Sosiaalityöntekijän rooli henkilökohtaisen avun palvelussa

Haastateltavilta kysyttiin, millainen on sosiaalityöntekijän rooli suhteessa asiakkaaseen, kun tarkoituksena on tukea parhaalla mahdollisella tavalla asiakkaan itsemääräämisen ja osallisuuden toteutumista. Samassa yhteydessä haastateltavia pyydettiin myös kuvaa-maan sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta.

Haastateltavat lähestyivät sosiaalityöntekijän itsemääräämisen ja osallisuuden toteutu-mista tukevaa roolia miettimällä ja tuomalla esille sosiaalityöntekijän tehtäviä. Osa heistä toi esille myös sosiaalityön laajempaa yhteiskunnallista tehtävää. On mahdollista että tässä kysymyksessä ei tullut välttämättä esille pelkästään todellinen tilanne, vaan kenties haastateltavien ajattelema ideaalitilanne siitä, miten asiat parhaimmillaan olisivat.

Puolet haastatelluista nosti sosiaalityöntekijän rooleihin liittyen esille konkreettisena työ-tehtävänä palvelutarpeen selvityksen/palvelusuunnitelman tekemisen, joista esimerkkinä yksi haastatteluote alla.

”Ymm. Mun mielestä se alku on ihan tosi tärkee tehä niiku se selvitys et mihin kaikkeen tarvii apua. Ja, ja näin.” (Hlö 7)

Sosiaalityön palveluluonnetta korostaa myös pari vastausta, joissa tuodaan esille asiak-kaan asioissa mukana olijan roolia.

”No tietysti se että minun vammaisen asiakkaani palveluista kokonaisuu-tena minä olen vastuussa. Ja se henkilökohtainen apu on yksi sitä hänen sitä, hänellähän jos on vaikeavammainen on varmasti monenlaista palvelu-tarvetta, vammaispalvelulain mukaista ja nyt vielä entistä enemmän tulee sitten nämä uuden sosiaalihuoltolain mukaset, minä niikun vastaan siitä ko-konaisuudesta ja koordinoin sitä.” (hlö 8)

Palvelun mukanaoloon liittyen, yllä olevan vastauksen lisäksi, eräs haastateltava näki tär-keänä mukanaolon asiakkaan asiassa alusta saakka kokonaistilanteen ymmärtämisen kan-nalta. Myös palveluiden rajojen selkiinnyttäminen sosiaalityöntekijän tehtävänä tuli vas-tauksissa ilmi. Parissa vastauksessa tuotiin esille myös sosiaalityöntekijän tukijan rooli ongelmatilanteissa. Näissä vastauksissa nostettiin esille konkreettisena tehtävänä sijais-järjestelyiden miettimisessä auttaminen sekä sosiaalityöntekijän rooli neuvojana ja ohjaa-jana myös työnantajuuteen liittyvissä tehtävissä.

Näissä vastauksissa on nähtävissä sosiaalityön palveluluonne, koska sosiaalityöntekijät nostavat keskeisesti esille asiakkaille antamansa neuvonnan ja ohjauksen. (ks. Sipilä 1989, 218). Palvelutyön alle luetaan myös yksilökohtainen palveluohjaus, jossa määritel-lään asiakkaan yksilölliset palvelutarpeet ja etsitään niihin sopivat palvelut ja tuet, jolloin asiakkaalle saadaan koottua monitoimijaisista palveluista yksilöllinen kokonaisuus. Pal-veluohjauksen työskentelyprosessiin kuuluu asiakkaiden valikointi, palvelutarpeen arvi-ointi, palvelujen ja tuen järjestäminen, tavoitteiden toteutumisen seuranta sekä mahdolli-nen palvelukokonaisuuden korjaamimahdolli-nen. (Raunio 2004, 137–138).

Palvelusuunnitelmien laatimisen painottamisen sekä asiakkaiden asioissa mukana olon painottamisen voi nähdä kertovan sosiaalityöntekijän roolista myös palveluiden sekä asi-akkaan oikeuksien turvaajana. (ks. Autio & Nurmi-Koikkalainen 2015, 232). Tähän pe-rustuen palvelusuunnitelmien laatimisen korostamisen voi nähdä kuvaavan suurelta osin yksilökohtaista palveluohjausta ja siten sosiaalityön luonnetta palvelutyönä. Juhila (2012, 177) mieltää yksilökohtaisen palveluohjauksen keskeiseksi auttamistavaksi huolenpi-tosuhteessa. Joten tulosten voi nähdä kertovan sosiaalityöntekijöiden vastausten takana olevan myös sosiaalityöhön kuuluvan huolenpitosuhteen. Palvelusuunnitelman tärkeyden painottamisen työtehtävänä tai työntekijän roolina voi nähdä myös kuvauksena sosiaali-työntekijän ja asiakkaan välisestä kumppanuussuhteesta, jossa palvelusuunnitelmien te-keminen kuvaa yhteistä suunnittelua ja tavoitteita kohti menemistä (ks. Pohjola 2010, 58).

Eriksson (2008, 173) on tutkimuksessaan todennut, ettei aina ole itsestään selvää mikä taho ottaa vastuun eri asioista, jonka hän näkee kuvastavan palvelujärjestelmän toimimat-tomuutta kokonaisvaltaista sosiaalista huolenpitoa tarvitsevien henkilöiden kohdalla.

Omat tulokseni poikkeavat Erikssonin tuloksista, sillä niiden perusteella näyttää siltä, että vammaispalvelun sosiaalityöntekijät selkeästi kokevat vastuutyöntekijyyden asiakkaan

asioissa omaksi tehtäväkseen henkilökohtaisen avun asiakkaiden kohdalla. Tämä on pää-teltävissä palvelutarpeen selvityksen/palvelusuunnitelman tekemisen painotuksesta ja eri ilmaisuissa asiakkaan asioissa mukana olosta.

Parissa haastatteluvastauksessa nostettiin sosiaalityöntekijän roolina esille myös päätök-sentekijän rooli, joka kuuluu Sipilän (1989, 213, 217) mukaan byrokratiatyöhön sosiaali-työn toimintatapana. Siihen kuuluu kansalaisten oikeuksien takaaminen ja oikeus perus-turvaan ja palveluihin. (emt. 214.) On mielenkiintoista ettei sosiaalityöntekijän rooliin kuuluvaa päätöksentekijän roolia nostettu tämän korostuneemmin esille. Tämä voi johtua kysymyksenasettelusta, jossa kysyttiin nimenomaan roolia, jolla asiakkaan itsemäärää-misen ja osallisuuden toteutumista voidaan parhaiten tukea. Päätöksien tekeminen on kui-tenkin keskeisessä roolissa vammaispalvelun sosiaalityössä, sillä vammaispalvelulaki on toissijainen suhteessa sosiaalihuoltolakiin.

Käytännön työtehtävien lisäksi pari haastateltavaa toi esille sosiaalityön yhteiskunnalli-sen tehtävän, joista toinen näyttää paikantuvan Juhilan (2012, 179–182) kuvaaman sosi-aalityöntekijän ja asiakkaan väliseen huolenpitosuhteeseen, jossa tulee esille asiakkaan asioiden ajo. Asiakkaiden asioidenajo on tarpeen mikäli auttamisen ja tukemisen mahdol-lisuudet ovat riittämättömiä, jolloin sosiaalityöntekijä voi toimia asiakkaiden puolesta (emt. 179). Alla olevan vastauksen perusteella voi haastateltavan nähdä mieltävän tehtä-väkseen sosiaalityöntekijänä asianajotehtävän, joka puolestaan linkittyy kansalaisoikeuk-siin (ks. Keränen ym. 2001, 73.)

”Niin no kyllä mä ihan niinku omin sanoin sanottuna niiku nään sen oman roolin semmosena edunvalvojana ja niinku sellasena esteiden poistajana ja Jaa...Semmosena niiku asiakkaan puolustajana. Että tuota, kyllä mä niinku aina siitä lähden että, tota että että, että ne asiakkaan tarpeet siinä on se lähtökohta ja jos suinkin mahdollista niin nin.. niissä sitten tuetaan.” (hlö 1)

Toisessa sosiaalityöntekijän yhteiskunnallista tehtävää kuvaavassa haastatteluotteessa vastaus linkittyy suoraan Vammaispalvelulakiin.

”Ja sosiaalityön tärkein tehtävä niiku vammaistyössä myöski jos ajatellaan sitä henkilökohtaista apua, niin on tottakai minimoida niitä rajoitteita mitä siitä vammasta tai sairaudesta on syntynyt.” (hlö 4)

Pari haastateltavaa toi esille henkilökohtaisen avun kohdalla sosiaalityöntekijän roolin ristiriitaisuuden.

”Mitä enemmän, mitä kauemmin on tässä työssä, joko maailma on muuttu-nut tai itse on muuttumuuttu-nut, mutta sitä ristiriitaisemmaksi se käy. Että kun toi-saalta on, muistan vielä opiskeluajat ja muistan ajatukseni sosiaalityönte-kijästä niinku asiakkaan asianajajana ja valtaistajana ja niin pois päin ja sitten kuitenkin käytännössä ja viime aikoina tietysti yhä enemmän, niin joka tapauksessa joutuu kuulemaan sen puheen siitä että miten näitä asiak-kaita voi olla näin paljon ja miten nämä kulut voivat tällä tavalla kasvaa ja ovatko nämä päätökset nyt varmasti oikein perustein tehtyjä ja niin pois-päin. Et se saa myöskin kyllä katsomaan omaa toimintaansa sillä tavalla että, että niinku sen ruotii tosi tarkkaan, että niinku kuka ihminen on oikeu-tettu tähän palveluun vai ei ja omaa oikeusturvaakin haluaa sillä tavalla pitää yllä et on hyvin perusteltu ja hyvin selvitetty ja se kaikki, kaikki lau-sunnot hankittu ja niin pois päin, että.” (hlö 2)

”Et siinä ehkä vähän kokee niinku työntekijänä silleen niiku voimatto-muutta ja toivoo et siihen tulis niiku tarkempia niiku säätelyitä et mitä laki sanoo ja jos sit lisätään palveluita ja etuisuuksia ni sit myös tulis rahat nii-hin. Et tää on tosi kurja tehä töitä jos pitää säästää koko aika ja lakia le-vennetään...niin mä oon aatellu et sillon mä riisun virkapukuni ja sulaudun joukkoon. Se tekee sen työn tekemisen niiku aika, aika mahottomaks.” (hlö 3)

Nämä vastaukset kuvaavat Metterin (2004, 83–84) käyttämää termiä sosiaalityönteki-jöistä portinvartijoina heidän vaikuttaessa etuuksien ja palveluiden saamiseen ja ollessaan samalla kuntien linjausten toteuttajia. Juhila (2012, 182) puolestaan näkee sosiaalityön-tekijöiden ristiriitaisen roolin tiukentuneiden linjausten ja asiakkaiden tarpeiden välissä olemisen vaaranpaikkana ja pelkää sosiaalityöntekijöiden asettuvan tilanteessa vahvem-man puolelle. Nämä kaksi edellä mainittua haastatteluotetta tukevat Susan Erikssonin (2008, 174) kuvausta sosiaalipalveluiden työntekijöiden asiakastilanteiden eettisestä ris-tiriitaisuudesta tilanteessa, jossa asiakkaita on paljon, taloudellisia resursseja liian vähän ja päätöksiä on kuitenkin tehtävä. Tulokseni antavat viitteitä siihen suuntaan, että Toik-kasen (2010) näkemys siitä, että vaikeavammaisten henkilöiden on vaikea saada henkilö-kohtaista apua vieläkään täydessä laajuudessa, voi hyvin pitää paikkansa. Tähän Toikka-nen pitää syynä sosiaalityöntekijän kaksoisroolia, jonka hän näkee voivan johtaa neuvon-tavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Henkilökohtaisen avun asiakkaan ja sosiaalityöntekijän vuorovaikutuksesta kysyttäessä tuli keskeisesti esille luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen tärkeys. Samoin usea haas-tateltava toi esille tapaamisen tai yhteistyön asiakkaan kanssa. Myös asiakkaan kuuntele-misen tai kuulekuuntele-misen tärkeys korostui vastauksissa. Tämän lisäksi pari haastateltavaa ko-rosti vuorovaikutuksen avoimuutta ja pari haastateltavaa toi esille vuorovaikutussuhteen tasa-arvoisuuden pyrkimyksen. Yksittäiset maininnat vuorovaikutukseen liittyen tulivat esille myös liittyen asiakkaan arvostamisen tärkeyteen sekä asiakkaan tarpeiden huomi-oimisen tärkeyteen. Myös työntekijän ammatillisen toiminnan nähtiin olevan mahdollis-tajana luottamussuhteen syntymisessä. Juhilan (2012, 175) mukaan asiakkaan ja sosiaa-lityöntekijän väliseen huolenpitosuhteeseen kuuluu ymmärretyksi, kuulluksi ja kunnioi-tetuksi tuleminen sekä vuorovaikutuksen molemminpuolisuus.

Kaikista asiakkaan ja työntekijän vuorovaikutukseen liittyvistä esille nostetuista teki-jöistä voi päätellä työntekijöiden pitävän tärkeänä asiakkaan osallisuutta palvelussa. Jär-vikoski ym. (2009, 22) puhuvat toisena osallisuuden muotona osallisuudesta kuntoutus-tapahtumassa, jota voitaneen verrata tässä tutkielmassa asiakkaan osallisuuteen henkilö-kohtaisen avun palvelun suunnittelussa. Osallisuutta kuntoutustapahtumassa ilmentää esimerkiksi osallistuminen suunnitteluun. Asiakkaan ja työntekijän välisestä vuorovaituksesta annettujen vastausten perusteella tulee esille myös Hokkasen (2013, 63–64) ku-vaamia asiakkaan toimijuudesta kertovia luonnehdintoja, kuten asiakkaan kuulluksi tule-minen. Metteri (2003, 95) on kuvannut osallistumisen ja osallisuuden tulevan näkyviin asiakkaan ja työntekijän välisissä kohtaamisissa. Oman tutkielmani tuloksista käy esille Pohjolan (2010, 58) kuvaamia asiakkaan osallisuudesta kertovia tekijöitä, kuten asiak-kaan aktiivinen rooli, yhteistyön elementtien näkyminen vuorovaikutuksessa, aito kuun-teleminen, sekä asiakkaan mielipiteiden huomioiminen palveluita toteutettaessa.

Asiakkaan ja työntekijän välistä kumppanuussuhdetta on kuvattu osallisuuden edisty-neeksi muodoksi, jossa tavoitteet asetetaan yhdessä ja niitä kohti kuljetaan yhdessä. (ks.

Pohjola 2010, 58). Juhila (2006, 118) puolestaan on tuonut esille kumppanuussuhteeseen perustuvan asiakkaan tiedon huomioivan sosiaalityön olevan osallistavaa sosiaalityötä.

Tulosten perusteella on nähtävissä kumppanuussuhteen piirteitä, sekä pyrkimystä asiak-kaan osallistamiseen. Tämä tulee esille tuloksista asiakasiak-kaan ja sosiaalityöntekijän yhtei-senä keskusteluna ja palvelusuunnitelman laadintana, joka kuvaa Juhilan (2012, 137) ku-vausta kumppanuussuhteeseen kuuluvasta horisontaalisesta asiantuntijuudesta. Siinä

kummankaan osapuolen asiantuntijuus ei ylitä toisen asiantuntijuutta, vaan osapuolet asettuvat toistensa tasolle ja kuuntelevat toisiaan.

Valtaistumisen yksilölliseen tasoon kuuluu Järvikosken ja Härkäpään (2011, 142–143) mukaan osallistumismahdollisuudet palvelun käyttäjänä sekä mahdollisuus itsenäisiin va-lintoihin. Tuloksissani haastateltujen kuvaukset asiakkaan ja työntekijän välisestä vuoro-vaikutuksesta tuovat esille asiakkaan yksilöllisen tason valautumisen mahdollisuuden.

Tuloksista käy esille myös refleksiivisen yhteistyön, (ks. Tonkens & Newman 2011, 206) sekä sitä läheisesti muistuttavan demokraattisen professionaalisuuden piirteitä (ks. Ros-tila & Vinnurva 2013, 200). Refleksiivistä yhteistyötä kuvaa tuloksissani sosiaalityönte-kijöiden ja asiakkaiden yhteinen keskustelu ja demokraattista professionaalisuutta puo-lestaan asiakkaalta tulevan tiedon hyödyntäminen sekä yhteinen keskustelu ja pyrkimys yhteisiin näkemyksiin ja ratkaisuihin.

KUVIO 2. Sosiaalityöntekijän rooli ja vuorovaikutus Byrokratiatyö

-etuuden myön-täminen

Palvelutyö

-ohjaus ja neuvota

Osallistava so-siaalityö -valtaistamisen pyrkimys HUOLENPITO- JA KUMPPANUUSSUHTEEN ELEMENTIT

-luottamuksellisuus, avoimuus, kuuleminen/kuulluksi tuleminen, tapaami-nen/yhteistyö asiakkaan kanssa, asiakkaan arvostaminen, asiakkaan tarpei-den huomioiminen

-vain kumppanuussuhteeseen kuuluvana piirteenä suhteen tasa-arvo

PALVELUTAR- PEENSELVI- TYS/PALVELU-SUUN-NITELMA

Edellä oleva kuvio kiteyttää sosiaalityöntekijän roolia ja vuorovaikutusta henkilökohtai-sen avun palvelussa. Kuvio ilmentää hyvin kuinka palvelutarpeen selvitys ja palvelusuun-nitelman laatiminen vammaispalvelun sosiaalityöntekijöiden keskeisesti rooliinsa kuulu-vana työtehtävänä kiinnittyy samanaikaisesti useampaan sosiaalityön työtapaan.