ALALUOKKA YLÄLUOKKA PÄÄLUOKKA
-Läheiset
-Sijaishuoltopaikka Sosiaalinen tuki
NUORTEN AIKUISTEN KOKEMUKSIA SELVIY-TYMISESTÄ
-Terapia
-Jälkihuolto Ammattilaisilta saatu tuki
-Työ
-Taloudellinen tilanne -Jatko-opinnot
Sosioekonominen asema
-Harrastukset -Arjenhallinta
-Henkilökohtaiset ominaisuu-det
Henkilökohtaiset tekijät
Oheisessa taulukossa (Taulukko 2) vasemmalta löytyvät alaluokat, joiden muodostumis-ta olen havainnollismuodostumis-tanut Taulukossa 1. Keskimmäisessä sarakkeessa on alaluokkia yh-distelemällä muodostuneet yläluokat. Lopulta yläluokkia yhyh-distelemällä on muodostu-nut yksi pääluokka, joka on taulukossa oikealla.
4.4 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus
Tutkimuksen eettisyyttä ja luotettavuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, että tutkimuksen osallistujat olivat tutkijalle entuudestaan tuttuja. Toisaalta osallistujien tunteminen oli välttämätöntä, jotta tutkimukseen valikoitui vain sellaisia henkilöitä, jotka olivat selviytyneet elämässään hyvin sijaishuollon päättymisen jälkeen ja myö-hemmin aikuisuudessa. Myös saatavuuden kannalta osallistujien tunteminen nopeutti
39
tutkimuksen edistymistä, kun esimerkiksi tutkimusluvan saamiseen liittyvät vaiheet jäivät kokonaan pois. Toisaalta taas osallistujien tunteminen entuudestaan saattaa vää-ristää tutkimuksen tuloksia, sillä tutkijan haasteeksi muodostui objektiivisuus. Tutki-muksen ei kuitenkaan ole tarkoitus tuottaa kattavia yleistyksiä aiheesta, vaan tuoda esil-le tutkimukseen osallistuneiden omakohtaisia kokemuksia.
Koska haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ilman tarkkoja, ennalta päätettyjä kysymyksiä, on syytä pohtia myös sitä, miten tutkijan sanavalinnat haastattelutilantees-sa ohjasivat haastateltavien vastauksia. Haastattelutilanteet olivat hyvin keskuste-lunomaisia haastateltavien tuttuuden vuoksi ja kysymysten esittämismuoto vaihteli ti-lanteen mukaan. Tutkijana olin etukäteen valmistautunut haastatteluiden tekemiseen kahden koehaastattelun avulla ja siten asemoinut itseni tutkijan rooliin. Koska haastatte-lut olivat luonteeltaan vapaita ja keskustelunomaisia, ja haastateltavat entuudestaan tut-tuja, oli hetkittäin haastavaa pysytellä tutkijan roolissa. Pyrkimyksenäni oli muotoilla sanani ja kysymykseni siten, että ne eivät olisi olleet johdattelevia tai sisältäneet ennak-kokäsityksiä.
Haastattelut toteutin hyvin erilaisissa ympäristöissä. Osa haastatteluista tapahtui julkisil-la paikoiljulkisil-la, mikä toi lisähaastetta haastatteluiden toteuttamiselle. Valitsin julkisiljulkisil-la pai-koilla, kuten esimerkiksi kahvilassa, mahdollisimman rauhallisen paikan haastattelulle, jotta taustamelu ei peittäisi haastattelua alleen äänitteellä. Lisäksi mielestäni oli haasta-teltavia kohtaan reilua, että keskustelumme ei kantautunut ulkopuolisille ihmisille.
Haastattelujen toteuttamispaikka määräytyi jokaisen haastateltavan kohdalla haastatel-tavan toiveiden mukaisesti.
Olin hyvissä ajoin ennen haastatteluiden toteuttamista tiedustellut mahdollisten osallis-tujien mahdollisuutta ja kiinnostusta osallistua tutkimukseeni. Tässä yhteydessä olin selittänyt mahdollisille tutkimukseen osallistujille jo lyhyesti tutkimukseni tarkoitusta ja kulkua, mutta ennen varsinaista haastattelua annoin haastateltaville tiedotteen tutkimuk-seen osallistuvalle (liite 2), jossa oli tarkemmin tietoa tutkimuksestani ja yhteystietoni.
Samassa yhteydessä tutkimukseen osallistuvat allekirjoittivat suostumuslomakkeen (lii-te 3), josta jäivät samanlaiset kappaleet sekä osallistujalle että tutkijalle.
40
Tutkimusaineiston käsittely on luottamuksellista, ja osallistujien anonymiteetin on säi-lyttävä läpi tutkimuksen. Kerätty aineisto on säilytetty koko tutkimuksen ajan asianmu-kaisesti eikä se ole ollut muiden kuin tutkijan saatavilla. Tutkimuksen valmistuttua ke-rätty aineisto hävitetään asianmukaisesti, eikä aineistosta muodosteta rekisteriä. Tässä tutkimuksessa olen kunnioittanut osallistujien anonymiteettiä ja olen jättänyt kertomatta muun muassa heidän asuinpaikkakuntansa ja ammattinsa. Koska tutkimukseen osallistu-jia on vain pieni määrä, on entistä tärkeämpää huolehtia, että yksittäistä henkilöä ei voi-da havaita aineistosta.
Tutkimusta tehdessä on huomioitava, että tutkimukseen osallistuville henkilöille ei koi-du haittaa tutkimukseen osallistumisesta. Kaikille osallistujille jäi yhteystietoni siltä varalta, että he haluavat vielä keskustella mieleen tulleista asioista tai peruuttaa osallis-tumisensa. Olen minimoinut osallistujille koituvan haitan pitämällä tutkimukseni paino-pisteen nykyhetkessä, menneiden ja mahdollisesti vaikeiden asioiden sijaan. Lisäksi erittäin henkilökohtaisia asioita, kuten esimerkiksi taloudellista tilannetta tarkastelin vain melko yleisellä tasolla.
41 5 KOKEMUKSIA SELVIYTYMISESTÄ
5.1 Sosioekonominen asema
5.1.1 Asuminen
Sosioekonomisen aseman osalta kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat tyytyväisiä tämän hetkiseen asumistilanteeseensa. Yhtä osallistujaa lukuun ottamatta kaikki osallis-tujista asuivat haastattelujen toteuttamisen aikaan vuokra-asunnossa. Osa tutkimukseen osallistuneista nuorista oli ehtinyt muuttaa sijaishuoltopaikasta itsenäistyttyään jo use-amman kerran, kun yksi osallistujista puolestaan asui edelleen sijaisperheensä luona.
Osallistujilla oli kuitenkin haaveita ja suunnitelmia asumisen suhteen, sillä lähes kaikki haaveilivat asuvansa jossain vaiheessa omakotitalossa tai omistusasunnossa.
Johanna Hiitolan (2009) tutkimuksen yhtenä tuloksena saatiin selville, että lähes joka viides nuori muutti huostassapidon päättymisen jälkeen takaisin siihen perheeseen, josta heidät oli otettu huostaan. (Hiitola 2009.) Muihin ikätovereihin verrattuna määrä on vähäinen, sillä suurin osa 18-vuotiaista, jotka eivät ole olleet huostassa, asuu vielä van-hempiensa luona (Heino & Johnson 2010, 278). Loput Hiitolan tutkimuksen nuorista jäivät asumaan sijaishuoltopaikkaansa, muuttivat joko tuettuun asuntoon tai täysin itse-näisesti asumaan (Hiitola 2009).
Usein sijaishuollosta itsenäistyvä nuori tarvitsee apua asunnon hankintaan ja kalustami-seen, jos nuori muuttaa omilleen sijaishuollon päätyttyä. Tässä tutkimuksessa kolmen nuoren kohdalla jälkihuolto oli auttanut nuorta saamaan asunnon ja auttanut asunnon kalustamisessa jossain vaiheessa jälkihuoltoa.
” – –justii jos oli jotai muuttoasioita, ni sitte mä sain aina niihin apua, ihan niinku ra-hallisesti ja sitte niinku että mitä mun pitäs tehä – –” (nainen 27 vuotta)
Tavallisesti nuorelle sijoituksen aikana kertyneitä itsenäistymisvaroja käytetään juuri sijaishuollosta itsenäistyttäessä ensimmäisen oman asunnon kalustamiseen ja muiden välttämättömien tavaroiden hankkimiseen. Tutkimukseen osallistuneista nuorista yksi
42
toi esille saaneensa hankittua haluamansa kalusteet asuntoonsa itsenäistymisvarojen avulla.
” – – että ei se sossu oo antanu sitä rahaa, että tossa on, mene shoppailemaan, vaan me on yhessä mietitty mihin mä sen haluan, ni mä oon saanu semmoset huonekalut ku mä haluan – –” (nainen 21 vuotta)
Reinikaisen (2009) tutkimukseen osallistuneilla oli täysin päinvastaisia kokemuksia.
Tutkimukseen osallistuneet olivat olleet sijoitettuna 1960–1970 –luvulla, ja heidän ko-kemuksen mukaan itsenäistymisvaiheessa asunto piti järjestää itse ja myös itsenäistymi-seen tarvittavat rahat oli itse pitänyt hankkia ja säästää etukäteen. (Reinikainen 2009.)
5.1.2 Taloudellinen tilanne
Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneista toi myös esille, että heidän taloudellinen ti-lanteensa on tällä hetkellä kohtuullinen, vaikka välillä taloudellisesti on ollut haastavaa-kin. Ainoastaan yksi osallistuja toi esille, että hän oli nuorempana ollut huolimaton ra-ha-asioiden suhteen, ja hän elää tällä hetkellä niiden seurausten kanssa. Hän kertoo kui-tenkin nykyään osaavansa käyttää rahaa järkevästi. Kaikkien osallistujien kohdalla tu-lonlähteet vaihtelivat heidän elämäntilanteensa mukaan, sillä osa oli työelämässä, osa opiskeli ja yksi oli kotona hoitamassa lapsiaan. Osa osallistujista toi esille pärjäävänsä niukemmillakin taloudellisilla resursseilla, ja heille oli tärkeää tulla toimeen itsenäisesti.
”No miten hyvä taloudellinen tilanne opiskelijalla nyt voi olla. Katto on pään päällä ja ruokaa naaman eessä, ni se riittää. – –Et kyl mä oon aina pärjänny ihan itsenäisesti.”
(Nainen 24 vuotta)
Myös Maritta Törrösen ja Teemu Vauhkosen (2012) tutkimuksessa nuorten itsenäisen elämän epäkohtana nousivat useimmiten esille taloudelliset tekijät. Taloudelliset vai-keudet nousivat haastatteluissa keskeiseksi elämää haittaavaksi epäkohdaksi, sillä niistä aiheutuu nuorille huolta ja tulevaisuuden suunnittelu vaikeutuu. Sen sijaan nuoret, joilla taloudellinen tilanne oli kunnossa, eivät maininneet taloutta yksittäisenä hyvinvointiinsa vaikuttavana tekijänä. (Törrönen & Vauhkonen 2012.)
43
Jokaisen sijaishuollosta itsenäistyvän nuoren taloudellinen tilanne on yksilöllinen, ja erot yksilöiden välillä voivat olla suuriakin. Esimerkiksi itsenäistymisvarojen osalta nuorten väliset erot voivat olla huomattavia, sillä itsenäistymisvaroja kertyy jokaiselle nuorelle erisuuruinen summa, riippuen muun muassa sijoituksen kestosta ja tuloista, joita nuorella on sijaishuollon aikana ollut. Sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten talou-delliset haasteet on kuitenkin tiedostettu yhteiskunnallisesti, ja sen vuoksi jälkihuollossa olevalta nuorelta ei esimerkiksi edellytetä opintolainan nostamista ennen toimeentulo-oikeuden muodostumista (Kela 2017, 7). Tämä tuli esille yhden tutkimukseen osallistu-neen nuoren kohdalla.
”Joo, itse asiassa toimeentulotukea sä saat automaattisesti. Mikä oli tosi hyvä juttu, ei tarvinu ku et, et sillee sä voi keskittyä opiskeluun.” (Nainen 25 vuotta)
Myös Reinikaisen (2009) tutkimuksen mukaan lapsuudessaan huostassa olleilla aikuisil-la oli heikompi taloudellinen tiaikuisil-lanne muuhun väestöön verrattuna, ja heistä huomatta-vasti suurempi osa oli oikeutettuja toimeentulotukeen.
5.1.3 Koulutus ja työ
Sosioekonomisen aseman osalta hyvän selviytymisen puolesta puhuu myös se, että osal-listujista jokainen oli haastatteluhetkellä mukana joko työelämässä tai opiskelemassa.
Viidestä osallistujasta kaksi oli mukana työelämässä ja kolme opiskeli. Yksi työelämäs-sä olevista osallistujista oli haastatteluhetkellä kotona lasten kanssa ja yksi lomautettu-na. Osallistujista neljä oli opiskellut tai opiskeli parhaillaan ammatillista tutkintoa, kun yksi osallistujista opiskeli parhaillaan korkeakoulututkintoa. Kolmella osallistujalla oli myös hankittuna ylioppilastutkinto. Toisin sanoen, jokaisella osallistujalla oli peruskou-lun jälkeen suoritettuna jokin tutkinto, osalla jopa useampi. Hiitolan (2009) tutkimuk-seen osallistuneista täysi-ikäisistä nuorista 63 % oli tutkimuksen tekohetkellä töissä tai opiskeli. Suomessa tytöt suorittavat tavallisesti useamman tutkinnon perusasteen jälkeen verrattuna poikiin. Näin on myös huostassa olleiden tyttöjen kohdalla. Karkeasti voi-daan yleistää, että perhesijoituksen omaavat ja lapsena huostaan otetut kulkevat pidem-män koulutusuran laitossijoituksessa olleisiin ja teininä huostaan otettuihin verrattuna.
(Heino & Johnson 2010, 282.)
44
Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla oli lisäksi kokemus, että heidän on ollut kohtuulli-sen helppo työllistyä, eikä pidempiä työttömyysjaksoja ole ollut. Reinikaikohtuulli-sen (2009) tutkimuksessa osallistujat kertoivat saaneensa helposti töitä itsenäisen elämänsä alussa, sillä työpaikkoihin ei vaadittu mitään koulutusta muutama vuosikymmen sitten. Nyky-ään yhteiskunta on muuttunut sellaiseksi, että työtä on melko vaikeaa saada ilman min-käänlaista koulutusta. Tämä tekee itsenäisen elämän aloittamisesta hankalaa, kun yhä useammat jäävät nykyään myös ilman opiskelupaikkaa.
Peruskoulun jälkeisten jatko-opintojen merkitys nousi kaikissa haastatteluissa jollakin tavalla esille. Osalle osallistujista jatko-opintojen ainoa merkitys oli mahdollistaa työ-elämään pääsy ja siten yhteiskuntaan integroituminen. Osalle osallistujista jatko-opinnot oli kuitenkin erittäin merkityksellinen asia selviytymisen kannalta, sillä he kokivat opin-tojen tuottaneen paremman tunteen sekä elämänhallinnan että turvallisuuden osalta.
Lisäksi osallistujat kokivat kuuluvansa jonnekin ja kasvaneensa ihmisinä jatko-opintojen myötä. Esimerkiksi yksi osallistujista toi esille, kuinka hänen parhaillaan suo-rittamansa koulutus vaikuttaa hänen elämänsä kaikkiin osa-alueisiin, ja ilman opiskelu-paikkaa moni asia hänen elämässään olisi todennäköisesti huonommin.
”Niin ku mä sanoin joskus mun kaverille, että jos mä en olis koulussa, ni mä en edes tiiä mitä mä tekisin. Mutta sit justiin sanoin, että jos mulla ei ois koulua ni en mä kyllä jak-sais, et sit mä varmaan romahtaisin. Että sit mä en varmaan jaksais pitää itestäni huol-ta, en niinku fyysisesti enkä henkisesti enkä varmaan pitäis huolta raha-asioistakaan.”
(Nainen 21 vuotta)
Lisäksi yksi osallistuja toi esille, että opiskelupaikan saamisen myötä muutto uudelle paikkakunnalle auttoi hänen selviytymistään, sillä hän sai sen myötä otettua etäisyyttä biologiseen perheeseensä. Uudella paikkakunnalla osallistuja koki voivansa aloittaa oman elämänsä alusta, ilman sijoitetun lapsen leimaa.
” – –kyl mä oon tarttenu sitä etäisyyttä ja et mä saan alottaa ihan alusta niinkö oman elämän.” (Nainen 24 vuotta)
Heinon ja Johnsonin (2010) tekemän rekisteritutkimuksen mukaan huostassa olleiden nuorten osallistuminen tutkintoihin tähtäävään koulutukseen on selvästi heikompaa kuin
45
muilla nuorilla. Huostassa olleista 16-vuotiaista jopa puolet on toisen asteen koulutuk-sen ulkopuolella. Usein huostaanoton taustalla on koulunkäyntiin liittyviä vaikeuksia, mikä selittää huostassa olleiden heikompaa osallistumista jatko-opintoihin. (Heino &
Johnson 2010, 274). Koulutuksen ulkopuolelle jääminen lisää merkittävästi riskiä syr-jäytyä ja samanaikaisesti kilpailu opiskelupaikoista kovenee. Huoli siitä, että yhteiskun-nassamme yhä useampi nuori syrjäytyy jääden yhteiskunnan toimintojen ulkopuolelle, on erittäin aiheellinen.
5.2 Sosiaalinen pääoma
5.2.1 Sijaishuoltopaikan merkitys
Tutkimukseen osallistuneista nuorista aikuisista yhtä lukuun ottamatta kaikki korostivat sijaishuoltopaikan merkitystä selviytymiselle. Sijaishuoltopaikan koettiin opettaneen niin erilaisia käytännön asioita ja töitä, kuin suotavia käyttäytymismallejakin. Sijais-huoltopaikan merkitys kokonaisvaltaisena kasvattajana korostui muutaman osallistuja-tan kohdalla.
”Ne on ollu ihan kaikessa osa-alueessa, mun niinku… Kasvattanu mua, mitä mä nyt oon ihmisenä.” (Nainen 25 vuotta)
Tarja Heino ja Marianne Johnson (2010) tuovat tutkimuksessaan esille, että selviytymis-tä mahdollistavat turvalliset ja pysyvät aikuiset, joihin nuorella on syntynyt merkityksel-linen suhde. Lastenkodissa asuneita lapsia tutkittaessa on todettu, että lapsen kasvun kannalta on oleellista, että lapsella on hyvä suhde johonkin luotettavaan aikuiseen. Las-tenkodeissa onkin pyrkimyksenä luoda perheenomainen ympäristö, ja usein lapselle nimetään yksi tai kaksi hoitajaa, joihin lapsi voi muodostaa tiiviin ja läheisen suhteen.
Toisinaan hoitajat voivatkin saada vanhempiin liittyviä merkityksiä. Aina merkittäviä suhteita luotettaviin aikuisiin ei kuitenkaan pääse syntymään, sillä joidenkin lasten ja nuorten kohdalla sijoitus onnistuu huonommin ja ihmissuhteet voivat vaihtua nopeasti-kin toisiin. Sijoituspaikan vaihtumisen myötä suhteet aikuisiin jäävät puutteellisiksi ja sen vuoksi lapsi tai nuori usein kuuluu syrjäytymisen osalta riskiryhmään. Toisinaan
46
nuorten omien elämänkokemusten vuoksi heidän voi olla vaikeaa luottaa aikuisiin. (To-lonen 2009, 149.)
Sijaishuoltopaikka voi toimia selviytymistä tukevana tekijänä myös huostaanoton päät-tymisen jälkeen. Hiitolan (2009) tutkimuksen mukaan sijaisperheet pitävät usein yhteyt-tä itsenäistyneeseen nuoreen, kun taas lastensuojelulaitosten osalta vastaavaa pitoa ei juuri tapahdu. On selvää, että lastensuojelulaitoksilta ei voida vaatia yhteyden-pitoa nuoreen sijoituksen päätyttyä resurssien vähyyden vuoksi, mutta harmillista on, että tältä osin nuoren verkostoon jää suuri aukko. Näin ollen perhesijoituksessa olleilla nuorilla on laitosnuoria laajempi verkosto ja siten myös paremmat lähtökohdat selviytyä itsenäisessä elämässä. Lisäksi itsenäistyvät nuoret pitävät useammin yhteyttä sijaishuol-topaikkaansa kuin lapset, joiden huostaanotto päättyy alaikäisenä. (Hiitola 2009.)
Myös tässä tutkimuksessa lähes kaikki osallistujista kertoivat pitävänsä yhteyttä sijais-huoltopaikkaansa. Ainoastaan yksi osallistuja kertoi, ettei pidä yhteyttä sijaisperhee-seensä. Lisäksi yksi osallistuja oli ollut sijoitettuna lastensuojelulaitokseen, joten hänen osaltaan yhteydenpito sijaishuoltopaikkaan on ollut haastavampaa. Kuitenkin hän kertoo itsenäistyttyään vierailleensa sijaishuoltopaikassaan ja ystävystyneensä joidenkin työn-tekijöiden kanssa, joihin hän pitää edelleen yhteyttä.
”Joo niihin työntekijöihin kyllä, tosi aktiivisesti, meistä on tullu tosi hyviä ystävii et me nähään tosi usein. Ja mut et paikkanahan se on muuttunu – – Et sitä ei enää oo sitä meiän, et se on hävinny sieltä. Et se on vähän kurja ku mä yleensä kävin siellä tosi usein vaan käymässä – –” (Nainen 25 vuotta)
Myös Reinikaisen (2009, 97) tutkimuksessa osa nuorista piti yhteyttä itsenäistymisen jälkeen lastensuojelulaitoksen työntekijöihin. Koska lastensuojelulaitoksia ei velvoiteta pitämään yhteyttä entisiin asukkaisiinsa, työntekijän ja itsenäistyneen nuoren välinen ystävyyssuhde oli työntekijän vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja hänen vapaa-ajallaan tapahtuvaa toimintaa (Reinikainen 2009, 97).
47 5.2.2 Läheiset ihmiset selviytymisen tukena
Haastatteluissa nousi esille myös muiden läheisten ihmisten merkitys selviytymiselle.
Osallistujat korostivat esimerkiksi ystävien, seurustelukumppaneiden, sisarusten, suku-laisten sekä biologisten vanhempien merkitystä selviytymiselle. Eniten osallistujat ko-rostivat läheisiltä saamaansa henkistä tukea, mutta myös käytännön apu nousi useissa haastatteluissa esille.
” – – sisko oli semmonen joka vähän neuvo noissa elämän jutuissa. Neuvo miten kaikki kodin asiat, rahajutut, miten ne kannattaa hoitaa.”(Nainen 27 vuotta)
Kaikki pidemmissä parisuhteissa olleet nuoret aikuiset kertoivat niin nykyisen seuruste-lukumppanin kuin edellistenkin seurustelukumppaneiden olleen heille merkittävä tuki itsenäisessä elämässä.
” – – se nyt oli suurin hyöty, tai suurin asia mitä mun elämässä on auttanu. Että se oli kyllä semmonen tukipilari sillon.” (Nainen 24 vuotta)
Myös Reinikainen (2009, 111) tuo tutkimuksessaan esille, että ymmärtävä ja läheinen kumppani voi nostaa omanarvontuntoa, lisätä turvallisuudentunnetta sekä tukea elä-mänhallintaa. Ainoastaan yksi osallistuja toi esille tässä tutkimuksessa, että hänellä oli aikaisemmin ollut huono parisuhde, joka ei tarjonnut hänelle minkäänlaista apua tai tukea. Reinikaisen (2009, 100) tutkimuksessa tuli esille, että osa osallistujista kertoi hakeneensa nuorena parisuhteesta turvaa ja hyväksyntää, ja yksinäisyyden ja irrallisuu-den tunteiirrallisuu-den vuoksi he olivat sitoutuneet parisuhteeseen, joka ei alun perinkään ollut hyvä.
Mendes, Johnson ja Moslehuddin (2012) tuovat artikkelissaan esille, että monilla sijais-huollosta itsenäistyvillä nuorilla ei ole riittävästi sosiaalisia kontakteja ympärillään.
Luotettavilla ihmissuhteilla on merkittävä rooli yksilön identiteetin rakentumiselle, mut-ta sen lisäksi ihmissuhteet mut-tarjoavat esimerkiksi konkreettismut-ta ja emotionaalismut-ta tukea.
Myös hyvät suhteet biologiseen perheeseen sijaishuollon aikana ja sijaishuollon päätyt-tyä ennustavat parempaa suoriutumista myöhemmässä elämässä. (Mendes, Johnson &
Moslehuddin 2012.)
48
Kyky muodostaa suhteita ja ylläpitää niitä, kertoo yksilön toimintakyvystä, kypsyydestä sekä yhteisöön kuulumisesta. Sosiaalisilla suhteilla katsotaan olevan vaikutusta yksilön kykyyn säilyttää taloudellinen itsenäisyytensä, tehdä hyviä päätöksiä sekä yksilön ylei-seen hyvinvointiin. Sijaishuollossa kasvaneet ovat voineet kokea lapsuudessaan laimin-lyöntiä, kaltoinkohtelua ja epävakautta kotiympäristössään, ja lisäksi he ovat kokeneet sijaishuoltoon siirtyessään eron vanhemmistaan ja siitä yhteisöstä, johon he ovat kuulu-neet. (Reinikainen 2009, 110.) Nämä tekijät ovat omiaan vaikeuttamaan sijaishuollossa kasvaneiden kykyä solmia ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Tässä tutkimuksessa kaikki osallistujat olivat kuitenkin tyytyväisiä läheisverkostonsa laajuuteen, ja he toivat esille, että tässä tapauksessa laatu korvaa määrän. On huomionarvoista, että kaikilla osallistu-jilla oli ympärillään läheisiä ihmisiä ja he kokivat, että läheisiä ihmisiä oli riittävästi.
” – – on niinku se muutama ketkä päästää tosi lähelle ja se riittää mulle. Että mä en niinku tarvii semmosta isoo porukkaa mun ympärille” (Nainen 21 vuotta)
Reinikaisen (2009, 97) tutkimuksessa puolestaan suurin osa osallistujista kertoi olleensa yksinäisiä itsenäisen elämänsä alussa. Yksinäisyyden ymmärtämiseksi on kuitenkin erotettava sosiaalinen yksinäisyys ja emotionaalinen yksinäisyys. Sosiaalisella yksinäi-syydellä tarkoitetaan sitä, että henkilöllä ei ole ystäviä tai muita sosiaalisia kontakteja, joiden kanssa hän voisi pitää yhteyttä. Emotionaalisella yksinäisyydellä tarkoitetaan puolestaan sitä, että henkilöllä on ympärillään ystäviä ja muita läheisiä ihmisiä, mutta hänellä ei ole kokemusta, että hän olisi noille ihmisille tunnetasolla tärkeä. (Reinikainen 2009, 97.)
Tarja Tolonen (2009, 162) tuo artikkelissaan esille havainnon, että nuorten haastatte-luista puuttuvat kokonaan maininnat lähisukulaisista, kuten esimerkiksi isovanhemmis-ta, tädeistä, sedistä tai serkuista. Tein vastaavan havainnon myös omasta aineistostani, sillä vain yksi tutkivista toi esille läheisverkostosta keskusteltaessa olevansa paljon yh-teydessä serkkuihinsa ja isovanhempiinsa.
”No ehkä mun läheisimpiä on kuitenkin mun verisukulaiset, että sieltä on mun serkut, – – setä, mummo, toinen mummo, vaari.” (Nainen 21 vuotta)
49
Lisäksi yksi osallistuja oli ollut sijoitettuna sukulaisperheeseensä, joten hänen puheis-saan tuli luonnollisesti enemmän esille sukulaisten merkitys. Vaikuttaisi siltä, että lä-hisukulaiset eivät ole juurikaan olleet haasteita kohdanneiden perheiden tukena (Tolo-nen 2009, 162). Myös Hiitolan (2009) tutkimuksessa tuli esille, että isovanhemmat ja muut sukulaiset olivat itsenäistyvien nuorten tukena vain vähäisissä määrin. Sen sijaan muita tärkeitä henkilöitä osallistujien elämässä olivat esimerkiksi tukihenkilö ja amma-tilliset jälkihuollon lähiohjaajat (Hiitola 2009).
Perhe- ja parisuhdetilanteen osalta yhdellä osallistujista oli lapsia ja hän asui yhdessä lastensa ja avopuolisonsa kanssa. Kolme osallistujista kertoi olevansa sinkkuja haastat-teluhetkellä, ja yksi puolestaan eli avoliitossa kihlattunsa kanssa. Osallistujista vain yksi oli ollut aikaisemmin avioliitossa, mutta suhde oli päättynyt avioeroon. Tämä tulos on hyvin erilainen Sarianna Reinikaisen (2009) tutkimuksen tuloksiin verrattuna. Reinikai-sen (2009) tutkimukReinikai-sen mukaan tutkimukReinikai-sen osallistujista usea solmi avioliiton hyvin nuorena, ja moni avioliitoista päätyi eroon lyhyen ajan kuluttua. Osallistujat ovat kerto-neet vakiintuneensa ja solmineensa avioliiton nuorina lähinnä turvallisuudentunteen vuoksi. Osallistujien mukaan ero oli lopulta välttämätöntä omien tarpeiden ja toiveiden tunnistamisen ja toteuttamisen vuoksi. (Reinikainen 2009, 111.)
Kuten nuorille yleensäkin, ystävät ja kaverit vaikuttivat olevan myös jokaiselle osallis-tujalle hyvin merkityksellisiä. Osalle ystäviä ja kavereita oli löytynyt opiskeluiden tai töiden kautta, kun taas toiset olivat löytäneet heitä harrastusten kautta.
”No kyllä se suunnillee se kaveripiiri pyörii tuossa harrastusten ympärillä.” (Mies 29 vuotta)
On huomioitava, että tässä tutkimuksessa osallistujien kohdalla ystävä- ja kaveripiiri on toiminut selviytymistä edistävänä tekijänä, sillä sitä voidaan pitää myös riskitekijänä, mikäli henkilö ajautuu ns. huonoon seuraan. Esimerkiksi Hiitolan (2009) tutkimuksessa sosiaalityöntekijät ovat pitäneet juuri nuoren ystäväpiiriä yhtenä pahimpana uhkana nuoren selviytymiselle.
Läheisiin ihmisiin lukeutui lähes kaikilla osallistujilla biologinen perhe. Ainoastaan yksi osallistuja kertoi, ettei ole pitänyt yhteyttä biologiseen perheeseensä tai sukulaisiinsa
50
sitten sijaishuollon alkuaikojen, sillä hänen mukaansa yhteydenpito ei ollut vastavuo-roista, vaan se jäi yksinomaan hänen vastuulleen.
”Oikeastaa sukulaisiin ei mittään kontaktia oo. Eikä kiinnostakkaa.” (Mies 29 vuotta)
Osan kohdalla itsenäisen elämän alussa tiivis yhteyden pitäminen vanhempien kanssa oli tärkeä voimavara, aivan kuin kenelle tahansa muullekin nuorelle aikuiselle. Osan kohdalla yhteyden pitäminen vanhempiin sen sijaan lisäsi rauhattomuutta heidän omas-sa elämässään. Myös Reinikainen (2009, 99) tuo esille, että joidenkin oomas-sallistujien koh-dalla kiinteä yhteys vanhempiin hidasti nuoren oman elämän tasapainottumista ja nuori saattoi saada otteen omasta elämästään vasta ymmärrettyään, että hän ei ole vastuussa vanhempiensa elämästä, eikä hän voi heidän elämäänsä muuttaa.
5.3 Henkilökohtaiset tekijät
5.3.1 Henkilökohtaiset ominaisuudet
Lähes kaikki osallistujat toivat esille, että selviytyminen on hyvin pitkälti kiinni itsestä ja omista valinnoista. Nuorten aikuisten haastatteluissa nousi toistuvasti esiin oman asenteen ja itsestä huolehtimisen merkitys selviytymisessä. Tutkimuksen nuoret aikuiset
Lähes kaikki osallistujat toivat esille, että selviytyminen on hyvin pitkälti kiinni itsestä ja omista valinnoista. Nuorten aikuisten haastatteluissa nousi toistuvasti esiin oman asenteen ja itsestä huolehtimisen merkitys selviytymisessä. Tutkimuksen nuoret aikuiset