5.1.1 Asuminen
Sosioekonomisen aseman osalta kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat tyytyväisiä tämän hetkiseen asumistilanteeseensa. Yhtä osallistujaa lukuun ottamatta kaikki osallis-tujista asuivat haastattelujen toteuttamisen aikaan vuokra-asunnossa. Osa tutkimukseen osallistuneista nuorista oli ehtinyt muuttaa sijaishuoltopaikasta itsenäistyttyään jo use-amman kerran, kun yksi osallistujista puolestaan asui edelleen sijaisperheensä luona.
Osallistujilla oli kuitenkin haaveita ja suunnitelmia asumisen suhteen, sillä lähes kaikki haaveilivat asuvansa jossain vaiheessa omakotitalossa tai omistusasunnossa.
Johanna Hiitolan (2009) tutkimuksen yhtenä tuloksena saatiin selville, että lähes joka viides nuori muutti huostassapidon päättymisen jälkeen takaisin siihen perheeseen, josta heidät oli otettu huostaan. (Hiitola 2009.) Muihin ikätovereihin verrattuna määrä on vähäinen, sillä suurin osa 18-vuotiaista, jotka eivät ole olleet huostassa, asuu vielä van-hempiensa luona (Heino & Johnson 2010, 278). Loput Hiitolan tutkimuksen nuorista jäivät asumaan sijaishuoltopaikkaansa, muuttivat joko tuettuun asuntoon tai täysin itse-näisesti asumaan (Hiitola 2009).
Usein sijaishuollosta itsenäistyvä nuori tarvitsee apua asunnon hankintaan ja kalustami-seen, jos nuori muuttaa omilleen sijaishuollon päätyttyä. Tässä tutkimuksessa kolmen nuoren kohdalla jälkihuolto oli auttanut nuorta saamaan asunnon ja auttanut asunnon kalustamisessa jossain vaiheessa jälkihuoltoa.
” – –justii jos oli jotai muuttoasioita, ni sitte mä sain aina niihin apua, ihan niinku ra-hallisesti ja sitte niinku että mitä mun pitäs tehä – –” (nainen 27 vuotta)
Tavallisesti nuorelle sijoituksen aikana kertyneitä itsenäistymisvaroja käytetään juuri sijaishuollosta itsenäistyttäessä ensimmäisen oman asunnon kalustamiseen ja muiden välttämättömien tavaroiden hankkimiseen. Tutkimukseen osallistuneista nuorista yksi
42
toi esille saaneensa hankittua haluamansa kalusteet asuntoonsa itsenäistymisvarojen avulla.
” – – että ei se sossu oo antanu sitä rahaa, että tossa on, mene shoppailemaan, vaan me on yhessä mietitty mihin mä sen haluan, ni mä oon saanu semmoset huonekalut ku mä haluan – –” (nainen 21 vuotta)
Reinikaisen (2009) tutkimukseen osallistuneilla oli täysin päinvastaisia kokemuksia.
Tutkimukseen osallistuneet olivat olleet sijoitettuna 1960–1970 –luvulla, ja heidän ko-kemuksen mukaan itsenäistymisvaiheessa asunto piti järjestää itse ja myös itsenäistymi-seen tarvittavat rahat oli itse pitänyt hankkia ja säästää etukäteen. (Reinikainen 2009.)
5.1.2 Taloudellinen tilanne
Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneista toi myös esille, että heidän taloudellinen ti-lanteensa on tällä hetkellä kohtuullinen, vaikka välillä taloudellisesti on ollut haastavaa-kin. Ainoastaan yksi osallistuja toi esille, että hän oli nuorempana ollut huolimaton ra-ha-asioiden suhteen, ja hän elää tällä hetkellä niiden seurausten kanssa. Hän kertoo kui-tenkin nykyään osaavansa käyttää rahaa järkevästi. Kaikkien osallistujien kohdalla tu-lonlähteet vaihtelivat heidän elämäntilanteensa mukaan, sillä osa oli työelämässä, osa opiskeli ja yksi oli kotona hoitamassa lapsiaan. Osa osallistujista toi esille pärjäävänsä niukemmillakin taloudellisilla resursseilla, ja heille oli tärkeää tulla toimeen itsenäisesti.
”No miten hyvä taloudellinen tilanne opiskelijalla nyt voi olla. Katto on pään päällä ja ruokaa naaman eessä, ni se riittää. – –Et kyl mä oon aina pärjänny ihan itsenäisesti.”
(Nainen 24 vuotta)
Myös Maritta Törrösen ja Teemu Vauhkosen (2012) tutkimuksessa nuorten itsenäisen elämän epäkohtana nousivat useimmiten esille taloudelliset tekijät. Taloudelliset vai-keudet nousivat haastatteluissa keskeiseksi elämää haittaavaksi epäkohdaksi, sillä niistä aiheutuu nuorille huolta ja tulevaisuuden suunnittelu vaikeutuu. Sen sijaan nuoret, joilla taloudellinen tilanne oli kunnossa, eivät maininneet taloutta yksittäisenä hyvinvointiinsa vaikuttavana tekijänä. (Törrönen & Vauhkonen 2012.)
43
Jokaisen sijaishuollosta itsenäistyvän nuoren taloudellinen tilanne on yksilöllinen, ja erot yksilöiden välillä voivat olla suuriakin. Esimerkiksi itsenäistymisvarojen osalta nuorten väliset erot voivat olla huomattavia, sillä itsenäistymisvaroja kertyy jokaiselle nuorelle erisuuruinen summa, riippuen muun muassa sijoituksen kestosta ja tuloista, joita nuorella on sijaishuollon aikana ollut. Sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten talou-delliset haasteet on kuitenkin tiedostettu yhteiskunnallisesti, ja sen vuoksi jälkihuollossa olevalta nuorelta ei esimerkiksi edellytetä opintolainan nostamista ennen toimeentulo-oikeuden muodostumista (Kela 2017, 7). Tämä tuli esille yhden tutkimukseen osallistu-neen nuoren kohdalla.
”Joo, itse asiassa toimeentulotukea sä saat automaattisesti. Mikä oli tosi hyvä juttu, ei tarvinu ku et, et sillee sä voi keskittyä opiskeluun.” (Nainen 25 vuotta)
Myös Reinikaisen (2009) tutkimuksen mukaan lapsuudessaan huostassa olleilla aikuisil-la oli heikompi taloudellinen tiaikuisil-lanne muuhun väestöön verrattuna, ja heistä huomatta-vasti suurempi osa oli oikeutettuja toimeentulotukeen.
5.1.3 Koulutus ja työ
Sosioekonomisen aseman osalta hyvän selviytymisen puolesta puhuu myös se, että osal-listujista jokainen oli haastatteluhetkellä mukana joko työelämässä tai opiskelemassa.
Viidestä osallistujasta kaksi oli mukana työelämässä ja kolme opiskeli. Yksi työelämäs-sä olevista osallistujista oli haastatteluhetkellä kotona lasten kanssa ja yksi lomautettu-na. Osallistujista neljä oli opiskellut tai opiskeli parhaillaan ammatillista tutkintoa, kun yksi osallistujista opiskeli parhaillaan korkeakoulututkintoa. Kolmella osallistujalla oli myös hankittuna ylioppilastutkinto. Toisin sanoen, jokaisella osallistujalla oli peruskou-lun jälkeen suoritettuna jokin tutkinto, osalla jopa useampi. Hiitolan (2009) tutkimuk-seen osallistuneista täysi-ikäisistä nuorista 63 % oli tutkimuksen tekohetkellä töissä tai opiskeli. Suomessa tytöt suorittavat tavallisesti useamman tutkinnon perusasteen jälkeen verrattuna poikiin. Näin on myös huostassa olleiden tyttöjen kohdalla. Karkeasti voi-daan yleistää, että perhesijoituksen omaavat ja lapsena huostaan otetut kulkevat pidem-män koulutusuran laitossijoituksessa olleisiin ja teininä huostaan otettuihin verrattuna.
(Heino & Johnson 2010, 282.)
44
Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla oli lisäksi kokemus, että heidän on ollut kohtuulli-sen helppo työllistyä, eikä pidempiä työttömyysjaksoja ole ollut. Reinikaikohtuulli-sen (2009) tutkimuksessa osallistujat kertoivat saaneensa helposti töitä itsenäisen elämänsä alussa, sillä työpaikkoihin ei vaadittu mitään koulutusta muutama vuosikymmen sitten. Nyky-ään yhteiskunta on muuttunut sellaiseksi, että työtä on melko vaikeaa saada ilman min-käänlaista koulutusta. Tämä tekee itsenäisen elämän aloittamisesta hankalaa, kun yhä useammat jäävät nykyään myös ilman opiskelupaikkaa.
Peruskoulun jälkeisten jatko-opintojen merkitys nousi kaikissa haastatteluissa jollakin tavalla esille. Osalle osallistujista jatko-opintojen ainoa merkitys oli mahdollistaa työ-elämään pääsy ja siten yhteiskuntaan integroituminen. Osalle osallistujista jatko-opinnot oli kuitenkin erittäin merkityksellinen asia selviytymisen kannalta, sillä he kokivat opin-tojen tuottaneen paremman tunteen sekä elämänhallinnan että turvallisuuden osalta.
Lisäksi osallistujat kokivat kuuluvansa jonnekin ja kasvaneensa ihmisinä jatko-opintojen myötä. Esimerkiksi yksi osallistujista toi esille, kuinka hänen parhaillaan suo-rittamansa koulutus vaikuttaa hänen elämänsä kaikkiin osa-alueisiin, ja ilman opiskelu-paikkaa moni asia hänen elämässään olisi todennäköisesti huonommin.
”Niin ku mä sanoin joskus mun kaverille, että jos mä en olis koulussa, ni mä en edes tiiä mitä mä tekisin. Mutta sit justiin sanoin, että jos mulla ei ois koulua ni en mä kyllä jak-sais, et sit mä varmaan romahtaisin. Että sit mä en varmaan jaksais pitää itestäni huol-ta, en niinku fyysisesti enkä henkisesti enkä varmaan pitäis huolta raha-asioistakaan.”
(Nainen 21 vuotta)
Lisäksi yksi osallistuja toi esille, että opiskelupaikan saamisen myötä muutto uudelle paikkakunnalle auttoi hänen selviytymistään, sillä hän sai sen myötä otettua etäisyyttä biologiseen perheeseensä. Uudella paikkakunnalla osallistuja koki voivansa aloittaa oman elämänsä alusta, ilman sijoitetun lapsen leimaa.
” – –kyl mä oon tarttenu sitä etäisyyttä ja et mä saan alottaa ihan alusta niinkö oman elämän.” (Nainen 24 vuotta)
Heinon ja Johnsonin (2010) tekemän rekisteritutkimuksen mukaan huostassa olleiden nuorten osallistuminen tutkintoihin tähtäävään koulutukseen on selvästi heikompaa kuin
45
muilla nuorilla. Huostassa olleista 16-vuotiaista jopa puolet on toisen asteen koulutuk-sen ulkopuolella. Usein huostaanoton taustalla on koulunkäyntiin liittyviä vaikeuksia, mikä selittää huostassa olleiden heikompaa osallistumista jatko-opintoihin. (Heino &
Johnson 2010, 274). Koulutuksen ulkopuolelle jääminen lisää merkittävästi riskiä syr-jäytyä ja samanaikaisesti kilpailu opiskelupaikoista kovenee. Huoli siitä, että yhteiskun-nassamme yhä useampi nuori syrjäytyy jääden yhteiskunnan toimintojen ulkopuolelle, on erittäin aiheellinen.