen! Suinpäin syöksyivät naiset takaisin kaupunkiin huutaen apua minkä voivat.
– Mitä hittoa te turhia pelkäätte! koki ukko heitä rauhoitellen huutaa. – Emme me teitä syö!
Mutta ne vaan juoksivat ja kirkuivat. (KK s. 79–80.)
Aineistossa on myös kaksi edellä esiteltyjä rakenteita muistuttavaa esimerkkiä, joissa kysymyssana ja voimasana kongruoivat lauseen muodon mukaan. Esimerkit 136 ja 137 im-plikoivat kielteistä väitettä. Esimerkissä 136 miehet pohtivat raastuvanistuntoa, johon ovat vähän aikaa sitten osallistuneet. Kysymyslause on pohdiskeleva, ja sen implikaatio on ’emme ehtineet tehdä niin paljon pahuutta’.
(136) »Tottapa se sentähden sakotti niin jumalattomasti, jotta saisi mahansa täyteen...»
Molemmat raapaisivat yhtäaikaa korvallistaan ja Jussi taas kummasteli:
»Mihin lemmon aikaanhan me ehdimme tehdä niin ylettömän paljon sitä pahuuden hantvärkkiä, kun siinä oli tuomarillekin pölpöttämistä hyväksi tupakan panoajaksi ennen kuin sai ne kaikki lop-puun luetelluksi!»
»Olihan siinä monen sorttista pahuutta!» (TL.)
Esimerkissä 137 kontekstina on sama poliisikuulustelu kuin esimerkeissä 129 ja 130.
Poliisimestari tiedustelee, tiesivätkö miehet, kenen hevosella ajoivat toiseen pitäjään. Toinen kuulusteltavista pitää kysymystä järjettömänä ja johtolauseen mukaan lausuu hämmästyksen-sä rakenteella mistä x:stä NP. Kysymyslause toistaa poliisimestarin kysymyksen tietää-verbin ja ennakoi kielteistä väitettä ’emme olisi voineet tietää’.
72
(137) »Mutta tiesittekö te kenen hevonen se oli?
»Emme», vastasi Jussi, ja Anttikin lausui hämmästyksensä:
»Mistä hitosta me olisimme tienneet, kenen se on?»
»'Mistä olisimme tienneet'!... Annan minä teille 'mistä olisimme tienneet'!... Kyllä te tiesitte!»
(TL.)12
Siirryn nyt tarkastelemaan aineiston kuka(han) x ~ kenen(kähän) x NP -alkuisia hakuky-symyksiä. Kaikki 12 esiintymää ovat peräisin Lassilan teoksista. Esimerkit 138–143 alkavat konstruktiolla kuka x NP. Esimerkin 138 rakenne on tietoa hakeva kysymys, joka ilmaisee säikähdystä ja vihastusta kasvoille koskevaa ihmistä kohtaan.
(138) Siinä taputellessa sattui kämmenen alle jotain pehmeämpää ja Antti jo luuli löytäneensä pieluksen, kun se älähtikin ja sanoi unen sekaisella Jussi Vatasen äänellä:
»Kuka horna se kasvoille taputtaa!»
Nyt meni Antti sekaisin. Hän ei hoksannut miten asiat oikeastaan olivat, vaan kysyi pöhlönä:
»Vatanenko se on?» (TL.)
Esimerkki 139 on peräisin jo edellä esimerkeissä 129–130 ja 137 esillä olleesta kuulus-telukohtauksesta. Poliisimestarin lausuma kuka x NP -rakenne toistaa edellisen vuoron tuoda-verbin voimasanalla tehostettuna (ks. toistosta alaluku 5.5). Kuten esimerkissä 137, tämänkin kysymyslauseen tehtävänä on osoittaa puhujan pitävän puhekumppaneiden puheita järjettö-minä. Kuulusteltaville ei jää mahdollisuutta vastata kysymykseen, koska sitä seuraa väitelause itse te tänne tulitte, joka eksplikoi, miten poliisimestari ajattelee asioiden olevan.
(139) »Oletteko te taas niitä äskeisiä liperiläisiä?»
»Olemme», myönsi Jussi kieltämättömän tosiasian.
»Mitäs te taas tänne tulitte?» kiivastui Tahvanainen edelleen.
»Ka kun se toi.»
»Toi!... Kuka lempo teidät tänne toi!... Hunsvotit! Itse te tänne tulitte», ärjäsi Tahvanainen. Nyt kiivastui Jussi ja sanoi:
»Jo nyt valehtelet, jotta me itse tulimme. Se toi.» (TL.)13
12 Kysymysrakenne esiteltiin jo edellä luvussa 3.1.5 kielteistä väitettä implikoivien mistä ~ kuka tietää -konstruktioiden yhteydessä (ks. esimerkki 58). Kysymys kuuluu kahteen hakukysymysten merkitysryhmään:
kielteistä väitettä implikoiviin ja päivitteleviin interrogatiivirakenteisiin. Olen laskenut sen kuuluvaksi ensin mainittuun ryhmään.
13 Tulitikkuja lainaamassa -romaanin kuulustelukohtauksessa esiintyy neljä voimasanan sisältävää mikä ~ kuka x NP -kysymysrakennetta. Tässä mielessä kohtaus eroaa tosielämän asiointitilanteista. Kelan asiointikeskusteluja tutkineen Raevaaran (2006b: 103) mukaan virkailijoiden toimintaa asiointitilanteissa ohjailee toisaalta asiakkaan näkökulman huomioiminen ja toisaalta oma asiantuntemus. Poliisimestarin toimintaa kumpikaan edellä maini-tuista tekijöistä ei kuitenkaan tunnu säätelevän: hän ei osoita hienotunteisuutta kuulusteltavia kohtaan eikä esiin-ny tilanteessa asiantuntijana.
Myös kuulusteltavien toiminta poikkeaa monin tavoin asiointitilanteen asiakkaiden toiminnasta. Sorjonen (2006a: 217–218) olettaa Kelan asiakkaiden asennoituvan asiointiin siten, että yhteistyö virkailijan kanssa on välttämätöntä käynnin syynä olevan ongelmansa ratkaisemiseksi. Kuulusteltavat eivät kuitenkaan ole erityisen yhteistyökykyisiä, minkä voi ajatella johtuvan toisaalta siitä, että he ovat joutuneet kuulusteluun vastentahtoisesti ja toisaalta siitä, etteivät he ymmärrä poliisimestarin kysymyksiä.
73
Esimerkissä 140 kuka x NP -konstruktiota käyttää lukkari, joka kuulee jonkun rippikou-lulaisista kuorsaavan opetuksen aikana. Kysymyksen implikaatio on ’ei pitäisi kuorsata’.
(140) – Ja vaikka Habakukkia katsomme… pienistä profeetoista niin näemme… minä vaan etsin Haba-kuk… näemme että… e-että… Esai… Hesekiel, selaili hän etsien Habakukia… – Hese… Hese-kiel… Näemme, että se on profeetoista…
– Krhoo-oo! kuului silloin mahtava jyrinä. Lukkari kiivastui:
– Kuka piru siellä kuorsaa! hän huusi.
– Krhoo-oo!
– Sikasen poika… tuo piru! hoksasi hän nyt. Pekka, joka istui aivan suoraan vastapäätä seinän-vieruspenkillä, veti sikeää unta, selin seinään nojautuneena. (KK s. 22.)
Esimerkeissä 141 ja 142 isä ja poika ovat joutuneet kepposen kohteeksi. He ovat nukah-taneet metsään ollessaan juovuksissa, ja sillä aikaa joku on varastanut heiltä housut jalasta.
Miehet pohtivat kuka x NP -lauseilla, kuka kepposen tekijä voisi olla. Esimerkissä 141 x on affektinen substantiivi kehno ja esimerkissä 142 hylky. Kysymysten pohtivaa ja harmittelevaa sävyä lisää liitepartikkeli -hAn, joka on esimerkissä 141 liittyneenä substantiiviin kehno ja esimerkissä 142 kysymyssanaan kuka.
(141) Ja silloin alkoi häntä taas vaivata tavallinen uteliaisuus. Hän pinnisti ajatusta mutta ei se auttanut.
Ja valitti hän pojallensakin:
– Sitä minä yhäkin tässä vielä mietin, jotta kuka kehnohan tuo älysikin tehdä koko tään!
Mutta ei se selvinnyt. Hän muisteli nyt asiaa syvemmältä ja muisti jotain ja ihmetteli Pekalle: (KK s. 83–84.)
(142) Ja jalassa ne välttämättömät nyt olivatkin. Ja hän jatkoi nyt sitä, jota oli aikonut ennen tulitikkulaa-tikon löyntönsä:
– Jotta, hän jatkoi. – Jotta sitä minä vaan ihmettelen, jotta kukahan hylky tuo oli joka tään ylettö-män ilveen teki ja, hän lökäytti housut koholle, – ja otti nukkujalta talteen housut. (KK s. 96.)
Esimerkissä 143 kuka x NP ilmaisee puhujan ärtymystä toisaalta mieltä toistuvasti as-karruttavaan kysymykseen ja toisaalta lukkariin, jonka pedagogisia taitoja hän ei arvosta. Ky-symyslauseen x on nominilauseke tuhoton mies.
(143) Ja taas astua juntattiin. Taas mietti isäukko. Nyt hän jo taas alkoi selitellä:
– Vaikka jäi siinä yksi asia vielä epäselväksi…
Sitä Johannesasiaa hän tarkoitti, astua painoi, mietiksi sitä epäselväksi jäänyttä asiaa ja nyt taas jatkoi:
– Niin jotta eipähän [lukkari] osannut pyykätä niin järkiään, jotta olisi tullut selväksi, kuka tuhoton mies se Johannes oli!
Mutta ääneti vain astua pötkötteli poika ja täytyi kokea sen kintereillä pysyä. (KK s. 112–113.)
Esimerkit 144 ja 145 eroavat edellä esitellyistä kuka x NP -kysymyskonstruktioista sa-najärjestykseltään siten, että niissä affektinen nomini sijaitsee NP:n jäljessä (vrt. esimerkki 125). Näiden kysymyslauseiden rakenne on kuka(han) NP x. Esimerkin 144 ensimmäisessä kysymysrakenteessa x on mokoma ja NP demonstratiivipronomini se. Toisessa
kysymyslau-74
seessa x on ruoja ja NP demonstratiivipronomini tuo. Esimerkissä 145 x on yletön Johannes ja NP substantiivi mies.
(145) Harmitti se. Miltei jo vihaksi pisti. Hän koki jo päästä irti koko asiasta.
Mutta ei. Yhä se uteliaisuus vaan kiusasi. Turhaan hän koki savujakin imeä.
– Niin jotta olisi tuo mukavaa tietää, jotta kuka se mokoma oli! laski ukko taas.
Omituista.
– Kuka… kukahan tuo ruoja oli! Se kysymys jo aivan kaiveli ja kiusotti.
– Mutta olipa tuo nyt kuka hyvänsä! koki hän välinpitämättömyydellä vapautua koko asiasta ja si-joittautui paremmin mahallensa yrittäen nukkua. Pekka omasta puolestansa kuorsasi jo, että jyrisi.
(KK s. 122.)
(144) – Niin jotta. Osutko sinä tietämään, kuka mies se yletön Johannes oli? kiihtyi jo isän uteliaisuus.
– Ka-a? heräsi nyt poika, sylkäsi sylen pois ja tiedusti:
– Niin mitä? (KK s. 25.)
Esimerkeissä 95–97 esiintyvien kysymyslauseiden rakenne on kenen(kähän) x:n NP, ja ne kommentoivat samaa tapausta kuin esimerkit 141 ja 142 eli housujen varastamista nukku-vilta miehiltä. Isä purkaa hermostumistaan toistelemalla pojalleen kenen(kähän) paholaisen ~ pirun NP -kysymyslausetta. Esimerkit 146 ja 147 alkavat niin-partikkelilla, jolla puhujan voi-daan tulkita palaavan jo esillä olleeseen asiaan (vrt. Sorjonen 2006a: 212).
(146) – No en minä paremmin sano! tapaili ja oudosteli isäukko lopulta ja kummeksi:
– Niin jotta kenenkähän paholaisen työtä tämä on!
– Ka-a! tapaili Pekka. Turhaan etsivät he kadonneita välttämättömiänsä metsästä. Eivätpä ne olleet niitä sinne jättäneet. Neuvottomina palasivat he siis paikallensa ja ukko todisti harmitellen: [– –]
(KK s. 78.)
(147) Ei mikään! Ääneti polkivat he kaupunkia kohti. Alkoi toki hämärtää. Taas oudosteli ukko, ihmetel-len ja harmitelihmetel-len:
– No en minä, kehnovie, olisi uskonut..! Niin jotta kenen paholaisen ilvettä tää peli pitää olla!
Sitä hän koki päässänsä hautoa. Poika astui kuin ynseä härkä. Vaiettiin pitkä taival. Ukkoa alkoi jo kiusata uteliaisuus, kuten aina. Taas ihmetteli ukko, toistellen: (KK s. 79.)
(148) Sitä hän koki päässänsä hautoa. Poika astui kuin ynseä härkä. Vaiettiin pitkä taival. Ukkoa alkoi jo kiusata uteliaisuus, kuten aina. Taas ihmetteli ukko, toistellen:
– Kenen… kenen pirun peliä pitää vaan olla tää mokoma hylky!
Ja silloin jo tuli Pekkakin hieman katkeraksi ihmisille yleensä ja hän paheksui:
– Ka… Niitä on aina maailmassa ihmisiä, joilla ei ole sitä omaatuntoa senkään vertaa kuin vanhal-la saappaalvanhal-la. (KK s. 79.)
Esimerkissä 146 esiintyy verbi olla, mutta esimerkeissä 147 ja 148 on A-infinitiivimuotoisen olla-verbin lisäksi välttämättömyyttä ilmaiseva modaaliverbi pitää. Lea Laitisen (1992: 237) mukaan nesessiiviverbeistä erityisesti pitää-verbiä käytetään sellaisissa affektisissa yhteyksissä, joissa päivitellään infinitiivin ilmaiseman asiantilan kohtalonomai-suutta ja ainutlaatuikohtalonomai-suutta (esim. Voi kauhistuksen kauhistus. Tuoko minulle piti sattua vierus-toveriksi.). Esimerkeissä 147 ja 148 on kyse erikoisesta tapahtumasta, jota puhuja päivittelee
75
jälkikäteen useita kertoja. Laitinen (mts. 238) huomauttaa, että pitää-verbi voi esiintyä lähin-nä affektin intensifioijana ja tietyt retoriset kysymykset (esim. Että mikä voimma pittää ihmi-sessä olla!) voivat toimia yllätyksen, ihastuksen tai harmittelun ilmauksina ilman sitäkin.
Vastaavasti esimerkkien 147 ja 148 päivittelevä sävy kävisi ilmi, vaikka niissä olisi vain olla-verbi, kuten esimerkissä 146.
3.3.2 Kuinka-alkuiset hakukysymykset
Tarkastelen tässä alaluvussa kysymyssanalla kuinka alkavia päivitteleviä hakukysymyksiä, jotka voivat osoittaa kysymisen lisäksi tai pelkästään puhujan asennoitumista. Tällaisia kysy-mysrakenteita on aineistossa 17, ja ne kaikki ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta peräisin Canthin teoksista. Huudahduslauseiksi tulkittavissa miten- ja mikä-alkuisissa lauseissa on yleensä jokin modaaliverbi tai verbin modus, johon voi liittyä partikkeli -kin tai -kAAn (esim.
Miten ihmisillä on voinut olla niin kamala maku. | Miten jotkut osaavatkaan elää onnellisina, hän ajatteli.). Mahdollisuutta ilmaisevan modaaliverbin sisältävät lausumat ikään kuin ky-seenalaistavat puheena olevan aiheen tai ominaisuuden mahdollisuuden. (ISK 2004 § 1713.) Myös useimmissa aineiston päivittelevissä kuinka-konstruktioissa on jokin mahdollisuutta ilmaiseva modaaliverbi sekä liitepartikkeli -kin tai -kAAn. Käsittelen kysymysrakenteiden modaaliverbejä tarkemmin alaluvussa 5.2 ja liitepartikkeleita -kAAn ja -kin alaluvussa 5.3.2.
Tässä luvussa pohdin kysymyslauseiden merkitystä ja sitä, miten ne heijastelevat teosten tee-moja.
Päivittelevien kuinka-kysymysten yksi tyypillinen esiintymisympäristö on itsesyytös.
Etenkin Juhassa on lukuisia esimerkkejä siitä, miten henkilöhahmot käyttävät tätä rakennetta oman toimintansa arvioimiseen ja katumiseen (esim. Miten saatoin minä antaa sen itseäni sillä tavalla lumota? | Kuinka minä saatoin sen sinne jättää? | Mitenkä minä sitten saatan sille puhua? | Kuinka minä saatoin sille vielä sillä tavalla valehdella? | Miten minun on olta-va? J.). Näitä esimerkkejä ei kuitenkaan ole sisällytetty tutkielman aineistoon, koska ne eivät kuulu dialogiin vaan henkilöiden yksinpuhelua tai ajatuksia kuvaaviin osuuksiin.
Canthin Työmiehen vaimosta löytyy kaksi ääneen lausuttua kuinka-alkuista itsesyytöstä.
Molempien kysymyslauseiden ilmaisema katumus liittyy samaan asiaan: puhuja on heittänyt entisen kihlattunsa silmiin hiekkaa ja mies on vaarassa sokeutua. Esimerkissä 149 puhuja päi-vittelee kuinka-lauseella, miten hän on voinut unohtaa, että voi kysyä mummoltaan rohtoa miehen silmien parantamiseen. Esimerkissä 150 hän ihmettelee kuinka-rakenteella itsetuhoi-sia ajatukitsetuhoi-sia, joita hänellä oli miestä vahingoittaneen tekonsa vuoksi.
76
(149) HOMSANTUU. Niin – perunapaistikkaita – (_Irtautuu lapsista ja nousee levottomana_.) Kuinka saatoinkaan sen unohtaa. Mummo, olethan sinä vanha ja kokenut, varmaan tunnet paljon lääkkei-täkin. Etkö voisi laittaa silmille semmoista voidetta, joka estää sokeaksi tulemasta. Minä päivällä heitin multaa erään miehen silmiin ja siitä sanotaan hänen tulevan sokeaksi! Ajatteles, sokeaksi, iäksi päiväksi sokeaksi! Ja minä, kurja, hänet niin onnettomaksi tein. Mummo, jos suinkin voit, niin paranna hänen silmänsä, muuten en koskaan enää saa rauhaa. (TV.)
(150) HOMSANTUU. Risto, minä tiedän! Itse et enää voi ansaita elatustasi, jos tulet sokeaksi. Mutta minä teen työtä ja elätän sinua. Ja minä jaksan tehdä, saatpa nähdä. Ei ole kellään niin paljon voi-mia kuin minulla. Kuinka hullu olinkaan. Järveen päätin jo mennä, kun olin niin suuttunut itseeni ja elämään. En tullut ajatelleeksikaan että voisin olla sinulle avuksi ja hyödyksi. (TV.)
Edellisten esimerkkien itsesyytösten lisäksi päivittelevät kuinka-rakenteet tuovat Cant-hin teoksissa esille teosten teemoja, kuten sosiaalista eriarvoisuutta. Esimerkeissä 151–155 konstruktiota käyttävät yläluokkaiset naiset arvostellessaan alempiin sosiaaliluokkiin kuulu-vien ihmisten tekemisiä.14 Sosiaalisen eriarvoisuuden korostamisen lisäksi kuinka-alkuisille kysymyslauseille näyttää olevan tyypillistä se, että niiden avulla arvioidaan moraalikysymyk-siä ja paheksutaan ihmisten tekemiä eettimoraalikysymyk-siä valintoja. Paheksunnan esittäjä siis asettuu sekä sosiaalisesti että moraalisesti arvostelemansa henkilön yläpuolelle. Lisäksi rakenteen käytöllä voidaan intuitioni mukaan tavoitella myös hienostunutta tai suomenruotsalaista puhetapaa.
(151) – Hyi, kuinka Riitta viitsi valehdella. Mistä tietää. Kun se oli juuri päinvastoin. Toista niin hyvää
(151) – Hyi, kuinka Riitta viitsi valehdella. Mistä tietää. Kun se oli juuri päinvastoin. Toista niin hyvää