Sinkkudiskurssi näkökulman ohjaajana

Anna käyttää termiä ”sinkkusynkkyys” (OL, 25) puhuessaan yksinäisyydestään. Yksinjäämisen pelko toistuu useaan otteeseen teoksessa. Kun Annan ja Markin ensikohtaamiset päättyvät, Anna jää katselemaan poisajavan auton perään kaihoisasti:

Auton ovi pamahti kiinni, ja maasturi huristeli tiehensä. Sinne menivät myös unelmani tulevai-suudesta ihanan, kunnollisen, naimattoman miehen kanssa. Hetkeksi mieleeni välähti kauhu-kuva: 65-vuotias, naimaton, läski, omituinen, giniltä lemahtava kissatäti. Siis minä. (OL, 18.) Katkelmasta käy ilmi, mitä Anna pelkää tapahtuvan itselleen, jos hän ei löydä miestä rinnal-leen. Annan kauhukuvissa hänen nykyinen elämäntyylinsä johtaa lopulta siihen, että hän tulee olemaan kuusikymppisenä naimaton, ylipainoinen, omituinen sekä alkoholisoitunut. Toisin sa-noen parisuhde pelastaisi Annan tältä skenaariolta. Anna ei tunnu uskovan siihen, että pystyisi sinkkuna saamaan haluamansa tulevaisuuden, vaan tarvitsee parisuhteen pelastamaan hänet.

Sinkkuus ja parisuhteen kaipuu ovat toistuvia teemoja chick lit -kirjallisuudessa. Yllä oleva lai-naus voidaan myös tulkita viittaukseksi Bridget Jonesiin, sillä Bridgetillä on samanlaisia kauhu-kuvia.

Sinkkudiskurssiin kuuluu Jenni Ukkosen (1999, 92) mukaan vahvasti oman ulkonäön arviointi siten, kuinka viehättävänä vastakkainen sukupuoli sinkun kokee. Viehätysvoima perustuu sinkkunarratiivissa ulkonäköön ja käyttäytymiseen muiden ominaisuuksien sijaan (mt., 94).

Sinkku arvioi itseään jatkuvasti länsimaisten kauneusihanteiden valossa, sekä vertailemalla it-seään muihin naisiin (mt., 93‒95). Myös Annan käytöstä ohjaa naiseuden ihanteen tavoittelu, joka on lähtöisin Annan ajatuksesta, että naisten tulee näyttää hyvältä. Myös sotatoimialu-eella Anna haluaa tuntea olonsa naiselliseksi, ja ”herra Oikeaa” metsästäessään myös vastak-kaisen sukupuolen silmissä haluttavaksi. Anna ei kuitenkaan panosta laittautumiseensa niin paljon kuin muut naiset, vaan kertoo reissun päällä käyttävänsä esimerkiksi sormiaan sekä kampana että hammasharjana, humoristisesti kärjistäen. Kuitenkin Markin lähettyvillä Anna on aina ensimmäisenä huolissaan omasta ulkonäöstään:

Tajusin, että näytin luultavasti lataamosta karanneelta: tukkani oli rasvainen, naamani tomui-nen ja vaatteeni likaiset. Kaiken kukkuraksi minulla oli ikivanhat, kuluneet farkkuni, jotka olisi pitänyt heittää pois jo ajat sitten, koska matalavyötäröiset bootcutit olivat olleet muotia vii-meksi viime vuosituhannella. Mutta ne olivat kulkeneet mukanani niin monessa rankassa pes-tissä, että olin taikauskoisen kiintynyt niihin. Saatoin vain toivoa, ettei herra Herkku erottaisi skinny fit -farkkujani boyfriend-mallista. (OL, 12.)

Annan tajuaa oman sotkuisen ulkonäkönsä vasta sitten, kun hän on kohdannut herra Herk-kunsa. Vasta silloin hän on huolissaan siitä, miltä näyttää juuri sillä hetkellä. Anna haluaisi näyttää kiinnostavan miehen seurassa mahdollisimman hyvältä ja kenties pelkää, mitä mies hänestä ajattelee ulkonäön perusteella. Naiskatse vaihtuu katkelmassa mieskatseeksi, kun Anna arvioikin omaa haluttavuuttaan miehen näkökulmasta. Lainauksesta käy ilmi Ukkosen (mt., 94) mainitsema viehätysvoima, joka sinkkudiskurssissa pohjautuu ennen kaikkea ulkonä-köön.

Ulkonäköön panostamiseen käytetään myös rahaa ja ulkonäön vuoksi voi myös kärsiä (mt.).

Ulkonäön vuoksi kärsimisestä puhuu myös Anna:

Ensinnäkin kaikki tuo laittautuminen – se oli tuskaa kaikille maailman naisille, mutta sotatoi-mialueella tehtävä sai jättimäiset mittasuhteet. Eikä Fatiman bikinirajakäsittely paljon eronnut ihmisoikeussopimuksia rikkovasta kidutuksesta. (OL, 23.)

Ulkonäön vuoksi kärsimisen vertaaminen ”ihmisoikeussopimuksia rikkovaan kidutukseen” on räikeä kielikuva ja antaa esimerkin teoksessa esiintyvästä mustasta huumorista, joka syntyy sotatoimialueen sekä chick litin arkisen keveyden välisestä ristiriidasta. Lainauksessa ajatuk-sena tuntuu olevan vaatimus siitä, että naisen tulee laittautua ja näyttää hyvältä. Vaikka lai-nauksessa mainittu bikinirajakäsittely tuottaakin kärsimystä, hakeutuu Anna sinne silti vapaa-ehtoisesti tai kenties kokemiensa naisellisuuden performatiiviin liittyvien vaatimusten vuoksi.

Anna toteaa samoista miehistä kilpailevan Shabitan nähdessään seuraavaa: ”Ruttuiset vaat-teeni, mutaiset sandaalit, levinnyt meikki ja hikiläikät kainaloissa eivät varsinaisesti kohenta-neet itseluottamustani hänen [Shabita] edessään” (OL, 50). Annan kohdatessa viimeisen päälle tälläytyneen Shabitan itse näyttäen huolimattomalta, tuntee Anna itsensä Shabitaa huonommaksi. Anna vertaa omaa ulkonäköään jatkuvasti muiden ulkonäköön. Tämä vertailu lisää mielikuvaa sinkkunaisten välisestä kilpailusta mieskandidaatteja etsiessä, missä parem-malta näyttävällä on etulyöntiasema ja paremmat mahdollisuudet saada mies kiinnostumaan itsestään. Ukkonen (mt., 93) toteaa sinkun arvioivan itseään ja muita (nais)sinkkuja miehen katseella. Tuo miehen katse viestii sinkulle Ukkosen (mt.) mukaan sinkun heteromarkkina-ar-voa. Toisaalta ainakin Operaatio Lipstickissä laittautumisella on muitakin merkityksiä kuin vain sinkkumiehen iskeminen. Anna kertoo kokevansa olonsa itsevarmemmaksi niinä hetkinä, kun tietää näyttävänsä hyvältä.

Nevalaisen (2015) lukijatutkimus selvitti lukupiiritoteutuksen avulla sitä, millaisia yhtenäisiä chick litin piirteitä lukijat valituista teoksista löysivät. Tutkimusryhmä teki havainnon siitä, että tarinan tavoiteltu mies kuvataan eräänlaisena palkintona, jonka päähenkilö saa tehtyään elä-mässään oikeita ratkaisuja ja osoittaessaan henkistä kehitystä. Tavoiteltu mies ei siis ole pal-kinto ”miehiä miellyttämään suunnatuista teoista” niin kuin voisi kuvitella. (Nevalainen 2015, 171.) Vaikka ulkonäköön liittyvät paineet linkittyvätkin Operaatio Lipstickissä pitkälti Nevalai-sen kuvaamaan miehien miellyttämiseen, on esimerkiksi Markin osoittaman kiinnostukNevalai-sen taustalla oletettavasti vähemmän pinnalliset syyt. Mark todistaa Annan monia noloja sekä sot-kuisia hetkiä, mutta näistä huolimatta Markin kiinnostus Annaa kohtaan kasvaa.

Operaatio Lipstick sisältää chick lit -kirjoille tyypillisesti avointa seksuaalisuuden kuvausta. An-nalla on teoksen aikana useita eri miehiä, eikä hän omien sanojensa mukaan ole miesten suh-teen nirso: ”Mikon taitoja muistellessani totesin, että suomalaisista ja muista pohjoismaalai-sista minulla oli ihan liian vähän kokemuksia. Tilanne pitäisi korjata pikapuoliin. Mutta tämän-hetkisessä tilassani minulle kelpasivat muunkin maalaiset.” (OL, 105). Lainauksessa Anna se-littää, kuinka hän haluaisi hankkia kokemuksia kaiken maalaisten miesten kanssa. Lainauk-sessa Annan katse on eksotisoiva, ja hän näkee miehet kansallisuuksien edustajina eikä yksi-löinä. Myös miesten näkeminen eräänlaisena kulutustavarana tulee lainauksesta esille, mikä synnyttää mielikuvan chick litin kulutuskulttuuriin kohdistetusta ironiasta. Kuitenkaan Afga-nistanin paikallista väestöä Anna ei yleensä ajattele potentiaalisina kumppaneina, eikä arvioi

heitä heidän haluttavuutensa kautta, toisin kuin länsimaalaisia miehiä. Tähän palaan vielä tar-kemmin luvussa 4, jossa käsittelen muun muassa sitä, miten Anna arvottaa miehiä. Vaikka Annalla riittää teoksen aikana erilaisia kumppaneita, on hänen suhteensa Markiin, tavoittelun kohteeseen, hyvin siveä verrattuna muihin miehiin.

Anna kaipaisi muutosta omaan irtosuhteiden täyteiseen elämäänsä, mutta sortuu silti hetken mielijohteesta:

Taaskaan ei ollut helppoa olla sinkkutyttö sotatoimialueella, niin paljon miehiä kuin saatavilla tuntuikin olevan – useimmat heistä kun tuntuivat haluavan vain yhtä asiaa.

Enkä minä pohjimmiltani halunnut pelkästään sitä.

Vaikka kyllä minä toisaalta sitäkin kaipasin.

Sopii, kirjoitin nopeasti ennen kuin ehdin muuttaa mieltäni, ja laitoin viestin menemään.

Hitto soikoon, Anna. Sinä se et ikinä muutu. (OL, 29.)

Katkelmasta käy irti Annan turhautuminen omaa käytöstään kohtaan. Anna haluaisi lopettaa irtosuhteiden etsinnän, mutta ei kuitenkaan tee sitä. Teoksen hahmot myös paheksuvat irto-suhteita, ja ehkä juuri tuo paheksunta saa Annan turhautumaan. Esimerkiksi Shabita uhkaa kirjoittaa Annasta ja tämän seksiseikkailuista juorulehteen, aikeena tuhota Annan uran, jos tämä ei paljastaisi tietojaan Shabitalle (OL, 167–168). Myös mieshahmojen puolelta tulee kuit-tailua irtosuhteista (OL, 66, 122). Naiseuden ideaaliin on historian saatossa liitetty siveellisyys.

Anna kokee siveettömyydestään arvostelua niin miesten kuin naistenkin taholta. Kuvatut ti-lanteet tuovat mieleen sisäistetyn naisvihan ja niin kutsutun slut-shaming-ilmiön, jolle ei suo-menkielistä virallista termiä löydy. Ilmiössä on kyse naisten häpäisystä, esimerkiksi tilanteista, joissa naisen seksuaalisuus käännetään häntä itseään vastaan. Tätä pelkää myös Anna: ”Piirit olivat pienet, enkä halunnut törmätä halvan hutsun näköisenä samoihin ihmisiin, jotka aiem-min päivällä olivat nähneet aiem-minut soveliaasti vaatetettuna.” (OL, 31). Anna miettii muiden suhtautumista esimerkiksi hänen pukeutumistaan kohtaan ja varoo saavansa negatiivista lei-maa sosiaalisissa piireissään. Slut-shaming-ilmiö näkyy henkisenä vallankäyttönä, joka kohdis-tuu Annaan niin Shabitan kuin muiden miestenkin taholta.

Myös Anna sortuu slut-shamingiin. Vaikka chick litin naiset havittelevat naisellista ulkonäköä, kuitenkin liiallinen naisellisuuden korostaminen on jälleen Annan mielestä halveksittava piirre.

Annan arkkivihollista Shabitaa Anna kuvailee muun muassa seuraavasti:

Pinkki kimallekotka asteli kohti minua täydellisesti tälläytyneenä, kalliin hajuveden pilvi ympä-rillään. Hän näytti siltä kuin olisi sattunut väärän elokuvan lavasteisiin – farkut olivat ihan liian

tiukat työvaatteiksi muslimimaassa, ja lisäksi hänellä oli jalassaan teräväkärkiset saapikkaat ja kädessään erittäin kalliin näköinen räikeä laukku. Huivi sentään peitti naisen päätä, mutta se-kin oli paikallisen maun mukaan suorastaan pornahtava – Shabitan hijab oli nimittäin lä-pinäkyvä. (OL, 50.)

Anna kuvailee Shabitan pukeutumista, joka on Annan mielestä liian seksikästä. Anna kokee Shabitan ulkonäön epäkunnioittavana kulttuurillisessa kontekstissa ja näin ollen suhtautuu Shabitaan halveksuen. Teoksessa Anna kuvailee Shabitaa epäluotettavaksi, omaa etuaan ta-voittelevaksi sekä ystävällisyyttä teeskenteleväksi. Juliette Wells (2006, 59) huomauttaa, että päähenkilönaisen ulkonäköön panostamista saatetaan normalisoida korostamalla sitä, kuinka joku toinen tarinan naishenkilöistä on vielä päähenkilöäkin ulkonäkökeskeisempi. Tässä ta-pauksessa ulkonäkökeskeisempi nainen on Shabita. Anna oikeuttaa oman halveksunnan Sha-bitaa kohtaan vetoamalla kulttuuriseen kontekstiin, vaikka voidaan ajatella saman reaktion olevan Shabitaa kohtaan myös länsimaisessa kontekstissa. Anna myös vihjaa Shabitan eden-neen urallaan ulkonäöllä, eikä toimittajantaidoilla. Chick litille ominainen naisten välisen soli-daarisuuden osoitus ei toteudu Annan ja Shabitan välillä.

Kirjallisuudentutkija Pam Morris (1997, 17) puhuu sanavalintojen merkitystä representaatioita luodessa ja huomauttaa, että kielen avulla kierrätetään kulttuurisia arvoja. Esimerkiksi sanoi-hin ”tyttö” ja ”poika” liitetään jo valmiiksi kulttuurisia olettamuksia, jotka opitaan hyvin var-hain kielen kehittyessä. Operaatio Lipstickissä Annan lukuisat halventavat nimitykset Shabi-talle kertovat tämän suhtautumisesta Shabitaan. Useat Annan antamista lempinimistä liittyvät sukupuoleen ja seksuaalisuuteen sekä niiden toteuttamiseen. Lempinimiä Shabitalle ovat muun muassa ”barbie-nukke” (OL, 49), ”kimallekotka” (OL, 50, 166), ”narttu” (OL, 96), ”pal-jettipahatar” (OL, 133), ”mehiläiskuningatar” (OL, 171), ”paljettipiru” (OL, 181) sekä ”sotilas-alueiden pin-up-pimu” (OL, 205). Kimallus ja paljetit toistuvat näissä nimityksissä, mutta ne yhdistetään sanoihin ”kotka”, ”piru” sekä ”pahatar”, joilla puolestaan viitataan joko rumuu-teen tai pahuurumuu-teen. Anna näyttäisi halveksivan kliseisen naiseuden performatiivia, ainakin lii-allisina määrin. Kimallus voidaan yhdistää myös glamourin tavoitteluun, joka puolestaan on ristiriidassa sotatoimialueen kontekstissa. Anna kokee Shabitan ulkoisen olemuksen epäkun-nioittavana. Toisaalta Anna nimittelee Shabitaa myös sellaisissa tilanteissa, joissa länsimaalai-set ovat keskenään, eivätkä yritä pukeutua afganistanilaisen kulttuurin mukaisesti (OL 166, 171). Annan voidaan siis ajatella halveksivan kaikkea kimallusta, teennäistä sekä

seksuaalisuu-den korostamista. Nimitys ”barbie-nukke” pitää sisällään mielleyhtymät muovisuuteen, kei-notekoisuuteen tai länsimaisten kauneusihanteiden sekä ulkonäön täydellisyyden tavoitte-luun. Termi ”kuningatar” voi viitata ylimieliseen käytökseen.

Halventavat nimitykset kohdistuvat myös muihin hahmoihin. Esimerkiksi Annan tapa kuvata hänen tai hänen ystäviensä kanssa samoista miehistä kilpailevia naisia on räikeää ja saa arvot-tavia muotoja:

Richin seurassa oli kaunis, pienikokoinen blondi, joka ei ainoastaan näyttänyt upealta vaan myös kiinnostavalta. Rich piteli kättään hänen vyötäisillään – paikallisista käytöstavoista piit-taamatta – ja nainen painautui häntä vasten. Voi helvetti, ihan liian lähelle! Katselin, kun he kävelivät ulos ravintolasta. Rich kuiskasi jotakin naisen korvaan, ja nainen kallisti päätään taakse helisevästi nauraen.

Olin raivoissani. Miten hän saattoi tehdä tämän Kellylle? Ja kuka helvetti tuo kääpiö-Venus oikein oli? (OL, 60.)

Anna kuvaa tilannetta, jossa Kellyn entisen miesystävän seurassa liikkuu kaunis nainen. Aluksi Anna kuvailee naista ”upeaksi”. Nähdessään, kuinka Rich asettaa käden naisen vyötärölle, muuttuu Annan puhe halventavaksi. Anna nimittää naista nimellä ”kääpiö-Venus”. Halventava nimitys ”kääpiö” johtunee naisen pituudesta, ja ”Venus” puolestaan mielletään naisellisuuden symboliksi. Nimitys on muunnelma lyhyistä naisista käytetystä ilmaisusta ”tasku-Venus”. Nai-sesta tulee Annalle – tai tässä tapauksessa hänen parhaalle ystävälleen – uhka, jolloin Annan puhetapa naista kohtaan muuttuu.

Näkökulman muutoksessa näkyy toiseuttava ajatus ystävien sekä kilpailevien naisten välillä.

Toiseuttava katse näkyy Annan fokalisaatiossa myös muissakin vastakkainasetteluissa. Anna asettaa vastakkain esimerkiksi miehet ja naiset, ystävät ja viholliset, länsimaalaiset sekä pai-kalliset. Esimerkiksi teoksen vastakkainasettelu miesten ja naisten välillä näkyy seuraavassa lainauksessa: ”Miten monta kertaa olimmekaan antaneet anteeksi miehille.” (OL, 72). Anna korostaa, kuinka ”me”, eli tässä tapauksessa naiset, ovat useasti joustaneet miesten suhteen, mutta samanlainen käytös ei näy toisin päin. Myös seuraavassa lainauksessa Anna korostaa miesten ja naisten eroja: ”Tälle jutulle oli pantava piste. Mutta miten? Jos olisin mies, voisin vain lakata vastaamatta hänen soittoihinsa ja tekstareihinsa. Mutta sellainen oli minusta aina yhtä raukkamaista ja raivostuttavaa. ” (OL, 100). Annan näkökulmasta miehet käyttäytyvät eri tavalla kuin naiset. Edellä kuvatussa esimerkissä Anna kuvaa miesten käytöstä ”raukkamai-sena”, jollaiseen ei itse halua sortua. Anna yleistää kaikki miehet samaan kategoriaan. Tämä

sama yleistys näkyy Annan lausahduksessa: ”Muista, että kaikki miehet ovat kusipäitä kunnes toisin todistetaan.” (OL, 22). Yleisiä olettamuksia on teoksessa muitakin. Anna toteaa esimer-kiksi sen, että naisten on oltava vaikeasti tavoiteltavia, jotta miehet kiinnostuvat heistä (OL, 262). Anna myös ajattelee miesten rakastavan salaperäisiä naisia (OL, 80). Nämä olettamukset ohjaavat Annan käytöstä.

Esittelin chick litille tyypillisen sinkkudiskurssin vaikutusta Annan näkökulmaan. Sinkkudis-kurssi vaikuttaa Annan suhtautumiseen ja puhetapaan. Anna suhtautuu toisiin naisiin halvek-sien, jos kokee heidän tavoittelevan samoja miehiä kuin hän tai hänen ystävänsä. Halveksintaa osoitetaan usein halventavilla lempinimillä. Lempinimien käyttö sopii myös chick litin lajipiir-teisiin, sillä lempinimien käyttö lisää illuusiota kertojan ja lukijan välillä vallitsevasta kaverilli-sesta suhteesta – lempinimet ovat teoksessa usein sellaisia, joita Anna käyttää puhuessaan lempinimien kohteista ystävilleen, eikä suoraan puhutellessaan kohteita. Anna arvostelee muita ulkonäön perusteella, mutta kokee myös itse arvostelua. Ulkonäön vertailu muiden ul-konäköihin linkittyy sinkkudiskurssiin ja naisten väliseen kilpailuun. Annan katse on myös toi-seuttavaa, sillä hän tekee jaottelua niin hänen kuin muidenkin naisten, naisten ja miesten sekä länsimaalaisten ja paikallisten välillä.