Miljöön vaikutus naiskatseeseen

sama yleistys näkyy Annan lausahduksessa: ”Muista, että kaikki miehet ovat kusipäitä kunnes toisin todistetaan.” (OL, 22). Yleisiä olettamuksia on teoksessa muitakin. Anna toteaa esimer-kiksi sen, että naisten on oltava vaikeasti tavoiteltavia, jotta miehet kiinnostuvat heistä (OL, 262). Anna myös ajattelee miesten rakastavan salaperäisiä naisia (OL, 80). Nämä olettamukset ohjaavat Annan käytöstä.

Esittelin chick litille tyypillisen sinkkudiskurssin vaikutusta Annan näkökulmaan. Sinkkudis-kurssi vaikuttaa Annan suhtautumiseen ja puhetapaan. Anna suhtautuu toisiin naisiin halvek-sien, jos kokee heidän tavoittelevan samoja miehiä kuin hän tai hänen ystävänsä. Halveksintaa osoitetaan usein halventavilla lempinimillä. Lempinimien käyttö sopii myös chick litin lajipiir-teisiin, sillä lempinimien käyttö lisää illuusiota kertojan ja lukijan välillä vallitsevasta kaverilli-sesta suhteesta – lempinimet ovat teoksessa usein sellaisia, joita Anna käyttää puhuessaan lempinimien kohteista ystävilleen, eikä suoraan puhutellessaan kohteita. Anna arvostelee muita ulkonäön perusteella, mutta kokee myös itse arvostelua. Ulkonäön vertailu muiden ul-konäköihin linkittyy sinkkudiskurssiin ja naisten väliseen kilpailuun. Annan katse on myös toi-seuttavaa, sillä hän tekee jaottelua niin hänen kuin muidenkin naisten, naisten ja miesten sekä länsimaalaisten ja paikallisten välillä.

kyytiä, kun astuttiin tarkasti vartioiduille länsimaalaisille alueille, ja niiden alta paljastui rinta-vakoja, kapeaolkaimisia toppeja ja tiukkoja minimekkoja. (OL, 31.)

Anna kuvailee, kuinka länsimaalaiset mukautuvat afganistanilaiseen pukukoodistoon paikal-listen läsnä ollessa. Katkelmasta käy myös esille kuinka länsimaisten omissa piireissä pukukoo-dit ovat länsimaisten muotivirtausten mukaiset. Länsimaiset piirit ovat myös ne, joissa Anna ja hänen ystävänsä pääasiassa seurustelevat, vaikka teoksessa seikkaillaankin myös näiden suljettujen yhteisöjen ulkopuolella. Paikallinen kulttuuri on hyvin erillään Annan ja hänen ys-täviensä elinpiiristä. Paikallinen kulttuuri on jotakin, mikä näkyy kaduilla, mutta suljettujen ovien takana kulttuurinen konteksti on länsimaalainen. Kulttuureita kuvataan katkelmassa vaatetuksen avulla, luoden stereotyyppistä mielikuvaa esimerkiksi musliminaisten pukeutu-misesta.

Teoksen tapahtumat sijoittuvat paljolti länsimaalaisen yhteisön sisälle. Tapahtumapaikkoina ovat esimerkiksi illanistujaiset sekä päivälliset, joita länsimaalaiset Kabulissa asuvat virkamie-het, turvallisuustyöntekijät sekä toimittajat toisilleen järjestävät. Muita tapahtumapaikkoja ovat sotilastukikohdat, uutistoimisto sekä länsimaalaisten suosimat ravintolat ja baarit. Seu-raavassa katkelmassa Anna kuvailee illanistujaisten hänessä herättämiä tunnelmia:

Juhlat olivat jo täydessä vauhdissa, kun saavuin suurlähetystöön. Tuntui ihmeelliseltä, miten sotatoimialueella kippailtiin kaikessa rauhassa samppanjaa aidatun alueen sisällä, kun vain pa-rinsadan metrin päässä eli ihmisiä köyhyydessä ja kurjuudessa. Kaipa sitä vain kouliintui unoh-tamaan tosielämän hirveydet ja eleli mieluummin kauniissa tyhjiössä: hauskoja juhlia, pra-meaa pintaa ja sisäpiirin juoruja.

Voin myöntää, että minä ainakin kuulun siihen joukkoon. (OL, 34.)

Kuten esimerkkikatkelmasta käy ilmi, Anna tuntee ristiriitaisia tuntemuksia elämäntapaansa kohtaan Kabulissa. Toisaalta hän nauttii juhlinnasta ja hauskanpidosta, mutta eläminen sota-toimialueella tuo prameaan juhlintaan oman kontrastinsa.

Toisinaan Anna paheksuu paikallisten länsimaalaisten luksuselämää. Esimerkiksi seuraavassa katkelmassa Anna päätyy suurlähetystön juhlissa juttelemaan amerikkalaisen diplomaatin

”edustusvaimon” kanssa seuraelämän ja juhlien järjestelystä Kabulissa:

”No, miten järjestelyt sujuvat?”

”Onhan se kauhean haasteellista. Tuoreita raaka-aineita ei saa mistään, eikä edes sellaisia pe-rustuotteita kuin oliiviöljyä, joten italialaistyyppisten alkupalojen valmistus on äärimmäisen hankalaa. Williamin edellinen postihan oli Englannissa, ja juhlien järjestäminen Lontoossa oli lastenleikkiä. Mutta kyllä minä selviän”, hän nauroi kuivakkaasti.

Tunsin taas valtaisaa halua kiroilla. Tajusiko tuo nainen, että olimme sotatoimialueella, jossa ihmisiä kuoli koko ajan? Että hän sai kiittää onneaan, kun ylipäätään oli elossa? Hengitin sy-vään, jatkoin nyökyttelyäni ikääntyneelle kauneuskuningattarelle ja kulkuttelin isoin kulauksin kuohuvaa, joka alkoi lämmetä ja väljähtyä lasissani. Ilman sitä olisin hyvinkin voinut päätyä kuristamaan hänet. (OL, 36.)

Anna kutsuu diplomaatin vaimoa ”edustusvaimoksi”, mikä synnyttää negatiivisia mielikuvia.

Edustusvaimolla (engl. trophy wife) viitataan miehen kauniiseen vaimoon, jota mies elättää ja joka on osa miehen statussymbolia. Myös yllä olevassa katkelmassa annetaan ymmärtää, että kyseisen edustusvaimon työtehtäviin kuuluu pinnallisesti vain juhlien järjestäminen. Nimittä-minen edustusvaimoksi luo ylenkatsovaa mielikuvaa ja ajatusta Annan sisäistetystä naisvi-hasta. Diplomaatin vaimon kanssa käymä keskustelu herättää Annassa vihamielisiä tunteita.

Anna halveksii sitä, kuinka diplomaatin vaimo puhuu ”selviytymisestä” juhlien järjestämisen kontekstissa, samalla kun maassa ”selviytyminen” tarkoittaa myös hengissä pysymistä. Pien-ten arkielämän haasteiden vertautuminen isoihin vaikeuksiin aiheuttaa Annassa närkästystä.

Toisaalta Annan omakin suhtautuminen elämän luksukseen on ristiriitainen. Hän havittelee ylellisyyksiä ja haluaa hemmotella itseään, mutta liiallisissa määrin tapahtuvaa luksusta hän todella halveksii:

Ja aina joskus pistäydyimme reissuilla Dubaihin, missä kaikki blingi ja luksus vain sai meidät nauramaan. Ei sillä, ettemmekö olisi nauttineet siitä. Mutta sotatoimialueelle palattuamme olimme helpottuneita, ettei meidän tarvinnut täyttää päiviämme kylpylähoidoilla, bileillä ja designvaatteilla. Älkää käsittäkö väärin, kylpylät ja bileet ovat mahtavia. Mutta joka päivä? (OL, 24.)

Anna kertoo, kuinka Dubain ”blingi ja luksus” saa hänet nauramaan, mikä kielii siitä, että Anna pitää moista luksusta naurettavana asiana. Tähän varmasti vaikuttaa Annan kokemukset so-tatoimialueella elämisestä. ”Blingi ja luksus” eivät sovi Kabulin katukuvaan, jossa elämän pe-rusasiat, kuten esimerkiksi turvallisuus, nousevat tärkeämpään asemaan. Toisaalta ”blingin ja luksuksen” halveksinta voi selittyä myös ajalla, koska chick lit -kertoo aina senhetkisestä ajasta ja paikasta. 90-luvulla ihannoidun kulutuskulttuurin voidaan ajatella menettäneen suosiotaan 2010-luvun teoksessa. Esimerkiksi kerskakulutus on kohdannut nykyaikana enemmissä määrin kriittistä tarkastelua. 2010-luvun alun teoksena Operaatio Lipstick edeltää tätä keskustelua.

Annan suhtautumisen ristiriitaisuus näkyy myös pinnallisuuden pyörimisenä päähenkilön tuksissa. Annan harhaillessa eksyneenä vaarallisella alueella on hänellä päällimmäisenä aja-tuksenaan itsensä hemmottelu:

Nyörittäessä saappaitani valmistauduin henkisesti uuteen kahdenkymmenen kilometrin käve-lyyn ilman selkeää päämäärää. Jos selviäisin hengissä, palkitsisin itseni viiden tähden kylpylä-reissulla luksuslomakohteeseen sekä Jimmy Choo -korkosandaaleilla. Halusin paikkaan, jossa voisin unohtaa köyhyyden, kurjuuden ja kuoleman edes hetkeksi. Ja mitä muutakaan minun-laiselleni sinkkutytölle oli tarjolla? Koettelemuksia oli yksinkertaisesti liian vaikea kestää ilman ajoittaisia kenkäfantasioita. (OL, 236.)

Epätoivon hetkellä Anna viihdyttää itseään miellyttävillä mielikuvilla, kuten hemmottelulla ja uusilla merkkikengillä. Anna kokee shoppailun jonkinlaisena palkintona rankkojen kokemus-ten jälkeen. Anna vihjaa tämänkaltaiskokemus-ten ajatuskokemus-ten tuovan mielihyvää sinkkunaiselle, kenties koska hänellä ei ole elämänsä rakkautta, josta haaveilla vaikeina aikoina. Shoppailun ihan-nointi on myös chick litissä toistuva lajipiirre. Tunnettujen brändien mainitseminen on myös yksi chick litin tyypillinen piirre, josta esimerkiksi Sex and the City on tunnettu. Muodikkaat vaatteet sekä shoppailu olivat enemmän sääntö kuin poikkeus 2000-luvun chick lit-teksteissä, tosin edellä mainitsemani suhtautumisen muutos kulutuskulttuuria kohtaan on varmasti vä-hentänyt chick litin naisten shoppailuintoa. Edellisessä lainauksessa on mukana myös huumo-ria ja ironiaa, sillä merkkikengistä haaveilu ja selviytymiskamppailu aavikolla muodostavat koomisen ristiriidan.

Operaatio Lipstickissä miljööllä on poikkeuksellisen suuri vaikutus Annan näkökulmaan, koska tapahtumat eivät sijoitu täysin länsimaisen kulttuurin kontekstiin. Näin ollen teoksessa tarkas-tellaan asioita esimerkiksi sodan näkökulmasta, johon ei länsimaisiin kaupunkeihin sijoittu-vissa teoksissa paneuduta. Vaikka Annan ja monien muiden teoksen hahmojen kulttuurinen konteksti on länsimaalainen, syntyy teoksessa kulttuurisia ristiriitoja länsimaalaisen kulttuurin ja paikallisen kulttuurin välille. Esimerkiksi pukeutumista suhteutetaan paikalliseen kulttuuriin sopivaksi tai sopimattomaksi. Vieras ympäristö ikään kuin vieraannuttaa lukijaa länsimaisesta kulttuurista, mikä mahdollistaa myös länsimaisen kulttuurin kriittisen tarkastelun. Tämä kriit-tinen tarkastelu näkyy esimerkiksi halveksuntana turhamaisuutta kohtaan. Anna osoittaa te-oksessa useasti halveksuntaa turhamaisuutta kohtaan, koska sotatoimialueella huomion voisi kiinnittää tärkeämpiinkin asioihin, kuten esimerkiksi turvallisuuteen. Ironinen ristiriita turha-maisuuden paheksuntaan syntyy Annan omasta ajoittaisesta turhamaisuudesta.