Koodien sisällöllinen vertailu tehtiin laskemalla esiintyykö kukin 63:sta eettisestä periaatteesta 50:ssä eri koodissa. Laskentatapa on identtinen Laitilan kanssa.
Laskutoimituksen tuloksena on se, että vuonna 2008 eurooppalaisten koodien yleisimmät
sisältöluokat eli pääfunktiot ovat vastuullisuus yleisölle (luokka 1), vastuullisuus lähteille (luokka 2) sekä journalismin koskemattomuuden suojeleminen (luokka 5). Niihin kuuluu 85 prosenttia kaikista koodien sisältämistä periaatteista.
Kuviot 1-3 osoittavat, että tulos on hyvin lähellä vuoden 1995 vertailun tuloksia. Laitilan mukaan vuonna 1995 yleisimmät sisältöluokat olivat samat. Tosin Laitilalla luokka viisi oli hieman yleisempi kuin luokka kaksi. Luokan 1 prosenttiosuus on lähes sama eikä muidenkaan luokkien yleisyys muutu kahta prosenttiyksikköä enempää.
Kuvio 1.
Koodien pääsisällöt 1995 (Laitila)
Laitila 2005
40 %
22 % 2 %
4 % 23 %
9 %
Funktio 1 Funktio 2 Funktio 3 Funktio 4 Funktio 5 Funktio 6
Funktioiden /luokkien selitykset:
Funktio 1: Tilivelvollisuus yleisölle
Funktio 2: Tilivelvollisuus lähteille ja haastateltaville Funktio 3: Tilivelvollisuus valtiolle
Funktio 4: Tilivelvollisuus työnantajalle Funktio 5: Ammatillinen identiteetti
Funktio 6: Toimittajan ammatillisen aseman suojaaminen
Kuvio 2.
Koodien pääsisällöt 2007 Kaikissa maissa
Funktio 1: Tilivelvollisuus yleisölle
41%
23%
2%
4%
21%
10%
Kaikki koodit 2007
Funktio 1 Funktio 2 Funktio 3 Funktio 4 Funktio 5 Funktio 6
Funktio 2: Tilivelvollisuus lähteille ja haastateltaville Funktio 3: Tilivelvollisuus valtiolle
Funktio 4: Tilivelvollisuus työnantajalle Funktio 5: Ammatillinen identiteetti
Funktio 6: Toimittajan ammatillisen aseman suojaaminen
Suurta muutosta luokkien yleisyyteen ei tule myöskään silloin, kun tarkastellaan vain vuoden 1995 tutkimuksessa mukana olleiden maiden tilannetta vuonna 2008. Luokan 1, vastuullisuus yleisölle, yleisyys on vähentynyt kaksi prosenttiyksikköä. Luokat kaksi ja viisi ovat vaihtaneet järjestystä.
Luokan kaksi yleisyys on lisääntynyt kaksi prosenttiyksikköä. Luokan viisi osuus on pysynyt samana.
Suuria eroja ei ole myöskään, kun tarkastellaan vain uusia koodeja. Tällä kertaa luokan yksi yleisyys on lisääntynyt kaksi prosenttiyksikköä. Luokat kaksi ja viisi ovat jälleen vaihtaneet järjestystä. Funktion viisi yleisyys on vähentynyt eniten kaikista vertailuista: neljä
prosenttiyksikköä.
Kuvio 3. Koodien pääsisällöt 2007 päivitetyissä koodeissa
Maat95/2008
38 %
24 % 1 %
4 % 23 %
10 %
Funktio 1 Funktio 2 Funktio 3 Funktio 4 Funktio 5 Funktio 6
Funktioiden /luokkien selitykset:
Funktio 1: Tilivelvollisuus yleisölle
Funktio 2: Tilivelvollisuus lähteille ja haastateltaville Funktio 3: Tilivelvollisuus valtiolle
Funktio 4: Tilivelvollisuus työnantajalle
Funktio 5: Ammatillinen identiteetti
Funktio 6: Toimittajan ammatillisen aseman suojaaminen
Kuvio 4.
Koodien pääsisällöt uusissa maissa 2007
Funktioiden /luokkien selitykset:
42%
21%
3%
4%
19%
11%
Uudet maat 2007
Funktio 1 Funktio 2 Funktio 3 Funktio 4 Funktio 5 Funktio 6
Funktio 1: Vastuullisuus suurelle yleisölle Funktio 2: Vastuullisuus lähteille ja kohteille Funktio 3: Vastuullisuus valtiolle
Funktio 4: Ammattikunnan statuksen ja yhteisyyden suojeleminen Funktio 5: Ammattikunnan loukkaamattomuus
Funktio 6: Ammattikunnan statuksen ja yhteisyyden suojeleminen
Vuoden 2007 koodit ovat hyvin perusteellisia. Kolmea poikkeusta lukuunottamatta kaikissa päivitetyissä ja uusissa koodeissa on sääntöjä 11:stä luokasta, kun luokkia on yhteensä 13. Nämä poikkeukset ovat Iso-Britannia, Kosovo ja Malta.
Huonoiten kaikki 13 luokkaa kattavat koodit ovat vanhoja: Belgia (8), Itävalta (7), Puolan MEC (9), Tanska (8).
Ainoastaan luokat yksi (tiedon totuudellisuus) ja kuusi (lähteiden loukkaamattomuus) ovat läsnä kaikissa koodeissa.
Taulukoissa 5-7 esitetään kaikkien 13 sisältöluokan esiintyminen koodeissa.
Taulukko 5.
Koodien sisältö vuoden 1995 maissa (selitykset taulukkojen jälkeen)
Maa / koodi I II III IV V VI VII VIII IV X XI XII XIII Yht.
1. Alankomaat X X X X X X X X X - - X X 11
2. Belgia X X X X - X - - X X X - - 8
3. Bulgaria X X X X X X - X X X X X X 12
4. Espanja X X X X X X - X X X X X X 12
5. Irlanti X X X X X X - X X X X - X 11
6. Islanti X X - X X X - X X X X X X 11
7. Iso-Brit. NUJ X X - X X X - X X X X - X 10
8. Iso-Brit. PCC X X X X X X - X - - - X - 8
9. Italia X X X X X X X X X X X X X 13
10. Itävalta X - X X X X - - X - - X - 7
11. Katalonia X X X X X X - X X X X X - 11
12. Kreikka X X X X X X - X X X X X X 12
13. Kroatia X X X X X X X X X - X X X 12
14. Latvia X X X X X X X - X X X - X 11
15. Luxemburg X X X X X X - X X X X X X 12
16. Malta X X - - X X - - X X X X X 9
17. Norja X X X X X X - X X X X X X 12
18. Puola MEC X X X X X X - - X - X X - 9
19. Portugali X X X X X X - X X - X - X 10
20. Ranska X X - X X X - X X X - X X 10
21. Ruotsi X X X X X X - X X - X X X 11
22. Saksa X X X X X X X X X X X X - 12
23. Slovakia X X X X X X X X X X X X X 13
24. Slovenia X X X X X X - X X - X X X 11
25. Suomi X X X X X X X X X - X - X 11
26. Sveitsi X X X X X X X X X X X X X 13
27. Tanska X X X X X X - - X - X - - 8
28. Tshekki X X X X X X - X X X X X X 12
29. Turkki X X X X X X - X X - X X - 10
30. Unkari X X X X X X X X X - X X X 12
31. Venäjä X X - X X X X X X X X X X 12
Yhteensä 31 30 26 30 30 31 10 25 30 19 27 24 23
Taulukko 6.
Koodien sisältö uusissa maissa 1995 jälkeen (selitykset taulukkojen jälkeen)
Maa /koodi I II III IV V VI VII VIII IV X XI XII XIII Yht.
1. Albania X X X X X X X X X - X X X 12
2. Armenia X X X X X X X X X X - X X 12
3. Azerbaidzan X X X X X X X X X X X X X 13
4. Bosnia-Hertsegov. X X X X X X X X X X - X X 12
5. Georgia X X X X X X X - X X X X X 12
6. Kosovo X X X X X X X - X - X X X 10
7. Kypros X X X X X X X X X X - X X 12
8. Liettua X X X X X X X X X X X X X 13
9. Makedonia X X X X X X X X X X X X X 13
10. Moldova X X X X X X X X X X X X X 13
11. Montenegro X X X X X X X - X X X X X 12
12. Puola SDP X X X X X X X X X X X X X 13
13. Puola SDRP X X X X X X X X X X X X X 13
14. Romania X X X X X X X X X X X X X 13
15. Serbia X X X X X X X X X X X X X 13
16. Ukraina 1 X X X X X X X - X X X - X 11
17. Ukraina 2 X X X X X X - X X X X X X 12
18. Valko-Venäjä X X X X X X X X X X X X X 13
19. Viro X X X X X X X X X X X X - 12
Yhteensä 19 19 19 19 19 19 18 15 19 17 16 18 18
Taulukko 7.
Koodien sisältö kaikissa maissa 2007 (selitykset taulukkojen jälkeen)
Maa /koodi I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII XIII Yht.
1. Alankomaat X X X X X X X X X - - X X 11
2. Albania X X X X X X X X X - X X X 12
3. Armenia X X X X X X X X X X - X X 12
4. Azerbaidzan X X X X X X X X X X X X X 13
5. Belgia X X X X - X - - X X X - - 8
6. Bosnia-Hertsegov. X X X X X X X X X X - X X 12
7. Bulgaria X X X X X X - X X X X X X 12
8. Espanja X X X X X X - X X X X X X 12
9. Georgia X X X X X X X - X X X X X 12
10. Irlanti X X X X X X - X X X X - X 11
11. Islanti X X - X X X - X X X X X X 11
12. Iso-Brit. NUJ X X - X X X - X X X X - X 10
13. Iso-Brit. PCC X X X X X X - X - - - X - 8
14. Italia X X X X X X X X X X X X X 13
15. Itävalta X - X X X X - - X - - X - 7
16. Katalonia X X X X X X - X X X X X - 11
17. Kosovo X X X X X X X - X - X X X 10
18. Kreikka X X X X X X - X X X X X X 12
19. Kroatia X X X X X X X X X - X X X 12
20. Kypros X X X X X X X X X X - X X 12
21. Latvia X X X X X X X - X X X - X 11
22. Liettua X X X X X X X X X X X X X 13
23. Luxemburg X X X X X X - X X X X X X 12
24. Makedonia X X X X X X X X X X X X X 13
25. Malta X X - - X X - - X X X X X 9
26. Moldova X X X X X X X X X X X X X 13
27. Montenegro X X X X X X X - X X X X X 12
28. Norja X X X X X X - X X X X X X 12
29. Puola SDP X X X X X X X X X X X X X 13
30. Puola SDRP X X X X X X X X X X X X X 13
31. Puola MEC X X X X X X - - X - X X - 9
32. Portugali X X X X X X - X X - X - X 10
33. Ranska X X - X X X - X X X - X X 10
34. Romania X X X X X X X X X X X X X 13
35. Ruotsi X X X X X X - X X - X X X 11
36. Saksa X X X X X X X X X X X X - 12
37. Serbia X X X X X X X X X X X X X 13
38. Slovakia X X X X X X X X X X X X X 13
39. Slovenia X X X X X X - X X - X X X 11
40. Suomi X X X X X X X X X - X - X 11
41. Sveitsi X X X X X X X X X X X X X 13
42. Tanska X X X X X X - - X - X - - 8
43. Tshekki X X X X X X - X X X X X X 12
44. Turkki X X X X X X - X X - X X - 10
45. Ukraina 1 X X X X X X X - X X X - X 11
46. Ukraina 2 X X X X X X - X X X X X X 12
47. Unkari X X X X X X X X X - X X X 12
48. Valko-Venäjä X X X X X X X X X X X X X 13
49. Venäjä X X - X X X X X X X X X X 12
50. Viro X X X X X X X X X X X X - 12
Yhteensä 50 49 45 49 49 50 28 39 49 36 43 42 41
Selityksiä: I Tiedon totuudellisuus, II Tiedon selkeys, III Suuren yleisön etu ja yleinen etu, IV Vastuullisuus yleisen mielipiteen muodostamisessa, V Tiedon hankkiminen ja esittäminen, VI Lähteiden loukkaamattomuus ja lähdesuoja, VII Valtiollisten instituutioiden kunnioittaminen, VIII Lojaalisuus työnantajaa kohtaan, IX Yleiset oikeudet ja kiellot, X Riippumattomuus julkisesta vallasta, XI Riippumattomuus työnantajista ja mainostajista, XII Toimittajien ammatillisen aseman suojaaminen ja XIII Toimittajien ammatillisen yhtenäisyyden suojaaminen.
Vaikka suurimmasta osasta koodeja löytyvätkin tärkeimmät sisältöluokat, niissä on suuriakin eroja yksittäisten periaatteiden tasolla. Tosin yleisimmät periaatteet ovat pysyneet melko samoina vuosien 1995-2008 välillä. Myös uusien maiden yleisimmät säännöt ovat melko samoja.
Taulukoissa 8-11 esitetään yleisimmät periaatteet vuonna 1995 sekä 2008 uusissa maissa ja kaikissa maissa.
Taulukko 8:
Yleisimmät journalistien eettiset periaatteet 1995 (Laitila)
1. Totuudellisuus, rehellisyys, tiedon oikeellisuus I 90% (28)
2. Virheiden korjaaminen I 90% (28)
3. Syrjintäkiellot rodun/etnisen taustan/uskonnon mukaan IV 87% (27)
4. Yksilön suoja VI 87% (27)
5. Lahjusten tai muiden etujen vastaanottamisen kiellot IX 87% (27)
6. Rehellinen ja asiallinen tiedon hankinta V 84% (26)
7. Suoja ulkopuolisten puuttumiselle journalistiseen työhön IX 84% (26) 8. Syrjintäkiellot sukupuolen tai yhteiskuntaluokan mukaan IV 81% (25) 9. Ilmaisunvapaus, puheen, kommentoinnin ja keskustelun vapaus III 74% (23)
10. Vaitiolovelvollisuus ja lähdesuoja VI 74% (23)
11. Kielto käyttää ammattiasemaa henkilökohtaiseen hyötyyn VIII 68% (21)
12. Otsikoiden ja tekstin vastaavuus I 65% (20)
13. Faktojen ja mielipiteiden sekä olettamusten erottaminen II 65% (20)
14. Harhaanjohtavan ja valikoivan uutisoinnin kielto II 65% (20) 15. Tekijänoikeuden ja sitaattioikeuden kunnioittaminen V 65% (20) 16. Erityisharkinta uutisoitaessa rikoksista ja onnettomuuksista VI 61% (19)
17. Faktojen ja lähteiden tarkistaminen I 58% (18)
18. Herjauksen, solvauksen ja perusteettoman syytöksen kielto V 58% (18)
19. Oikeudellinen syyttömyysolettama VI 58% (18)
20. Oikeus kieltäytyä vakaumuksen vastaisesta tehtävästä XI 58% (18) 21. Mainosten ja toimituksellisen aineiston erottaminen XI 58% (18)
22. Vastuu kaikesta uutisoidusta IV 55% (17)
23. Oikeus arvostelun vapauteen IX 52% (16)
24. Taistelu sensuuria vastaan X 52% (16)
Taulukko 9.
Yleisimmät journalistien eettiset periaatteet, vuoden 1995 maat vuonna 2007
1. Virheiden korjaaminen I 94 % (29)
2. Totuudellisuus, rehellisyys, tiedon oikeellisuus I 90 % (28) 3. Syrjintäkiellot rodun/etnisen taustan/uskonnon mukaan IV 90 % (28)
4. Rehellinen ja asiallinen tiedon hankinta V 90 % (28)
5. Yksilön suoja VI 90 % (28)
6. Suoja ulkopuolisten puuttumiselle journalistiseen työhön IX 87 % (27) 7. Lahjusten tai muiden etujen vastaanottamisen kiellot IX 84 % (26)
8. Vaitiolovelvollisuus ja lähdesuoja VI 84 % (26)
9. Harhaanjohtavan ja valikoivan uutisoinnin kielto II 74 % (23) 10. Ilmaisunvapaus, puheen, kommentoinnin ja keskustelun vapaus III 74 % (23) 11. Tekijänoikeuden ja sitaattioikeuden kunnioittaminen V 74 % (23) 12. Kielto käyttää ammattiasemaa henkilökohtaiseen hyötyyn VIII 74 % (23)
13. Faktojen ja lähteiden tarkistaminen I 71 % (22)
14. Faktojen ja mielipiteiden sekä olettamusten erottaminen II 71 % (22) 15. Erityisharkinta uutisoitaessa rikoksista ja onnettomuuksista VI 71 % (22) 16. Mainosten ja toimituksellisen aineiston erottaminen XI 68 % (21) 17. Tekijänoikeuden ja sitaattioikeuden kunnioittaminen XIII 68 % (21)
18. Tietojen tärkeys ja olennaisuus I 58 % (18)
19. Lasten, vammaisten ja ymmärrykseltään alentuneiden erityiskohtelu VI 55 % (17)
20. Oikeus kieltäytyä vakaumuksen vastaisesta tehtävästä XI 55 % (17) 21. Eturistiriitojen välttäminen; journalismin ja muiden aktiviteettien
yhteensovittamattomuus XII
55 % (17)
22. Tietojen objektiivisuus I 52 % (16)
23. Vastuu kaikesta uutisoidusta IV 52 % (16)
Hajonta periaatteiden kesken on melko suurta. Vain 23 periaatetta esiintyy yli puolessa koodeista.
Vuonna 1995 esiintyi yli puolessa koodeista 24 periaatetta. Yksikään periaate ei esiinny kaikissa koodeissa.
Vuonna 1995 kymmenen yleisintä periaatetta olivat tietojen totuudellisuus, virheiden korjaaminen, syrjintäkiellot rodun/etnisen taustan/uskonnon mukaan,
yksilön suoja, lahjusten tai muiden etujen vastaanottamisen kiellot, rehellinen ja asiallinen tiedon hankinta, suoja ulkopuolisten puuttumiselle journalistiseen työhön, syrjintäkiellot sukupuolen tai yhteiskuntaluokan mukaan, ilmaisunvapaus, puheen, kommentoinnin ja keskustelun vapaus sekä vaitiolovelvollisuus ja lähdesuoja.
Vuonna 2007 kymmenen yleisintä periaatetta käsittelevät yksilön suojaa, syrjintää rodun/etnisen taustan/uskonnon mukaan, virheiden korjaamista, tietojen totuudellisuutta, lähdesuojaa, rehellistä ja asiallista tiedon hankintaa, lahjusten vastaanottamista, faktojen ja mielipiteiden erottamista, tietojen valikointia ja vääristelyä sekä faktojen tarkistamista.
Taulukko 10.
Yleisimmät journalistien eettiset periaatteet uusissa maissa 2007
1. Syrjintäkiellot rodun/etnisen taustan/uskonnon mukaan IV 100 % (19)
2. Vaitiolovelvollisuus ja lähdesuoja VI 100 % (19)
3. Yksilön suoja VI 95 % (18)
4. Lahjusten tai muiden etujen vastaanottamisen kiellot IX 95 % (18)
5. Faktojen ja lähteiden tarkistaminen I 95 % (18)
6. Faktojen ja mielipiteiden sekä olettamusten erottaminen II 89 % (17) 7. Totuudellisuus, rehellisyys, tiedon oikeellisuus I 89 % (17) 8. Tekijänoikeuden ja sitaattioikeuden kunnioittaminen XIII 89 % (17) 9. Harhaanjohtavan ja valikoivan uutisoinnin kielto II 89 % (17)
10. Tietojen objektiivisuus I 89 % (17) 12. Toiminta vallan vahtikoirana, yleisön oikeus tietää III 84 % (16)
13. Rehellinen ja asiallinen tiedon hankinta V 84 % (16)
14. Tekijänoikeuden ja sitaattioikeuden kunnioittaminen V 84 % (16) 15. Erityisharkinta uutisoitaessa rikoksista ja onnettomuuksista VI 79 % (15)
16. Tietojen tärkeys ja olennaisuus I 74 % (14)
17. Kielto käyttää ammattiasemaa henkilökohtaiseen hyötyyn VIII 74 % (14) 18. Ilmaisunvapaus, puheen, kommentoinnin ja keskustelun vapaus III 74 % (14)
19. Oikeudellinen syyttömyysolettama VI 74 % (14)
20. Vastineoikeus V 68 % (13)
21. Lasten, vammaisten ja ymmärrykseltään alentuneiden erityiskohtelu VI 68 % (13) 22. Rikosten ja väkivallan ihannoinnin ja yllyttämisen kielto IV 68 % (13)
23. Taistelu sensuuria vastaan X 63 % (12)
24. Eturistiriitojen välttäminen; journalismin ja muiden aktiviteettien yhteensovittamattomuus XII
63 % (12)
Kahdentoista vuoden aikana on tapahtunut suhteellisen vähän muutoksia. Itse asiassa kymmenen yleisimmän periaatteen joukossa on vain kaksi eroavaisuutta. Vuoden 1995 kymmenen yleisimmän koodien joukossa on suoja ulkopuolisen puuttumiselle journalistiseen työhön sekä ilmaisunvapaus, puheen, kommentoinnin ja keskustelun vapaus ja sieltä puuttuivat faktojen ja mielipiteiden
erottaminen ja faktojen ja lähteiden tarkistaminen. Syrjintäkiellot ovat nousseet yleisimmäksi periaatteeksi. Tiedon totuudellisuus sekä virheiden korjaaminen ovat pudonneet pari sijaa alemmaksi syrjintäkieltojen jälkeen. Jos katsotaan määrällisiä ja prosenttimuutoksia, ne ovat vähäisiä tai olemattomia. Neljä tärkeintä periaatetta ovat aivan samat 1995-2007 ja niiden keskinäinen järjestyskin on muuttunut vain vähän.
Muutoksia kuitenkin on, vaikka perusperiaatteet näyttävät pysyneen hyvinkin samoina. Jos katsotaan sääntöjä, joita on yli puolessa tutkituista koodeista, havaitaan ns. vakaumuspykälän eli oikeuden kieltäytyä vakaumuksen vastaisesta tehtävästä pudonneen pois 24 tärkeimmän joukosta.
Vuonna 1995 se oli 58 prosentissa koodeista, nyt 41 prosentissa. Sen tilalle ovat nousseet vaatimus tietojen objektiivisuudesta sekä vaatimus tietojen tärkeydestä ja olennaisuudesta, jotka ovat
nykyään 33 koodissa. Vuonna 1995 yli puolessa koodeista oli vaatimukset arvostelun vapaudesta ja taistelusta sensuuria vastaan. Ne ovat siirtyneet taaemmaksi, kun tilalle ovat nousseet vaatimukset lasten, vammaisten ja ymmärrykseltään alentuneiden erityiskohtelusta
uutisoinnissa sekä ajatus eturistiriitojen välttämisestä eli journalismin ja muiden aktiviteettien
yhteensovittamattomuus (pyrkimys erottaa toimittajan ammatti puoluepolitiikasta tai osakeomistuksesta jne.).
Taulukko 11.
Yleisimmät journalistien eettiset periaatteet kaikissa maissa 2007
1. Syrjintäkiellot rodun/etnisen taustan/uskonnon mukaan IV 94 % (47)
2. Virheiden korjaaminen I 94 % (47)
3. Yksilön suoja VI 92 % (46)
4. Totuudellisuus, rehellisyys, tiedon oikeellisuus I 90 % (45)
5. Vaitiolovelvollisuus ja lähdesuoja VI 90 % (45)
6. Rehellinen ja asiallinen tiedon hankinta V 88 % (44)
7. Lahjusten tai muiden etujen vastaanottamisen kiellot IX 86 % (43) 8. Harhaanjohtavan ja valikoivan uutisoinnin kielto II 80 % (40)
9. Faktojen ja lähteiden tarkistaminen I 80 % (40)
10. Faktojen ja mielipiteiden sekä olettamusten erottaminen II 78 % (39) 11. Tekijänoikeuden ja sitaattioikeuden kunnioittaminen V 76 % (38) 12. Erityisharkinta uutisoitaessa rikoksista ja onnettomuuksista VI 74 % (37) 13. Ilmaisunvapaus, puheen, kommentoinnin ja keskustelun vapaus III 74 % (37) 14. Suoja ulkopuolisten puuttumiselle journalistiseen työhön IX 72 % (36) 15. Kielto käyttää ammattiasemaa henkilökohtaiseen hyötyyn VIII 72 % (36) 16. Mainosten ja toimituksellisen aineiston erottaminen XI 66 % (33)
17. Tietojen objektiivisuus I 66 % (33)
18. Tietojen tärkeys ja olennaisuus I 64 % (32)
19. Lasten, vammaisten ja ymmärrykseltään alentuneiden erityiskohtelu VI 60 % (30) 20. Eturistiriitojen välttäminen; journalismin ja muiden aktiviteettien
yhteensovittamattomuus XII
58 % (29)
21. Toiminta vallan vahtikoirana, yleisön oikeus tietää III 58 % (29)
22. Oikeudellinen syyttömyysolettama VI 56 % (28)
23. Herjauksen, solvauksen ja perusteettoman syytöksen kielto V 54 % (27)
24. Ihmisarvojen kunnioitus III 50 % (25)
3.6 Yhteenveto eurooppalaisista koodeista
Euroopan maissa vuonna 1995 kymmenen yleisintä journalistien eettisten koodien periaatetta olivat (tässä järjestyksessä) tietojen totuudellisuus, virheiden korjaaminen, syrjintäkiellot rodun/etnisen taustan/uskonnon perusteella, yksilön suoja, lahjusten tai muiden etujen vastaanottamisen kiellot, rehellinen ja asiallinen tiedon hankinta, suoja ulkopuolisten puuttumiselle journalistiseen työhön, syrjintäkiellot sukupuolen tai yhteiskuntaluokan mukaan, ilmaisunvapaus, puheen, kommentoinnin ja keskustelun vapaus sekä vaitiolovelvollisuus ja lähdesuoja.
Vuonna 2007 eurooppalaisissa maissa kymmenen yleisintä periaatetta käsittelevät yksilön suojaa, syrjintää rodun/etnisen taustan/uskonnon mukaan, virheiden korjaamista, tietojen totuudellisuutta, lähdesuojaa, rehellistä ja asiallista tiedon hankintaa, lahjusten vastaanottamista, faktojen ja
mielipiteiden erottamista, tietojen valikointia ja vääristelyä sekä faktojen tarkistamista.
Neljä tärkeintä periaatetta olivat samat vuosina 1995 ja 2007. Vain niiden keskinäinen järjestys oli muuttunut.
Kolmentoista vuoden aikana muita muutoksia oli silti havaittavissa. Kymmenen yleisimmän periaatteen joukossa on kaksi eroavaisuutta. Vuoden 1995 kymmenen yleisimmän koodin joukossa oli suoja ulkopuolisen puuttumiselle journalistiseen työhön sekä ilmaisunvapaus, puheen,
kommentoinnin ja keskustelun vapaus ja sieltä puuttuivat faktojen ja mielipiteiden erottaminen ja faktojen ja lähteiden tarkistaminen. Syrjinnän kieltäminen on 2007 noussut tärkeimmäksi eettiseksi periaatteeksi, tiedon totuudellisuus sekä virheiden korjaaminen ovat pudonneet vastaavasti pari sijaa alemmaksi syrjintäkieltojen jälkeen. Jos katsotaan määrällisiä ja prosenttimuutoksia, ne ovat
vähäisiä.
Erityisen mielenkiinnon kohteena olivat periaatteet, jotka esiintyivät yli puolessa tutkituista
koodeista. Näissä muutoksia on havaittavissa, vaikka perusperiaatteet näyttävät pysyneen samoina.
Vakaumuskohta eli oikeus kieltäytyä vakaumuksen vastaisesta tehtävästä on pudonnut pois 24 tärkeimmän joukosta. Vuonna 1995 se oli 58 prosentissa koodeista, nyt 41 prosentissa. Sen tilalle ovat nousseet vaatimus tietojen objektiivisuudesta sekä vaatimus tietojen tärkeydestä ja
olennaisuudesta, jotka ovat nykyään 33 koodissa. Vuonna 1995 yli puolessa koodeista oli
vaatimukset arvostelun vapaudesta ja taistelusta sensuuria vastaan. Ne ovat siirtyneet taaemmaksi, kun tilalle ovat nousseet vaatimukset lasten, vammaisten ja ymmärrykseltään alentuneiden
erityiskohtelusta uutisoinnissa sekä ajatus eturistiriitojen välttämisestä eli journalismin ja muiden aktiviteettien yhteensovittamattomuus (pyrkimys erottaa toimittajan ammatti puoluepolitiikasta tai
osakeomistuksesta jne.).
Joitain muutoksia voi toki havaita eurooppalaisissa journalistin ohjeissa. Yleisö voisi huolestua tiedosta, että yhä useammassa koodissa on maininta siitä, että uutisen voi julkaista myös rajallisin tiedoin. Vuonna 1995 tällaisia lievennyksiä totuudellisuuden vaatimuksiin ei esiintynyt, mutta nyt niitä on neljän maan koodissa (Liettua, Luxemburg, Suomi, Tshekki).
Toimittajien kannalta voidaan nähdä huolestuttavaksi se, että niin sanottu omantunnonlauseke, oikeus kieltäytyä vakaumuksen vastaisesta työstä on yhä harvemmassa koodissa. Vuonna 1995 se oli 58 prosentissa koodeista, vuonna 2008 enää 41 prosentissa.
Positiivisia merkkejä voisi olla se, että yhä useammassa koodissa vaaditaan lähteelle ehdotonta suojaa. Vuonna 1995 ehdoton lähdesuoja oli 39 prosentissa koodeista ja nyt se esiintyy 45 prosentissa.
Vastuullisuutta osoittaa myös uusi tapa määritellä ns. yleinen etu koodeissa. Yleisellä edulla tarkoitetaan koodeissa sellaista merkittävää tekijää, jonka nojalla voidaan rikkoa jotain eettistä periaatetta, esimerkiksi yksilön suojaa. Yleinen etu määritellään nyt kymmenessä koodissa.
Joukossa on sekä uusia että päivitettyjä koodeja.
Vastoin ennakko-oletusta verkkoviestinnästä ja internetistä puhutaan vain yhdessä koodissa (Luxemburg).
Teknologisen kehityksen aiheuttamista haasteista journalismille puhutaan muutenkin koodeissa melko niukasti. Kuvamanipulaatio mainitaan alle puolessa koodeista (20). Vain viidessä koodissa kuvamanipulaatiota käsitellään laajemmin kuin yhdessä lauseessa tai sivulauseessa.
3.8. Mitä koodien kehityksestä voi päätellä?
Vaikka koodien sisällöt ovat pysyneet samankaltaisina, ovat eurooppalaiset toimittajien ohjeet tulleet muodoltaan ja esitystavaltaan yksityiskohtaisemmiksi. Nordenstrengin (1992, 157) mukaan journalistietiikassa on erotettavissa kaksi puolta: periaatteellinen ja käytännöllinen. Jotkut
toimittajien säännöstöt, eli koodit painottuvat enemmän käytännön täsmentämiseen, jotkut tiedonvälityksen yhteiskunnallisten ja moraalisten tehtävien ilmaisemiseen. Tämän tutkimuksen aineiston perusteella näyttää siltä, että käytännön puoli korostuu yhä enemmän koodeissa. Tästä
parhaina esimerkkeinä toimivat Alankomaiden, Saksan ja Montenegron yksityiskohtaiset koodit.
Tärkeimmät koodit eivät ole muuttuneet kymmenessä vuodessa sisällöltään merkittävästi.
Yleisimmät sisältöluokat ovat pysyneet samoina ja ne ovat samoja myös, jos tarkastellaan
pelkästään uusia, lähinnä itäeurooppalaisia maita. Myös yleisimmät säännöt ovat samoja nyt, kuin ne olivat vuonna 1995.
Mitä tästä samankaltaisuudesta voi päätellä. Kaksi johtopäätöstä on mahdollista tehdä. Ensiksi:
ideaalinen, hyvä journalismi mielletään muutamia poikkeuksia lukuunottamatta hyvinkin samalla tavoin eri maissa. Toiseksi: journalistin ohjeita pidetään 2000-luvulla eräänlaisena toimivan
modernin (länsimaisen) valtion tunnusmerkkeinä. Tästä kertovat selvästi itäisen Keski-Euroopan ja Itä-Euroopan maihin EU:n tai muiden kansainvälisten organisaatioiden "viemät" koodit. Tämän takia itäeurooppalaiset koodit ovat sisällöltään hyvin samanlaisia, vaikka maiden journalistiset kulttuurit eivät samanlaisia olisikaan. Uudet maat näyttävät ottaneen mallia etenkin Ruotsin, Saksan ja Britannian PCC:n koodeista.
Tutkimuksen johdantoluvussa lupasin palata Räikän (2002) näkemykseen siitä, että
ammattietiikkaan on kiinnitetty viime aikoina yhä enemmän huomiota teknologisen kehityksen ansiosta (em., 84).
Mitä tulee uusiin journalistieettisiin ongelman aiheuttajiin, kuvamanipulaatioon ja
verkkoviestintään, ei koodeilla ole juurikaan sanottavaa. Kuvamanipulaatio kyllä mainitaan 20:ssa koodissa 50:stä, mutta ainoastaan viidessä koodissa aiheelle uhrataan enemmän kuin yksi lause tai sivulause.
Verkkoviestinnästä ja internetistä puhutaan vain yhdessä koodissa. Luxemburgin koodissa todetaan, että tiedotusvälineellä on vastuu myös niistä hyperlinkeistä, jotka johtavat ulkopuolisille internet-sivuille.
Teknologinen kehitys on voinut vauhdittaa koodien laatimista, mutta itse teknologia ei näy
koodeissa. Tämä ei ole omiaan luomaan kuvaa koodeista median vastuullisuutta lisäävänä tekijänä Whiten (1989) mukaan koodien laatiminen on yleensä noudattanut journalismin yleistä
ammatillistumiskehitystä. Tämän sisäisen paineen lisäksi koodeja laaditaan ulkoisen paineen alla.
(Em., 40-43)
Vaikuttaa siltä, että 2000-luvulla ulkoinen paine luo enemmän koodeja kuin sisäinen paine.
Esimerkkinä tästä on monet Itä-Euroopan maiden koodit, jotka on laadittu EU- tai muissa kansainvälisissä projekteissa. Tämä kehitys voi myös vaikuttaa koodien alati kasvavaan samankaltaisuuteen: jos koodien säännöt eivät enää nouse "luonnollisesti" ammattikunnan käytännöistä, vaan ne tuodaan ulkoa, muistuttavat koodit väkisinkin toisiaan.
4. Johtopäätökset
4.1. Mitä olisi voinut tehdä toisin?
Esitin luvussa 3.3. kritiikkiä tämän tutkimuksen mallina toiminutta Tiina Laitilan gradua kohtaan.
Laitilan sisällönanalyysi oli tehty esimerkillisen huolellisesti ja se oli raportoitu havainnollisesti.
Mutta siitä informaatiosta, jonka sisällönanalyysi tuotti, ei Laitila ollut tehnyt paljon johtopäätöksiä.
Vielä syksyllä 2007, jolloin aloin tehdä omaa pro graduani, oli tarkoitukseni kehittää Laitilan tutkimusta eteenpäin. Minulla oli kaksi vaihtoehtoista metodia, jolla saisin tutkimukseen "jotain lisää".
Ensimmäinen suunnitelma oli tarkastella, miten eurooppalaiset eettiset koodit jäsentyvät Hallinin ja Mancinin kolmeen mediasysteemiin. Olisin etsinyt koodeista niitä samoja muuttujia, joilla Hallin ja Mancini jakoivat maat kolmeen: Näkyykö koodeissa valtiosääntely? Näkyykö koodeissa
markkinavoimat? yms.
Tämä suunnitelma kaatui siihen havaintoon, että koodit ovat pienistä eroista huolimatta hyvin samanlaisia. Esimerkiksi politiikasta, valtion roolista mediassa ja markkinoiden vaikutuksesta ei koodeissa puhuta mitään tai hyvin vähän, enkä ole myöskään löytänyt keinoa näitä asioita voi päätellä rivien välistä.
Tämä johtuu siitä, että koodit ensinnäkin liikkuvat hyvin yleisellä tasolla ja toiseksi ovat hyvin samanlaisia keskenään. Koodit ovat ottaneet vaikutteita toisistaan ja kansainvälisistä julistuksista.
Toinen suunnitelmani oli tuoda diskurssianalyyttinen lähestymistapa koodien analyysiin. Olisin halunnut käyttää diskurssianalyysiä kriittisen lukemisen apuvälineenä, metodina esittää tekstille, tässä tapauksessa koodeille tärkeitä kysymyksiä.
Norman Fairclough (1997), kriittisen diskurssianalyysin guru, listaa neljä mediatekstejä koskevaa kysymystä, joihin vastaamalla voi mediaa lukea tavallista kriittisemmin:
1) Kuinka teksti on suunniteltu, miksi se on siten suunniteltu ja kuinka se olisi voitu suunnitella toisin.
2) Kuinka kyseisen kaltaiset tekstit tuotetaan ja millä tavoin niitä todennäköisesti tulkitaan ja
käytetään.
3) Mitä teksti kertoo tiedotusvälineiden diskurssijärjestyksestä?
4) Mihin laajempaan sosiokulttuuriseen yhteyteen teksti kuuluu, mitkä ovat sen yhteiskunnalliset ehdot ja millaisia vaikutuksia sillä todennäköisesti on? (Em., 265)
Olisin voinut tehdä ehkä parempia johtopäätöksiä aineistostani esittämällä sille edellä mainittuja kysymyksiä. EsimerkiksiMillaisia valintoja koodin tekstissä on tehty? Mitä on sanottu ja jätetty sanomatta?Millaisia suhteita tekstin toimijoiden (esim. toimittajien ja yleisön) välille luodaan? Tai mihin laajempaan sosiokulttuuriseen yhteyteen teksti kuuluu, mitkä ovat sen yhteiskunnalliset ehdot? Millaisia yhteiskunnallisia subjekteja ihmiset ovat?
Diskurssianalyysi jäi tekemättä ajanpuutteen takia. Aineiston hankinta ja ennen kaikkea koodien sisältöjen tarkka luokittelu ja taulukointi veivät odotettua enemmän aikaa. Vaikka minulla oli valmis pohja tutkimukselleni Laitilalta, piti minun kuitenkin itse pohtia tutkimukseni teoreettinen
viitekehys ja käydä läpi vuoden 1995 jälkeen aiheesta julkaistua kirjallisuutta. Diskurssianalyysi olisi myös tehnyt tutkimuksestani pro graduksi sivumäärällisesti liian laajan.
En siis tiedä, pääsinkö juurikaan eteenpäin Laitilan yli kymmenen vuoden takaisesta tutkimuksesta.
Ainoa selvästi uusi elementti on se, että mielestäni kontekstualisoin eurooppalaiset
journalistieettiset koodit paremmin Hallinin ja Mancinin teorian avulla. Vaikka en voinutkaan luokitella koodeja Hallinin ja Mancinin jäsennyksen mukaisesti, muistuttaa se eurooppalaisen journalismin koostuvan useista erilaisista suuntauksista. Tutkimukseni päätuloksena voidaan pitää sitä, että journalismin ja median rakenteista riippumatta eurooppalaiset journalistieettiset koodit ovat hyvin samanlaisia. Tästä asetelma antaa ajattelemisen aihetta pohdittaessa koodien merkitystä ja motiivia.
4.2. Vastasiko tutkimus asetettuihin kysymyksiin?
Esitin tutkimustehtäväni luvussa 1 kolmen tutkimuskysymyksen muodossa, ja erittelin myös ne johtopäätökset, mitä voisin tehdä kysymyksiin vastaamalla:
1) Mitä sääntöjä koodit sisältävät? (Onko koodit laatineilla journalisteilla keskenään samanlainen käsitys hyvästä ja huonosta journalismista?)
2) Miten koodit ovat muuttuneet 12 vuodessa? (Mitä muutos kertoo yhteiskunnasta ja journalismista?)
3) Ovatko koodit kansallisia vai kansainvälisiä? (Voidaanko koodeja ryhmitellä maantieteellisesti tai kulttuuripiireittäin?)
Koin saaneeni ensimmäiseen kysymykseen vastauksen. Koodeissa oli maakohtaisia eroja, mutta tarkkailtaessa eurooppalaista journalismia kokonaisuudessaan, on julkilausuttu käsitys hyvästä journalismista varsin samanlaista.
Myös toiseen kysymykseen sain vastauksen. Koodit ovat tulleet sanamääräisesti pitemmiksi ja säännöiltään yksityiskohtaisemmiksi, mutta painotukset tärkeiden ja vähemmän tärkeiden sääntöjen suhteen eivät ole muuttuneet. Merkittävä tulos on myös se, miten koodit eivät ole muuttuneet.
Koodeissa on hämmästyttävän vähän mainintoja esimerkiksi kuvamanipulaatiosta ja verkkoviestinnästä, vaikka uusi teknologia on mullistanut journalismin 2000-luvulla.
Kolmanteenkin kysymykseen voi vastata analyysin perusteella. Koodit ovat kansainvälisiä pienistä maakohtaisista eroista huolimatta. Koodeja ei voi myöskään jakaa sisältönsä perusteella mihinkään perinteisiin kulttuuripiireihin.
Vaikka sain vastattua näihin kysymyksiin, voidaan esittää jatkokysymyksiä tutkimuksen
Vaikka sain vastattua näihin kysymyksiin, voidaan esittää jatkokysymyksiä tutkimuksen