Esineellistävä kuvaus

Anna kuvailee teoksessa miehiä paljon heidän ulkoisten ominaisuuksien kautta. Esimerkiksi miehen pituus mainitaan kuvauksissa melkein poikkeuksetta. Operaatio Lipstick ei ole tässä poikkeus, sillä myös Burns (2011, 8) mainitsee pituuden olevan yksi toistuva kuvaus chick litin miehissä. Tapa, jolla Anna kuvailee miehiä, on siis hyvin ulkonäköpainotteinen. Anna myös arvioi näitä ulkoisia piirteitä omien mieltymyksiensä mukaisesti. Annan mieltymykset noudat-televat länsimaista miesihannetta, jota käsittelen seuraavassa alaluvussa.

Mark on Annan tavoittelema salaperäinen mies. Annan ja Markin tiet kohtaavat, kun Anna saapuu työmatkaltaan takaisin Kabuliin. Heti ensimmäisen kohtaamisen aikana alkaa Anna mielessään kutsua miestä nimellä ”herra Herkku”, tämän ”namukkaan” ulkomuodon vuoksi.

Lempinimessä voidaan ajatella olevan myös viittaus Sinkkuelämää-teksteihin, joissa tavoiteltu

mies saa lempinimen ”mr. Big” (suom. Kiho). Operaatio Lipstickin herra Herkku on salaperäi-nen mies, joka ilmestyy aina kun Anna sitä vähiten odottaa, ja aina, kun Anna on tilanteeseen vähiten varautunut. Annan ja Markin ensikohtaamisesta käy ilmi Annan huomion kiinnittymi-nen Markin ulkonäköön, pituuteen sekä mahdolliseen ammattiin. Ensikohtaamiset ovat chick litissä – kuten muussakin romanttisessa viihteessä – yleensä keskeisessä asemassa. Markia Anna kuvailee heidän ensikohtaamisensa aikana seuraavasti:

Pöydän ylle oli kumartunut pitkä, hyvännäköinen mies, jolla oli karsea takatukka ja miet-teliäs ilme. Tein nopean arvion ‒ 35‒40 vuotta, entinen sotilas (ehkä turvamies), tosi hyvässä kuosissa, kertakaikkisen namukas, eikä sormusta. Siinä. Vasta. Kuuma. Pakkaus.

(OL, 11.)

Anna jatkaa myöhemmin kuvailua: ”Mitkä silmät! Syvän ruskeat, mystiset ja silti lämpimät.

Täynnä verhottuja lupauksia.” (OL, 12). Markista mainitaan ensimmäisenä hänen pituutensa.

Myöhemmin Anna toteaa, että hän ”saa katsoa häneen ylöspäin” (OL, 37). Saada-verbillä il-maistaan asian positiivisuus. Ylöspäin katsomisessa voidaan ajatella olevan myös metaforinen merkitys, jossa Anna arvottaa Markin statuksen korkealle. Iältään Mark kuvataan Annaa hiu-kan vanhemmaksi. Mark on mahdollisesti entinen sotilas ja ”tosi hyvässä kuosissa”, mikä luo mielikuvan atleettisesta vartalosta. Kokonaisuudessaan Mark on Annan mielestä ”namukas”.

Anna kiinnittää huomiota myös Markin silmiin ja analysoi näitä tarkasti. Kaiken kruunaa Mar-kin sormuksettomuus, joka on Annalle merkki sinkkuudesta. MarMar-kin ja Annan kohtaamisen päätyttyä Anna jää vielä katsomaan Markin perään: “Masentuneena katselin hänen upean, kiinteän takamuksensa etääntymistä käytävällä.” (OL, 12). Koomisen, sekä esineellistävän, lai-nauksesta tekee se, että Anna katselee masentuneena kiinteän takamuksen etääntymistä, ei niinkään masentuneena kyseisen ihmisen etääntymistä. Mark on Annalle erityinen olemalla erilainen kuin muut miehet. Mark saa läsnäolollaan Annan punastelemaan, vaikka Annan omien sanojensa mukaan hän ei ikinä punastele (OL, 36). Markin kuvaus on mustavalkoista, sillä kuvaukset menevät Annan mielentilasta riippuen ääripäästä toiseen. Riippuen Annan mielentilasta, Markia kuvataan joko kuumana pakkauksena tai mustasukkaisina hetkinä ivalli-sin sanoin.

Markin ohella toinen keskeisimmistä mieshahmoista teoksessa on Annan paras ystävä Tim.

Tim on Annan kameramies sekä toinen kämppäkavereista. Anna ei ajattele parasta ystäväänsä mahdollisena kumppanina, mutta Tim sen sijaan on salaa ihastunut Annaan. Nevalainen (2015, 170) mainitsee, että chick-teksteissä toistuva hahmotyyppi on homoseksuaali mies,

joka on myös päähenkilön paras ystävä. Tyypillistä tällaiselle hahmolle on usein päähenkilön mentorointi ja jonkinlaisena järjen äänenä toimiminen. Esimerkkejä on useita, kuten Sink-kuelämään Stanford, Bridget Jonesin Tom, Will & Grace -sarjan Will tai My Best Friend's Wed-ding -elokuvan George. Vaikka Operaatio Lipstickin Tim kuvataan heteroseksuaalina parhaana miespuolisena kaverina, oman tulkintani mukaan Timin hahmon voidaan ajatella edustavan tätä hahmotyyppiä. Tim on Annalle tuki ja turva, jolloin häntä voidaan pitää myös mentori-hahmona. Sen sijaan Timin heteroseksuaalisuus murtaa genrelle tyypillistä asetelmaa hetero-seksuaalista päähenkilönaisesta ja hänen parhaasta homohetero-seksuaalista ystävästään. Teoksen loppupuolella Tim paljastuu epäluotettavaksi yritettyään sabotoida Annan ja Markin suhdetta.

Motiivi sabotaasille on yksipuolinen ihastuminen Annaan. Tällaisen juonikuvion mahdollistaa juuri se, että Timille voi syntyä romanttisia tunteita Annaa kohtaan.

Teoksen alussa Anna puhuu Timistä kauniisti, mikä viestii Annan arvostuksesta Timiä kohtaan:

”Tim. Paras kameramieheni, paras ystäväni, paras kaikkeni. Vähän alle nelikymppinen britti, hymykuopat, 190 senttiä – useimpien tyttöjen mielestä todella viehättävä. Varsinainen saalis.

Miksi siis ei? Olin kysynyt sitä itseltäni monta kertaa.” (OL, 20.) Timin ikä, kansalaisuus, pituus sekä hymykuopat mainitaan kuvauksessa. Häntä myös kuvaillaan ”varsinaiseksi saaliiksi”, joka tuo mieleen metaforan siitä, kuinka sinkkunaiset metsästävät itsellensä kumppania. Esineel-listäminen näkyy ”saaliiksi” kuvailussa. Viehättäväksi Timin tekee kuvauksen perusteella tä-män pituus sekä hymykuopat. Kuvailu jatkuu vielä seuraavasti: ”Tim oli niin hemmetin ihana ja täysjärkinen, että olin jopa yrittänyt parittaa hänet muutamalle ystävälleni, mutta hän vain pysytteli viileän etäisenä ja torjui ehdotukset nauraen.” (OL, 21.) Tim olisi siis ihanteellinen kumppani, mutta Annan tunteet häntä kohtaan ovat platoniset.

Yksi teoksen antagonisti on Kellyn entinen miesystävä Rich, jota Kelly ja Anna nimittävät

”Roisto-Richiksi” (OL, 23). Paljastuessaan ”epäluotettavaksi konnaksi” (OL, 23) päättävät Anna ja Kelly käräyttää Richin hänen laittomista asekaupoistaan. Tälle operaatiolle Kelly ja Anna an-tavat nimeksi ”Operaatio Lipstick”, ja vaarallinen journalistinen seikkailu alkaa. Annan tunteet Richiä kohtaan ovat pääasiassa vihamieliset, vaikka hän ymmärtääkin, miksi Kelly oli ollut niin kiinnostunut Richistä. Richiä kuvataan muun muassa seuraavasti:

Vaikka toisaalta ymmärsin, miksi Kelly oli niin koukussa häneen. Roisto-Rich oli vaarallisen hur-maava ja uskomattoman hyvännäköinen. Hän oli pitkä ja kasvot olivat jykevät, hymy sulatti sydämiä ja mustassa tukassa säkenöi hopeaa. Eräänlainen halpaversio George Clooneysta. Ja

Kellyn mukaan hänellä oli suurenmoisin kulli naismuistiin. Hengenvaarallinen yhdistelmä. (OL, 23.)

Kuvauksessa esiintyy maininta pituudesta, kasvojen maskuliinisesta mallista sekä viehättä-västä hymystä. Adjektiiveina ”vaarallinen” toistuu, mikä tässä yhteydessä mielletään positiivi-sena asiana – vaarallisuus lisää miehen seksikkyyttä Annan silmissä. Richiä verrataan ulkonäöl-lisesti näyttelijä George Clooneyyn, mutta kuitenkin käyttäen ilmaisua ”halpaversio”. Vertaus Clooneyyn antaa lukijalle mielikuvan Richin ulkonäöstä ja komeudesta, sillä George Clooneytä on mediassa tyypillisesti luonnehdittu komeana ja seksikkäänä. Kiinnostavaksi ja haluttavaksi Richin tekee hänen ulkoiset ominaisuutensa, seksikkyys, komeus sekä hurmaava olemus. An-nan myötätunto ystäväänsä kohtaan saa hänet kuitenkin tuntemaan vihaa Richiä kohtaan.

Yhdysvaltalainen sotakapteeni Chuck osoittaa yksipuolista kiinnostusta Annaa kohtaan. Anna ei osoita suurta kiinnostusta Chuckia kohtaan, mutta käyttää tätä sen sijaan tietolähteenään.

Chuck on Operaatio Lipstickin kannalta hyödyllinen tietolähde Annalle, joten Anna alkaa käyt-tää häntä hyväkseen. Anna kokee tästä hetkittäistä syyllisyyttä. Näyttelijäviittaukset toistuvat myös Chuckin kuvauksessa:

Tylsyyttä torjuakseni keskityin tutkailemaan Chuck Hudsonia tarkemmin. Hän oli sangen puo-leensavetävä vähän varttuneempaan amerikkalaiseen yliopistourheilijatyyliin: rinta oli leveä ja hartiat vankat. Univormu myötäili tiukasti lihaksikasta kroppaa ja hymy vaikutti luontevalta, mistä ropisi pisteitä. Hänellä oli vahvat käsivarret, hiekanvärinen pörhötukka ja poikamaista charmia – hymykuopat ja kaikki. Muutama harmaa hius kertoi kokemusten täyttämästä elä-mästä. Mutta mikä tärkeintä – ei vihkisormusta. (OL, 105–106.)

Kuvauksessa kuvataan tarkasti Chuckin urheilullista ruumiinrakennetta. Luonteva hymy antaa lisäpisteitä. Chuck kiinnittää Annan huomion ulkonäöllään, ja Annan etsii Chuckista seuraa tor-juakseen tylsistymistään. Tällainen käytös korostaa sitä, että Anna näkee miehet viihteenä.

Chuck on Annan mielestä komea sekä elänyt ”kokemusten täyttämää elämää”. Kokenut mies koetaan länsimaisessa kulttuurissa tyypillisesti viehättävämpänä kuin kokenut nainen. Nimen Chuck Hudson voidaan ajatella viittaavan edesmenneeseen näyttelijä Rock Hudsoniin. Kun lu-kija tunnistaa keneen nimellä viitataan, syntyy mielleyhtymiä esimerkiksi hahmon ulkonäöstä.

Anna kertoo kuntosalilla katselevan miesvartaloita haaveillen ja fantasioiden: ”Sotilaita virtasi tasaiseen tahtiin sisään ja ulos. Tiukkoja pakaroita ja timmejä hauiksia joka puolella. Minä muuna iltana tahansa tämä olisi ollut ihanteellinen paikka tutkailla tarjontaa.” (OL, 79.) Miehiä kuvaillaan lainauksessa vain ruumiinosien perusteella. Lainauksesta välittyy mielikuva siitä,

että miehet kulkevat liukuhihnamaisesti sisään ja ulos, jonka aikana Anna katselee ”tarjontaa”.

Tarjonta tässä tapauksessa tarkoittaa ruumiinosia, eikä niinkään yksilöitä, sillä Anna käyttää kuvauksessa fyysisiin ominaisuuksiin keskittyvää metonymiaa, jossa yksilö typistyy pelkkiin li-haksiin. Anna kuvaa myös itsensä jonkinlaisessa valitsijan roolissa, joka tekee päätöksen siitä, kenet miehistä hän haluaisi. Kuten edellisessä luvussa käsittelin, näkyy katsomisen mukanaan tuoma nautinto ja miesten objektivointi myös tässäkin esimerkissä. Katsoja-Anna on teoksen aktiivinen toimija, joka asettaa muut hahmot katsomisen alaisiksi. Katsomisen valta näkyy myös siinä, kuinka Anna kuvaa itsensä valitsijan roolissa – Anna ikään kuin omistaa katsomisen kohteensa.

Teoksessa esiintyy länsimaalaisten lisäksi myös paikallista väestöä, mutta he eivät esiinny An-nan mieskandidaatteina. Paikalliset afganistanilaiset kuvataan teoksessa eri tavalla kuin länsi-maiset. Siinä missä länsimaisten miesten ulkonäköä arvioidaan komeuden perusteella, ei af-gaanimiesten ulkonäköön yleensä kiinnitetä erikseen sen suurempaa huomiota. Huomiot, joita Anna paikallisesta väestöstä tekee, liittyvät useasti heidän pukeutumiseensa. Esimerkiksi teoksen alussa esiintyvää taksikuskia kuvaillaan sanoilla ”ystävällisen näköinen valkoturbaa-nipäinen mies” (OL, 13). Toistuvat stereotyyppiset kuvaukset esimerkiksi vaatetuksessa koros-tavat Annan toiseuttavaa katsetta kategorisoiden hahmoja eri ryhmiin.

Yksi keskeinen paikalliseen väestöön kuuluva henkilöhahmo tarinassa on Annan fikseri Ali-Ah-mad Massoudi. Annan suhde Aliin on kuitenkin ammatillinen, eikä Anna osoita Alia kohtaan muuta kiinnostusta. Anna kyselee Alilta kohteliaasti tämän perheen kuulumisia, mistä voidaan päätellä Alin olevan perheellinen mies. Tämä voi olla yksi syy siihen, miksei Alia nähdä poten-tiaalisena kumppanina. Alia kuvataan muun muassa seuraavasti:

Fikserit ovat paikallisia ihmisiä, joihin ulkomaalaiset kirjeenvaihtajat tukeutuvat juttuja väsä-tessään. He toimivat silminämme ja korvinamme. [--] Ali-Ahmad oli suurinpiirtein 45-vuotias, kiltti ja lempeäkäytöksinen, mutta hän ei koskaan hymyillyt eikä paljastanut muutenkaan tun-teitaan. Ikinä ei voinut tietää, mitä hän ajatteli. (OL, 41–42.)

Anna ei kuvaile Alin ulkonäköä tämän hymyilemättömyyttä lukuun ottamatta. Sen sijaan Anna kuvailee Alin luonnetta, ja myöhemmin kehuu tämän työtaitoja ja kuvailee heidän työsuhdet-tansa toimivaksi. Siinä missä länsimaisia miehiä arvioidaan mahdollisina kumppaneina, ei pai-kallisia miehiä arvioida yleensä tästä näkökulmasta. Oletus kulttuurierosta vaikuttaa varmasti myös erilaiseen suhtautumiseen paikallisväestöä kohtaan: ”Tiesin, etteivät he viitsisi tarkistaa

tietoja sen kummemmin, halusivat vain antaa meidän odottaa… varsinkin, koska olimme nai-sia.” (OL, 78). Lainauksesta käy ilmi, kuinka Anna olettaa käytöksen johtuvan kulttuurieroista.

Todellisuudessa lainauksessa näkyvät Annan omat ennakkoluulot paikallisväestöä kohtaan, kun Anna olettaa saavansa hitaampaa kohtelua johtuen sukupuolestaan, vaikka todellisuu-dessa Anna ei kyseisen työntekijän motiiveja tiedä.

Poikkeus paikallisten miesten kuvauksessa löytyy teoksen loppupuolelta, jossa Anna kohtaa kaksi paikallista miestä ja kokee heidät viehättävänä. Anna kuvailee miehiä parrakkaiksi ja tur-baanipäisiksi, jotka ovat pukeutuneet paikallisiin salwar kameez -housuihin ja pitkiin liiveihin.

Anna kuvailee heidän kasvojaan seuraavasti: ”Kovapintaisilla kasvoilla oli tulinen katse. Usko-matonta, miten paljon charmikkaita miehiä Etelä-Afganistanissa näki!” (OL, 246.) Annan katse on jälleen eksotisoiva. Annan mainitsema ”tulinen katse” kenties tekee häneen vaikutuksen, sillä Anna yhdistää sen charmikkuuteen. ”Tulisesta katseesta” tulee mieleen vaarallisuus ja eroottisuus, jotka Anna mielsi positiivisiksi ja viehätysvoimaa lisääväksi asioiksi myös Richin kohdalla.

Edellä esitellyissä miesten representoinneissa korostuu esineellistävä kuvaus. Kiinnostavaa on pohtia myös muita esineellistämisen muotoja. Voidaanko esimerkiksi lempinimiä pitää yhtenä esineellistämisen välineenä? Käytän termiä ”lempinimi” kuvaamaan Annan toisille antamia nimityksiä, vaikka osa näistä ei suoranaisesti olekaan lempinimiä. Anna antaa toisille hah-moille myös haukkumanimiä sekä muita liikanimiä. Samalla tavalla kuin Sinkkuelämään Carrie kutsuu tavoittelemaansa miestä lempinimellä Mr. Big tai suomalaisen kirjallisuuden puolelta Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävässä (2016) useat mieskandidaatit saavat omat lempinimensä, myös Operaatio Lipstickin Anna keksii lempinimiä muille hahmoille. Tavoiteltu mies on ”herra Herkku”, ja tarinan pahis on ”Roisto-Rich”. Näiden vakiintuneiden lempinimien lisäksi Anna käyttää hetkittäin muitakin lempinimiä, kuten kutsuessaan Timiä ”herra Nirsoksi”

(OL, 21). Shabitan lukuisia lempinimiä käsittelin luvussa 3.

Lempinimen käyttö aiheuttaa sen, että henkilöhahmo kuvataan tyypittelevästi, kuten ulko-näön tai luonteen kautta, eikä niinkään kompleksisena. Ennen kaikkea lempinimien käytön tarkoituksena on luoda teokseen huumoria, sillä huumori on olennainen osa chick lit -kirjalli-suutta. Huumoria luodaan korostamalla henkilöhahmon ulkonäköä tai persoonalli-kirjalli-suutta. Tällä

tavoin pystytään vaikuttamaan siihen, mihin henkilöhahmon piirteisiin halutaan lukijan kiin-nittävän huomiota. Myös alkusoinnulliset lempinimet luovat huumoria. Lempinimillä voidaan anonymisoida kohde, jolloin se, kenestä puhutaan, ei ole oleellisin asia. Lempinimet voivat myös korostaa henkilöhahmojen välistä hierarkiaa. Nimeämällä haluamallaan tavalla puhuja ottaa ikään kuin haltuunsa toisen henkilön, jolloin toinen henkilö on alisteisessa asemassa suhteessa nimeäjään. Teoksen naiskatse näkyy lempinimissä, sillä valta nimeämisistä on An-nalla, joka nimeää hahmot omaan kokemusmaailmaansa pohjaten.

Käsittelemissäni miesten representaatiossa korostui ulkonäkökeskeisyys sekä esineellistävä kuvaus. Annan katse on esineellistävää, kun hahmojen ruumiinosiin, kuten hauiksiin, pakaroi-hin ja sukuelimiin kiinnitetään erityistä huomiota, välillä ohi muun hahmon kuvauksen. Rep-resentoidessaan mieshahmoja Anna käyttää myös kuvaavia lempinimiä, jotka ohjaavat lukijan huomion kiinnittymistä haluttuihin ominaisuuksiin. Miesten esineellistäminen on yksi tapa, jolla chick lit -kirjallisuus kääntää perinteisen sukupuoliasetelman päälaelleen ja mieskatseen naiskatseeksi. Siinä missä naisvartaloa on esineellistetty mediassa useita vuosikymmeniä, chick lit -teokset esineellistävät miesvartaloita. Alaluvussa 4.3 vertailen maskuliinisuuden rep-resentaatiota mies- ja naishahmojen välillä.