Vaikka koodien sisällöt ovat pysyneet samankaltaisina, ovat eurooppalaiset toimittajien ohjeet tulleet muodoltaan ja esitystavaltaan yksityiskohtaisemmiksi. Nordenstrengin (1992, 157) mukaan journalistietiikassa on erotettavissa kaksi puolta: periaatteellinen ja käytännöllinen. Jotkut
toimittajien säännöstöt, eli koodit painottuvat enemmän käytännön täsmentämiseen, jotkut tiedonvälityksen yhteiskunnallisten ja moraalisten tehtävien ilmaisemiseen. Tämän tutkimuksen aineiston perusteella näyttää siltä, että käytännön puoli korostuu yhä enemmän koodeissa. Tästä
parhaina esimerkkeinä toimivat Alankomaiden, Saksan ja Montenegron yksityiskohtaiset koodit.
Tärkeimmät koodit eivät ole muuttuneet kymmenessä vuodessa sisällöltään merkittävästi.
Yleisimmät sisältöluokat ovat pysyneet samoina ja ne ovat samoja myös, jos tarkastellaan
pelkästään uusia, lähinnä itäeurooppalaisia maita. Myös yleisimmät säännöt ovat samoja nyt, kuin ne olivat vuonna 1995.
Mitä tästä samankaltaisuudesta voi päätellä. Kaksi johtopäätöstä on mahdollista tehdä. Ensiksi:
ideaalinen, hyvä journalismi mielletään muutamia poikkeuksia lukuunottamatta hyvinkin samalla tavoin eri maissa. Toiseksi: journalistin ohjeita pidetään 2000-luvulla eräänlaisena toimivan
modernin (länsimaisen) valtion tunnusmerkkeinä. Tästä kertovat selvästi itäisen Keski-Euroopan ja Itä-Euroopan maihin EU:n tai muiden kansainvälisten organisaatioiden "viemät" koodit. Tämän takia itäeurooppalaiset koodit ovat sisällöltään hyvin samanlaisia, vaikka maiden journalistiset kulttuurit eivät samanlaisia olisikaan. Uudet maat näyttävät ottaneen mallia etenkin Ruotsin, Saksan ja Britannian PCC:n koodeista.
Tutkimuksen johdantoluvussa lupasin palata Räikän (2002) näkemykseen siitä, että
ammattietiikkaan on kiinnitetty viime aikoina yhä enemmän huomiota teknologisen kehityksen ansiosta (em., 84).
Mitä tulee uusiin journalistieettisiin ongelman aiheuttajiin, kuvamanipulaatioon ja
verkkoviestintään, ei koodeilla ole juurikaan sanottavaa. Kuvamanipulaatio kyllä mainitaan 20:ssa koodissa 50:stä, mutta ainoastaan viidessä koodissa aiheelle uhrataan enemmän kuin yksi lause tai sivulause.
Verkkoviestinnästä ja internetistä puhutaan vain yhdessä koodissa. Luxemburgin koodissa todetaan, että tiedotusvälineellä on vastuu myös niistä hyperlinkeistä, jotka johtavat ulkopuolisille internet-sivuille.
Teknologinen kehitys on voinut vauhdittaa koodien laatimista, mutta itse teknologia ei näy
koodeissa. Tämä ei ole omiaan luomaan kuvaa koodeista median vastuullisuutta lisäävänä tekijänä Whiten (1989) mukaan koodien laatiminen on yleensä noudattanut journalismin yleistä
ammatillistumiskehitystä. Tämän sisäisen paineen lisäksi koodeja laaditaan ulkoisen paineen alla.
(Em., 40-43)
Vaikuttaa siltä, että 2000-luvulla ulkoinen paine luo enemmän koodeja kuin sisäinen paine.
Esimerkkinä tästä on monet Itä-Euroopan maiden koodit, jotka on laadittu EU- tai muissa kansainvälisissä projekteissa. Tämä kehitys voi myös vaikuttaa koodien alati kasvavaan samankaltaisuuteen: jos koodien säännöt eivät enää nouse "luonnollisesti" ammattikunnan käytännöistä, vaan ne tuodaan ulkoa, muistuttavat koodit väkisinkin toisiaan.
4. Johtopäätökset
4.1. Mitä olisi voinut tehdä toisin?
Esitin luvussa 3.3. kritiikkiä tämän tutkimuksen mallina toiminutta Tiina Laitilan gradua kohtaan.
Laitilan sisällönanalyysi oli tehty esimerkillisen huolellisesti ja se oli raportoitu havainnollisesti.
Mutta siitä informaatiosta, jonka sisällönanalyysi tuotti, ei Laitila ollut tehnyt paljon johtopäätöksiä.
Vielä syksyllä 2007, jolloin aloin tehdä omaa pro graduani, oli tarkoitukseni kehittää Laitilan tutkimusta eteenpäin. Minulla oli kaksi vaihtoehtoista metodia, jolla saisin tutkimukseen "jotain lisää".
Ensimmäinen suunnitelma oli tarkastella, miten eurooppalaiset eettiset koodit jäsentyvät Hallinin ja Mancinin kolmeen mediasysteemiin. Olisin etsinyt koodeista niitä samoja muuttujia, joilla Hallin ja Mancini jakoivat maat kolmeen: Näkyykö koodeissa valtiosääntely? Näkyykö koodeissa
markkinavoimat? yms.
Tämä suunnitelma kaatui siihen havaintoon, että koodit ovat pienistä eroista huolimatta hyvin samanlaisia. Esimerkiksi politiikasta, valtion roolista mediassa ja markkinoiden vaikutuksesta ei koodeissa puhuta mitään tai hyvin vähän, enkä ole myöskään löytänyt keinoa näitä asioita voi päätellä rivien välistä.
Tämä johtuu siitä, että koodit ensinnäkin liikkuvat hyvin yleisellä tasolla ja toiseksi ovat hyvin samanlaisia keskenään. Koodit ovat ottaneet vaikutteita toisistaan ja kansainvälisistä julistuksista.
Toinen suunnitelmani oli tuoda diskurssianalyyttinen lähestymistapa koodien analyysiin. Olisin halunnut käyttää diskurssianalyysiä kriittisen lukemisen apuvälineenä, metodina esittää tekstille, tässä tapauksessa koodeille tärkeitä kysymyksiä.
Norman Fairclough (1997), kriittisen diskurssianalyysin guru, listaa neljä mediatekstejä koskevaa kysymystä, joihin vastaamalla voi mediaa lukea tavallista kriittisemmin:
1) Kuinka teksti on suunniteltu, miksi se on siten suunniteltu ja kuinka se olisi voitu suunnitella toisin.
2) Kuinka kyseisen kaltaiset tekstit tuotetaan ja millä tavoin niitä todennäköisesti tulkitaan ja
käytetään.
3) Mitä teksti kertoo tiedotusvälineiden diskurssijärjestyksestä?
4) Mihin laajempaan sosiokulttuuriseen yhteyteen teksti kuuluu, mitkä ovat sen yhteiskunnalliset ehdot ja millaisia vaikutuksia sillä todennäköisesti on? (Em., 265)
Olisin voinut tehdä ehkä parempia johtopäätöksiä aineistostani esittämällä sille edellä mainittuja kysymyksiä. EsimerkiksiMillaisia valintoja koodin tekstissä on tehty? Mitä on sanottu ja jätetty sanomatta?Millaisia suhteita tekstin toimijoiden (esim. toimittajien ja yleisön) välille luodaan? Tai mihin laajempaan sosiokulttuuriseen yhteyteen teksti kuuluu, mitkä ovat sen yhteiskunnalliset ehdot? Millaisia yhteiskunnallisia subjekteja ihmiset ovat?
Diskurssianalyysi jäi tekemättä ajanpuutteen takia. Aineiston hankinta ja ennen kaikkea koodien sisältöjen tarkka luokittelu ja taulukointi veivät odotettua enemmän aikaa. Vaikka minulla oli valmis pohja tutkimukselleni Laitilalta, piti minun kuitenkin itse pohtia tutkimukseni teoreettinen
viitekehys ja käydä läpi vuoden 1995 jälkeen aiheesta julkaistua kirjallisuutta. Diskurssianalyysi olisi myös tehnyt tutkimuksestani pro graduksi sivumäärällisesti liian laajan.
En siis tiedä, pääsinkö juurikaan eteenpäin Laitilan yli kymmenen vuoden takaisesta tutkimuksesta.
Ainoa selvästi uusi elementti on se, että mielestäni kontekstualisoin eurooppalaiset
journalistieettiset koodit paremmin Hallinin ja Mancinin teorian avulla. Vaikka en voinutkaan luokitella koodeja Hallinin ja Mancinin jäsennyksen mukaisesti, muistuttaa se eurooppalaisen journalismin koostuvan useista erilaisista suuntauksista. Tutkimukseni päätuloksena voidaan pitää sitä, että journalismin ja median rakenteista riippumatta eurooppalaiset journalistieettiset koodit ovat hyvin samanlaisia. Tästä asetelma antaa ajattelemisen aihetta pohdittaessa koodien merkitystä ja motiivia.
4.2. Vastasiko tutkimus asetettuihin kysymyksiin?
Esitin tutkimustehtäväni luvussa 1 kolmen tutkimuskysymyksen muodossa, ja erittelin myös ne johtopäätökset, mitä voisin tehdä kysymyksiin vastaamalla:
1) Mitä sääntöjä koodit sisältävät? (Onko koodit laatineilla journalisteilla keskenään samanlainen käsitys hyvästä ja huonosta journalismista?)
2) Miten koodit ovat muuttuneet 12 vuodessa? (Mitä muutos kertoo yhteiskunnasta ja journalismista?)
3) Ovatko koodit kansallisia vai kansainvälisiä? (Voidaanko koodeja ryhmitellä maantieteellisesti tai kulttuuripiireittäin?)
Koin saaneeni ensimmäiseen kysymykseen vastauksen. Koodeissa oli maakohtaisia eroja, mutta tarkkailtaessa eurooppalaista journalismia kokonaisuudessaan, on julkilausuttu käsitys hyvästä journalismista varsin samanlaista.
Myös toiseen kysymykseen sain vastauksen. Koodit ovat tulleet sanamääräisesti pitemmiksi ja säännöiltään yksityiskohtaisemmiksi, mutta painotukset tärkeiden ja vähemmän tärkeiden sääntöjen suhteen eivät ole muuttuneet. Merkittävä tulos on myös se, miten koodit eivät ole muuttuneet.
Koodeissa on hämmästyttävän vähän mainintoja esimerkiksi kuvamanipulaatiosta ja verkkoviestinnästä, vaikka uusi teknologia on mullistanut journalismin 2000-luvulla.
Kolmanteenkin kysymykseen voi vastata analyysin perusteella. Koodit ovat kansainvälisiä pienistä maakohtaisista eroista huolimatta. Koodeja ei voi myöskään jakaa sisältönsä perusteella mihinkään perinteisiin kulttuuripiireihin.
Vaikka sain vastattua näihin kysymyksiin, voidaan esittää jatkokysymyksiä tutkimuksen
validiteettiin liittyen: Jos eurooppalaiset journalistiset kulttuurit ovat erilaisia, miksi nämä erot eivät tulleet esiin tässä tutkimuksessa?
4.3. Mitä on samankaltaisuuden takana?
Hallinin ja Mancinin mukaan anglo-amerikkalais-eurooppalainen journalismi on
homogenisoitumassa yhdeksi "kansanväliseksi mediakulttuuriksi". (Hallin & Mancini 2004, 251).
Hallinin ja Mancinin mukaan uusi kansainvälinen mediakulttuurin malli on liberalistinen
lehdistöteoria, joka toteutuu puhtaimmin Yhdysvalloissa: "A model of journalistic professionalism based on the principles of 'objectivity' and political neutrality is increasingly dominant (em., 252)".
Myös Terzisin (2007) teoksessa päädytään Itä-Euroopan maiden osalta samaan lopputulokseen.
Huolimatta alueen median ominaispiirteistä, muun muassa omistuksen keskittyminen, sisällöllinen konvergenssi ja teknologinen kehitys ovat homogenisoimassa koko maailman journalismia. (Em., 14)
Tämä argumentti tukee omaa tutkimustulostani. Vielä 1970 ja -80-luvuilla (ks. esim. Alanen, 1979
ja Juusela 1991, 88) sosialististen maiden journalistieettiset koodit olivat aidosti erilaisia. Selvin ero niiden ja länsimaisten koodien välillä oli, että sosialististen maiden koodeissa painotettiin enemmän kansainvälistä yhteistyötä ja rauhaa kuin totuutta ja tiedonvälityksen tarkkuutta. Nyt myös entisissä Itä-Euroopan maissa totuudellisuuden ja objektiivisuuden vaatimukset ovat yhtä yleisiä kuin lännessä.
Mielestäni journalismin homogenisoituminen ei kuitenkaan yksin selitä koodien samankaltaisuutta.
Hallinin ja Mancinin tutkimuksessa oli vain 18 maata, kun tässä tutkimuksessa maita on 50. Koska uusien itäeurooppalaisten maidenkin koodit ovat samanlaisia, tekisi mieleni puhua
journalistieettisen koodin genreytymisestä.
Koodit ovat samankaltaisia, koska ne kuvastavat ihannetta. Maissa kuten Ruotsi, Suomi ja Iso-Britannia tämä ihanne on varmasti kehittynyt arkipäiväisten käytäntöjen pohjalta. Sen sijaan Itä-Euroopan maat ovat kopioineet ihanteen koodiinsa, ilmeisesti siinä toivossa, että ihanne muuttaisi myös arkipäiväistä toimintaa. Journalistieettisestä koodista on tullut hyvin pitkälle formatisoitu teksti.
Räikkä (2002) jakoi ammattieettisten ohjeiden tarkoituksen kolmeen: 1) Niitä käytetään apukeinona ammattieettisessä harkinnassa. 2) Ne kertovat millaisiin arvoihin ja velvoitteisiin ammatit lopulta perustuvat. 3) Eettiset säännöt oikeuttavat ammatin. (Em. 86-87)
Räikkä kyseenalaisti eettiset koodit viimeisen tarkoituksen valossa. Jos säännöt on suunnattu ennen mutta muiden ammattien edustajille poliittisista syistä, ovatko ne silloin enää varsinaisesti eettisiä säännöstöjä. (Em. 86-87)
Samoin eettiset koodit voidaan mielestäni kyseenalaistaa, jos ne ovat suunnattu EU:lle tai
kansainvälisille kehitysrahastoille, kuten monet itä-eurooppalaiset koodit ovat. Silloin ne eivät edes oikeuta ammattia, vaan ne pyrkivät oikeuttamaan valtion uskottavuuden.
4.4. Kohti käytäntöjen tutkimista
Tässä tutkimuksessa tutkitut koodit eivät ole yhteismitallisia siinä mielessä, miten niitä noudatetaan.
Eräs jaottelu, jonka journalistieettisiin koodeihin olisi pitänyt tehdä on se, vaikuttavatko koodin säännöt journalistien käytännön työhön. Eli valvotaanko koodin noudattamista ja rangaistaanko sen rikkomisesta. Tätä jaottelua ei kuitenkaan voitu nyt tehdä, koska tiedon kerääminen
eurooppalaisista itsesääntelyjärjestelmistä olisi ollut liian työlästä yhdessä pro gradu -tutkielmassa.
Pelkästään koodeja tutkimalla voidaan saada selville vain koodien sisältöihin ja muotoihin liittyviä asioita. Journalistien motiiveista ja etiikasta voidaan esittää vain arveluja pelkkien koodien
perusteella.
Mielestäni kansainvälisen journalistietiikankin tutkimisessa pitäisi pyrkiä enemmän käytäntöjen tutkimiseen. Kiinnostavaa olisi tietää esimerkiksi onko niissä maissa, joiden koodiin on otettu viimeisen kymmenen vuoden aikana pykälä "uutisen saa julkaista rajallistenkin tietojen perusteella", tällä muutoksella ollut joitain vaikutuksia. Jos kyseisessä maassa on toimiva
itsesääntelyjärjestelmä sanktioineen, onko totuudellisuutta koskevien tuomioiden määrä kasvanut vai vähentynyt?
Kiinnostavaa olisi myös tietää eroja toimittajien henkilökohtaisessa työetiikassa ja sen pohjalla olevassa moraalissa. Suomessa on tutkittu toimittajien käytännön etiikkaa viimeksi 1990-alussa.
Tällaisen tutkimuksen toistaminen laajemmassa mittakaavassa ja sen vertailu muihin maihin olisi äärimmäisen kiinnostavaa ja paljastavaa. Onko toimittajien etiikka ristiriidassa koodeissa näkyvän ideaalin kanssa?
Yksi gradun aihe olisi sekin, että tentattaisiin eri-ikäisiä toimittajia toimittajan ohjeiden
tuntemuksesta. Harjun (2002) kyselyssä suomalaisille journalisteille kävi ilmi, että toimittajat itse pelkäävät eettisten sääntöjen noudattamisen olevan vähenemässä (em., 13). Viimeaikaisten suurkatastrofien ja tragedioiden (Estonia, Tsunami, Jokela) uutisoinnin yhteydessä on toimittajien eettisyys kyseenalaistettu Suomessa voimakkaasti. Onko eettisillä ohjeilla käytännössä enää mitään merkitystä toimittajien työssä vai onko koko journalistietiikka vain tutkijoiden ja yhdistysväen temmellyskenttä?
Lähteet
Julkaistut lähteet
Alia, Valeria (2004):Media Ethics and Sosial Change. Edinburgh: Edinburgh university press.
Bertrand, Claude-Jean (2003) (toim.):An Arsenal for Democracy. Media Accountability Systems.
Cresskill: Hampton Press.
Bruun, Lars (1979) (toim.):Professional Codes in Journalism. Prague: International organisation of journalists.
Bruun, Lars ja Nordenstreng, Kaarle (1992): Kansainvälisestä oikeudesta journalistietiikkaan.
Teoksessa Nordenstreng, Kaarle (toim.):Kansainvälinen journalistietiikka. Helsinki:
Yliopistopaino.
Christians, Clifford G, Ferré, John P. ja Fackler, Mark P. (1993):Good News. Social Ethics and the Press. New York: Oxford university press.
Dijck, J. van (1995): Inleiding: De regels van het spel. Teoksessa Snijders, M (toim.):Ethiek in de journalistiek. Amsterdam: Otto Cramwinckel.
Evers, Huub (2000):Codes of Ethics. Teoksessa Battyn, B. (toim.):Media Ethics. Opening Social Dialogue. Leuven:Peeters.
Frost, Chris (2000):Media Ethics and Self-regulation. Essex: Pearson.
Hallin, Daniel C. ja Mancini, Paolo (2004):Comparing Media Systems. Three Models of Media and Politics. Cambridge university press.
Heinonen, Ari (1995):Vahtikoiran omatunto. Journalismin itsesääntely ja toimittajat. Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen julkaisuja, sarja A84.
Jakubowicz, Karol (2007): The Eastern European/Post-Communist Media Model Countries.
Introduction. Teoksessa Terzis (toim.):European Media Governance. National and Regional
Dimensions. Chicago : The University of Chicago Press.
Jokinen, Arja, Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero (1993):Diskurssianalyysin aakkoset. Tampere:
Vastapaino.
Juusela, Pauli (1991):Journalistic Codes of Ethics in the CSCE Countries. Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen julkaisuja, sarja B31.
Kolehmainen, Mari ja Pietiläinen, Jukka (1995): Comparative study on codes of ethics dealing with media and intolerance. Teoksessa Nordenstreng, Kaarle (toim.):Reports on Media ethics in Europe.
Tampereen yliopiston julkaisuja, sarja B41.
Laitila, Tiina (1995): Journalistic code of ethics in Europe.European Journal of Communication, vol. 10(4):527-544.
McQuail, Denis (1992):Media Performance. Mass Communication and the Public Interest. Lontoo:
Sage.
McQuail, Denis (2003):Media Accountability and Freedom of Publication. New York: Oxford university press.
McQuail, Denis (2005):Mass Communication Theory. 5th Edition. Lontoo: Sage.
McQuail, Denis (2007): The Current State of Media Governance in Europe. Teoksessa Terzis
(toim.)European Media Governance. National and Regional Dimensions. Chicago : The University of Chicago Press.
Merrill, John C. (1989): Global Commonalities for Journalism Ethics: Idle Dream or Realistic Goal? Teoksessa Cooper, Thomas W., Christians, Clifford G., Plude, Frances Forde ja White, Robert A. (toim.):Communication Ethic and Global Change. New York: Longman.
Mäntylä, Jorma (2004):Journalistin etiikka. Helsinki: Gaudeamus.
Mäntylä, Jorma (2007):Totuus markkinoilla. Liberalistinen lehdistöteoria ja John Stuart Mill.
Tampere: Yliopistopaino - Juvenes print.
Nerone, John C. (1995) (toim.):Last Rights. Revisiting Four Theories of the Press. Urbana ja Chicago: University of Illinois Press.
Nordenstreng, Kaarle (1989): Professionalism in Transition. Journalistic Ethics. Teoksessa Cooper, Thomas et al. (toim.):Communication Ethics and Global Change. New York: Longman.
Nordenstreng, Kaarle (1995): Kirja-arvostelu Andrew Belseyn ja Ruth Chadwickin (toim) teoksesta: Ethical issues in Journalism and the Media.European Journal of Communication Vol. 10, Issue 1/1995
Nordenstreng, Kaarle: (1995). Median tehtävät yhteiskunnassa. Sana, Elina (toim.): Teoksessa Tieto-opista mediapeliin. WSOY.
Nordenstreng, Kaarle (1997): Beyond the four theories of the press. Teoksessa Servaes, Jan ja Lie, Rico (toim.):Media & Politics in Transition. Cultural Identity in the Age of Globalization.
Nordenstreng, Kaarle (2000): The Structural Context of Media Ethics. How Media Are Regulated in Democratic Society. Teoksessa Pattyn, Bart (toim.):Media Ethics. Opening Social Dialogue, Leuven: Peeters.
Nordenstreng, Kaarle (2006): Four Theories of the Press Reconsidered. Teoksessa Carpentier, Nico (2006) (toim.):Researching Media, Democracy and Participation. Tartu University Press.
Pietilä, Veikko (1973):Sisällön erittely. Helsinki : Gaudeamus.
Read, Walker Allen (toim.) (1999) [1974]:The New International Webster's Comprehensive Dictionary of the English Language. Naples, Florida: Trident.
Räikkä, Juha (2002): Ammattietiikan merkitys. Teoksessa Karjalainen, Launis et al. (toim.):
Tutkijan eettiset valinnat. Helsinki : Gaudeamus Kirja Oy.
Siebert, Fred S., Peterson, Theodore ja Schramm, Wilbur (1956):Four Theories of the Press. The Authoritarian, Libertarian, Social Responsibility and Soviet Communist Concepts of What the Press Should Be and Do. University of Illinois press.
Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli (2002):Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki:
Tammi.
Julkaisemattomat lähteet
Alanen, Antti (1979): Journalistien eettiset säännöt ja kansainvälinen oikeus. Sivulaudatur -tutkielma. Tampereen yliopiston tiedotusopin laitos.
Juusela, Pauli (1989): Ihmisoikeudet ja journalistietiikka. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopiston tiedotusopin laitos.
Laitila, Tiina (1995): European media ethics. Pro Gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.
Tiedotusopin laitos.
Leppänen, Harri (1978): Journalistien kansalliset ja kansainväliset ammatilliset säännökset. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopiston tiedotusopin laitos.
Internet-lähteet
Albanian Media Institute 2007. About Albanian Media Institute. [www-dokumentti].
<http://www.institutemedia.org/pages/About-ami.html>. (Luettu 6.2.2008).
Ampparit.com, 21.3.2008. Suosituimmat uutiset. [www-dokumentti]. (Verkkosivu tallennettu 21.3.2008, Verkkosivun kopio Juha Karilaisen hallussa).
Chrisians, Clifford ja Jensen, Vernon 1998. Books in media ethics. [pdf-dokumentti]
<www.silha.um n.edu/bib1998.pdf>. (Luettu 13.4.2008).
Danish School of Journalism, 2004. Montenegro Media Institute. [www-dokumentti].
<http://afdelinger.djh.dk/international/stories/storyReader$124>. (Luettu 6.2.2008).
European Journalism Centre. Ei päiväystä. Media Landscape – France. [www-dokumentti].
<http://www.ejc.net/media_landscape/article/france/>. (Luettu 6.2.2008).
Irex. Media Sustainability Index. [pdf-dokumentti].
<http://www.irex.org/programs/MSI_EUR/2005/MSI05-Azerbaijan.pdf>. (Luettu 6.2.2008).
Lehtinen, Marja (toim.) 2004. MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. [verkkosanakirja].
<http://helios.uta.fi:2070/mot/uta/netmot.exe>. (Sivuilla käyty 6.2.2008).
Lääkäriliitto, 29.9.2005. Hippokrateen vala. [www-dokumentti].
<http://www.laakariliitto.fi/etiikka/hippokrates.html>. (luettu 13.4.2008).
Media Monitoring Agency. Ongoing Programs, Consolidation of the Convention of Media
Organizations. [www-dokumentti]. <http://www.mma.ro/Framesets/Eng_Programs.htm>. (Luettu 6.2.2008).
Sanomalehdet
Jokinen, Riku ja Airola, Iiro-Pekka (2006): Poliisi varautui mielenosoitukseen 7 päivää -lehden edessä. Helsingin Sanomien kaupunkisivujen uutinen. 27.5.2006.
Lindholm, Jari (2008): "Julkisen sanan neuvosto on median vanki". Helsingin Sanomien sunnuntaisivujen kirjoitus 31.12.2008.
Stenbäck, Irma (2008): Laasasen teoriat naisten vallasta vihastuttivat. Helsingin Sanomien kulttuurisivujen uutinen 19.2.2008.
Tervo, Jouni (2008): Jokelan koulun oppilaat eivät kannelleen mediasta. Helsingin Sanomien kulttuurisivujen uutinen 6.3.2008.
Vainio, Riitta (2008): Mitä teimme Jokelassa? Helsingin Sanomien kaupunkisivujen kommentti 13.11.2007.
Liite 1. Luokitusrunko
Kaikki koodeista löydetyt periaatteet 2007
I: Tilivelvollisuus yleisölle
1. Tiedon totuudellisuus
A. Totuudellisuus, rehellisyys, tiedon oikeellisuus B. Tietojen tärkeys, olennaisuus
C. Tietojen monipuolisuus D. Tietojen objektiivisuus
E. Faktojen ja lähteiden tarkistaminen F. Virheiden korjaaminen
G. Velvollisuus julkaista lehdistöneuvoston lausunnot
2. Tiedon selkeys
A. Faktojen ja mielipiteiden sekä olettamusten erottaminen B. Mainosten ja toimituksellisen aineiston erottaminen C. Harhaanjohtavan ja valikoivan uutisoinnin kielto D. Otsikoiden ja tekstin vastaavuus
E. Lähteiden mainitseminen
3. Suuren yleisön etu ja yleinen etu
A. Toiminta vallan vahtikoirana, yleisön oikeus tietää
B. Ilmaisunvapaus, puheen, kommentoinnin ja keskustelun vapaus C. Yleisön oikeus esittää mielipiteitä
D. Ihmisarvojen kunnioitus
4. Vastuu yleisen mielipiteen muodostamisessa A. Vastuu kaikesta uutisoidusta
B. Syrjintäkiellot rodun/etnisen taustan/uskonnon mukaan C. Hyvän maun kunnioittaminen, hyvän kielen käyttäminen D. Yhteisten arvojen kunnioitus
E. Rikosten ja väkivallan ihannoinnin ja yllyttämisen kielto F. Muiden valtioiden ja kansakuntien kunnioitus
G. Päihteiden ihannoinnin kielto
II. Tilivelvollisuus lähteille ja haastateltaville
5. Tiedon hankkiminen ja esittäminen A. Rehellinen ja asiallinen tiedonhankinta
B. Tekijänoikeuden ja sitaattioikeuden kunnioittaminen C. Embargon kunnioittaminen
D. Lähteen oikeus tarkistaa antamiensa tietojen oikeellisuus E. Herjauksen, solvauksen ja perusteettoman syytöksen kielto F. Vastineoikeus
6. Lähteiden loukkaamattomuus ja lähdesuoja A. Yksilön suoja
B. Vaitiolovelvollisuus ja lähdesuoja
C. Erityisharkinta uutisoitaessa rikoksista ja onnettomuuksista
D. Lasten, vammaisten ja ymmärrykseltään alentuneiden erityiskohtelu E. Oikeudellinen syyttömyysolettama
III. Tilivelvollisuus valtiolle
7. Valtiollisten instituutioiden kunnioittaminen A. Velvollisuus noudattaa lakeja
B. Valtion etujen ajaminen
IV. Vastuu työnantajalle
8. Lojaalisuus työnantajaa kohtaan
A. Kielto käyttää toimittajan asemaa henkilökohtaisten etujen ajamiseksi B. Työskennellä ammattikunnan maineen hyväksi
C. Työpaikan sääntöjen kunnioittaminen D. Jutun myyminen usealle julkaisijalle
V. Ammatillinen identiteetti
9. Yleiset oikeudet ja kiellot
A. Lahjusten tai muiden etujen vastaanottamisen kiellot
B. Ulkopuolisen vaikutuksen sallimisen kieltäminen journalistisessa työssä C. Oikeus vapaaseen tiedon keräämiseen
D. Oikeus arvostelun vapauteen E. Lehdistön vapaus
10. Riippumattomuus julkisesta vallasta A. Taistelu sensuuria vastaan
B. Riippumattomuus julkisesta vallasta C. Vaitiolovelvollisuus ja lähdesuoja
11. Riippumattomuus työnantajista ja mainostajista A. Oikeus kieltäytyä vakaumuksen vastaisesta tehtävästä B. Oikeus kieltäytyä eettistä koodia rikkovista työtehtävistä
C. Oikeus kieltäytyä hyvää journalistista tapaa rikkovista työtehtävistä D. Journalistiset tekijänoikeudet
E. Oikeus kunnon palkkaan ja /tai työolosuhteisiin F. Oikeus ottaa osaa työpaikan päätöksentekoon
G. Velvollisuus taistella tiedonvälityksen keskittymistä vastaan H. Mainosten ja toimituksellisen aineiston erottaminen
VI. Toimittajan ammatillisen aseman suojaaminen
12. Toimittajan ammatillisen aseman suojaaminen A. Velvollisuus työskennellä journalismin maineen hyväksi B. Velvollisuus noudattaa eettisiä koodeja
C. Ammatin erityisen yhteiskunnallisen aseman painottaminen
D. Eturistiriitojen välttäminen; journalismin ja muiden aktiviteettien yhteensovittamattomuus
13. Toimittajien ammatillisen yhtenäisyyden suojaaminen A. Tekijänoikeuden ja sitaattioikeuden kunnioittaminen
B. Ammatillisen yhtenäisyyden ja reilun kilpailun suojaaminen C. Ammatillisen järjestäytymisen kunnioittaminen
Yhteensä 63 sääntöä
Liite 2. Päivitetyissä, uusissa ja kaikissa koodeissa esiintyvät säännöt taulukoituina
Funktion 1, Tilivelvollisuus yleisölle, muutokset vuosina 1995-2007
Kenen koodi 1 Alankomaat X
X
X - X X X X - - - - - 0 - - - X - X - - X X 0 1991: 9
Funktion 2, Tilivelvollisuus lähteille ja haastateltaville, muutokset vuosina 1995-1997
Kenen koodi 5
Uudet
Funktion 3, Tilivelvollisuus valtiolle, muutokset vuosina 1995-2007
Kenen koodi 7
Vanha koodi 8 3 11
Funktion 4, Tilivelvollisuus työnantajalle, muutokset vuosina 1995-2007
Kenen koodi 8
Funktion 5, Ammatillinen identiteetti, muutokset vuosina 1995-2007
Funktion 6, Toimittajan ammatillisen aseman suojaaminen, muutokset vuosina 1995-2007
Funktio 1, Tilivelvollisuus yleisölle, uusissa koodeissa
Kenen koodi 1
A B C D E F G 2
A B C D E 3
A B C D 4
A B C D E F G Yht.
Albania X X X X X X - X X X - - X X - X - X X - X X - 16 Armenia X - X X X - X X - X - - X X - - - X - X X X - 13 Azerbaidzan X - X X X X - X - X X X X X - - - X X - - - - 13 Bosnia ja Herzegovina X X - X X X X X X X - X X X - X X X X X X X - 19 Georgia X - - X X X - - X X - X X X X X - X - - - - - 12
Kosovo X X - - X X - X X X - - X X - - X - - X - - 11
Kypros X - - X - X - X - X - - X - - X - X X X - - - 10 Liettua X X X X X X X X X X - X - X - X - X - X X X X 18 Makedonia X X X X X X - X X X - X X - - X - X X X X - - 16 Moldova - - - X X X - X X - - - - - - - X X X X X - - 10 Montenegro X X - X X X X X X X X - X X X X - X - - - X - 16 SDP X - X X X X X X X X - - X - X - X X X - X - - 15 SDRP X - - - X X X X X X - - - - - X X X X X X X - 14 Romania X - X X X X - X - - - - X X - X - X - X X - - 12 Serbia X - X X X X - X X X - X X X - - - X X - X - - 14 Ukraina 1 - - - X X - - X X X - - X X - - - X - X X - - 10 Ukraina 2 X - - X - X X - - X - - X X - X X X X X X - - 13 Valko-Venäjä X X X X X X - X X X X X X X - - X X X - - - - 16
Viro X - - X X X - X X X X - X X - - X X - - - - - 12
Yhteensä 17 7 9 17 17 17 7 17 14 17 4 7 16 14 3 1 0
7 19 11 1 0
13 5 1 260
Funktio 2, Tilivelvollisuus lähteille ja haastateltaville, uusissa koodeissa
Kenen koodi 5
A B C D E F 6
A B C D E
Yhteensä Albania X X - - - X X X X X X 8 Armenia X X - - X - X X - - - 5 Azerbaidzan X X - - - X X X X X - 7 BosniajaHerzegovina X X - - - X X X X X X 8
Georgia X X - - X X X X X X X 9
Kosovo - X - - - X X X - - X 5
Kypros X X - - - X X X X X X 8
Liettua X X - X X X X X X X X 10
Makedonia - X - - - X X X X X X 7
Moldova X X - - X - X X X - X 7
Montenegro X X X - X X X X X X X 10
SDP X - - - - - X X X X X 6
SDRP - X - - - - X X - - X 4
Romania X X - - - X X X X X X 8
Serbia X - - - - X X X X - - 5
Ukraina 1 X X - - - - X X X - - 5 Ukraina 2 X X - - - - - X - X - 4 Valko-Venäjä X X - - - X X X X X - 7
Viro X - - - X X X X X X X 8
Yhteensä 16 16 1 1 6 13 18 19 15 13 13 131
Funktio 3, Tilivelvollisuus valtiolle, uusissa koodeissa
Kenen koodi 7 A B
Yhteensä Albania X - 1
Armenia
-Azerbaidzan -Bosnia ja Herzegovina X - 1
Georgia
-Kosovo
-Kypros - X 1 Liettua X - 1 Makedonia X - 1 Moldova X - 1 Montenegro
-SDP X - 1
SDRP
-Romania
-Serbia
-Ukraina 1 X - 1 Ukraina 2 -Valko-Venäjä X - 1
Viro X - 1
Yhteensä 9 1 10
Funktio 4, Tilivelvollisuus työnantajalle, uusissa koodeissa
Kenen koodi 8
A B C D
Yhteensä
Albania X - X X 3
Armenia X - - - 1
Azerbaidzan X - - X 2 Bosnia ja Herzegovina - X - - 1
Georgia -Kosovo -Kypros X - - - 1
Liettua X - X X 3 Makedonia X - - - 1
Moldova X - - - 1
Montenegro -SDP X - X - 2 SDRP X X - - 2
Romania X - - - 1
Serbia X - - - 1
Ukraina 1 -Ukraina 2 X X X - 3 Valko-Venäjä X X - X 3 Viro X - - - 1
Yhteensä 14 4 4 4 26 Funktio 5, Ammatillinen identiteetti, uusissa koodeissa Kenen koodi 9 A B C D E 10 A B C 11 A B C D E F G H Yhteensä Albania X - X X X - - - - X - - - 5
Armenia X - - - X X - - - - - - 3
Azerbaidzan X X - - - X - - - - X - - - 4
Bosnia ja Herzegovina X - - X - X - X - - - - - - 4 Georgia X X X X - X X - - - X - - - - X 8
Kosovo X - - X - - - - - - - - X - 3 Kypros X - X - X - - X - - - - 4 Liettua X X - - X - - X - X X - X - - X 8 Makedonia - X X - X X X X - X - - - - - X 8 Moldova X X - - - X X X - X - - - - - X 7 Montenegro X X X X - X X - - - X - - - - X 8
SDP X X - - - - - - X X - - - X 5
SDRP X X - - - - X X - - - X - - - X 6
Romania X - X - - X - X X X - X - - - X 8 Serbia X - X X - X X X - X X - - - X X 10 Ukraina 1 X - - - - X X - - X - - - X 5 Ukraina 2 X - - - X X - X X - - - 5 Valko-Venäjä X X - X X X X X - - - - - X 8 Viro X - X - X X - X X - - - - - - X 7
18 9 8 7 7 12 9 11 3 9 6 2 1 - 2 12 116
Funktio 6, Toimittajan ammatillisen aseman suojaaminen, uusissa koodeissa
Funktio 6, Toimittajan ammatillisen aseman suojaaminen, uusissa koodeissa