Osallisuuden ja itsemääräämisen toteutuminen palvelussa

Kysyttäessä haastateltavilta henkilökohtaisen avun asiakkaiden osallisuudesta palvelun suunnitteluvaiheessa, nousi esille keskeisesti palvelutarpeen selvittäminen tai palvelu-suunnitelman laatiminen. Lähes kaikki haastateltava toivat palvelutarpeen selvityk-sen/palvelusuunnitelman laatimisen esille kysyttäessä asiakkaan osallisuutta palveluiden suunnitteluun. Palvelusuunnitelmien laatimisen yhteydessä korostettiin yhteistä suunnit-telua asiakkaan kanssa. Tyypillisiä olivat myös maininnat kotikäynteihin sekä maininnat siitä, että asiakas kertoo suunnittelussa oman mielipiteensä. Eräs haastateltava toi esille palvelusuunnitelman laaja-alaisuutta. Hän kuvasi sitä tehtäessä huomioitavan asiakkaan kokonaistilanne, asiakkaan omat voimavarat, oma näkemys asioihin sekä myös asiakkaan tulevaisuuden suunnitelmat. Palvelusuunnitelman keskeinen rooli asiakkaan osallisuuden kohdalla käy hyvin esille muun muassa ensimmäisen haastateltavan vastauksesta.

”No asiakashan osallistuu siinä vaiheessa, jos hän tätä henkilökohtaista apua hakee, niin totta, käytännössähän sitten, hänen kanssaan tehdään pal-velusuunnitelma. Ja jos palvelusuunnitelma on jo tehty, niin sitä sitten tar-kistetaan. Ja, tota ja kyllähän se ite osallistuu sitten sen palveluiden määrän arvioimiseen. Ja yhdessähän sitä sitten suunnitellaan.” (hlö 1)

Haastateltavien vastauksista voi päätellä palvelutarpeen selvittämisen tai palvelusuunni-telman tekemisen vahvistavan asiakkaan osallisuutta palvelun suunnittelussa (ks. Autio

& Nurmi–Koikkalainen 2015, 232, 235), asiakkaan osallisuuden tullessa esille asiakkaan mielipiteiden huomioimisen kautta (ks. Pohjola 2010, 58). Palvelutarpeen selvittämisessä tai palvelusuunnitelmien laatimisessa henkilökohtaisen avun kohdalla näkyy asiakkaan ja työntekijän välinen yhteistyö. Haastatteluvastauksista tuli esille haastateltavien tekevän

palvelusuunnitelman asiakkaan kanssa ja hänen lähtökohdistaan, joita ilmentävät alla ole-vat haastatteluotteet.

”Ja tota sit me sovitaan just tää palvelusuunnitelman laatiminen. Elikkä yleensä kotikäynti tehään ja.. Ja tota mulla on itellä semmonen, semmonen niiku työkalu itelle niinku pohja mukana minkä mukaan me sit käyään läpi ja mietitään mitä ne asiat on mihin sitä apua tarvii. Ja asiakas tietysti on siinä et et sitähän ne hänen kommentit me yleensä tai niiku kirjotetaankin.”

(hlö 5)

”No jos aatellaan, ajatellaan ihan sitä palvelusuunnitelmaa, eli sehän ei ole mun näkemyksen mukaan tota... pelkkä se että vastataan siihen hakemuk-seen, ja kartotetaan sitä hakemuksessa olevaa palveluntarvetta, vaan siinä niinku lähestytään sitte sitä asiakkaan tilannetta kokonaisuutena. Ja ote-taan tottakai huomioon nyt sitten se, ne asiakkaan omat voimavarat. Ja siinä kun sitten läpikäydään sitä hänen tilannettaan ja niitä palvelujentar-vetta, niin siinähän se sitten tulee se hänen hänen kokonaistilanteensa, per-hetilanne, elämäntilanne, työ, opiskelu ja sitten mennään siihen ihan siihen hänen harrastukset ja yhteiskunnallinen osallistuminen ja.. Kyllä. Sitä kaut-tahan se tulee niinku kokonaisuutena ja sittenhän siellä jos on, on että asia-kas on työssä tai opiskelee niin sitä käydään tarkemmin läpi ja jos hänellä on kovastikkin luottamustoimia tai yhteiskunnallista osallistumista niin tot-takai niihin sitten, että mitä se on se hänen arjessaan tarkottaa ja sitten myöskin ne hänen tulevaisuuden suunnitelmat käydään läpi että mitä hän sitten itse näkee tai missä hän olisi sitten, olisi sitten niinku myöhemmin, tai että mikä on se hänen oma, oma näkemys niin kyllähän me sitä sitten hyvin-kin tarkoin käydään läpi.” (hlö 4)

Minna Laitila (2010, 122) on tutkimuksensa tuloksissa päätynyt siihen, että asiakasläh-töisyys näkyy tavoitteiden asettamisessa niin, että asiakas on päähenkilö. Asiakkaan pää-henkilönä olo jakautuu kolmeen alakategoriaan. Yhdessä kategoriassa lähdetään liik-keelle asiakkaan tavoitteista, toisessa kategoriassa asiakaslähtöisyys on yhdessä pohti-mista ja kolmannessa kategoriassa asiakas on mukana. Omissa tuloksissani nämä kaikki asiakkaan ”päähenkilönä oloa” kuvaavat luonnehdinnat tulevat esille haasteltujen ku-vauksissa asiakkaan osallisuudesta.

Autio ja Nurmi–Koikkalainen (2015, 234) toteavat palvelusuunnitelmaprosessia par-haimmillaan asiakkaan kannalta onnistuneeksi kokemukseksi omien asioidensa ja elä-mänsä järjestymisestä. Myös Mari Kivistö (2014, 197) on tarkastellut palvelusuunnitel-mia ja niiden osallisuuskuvauksia väitöskirjansa osatutkimuksessa. Samassa yhteydessä

hän tuo esille yhden haastateltavansa kohdalla osallisuuteen liittyen olleen merkityksel-listä suunnitelman sisällön, tiedon tilanteen tarkoituksesta, tunteen aidosti kuulluksi tule-misesta sekä mahdollisuuden ilmaista omat näkemykset ja saada ne kirjatuksi. Tärkeitä asiakkaan osallisuutta ajatellen olivat myös oikeelliset menettelytavat, kuten asiakkaan tekemä palvelusuunnitelman tarkistaminen, hyväksyminen ja allekirjoittaminen. Omissa tuloksissani tulee esille Aution (2013, 24) havainnon tavoin palvelusuunnitelmien rooli sosiaalityön välineenä ja näkyy niiden saama vakiintunut rooli sosiaalityössä. Yläpuolella olevassa kommentissa tuodaan esille palvelusuunnitelman laatimisen yhteydessä moni-puolinen asiakkaan asioiden käsittely.

Haastatteluvastauksissa muiden haastateltavien korostaessa palvelun suunnitteluvai-heessa palvelutarpeen selvitystä / palvelusuunnitelman laatimista asiakkaan osallisuuden kohdalla, eräs haastateltava korostaa asiakkaan keskeistä roolia työnantajamallin suun-nittelutehtävässä.

”Noo, joo. työnantajamallissa mä ajattelen että hänhän oikeestaan on se suunnittelija. Elikkä se on se, tietysti se on se paras malli jos ajatellaan sitä asiakkaan osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta. Ja tota, eli se on toimies-saan hyvä malli, siinähän asiakas toimiestoimies-saan ottaa ohjat käsiinsä. Hän saa meiltä päätöksen, päätöksen henkilökohtaisen avun tuntimäärästä ja tieten-kin nyt ohjausta ja neuvontaa niissä käytännön toimissa, mutta tuota sillon kun se onnistuu niin hän ottaa ohjat tuota, hän ottaa työnantajuuden ja hän suunnittelee koko., hän saa tosi laajat valtuudet siinä. Sitten niitten tuntien puitteissa tehdä sitten sen suunnitelman. Eli minusta se on, siinä kohalla toteutuu varsin hyvin ja suuresti.” (hlö 8)

Kommentin perusteella voi tulkita kyseisen sosiaalityöntekijän mieltävän työnantajamal-lissa asiakkaan itsensä olevan suunnittelun keskeinen toimija eli subjekti. Pohjola (2010, 35) nostaa asiakkaan ymmärtämisen subjektina esille. Asiakkaan ollessa subjektina, hänet ymmärretään ajattelevana, tuntevana ja toimivana ihmisenä, jota kuunnellaan hänen omassa asiassaan. Oman tutkielmani perusteella tämä toteutuu ainakin palvelusuunnitel-mien laatimisen yhteydessä.

Selvittäessäni asiakkaan roolia palvelun laadun arvioinnissa ja seurannassa sekä missä tilanteissa ja miten tämä tapahtuu, useimmat haastateltavat toivat esille asiakkaan osallis-tuvan palvelun laadun arviointiin ja seurantaan palvelusuunnitelmien tarkastamisen

yh-teydessä. Näissä vastauksissa kerrottiin henkilökohtaisen avustajan olevan mukana pal-velusuunnitelmaa päivitettäessä, korostettiin palvelusuunnitelmien tarkistamisen sään-nönmukaisuutta palvelun laadun arviointia ja seurantaa ajatellen ja painotettiin asiakkaan olevan aina mukana palvelusuunnitelmia tehdessä, joissa arvioidaan myös palvelun laa-tua. Muutama haastateltavista toi esille palvelun laadun arvioinnin ja seurannan tapahtu-van joskus myös asiakkaan yhteydenoton perusteella. Alapuolella olevat haastatteluotteet kuvaavat asiakkaan osallisuutta palvelun laadun arviointiin ja seurantaan sekä palvelutar-peen arvioinnin yhteydessä että asiakkaalta tulevan palautteen perusteella.

”Se on just silleen et tavataan sillon kun tehään se palvelusuunnitelma ja muutenki että jos se on niiku, jos tää asiakas on tyytymätön, niin hän voi ottaa yhteyttä kyllä. Et nyt on tämmöstä skismaa ja näin. Ja sit me ollaan pyritty et sit me niiku mennään paikanpäälle ja tavataan ja sit jos se on niiku skismaa niiku avus, avustajan kanssa ja näin nii ollaan niiku siinä puhuttu. Ja monesti ollaan jotain niiku, et silleen me ollaan niiku menty siihen tilanteeseen ja katottu että miten tän, mitä voitais niiku tehä.” (hlö 7)

”No varmaan pavelusuunnitelman tarkistustilanteet. Näissä tilanteissa tuota käydään vähän läpi sitä että onko tää palvelu toiminu ja miten se on toiminu asiakkaan kannalta. Onko, pitäisikö siihen tehdä jotain korjausta taikka parannusta. Et tota nää on niitä tilanteita oikeastaan. Tietysti sitten jos asiakas ottaa itse yhteyttä tai toivoo muutosta.. Sitten sitä käydään läpi.

Et pitäskö, pitäskö tätä palvelumallia jotenki muuttaa.” (hlö 8)

Asiakkaalta tuleva palaute näyttää vastausten perusteella painottuvan negatiiviseen pa-lautteeseen, joka on koskenut palvelun toimimattomuutta, suhdetta työntekijään tai pal-veluntuottajaan. Eräs haastatelluista toi esille tässä kohtaa asiakkailta tulleen palautetta vaikeudesta löytää avustajia työnantajamallilla. Haastateltavan taustaorganisaatiossa oli käytössä ainoastaan työantajamalli.

Poikkeavana vastauksena asiakkaan roolista laadun arvioinnin ja seurannan kohdalla tuli esille vammaispalveluiden asiakkailta pyydetty palaute.

”Meillä on asiakastyytyväisyys kysely ollu tässä vähän vähän hakusessa.

Niit on joskus tehty, nyt ei oo pariin vuoteen. Tänä vuonna piti olla asiakas-raati, mut se ei osottautunu kauheen toimivaks. Ja nyt sitten taas me kyllä muokataan uutta kyselyä, mut se ei oo suunnattu erityisesti henkilökohtai-seen apuun vaan yleensä vammaispalvelun asiakkaisiin.” (hlö 2)

Asiakkaan vaikutusmahdollisuuksia selvitettäessä keskeisenä haastatteluissa esille tuodut asiat on esitetty alla olevassa kuviossa.

KUVIO 3. Asiakkaan vaikutusmahdollisuudet

Selvitettäessä haastateltavilta henkilökohtaisen avun asiakkaiden vaikutusmahdollisuuk-sia, nousi muutamassa vastauksessa esille vaikutusmahdollisuudet palvelun toteuttamis-tapaan. Tuloksista käy esille näinkin pienellä aineistolla toteuttamistavoissa olevan eroja eri kuntien välillä. Ensimmäisestä haastatteluotteesta selviää kunnan vaihtoehdottomuus palvelun toteuttamistavoissa.

”Mut valitettavasti kun meillä on vaan se työnantajanmalli, niin hän joutuu itse etsimään sen työn.. Työntekijän, niin sehän on... Niin senhän pystyy, siihen hän pystyy vaikuttaa.” (hlö 6)

Toinen haastatteluote kuvaa palveluntoteuttamistavoissa olevan hieman enemmän vaih-toehtoja.

”...ja tietysti sitten minkä muotoisena se järjestetään. Onko se työnantaja-malli vai onko se ostopalvelu vai, vai, no palveluseteliä meillä ei oo vielä käytössä. Että, että se ei, tai sitten jonkunlaista omaa toimintaa pyritään järjestämään. Siihen pystyy joskus vaikuttamaan, ei aina ei läheskään aina.

Siihen järjestämistapaan.” (hlö 8)

Viimeinen haastatteluote kuvaa hyvin työnantajamallin suosimista palvelun toteuttamis-tapana.

TUNTIMÄÄRÄ PALVELUN SISÄLTÖ PALVELUN

TOTEUTTA-MISTAPA

-Vaikuttamismahdolli-suudet vaihtelevat

”No tota niin sit palvelun toteuttamistapa. Niin, niin tota, siihen asiakas ei voi kauheesti vaikuttaa. Järjestämistapa meillä on ehdoton ykkönen että korvataan henkilökohtaisen avustajan palkkauskustannuksia ja yritetään tehdä se työnantajana toimiminen mahdollisimman sujuvaksi. Mutta sitten että jotkut asiakkaat toivoo palveluseteliä tai ostopalvelua, ja palveluseteliä meillä ei oo ollenkaan keinovalikoimassa. Ja ostopalvelu on todella niinkun pitkän ja perusteellisen harkinnan tulos ennen kuin sitä sitten myönnetään että vähintäänkin edellytetään että sitä työnantajana toimimista on kokeiltu tai että se on ihan ilmeisen mahdotonta. Mut et pääsääntöisesti sitä pitää vähintäänkin kokeilla. Ja suoraa päätä ei, ei myönnetä ostopalvelua.” (hlö 2)

Yllä mainituista haastatteluotteista ensimmäinen haastateltava toi työnantajamallin posi-tiivisena puolena esille asiakkaan vaikuttamismahdollisuuksien laajuuden, sillä asiakas voi työnantajamallissa toimiessaan vaikuttaa aikatauluihin. Hän toi esille myös asiakkaan vaikutusmahdollisuuksia avustajan valintaan. Myös toinen haastateltava toi esille vaiku-tusmahdollisuuksia avustajan valintaan työskentelykunnassaan sekä työnantajamallin että ostopalvelun kohdalla. Ostopalvelumallin kohdalla haastateltava kertoi asiakkaalle pyrittävän löytämään hänen toiveitaan vastaava työntekijä ja jatkettavan etsimistä kunnes asiakkaan mielestä sopiva työntekijä on löytynyt.

Asiakkaan vaikutusmahdollisuuksien kohdalla usea haastateltu toi esille asiakkaan voi-van vaikuttaa henkilökohtaisen avun tuntimäärään. Yksi näistä haastateltavista toi esille haasteellisuuden todellisen avuntarpeen arvioimiseen.

”Et niitä joutuu sitte tarkentaa, mutta mä aattelisin että aika laajasti he kyllä ite, ite sitä...Kyllä varmaan, mut varmasti ainakin tuntimäärät on sem-moinen että ehkä asiakkaat voi äkkiä niinkö haluta paljo enempi niitä tun-teja. Että he niinkö määrittelee sen henkilökohtaisen avun tarpeen aika laa-jasti. ...Joskus ja tokihan meillä on nää säästötoimenpiteet (naurahdus).

Että se välttämätön (naurahdus) et se kolkyt tuntia, jos vähempi ei riitä, et mutta työntekijänä toki silleen, et jos sä oot tunnin kaksi siellä kotikäynnillä, niin ethän sä välttämättä tiijä et mikä se avuntarve ihan oikeesti on, että se onki semmonen et kuka sen sit ihan oikeeksi määrittelee. ” (hlö 3)

Muutama haastateltava nosti esille vaikuttamismahdollisuudet palvelun sisältöön. Palve-luun sisältöön vaikuttaminen tuli esille eri palveluntoteuttamistapojen kohdalla. Tässä yhteydessä tuotiin esille asiakkaiden voivan päätöksen tuntimäärän sallimissa rajoissa voivan vaikuttaa itse siihen, mihin myönnetyt tunnit käyttää. Esille nousi myös etukäteen

sovittujen työvuorojen heikentävän asiakkaan vaikuttamismahdollisuuksia, sillä asiak-kaat eivät aina jaksaisi lähteä vapaa-ajan toimintoihin, joka on ongelmallista, sillä tunnit on etukäteen työntekijän kanssa sovittu. Eräässä haastatteluvastauksessa korostui henki-lökohtaisen avun tavoitteellisuus ja pyrkimys omatoimisuuteen. Haastateltava kertoi, että tarvittaessa vammaispalveluista joudutaan puuttumaan siihen mitä henkilökohtainen apu ei voi olla. Vaikutusmahdollisuusksien kohdalla eräs haastateltava kertoi, että palveluun ei ole mahdollista vaikuttaa niin, että voisi hyödyntää palvelua vasten palvelun tarkoi-tusta. Henkilökohtaista apua ei voi esimerkiksi käyttää ystävän tarpeeseen. Susan Eriks-son (2008, 159) on tutkimuksessaan huomannut, ettei ole tarkoituksenmukaista määritellä rajaa ystävyyden ja muun sosiaalisen kontaktin välillä, mikäli tämä suhde tyydyttää sosi-aalisen vuorovaikutuksen tarpeita. Ystävyyden määritelmä vaikuttaa Erikssonin tutki-muksen mukaan tulkinnanvaraiselta usean haastatellun henkilön pitäessä esimerkiksi so-siaalityöntekijöitä ja asumispalvelun henkilökuntaa ystävinään, joka voi tuoda ilmi hei-dän muuten huonot mahdollisuutensa ystävyyssuhteiden luomiseen.

Valinnanmahdollisuuksia kartoitettiin kysymällä haastateltavilta, mitä asiakkaat voivat valita ja millä ehdoin. Heiltä kysyttiin myös valinnanvapautta rajoittavista tekijöistä eri toteuttamistavoissa. Alla esitetyssä kuviossa on esitetty henkilökohtaisen avun palvelun saajan roolin vaihtelua asiakkaana hänen valinnanmahdollisuuksiensa tarkastelun kautta.

Jaottelu pohjautuu malliin kansalaisen roolista sosiaalipalvelun käyttäjänä ja asiakkaana (ks. Niiranen 2002, 67–69).

KUVIO 4. Asiakkaan rooli valinnanmahdollisuuksien kautta tarkasteltuna.

PALVELUN KOHDE

Usea haastateltava toi valinnanmahdollisuuksien kohdalla esille palveluntoteuttamista-paan liittyviä asioita. Eräs haastateltava kertoi, että asiakas ei voi valita henkilökohtaisen avun toteuttamistapaa, koska käytössä on ainoastaan työnantajamalli. Toisessa haastatte-lussa puolestaan pidettiin työnantajamallia asiakkaan valinnanvapauden kannalta par-haana mallina. Alla oleva haastatteluote kuvaa asiakkaan laajoja valinnanmahdollisuuk-sia liittyen palveluntoteuttamistapaan.

”Ja sit jos katotaan että henkilökohtaisen avun palvelu alkaa, niin, tai että on niin kuin sille tarvetta, niin sit asiakas niinkö aikalailla ite päättää onko se niinkö palveluseteli, palkkaako hän ite vai tuleeko se niinku palveluntuot-tajan kautta. ” (hlö 3)

Näin laajojen vaikuttamisen mahdollisuuksien voi nähdä ilmentävän kansalaisen roolia sosiaalipalveluissa palveluasiakkaana, johon kuuluu käyttäjän aktiivinen osallisuus sekä vaikuttamisen mahdollisuudet. Palveluasiakkuuden piirteiden näkyessä voidaan puhua kuntalaisuuden ja täyden kansalaisuuden toteutumisesta. (ks. Niiranen 2002, 67–69.) Eräässä haastatteluvastauksessa tulee myös esille asiakkaan valinnanmahdollisuuksien olevan hyvät, vaikka valintaa on jo edellisen haastattelevan kuvaamaan tilanteeseen ver-rattuna rajoitettu enemmän.

”No me voidaan niiku tarjota kaks tai kolme vaihtoehtoa tavallaan, mutta kaks oikeesti. Että itse eli voi olla niiku itse työnantajana tai sitte me voi-daan niiku ostaa sitä henkilökohtaista avustusta. Meillä on semmonen firma ko me käytetään yhtä firmaa ja sieltä me ostetaan kaikki palvelut. Ja sitte palveluseteli kans niin se on tullu voimaan nyt XXXX (ajankohta poistettu tunnistamisen välttämiseksi). Ja se on niiku, jos on niiku tarvii ihan tilapäi-sesti et joku avustaja vaikka sairastuu ja sit tarvii äkillitilapäi-sesti jonku nii meillä on muutama minkä kaupunki on hyväksyny ja niistä voi valita.” (hlö 7)

Edellä mainitussa otteessa asiakas asettuu kuntalaisen rooliin aktiivisena, valintoja teke-vänä palvelun käyttäjänä ja kuluttajasuuntautuneena subjektina (ks. Niiranen 2002, 67–

69), kuluttajuuden tullessa esille mahdollisuutena ostopalvelun tai palvelusetelin käyt-töön. Kahden edellä mainitun haastatteluotteen perusteella on näkyvissä Pajukosken (2011, 94–95) kuvaama viime vuosina korostunut asiakkaan itsemääräämisoikeuden ja valinnanvapauden korostaminen.

Eräässä haastattelussa tuotiin esille valinnanmahdollisuuksia. Sama vastaaja toi aiemmin vaikutusmahdollisuuksista kysyttäessä esille pääsääntöisen palvelun järjestämistavan olevan työnantajamalli.

”No ehkä hän jossakin tilanteessa nyt kuitenkin voi valita sen ostopalvelun.

Mutta vähäisessä määrin. Että valitettavan paljonhan meillä on tämmösiä tilanteita, että me joudutaan antamaan se työnantajamalli semmosellekin ihmiselle joka ei oikeen siihen pysty. Et omaiset paljon auttavat, et se on joku omainen joka tekee näitä työnantajatehtäviä. Mutta tulevaisuudessa-han kun vammaislait uudistuu, niin me joudutaan enemmän sitä, tai me pää-semme antamaan sitä valinnanvapautta asiakkaille just sen takia et sehän sen lain, lainkin puitteissa tulee lisääntymään. Nyt se ei toteudu kyllä. Lä-heskään riittävästi. Mut joissakin tilanteissa on voinu valita ostopalvelut.

Se et kun on sanonut et en, en kykene tai halua työnantajana toimia. Tai jonkun muun mallin. ” (hlö 8)

Edellä mainittu haastatteluote kuvaa puolestaan asiakkaan roolia, jossa hän on kuntalai-sena palvelun kohteena sosiaalipalveluja käyttäessään (ks. Niiranen 2002, 67–68). Asi-akkaalla on vain vähäiset vaikutusmahdollisuudet palvelun toteuttamistapaan viran-omaisten pyrkiessä tuottamaan asiakkaalle palvelun.

Eräs haastateltava korostaa työntekijöiden taholta tehtävää rajausta palveluntoteuttamis-tapaa valittaessa.

”Eli eli tarkotan sitä, että kun se lainsäädäntö kuitenkin rajaa, niin siellä tulee se ensisijaiset lait ja toissijaiset lait. Jos hän jostakin kieltäytyy, tai valitsisi mieluummin jotakin niin se ei niin yksiselitteisesti kuitenkaan mene, et kyllä se lainsäädäntö on siellä pohjana. Ja mitä kunnalla on tarjottavana ja... Ja tuota jos kunnalla ei ole jotakin tarjottavana mikä tälle asiakkaalle soveltus paremmin, niin se menee sitten, sitten tietenkin esimiesten kautta, ää mietintään harkintaan ja öö että sitä kehittämistyötä, sitähän sitä täytyy kuitenkin tehdä. Mutta se tapahtuu hitaasti. Perusasioissa tottakai, asumi-sessa, niin siellä on ne tietyt kriteeristöt ja niitä mietitään ja pohditaan, ja hänen palvelut että mikä olis, olis tuota..mut asiakas ei voi puhtaasti, puh-taasti niiku valita jostaki niiku valikosta.. Vaan kyllä siellä aina se tarve-harkinta.” (hlö 4)

Pari haastateltavaa nosti esille myös lainsäädännön rajaavan asiakkaan valintaa. Näistä toinen käy esille yläpuolella neljännen haastateltavan kohdalla. Tämän lisäksi lainsäädän-nöstä tuleva rajaus käy esille alla olevassa haastattelunäytteessä.

”ja tota..kyllähän nyt tietysti pitää pysyä niinku laillisuuden rajoissa.. Muu-tenhan avustajalla voi pyytää sitten tekemään niitä tehtäviä mitkä ei riko lakia. ” (hlö 5)

Pari haastateltavaa näki palvelusetelin/ostopalveluiden kohdalla aikataulujen rajaavan va-linnanvapautta. Toinen näistä haastateltavista mainitsi työntekijöillä olevan myös muita sitoumuksia, jonka vuoksi palvelua ei saa aina haluamaansa aikaan. Eräs haastateltavista koki palvelusetelimallin käyttämisen edesauttavan asiakkaiden tasaveroista asemaa, koska kaikki voisivat valita palveluntuottajan samoista vaihtoehdoista. Eräässä haastatte-luvastauksessa tuotiin esille, ettei asiakas voi aina vaikuttaa siihen että saa haluamansa palveluntuottajan. Valintaan vaikuttavat hinta ja palveluntuottajan puolelta tulevat ehdot.

Asiakkaan on kuitenkin mahdollista valita palveluntuottaja kunnan soveltuviksi katso-mista palveluntuottajista. Tulokset puoltavat Huhtasen (2012, 109) näkemystä siitä, että osa palveluseteliin liittyvistä erityispiirteistä parantaa, kun taas jotkin piirteet puolestaan heikentävät sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaan asemaa verrattuna palvelun muihin järjestämistapoihin. Tuloksissani asiakkaan asemaa ostopalvelun tai palvelusetelin koh-dalla vaikuttavat asiakkaan asemaa heikentävän aikataulujen sopimisen vaikeudet. Asi-akkaan asemaa parantavana tekijänä sen sijaan tulee esille mahdollisuus palveluntuotta-jan valintaan.

Tulokset puoltavat Newmanin ja Tonkensin (2011, 192–194) näkemystä, jonka mukaan markkinaperustaiset uudistusvaateet valinnalle eivät aina kohtaa palvelun käyttäjien tar-peita, sillä valintaa usein rajoitetaan ja keskeistä on kuka voi valita palveluntuottajat. Asi-akkaan valintaa on tuloksissani monissa tapauksissa rajoitettu silloin, kun ostopalvelun tai palvelusetelin käyttäminen ylipäätään on mahdollista. Palveluntuottajat on usein kil-pailutettu, joten asiakas voi valita palveluntuottajan kunnan kilpailuttamista palveluntuot-tajista. Eräässä vastauksessa kävi myös ilmi kunnassa olevan käytössä vain yhden palve-luntuottajan palvelut. Tulokset ovat yhtenäisiä myös Piiraisen (2011, 251–252) näkemyk-siin siitä, että palveluntarjoajien määrä voi olla rajoitettu. Myös Eriksson (2008, 142) on huomannut valinnanvapautta rajoittavan palveluntarjonnan. Hän tuo myös esille palvelu-verkon pirstaleisuuden vammaispalvelujärjestelmän kohtuuttomien tapausten liiallisen määrän syynä.

Itsemäärämisen toteutumista kartoitettaessa haastateltavilta tiedusteltiin mistä asioista asiakkaat voivat itse päättää. Tämän kysymyksen kohdalla haastateltavat toivat esille yk-sittäisiä tekijöitä, joista ei varsinaisesti korostunut mikään tietty asia. Esille tulivat vapaa-ajan tuntien käyttämisen kohde, avustvapaa-ajan valinta sekä avustvapaa-ajan tehtävistä päättäminen palvelusuunnitelmaa tehtäessä.

Itsemääräämisestä kysyttäessä haastatellut toivat esille enemmän asioita, joista asiakas ei voi päättää. Eräs haastateltava kertoi, että asiakas ei voi päättää henkilökohtaisen avun tuntimäärää, vaan tuntimäärän arvioinnissa hyödynnetään Asta-arviointilomaketta. Toi-nen haastateltava kertoi, että asiakas ei voi päättää siitä, että avustajana toimii omaiToi-nen, sillä omaista ei hyväksytä avustajaksi. Eräässä haastatteluvastauksessa haastateltava koki palvelun toteuttamistavasta riippumatta asiakkaan voivan olla vaikeaa saada palvelua juuri haluamaansa aikaan. Eli tässä tapauksessa työntekijöiden reunaehdot vaikuttivat palvelun saantiin. Pari vastaajaa toi esille paikalliset toimintakäytännöt itsemääräämisen heikentäjinä. Toinen näistä vastaajista näki toteutettaessa palveluasumista palveluasumi-sena kotiin, osittain kotihoidon avulla toteutettuna, asiakkaan itsemääräämistä ja osalli-suutta heikentävän työntekijöiden tulemisen omien aikataulujensa mukaan. Toinen haas-tateltava kertoi henkilökohtaista apua myönnettävän päivä- ja ilta-aikaan ja yöaikana avuntarpeeseen vastattavan kotipalvelun avulla.

Rautiainen (2003, 75–77) on tutkimuksessaan todennut itsemääräämisen riippuvan ai-doista mahdollisuuksista vaikuttaa omiin asioihin, minkä hän on nähnyt olevan vaikea-vammaisilla henkilöllä selvästi rajoitetumpaa verrattuna ei-vammaisiin. Rautiainen on to-dennut vammaisten henkilöiden itsemäärämisen toteutuvan vain osittain, sillä he ovat riippuvaisia muiden avusta. Tulokseni ovat yhteneväisiä Rautiaisen tuloksiin siltä osin, että itsemäärääminen vaikuttaa toteutuvan henkilökohtaisen avun saajilla osittain. En näe

Rautiainen (2003, 75–77) on tutkimuksessaan todennut itsemääräämisen riippuvan ai-doista mahdollisuuksista vaikuttaa omiin asioihin, minkä hän on nähnyt olevan vaikea-vammaisilla henkilöllä selvästi rajoitetumpaa verrattuna ei-vammaisiin. Rautiainen on to-dennut vammaisten henkilöiden itsemäärämisen toteutuvan vain osittain, sillä he ovat riippuvaisia muiden avusta. Tulokseni ovat yhteneväisiä Rautiaisen tuloksiin siltä osin, että itsemäärääminen vaikuttaa toteutuvan henkilökohtaisen avun saajilla osittain. En näe